Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

Jos ensi vuoden alussa alkavasta yrityksestä tärppää ja parivuotias poikamme saa sisaruksen, aion todellakin pitää perhepäivähoitopaikan esikoisella. Aika näyttää kävisikö poika siellä koko päiväisesti vai osan ajasta. Pojan ollessa vauva oli sellaista koliikkihuutoa jopa 15h vuorokaudessa, että jos silloin olisi ollut isompia sisaruksia heillä olisi TODELLAKIN ollut parempi olla ihan missä vaan muualla paitsi kotona...Sitähän ei koskaan tiedä tuleeko tilanne toistumaan toisen lapsen kohdalla, mutta en lähtisi ottamaan riskiä ja luopumaan hoitopaikasta!

 

Musta on myös surullista että päiväkodeissa työskentelevistä niin moni pitää työpaikkaansa huonona paikkana lapsille. Kai se jotain päiväkodeista kertoo mutta kertoisiko se jotain myös asenteista, tai että niissäKIN olisi parantamisen varaa? Tuntuisi vaan kivemmalta jättää oma lapsi hoitoon sellaisille ihmisille joiden mielestä mä en ole "huono" äiti kun en hoida lasta kotona kouluikäiseksi saakka. No, meidän lapsi ei ole päiväkotiin menossa joten tää oli vaan yleistä pohdiskelua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ja ^^ eiköhän se ammattilaistenkin keskuudessa vallitseva mielipide ole että 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat sen ikäisiä joille pystyy jo antamaan sitä laadukasta varhaiskasvatusta.

 

Ihan käytännössä kun sitä ajattelee niin jos mennään niissä laissa säädetyissä ryhmäkoissa niin yhdellä hoitajalla on se neljä lasta hoidettavana. Otetaan siihen 4 yhden ja kahden ikävuoden välillä olevaa lasta. Käytännössähän se on sitten sitä vaipanvaihtoa, pyllyn pesua, syömisessä auttamista, pukemista ja nukkumista ja nukuttamista. Ei siinä kauheasti aikaa jää millekään muulle varhaiskasvatukselle kuin sille ihan perushoidolle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä tässä ketjussa on keskusteltu ihan hyvässä hengessä. En kyllä ymmärrä, miksi jotkut kokevat ketjun hengen huonoksi. Mun mielestä on myös äärettömän tärkeää, että näitä keskusteluja käydään. Päiväkotien arjessa tuskin mikään paranee ikinä, jos aikuiset eivät tiedosta ongelmia. Ja mun mielestä on hienoa, että myös päiväkodissa työskentelevät uskaltavat tuoda esiin näkemyksiään. Mun mielestä se ei kerro missään tapauksessa mistään asennevammasta, vaan ammattitaidosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä on myös äärettömän tärkeää, että näitä keskusteluja käydään. Päiväkotien arjessa tuskin mikään paranee ikinä, jos aikuiset eivät tiedosta ongelmia. Ja mun mielestä on hienoa, että myös päiväkodissa työskentelevät uskaltavat tuoda esiin näkemyksiään. Mun mielestä se ei kerro missään tapauksessa mistään asennevammasta, vaan ammattitaidosta.

 

Komppaan tätä.

 

 

Musta on myös surullista että päiväkodeissa työskentelevistä niin moni pitää työpaikkaansa huonona paikkana lapsille. Kai se jotain päiväkodeista kertoo mutta kertoisiko se jotain myös asenteista, tai että niissäKIN olisi parantamisen varaa? Tuntuisi vaan kivemmalta jättää oma lapsi hoitoon sellaisille ihmisille joiden mielestä mä en ole "huono" äiti kun en hoida lasta kotona kouluikäiseksi saakka.

 

Näissä keskusteluissa monesti unohdetaan esimerkiksi ne kehityspsykologiset faktat, jotka tulisi ottaa huomioon, kun lapsen hoitojärjestelyjä mietitään. Vaikka systeemi olisi kuinka toimiva koko perheen kannalta, niin silti siihen voi liittyä lapsen kehitykseen liittyviä asioita, jotka on ohitettu. Ei ne ammattikasvattajat päiväkodissa ketään leimaa huonoksi vanhemmaksi, vaan ajattelevat lapsen etua juuri tästä kehitysnäkökulmasta. Jos tähän jonkun löyhän vertauksen haluaa vetää, niin onhan lapsille mahdollista juoda energiajuomiakin, vaikkeivät ne millään muotoa hyväksi ole. Samalla tavalla päivähoitoa on tarjolla myös niille, jotka eivät siitä välttämättä hirveästi hyödy. Tästäpä syystä sitä kerhotoimintaa pitäisi kehittää ja päivähoito kohdistaa niille, jotka tarvitsevat sitä vanhemman työn tai opiskelun vuoksi. Ja ihan pienimpien lasten vanhempia voisi houkutella vielä paremmin hoitamaan lapset kotona tai olemaan työssä vain osa-aikaisesti. Nyt se ei ole kaikille taloudellisesti tai muista seikoista mahdollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos tähän jonkun löyhän vertauksen haluaa vetää, niin onhan lapsille mahdollista juoda energiajuomiakin, vaikkeivät ne millään muotoa hyväksi ole.

Tämä on juuri se syy miksi en pidä näistä päivähoitokeskusteluista. En tarkoita pelkästään tätä ketjua, vaan aikaisempiakin. Vaikka olet juuri perustellut, että päivähoito on teidän perheelle hyvä ratkaisu (esim. virikkeet, sosiaaliset kontaktit, kielen oppiminen, kaverit jne.) ja lapsi itse viihtyy siellä, niin sitten tullaan kuitenkin sanomaan, että päivähoito ei voi olla hyväksi lapselle ja kotihoito on aina parempi. Energiajuomista tuskin on mitään hyötyä kenellekään, mutta päivähoidosta hyötyvät monet perheet niin kuin täällä useat ovat jo kirjoittaneetkin. Toivon, että näitä vanhempien kokemuksia myös kunnioitettaisiin ja ne otettaisiin vakavasti eikä vain sivuuteta, koska eivät ole päiväkodin ammatilaisten mielipiteitä.

 

Olen samaa mieltä siitä, että päivähoitoa ja kerhotoimintaa tulisi kehittää. Mielelläni veisin pojan kerhoonkin, mutta koska hänellä on jo parin vuoden "päiväkotiura" takana tutussa paikassa ja tärkeät kaverit siellä, niin en todellakaan halua siirtää häntä vieraaseen paikkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En kai minä niin ole väittänyt, ettei päivähoito ole kenellekään hyväksi? Varmasti monille perheille se on ihan ok vaihtoehto. En vain ymmärrä näissä keskusteluissa sitä, että ainoa oikea totuus on se, mikä omalle perheelle sattuu sopimaan ja päivähoito selitetään aina jotenkin päin lapsen parhaana. Siellä taustalla kun kuitenkin on esimerkiksi ne kehityspsykologiset faktat, joita yksikään perhe ei voi ohittaa, vaikka se oma pirpana kuinka näyttäisi viihtyvän hoidossa. Minusta on siis eri asia viedä lapsi hoitoon tiedostaen nämä seikat kuin ummistaa silmänsä tosiasioilta. Kyllä minä ymmärrän moniakin syitä, miksi lapsi on päivähoidossa, mutta sellaista asennetta en tahdo tajuta, että päivähoito olisi jokin välttämättömyys ja kotihoitoa parempi vaihtoehto. Tällöin nimittäin ne tarpeet eivät minun mielestäni lähde lapsesta vaan vanhemmasta käsin. En usko, että lapsi oma-aloitteisesti hinkuisi päiväkotiin, ellei hänellä olisi jo kokemusta sellaisesta. Kun päiväkotiin on sitten totuttu, niin sinne on helppo haluta uudelleen ja uudelleen siitäkin huolimatta, että rauhallisempi kotiarki kuormittaisi lasta vähemmän.

 

Mutta. Musta on hienoa, jos niin moni tuntee arkensa olevan balanssissa, vaikka osa lapsista olisi hoidossa ja osa kotona. Kyllä itsekin olen hyödyntänyt kerhopalveluja ja kokenut ne isona henkireikänä. Haluaisin vain, että suunta yhteiskunnallisestikin olisi se, että päivähoito kohdistettaisiin paremmin sitä tarvitseville ja sitä vastaan kerho- tai muuta avointa toimintaa kehitettäisiin. En kommenteillani tarkoita, että siellä kotona pitäisi väkisin hampaat irvessä jaksaa kaikkien lasten kanssa 24/7, vaan että ymmärrettäisiin lapsen kehityksestä enemmän kuin millaisena se omalla kohdalla näyttäytyy. Mä nimittäin uskon, ettei perheen yhteisen arjen tärkeydestä turhaan keskustella ja vanhempia turhaan herätellä ajattelemaan, josko jonkinlainen "downshiftaaminen" pikkulapsiperheissä olisi tarpeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä ainakin ymmärsin, että vertasit päiväkotia energiajuomiin, eli molemmat ovat yhtä huonoja. Haluan vielä muistuttaa, että kehitykspsykologisesti ajatellen on ihan eri asia puhua leikki-ikäisen muutamasta päiväkotipäivästä viikossa kuin vaikka yksivuotiaasta joka on päivittäin kahdeksasta neljään päiväkodissa. Näitä molempia ei voi niputtaa yhteen kasaan ja puhua yleisesti päivähoidon haitallisuudesta (kaikille).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on niin jännä aihe ja se, että aina mennään tähän samaan keskusteluun. Äitiys&vanhemmuus herättää intohimoja. ;) Mun täytyy myös todeta, että vain suomalaisilta naisilta olen kuullut näin kärkkäitä lausuntoja siitä "kotihoidon paremmuudesta" ja myös sitten päiväkodin henkilökunnan lausuntoja, mitkä tukevat samaa asiaa. Ulkomailla ollessa kuten taisin jo mainita niin vanhempien mielestä päiväkodit&leikkikoulut ovat luonnollinen osa elämää ja opettajat arvostivat omaa työtään. Ehkä myös tilanne oli erilainen, kun hoidosta maksettiin yli tuhat euroa kuussa ja lastentarhanopettajalla oli 4 avustajaa ryhmässä. Ryhmäkoko oli n. 12 lasta.

 

Jos asiaa tarkastelee hoidon laatunäkökulmasta ja lapsen näkökulmasta, parin kolmen tunnin kerhokerrat ovat paljon enemmän paikallaan kuin pitkät päiväkotipäivät siirtymätilanteineen ja (liian) lukuisine ihmiskontakteineen. Koska omat lapset eivät ole päiväkodissa vielä olleet, joudun nojaamaan kavereiden kertomuksiin, mutta oikeasti: mitään kovin ihmeellistä siellä päiväkodissa ei tapahdu.

 

Mulla ei ole kokemusta kunnallisen puolen päivähoidosta vaan yksityisestä kielikylpypäiväkodista niin noiden perusrutiinien lisäksi tehdään kuten mm. Mamalicious sanoi paljon muuta. Voi olla, että joissain paikoissa päiväkodit ovat täysin ylikuormitettuja, lapsia on aivan maksimi ja henkilökunta vaihtuu tjsp. Mutta ei saa yleistää! Meidän kokemus ei ole tuommoinen vaan henkilökunta on iloista porukkaa, lapsia hoidetaan erittäin hyvin, vaihtuvuus on melkolailla nolla ja lapsia huomioidaan yksilöinä. Ehkä harvinaista, mutta meidän mielestä loistavaa...

Edited by JackieO

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä ainakin ymmärsin, että vertasit päiväkotia energiajuomiin, eli molemmat ovat yhtä huonoja.

 

Jos luit viestini loppuun, niin se jatkui siten, että samalla tavalla päivähoitoa on tarjolla niille, joille siitä ei suurta hyötyä ole. Vertaus oli löyhä, mutta pointti oli se, ettei kaikki tarjolla oleva ole välttämätöntä.

 

 

Haluan vielä muistuttaa, että kehitykspsykologisesti ajatellen on ihan eri asia puhua leikki-ikäisen muutamasta päiväkotipäivästä viikossa kuin vaikka yksivuotiaasta joka on päivittäin kahdeksasta neljään päiväkodissa. Näitä molempia ei voi niputtaa yhteen kasaan ja puhua yleisesti päivähoidon haitallisuudesta (kaikille).

 

Toki näin on. Ja tässä keskustelussa mä nimenomaan vastustan päivähoidon ns. väärinkäyttöä, jolloin hoitoon viedään niitä, joilla ei varsinaista hoidontarvetta ole. On eri asia toivoa lapselle kodin ulkopuolisia virikkeitä kuin viedä lapsi päivähoitoon. Valitettavasti se päivähoito vain yleensä on se ensisijainen vaihtoehto, vaikka muutakin voisi olla tarjolla, kun vanhemmat sitä vain vaatisivat. Ikäperspektiivi nousi esille taas aloittajan viestistä, jossa kyseessä on alle 3-vuotias lapsi.

 

 

Voi olla, että joissain paikoissa päiväkodit ovat täysin ylikuormitettuja, lapsia on aivan maksimi ja henkilökunta vaihtuu tjsp. Mutta ei saa yleistää!

 

Mä taas uskallan sanoa, että suurimmassa osassa paikoista tilanne on juuri tämä, että päiväkodit ovat ylikuormitettuja ja henkilökuntaa on minimimäärä. Yksityisellä sektorilla löytyy enemmän joustoa, mutta harvassa on ne kunnalliset päiväkodit, joista saisi samanlaista palvelua kuin yksityiseltä puolelta. Tähänkin ketjuun ovat pääasiassa kirjoitelleet ne, joilla on positiivisia kokemuksia päivähoidosta, mutta mä luulen, että suunsa on jättänyt avaamatta iso joukko niitä, joiden lapset on äärimmilleen venytetyissä päivähoitopaikoissa. Siksi se yleistäminen on joskus tarpeen, koska iso osa lapsista saa aivan muunlaista päivähoitoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Paremmintietäjänä" paikalla (lapsia edelleen nolla), mutta omassa kunnassani päivähoidon tilanne on se, että tarjonta on "ei-oota" jo valmiiksi ja mielestäni hoitopaikat kuuluvat lähinnä työssäkäyvien ja kokoaikaopiskelijoiden lapsille. Virikkeitä ja seuraa lapsille saa syrjäseuduillakin hakeutumalla ns. ihmisten ilmoille, esim. seurakunnan avoimiin päiväkerhoihin, jos niitä alueella järjestetään ja srk ei ole punainen vaate.

Share this post


Link to post
Share on other sites

olet juuri perustellut, että päivähoito on teidän perheelle hyvä ratkaisu (esim. virikkeet, sosiaaliset kontaktit, kielen oppiminen, kaverit jne.) ja lapsi itse viihtyy siellä, niin sitten tullaan kuitenkin sanomaan, että päivähoito ei voi olla hyväksi lapselle ja kotihoito on aina parempi.

 

^ En kai minä niin ole väittänyt, ettei päivähoito ole kenellekään hyväksi? Varmasti monille perheille se on ihan ok vaihtoehto. En vain ymmärrä näissä keskusteluissa sitä, että ainoa oikea totuus on se, mikä omalle perheelle sattuu sopimaan ja päivähoito selitetään aina jotenkin päin lapsen parhaana. Siellä taustalla kun kuitenkin on esimerkiksi ne kehityspsykologiset faktat, joita yksikään perhe ei voi ohittaa, vaikka se oma pirpana kuinka näyttäisi viihtyvän hoidossa. Minusta on siis eri asia viedä lapsi hoitoon tiedostaen nämä seikat kuin ummistaa silmänsä tosiasioilta. Kyllä minä ymmärrän moniakin syitä, miksi lapsi on päivähoidossa, mutta sellaista asennetta en tahdo tajuta, että päivähoito olisi jokin välttämättömyys ja kotihoitoa parempi vaihtoehto. Tällöin nimittäin ne tarpeet eivät minun mielestäni lähde lapsesta vaan vanhemmasta käsin. En usko, että lapsi oma-aloitteisesti hinkuisi päiväkotiin, ellei hänellä olisi jo kokemusta sellaisesta. Kun päiväkotiin on sitten totuttu, niin sinne on helppo haluta uudelleen ja uudelleen siitäkin huolimatta, että rauhallisempi kotiarki kuormittaisi lasta vähemmän.

 

Mutta. Musta on hienoa, jos niin moni tuntee arkensa olevan balanssissa, vaikka osa lapsista olisi hoidossa ja osa kotona. Kyllä itsekin olen hyödyntänyt kerhopalveluja ja kokenut ne isona henkireikänä. Haluaisin vain, että suunta yhteiskunnallisestikin olisi se, että päivähoito kohdistettaisiin paremmin sitä tarvitseville ja sitä vastaan kerho- tai muuta avointa toimintaa kehitettäisiin. En kommenteillani tarkoita, että siellä kotona pitäisi väkisin hampaat irvessä jaksaa kaikkien lasten kanssa 24/7, vaan että ymmärrettäisiin lapsen kehityksestä enemmän kuin millaisena se omalla kohdalla näyttäytyy. Mä nimittäin uskon, ettei perheen yhteisen arjen tärkeydestä turhaan keskustella ja vanhempia turhaan herätellä ajattelemaan, josko jonkinlainen "downshiftaaminen" pikkulapsiperheissä olisi tarpeen.

 

Mä en ole kokenut tätä keskustelua mitenkään negatiiviseksi. Mutta Eva Lunan kommentin olen minäkin huomannut tai ihmetellyt että miksi ne perheen syyt päivähoidolle eivät "kelpaa" kotiäideille. En minäkään, joka olen palannut aikaisin takaisin työelämään ja kannatan päivähoitoa ja jonka vanhempi lapsi jatkoi hoidossa kun pienempää hoidettiin kotona, ole kotiäitien valintoja ja syitä epäilemässä. Ja päivähoidon kohdistamisesta sitä tarvitseville niin sitähän täällä on tehty, kerrottu syitä miksi päivähoitoa tarvitaan tai miksi ei.

Alemmassa viestissä mua jo naurattaa kun sanotaan toisen valintaa "ihan ok:ksi" :girl_crazy: Miten meidän perheen pitäisi toimia? Niinkuin teidän perhe katsoo sopivaksi? :grin: Tässä oikeasti on siin suuria eroja mielipiteissä, ettei toisten valintoja voi sanoa oikeiksi tai vääriksi. Ja ihan meidän pojan etua meilläkin ajateltiin kun päiväkotipaikka pidettiin kuopuksen syntymän jälkeen, mutta myös omaa jaksamista. Tämä taitaa olla niin kuin JackieO maintisi jokin suomalainen ilmiö, että kotihoito on joidenkin mielestä niin paljon parempaa ja päiväkoti lapsen kehitykselle huono.

 

Mä edelleen ihmettelen kun kerhotoimintoja korostetaan niin paljon täällä. Miten ne eroavat päivähoidosta? Vauva- , perhekerhot tietysti ovat eri asia kun vanhempi on mukana mutta kerhotoiminta muuten on täällä ainakin hyvin samantapainen kuin päiväkoti. Mä ymmärrän kotihoidon, kerhojen ja päiväkotien vertailun tapauksissa jossa pieni lapsi on kellon ympäri päiväkodissa vaikka vanhempi on pienemmän lasten kanssa kotona. Sellaiseen nyt tuskin kuitenkaan kukaan täysjärkinen ihminen nyt lähtisikään. Mutta osa-aikainen hoito ei ole mun mielestä mitenkään huono tai ihmeellinen asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä edelleen ihmettelen kun kerhotoimintoja korostetaan niin paljon täällä. Miten ne eroavat päivähoidosta?

 

Kerhotoimintaa ja avointa päiväkotitoimintaa korostetaan sen takia, että sen voisi nähdä vaihtoehtona päivähoidolle. Jos paikkakunnalla on esimerkiksi avoin päiväkoti tai päiväkerho, jossa lapsi voi olla ryhmässä touhuamassa parina päivänä viikossa, olisi se parempi vaihtoehto kuin päiväkoti. Tällöin päivähoitopaikat eivät kuormittuisi päivähoidossa vierailijoista, kun viriketoiminnassa olevat lapset käyttäisivät avoimen palveluja.

 

Miten ne kerhot siis eroavat päivähoidosta? No siltä toiminnalta, mitä päivähoidosta haetaan eivät juuri mitenkään. Päivähoito on pääosin aivan täyteen buukattu ja hoitajat väsyvät sijaisten puutteeseen. Jos siis avoimeen päivähoitoon tai kerhotoimintaan on mahdollisuus, suosittelen nostamaan sen vaihtoehdoksi päivähoidon rinnalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos Saaga menisi hoitoon vauvan synnyttyä, haluaisin varmaan pitää hänet vain lyhyitä päiviä. Silloin itseasiassa suurin osa päivästä kuluisi siihen, että viedään saagaa kävellen se 4km päiväkotiin ja haetaan ajoissa. Eli se "hyöty" että itse lepäisi olisi aika minimaalinen, kun tuskin se uusi vauva nukkuisi juuri sen ajan kun tuo olisi hoidossa. Sitten taas jos mies veisi tytön hoitoon aamuisin autolla ja hakisi, tulisi päivistä todella pitkiä kun ei kuitenkaan varsinaisesti hoitoa tartte. Niimpä kerho, jossa voisi olla juuri sellaisen ihanneajan, mitä varmaan päiväkodin virikkeistäkin hakisi, olisi ihanteellinen. Kerho kun on meillä lähempänäkin. Mutta saagalla ei ole ongelmaa. Se on niin pikkuinen vielä, ettei se kerhoihin pääse. Niimpä mennään avoimilla kerhoilla siihen asti. Meidän kaksivuotias ei ainakaan osaa itse vielä määritellä mikä sille on parhaaksi- päiväkoti vai kotona olo. Hoitoon kaipaa viikonloppuisin mutta lapset rakastavat rutiineja. Ei se vielä sinne ihan oikeasti kaipaa. Eikä se vielä osaa analysoida päivän kulkua muuten kuin että oli kivaa tai ei ollut kivaa. On mullakin pirun kivaa töissä, enkä silti sinne mene nyt äitiyslomalla vapaaehtoisesti vaan hankin virikkeeni muuten.

 

Tässä ketjussa on ollut mielestäni ihan asiallinen henki, enkä näkisi että olisi hirveästi syytä provosoitua. On tuolla niitä muitakin päivähoitoon liittyviä ketjuja joissa on lähes sota päällä. Täällähän on vaan vertailtu ja pohdittu eri ratkaisuja ja niiden kenellekin sopivuutta. Mikä kullekin sopii on lähes kaikki sanoneet. Miksi siitä sitten pitää niin kovin provosoitua. Tämä kun ei ole ketju siitä, onko lapsen parempi olla kotihoidossa vai päiväkodissa, vaan tämä on ketju siitä kun äiti ja vauva on kotona, että mitä esikoisen kanssa millaisessakin tilanteessa ihmiset on toimineet.

Mä ainakin provosoidun helposti silloin, jos asia on itselleni hieman arka paikka.

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerhotoiminta on kunnille todella paljon edullisempaa järjestää kuin päivähoito. Tästäkin syystä sitä pyritään kehittämään ja tarjoamaan niille, jotka eivät tarvitse lapselleen hoitoa vaan enemmänkin virikkeitä/toimintaa/vertaisryhmää. On hyvä muistaa, että päiväkodissa lapsen hoitopaikka maksaa kunnalle kuukaudessa yli 1000 euroa.

Jotenkin itse koen, että olisi aika Suomessakin alkaa puhua lapsen subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen (joka voisi perheen tarpeen mukaan olla sitten kerhossa tai päiväkodissa) ja se oikeus kokopäivähoitoon voisi olla enemmän tarveharkintainen. En tiedä. Vaikeita asioita. Päiväkodissa itse joskus koen haastavana sen, että pieni (alle3v) tuodaan hoitoon pitkäksi päiväksi ja äiti jää vauvan kanssa kotiin. Osalle se sopii, mutta jotkut lapset muuttuvat selvästi itkuisiksi ja kokevat olevansa ihan väärässä paikassa. Mutta uskon, että vanhemmat kyllä itse tietävät, mikä heille on paras vaihtoehto. Mutta meillä ainakin on määräys, että johtajien tulee keskustella vaihtoehdoista perheiden kanssa, kun vauva syntyy. Tästä ei kannata kenenkään hermostua, se vaan on ylempien tahojen ohjeistus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kyseenalaistetaan päiväkodin ammattilaisten itsearvostus, kun he sanovat, että normaalitapauksissa kotihoito olisi parempi vaihtoehto kuin päivähoito (eikä se tarkoita, että päivähoito olisi huono vaihtoehto). Samalla tavalla voisi kysyä, eivätkö vanhemmat arvosta omaa vanhemmuuttaan, kun kokevat päiväkodin lapselleen paremmaksi paikaksi kuin oman kodin.

 

En kyseenalaista kenenkään ratkaisua, sillä en voi tuntea heidän tilannettaan täysin, enkä kuvittele tietäväni, mikä heidän perheelleen parhaiten sopii. Mutta joitain yksittäisiä perusteluja ja syitä mun on vähän vaikea ymmärtää. Tai ajattelen niistä asioista kovin eri tavalla.

 

Meillä esikoinen meni päiväkotiin 1v3kk ikäisenä, kun palasin töihin (tai tarkoitus oli kyllä jatkaa opiskeluja, mutta raskaus muutti suunnitelmat). Tammikuussa hän jää sitten taas kotiin, kun mun äitiysloma alkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kyseenalaistetaan päiväkodin ammattilaisten itsearvostus, kun he sanovat, että normaalitapauksissa kotihoito olisi parempi vaihtoehto kuin päivähoito (eikä se tarkoita, että päivähoito olisi huono vaihtoehto).

Mä en nyt oikein ymmärtänyt tätä... Siis vaikka kuinka päiväkodin työntekijä arvostaisi itseään kasvattajana niin silti se ei muuta tilannetta, että päiväkodissa 1) lapsi joutuu jakamaan yhden aikuisen huomion usean muun lapsen kanssa, 2) onhan äiti aina kuitenkin äiti eikä paraskaan ammattikasvattaja voi olla lapselle parempi aikuinen (arvokkaampi henkilö viettämään päivää lapsen kanssa) kuin lapsen oma äiti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ainakaan halua leimautua miksikään päivähoidon vastustajaksi. Keskustelun aiheena on pohtia esikoisen hoitoa sellaisessa tapauksessa, että toinen vanhemmista on kotona ja suoranaista tarvetta päivähoidolle ei ole. Siihen kysymykseen mä olen päiväkodista saamieni kokemuksien ja lapsen kehitystä käsittelevän kirjatiedon (Ihan itsekseni olen kansantajuisia kirjoja lukenut. En siis ole mikään kasvatusalan ammattilainen)perusteella esittänyt oman mielipiteeni.

 

Mä uskon ihan vilpittömästi, että vaikka äidillä olisi vauva hoidettavana, äiti ehtii antamaan esikoiselle paljon enemmän lapsen kaipaamaa aikuisen huomiota kuin mitä päiväkodissa ehditään antamaan. Lapset ovat toki erilaisia, mutta jotenkin mä uskon, että kaikille pienille lapsille se aikuisen huomio on tärkeää. Enkä mä tarkoita sillä huomiolla sitä, että sen lapsen kanssa pitäisi jatkuvasti leikkiä.

Ja vaikka päiväkodista kyllä periaatteessa löytyy leikkikavereita, ei päiväkoti ympäristönä välttämättä ole ainakaan kaikille lapsille mikään helpoin paikka solmia ystävyyssuhteita.

 

Mä näen kerhon ja päiväkodin suurimpana erona sen, että kerhoon mennään leikkimään, laulamaan ja askartelemaan. Välillä syödään eväitä ja sitten lähdetäänkin kotiin. Päiväkotipäivä on täynnä syömistä, päikkäreille käymistä, päikkäreiltä heräämistä jne. ja ne saattavat varsinkin pienelle lapselle olla niitä ns. tiukkoja paikkoja, kun tulee äitiä ikävä.

 

Osa-aikahoitoonkin liittyy omat ongelmansa. Kun päivähoito ei ole jokapäiväinen rutiini, hoitoon sopeutuminen voi kestää pidempään kuin päivittäin hoidossa olevalla. Myös oman paikan löytyminen ryhmässä saattaa olla työläämpää, jos lapsi on hoidossa vain pari päivää viikossa.

 

Monesti näissä keskusteluissa tulee esiin kaksi näkökulmaa: kotona lapsiaan hoitavien vanhempien näkökulma ja niiden vanhempien näkökulma, joiden lapset ovat päivähoidossa ja jotka ovat ratkaisuunsa todella tyytyväisiä.

 

Mun 3,5-vuotias esikoinen on hoitopäiväsopimuksella muutaman päivän viikossa päiväkodissa. (Kuopuksen hoidon olen keplotellut muuten) Tarha on varmasti ihan mukava. Tykkään henkilökunnasta ja luotan ihan täysin heidän ammattitaitoonsa. En mä kuitenkaan näe, että päiväkoti olisi jotenkin tosi mahtava juttu. Lapsi oppii paljon uusia asioita päiväkodissa ja nauttii siitä, että on osa lapsiryhmää. Kyllä mä kuitenkin selvästi näen, että jokainen hoitopäivä on lapselle monella tapaa raskas ja päiväkodissa lapselta vaaditaan paljon. En veisi lastani päiväkotiin ilman selkeää tarvetta päivähoidolle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on todella aika voimakkaasti kulttuurikysymys. Itse olen hoitanut poikaamme kotona hieman yli kolmivuotiaaksi. Nykyään olen puolipäivätöissä nimenomaan siksi että hän voisi olla niin paljon kuin mahdolista kotona, joten hänen päiväkotipäivänsä ovat nelituntisia. Minä vietän aamupäivän hänen kanssaan, mies iltapäivän/alkuillan ja ilta on perheen yhteistä aikaa.

 

Asumme Norjassa ja valintaamme on kyseenalaistettu ja moralisoitu suunnilleen siitä lähtien kun tänne muutimme pojan ollessa puolitoistavuotias. Päiväkoti tuntuu olevan ainoa oikea vaihtoehto. Olen pitänyt lapseni kotona aivan liian pitkään ja viimeksi eilen minua informoitiin päiväkodista että olisi toivottavaa että poika olisi siellä kokonaisia päiviä. Lapsi kuulemma kehittyy paljon paremmin päiväkodissa kuin kotona.

 

On ihan tavallista että äidit tekevät puolipäivätyötä, mutta lapsi silti on päiväkodissa koko päivän. Kun toinen lapsi syntyy perheeseen käytäntö on että esikoinen jatkaa hoidossa, sitä ei edes mietitä.

 

Minua harmittaa todella paljon se etten itse saa tehdä päätöstä jonka uskon olevan omalle lapselleni hyväksi, vaan valintaani kauhistellaan. Itse uskon että jokainen mahdollisuuksiensa mukaan haluaa lapsensa parasta, oli se sitten kotihoito tai päivähoito. Omia kasvatusperiaatteitani en tyrkytä muille, siksi minua kovasti risookin saamani kommentit lapsiparasta joka joutuu olemaan niin paljon kotona vanhempiensa kanssa. :girl_sigh:

 

Vaikuttaa siltä että kotihoidon voimakas painottaminen on aika suomalainen ilmiö. Olenko väärässä?

Edited by Marthe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vahvasti harkitaan esikoisen päivähoidon jatkamista osaviikkoisena vauvan synnyttyä keväällä. Meillä ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja hoitoavuksi, ja neuvolastakin on useasti suositeltu hoitopaikan pitämistä ainakin siihen asti, kunnes selviää millainen vauva vatsasta putkahtaa.

 

Mulle särähti korvaan jossain vaiheessa keskustelua kommentti siitä, että olisi väärin vain äidin itsensä takia laittaa esikoinen päivähoitoon, jos on vauvan kanssa kotona - mun mielestä se on enemmän kuin oikeutettua, että äiti ei uuvu, vaan tehdään ne toimenpiteet, mitkä kutakin perhettä auttaa tietyssä elämäntilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ no niinpä!! Palveleeko se esikoista jos kotona on väsynyt äiti? Ja pitääkö ensin kokeilla väsyykö, jotta saa osalta ihmisistä sen "No, kai se tossa tilanteessa on ok vaihtoehto, vaikka en tajuakaan miksei sun "pääsi kestä" olla kahden lapsen kanssa kotona..."-ns. hyväksynnän. (Mutta toisaalta, mitä sitä muiden hyväksynnällä tekee jos itse on sinut päätöksiensä kanssa..)

 

Mietin myös sitä, että mitä jos ensin ottaa tarhasta pois, toteaa ettei "jaksakaan" ja lapsen täytyy uudelleen totutella tarhaan.

 

Mulla itsellä näissä (täysin ennenaikaisissa) pohdinnoissa on tosi korkealla oman jaksamisen miettiminen.

No, ehkä mun ei sitten pidä "hankkia" toista kun ei se pää välttämättä kestä :D

 

Kaikki meistä eivät vaan osaa olla kotona monen lapsen kanssa koko ajan, kaikilla ei ole tukiverkkoa. Ennen lapsia kasvatettiin ja hoidettiin koko kylän voimin, nykyään perheet ovat usein aika yksin. Tarhasta on tullut kai vähän niin kuin se "kylä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lupasin itselleni etten puutu, siksi poistin edellisen tekstinkin. Ja samasta syytä poistan nyt sitten tämänkin.

 

*

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt tässä mennään jo kuitenkin aika pitkälle. Jos vaihtoehtoina on esikoisen laitto päiväkotiin ja äidin sekoaminen niin tottahan toki päiväkoti on se paras vaihtoehto jos se tosiaan estää lasten huostaanoton. Mielestäni tosin silloin on jo aihetta muihinkin tukitoimiin.

 

Toki on hyvä varautua kaikkiin worst case scenarioihin mutta kannattaa jättää tilaa ajatuksissaan myös sellaiselle tilanteelle että kaikki sujuu ihan hyvinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on myös surullista että päiväkodeissa työskentelevistä niin moni pitää työpaikkaansa huonona paikkana lapsille. Kai se jotain päiväkodeista kertoo mutta kertoisiko se jotain myös asenteista, tai että niissäKIN olisi parantamisen varaa? Tuntuisi vaan kivemmalta jättää oma lapsi hoitoon sellaisille ihmisille joiden mielestä mä en ole "huono" äiti kun en hoida lasta kotona kouluikäiseksi saakka. No, meidän lapsi ei ole päiväkotiin menossa joten tää oli vaan yleistä pohdiskelua.

Ei mun mielestä tässä keskustelussa ole kukaan pk:n työntekijä sanonut, että se olisi huono paikka tai että päiväkotiin lapsensa laittavat olisi huonoja äitejä. Onhan se nyt ihan eri asia sanoa, että pk ei tarjoa mitään kotia parempaa kuin että pk on huono.

 

Mä ymmärrän kyllä varsin mainiosti, että isompi lapsi on osa-aikaisessa hoidossa pk:ssa (tai muuten), vaikka äiti on kotona lapsen kanssa. Syitä on monia, eikä niitäkään ole mitään järkeä laittaa paremmusjärjestykseen. Sitä mä en kieltämättä ymmärrä, että lapsi on kokopäiväisessä hoidossa joka päivä, mutta toisaalta siihenkin on varmaan syynsä, ja turha mun on niitä arvostella (varsinkaan jos en niitä tiedä ;) ).

 

Anyway, meillä on lapsi vasta menossa hoitoon (luultavasti ensi syksynä ja alkuunsa osa-aikaisesti), eikä pikkusisaruksia ole vielä edes suunnitelmissa. Sinällään tämä ei siis ole ajankohtainen aihe, mutta voin kuvitella, että jos poika on vähintään sen 2,5 vuotta kun pikkusisarus syntyy, niin jatkaa silloin kyllä hoidossa. Kuinka monta kertaa tai tuntia viikossa, sitä en nyt teille mene tässä lupaamaan :D . Ja riippuu tietysti siitäkin, miten on hoidossa viihtynyt.

 

Muoks. Mun piti vielä kiittää Marthea siitä, että toit tähän keskusteluun ulkosuomalaisen näkökannan. Mun Tanskassa asuvalla ystävällä on hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin sulla. Toisaalta yksi kaveri, joka asui esikoisensa syntymän aikaan Saksassa, oli ihan ahdistunut kun siellä on niin "helppoa" olla kotirouvana, ja Suomeen palatessa tunsi kauheaa painetta, että olisi pitänyt lähteä töihin ja laittaa lapsi hoitoon. Kyllähän Keski-Euroopassa ymmärtääkseni on yhä aika vahva tuo kotiäitikulttuuri.. Joku paremmin tietävä voi toki korjata, jos se alkaa olla menneen talven lumia, mutta sen kuvan ainakin kaveriltani sain.

 

 

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toki on ihan selvää, että jos äiti ei oikeastikaan jaksa, niin päivähoito on varmasti ihan oikea ratkaisu perheelle.

 

Mä ainakin kritisoin ihan toisenlaisia tapauksia. Mä en ymmärrä virikehoitoa sellaisissa tapauksissa, joissa

-esikoinen viedään hoitoon, jotta äiti pääsee vauvan kanssa vauvamuskariin ym. harrastuksiin, koska halutaan tarjota kakkoselle sitä samaa laatuaikaa, jota esikoinenkin on vauvana saanut.

-1,5-vuotias esikoinen viedään hoitoon, koska se kaipaa selvästi kavereita ja virikkeitä, koska kiukuttelee aina, kun äiti hoitaa vauvaa

-nelilapsisen perheen kuopus (1,5-vuotias) viedään päivähoitoon opettelemaan sosiaalisuutta ja jakamisen taitoa, koska se yrittää muksia ja purra sisaruksiaan leikkien aikana

- tehdään monta lasta peräkkäin ja viedään isommat (1 v ja 3v) hoitoon, koska äiti haluaa nauttia vauvavuodesta eikä raataa liikaa

 

Nämä esimerkit ovat mun tuttavapiiristä. Mua on pidetty suunnilleen jonain yli-ihmisenä, kun en vienyt esikoista päiväkotiin, kuopuksen ollessa vauva. (meidän tapauksessa päiväkodista ei kyllä olisi ollut juurikaan apua arkeen, sillä vuodesta teki raskaan se, että sairasteltiin koko porukka eikä sairasta lasta tietenkään voi viedä päiväkotiin) Neuvolassakin mulle sanottiin, että on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että 2-vuotias laitetaan osa-aikahoitoon vauvan syntyessä. Ja joka kerta muistettiin kysellä, että onkos se teidän tyttö menossa hoitoon. Minä siis osallistun tähän keskusteluun tästä näkökulmasta. En siis todellakaan kritisoi niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua arkeensa.

Edited by Kyllikki-Kaarina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ainakin kritisoin ihan toisenlaisia tapauksia. Mä en ymmärrä virikehoitoa sellaisissa tapauksissa, joissa

-esikoinen viedään hoitoon, jotta äiti pääsee vauvan kanssa vauvamuskariin ym. harrastuksiin, koska halutaan tarjota kakkoselle sitä samaa laatuaikaa, jota esikoinenkin on vauvana saanut.

 

 

Me laitettiin poika hoitoon alunperin juuri tämän takia, tahdoin antaa kuopukselle kanssa äidin jakamatonta huomiota. Okei harrastuksissa ei käyty kummankaan kanssa kun on ollut vauva.

Samoin vaikka poika on hoidossa pph:ssa niin jos jostain syystä hoitaja ei ole voinnut hoitaa lapsia ja ryhmän lapset menevät varahoitopaikkaan joka meillä on tarha, me ollaan pidetty poika kotona. Maksettu siitä että pidetään kotona vaikka meilläki olis ollut oikeus viedä tarhaan. Samoin nyt kesällä kun tuli lakimuutos pphoitajan työaikaan niin me ajoitettiin meidän viemiset muiden mukaan, siirrettiin tunnilla aikaisemmaksi (ennen 09.00 ja nyt 08.00) jotta kaikki ryhmäläiset mahtuivat siihen 9h akseliin.

 

Mutta edelleen, onneksi tapoja on monia. Kaikkesta ei tartte tykkää tai ymmärtää.

 

Taidan mennä poistamaan edellisen kirjoitukseni pois.. terv, seko mutsi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now