Sign in to follow this  
Followers 0
Guest vermi

Isovanhempien oikeus eron jälkeen?

5 posts in this topic

Tervehdys.

 

Haluan ymmärrystä seuraavaan asiaan. Lyhyesti; Olen kolmen lapsen isä. Minulla on hyvät isovanhemmat joilla on 9 lastenlasta. Muut lapset (siskon ja veljen) käyvät usein isovanhemmillani ja lapset rakastavat heitä yli kaiken. Minun tilanteeni on se että olen eronnut 6vkoa sitten, ja ex-vaimoni yrittää ilmeisesti kaikinkeinoin estää lapsiani tapaamasta myös isovanhempiani. Asun 30km päässä lapsistani, ja esim tällainen tilanne tuli esille tänään: Isäni (isovanhempi) olisi tulossa käymään luonani, ja samalla ottaisi lapseni kyytiin , jottei minun tarvitsisi ajaa 60km hakeakseni heidät. Vaimoni ei suostu vaan väittää "Etkö ajattele yhtään poikaasi (pienin 1.8v)kun laitat hänet vieraaseen autoon, et taida tuntea lastasi". Tätä on edeltänyt se että vaimoni on nimenomaan pyrkinyt siihen että meidän pienin näkisi mahdollisimman vähän isovanhempiaan ja minun sisaruksia. Vain siksi että ex-vaimollani on riitaa siskoni kanssa, hän myös kieltää lapset heiltä. Siskoni ja veljeni on nähnyt kohta 2v vanhaa poikaani tasan 2 kertaa. Muita lapsia aiemmin kyllä normaalisti. Mikä tässä nyt on oikein ja mikä väärin? Kiitos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ehkä puolueellinen, mutta mielestäsi ex-vaimosi toimii väärin.

 

Omat vanhempani ovat nähneet veljeni lapsia kerran, tai oikeastaan vain isäni on tavannut toisen heidän lapsistaan. Eivät tosin ole eronneet, mutta periaate on sama - isovanhempien ja lastenlasten suhde evätään. Se on mielestäni suuri vääryys molempia osapuolia kohtaan. Sydäntäni kouraisee joka kerta, kun kuulen vastaavista tapauksista, koska olen aivan vierestä joutunut todistamaan isovanhempien suurta tuskaa tällaisessa tilanteessa. Ja aivan normaaleja ihmisiä ollaan, omille lapsilleni vanhempani ovat mitä parhaimpia isovanhempia. Itsekään en ole tavannut veljeni lapsia, eivätkä omat lapseni todennäköisesti tule koskaan tapaamaan ainoita serkkujaan...

 

Mun mielestä aikuisten pitäisi kipeissäkin ero- ja vastaavissa tilanteissa pystyä nousemaan omien riitojensa yläpuolelle eikä katkaista lasten ja isovanhempien suhteita (tai vaihtoehtoisesti estää niiden muodostuminen kokonaan). Tänä päivänä ihmisillä muutenkin on todella vähän kontakteja sukupolvien yli, ja perheet sekä suvutkin ovat koko ajan pienenemään päin.

 

Otan sydämestäni osaa vaikeaan tilanteeseesi, ja toivon että jollain tapaa, ehkä edes ajan kanssa, saisitte tapaamisia järjestettyä :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itse kasvanut lähes vailla sukua (suku = isä, äiti ja Atlantin takana asuvat serkut), isovanhempani ovat nukkuneet pois ennen syntymääni. Tämän perusteella sanoisin, että ero tai ei, on täysin järjetöntä kieltää isovanhempien tapaamiset, koska viime kädessä yksikään ystävyyssuhde ei korvaa tiettyjä sukulaisuussuhteita. Itse kaipasin usein isovanhempia, kun tuttavani menivät mummulaan tai isovanhemmat kyläilivät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielipide on se, että ex toimii väärin. Tosin voisin itsekin kuvitella "sekoovani", jos ensin tulisi ero ja sitten olisin vielä huolissani pienen lapsen hoidosta. Tilanne on ilmeisesti herkkä ja kipeä? Itse yrittäisin esiintyä korostetusti huolehtivana vanhempana ja mm. hoitaisin hakemiset/viemiset ilman vanhempien apua. (Urbaaneissa legendoissa eronneet isät kun yrittävät sysätä lapsien hoidon omille vanhemmilleen.) Ehkä tilanne rauhoittuu ajan myötä? Jos vanhempasi käyvät kylässä, kun lapset ovat luonasi, niin silloinhan he tapaavat toisiaan "luonnollisesti"?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0