perätilassa synnyttäminen

[jennitys]

Tänään oli lääkärineuvola ja perätilassahan tämäkin vauva on. On viihtynyt istuallaan melkein puolivälistä saakka. Sain nyt lähetteen ulkoiseen käännösyritykseen. Toki toivoisin, että tämä kääntyisi, mutta kyllä mun ajatukset on jo ihan perätilasynnytyksessä. (35+3)

[jennitys]

Kääntöyritys tehtiin rv 35+6 ja valitettavasti ei kääntynyt. Kääntyi jopa yli poikittaistilan, mutta ei siitä pidemmälle.

Ilmeisesti mulla on sitten jotenkin sellainen kohtu, että se tukee perätiloja. Lääkäri sanoikin, että jos lisää lapsia tulee ja ovat perätilassa, niitä tuskin enää edes yritetään käntää!

Nyt sitten toivotaan, että vauva päättäisi syntyi aiemmin kuin myöhemmin. Alatiesynnytys on siis toiveeni perätilasta huolimatta.

37+1

[jennitys]

Mä jätän nyt tänne vielä kertomuksen toisesta perätilasynnytyksestäni, jos siitä olisi vaikka hyötyä jollekin. Ja jos joku joskus tästä aiheesta haluaa jotain kysyä multa, niin voi vaikka laitta yksäriä.

 

Meidän toinen lapsi syntyi rv 37+4. Synnytys meni kaikin puolin hyvin. 16.4 aamulla seiskan jälkeen meni lapsivedet. Soitin sairalaan ja käsky kävi tulla näytille heti kun esikoinen on noudettu hoitoon. Siinä sitten pyyhe pöksyissä keräilin omaa sairaalakassia ja esikoisen hoitoon tarvitsemia kamoja miehen kanssa. Siinä puuhaillessa alkoivat supistuksetkin vähitellen. Heti kohtuu napakoina ja koko aikainen selkäjomo löysi myös paikalle.

Kasin jälkeen oltiin sitten sairaalassa ja pääsin nopeasti käyrälle. Käyrällä sitten odottelin lääkäriä tutkimaan tilannetta. Ysin paikkeella tuli sekä kätilö ja hänen ohjauksessa ollut opiskelija ja lääkäri ja hänen ohjauksessa ollut kandi paikalle. Lääkäri ja kandi tekivät sisätutkimuksen ja olin jo 5cm auki siinä vaiheessa. Se yllätti! Sitten ultrattiin ja jännättiin mikä on tarjoutuva osa. Ja pyllyhän se oli ja jalatkin olivat löytäneet sopiviin asentoihin. Että eikun saliin.

Salissa istuin jumppapallolla ja otettiin käyrää vielä lisää. Supistuksia tuli noin 10min välein, mutta ne eivät olleet vielä mitenkään pahoja. Hengittelemällä ja pienellä "synnytyslaululla"/ulinalla otin niitä vastaan. Puolen päivän aikoihin halusin suihkuun ja pääsinkin. Siellä supistukset tihenivät ja napakoituovat. Yhden paikkeella suihkun jälkeen tekivät kätilö ja opiskelija sisätutkimuksen ja olin 6cm auki. Sen jälkeen jossain kohden kaipasin jo vähän jotain kipuun ja aloitin ilokaasun hengittelyn. Se tosin vetää mut sänkyyn, koska mulle siitä tulee ihan järkyttävän humalainen olo ja jalat ei kanna. Supistukset tuli tässä vaiheessa noin 5-10min välein.

Kolmelta vaihtui harmikseni kätilöiden vuoro ja jo esikoisen synnytyksessä ollut kätilö sekä opiskelija lähivät kotiin. Uusi kätilö oli nuorehko nainen, ihan ok mutta vähän keltanokan oloinen. Sellainen kokemuksen tuoma varmuus puuttui. Hän teki tultuaan sisätutkimuksen ja olin 8cm auki. Siinä kohden laitettiin myös kanyyli. Ja sen laiton jälkeen päädyin kivunlievityksessä vaihtoehtoon kohdunkaulanpuudutus. Jälkikäteen sanottuna en valitsisi uudelleen. Uusi lääkäri ja sama kandi tulivat sitä laittamaan. Supistukset tulivat tässä kohden aika voimallisina, mutta edelleen 5-10min välein. Kohdunkaula katosi lähes kandin sormien alle ja hän sai ymmärtääkseni neljästä suunnitellusta pistosta vain kaksi laitettua ja se sattui aivan helvetillisesti. Höngin ilokaasua ja yritin rentoutua siinä onnistumatta. Kai siitä puudutteesta olo jotain iloa koska jatkossa tehdyt sisätutkimukset eivät sattuneet. Tämän kälkeen laitettiin oksitosiini tippumaan, koska supistuksia tuli aika havakseltaan ja mua ponnistutti. Sain alkaa varovasti ponnistelemaan toisen kätilön, mun ilokseni vanhemman ja kokeneemman, saavittua paikalle. Mä en meinannut millään saada ponnistuksiin voimaa mukaan ja ne oli pitkään todella tehottomia. Homma eteni siis tässä kohden huomattavasti hitaammin kuin esikoisen kohdalla. Näin jälkäteen vähän harmittaa että valitsin sen puudutteen enkä epiduraalia/spinaalia. Sillä ensimmäisellä kerralla se epiduraali selvästi vei multa myös ponnistamisvaiheessa niin paljon kipua pois että ponnistaminen oli helppoa. Nyt kun mikään ei vienyt kipua pois itse supistuksista oli ponnistaminen ihan hurjan paljon vaikeampaa ihan vain sen kivun takia. Ponnistusvaiheessa salissa oli paikalla kaksi kätilöä, naistentautien lääkäri, erikoistuvalääkäri ja kandi. Lopulta sain homman juonesta kiinni ja tyttö syntyi 16.41 noin puolen tunnin ponnistusvaiheen päätteeksi. Kaksi nirhaumaa tuli, joista kumpikaan ei vaatinut tikkejä.

Tytöllä on toinen kankku mustelmalla, kun joutui vähän puristuksiin tullessaan.

Jälkisupistukset olivat salissa ja alkuillasta myös aika tehokkaina ja syytän tässäkin sitä epiduraain/spinaalin väliin jättöä. No onneksi vähän helpottivat ja sain sitten tällä osastolla särkylääkettä niihin.

 

Kännykällä näpytelty koittakaa saada selvää kaikista kirjoitusvirheistä huolimatta.

[Trixy]

Minulla toinen lapsi nökötti perätilassa koko raskauden ajan Potkut tuntui aika imakoilta, kun osuivat suoraan sanonko minne Käännöstä koetettiin rv 37 (vasta!!) jollonka lapsivettä oli enää niin niukasti, ettei käännös onnistunut. Ehdottivat perätilasynnytystä, mutta valitsin sektion ja hyvä niin. Lantion tilavuuden puolesta olis ilmeisesti mahtunut tulemaan, mutta en luottanut itseeni niin, että tosipaikan tullen ponnistaisin lapsen maailman ilman apuja ja pahimmassa tapauksessa ilman mitään kivunlievitystä. Vähän ihmettelin kyllä alakautta synnyttämiseen painostusta, koska laps oli kuitenkin jalat edessä tulollaan. Oli siis "kyykyssä" siellä mahassa. 

[jennitys]

^ Perätilasynnytyksen todellisen tarjonnan saa selville vasta synnytyksen alettua. Tässä kuvassa näkyy muutama mahdollinen tarjonta:

[helyes]

Tjaa... Mielenkiintoisia juttuja täällä! 

 

Itse olin tänään Kätilöopistolla ultrassa, kun tarjonta oli epäselvä. Perätilassahan tää poitsu nökötti ja nätisti nököttää myös kääntöyritysten jälkeen. Pääsin heti tänään lantion magneettiin, jonka tuloksista lääkäri soittaa maanantaina (silloin on 37+2). Toistaiseksi oon halukas kokeilemaan alatiesynnytystä, mutta kyllähän se etenkin näin ensisynnyttäjänä hirvittää! Painoarvio tälle päivälle oli 3,1kg. Saapa nähdä, miten synnytys käytännössä toteutuu. Maanantain puhelun jälkeen tiedetään paljon enemmän. 

 

36+4

[emmelie]

Minäkin olen täällä mielenkiinnosta lueskelemassa, vaikkei perätila-synnytys välttämättä itseäni koskekaan. Juttelin neuvolatädin kanssa, että mitä jos tämä masuasukki on PT:ssa vielä myöhemmässä vaiheessa, niin mites sitten? Hän sanoi, ettei voitaisi yrittää kääntää, koska istukka on edessä (-> riski, että istukka irtoaa). Sanoi myös, ettei ymmärrä, miksi nykyään niin herkästi suositellaan sektiota. Sanoi, että on niitä vauvoja ennenkin perätilassa synnytetty (tää meidän neukkutäti on siis aika vanha emäntä).

[helyes]

Mitä enemmän oon nyt lukenut perätilasynnytyksistä, ni sitä enemmän oon pihalla.  Tavallaan haluan ehdottomasti synnyttää alateitse, mutta toisaalta mua oikeasti ahdistaa niiden riskien ajatteleminen. Esim vaikka ultrassa ois katsottu pään koko, ni kuinka luotettava se on ja mahtuuko se sitten ihan oikeasti varmasti syntymään hyvin. Ja aiemmilla sivuilla oli puhuttu perätilassa olevien vauvojen laskeutumisesta, meillä keikutaan nätisti häpyluun päällä, eikä tunnu olevan puhettakaan lantioon laskeutumisesta.. Onhan tässä vielä aikaa, en minä sitä, mutta ei sitäkään loputtomiin ole. Jotenkin ahdistaa ajatus hätäsektiosta enemmän kuin suunnitellusta sektiosta. "Onneksi" maanantaihin on vielä aikaa ja perjantaille on neuvola, ni saan nyt sitten pyöritellä asioita päässäni ja jutella perjantaina neuvolassakin. Mun mies kun tuntuu koko synnytyksestä ajattelevan, että läpihuutojuttu. Oli se sitten raivotarjonnassa tai perätilassa. Jotenkin en siis koe saavani häneltä nyt yhtään tukea näihin mun pohdintoihin.. 

[anki]

Molemmista tarjonnoista  (kaksi ensimmäistä rt ja kolmas pt) synnyttäneenä, en ihmeemmin kokenut synnytyksessä tai ponnistusvaiheessa eroa. Ensisynnyttäjällä ponnistusaika on yleensä pidempi.  Nyt jännätään kuinka päin tämä neljäs on halukas maailmaan tulemaan, kolmonen oli ylläri pt joka havaittiin vasta synnyttämään mennessä (neuvolan mukaan oli rt:ssä vielä paria päivää ennen synnytyksen käynnistymistä), en ehtinyt pohtia kovinkaan kauan mitä riksejä pt synnytyksessä tai sektiossa olisi. Halusin yrittää alakautta koska edellytykset siihen oli ja sektio pelotti vaihtoehtona enemmän.

 

Varmasti päätyisin uudelleenkin alatiesynnytykseen jos vauva pt tarjonnassa on ja vauvan asento on semmoinen että synnytys alateitse on mahdollinen. Neuvola on onneksi lupautunut tarkistamaan vauvan asentoa ultralla viimeisillä viikoilla, jos asento suinkin mietityttää ja että mahdollisuus kääntöyritykseen olisi jos semmoista tarvitaan. Totta on että nyt jälkikäteen luettu tieto lisää tuskaa ja tekee toisella kerralla päätöksestä vaikeamman jos semmoinen joudutaan tekemään.

[jennitys]

Mulle on kyllä monen lääkärin toimesta vakuuteltu, että hyvin valittu perätilasynnytyskandidaatti on lähes yhtä turvallisessa tilanteessa kuin rt:ssä synnyttäjäkin. Eli jos vauvan koko on saatu ultrattua, äidistä on otettu magneettiluvat ja lantion mitat ovat riittävät, vauvan tarjoutuva osa on sovelias pt-synnytykseen ja äiti on motivoitunut, on synnytyksellä korkeat todennäköisyydet mennä hyvin.

 

helyeyes mä ymmärrän tuon päättämisen vaikeuden tosi hyvin. Varsinkin ekan lapsen kohdalla jännitti perätilassa synnyttäminen kovasti ja sen päätöksen tekeminen, että aion yrittää, oli tosi vaikeaa. Tsemppiä.

[Scarpetta]

Tosi mielenkiintoista lukea näitä ja kiitos jennitykselle synnytyskertomuksesta. Mulla esikoinen oli perätilassa ja ulkokäännösyritys kuivui siihen, ettei lääkäri nähnyt ultralla varmaksi oliko napanuoraa kaulan ympärillä, joten ei uskallettu yrittää käännöstä. Olisin pitkän pohdinnan jälkeen halunnut synnyttää alakautta (luin paljon aiheesta silloin ja pohdin asiaa pitkään), mutta ikävä kyllä lantion magneettikuvauksessa selvisi, että lantio on sen verran ahdas että lääkäri suositteli turvallisempana vaihtoehtona suunniteltua sektiota. Olin aika pettynyt siitä, etten pääsisi kokemaan "luonnollista" synnytystä, mutta sektio sujui hurjan hyvin ja toivuin siitä nopeasti, joten mitään ei jäänyt siitä pahaa sanottavaa.

 

Nyt sitten olisi toinen vauva tulossa syksyllä ja saa nähdä miten päin hän aikoo masussa oleskella loppuvaiheessa. Esikoisen kohdalla oli muuten niin, että olin itse aika varma jostain rv 32 eteenpäin, että vauva on perätilassa kun mielestäni ylhäällä tuntui selvästi jotain niin kovaa että sen oli pakko olla pää. Neuvolaterkat (2 eri), synnytyssuunnitelmaa kanssani tehnyt kätilö sekä neuvolalääkäri sen sijaan oli kaikki sitä mieltä, ettei ole perätilassa vaan rt:ssa. Itselläni oli kuitenkin niin selkeä fiilis perätilasta, että onneksi sain lopulta lähetteen ultraan ja näinhän se sitten oli että oma olo oli oikea. Tuossa valossa aion kyllä tälläkin kertaa pitää pääni jos itsestä siltä tuntuu ja mennä tarvittaessa vaikka yksityiselle ultraan että asia selvää (tosin luultavasti pääsen tarvittaessa polillekin ultraan jos epäilyksiä on, kun esikoisen kohdalla kävi näin), koska yllätysperätila ei olisi kovin mieluisa juttu varsinkin nyt, kun on selvitetty lantion olevan ahdas. Toivoisin kyllä kovasti, että tämä vauveli ymmärtäisi olla pää alaspäin ja saisin kokea alatiesynnytyksen.

[helyes]

jennitys: Sullako oli vauva sitten laskeutunut, kun sun ei vaakatasossa tarvinnut sairaalaan lähteä? Mulle kun nimenomaan painotettiin napanuoran luiskahdusvaaraa sen takia, että pylly ei peitä kohdunsuuta samalla tavalla kuin pää.

 

Scarpetta: Hurjaa, hyvä että vaadit viime kerralla sen ultran kuitenkin. Toivottavasti tällä kertaa menis kaikki hyvin  

 

Mulla vaihtelee mielipiteet ihan koko ajan edelleen.. Ehkä enemmän oon kallistunut kuitenkin sen alatiesynnytyksen puolelle, JOS lantion mitat ja muut seikat sitä puoltavat. Ultrassa tosiaan lääkäri katseli perusteellisesti ennen ulkokäännösyrityksiä ja sen perusteella kaikki ois kai ok. Tai ainakin pään lisäksi se ultrasi mm sydäntä, asentoa tarkemmin ja virtauksia. En älynnyt erikseen alkaa kyselemään eikä lääkäri erikseen kertonut. 

 

Huomennahan sen sitten kuulee, mitä pelvimetriassa selvis. Jännittää kyllä aikalailla.. Veikkaan, etten muista puhelinkeskustelusta sitten juuri mitään. Täytyy paperille kirjoittaa.. 

[jennitys]

helyes Esikoinen oli laskeutunut ja synnytys alkoi supistuksilla. Tämä toinen ei niinkään ollut lasksutunut ja synnytys alkoi vesien menolla. Mutta en silti saanut mitään erikoiskäskyjä sairaalalta. Käännösyrityksen jälkeen lääkäri vain kehotti soittamaan kun synnytys on alkanut. Näin tein ja kerroin kyllä tilanteen. Käskivät vain tulemaan suht pian, koska perätila ja piti tutkia tarjonta joka oli vähän epäselvä.

[Jolie]

Helyes, miten se synnytys meni?

[helyes]

Me päädyttiin sitten kuitenkin elektiiviseen sektioon. Viikon verran pyörittelin asioita päässäni ja juttelin mm. neuvolatädin kanssa antaumuksella aiheesta, samoin muutamien tuttujen kanssa, joilla on omakohtaista kokemusta asiasta. Todettiin miehen kanssa, että en ehkä olisi ollut tarpeeksi motivoitunut alatiesynnyttäjä perätilatapauksessa. 

 

Koko homma käynnistyi kuitenkin kaksi vuorokautta ennen sovittua sektiota, kun lapsivedet holahti aamuyöstä sänkyyn Ohjeiden mukaan lanssilla sairaalaan ja sielläkin piti makuulla olla napanuoran esiinluiskahdusvaaran takia.. Kivuliaat  supistukset mulla alko sairaalaan päästyä samantien 3-5min välein ja niitä oli ihan oikeasti tosi vaikea ottaa vastaan makuulla En siis saanut mitään kivunlievitystä siinä muutaman tunnin aikana, mitä siellä odoteltiin. Kiireelliseen sektioon sitten mentiin. Kaikki meni hyvin  

[Korppu]

Minä lähdin synnyttämään alateitse perätilassa olevaa vauvaa v. 2009. Minulle oli aika selvää, että haluan sitä yrittää, kun mitään estettä asialle ei löytynyt. Ponnistusvaiheessa kuitenkin vauvan sydänäänet katosi ja siirryttiin hätäsektioon. Kaikki meni kuitenkin hienosti, enkä saanut mitään traumoja, koska etukäteen oli tiedossa, että kynnys sektioon lähtemisestä on matala. Olen kuitenkin ajatellut, että jos seuraava on perätilassa, en ehkä uudestaan lähde alakautta yrittämään, kun viimeksikään se ei onnistunut.

[Korppu]

helyes: Miksi sinun piti mennä ambulanssilla sairaalaan ja sielläkin vain makoilla? Liittyikö se jotenkin tohon perätilaan?

[helyes]

^ Koska vedettömässä kohdussa painovoiman takia on riski mm. napanuoran joutua puristuksiin. En tiedä onko tilanne sama jos vauva on laskeutunut pyllynsä kanssa kohdunsuulle, mutta mulla keikkui vielä mukavasti häpyluun päällä. Napanuora voi luiskahtaa esiin ja jäädä puristuksiin myös, sen takia makuuasento siis  

[jennitys]

^ toi on musta jotenkin jännää kun ohjeistukset vaihtelee tämän asian osalta niin kovasti ja mitä ilmeisimmin vielä saman sairaanhoitopiirin alueella (HUS)?

 

Itsellänihän kuopus ei ollut kiinnittynyt ainakaan kääntöyrityksen aikaan rv 35+6 ja ohjeeksi sain vain soittaa synnärille kun synnytys on alkanut. Synnytyksen lähtiessä käyniin vesienmenolla rv37+4 käskettiin vaan tulla näyttille suht nopeasti, mutta lanssista saati vaakatasosta ei halaistua sanaa.

[Jolie]

Mullekaan ei mitenkään painotettu tuota vaakatasossa oloa. Onneks molemmilla kerroilla meni vedet vasta ponnistaessa, niin ei tarvinnut arpoa, että miten tässä nyt kuuluisi olla. Ja kuten helyes kirjoitti, supistuksia olisi varmasti ollut vaikea sietää makuullaan.

[helyes]

Joo HUS on kyseessä. Ja mulle kyllä joka paikassa sanottiin tuosta vaakatasosta. Jännä kyllä, miten eriäviä ohjeistuksia on.

[Pirkkis]

TYKSissä minulle ohjeistettiin tuo vaakatasoasento mikäli lapsivedet menevät ja vauva on perätilassa. Tosin sanottiin, että ambulanssilla ei tarvitse tulla vaan riittää että esim. auton etupenkin laskee ala-asentoon.

[snowfairy]

Löysin tämänkin keskustelun, niin ajattelin jakaa kokemuksiani n.1½ vuoden takaa.

 

Meille osui täysi ylläriperätila, kun tilanne selvisi vasta synnärillä (Jyväskylässä siis synnytin). Neuvolassa asentoa ei missään välissä ultrattu, kun jälkeenpäin kysyttynä juuri tuona kertana, kun "oma terkkari" olisi kuulemma niin tehnyt, olikin sijainen, enkä sitten ensisynnyttäjänä osannut sellaista pyytääkään. Päältä tunnusteltuna aina todettiin, että "pää on alaspäin, muttei kiinnittynyt", vaikka peppuhan siellä alhaalla sitten koko ajan oli ja aika voimalla tuo poika punki aina kylkiluihin. Rakenneultran jälkeen ei siis oltu ultrattu (jolloin oli kohdussa kuin lootusasennossa).

 

Synnytyspäivänä yritin pitkittää synnärille lähtöä, kun kaikkialla sanottiin, että ensisynnyttäjällä kestää tuntikausia ja puhelimitse kysyttäessä synnäriltä kehotettiin pysyttelemään kotona niin kauan kuin vain suin voi, koska supistukset eivät olleet tarpeeksi tiheitä (tulivat 5-10min välein), vaikka kotona jo oksensinkin repiväntuntuisten supistusten takia.

Lähdettiin sitten kuitenkin synnärille "näytille", kun olo oli jo niin tukala. Ensin piti maata käyrillä puoli tuntia ja sitten kun tutkimusta vihdoin alettiin tehdä (lapsivesi meni tuossa yhteydessä), kätilö totesikin, että hänen pitää kutsua lääkäri, kun täällä tuntuu jotain muuta kuin pää.

 

Itse siinä sitten ehti panikoitua, että joutuuko tästä heti johonkin hätäsektioon. Siinä sitten ultrattiin tilannetta ja todettiin vauvan olevan perätilassa. Vauva oli yliaikainen (41+3), mutta onneksi pikainen kokoarvio kertoi, ettei mitään jättiläistä olisi tulossa ja että olisi hyvät edellytykset alatiesynnytykseen sen perusteella, mitä nyt ultrasta pystyi päättelemään.

 

Ajatus poikkeustilanteesta näin ensisynnyttäjänä hirvitti ja sanoin haluavani sektiota (lähinnä sen takia, että halusin vain synnytyksen olevan "nopeasti ohi", kun pelkäsin, että ensisynnyttäjän tyyliin tässä voisi mennä vielä tunteja. Ehkä vähän painostusta oli ilmassa, kun lääkäri ehdotti, että koska synnytys on jo niin hyvin käynnissä, kaikki vaikuttaisi alatiesynnytyksen suhteen sopivalta, niin voitaisiin mennä kuitenkin saliin kokeilemaan alatiesynnytystä ja minua muistutettiin siitä, että jos mikään tuntuu menevän pieleen, niin sitten lähdettäisiin heti sektioon. Saliin kun päästiin, niin heti alkoikin ponnistuttamaan ja todettiin, että pikkuhiljaa voisi alkaa tosiaan ponnistella. Siinä ei olisi tosiaan mitään epiduraaleja tai muutakaan ehtinyt saamaan. Väliliha puudutettiin epparin tekemiseksi.

 

Poika tuli jalat edellä. Toinen jalka ilmeisesti jumitti ensin jossain ja se olikin turvonnut, mutta muita vaurioita ei ollut. Ponnistusvaihe taisi kestää karvan yli puoli tuntia, kaikkiaan ehdimme sairaalassa olla alle 2 tuntia, kun poika syntyi mitoilla 3325g/(50cm mitattiin myöhemmin, kun oli syntymän jälkeen niin "kippurassa"). Synnytys sujui siinä mielessä hienosti, että koska sali oli täynnä porukkaa (ainakin 2 kätilöä, lääkäri, opiskelija ja lopussa lastenlääkärikin tuli paikalle), tunsin olevani hyvissä käsissä, eikä ponnistamisessa ollut ongelmia, kunhan päästiin vauhtiin. Ehkä myös se, että tilanne eteni niin nopeasti, en ehtinyt pelkäämään sen enempää. Jos perätilasta olisin tiennyt etukäteen, olisin asiaa varmaan stressannut enemmän ja voinut päätyä sektioon ihan vain "hankalampaa synnytystä peläten". 

Ymmärsin, että tämän meidän vauvan kohdalla "pään ulostulo oli tiukka" ja sen eteen jouduttiin tekemään enemmän töitä. Ilmeisesti lääkäri/kätilö siis auttoivat pään syntymistä lapsen leuasta/suusta pitämällä.

 

Poika olikin syntyessään veltto (papereissa Apgar 5p ja myöhemmin 7p) ja hänet kiikutettiin saman tien virvoiteltavaksi johonkin elvytysvälikköön. Siinä odotellessa kätilö parsi epparin ja vauva oli tunnin ikäinen saadessamme hänet takaisin saliin. Mies pääsi välissä kyllä sinne elvytysvälikköön poikaa katsomaan. (jälkeenpäin ihmettelin, ettei sinä aikana pojan luona kuulemma käynyt yhtään hoitajaa tms., eli ilmeisesti kaikki oli vain hyvin.. ..mutta tuntui oudolta, että pieni olisi ollut siinä yksin ilman miehen läsnäoloa.)

En tiedä liittyikö meillä mitenkään tuohon vauvallekin rajuun syntymään vai olisiko käynyt niin joka tapauksessa, etteivät sokeriarvot meinanneet pysyä ja poika joutuikin sitten sokeritippaan. Lisäksi alkavan infektion merkkien takia poika sai 3vrk antibioottikuurinkin ja neljän päivän ikäisenä sitten päästiin kotiin ilman jatkotoimenpiteitä. Terve poika tuo on muuten ollut, ettei nyt 1.5v ikään mennessä maitoallergiaa lukuun ottamatta ole mitään kummallista ilmaantunut.

Pojan py oli 36.5 ja päänympärys on aina mennyt toiseksi ylintä käyrää seuraillen. Neuvolatäti, vai oliko jo sairaalassa kätilö muistaakseni kommentoikin, että kuinka erinäköinen perätilassa syntyneen pää on "normaalilla tavalla" syntyneisiin verrattuna. Kaipa nuo mahdolliset erot päänympäryksessä sitten tasoittuvat ajan myötä. 

 

Kun koko synnytystä ajattelee, niin hyvä fiilis tuosta synnytyksestä jäi. Draamaa tosiaan riitti, mutta kuitenkin koko ajan tuntui, että henkilökunnalla oli homma hallussa. Mitään ns. keskusteluapua ei tilanteesta jälkikäteen tarjottu, enkä kyllä pyytänytkään. Nyt toisen raskauden ekoja ultria odotellessa vain aiempi synnytys mietityttää ja pohdin myös, että seurataankohan tätä sitten tarkemmin loppuvaiheessa. Saa nähdä miten käy.

Edited September 16, 2014 by snowfairy

[jennitys]

^ joo perätilavauvojen päät on usein kauniita pyöreämpiä kuin pääedellä tulleiden kollegoidensa. Eivät joudu samanlaiseen puristukseen. Mutta näillä taas on usein pylly tai/jalat mustelmilla.

Ja aika sissi olit kun noin kylmiltään uskaltauduit hommaan. Mulle taas tuossa kohden olisi esikoisen kohdalla varmasti mennyt liian pelottavaksi ja olisin päätynyt sektioon.

Nyt toisella kerralla osaat kyllä itsekin varmaan tunnistaa pään ja liikkeet alhaalla, jos ne tuntuvat saman laisille kuin esikoisesiraskaudessa ja osaat vaatia ylimääräistä ultraa petätilaepäilyn takia.

Edited September 21, 2014 by jennitys

[-Molly-]

Ihanaa että löysin tän ketjun! Täällä myös yks kohtalotoveri Mua kiinnostais tietää että syntyykö perätilassa olevat vauvat yleensä ennen LA:ta? Ainakin tässä ketjussa aika monella alkanut synnytys jo tuolla rv 37-38 paikkeilla..? Täällä siis menossa rv 37+3 ja vauva perätilassa pakarat edellä tulossa. On ollut perätilassa ainakin tuolta 30rv:ltä. Neuvolahoitsut ja lääkärit ovat aina olleet käsikopelon perusteella sitä mieltä että on rt:ssä mut ultra on sit kertonut totuuden. Neljä päivää sitten yritettiin ulkokäännöstä mutta eihän tuo mukelo suostunut edes hievahtamaan, pylly jo tukevasti kuopassaan istuskelee ja lääkäri sisätutkimuksen tehdessään totesi että on jo tosi alhaalla ja tunsi pepun kädellään. Lääkäri sano jo pelkän ultrakuvan perusteella että tuskin kääntyy kun on linkkuveitsiasennossa ja eipä sitä kääntämistä kauaa yritettykään, kaks lääkäriä oli ja molemmat kokeili. Vähän sattu ja tuntu tietenkin pikkasen epämiellyttävältä mut ei ollu kauheeta ollenkaan Sisätutkimuksen tekivät ja kohdunkaulaa oli vielä 1,5cm ja ulkosuu oli sormeelle auki. Tuosta hetkestä pari päivää taaksepäin neuvolalääkäri sai vielä kohdunkaulan mitaks 3cm ja sillon kohdunsuu oli kiinni. Käyrillä ollessani ennen kääntöyritystä tunsin jotain supistuksen tapaista mut en sen kummemmin reagoinut..kätilö kysyi multa käyrän oton jälkeen että tunsitko noita supistuksia ollenkaan, että aika mojovia olivat jo olleet ja niitä oli ehtiny siinä puoleen tuntiin tulla useempikin. Epäonnistuneen kääntöyrityksen jälkeen juteltiin lääkäreiden kanssa synnytystavasta ja olivat sitä mieltä että oon sopiva kandidaatti alatiesynnytykseen, vauva siro ja mulla alapäässä tilaa. Nyrkkiä sovittelivat tuohon aukolle (ei siis sinne sisälle vaan emättimen suulle ja siihen luiden väliin). Magneettikuvissa kävin myös ja niiden perusteella myös mitat hyvät. Kaikkien ei anneta synnyttää alakautta vaikka mitat riittäis, lääkäri sanoi että eivät ota turhia riskejä ja näkevät kyllä heti ihmisestä onko myöskin "henkisesti" sopiva kyseiseen touhuun. Mitään painostusta alatiesynnytykseen en kokenut lääkäreiden puolelta ja olivat tosi mukavia ja sanoivat että voin milloin vain muuttaa mieleni. Näin siis PHKS:ssä Itse oon koko ajan ollut sitä mieltä että alakautta synnytän jos vaan mahdollista, se on tuntunut musta jotenkin oikeemmalta niin. Mitään pelkoa ei ole myöskään sektion suhteen, että jos siihen kuitenkin lopulta jostain syystä menee niin sitten menee. No nyt tässä sitten odottelenkin josko synnytys lähtis käyntiin jo vaikka parin viikon sisään. LA on 3.1. ja kontrolliaika 2.1. vauvan koon yms. tarkistamiseen jos ei ole ennen sitä syntynyt..Välillä tulee aika koviakin supistuksia ja ovat kestoltaan yli minuutin mut niitä tulee vielä tosi harvakseltaan..toivon että ne kuitenkin kypsyttelis tuota kohdunsuuta että pääsis synnyttämään ennen ku vauva kasvaa turhan isoks! Lasketunajan kokoarvioks annettiin 3300g että ei välttämättä kauhean iso olis vaikka meniskin yliajalle mut nuohan on vain arvioita ja välillä saattavat heittää enemmänkin..