Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

Meillä esikoinen oli 2v6kk kun kuopus syntyi. Esikoinen jatkoi päivähoidossa parina päivänä viikossa monestakin syystä

- saan nukkua tarvittaessa edes muutamana päivänä (muistan kun esikoisen aikana olin todella väsynyt)

- kun menen uudelleen töihin saa lapseni jatkaa samassa tutussa ryhmässä samojen hoitajien kanssa (en näe järkevänä ottaa pois päiväkodista, koska mitään takeita ei ole, että pääsee siihen samaan ryhmään takaisin)

- lapseni saa leikkiä hänelle tärkeiden kavereiden kanssa

- ehdin huomioida myös pienempää välillä

- lapseni saa purkaa sitä kyltyämätöntä energiaansa

 

Nämä ei varmasti ole kaikille hyviä syitä, mutta minulle itselle ne ovat kelvanneet.

 

Kun kuopus syntyi, niin esikoinen oli pari viikkoa kotona tutustumassa uuteen tulokkaaseen. Olemme myös koko ajan kuunnelleet poikaa miten hän hoidossa viihtyy. Jos ei olisi tykännyt olla siellä, niin olisimme ottaneet hänet kotiin. Olemme myös koittaneet joustaa mahdollisimman paljon päiväkodin tarpeiden mukaan (he määräävät tarvittaessa hoitopäivät, poika oli pitkän kesäloman kotona rempan takia yms.). Meillä ei kuopus ole vielä ollut kertaakaan sairaana, vaikka esikoinen on hoidossa ja muutenkin olemme melko liikkuvaisia. ja joskushan niitä pöpöjä on elimistön saatava, jotta saa sen vastustuskyvyn (ja eikös nykyään sanota tietyistä allergioista, että ne jostuvat siitä, ettee elimistöllä ole enää nykyään luonnollisia vastuksia mitä vastaan hyökätä). Ja koska meillä herätään jo kuuden aikaan, niin ehdimme hyvin leikkiä kotona aamulla enne hoitoakin, joten en koe raskaana lähteä ulos tuohon aikaan päivästä. ja nyt tällä hetkellä olen kyllä tyytyväinen, että saan hetken hengähdystauon esikoisen uhmasta. Alkaa vuoden heräämiset pikkuhiljaa tuntua, koska meillä ei vieläkään nukuta kunnolla.

 

Enkä olisi vienyt lastani hoitoon, jos hän ei olisi jo valmiiksi ollut hoidossa.

 

Onneksi jokaisella on tässäkin asiassa valinnan vapaus ja voi tehdä niinkuin itse kokee perheelleen parhaaksi grin.gif

Edited by anemone83

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on kyllä sellanen aihe, ettei tähän ole olemassa oikeaa eikä väärää ratkaisua. Kukin tekee niinkuin parhaakseen näkee ja sen mikä on omalle perheelle paras ratkaisu.

 

Meillä esikoinen aloitti tarhassa 1v ja 2vko:a vanhana. Mä menin silloin töihin ja en olisi jaksanut olla kotona yhtään pidempään. Kuopus syntyi kun esikoinen oli 1v. ja 10kk. Aluksi esikoinen oli 2pv/vko tarhassa. Me mietittiin paljon mitä tehdään ja juteltiin pojan ryhmän tätien ja päiväkodin johtajan kanssa. Päivähoitotakuutakin kyseltiin mutta se ei onnistunut koska kuopus syntyi "vääränä" vuodenaikana. Tultiin siihen lopputulokseen että pidetään hoidossa koska mun mies teki tuolloin 70-80 tuntista työviikkoa ja mun mielenterveyden vuoksi tarvin nuo kaksi päivää aikaa ottaa univelkaa takaisin. Kuopus osottautui helpoksi vauvaksi ja päätin pojan ollessa 2kk aloittaa opiskelut äitiysloman ohessa ja tuolloin esikoinen jatkoi tarhassa 3pv/vko. Kun kuopus täytti 6kk jäi mies kotiin ja mä menin töihin kun sain uuden, kivan vakityön. Tuolloin mietittiin taas uudelleen otetaanko esikoinen kotiin, mutta ei sitten uskallettu koska mitään takeita ei olisi ollut siitä että pääsisi takaisin samaan ryhmään. Toiseksi esikoinen olisi jäänyt kotiin vain vajaaksi 8kk ja ajateltiin että pidetään tuttu tarhapaikka jossa poika viihtyy. Mies on vanhempainvapaansa aikana remontoinut taloa ja nyt kun on 2kk kotihoidontuella tekee töitä ja mun vanhemmat tulee silloin hoitamaan poikia.

 

Sairasteluista, kuopus on sairastellut enemmän kuin esikoinen kotihoidon aikana. Ihan selvästi saanut päiväkotipöpöjä veljeltään. Mä olen ajatellut tätä kyllä ihan hyvänäkin asiana, koska tottuu noihin pöpihin jo nyt ja ehkä selviää vähän vähemmällä kun aloittaa hoidon vuodenvaihteessa.

 

Mulle tulee näistä asioista aina vähän sellainen olo että olen tehnyt jotain väärin kun esikoinen on ollut hoidossa ja minä kotona. Vaikkakin mä opiskelin niin nää aiheet saa aina mulle sellaisen olon, että oon ihan paska mutsi koska en ole sellainen ihana, pullantuoksuinen kotiäiti :girl_sigh:Toisaalta, mä en edes haluaisi olla sellainen :grin:

 

ainiin, miten kunta voi päättää ettei lapsi pääse kunnalliseen päivähoitoon jos jompi kumpi vanhemmista hoitaa toista/toisia lapsia kotona?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on mielestäni hyvä keskustelunaihe. Tai kovasti ajankohtainen meillä. Joulukuussa, joulun tienoilla, syntyy 2v2kk vanhalle esikoisellemme veli tai sisko. Pohdin kovasti ja pitkään mitä teen, mitä vaatimuksia ja oikeuksia asiaan liittyy. Mitä oma mieli ja sydän sanoo, että olisi oikein ja hyväksi mulle, Saagalle ja pienelle.

 

Saaga on ollut päiväkodissa 11kk saakka pois lukien tietty lomat. Hän jää nyt sitten kotiin mun kanssa joulusta. Äitiyslomalla mulla on vielä muutamia työjuttuja ja lepoa ja Saaga päiväkoteilee tosiaan jouluun osa-aikaisena. Mua jännittää jaksaminen kahden lapsen kanssa, koska jo yhdestä väsähdin aikoinaan. Mutta toisaalta mä haluan pitää isosiskon kotona, viihtyy ehkä vauvakin sitten paremmin kun on seurattavaa ja mua ehkä auttaa se, että rutiinit on oltava isommalle. Lisäksi en sitten ehkä kestäisi sitä mustasukkaisuuden määrää illoissa kun Saaga ei saisi olla tarpeeksi päivänmittaan kotona ja pitäisi imeä se läheisyys äidistä ehkä juuri silloin kun vauva roikkuu illan pitkän tissillä. Vauva on joka tapauksessa toinen lapsi perheessä. Hän on tottunut jo kohdussa esikoisen ääniin ja toimintaan. Minulta kun kysyttiin enkö halua taata toiselle lapselle sellaista omaa vauva-aikaa. Mutta mielestäni on vaan eri asia syntyä kuopuksena ja esikoisena.

 

 

Mäkään en usko virikkeitä sen enempää tuon 2v. neitokaisen kaipaavan, joten varmasti pärjätään kodin virikkeillä, tai siis kaipaa tuo, mutta ne saa riittää mitä kotona ja tässä arjessa on. Tai siis oikeasti huomaan, että Saaga nauttii kaikesta toiminnasta mitä päiväkodissa on ja puhuu ja tekee niitä paljon kotonakin. Lauluja, askartelua, loruja, jumppaa jne. Mutta haluaisin myös antaa sellaista maailmankuvaa, että joutilaisuus ja leikki tyhjästä ja itsekseenkin on oikein hyviä asioita. Oon nimittäin itse vähän turhan aktiivinen ja sellainen että viihdyn toiminnassa ja ihmisten joukossa. Enkä ihan vielä tahtoisi siirtää sitä lapseeni. Niimpä kun toistaiseksi ei ole mitään syytä toimia toisin, pidän Saagan kotona. Jos se joka puolelta koko ajan tuleva tieto ja toive on, että lapsen on parasta olla kotona ainakin kolme vuotiaaksi, uskon sitten sen. Jos siis äidin ja lapsen hyvinvointi ei ole esim. vaarassa väsymyksen tms. takia. Siis sellaisissa ns. normaaleissa tilanteissa. Jos saaga olisi jo päälle kolmen, pitäisin hänet varmaan takuupaikkalaisena ja pistäisin kerhoon. Tai sitten jatkuisi päiväkoti osa-aikaisena. Olen onnellinen, että olin töissä tässä välissä. Mulle ei oo helppoa olla vaan kotona ja pyörittää arkea. Mutta nyt saan taas kokeilla uudestaan.

 

Se mitä kuitenkin jään kaipaamaan päiväkotiarjessa on kasvatuskumppanuus. On toiminut aivan valtavan hyvin, kun neitimme on melko voimakas temperamentiltaan ja kovasti rajoja kokeileva, että on keskusteluyhteys ja on samaan aikaan kahdesta paikasta tuleva rajojen asettaminen ja samat säännöt. Myös toiset lapset ja niin sanottu ryhmän paine on sopinut tytöllemme valtavan hyvin. Meillä on kyllä paljon lapsikavereita, joten ehkäpä siksikään en ole huolissani, kontakteja muihin lapsiin saadaan jos on tarvis. Aion mennä avoimiin kerhoihin aina kun mahdollista. Ja mietin pitäisikö aloittaa muskari kun tuo niin rakastaa laulamista ja soittamista. Se voisi olla sellainen äidin ja saagan oma juttu jonne vauva ei pääse mukaan girl_smile.gif ja yritän nyt siis olla kuitenkin aikatauluttamatta liikaa tätä tulevaa arkea.

 

Saaga palaa kyllä hoitoon sitten jo elokuussa -12 ainakin osa-aikaisesti koska jää takuupaikkalaiseksi, eli säilyttää oikeutensa paikkaansa jos vaan palaa sitten alkavan lukuvuoden alussa. Mutta silloin tuo siirtyykin sitten jo isojen ryhmään, joten ei palaa joka tapauksessa enää tuttujen hoitajien luokse tuttuun ryhmään. Pidän hänet nyt keväällä kuitenkin takuupaikkalaisena, koska sitten olisi haettava molemmille kokonaan alusta päiväkotipaikat jos sen sanoisi irti. Kuopus jos sitten menee viimeistään vuodenvaihteessa -12-13 hoitoon niin toivotaan parasta, että saataisiin paikka samasta päiväkodista.

 

Sairauksia en meillekään liiaksi toivoisi ihan pikkuvauva-aikaan. Perus nuhat nyt on ihan jees mitä sieltä kulkeutuisi, mutta päiväkodissa on tuolla kiertänyt kaikki parvorokot, kihomadot yms. joita ehkä kuitenkin hitusen helpompi on vältellä kotihoidossa.

 

kinkkinen aihe. Onneksi esim päiväkodin johtaja sanoi kivasti, että ensin tulee perheiden elämäntilanteet ja sitten päiväkoti elää ja joustaa sen mukaan. Mitään hätiköityä ei tarvitse tehdä päätösten ja sopimusten suhteen. Kaiken voi pistää voimaan sitten kun uusi vauva on syntynyt ja nähdään se, mikä on tilanne ja tarve silloin.

 

Toivottavasti kaikille löytyy sellainen ratkaisu, mikä on kenellekin parhaaksi. Itse sen voi vain tietää. lipsrsealed.gif

Edited by Murielle

Share this post


Link to post
Share on other sites

palaa kyllä hoitoon sitten jo elokuussa -12 ainakin osa-aikaisesti koska jää takuupaikkalaiseksi, eli säilyttää oikeutensa paikkaansa jos vaan palaa sitten alkavan lukuvuoden alussa. Mutta silloin tuo siirtyykin sitten jo isojen ryhmään, joten ei palaa joka tapauksessa enää tuttujen hoitajien luokse tuttuun ryhmään. Pidän hänet nyt keväällä kuitenkin takuupaikkalaisena, koska sitten olisi haettava molemmille kokonaan alusta päiväkotipaikat jos sen sanoisi irti. Kuopus jos sitten menee viimeistään vuodenvaihteessa -12-13 hoitoon niin toivotaan parasta, että saataisiin paikka samasta päiväkodista.

 

Ollaanko me missattu jotain tai ymmärretty tää takuuhoitopaikka väärin?? Meille kun sanottiin että tuota mahdollisuutta voi käyttää vain jos lapsen ottaa kotiin elokuusta ja että hän palaa takaisin samaan hoitopaikkaan seuraavan vuoden elokuussa. Kesken vuoden ei siis voitu tuota mahdollisuutta käyttää ja sen vuoksi aiemmassa viestissä kirjoitin että kuopus syntyi vääränä vuodenaikana. Tuo päivähoitotakuu tuntuikin meidän mielestä ihan turhalta, koska olisi pitänyt suunnitella koska seuraavan lapsen saa. Meille perusteltiin päivähoitotakuun olemassaolo niin että se on tarkoitettu niille lapsille joiden vanhemmat ovat suunnitelleet olevansa pidempään kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mitä tuo takuupaikka oikein tarkoittaa?

 

Meille sanoi tytön omahoitaja päiväkodissa, että pk-paikan voi säilyttää jos paikan pistää "katkolle" eli ilmoittaa etukäteen tarkan päivämäärän, jolloin lapsi palaa taas hoitoon. Jos paikan irtisanoo, joutuu normaaliin tapaan jonottamaan ja voi joutua mihin tahansa päiväkotiin. Vuodenaikojen tms merkityksestä tuohon pk-paikan säilyttämiseen ei mainittu halaistua sanaa..... Pitäisi varmaan soittaa kaupungille, pk-johtajalle tai jollekin asiantuntijalle, että saadaan varmasti oikeaa tietoa ennen lopullista päätöstä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen käsittänyt että nuo hoitopaikkatakuut ovat käytännössä ihan kuntakohtaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lahdessa takuupaikka tarkoittaa sitä, että sen voi aloittaa missä vaiheessa vuotta vain, mutta palata pitää aina seuraavan lukuvuoden alkuun, eli elokuussa. Eli pisimmillään voi olla pois yhden vuoden, meidän tapauksessa vain puoli vuotta..

 

Varmasti kaupunki/kuntakohtaista. Kannattaa vielä tsekata.

 

edit. Lahdessa takuupaikka tarkoittaa sitä, että on mahdollisuus säilyttää lapsella sama hoitopaikka vaikka hän jäisikin esim äidin äitiysloman aikana kotihoitoon. Lahdessa tilanne on aika paha päivähoidon suhteen ja tämä takuupaikka mahdollistaa sen, ettei tartte aina hakea tammikuussa uutta paikkaa lapselle vaan hän voi tosiaan "rauhallisin" mielin olla kotona ja sitten pääsee omalle paikalleen takaisin.

Edited by Murielle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helsingissä se takuu menee niin, että pitää ilmoittaa tauko vähintään 4 kk:n ajalle. Sit pitäis saada samasta päiväkodista tai ainakin viereisestä paikka. Meillä kävi niin, että poika oli katkolla päiväkodista, muttei sit päässyt sinne takaisin, kun mä sainkin työpaikan vähän liian aikaisin, eikä silloin (2kk liian aikaisin) olisi ollut pojalle tilaa. Toisaalta, silloin katkon loputtua ei ehkä oltais saatu poikaa sinne, jos oltais haluttu lapset samaan paikkaan, kun tyttö ei joka tapauksessa olisi sinne mahtunut...

Sen siis tiedän, että jos joskus saadaan läheltä hyvä päiväkotipaikka, pidetään lapsi siellä "varmuuden" vuoksi, kun tällä alueella on huutava pula päiväkotipaikoista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kiitos muistutuksesta mutta ihan susirajalla täällä ollaan. Ja silti niitä kerhoja on yllättävän paljon pienemmissäkin kylissä.

 

Isoissa kaupungeissa sitten ei välttämättä kaikille halukkaille olekaan. Näin meillä. Ja lähimmät (alle 3km matkaa) leikkipuistot on hiekkalaatikko ja vauvakeinut-varustelutasoa, jossa ei isommat viihdy.

 

Lapset 4,5v ja 3v 2kk vauvan syntyessä jatkoivat päiväkodissa 3pv/vko ja 6h/pvä. Siellä oli jo tutut aikuiset ja tärkeät kaverit. Kuopus on vielä osoittautunut erittäin huonoksi nukkujaksi, niin on ollut näin äidillekin hyvä saada päiväsaikaan huilata välillä. Tämä sopii meille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isoissa kaupungeissa sitten ei välttämättä kaikille halukkaille olekaan. Näin meillä. Ja lähimmät (alle 3km matkaa) leikkipuistot on hiekkalaatikko ja vauvakeinut-varustelutasoa, jossa ei isommat viihdy.

 

(Anteeksi etukäteen jos nyt loukkaan jotain seuraavalla pohdinnallani. En tarkoita syyttää ketään enkä koe ketään "huonoksi äidiksi" näiden päviähoitokuvioiden kanssa mutta tämä asia vain pohdituttaa.)

 

No tässä tullaan juuri siihen mitä en itse oikein ymmärrä. Että päiväkoti koetaan välttämättömäksi lapsille. Enkä nyt osoita tätä vain sinulle, Citronella, vaan minua ihan yleensäkin ihmetyttää tämä käsitys mikä nykyään vallitsee että kotioloissa ei voi kasvattaa lasta. Että se päiväkoti on koko perheen kannalta ihan välttämätön. Minua kiinnostaa siis ihan ajatuksena se että miten nykyään ei selvitä siitä perhe-elämästä silleen että ollaan siellä kotona. En halua syyttää ketään siitä enkä oikeasti tarkoita mitään pahaa ketään kohtaan mutta vaan kiinnostaa mikä siinä on. Oliko se ennen niin että sitä vaan mentiin hampaat irvessä kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en nyt ota kantaa suuntaan tai toiseen, mutta kerron miten meillä mentiin.

 

Meillä esikoinen oli 2 v kun kuopus syntyi. Esikoinen oli aloittanut perhepäivähoitajalla 1v1kk iässä, ja viihtyi siellä todella hyvin. Esikoisen ekat 3 kk olin käytännössä koko ajan rintatulehduksessa ja siitä jäi niin suuret pelot uusia kohtaan, että päätettiin pitää esikoiselle täysipäiväinen paikka ja katsoa, mitä tuleman pitää. Meillä ei ole tukiverkkoa niin lähellä, että olisin saanut jonkun hoitamaan esikoista, kun itse olisin maannut sängyn pohjalla. Onneksi sairastelukierrettä ei tullut. Yksi konkreettinen hyöty esikoisen hoidossaolossa oli: hän pääsi ulkoilemaan. Viime talvi oli niin kylmä, että me kökittiin vastasyntyneen kanss useampi viikko sisällä. Tästäkin oltaisiin selvitty, jos esikoisella olisi ollut joku muu, jonka kanssa mennä ulos arkisin.

 

Pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen vaihdettiin esikoisen sopimus 10 pv/kk. Sillä hän sitten oli koko kevään ja jäi kesälomalta kotiin. Loppuajasta hoitopaikka tuntui jo aika turhalta. Vaikka esikoinen koko ajan siellä viihtyi.

 

Musta tuntuu, että tuo hoitopaikka oli meillä juurikin lähitukiverkon puuttumisen takia. Kyllähän siinä sitten niin heti alkuun kävi, että esikoinen oli kipeä, kun vauvan kanssa piti ravata labroissa. Ja mies ei töiltään juuri silloin päässyt auttamaan. Tuolloin onneksi saatiin lapsenvahtiapuja parinsadan kilometrin päästä. Esikoinen oli myös pari viikkoa kotihoidossa leikkauksen jäljiltä, kun kuopus oli 1,5 kk. Mutta kyllä siitäkin selvittiin. Silti olen sitä mieltä, että kaikkien kannalta oli paras vaihtoehto, että esikoinen jonkun aikaa oli hoidossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Että se päiväkoti on koko perheen kannalta ihan välttämätön. Minua kiinnostaa siis ihan ajatuksena se että miten nykyään ei selvitä siitä perhe-elämästä silleen että ollaan siellä kotona. En halua syyttää ketään siitä enkä oikeasti tarkoita mitään pahaa ketään kohtaan mutta vaan kiinnostaa mikä siinä on. Oliko se ennen niin että sitä vaan mentiin hampaat irvessä kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa?

 

Meille tuo päiväkoti on siis ollut hyvä asia esikoisen kohdalla. Mutta silloin kun esikoinen aloitti hoidon puhuttiin mekin paljon myös tuosta tukiverkosta josta oujiikin mainitsi. Miehen äiti asuu 2,5km päässä mutta on töissä toisella paikkakunnalla. Mun vanhemmat on molemmat eläkeputkessa mutta asuvat 400km päässä. Mun vanhempienkin kanssa puhuttiin että olisivat voineet hoitaa esikoista mutta asuvat vaan niin kaukana. Varmaan ennen mentiin osittain "hampaat irvessä" mutta yleensä tukiverkostokin on ollut parempi. Nykyään taas töiden/opiskelujen vuoksi joudutaan muuttamaan ja tukiverkosto jää kauas. Meillä tukiverkoston puuttuminen näkyy myös silloin kun lapset sairastaa. Silloin ei saa apua oikein mistään. Mun kotipaikkakunnalla taas meillä olisi lastenhoidon kannalta kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin.

Mä en kokenut kysymystä loukkavaksi kun itsekin näitä asioita pohdin. Toisaalta mä en tiedä olisiko esikoinen jatkanut täysin kotihoidossa vai aloittanut ja jatkanut päiväkodissa vaikka meidän tukiverkosto olisikin ollut/olisi parempi. Lapset eivät varmasti kuitenkaan olisi täyttä päivää hoidossa jos mun vanhemmat olisivat hoitoapuna.

Edited by Doris78

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin tota, että mikä nykyään on eri tavalla kuin 30 tai 100 vuotta sitten? Luulisin, että 100 vuotta sitten lapsilla oli enemmän sisaruksia (=seuraa toisilleen), enemmän mummoja, tätejä, setiä ja muuta kylää ympärillä auttamassa ja tukemassa. 30 vuotta sitten taas pienemmät lapset päästettiin itsenäisesti ulkoilemaan pihoille kuin nykyään. Meillä ainakin (kerrostalossa) oli ihan normaalia, että alle kouluikäiset lapset leikkivät keskenään pihalla ja vauvat jätettiin kaupassa käynnin ajaksi kaupan ulkopuolelle vaunuihin nukkumaan.

Ehkä se päiväkoti ei ole oikeastaan kennellekään (siis kotona vauvan kanssa olevalle) välttämätön vaan, se on vaan yksi palvelu, joka nykyaikana on saatavilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en taas ymmärrä näissä keskusteluissa sitä, että johtuuko päiväkodin tarpeellisuus siitä, että se on päiväkoti vai kelpaisiko jokin muukin taho? Tarkoitan siis, että miksi se on nimenomaan päiväkoti (tai muu päivähoitopaikka), johon lapsi viedään - eikö kerho tai muu ajaisi saman asian? Jos kerhoja olisi yleisesti tarjolla kaikille halukkaille, niin valittaisiinko silti päiväkoti?

 

Mun mielestä kun päiväkoti on edelleen hoitopaikka. Se on paikka, johon lapsi laitetaan, kun ei itse syystä tai toisesta voida lasta täysipainoisesti hoitaa (ja täysipainoisesti voi hoitaa, vaikka se vauvakin olisi siellä kotona :girl_wink:). Päiväkoti ei ensisijaisesti ole mikään virike- tai huvittelupaikka tai edes vanhemman henkireikä - niin kovalta kuin se voikin kuulostaa. Mua siis tympii, että päiväkoti on helposti ainoa mahdollinen paikka saada isompi lapsi kotoa pois hetkeksi ja sitä kautta päiväkoti aletaan nähdä jotenkin välttämättömänä, jota ilman ei toimeen tulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö meni pp-hoitajalle vuoden ikäisenä, ensin olin vuoden koulussa ja nyt 10kk käynyt töissä. Niin paljon säälittää tuon ylösrepiminen aamuisin ja muutenkin (vaikka mahd. vähän on hoidossa), että kun vauva syntyy, niin ollaan ihan kaikki tiiviisti kotona. Mulle ei tulis mieleenkään lähteä aamulla aikasin vauvan kans raahaamaan isosiskoa hoitoon.. Mutta kukin taaplaa tyylillään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en taas ymmärrä näissä keskusteluissa sitä, että johtuuko päiväkodin tarpeellisuus siitä, että se on päiväkoti vai kelpaisiko jokin muukin taho? Tarkoitan siis, että miksi se on nimenomaan päiväkoti (tai muu päivähoitopaikka), johon lapsi viedään - eikö kerho tai muu ajaisi saman asian? Jos kerhoja olisi yleisesti tarjolla kaikille halukkaille, niin valittaisiinko silti päiväkoti?

 

 

Jos veisin lapsen hoitoon, kun olisin kotona toisen kanssa, niin minulle riittäisi esim. kerho, lähi-isovanhemmat, perhetyöntekijä tms.

Syynä päiväkotiin viemiselle olisi esim. nukkuminen tai muulla tavoin omasta jaksamisesta huolehtiminen. Lapsen hoito on ihan sama, missä se hoituisi tuolla aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

(Anteeksi etukäteen jos nyt loukkaan jotain seuraavalla pohdinnallani. En tarkoita syyttää ketään enkä koe ketään "huonoksi äidiksi" näiden päviähoitokuvioiden kanssa mutta tämä asia vain pohdituttaa.)

 

No tässä tullaan juuri siihen mitä en itse oikein ymmärrä. Että päiväkoti koetaan välttämättömäksi lapsille. Enkä nyt osoita tätä vain sinulle, Citronella, vaan minua ihan yleensäkin ihmetyttää tämä käsitys mikä nykyään vallitsee että kotioloissa ei voi kasvattaa lasta. Että se päiväkoti on koko perheen kannalta ihan välttämätön. Minua kiinnostaa siis ihan ajatuksena se että miten nykyään ei selvitä siitä perhe-elämästä silleen että ollaan siellä kotona. En halua syyttää ketään siitä enkä oikeasti tarkoita mitään pahaa ketään kohtaan mutta vaan kiinnostaa mikä siinä on. Oliko se ennen niin että sitä vaan mentiin hampaat irvessä kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa?

Mun äiti taas ihmettelee, miten nykyään pärjätään, kun ei ole puistotätejä joka puistossa aamu- ja iltapäivisin. Me ollaan veljien kanssa siis oltu puistotädillä pienestä pitäen. Muistan, että pikkuveli aluksi nukkui vaunuissa ja, jos heräsi, niin hänet nostettiin vaunuihin istumaan (ei vielä osannut kävellä). Näin 2,5 tuntia aamupäivällä ja 2,5 tuntia iltapäivällä. Siinä välissä käytiin kotona syömässä. Äitini sai siis päivisin hoitaa kaikki omat asiat rauhassa (kaupassakäynnit ja siivoamiset ymv.) ja me saatiin ulkoilla.

Mä oon ollu aika helisemässä välillä, kun pitäis käydä kaupassa lasten kanssa yksin (nykyään sujuu jo vähän paremmin, kun isompi ei enää juoksentele minne sattuu). Meillä ei ole autoa ja kaikki kauppareissut hoidetaan vaunujen ja seisomalaudan kanssa. Siivoamisesta voi vain haaveilla lasten ollessa hereillä, jos on yksin heidän kanssaan kotona (olen muutamaan otteeseen yrittänyt, mutta ne tuhot, jotka lapset saavat aikaan toisissa huoneissa sillä aikaa ovat sen verran kamalat, ettei sitä hirveästi viitsi yrittää).

Tällä hetkellä kaduttaa suunnattomasti, että otettiin poika pois päivähoidosta, sillä jos ei oltais otettu, edes toisella lapsella olis inhimillinen päiväkoti tällä hetkellä... (Lapset ovat siis tämän viikon olleet tutustumassa uuteen päiväkotiin ja aika kamalalta vaikuttaa...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos lapsi olisi esim. viisivuotias, ja ollut päiväkodissa jo ennen sisaruksen syntymää, voisin pitää lasta päiväkodissa sisaruksen syntymän jälkeenkin esim. pari päivää viikossa 6h. Yleisesti ottaen en kannata "virikehoitoa", vaan ko. toiminta pitäisi hoitaa pääsääntöisesti kerhoissa jne. harrastuksissa. Yhtä kuvailemani kaltaista tapausta olen kuitenkin läheltä seurannut, ja lapselle oli yllättäen tosi tärkeä päästä edelleen päiväkotiin, edes se pari päivää viikossa, kun oli ehtinyt muodostaa kaveruussuhteita ryhmänsä lasten kanssa. Äidille jäi sitten tärkeää aikaa kahden vauvan kanssa, ja asioiden hoitoon jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe :)

 

Meillä esikoinen oli 1v8kk, kun kuopus syntyi. Jatkoi päiväkodissa 10pv / kk sopparilla, kun mun äitiysloma alkoi, tämä oli kuulemma käytäntö päiväkodissa ja lisäksi piti lapsi hakea klo 15 mennessä, jos äiti oli kotona. Hoitopäivät myös määrättiin etukäteen heidän toimestaan, toiveita sai esittää. Koin tuon määräilyn painostavana ja ennen kivasta hoitopaikasta meni kyllä maku. Esikoinen jatkoi päiväkodissa muutaman viikon vauvan tulon jälkeen (käytännössä siis alle kymmenen päivää). Olimme suunnitelleet noin jo etukäteen, koska tulokas syntyi sektiolla (en saanut nostella) ja meilllä oli muutto edessä (saatiin pakkaus- & siivousrauhaa). Heti muuton jälkeen hän jäi kotiin.

 

Minustakin kotona pitää pystyä kasvattamaan lapsia ja periaatteessa vastustan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Olisin kokenut itseni epäonnistujaksi, jos en olis pärjännyt omien lasteni kanssa kotona. Lisäksi meidän esikoinen oli sen verran pieni, ettei hän paljon niistä päivähoidon virikkeistä hyötynyt. Hän myös sairasti hoidossa ollessaan käytännössä koko ajan. Olen huono aamulähtijä enkä tosiaan halunnut vääntäytyä hikipäässä päiväkodille monta kertaa viikossa (mies ei olisi pystynyt viemään tai hakemaan kovin usein). Isovanhemmat on parin tunnin ajomatkan päässä ja kaveriperheillä on omat vauvat ja taaperot, hoitoapua ei siis ole, mutta olen saanut asiat hoidettua lasten kanssakin. Nyt esikoinen käy 2krt viikossa kerhossa ja taudit on alkaneet jyllätä. Lapsi kyllä viihtyy kerhossa, mutta ei sinne kaipaa eikä vielä puhu kavereista tms (on 2.5v). Rankkaa on ollut jaksamisen kanssa, mutta en millään jaksa uskoa, että päivähoito olisi ollut parempi vaihtoehto (ainakaan lapsille). Ehtii nuo olla päivähoidossa ihan riittämiin tulevina vuosina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kun päiväkoti on edelleen hoitopaikka. Se on paikka, johon lapsi laitetaan, kun ei itse syystä tai toisesta voida lasta täysipainoisesti hoitaa (ja täysipainoisesti voi hoitaa, vaikka se vauvakin olisi siellä kotona :girl_wink:). Päiväkoti ei ensisijaisesti ole mikään virike- tai huvittelupaikka tai edes vanhemman henkireikä - niin kovalta kuin se voikin kuulostaa. Mua siis tympii, että päiväkoti on helposti ainoa mahdollinen paikka saada isompi lapsi kotoa pois hetkeksi ja sitä kautta päiväkoti aletaan nähdä jotenkin välttämättömänä, jota ilman ei toimeen tulla.

 

Aamen. Ja sit työelämään palaavat eivät saa lapsilleen päiväkotipaikkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Me emme ole koskaan edes saaneet kaupungilta hoitopaikkaa, joten tuohon syyhyn vetoaminen ei perhettämme hetkauttaisi mitenkään. Ja vaikka asumme kaupungissa, tässä lähellä ei ole muita kuin seurakunnan kerhoja, joten vanhemman lapsen kuskaaminen kerhoon olisi paljon hankalampaa kuin kilometrin päässä sijaitsevaan ryhmikseen. Seurakunnan kerhoihin emme lasta halua eikä hän sinne todennäköisesti pääsisikään (täällä etusijalla ovat lapset, jotka ovat itse ja joiden vanhemmista vähintään toinen on seurakunnan jäsen), ja useamman kilometrin päässä olevaan kerhoon olisi näin autottomana lähdettävä kuskaamaan lasta bussilla.

 

Mutta edelleen tämä on jossittelua, meillä kun on toistaiseksi vain tuo yksi lapsi, joka joutuu kärsimään alle 3-vuotiaana päivähoitoon joutumisesta. :rolleyes: En tosin itsekään ymmärrä niitä tapauksia, joissa lapsi on kokopäivähoidossa toisen vanhemman ollessa kotona perhevapailla tai työttömänä, mutten kyllä sitäkään, että osa-aikahoidosta närkästytään tällä tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Loistava ketju ja hyviä puheenvuoroja. :)

 

Joskus aiemmin kuuluin itsekin niihin jotka eivät ymmärtäneet vanhempia jotka laittavat esikoisensa päiväkotiin vaikka ovat vauvan kanssa kotona... En enää. Meillä tilanne on seuraava:

 

Esikoinen täyttänyt juuri 4 v, ollut päiväkodissa siitä lähtien kun täytti 1 v 3 kk (tämäkin pakon vuoksi, en suunnitellut laittavani niin pientä hoitoon, mutta jäin työttömäksi 4 kk ennen laskettua aikaa ja kun poika oli vain pikkusen yli vuoden, sain hyvän työpaikan mistä en uskaltanut kieltäytyä kun täällä päin ei työpaikat kasva kuin sienet sateella). Pojan päiväkoti on yksityinen ja enkunkielinen, lapsi viihtyy siellä todella hyvin. Tässä vaiheessa kun uusi vauva ei ole vielä syntynyt emmekä tiedä mitä tuleman pitää, millainen nukkuja sieltä tulee, miten itse toipuu ja onko lapsi edes terve, emme ole tehneet hätiköityjä päätöksiä ja ottaneet esikoista pois päiväkodista, on siellä 10 pv/kk sopimuksella. Olisihan noita kerhojakin, mutta eiköhän sisaruksen syntymä ole jo sellainen mullistus toisen elämään että tuntuisi julmalta lähteä laittamaan lasta uuteen paikkaan täysin vieraiden lasten ja aikuisten seuraan kun vanhat tutut kuviot sujuu niin hyvin. Vielä vuosi sitten poika ei ollut niin paljon kavereiden perään, mutta 4 v on jo aivan eri asia, ainakin meillä. Kaverit alkavat olla TODELLA tärkeitä ja tuolla omassa päiväkodissa onkin 4 pojan kopla jotka viihtyvät toistensa seurassa mahottoman hyvin. Niistä kavereista puhutaan jatkuvasti kotonakin... Kenenkään toisen hoitopaikkaa me emme vie, kyseisessä päiväkodissa olisi itseasiassa tilaa vielä uusillekin lapsille, eli huonoa omaatuntoa ei tarvitse tuntea että joku kipeästi hoitopaikkaa tarvitseva jäisi meidän takia rannalle. Sopimuksen saa irtisanottua ihan milloin vain, eli pidämme pojan puolikkaalla toistaikseksi ja katsomme tilannetta kevään aikana uudemman kerran.

 

Kiitos että ketjussa on pysynyt asiallinen henki, tämä aihe saa varmasti joidenkin niskavillat pystyyn. On kuitenkin hyvä muistaa (niin kuin moni muukin on täällä jo todennut) että lapset, tilanteet ja äidit ovat erilaisia, tässä ei taida olla oikeaa tai väärää tapaa toimia. Eiköhän kaikki tee niin kuin parhaaksi näkee. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en täysin ymmärrä, miksi työelämään palaaminen on jotenkin niin paljon arvokkaampaa kuin päivähoidon käyttäminen "virikkeenä" (joko vanhemmalle tai lapselle). Palaavathan monet vanhemmat töihin, koska haluavat muutakin päiväohjelmaa kuin lastenhoito. Jos työ on vanhemmalle virike, eikö silloin tämän henkilön lastenhoito ole myös jollain tapaa virikehoitoa?

 

Meidän vajaa neljävuotias aloitti nyt syksyllä päiväkodissa (2 pvä/vko) osaksi, koska mä teen kotonaolon ohella opintoja, ja osaksi jotta saisi seuraa samanikäisistä lapsista. Kuopus täytti juuri vuoden, kun esikoinen aloitti päivökodissa. Päiväkoti on niiiiiin paljon joustavampi kuin päiväkerho, vienti- ja hakuajat ovat paljon vapaammat. Päiväkotiaamut ovat tosi paljon rennompia kuin viime vuoden kerhoaamut, jolloin piti pakata eväät, pukea, kiirehtiä bussiin ja olla kerholla klo 9. Nyt voi vaan pukea lapset, lampsia kadun päähän ja olla päiväkodilla aamun sujumisesta riippuen klo 9 tai vaikka klo 10, ei kiirettä eikä hoputtamista.

 

Toisaalta mä en vielä viime vuonna olisi ollut valmis pitämään esikoista hoidossa kahtena päivänä viikossa. Ja nytkin mua jotenkin hävettää tämä ratkaisu, vaikka mä oon hoidon ansiosta saanut käytyä usemmassa tentissä tänä syksynä. Ja esikko viihtyy päiväkodissa, jossa hänen parhaat kaverinsakin käyvät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aamen. Ja sit työelämään palaavat eivät saa lapsilleen päiväkotipaikkaa.

No kyllähän kunnalla on velvollisuus kaikille joku hoitopaikka antaa, joten kyllä saavat. Onko se sieltä halutusta paikasta on tietysti sitten toinen asia, mutta se tuskin muuttuisi mitenkään, vaikka kotona olevat eivät lapsia saisi hoitoon laittaakaan, koska ei niitä hoitopaikkoja kuitenkaan tyhjillään pidettäisi, vaan niitä vähennettäisiin sen verran, että ne olisi edelleenkin aina täynnä.

 

 

En tiedä mitä merkitystä sillä on minkään kannalta, onko lapsi hoidossa päiväkodissa vai kerhossa. Kerhoihin on tosiaan vaikeampi päästä, päivähoitoon taas on subjektiivinen oikeus, joten sitä käytetään siksi.

 

Meidän esikoinen on kotona, se oli alle puolitoista kun pienempi syntyi, joten en olisi mitenkään pystynyt perustelemaan itselleni, että sen kannattaisi olla hoidossa. Lisäksi se oli ollut pph:lla, jossa pitäisi olla vähintään 4 päivää viikossa (tai siis se vastaava määrä päiviä kuukaudessa), ja se nyt ainakin olisi ollut liikaa. Ja kyllä minustakin omien lapsiensa kanssa kotona täytyy pärjätä. Mutta meidän lapset onkin olleet hyviä nukkumaan, joten ymmärrän kyllä, että jos vauva nukkuu huonosti yöllä ja hyvin päivällä, esikoinen täytyy saada välillä päivisin hoitoon, jotta äitikin saa joskus nukkua.

 

Tiedän kyllä yhden, joka piti 2-v. esikoista täydet päivät päiväkodissa ollessaan vauvan kanssa kotona, perusteluna oli tyyliin että on kiva olla rauhassa kahdestaan vauvan kanssa kotona girl_sigh.gif Voisin minäkin olla vaikka ilman kumpaakin välillä rolleyes.gif Silloin kun esikoinen oli pph:lla, niin olin kyllä välillä kotona kun se oli hoidossa, en siis koko päivää (tai no jos olin niin oli jotain kotona tehtävää opiskelua sitten), mutta osan päivää, kun ei sitä sinne voinut ihan mihin tahansa aikoihin viedä tai hakea (siis esim. kesken päiväunien tms.) ja muutenkin oli kiva pitää säännöllisinä ne vientiajat vaikka minun työni ja opiskeluni ei ollutkaan kovin säännöllistä.

 

 

Niistä puistotädeistä vielä, että kunpa sellaisia olisi vieläkin! Niin monta kertaa tekisi mieli jättää lapset puistoon purkamaan energiaansa tai nukkumaan rattaissa siksi aikaa kun käy vaikka kaupassa, sen sijaan että täytyy raahata ne sinne kauppaan hikoilemaan ja tylsistymään ja kiukuttelemaan. girl_sigh.gif Lapsilla olisi taatusti onnellisempi elämä eikä niistä olisi kauheasti vaivaa siellä puistossa, kun selviävät kyllä aika lailla itsekseen.

 

 

Muoks. Niin ja siitä päivähoitopaikan varaamisesta vielä, siis siitä että pidetään esikoinen hoidossa ettei menetettäisi sitä paikkaa, niin en kyllä ihan ymmärrä, että jos sitä pienempää ei sinne sitten kuitenkaan saa, niin mitä hyötyä siitä oli? Ehkä sitä pienempää yritetään enemmän sinne mahduttaa, mutta ei vissiin mitään pakkoa kuitenkaan ole saada sitä mahtumaan. Siis sitä "olisipahan edes toisella hyvä hoitopaikka" en ihan ymmärrä, kyllä itse ainakin 100 kertaa mieluummin veisin lapset huonompaan päiväkotiin yhdessä kuin eri päiväkoteihin huh.gif

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now