Guest dfs

perätilassa synnyttäminen

248 posts in this topic

Minusta on vain hieman omituista, että suomalaisessa sektiovastaisessa kulttuurissa ei käydä kaikkia asiaan liittyviä seikkoja läpi. --- Aina pitäisi muistaa, että kyse on kahdesta henkilöstä ja aina miettiä riskejä ja hyötyjä molempien näkökulmasta.

 

Tutkimuksen iällä ei muuten ole merkitystä, ellei sitä ole aukottomasti kyetty kumoamaan. ---

 

Ihan totta tämä, että kaikki asiat pitäisi sekä alatiesynnytyksen että sektion kohdalla käydä läpi synnyttäjän kanssa. Itse en useinkaan muista ottaa huomioon tätä suomalaisten sairaaloiden sektiovastaisuutta, kun itse olen melkein innokkaampi alateitse yrittäjä kuin lääkärit :D Ollaan myös miehen kanssa molemmat sellaisia, että otetaan aktiivisesti itse asioista selvää, joten minulle henk.koht. on melko selvillä sekä alatie- että sektiosynnytyksen riskit. Eli toisin sanoen en tajua aina ottaa huomioon, ettei näin tosiaankaan ole kaikkien kohdalla. Olen kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että lääkäreiden tulisi selostaa molempien synnytystapojen hyvät ja huonot puolet sekä mahdolliset riskit. Milläs sitä muuten synnyttäjä saisi tehtyä päätöksen, joka tuntuu ainakin itsestä oikealle? Ehkäpä tässä sitten iso (?) osa ihmisistä tekee kuten lääkäri neuvoo, koska ei ole asiasta sen parempaa tietämystä. Ja näinhän sen ei ainakaan minun mielestäni pitäisi olla.

 

Ehdottoman totta myös tuo, että aina näitä tilanteita pitäisi tarkastella sekä äidin että vauvan kannalta. Ei varmasti yksikään äiti myöskään toivo altistavansa omaa lastansa tarpeettomalle riskille vammautua tai jopa kuolla, joten tässäkin suhteessa lääkärien antama (puolueeton) informaatio tai vaihtoehtoisesti se itse hankittu tieto olisi erittäin tärkeää.

Mutta siis olen tosiaan sitä mieltä mitä perätilasynnytyksiin tulee, niin kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä ja niitä riskejä sun muita tulisikin tarkastella tapauskohtaisesti.

 

Tutkimuksen iällä ei tosiaan ole merkitystä, näin en asiaa tarkoittanutkaan :) Tulin ilmaisseeksi itseäni huonosti.

Tarkoitin siis vain sitä, että ilmeisesti tämä vahvasti sektiota puoltava näkökanta ei ole saanut uutta tukea uudesta tutkimuksesta, vaan kyseessä lienee tuo Hannah ym.- tutkimus, josta tuossa tohtori.fi-sivuton artikkelissa on ollut puhetta. Itsekin kun tässä vielä alitajuisesti pohtii alatiesynnytyksen ja sektiosynnytyksen riskejä, niin olen toki kiinnostunut, jos tulee julki uusia jompaakumpaa synnytystapaa puoltavia tutkimustuloksia. Vielä kun olisi mahdollisuus kääntää kelkkansa sektion puolelle, jos niikseen tulee ;)

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, täällä sitä nyt ollaan vauvan kanssa :) Synnytys meni mielestäni oikein hyvin ja kovasti sain kehuja myös synnärin henkilökunnalta :D Ihan siis alakautta saatiin ihanainen poikamme pihalle, eikä ponnistusvaihekaan kestänyt kuin 40 minuuttia (ei muuten tuntunut ollenkaan niin pitkältä ajalta). Missään vaiheessa ei oltu "leikkausuhan" alla, vauvan sydänäänet pysyivät hyvinä ja omakin vointi oli uskoakseni niin hyvä kuin se sellaisessa tilanteessa voi olla. Mitään kauhukertomusta ei tästä synnytyksestä siis saa tekemälläkään, ei tullut edes repeämiä (eppari tosin leikattiin, ymmärtääkseni rutiini näissä tapauksissa?). Selvisin koettelemuksesta vähäisen ilokaasun käytön (ei tosin auttanut kipuun) ja toispuoleisesti toimineen epiduraalin avulla. Eli oli ikään kuin puoliluomuperätilasynnytys, mitä kivunlievitysten tehoon tuli :lol:

Pojan vointi oli ja on myös hyvä, mitään epänormaalia ei lääkärintarkastuksessa löytynyt.

 

Itse siis voin "suositella" alatiesynnytystä perätilatapauksessa (tietysti edellyttäen, että sekä vauva että äiti täyttää kriteerit sen onnistumiseksi ja äidillä on halu yrittää). En kokenut pahana asiana, eikä aiheuttanut meidän kohdallamme ongelmia. Toipuminen on myös ollut tosi nopeaa.

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Birbir! Loistohomma, että kaikki meni hyvin!

 

alkaako pojan jalat jo suoristumaan vai vieläkö viihtyy linkkuasennossa?

Share this post


Link to post
Share on other sites
alkaako pojan jalat jo suoristumaan vai vieläkö viihtyy linkkuasennossa?

 

Itse asiassa en ollut tullut edes ajatelleeksi jalkojen asentoa ennen tätä kysymystä. Kertonee siis hyvin siitä, että minkäänmoista jatkuvaa linkkuasentoa en ainakaan itse ole pojassa havainnut :) Aikalailla suorassa pikkumies jalkojansa useimmiten pitää, toisinaan ovat kippurammassa.

 

Ja kiitos onnitteluista! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietäisikö joku kertoa, miten on epparin leikkaamisen laita seuraavissa synnytyksissä (jos esikoinen on syntynyt perätilassa ja siis eppari leikattu), jos vauva on taas perätilassa? Yleensä epparia ei kai tarvitse leikata seuraavissa synnytyksissä, jos ekassa on leikattu, mutta muuttaako vauvan perätila asiaa? Mahdollisen seuraavan lapsen vuoksi jo mietin moista :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö oli koko raskausajan perätilassa ja synnytystapa-arviossa lääkäri totesi lapsesta tulevan kookkaan (lähemmäs 4 kg), joten varattiin sektioaika. Mutta kuinkas ollakaan, synnytys käynnistyikin spontaanisti viikkoa ennen ja päivystävä lääkäri teki aivan päinvastaisen arvion lapsen koosta. Ehdotti minulle alatiesynnytystä ja siihen sitten lähdettiin. Alakautta siis syntyi ja mielestäni todella helposti. Ja tytön mitat olivat 2910g ja 49cm, eli ei todellakaan kookas. Perätilasynnytys oli mielestäni todella positiivinen kokemus ja lähtisin siihen uudelleenkin, mikäli edellytykset siihen olisivat olemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on myös positiivinen kokemus perätilasynnytyksestä. Noin viikolta 30 saakka neiti oli itsepintaisesti pylly alaspäin eikä lääkäri lähtenyt edes yrittämään käännöstä enää viikolla 37. Kävin monta kertaa ultrassa, jossa mitattiin lapsen kokoa ja pään ympärystä, joka oli meidän neidilläs suht iso(synnytyksessä 36cm). Myös pelvimetria-kuvaus tehtiin. Kamalaa perätilassa oli se epävarmuus, minkä se aiheutti. Tuttu kätilö ja kaikki "tavikset" kauhistelivat edes ajatusta esikoisen synnyttämisestä alateitse perätilassa ja kaikki lääkärit sen sijaan varoittelivat sektion vaaroista. Oli todella ahdistavaa yrittää tehdä päätös kun vaihtoehdot tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän täynnä riskejä. Ajattelin ensisijaisesti lasta ja olin jo hieman sektion kannalla, mutta sitten jotenkin synnytyksen lähestyessä mieli rauhoittui. Mitään sektiota ei minulle oltu sovittu, ainoastaan uusi käynti äitiyspoliklinikalle rv 40+0 :rolleyes:. Synnytys käynnistyi kuitenkin spontaanisti 39+4 ja kesti vain 4,5 h. Yhdeksän pisteen tyttö painoi 3015 g ja oli 49 cm pitkä. Vuosin verta suht paljon, mutta muuten koin itse synnytyksen mukavaksi kokemukseksi ja tuntui siltä, että homma on hallussa. Koska eteni nopeasti(ja sattui perhanasti enkä ehtinyt saada epiduraalia) en ehtinyt pelätä missään vaiheessa. Jos sama tilanne tulee uudelleen eteen, täytyy kuitenkin miettiä tapauskohtaisesti, mitä tehdä. Hyvä kokemus on kuitenkin takana!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tietäisikö joku kertoa, miten on epparin leikkaamisen laita seuraavissa synnytyksissä (jos esikoinen on syntynyt perätilassa ja siis eppari leikattu), jos vauva on taas perätilassa? Yleensä epparia ei kai tarvitse leikata seuraavissa synnytyksissä, jos ekassa on leikattu, mutta muuttaako vauvan perätila asiaa? Mahdollisen seuraavan lapsen vuoksi jo mietin moista :D

 

Minusta se on vähän tapaus/lääkäri kohtaista. Jos vauva tulee perätilassa sieltä vauhdilla, niin ei siinä mitään epparia aleta enää tekemään, mutta jos tulee rauhallisen tasaseen tahtiin ja lääkäri haluaa, niin silloin se tehdään varmistellen vauvan mahtumista tulemaan. Ja varmaan vauvan kokoarviokin vaikuttaa asiaan. Eli eiköhän se taas mene niin, että tapauskohtaisesti toimitaan :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eli eiköhän se taas mene niin, että tapauskohtaisesti toimitaan :rolleyes:

 

Niin no, niinhän se tuntuu olevan melkeinpä asiassa kuin asiassa :) Omalla kohdalla sen näkee kai sitten joskus, jos taas perätilavauvaa synnyttämässä on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka yleistä on, että alapää repeää, kun synnyttää perätilalapsen alakautta? Ja leviääkö/venyykö alapää eniten silloin, kun keskivartalo tulee "kaksinkertaisena" yhdessä jalkojen kanssa, vai onko pää isoin osa puskee ulos?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Perätilasynnytyksessähän leikataan (ymmärtääkseni aina) automaattisesti eppari. Uskoisin, että tämä ehkäisee myös repeämien syntyä. Itselläni ainakaan ei muita vaurioita tullut kuin tuo episiotomia. Ja sehän tehdään käsittääkseni siksi, että perätilasynnytyksessä on hiukan suurempi riski vauvan kärsiä hapenpuutteesta, tästä syystä pää on saatava nopsaan ulos. Uskoisin myös, että päänympärys on useilla perätilavauvoilla hieman suurempi, koska pää on luonnollisestikin eri mallinen kuin niillä vauvoilla, jotka tulevat pää edellä. Eli tästäkin syystä pää ehkä voisi herkemmin jäädä jumittamaan, jos epparia ei leikata.

Nämä nyt saattoivat olla ihan itsestään selvyyksiä, mutta tulipa sanotuksi :)

 

Siihen en ainakaan minä osaa sanoa mitään, että mikä olisi vauvassa perätilasynnytyksessä se "haasteellisin" paikka (vrt. raivotarjontavauvan hartiat). Riippuu varmaan hiukan vauvan koostakin? Siis jos on pullukampi, niin tekeehän se vatsan seudulle enemmän ympärystä.

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Jos esikoista synnyttää perätilassa tehdään episiotomia lähes kaikille, uudelleensynnyttäjillekin saatetaan tehdä. Synnärillä oli mun kanssa samassa huoneessa uudelleensynnyttäjä, joka oli synnyttänyt perätilavauvan eikä epparia tehty. Eli siis tapauskohtaista on, mutta herkemmin tehdään kuin rt-synnytyksissä, joissa on helpompi tehdä se tehdä tarpeen mukaan, mutta perätilasynnytyksissä tehdään joskus varmuuden vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Niin, tosiaan, jäi mainitsematta omassa kirjoituksessani, että ensisynnyttäjän epparista juuri puhuin :) Uudelleensynnyttäjien kohdalla en asiasta tiennytkään (joskin olen sitä pohtinut), joten kiitos omasta puolestani infosta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuleeko pää helposti ulos muun vartalon jatkeena vai onko sillä vaaraa jäädä jumittamaan? Olen jostakin tällaisen pienen pelon saanut päähäni.

 

Toivottavasti tämä vauva on fiksumpi kuin isoveljensä, joka kääntyili kohdussa ahkerasti vielä viimeisillä viikoillakin (ja syntyi lopulta raivotarjonnassa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Perätilasynnytyksessä pää ei tule itsekseen ulos eikä myöskään ymmärtääkseni varsinaisesti työntämällä, vaan synnytyslääkäri on tässä kohtaa avittamassa. Vauva ponnistetaan ulos n. vyötäröön saakka, jonka jälkeen sitten lääkäri alkaa auttaa. Pää autetaan käsitykseni mukaan ulos jotenkin siten, että lääkäri ottaa vauvan leuasta kiinni ja pitää tällä tavalla vauvan pään oikeassa asennossa. Jos pää pääsee väärään asentoon, niin jumittumisen mahdollisuus luonnollisesti kasvaa. Sitä en tiedä, että mitä tehdään, jos pää ei ota tullakseen... Työnnetään koko vauva takaisin ja mennään hätäsektioon? :D

Itse en oikein osannut tuota pään jumahtamista pelätä, mutta mies pelkäsi sitä minunkin edestäni.

 

Toivottavasti teillä, Vendela, tuleva vauva asettuu oikeaan tarjontaan hyvissä ajoin ja pysyy siinä! :)

 

Lisäys:

Meidän ei annettu missään vaiheessa ymmärtää, että pään jumittuminen olisi kovin oleellinen riski.

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin perätilassa olleen neitosemme alateitse ja tulin vain ilmoittamaan tänne, että multa saa aiheeseen liittyen vaikka yksärillä lisätietoa tai vertaistukea jos joku kokee tarvitsevansa! :) Itse nimittäin koin ennen synnytystä etten meinannut millään saada asiasta tarpeeksi tietoa enkä vertaistukea ja olin sen vuoksi ennen synnytystä todella stressaantunut ja jännittynyt. Hankin perätilasynnytyksistä itsekseni tietoa mm. tutkimuksia lukemalla ja useita synnytyslääkäreitä konsultoimalla. Tämä auttoi minua valmistautumaan synnytykseen, joka luokitellaan riskisynnytykseksi ja sen vuoksi siihen on mielestäni hyväkin henkisellä tasolla valmistautua kunnolla. :)

 

Jännitys ja pelko olivat kuitenkin omalla kohdallani turhia: synnytys meni erittäin hyvin ja siitä jäi positiiviset muistot! :) Synnytin terveen tyttövauvan ja selvisin itse synnytyksestä pienellä kivulla, vähin vammoin ja toivuin nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös minulla on positiivinen kokemus perätilasynnytyksestä. Synnys käynnistyi lapsiveden menolla jo viikolla 34+3 ja ultrassa huomattiin sitten yllätysperätila. Kaiken kaikkiaan neljä lääkäriä sitten ultrasi lapsen tarkkaa asentoa ja esittivät sitten alatiesynntystä.

Hyvin meni, ei ollut mitään ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttö syntyi TAYSsissa perätilassa toissapäivänä ja tänään päästiin kotiin. Itselle jäi kyllä hyvä mieli ja jos vaan lantion mitat antaa myöten ja lapsi ei ole isokokoinen, niin valitsisin perätilasynnytyksen uudestaankin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla todettiin eilen Jorvissa että vauva on perätilassa (vaikka viimeiset kerrat neuvolassa väitetty lapsen olevan raivotarjonnassa), nyt siis rv 37+4. Ylläriperätila siis, ja päädyin siihen että yritetään perätilasynnytystä jos vaan mun lantioluut antavat myöden (eilen tehtiin magneettikuvaus ja parin viikon kuluttua vielä lääkärikäynti jossa tutkitaan lantioluita). Sectiovaihtoehto pidetään kyllä koko ajan rinnalla ja ihan synnytyksessäkin vielä voidaan lähteä herkästi sectioon jos näyttää siltä ettei synnytys onnistu/vauvalle koituu mitään vaaraa.

 

On hyvä kuulla että ihmisillä on positiivisia kokemuksia perätilasynnytyksistä. Myös lääkäri kertoi minulle eilen hyvin perätilasynnytyksestä, vaikka toki olisi mielenkiintoista ja rauhoittavaa saada lisää asiantuntijakommentteja/tutkimustuloksia asiasta. Eli Tikku: jos sulla on jotain tietoa niin mulle saa laittaa vaiks yksärillä tulemaan.

 

En kuitenkaan aio hermoilla asiasta turhia, toki synnytys jännittää nyt jonkin verran mutta uskon ja luotan h-hetkellä paikalla oleviin lääkäreihin, hoitajiin yms. sekä todella hyvin tukevaan mieheeni niin paljon että uskon kaiken menevän loppujen lopuksi ihan hyvin.

 

Muoks. ja oon siis ensisynnyttäjä. Niin, ja vauvan kääntämistä kohdussa yritettiin eilen mutta se ei enää onnistunut.

Edited by Nipsi

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Miten meni synnytys Nipsillä?

 

Meilläkin vauva perätilassa vielä (nyt rv34+5) ja vajaan kahden viikon päästä on ulkokäännösyritys. Siellä tehdään myös painoarvio yms ja toivottavasti selviää, voinko synnyttää alakautta vaikka käännös ei onnistuisikaan.

 

Kokemuksia perätilasynnytyksistä kaipailisin minäkin, voi laittaa vaikka yksärillä, jos ei tänne halua kirjoittaa. Mun neuvolaterkka oli kovastikin ajatusta vastaan, ja muualtakin olen kuullut lähinnä ihmettelyjä, että ihanko oikeasti haluaisin perätilavauvan alakautta synnyttää...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun neuvolaterkka oli kovastikin ajatusta vastaan, ja muualtakin olen kuullut lähinnä ihmettelyjä, että ihanko oikeasti haluaisin perätilavauvan alakautta synnyttää...

 

Näihin kauhisteluihin ei kamalasti kannata keskittyä :) Kyllä nykyisin se alateitse synnyttämisen mahdollisuus tutkitaan tarkasti, ennen kun siihen edes "annetaan lupa". Ei se perätilasynnytys (vaikka riskisynnytys toki onkin) mikään ihan kamala juttu ole ainakaan kokemuksena ja lääkärin apu siinä on paikalla koko ponnistuksen ajan. Tärkeintä uskoakseni ovat vauvan sopiva koko (ei liian suuri), synnyttäjän lantion riittävä tilavuus sekä ehdottomasti synnyttäjän positiivinen ja motivoitunut asenne. Jos nämä ovat kohdallaan, niin homma uskoakseni kaikella todennäköisyydellä sujuu hienosti :)

Eli ainakin minä kannustan alatiesynnytykseen, jos kaikki vaaditut kriteerit täyttyvät.

 

Pistää miettimään, että mitähän ne monet (jotka eivät itse perätilasynnytystä ole kokeneet) perätilasynnytyksessä loppujen lopuksi oikein kauhistelevat? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä oon kokenut molemmat synnytykset, eka pt ja toinen rt. musta pää oli itseasiassa helpompi synnyttää peratilavauvan kanssa, kun se tuli siellä vikana kun paikat oli jo venyny. toki mulle tehtiin eppari ihan rutiinina, joka saattoi auttaa kans. pari pientä repeämää tuli lisäksi (nin et laitettiin pari tikkiä), mut niin tuli tässä toisessakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiva kuulla positiivisia kokemuksia ursula :) Oliko sun vauva minkä kokoinen syntyessään? Entä koitko ne jalkatelineet ikäviksi? (Olen ymmärtänyt että kaikki perätilasynnytykset ponnistetaan niissä telineissä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now