Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

Kertokaapa mielipiteitä ja kokemuksia esikoisen pitämisestä päiväkodissa, kun äiti jää vauvan kanssa kotiin.

 

Meillä esikoinen tulee olemaan toisen lapsen syntyessä 2,5v ja harkitsemme hänen pitämistä osa-aikaisesti päiväkodissa vauvan synnyttyä. Esikoinen kävisi siis päiväkodissa esimerkiksi kolmena päivänä viikossa ja olisi kaksi päivää äidin ja vauvan kanssa kotona. Koemme, että esikoinen saisi näin kaipaamaansa sosiaalista kontaktia ja leikkiseuraa, kun pieni vauva vaatii kuitenkin suuren osan äidin huomiosta päivän aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen aika vahvasti sitä mieltä että päiväkodit ja perhepäivähoidot ovat työssä tai opiskeluissa käyville vanhemmille. Kotona olevien vanhempien lapsille on kuitenkin aika runsaasti kerhoja ja avointa toimintaa. Esimerkiksi meillä 4-vuotias esikoinen käy 2 krt viikossa 2 h kerrallaan seurakunnan kerhossa ja tuo riittää jo vallan mainiosti tuonkin ikäiselle sosiaaliseksi kontaktiksi. Siihen lisäksi puistoissa käymiset jne joten leikkiseuraa kyllä löytyy.

 

Esikoinen oli vähän reilu 2-vuotias kun kuopus syntyi ja silloin koin itse mukavaksi sen että esikoisen kanssa tuli ainakin kerran päivässä lähdettyä kunnolla ulos ihmisten ilmoille. Esikoinen ei tuolloin käynyt vielä kerhossakaan mutta silti meillä meni kivasti. En oikein koe että tuon ikäinen vielä kauhean paljon kodin ulkopuolella järjestettyä toimintaa kaipaisi, puistoilu ja normaali elo ja olo riittää.:girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on takuuvarma konsti kaivaa verta nenästään, mutta mun mielestä normaalista perheestä tulevan normaalin lapsen ei tarvitse olla päivähoidossa silloin, kun vanhempi on kotona pienemmän lapsen kanssa. 2,5-vuotiaan sosiaalisen elämän tarve tyydyttyy melko varmasti myös muunlaisella toiminnalla eikä ainakaan kokopäiväistä hoitoa perustele mikään. Mitä taas tulee lapsen huomion tarpeeseen, niin eihän lapsi saa jakamatonta huomiota päiväkodissakaan, vaan yhtä lailla sitä huomiota vaatii siellä toiset lapset ja niitä on enemmänkin kuin se kotona oleva yksi vauva. Kyllähän se lapsi taitaa kuitenkin enemmän nauttia vanhempiensa kuin päiväkotiporukan huomiosta.

 

Meidän päiväkodin linja on, ettei vanhempia lapsia pidetä hoidossa silloin, kun vanhempi on hoitovapaalla ja musta tämä on terve linja. Muutoinkin viriketoiminnan tulisi järjestyä jostain muualta kuin päivähoidosta. Päivähoito on kuitenkin sitä varten, että lapsi voidaan viedä hoitoon silloin, kun kotihoito ei onnistu. Jos vanhempi on kotona täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ei hoidontarvetta luonnollisesti ole.

 

Toisaalta itsekin mielelläni antaisin lasten jatkaa vauvan synnyttyä tutuksi tulleessa ja ihanassa päiväkodissa, mutta ei se täysin ongelmatonta kuitenkaan olisi. Kokisin, etteivät lapseni olisi samalla viivalla muiden kanssa, kun kävisivät päiväkodissa vain osa-aikaisesti. Mieluummin siis etsitään ne virikkeet muualta. Ja kyllähän pelkkä kotiarkikin kerhoilla tms. höystettyinä on alle kouluikäiselle ihan riittävää. Ja mitä pienemmästä on kyse, niin sitä vähemmän kodin ulkopuolista menoa tarvitsee olla. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, jos tykkää mennä ja tehdä eikä lapsi tästä kärsi, mutta päiväkoti ei minusta ole oikea osoite siihen.

 

Usein tätä asiaa perustellaan lapsen näkökulmasta, mutta minusta ei ole lapsen paras, jos lapsi viedään hoitoon silloin, kun voisi olla kotonakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä taas tulee lapsen huomion tarpeeseen, niin eihän lapsi saa jakamatonta huomiota päiväkodissakaan, vaan yhtä lailla sitä huomiota vaatii siellä toiset lapset ja niitä on enemmänkin kuin se kotona oleva yksi vauva. Kyllähän se lapsi taitaa kuitenkin enemmän nauttia vanhempiensa kuin päiväkotiporukan huomiosta.

 

...

 

Usein tätä asiaa perustellaan lapsen näkökulmasta, mutta minusta ei ole lapsen paras, jos lapsi viedään hoitoon silloin, kun voisi olla kotonakin.

 

Todella hyvin sanottu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on mielenkiintoista saada erilaisia nakokulmia tahan aiheeseen kun meilla tama on pian ajankohtainen. Mikaanhan ei ole mustavalkoista ja itse olen miettinyt kylla myos itsekkaasti omaa jaksamista. Ettei siis tilanne mene siihen etta esikoinen tuijottaa kaiket paivat lamaantuneena telkkaria jos ma olen yhta pihalla/vasynyt/lopulta masentunut kuin sen vauva-aikana olin. Esikoinen kun ei nuku edes paivaunia etta saisi sen hetken rauhoittua.

 

Me ei ainakaan heti alkuun siis olla irtisanomassa paivakodin sopimusta vaan haluamme ensin nahda mimmoinen tyyppi meille syntyy, onko han terve jne. Meidan esikoinen on vauvan syntyessa yli 3-vuotias ja jatkaa varmaan sen kolme paivaa viikossa tarhassa ainakin toukokuun loppuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos meille joskus tulee toinen lapsi, esikoinen aivan varmasti jatkaa tutussa ryhmiksessä, tosin esim. kolmena päivänä viikossa. Itseni tuntien en todellakaan jaksaisi viedä lasta päivittäin ulos leikkimään, ja jos yöt olisivat toisen vauvan kanssa yhtä rikkonaisia (ja yhtä kauan...) kuin esikoisen kohdalla, tarvitsisin muutamana päivänä mahdollisuuden nukkua päiväunia yhdessä vauvan kanssa ihan vain täysipäisenä pysyäkseni.

 

Koska kyse on yksityisestä ryhmiksestä, ei onneksi tarvitse tapella kaupungin periaatteita vastaan ja anelemalla anella esikoiselle virikepaikkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin joskus aiemmin, että lapset tietenkin kotona.

 

Puistossa näin äidin, joka kertoi pitävänsä pojan hoidossa 3 päivää viikossa. Kysyin uteliaasti, että miksi. Hän kertoi, että esikoinen oli todella huono nukkuja, joten äiti pelkäsi toisenkin olevan. Pojan hoitopäivinä hän saattoi levätä päivälläkin vauvan kanssa, jos yö oli ollut huono.

Tuon perusteella rupesin miettimään asiaa uudelta kantilta. Nyt uskoisin, että pitäisin pojan parina päivänä hoidossa muutaman tunnin, että saisin juurikin nukkua mahdollisesti huonosti menneen yön jälkeen. Perusteena hoitoon viemiselle olisi oman jaksamisen edistäminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse voisi kuvitella pitäväni esikoisen osapäiväisesti hoidossa ainakin seuraavissa tapauksissa:

 

- jos esikoinen on jo sen ikäinen että päivähoidon kaverit ovat tulleet tutuiksi ja tärkeiksi niin silloin ei mun mielestä ole lapsenkaan kannalta parasta ottaa häntä pois tutusta päiväkodista ja laittaa kerhoon tuntemattomien lasten joukkoon. Etenkin jos esikoinen on ujompi ja hitaasti lämpeävä niin todellakin pitäisin hänet mielummin päiväkodissa tuttujen keskellä.

 

- jos puoliso on paljon töissä tai esim. työmatkoilla usein. Tällöinkin ihan käytännön syistä (esim. kaupassa käymiset helpompia yhden kuin kahden lapsen kanssa) ja myös äidin jaksamisen kannalta.

 

- jos on ekan raskauden jälkeen kärsinyt pahasta baby bluesista tmv. niin mun mielestä on sekä äidille että esikoiselle että vauvalle parempi että esikoisella on ainakin olemassa se optio että hän voi mennä joiksikin päiviksi hoitoon.

 

- jos kerhoja on huonosti saatavilla tai niihin on kovat jonot tai liian korkeat ikärajat. Itse en ainakaan usko, että kaikille kolmivuotiaille riittää puuhaksi pelkkä tyhjässä puistossa ulkoilu ja äidin ja vauvan kanssa oleskelu vaan monet tuon ikäiset kyllä kaipaa jo ikätovereiden seuraa.

 

Mun mielestä tämä ei ole siis missään nimessä mikään yksiselitteinen juttu vaan riippuu niin älyttömän monesta tekijästä etten todellakaan osaa mennä tuomitsemaan ketään, joka pitää esikoisen virikehoidossa. Toki aina välillä on näitä tapauksia, joissa esikoinen on täyttä viikkoa tarhassa samalla kun äiti shoppailee ja harrastaa nuoremman kanssa ja kyllä nuo kieltämättä pistää miettimään hoidon syitä, mutta eipä sitä toisaalta näin ulkopuolisena tiedä yhtään mitä noissakaan on takana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eihän nämä olekaan yksiselitteisiä enkä minäkään tuomitse lopulta muuta kuin sen asenteen, että vanhemman lapsen hoidossa jatkaminen on jotenkin itsestäänselvyys. Mun mielestä kun itsestäänselvyys on se, että mitä vähemmän lapsi joutuu olemaan hoidossa, sen parempi.

 

Syitä toki on monia ja kannattaa miettiä esimerkiksi sitäkin, miten pian aikoo palata taas työelämään ja kotiäitielämä loppuu. Jos se on vain sen 9 kk, niin olisihan se tavallaan hullun hommaa vaihtaa tutut päiväkotirutiinit kerhoiluun tms.

 

Paljon mä ihmettelen myös sitä, miten kukaan viitsii lähteä lasta mihinkään tarhaan roudaamaan, jos toinen vaihtoehto ois lökötellä aamut rauhassa kotona ja tehdä mitä nyt sattuu huvittamaan. :girl_crazy: En minä ainakaan kotiäitinä ole jokaikinen aamu lähtenyt lasten kanssa ulkoilemaan tai muutenkaan tehnyt niin tiptop, vaikka toki rutiinit onkin olleet. Ja ihan täyspäisiä nuo lapset vaikuttaa olevan. Ei musta ole itsetarkoitus koko ajan järjestää lapselle ohjattua toimintaa, vaan joskus voidaan vaan olla ja lapsi etsiä itsekin sitä tekemistä.

 

Mä myönnän kyllä, että mulle on hurjan tärkeää olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon. Vaikka sekin on iso henkireikä, että välillä saa ne muksut lykätä muualle ja ottaa vähän rennommin, niin silti mulla on hirveän korkea kynnys käyttää tähän tarkoitukseen juuri päivähoitoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meidän tapauksessamme todennäköisesti mies veisi esikoisen hoitoon ennen töihin lähtöä ja minä hakisin hänet iltapäivällä, aivan kuten tälläkin hetkellä, kun hän on ainoa lapsi ja kumpikin meistä vanhemmista on kokopäivätyössä, eli minun ei tarvitsisi lähteä raahaamaan häntä aamulla yhtään mihinkään. Iltapäivällä taas olisi päikkäri- ja välipala-ajan jälkeen ihan kätevääkin hakea lapsi hoidosta, siinä samalla saisi vauva ulkoilla vaunuissa ja tulisivat pienet ruokaostoksetkin tehtyä.

 

Mutta meillä hoitopaikka on tosiaankin alle kilometrin päässä, matkan varrella on lähikauppa ja aloin hakea töitä esikoisen ollessa 8-kuinen, kun pääni vain alkoi hajota kotona olemiseen. Loppujen lopuksi työllistyin vasta hänen ollessaan 1,5-vuotias.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me irtisanottiin 2v esikoisen päiväkotipaikka mun jäädessä äitiyslomalle, koska se tuntui oikealta vaihtoehdolta. Mustakin tuntui, että lapselle on parasta olla kotona ja että olisi väärin käyttää yhteiskunnan työssäkäyville suunnattuja palveluita kun on itse kotona. Mutta voi kuinka tarpeeseen se edes osa-aikainen hoitopaikka olisi tullutkaan, kun sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja ekat puoli vuotta kahden lapsen kanssa kotona oli ihan ***vettiä. Nojoo, jos olisin tajunnut että mulla on masennus, ei se ehkä olisi ollut noin. Mutta silloin sen puolen vuoden aikana kyllä kaduin syvästi hoitopaikan irtisanomista, koska ei se ratkaisu enää ollut hyväksi esikoisellekaan, kotona asui senverran loppuunpalanut äiti.

 

En tarkoita sanoa että edelleenkään varauksetta kannustaisin pitämään hoitopaikan esikoisella, mutta tarkoitan sanoa että oman kokemukseni myötä nyt vihdoin ymmärrän kuitenkin niitäkin ratkaisuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en tekis asiasta päätöstä ennen kuin pienempi on syntynyt ja näkee, miten itse jaksaa. Me tehtiin niin, että pidettiin esikoisen päiväkotipaikka ja jopa vietiin esikoinen sinne muutamana päivänä kesän jälkeen (esikoinen oli kesän kotona, kun lomailtiin ja tyttö syntyi heinäkuussa). Poika ei kuitenkaan enää viihtynyt hoidossa kuten aiemmin ja tyttö oli silloin hyvin "helppo", niin päätimme nopeasti ottaa pojan kotihoitoon. En kuitenkaan uskaltanut tehdä päätöstä etukäteen, sillä olisin ollut pulassa, jos tytöllä olis esimerkiksi ollut koliikki. Onnistuin alusta asti ottamaan päiväunet samaan aikaan pojan kanssa, niin se auttoi jaksamaan. Pojan täyttäessä 2, hän pääsi leikkipuiston kerhoon ekaks yhdeksi aamupäiväksi viikossa, sitten toiseksi ja nyt syksystä kolmeksi aamupäiväksi. Se on ollut ihan toimiva ratkaisu. Aluksi kyllä stressasin hirveästi sitä, että piti pystyä laittamaan pojalle ruoka joka päivä, eikä se aina ollutkaan helppoa. Vähitellen siihenkin tottui ja nyt tänä syksynä on myös pitänyt laittaa tytölle ruoka, niin siitä ei olis voinut välttyä.

Vaikean päivähoitotilanteen vuoksi ymmärrän myös niitä, jotka pitävät lapset tutussa hyvässä päiväkodissa, sillä ei ole itsestäänselvää, että sit myöhemmin saa paikan yhtä sopivasta päivähoitopaikasta. Tällä alueella on ihan täyttä päiväkodeissa ja me nyt saatiin lapsille paikka 20 minuutin bussimatkan päästä, vaikka päiväkoteja olisi viereisessä rapussa, korttelin päässä ja muutaman korttelin päässä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä päiväkoti ei ole mikään kovin ideaali paikka pienelle lapselle saada virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja. Harkitsisin hoidossa jatkamista vain sellaisissa tapauksissa, että lapsi olisi jo esim. 5-vuotias, oma jaksaminen olisi vakavasti uhattuna tai jos esikoisen kotona oleminen olisi joka tapauksessa lyhytaikaista (alle vuosi).

Mun mielestä esikoinen menee ihan turhaan hoitoon, jos syyt liittyvät ainoastaan esim. äidin huoleen, ettei ehdi huomioida esikoista tarpeeksi tai keksiä virikkeitä. Mun mielestä myöskin lapsen vieminen hoitoon sen takia, että omien arjen askareiden hoitaminen olisi helpompaa, on väärin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on pidettiin esikoinen päiväkodissa vauvan syntymänkin jälkeen. Mies vei aamuisin esikoisen tarhaan ja me nukuttiin vielä vauvan kanssa 2-3h lisää, pikkuvauva-aikaan esikoisen tarhapaikka olikin mun jaksamisen ja riittävän levon kannalta avainasemassa. Kesällä pidettiin esikoinen kotona ja syksyllä pääsi taas tarhaan 2pvä/vko. Keväällä jo tuntui (kuopus n.6kk) että pitäisin esikoisen ihan mielellään kotonakin, mutta haluttiin pitää kiinni tarhapaikasta (myös päiväkodinjohtaja sitä suositteli). Olen siis menossa väärään aikaan töihin (vuodenvaihteen jälkeen), jotta oltaisiin voitu ottaa esikoinen kotihoitoon ja saada sitten hoitotakuulla takaisin omaan päiväkotiin.

 

En ole osannut ajatella asiaa ollenkaan niin että olisi jotenkin väärin viedä lapsi kunnalliseen päivähoitoon jos vanhempi on kotona, olen ajatellut vaan lapsen, äidin ja rahatilanteen kannalta. Meillä lapsen pitäminen tarhassa nyt hoitovapaani aikana maksaa meille n.350e/kk, joten kalliiksi tulee. Tuo on kuitenkin se hinta joka ollaan valmiita maksamaan siitä, että esikoinen (ja toivottavasti myös kuopus) pääsee jatkamaan omassa tutussa tarhassa/tarharyhmässä myös sitten kun itse menen töihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Itse olen aika vahvasti sitä mieltä että päiväkodit ja perhepäivähoidot ovat työssä tai opiskeluissa käyville vanhemmille. Kotona olevien vanhempien lapsille on kuitenkin aika runsaasti kerhoja ja avointa toimintaa."

 

Muistuttaisin vain, että näin ehkä kaupungeissa ja isommissa taajamissa, mutta maaseudulla ei välttämättä ole lainkaan tarjolla kerhoja ja avointa toimintaa tai sitten matkaa näihin saattaa helposti tulla 20-30 km.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Itse olen aika vahvasti sitä mieltä että päiväkodit ja perhepäivähoidot ovat työssä tai opiskeluissa käyville vanhemmille. Kotona olevien vanhempien lapsille on kuitenkin aika runsaasti kerhoja ja avointa toimintaa."

 

Muistuttaisin vain, että näin ehkä kaupungeissa ja isommissa taajamissa, mutta maaseudulla ei välttämättä ole lainkaan tarjolla kerhoja ja avointa toimintaa tai sitten matkaa näihin saattaa helposti tulla 20-30 km.

 

No kiitos muistutuksesta mutta ihan susirajalla täällä ollaan. Ja silti niitä kerhoja on yllättävän paljon pienemmissäkin kylissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen samassa jamassa kuin aloittaja. Vauva syntyy kun esikoinen on täyttänyt 3 ja mulla ei ole hajuakaan että mitä teen. Olen aina ollut sitä mieltä että pidän lapset kotona jos itsekin olen mutta nyt en ole enää varma.

 

Esikoinen kaipaa tarhaa, lomilla ja välillä viikonloppuisin hän kertoo ikävöivänsä tarhakavereitaan ja opettajaansa. Tarhaan hän lähtee aina innoissaan ja välillä häntä saa oikein maanitella sieltä pois. Olisi niin helppoa jos hän inhoaisi tarhaa ja jäisi itkemään sinne, en edes harkitsisi että pitäisin häntä siellä.

 

Voi kun joku sanoisi että "tässä tämä on teille paras ratkaisu, näin esikoinen on tyytyväinen", niin sen käyttäisin olisi se sitten mikä tahansa. Tarhassa oltiin sitä mieltä että tytön olisi hyvä jatkaa pienemmillä päivillä vaikka vauva syntyykin mutta onko se oikein ja ketä kohtaan? Tuohon tarhaan on mieletön tunku joten en usko että he huvikseen sanovat sen olevan tytölle tärkeää mutta MUTTA...apua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kieltämättä minäkin olen sitä mieltä ettei pieni lapsi vielä kaipaa sosiaalisia kontakteja tai leikkikavereita tai olla päivät jakamassa huomiota monen muun pienen kanssa äidin ja vauvan sijaan ja et kotona olisi parasta, mutta...

 

Mitä isommasta lapsesta on kyse ja mitä kauemmin on ollut samassa hoitopaikassa niin sitä suuremmalla harkinnalla pohtisin osa-aikapaikan pitämistä.

 

Meillä esikoinen oli yli kolme, kun toinen syntyi. Ei nukkunut enää päiväunia ja oli ollut samassa hoitopaikassa 1.5 vuotiaasta. Hoitopaikkana ihana pieni päiväkoti, josta vuosittain vapautuu vain muutamia paikkoja. Tiesin palaavani vuoden päästä töihin. Esikko aikoinaan oli ollut aivan onneton nukkuja vauvana jne.

 

Eli monen tekijän summa oli, että jatkettiin 10 pvää/vko hoitosopimuksella kotona olon ajan. Pikkuvauva-aikana hoitopäivät oli levon kannalta henkireikiä tai että pääsin neuvolaan/hoitamaan asioita/kauppaan jne kivuttomasti.

Voin myös myöntää, että omalla kohdalla kyse oli myös ihan puhtaasta itsekkyydestä -sain pari päivää viikossa olla "rauhassa" ja vaan imettää sohvalla ja tuijottaa töllöä :unsure:

 

Vauvan kasvaessa en kokenut hoidon tarvetta enää, mutta ei myöskään ollut järkeä siinä kohtaa irtisanoa paikkaa, koska kumpikaan lapsista ei olisi tänä syksynä päässyt sinne.

 

Mutta ainakaan itse en arvostele kenekään muun ratkaisuja, koska syitä ja tarpeita on varmasti yhtä monta kuin perheitä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisillä onkin hyviä pointteja, mutta kannattaa muistaa myös sellainen asia, että päiväkodista tulee takuuvarmasti yhtä sun toista räkätautia ym., jotka on tosi ikäviä pienellä vauvalla. Ihan jo tavallinen flunssakin pienellä tekee helposti koko perheen elämästä paljon hankalampaa. Saati sitten vatsataudit, korvatulehdukset, rokot jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos lähetään ajattelemaan että tarhasta tulee pöpöt niin sitten ei kannata lasten kanssa käydä kauppakeskuksissakaan ;) Me nimittäin reilu vuosi sitten mm vesirokko "ostettiin", korvatulehduksia on ollut enemmän kotiaikana kun hoitoaikana. Flunssaa nyt on ollut useammin mutta se nyt ei mitään kerro

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Toki voi saada tauteja muualtakin, mutta päiväkodista niitä tulee takuuvarmasti, kauppakeskuksista ehkä huonolla tuurilla. Tietystikään ei kaikilta taudeilta voi eikä tarvitsekaan välttyä, mutta itse en ainakaan halua pienelle vauvalle niitä ehdoin tahdoin hankkia.

 

Piti vielä lisätä, että meillä on kokeiltu molempia vaihtoehtoja, mutta päädyttiin ottamaan poika pois hoidosta, koska se vaan tuntui oikealta. En arvannut, että pojan päiväkodissa olo tuntuisi itsestäni niin kurjalta, mutta niin siinä vaan kävi, että koti tuntui tosi tyhjältä ja kyllä oli iso ikävä. Tuntui vähän pöhköltä, kun lapsi vietiin aamulla hoitoon, ihan kuin hänet olisi viety tieltä pois. Poika kyllä viihtyi ihan hyvin tarhassa, mutta ei silti ole sinne kaivannut kertaakaan eli tuntuu olevan ihan tyytyväinen kotonakin, vaikkei niitä kuuluisia virikkeitä ehkä niin paljon olekaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä tuliko meillä taudit esikoisen mukana tarhasta vai altistaako ylipäänsä isompi sisarus pienemmänkin herkemmin taudeille, kun isomman kanssa kuitenkin ollaan enemmän muiden lasten kanssa tekemisissä kuin pikkuvauvan. Meillä esikoisella oli ekana vuotena korvatulehdus ja pari flunssaa, oltiin silloin pääasiassa kotona eikä kovinkaan paljoa muiden lasten kanssa tekemisissä. Kuopuksen kanssa taas on käyty paljon avoimessa päiväkodissa ja muiden lapsiperheiden luona kyläilemässä ja esikoinen ollut siis osapäiväisenä tarhassa. Kuopuksella olikin jo ekan 6kk aikana vesirokko, vauvarokko, korvatulehdus, oksennustauti ja useampi flunssa :rolleyes: Vesirokko saatiin ystäväperheeltä, mutta muut saattoivat tulla esikoisen mukana tarhasta tai sitten jostain muualta. Kotihoidossa varmasti välttää monta pöpökantaa, mutta lapsiryhmissä pöpöt kyllä leviää oli ne sitten tarharyhmiä tai muita harrastus/kerhoryhmiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen, nyt 2 vuotta ja 3 kk, jäi kotiin. Mä ajattelin sen niin, että muutenkin niin iso muutos esikoisen elämässä saattaisi olla vielä hankalampaa, jos joutuisi lähtemään hoitoon kun äiti jää uuden vauvan kans kotiin. Nopeammin luulisin sopeutumisenkin sujuvan, jos esikoinen saa olla kaverina hoitamassa vauvaa ja normaaliarjessa mukana kotona. En mä kyllä ihan ymmärrä miten mä voisin perustella itselleni tai pojalle, että olisin itse kotona ja veisin ipanan hoitoon. No, aika näyttää, oliko tämä ihan väärä ratkaisu :grin:.

 

Ja toki laiskana ihmisenä myöskin mielummin köllöttelen pitkään katsomassa lastenohjelmia, kuin lähden ryöhäämään esikoista hoitoon aamulla. Mies kun lähtee töihin jo ennen kukonlaulua. Tauteja en ole kyllä tässä yhteydessä edes ajatella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen oli vähän päälle 3 vuotta kun pikkuveli syntyi. Tyttö aloitti ryhmäperhehoidossa vajaa 1,5-vuotiaana ja hoitosopimusta jatkettiin niin, että mun äitiysloman aikaan hoitopäiviä oli viikossa 4 ja päivät klo 9-15. Mies vei ja minä ja vauva haettiin.

 

Vaikkei pikkuveli mikään valvottaja ole ollutkaan niin musta oli aluksi ihanaa, että sai nukkua kunnon päiväunet. Kävin myös paljon pitkillä vaunulenkeillä, että saisin itseni taas kuntoon raskauden jäljiltä. Hoitopaikasta ollaan tykätty alusta asti tosi paljon ja tyttö on aina sinne mielellään mennyt. Oon tykännyt kun siellä on muskiikkihetki, jumppaa ja askartelua viikottain. Ja varsinkin vauva-ajan alussa en olisi jaksanut joka päivä raahautua kymmeneltä puistoon ja valmistaa kahdeksitoista lounasta. Mitään morkkiksia mulla ei hoitoonviennistä ole ollut enkä koe olevani huono äiti kun näin tein. Eikä mua oikeastaan kiinnosta mitä muut ajattelee :grin: .

 

Nuhaa tuli jonkin verran hoidosta ja yhden vatsataudin molemmat sairastivat. Mutta kyllä se esikoinenkin oli vauva-aikana nuhassa useamman kerran, vaikka ihan kotihoidossa olikin. Että tämän syyn takia en luopuisi hyvästä hoitopaikasta. Jos esikoinen olisi ollut pienempi, vaikka alle 2-vuotias, en tiedä mitä olisin tehnyt. Tai jos vanhaa hoitopaikkaa ei olisi ollut.

 

Nyt molemmat lapset ovat samassa hoitopaikassa ryhmiksessä eikä esikoiselle näytä jääneen suurempia traumoja ;).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now