Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

^ joo.

*OÄ*: Ehdin lukea <3

Sä et ole seonnut päästäs, voi kulta!

 

Ja meillä myös yksi syy olis just tuo "Antaa kuopukselle sitä samaa jakamatonta huomiota"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen on 2krt/vk päiväkodissa ja minä olen vauvojen kanssa kotona. Näin olisi myös jos vauvoja olisi vain yksi. Kun vauvat syntyivät, oli tavoitteemme, että esikoisen elämä säilyisi mahdollisimman ennallaan. Koska poika oli ennen vauvoja yli kaksi vuotta tarhassa, oli selvää, että hän siellä myös jatkaisi. Poika viihtyy tarhassa ja hänellä on siellä ystäviä, joten olisi todella tyhmää pitää häntä kotona vain siksi, että äitikin on.

 

Pojan omasta mielessä hoidossa on varmasti hauskinta kavereiden ja leikkimisen kannalta. Itse en vaan ehdi tai osaa leikkiä niin paljon kuin poika haluaisi. Leikkikentällä käydään, mutta se on vauvojen päiväuniaikaan eikä silloin siellä juuri leikkikavereita ole. Hoito on myös hyvä paikka oppia pojalle erilaisia taitoja, joita kotona ei aina jakseta tai muisteta harjoittaa. Harvoin tulee askarreltua tai jumpattua kotona. Päiväkoti on myös ainut paikka, missä poika syö aamupuuron. Kotona se ei ainakaan tällä hetkellä kelpaa.

 

Myös oman jaksamiseni takia on hyvä, että poika on päivähoidossa. Hän ei nuku ollenkaan päiväunia, joten on mukava, että edes pari kertaa viikossa saa levätä. Mies on työpäivinä töissä aamusta iltaan, joten niinä päivinä hoidan lapset täysin yksin ja pojan hoitopäivinä saan hieman kerättyä voimia. Siis olettaen, että vauvat nukkuvat päiväunet. Ja omasta mielestäni se todellakin on niin, että kun äiti voi hyvin, myös lapset voivat hyvin.

 

Myös vauvojen kannalta minusta on hyvä, että poika on muutamana päivänä viikossa. Mielestäni on tärkeää, että myös nuoremmat sisarukset saavat puuhailla äidin kanssa samoja asioita ja saavat samalla tavalla äidin huomiota kuin esikoinen pienenä vauvana.

 

 

Meillä päiväkoti ei siis ole mikään esikoisen säilytyspaikka vaan paikka, missä lapsi viihtyy ja oikeasti tykkää olla. Ja se, että äiti saa hetken levähtää ja vauvat hetken olla äidin ainoana keskipisteenä on hyvä lisä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me laitettiin poika hoitoon alunperin juuri tämän takia, tahdoin antaa kuopukselle kanssa äidin jakamatonta huomiota. Okei harrastuksissa ei käyty kummankaan kanssa kun on ollut vauva.

 

Ja meillä myös yksi syy olis just tuo "Antaa kuopukselle sitä samaa jakamatonta huomiota"

 

 

Haluatteko avata tätä kantaa enemmän? Koska itse ajattelen asiasta hyvin eri tavalla, niin tahtoisin ymmärtää paremmin myös tätä näkökulmaa.

 

 

Vai onko vastaus, että

 

Kaikkesta ei tartte tykkää tai ymmärtää.

 

?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sä et ole seonnut päästäs, voi kulta!

 

Onneks tiedän tän itsekkin, äiti on vaan vähän väsy :P

 

En mä olis voinnut ikinä uskoa vielä reilu vuos sitten että tilanne meni sellaseksi mitä meni. Ja nyt jälkeenpäin olen niin onnellinen siitä että poika on hoidossa, ja on mukava hakea poika hoidosta kun heti sanoo "Piipalla kiva päivä, mennään omaan kotiin".

 

Ja mitä tuolla aikasemmassa oli kommenttina, niin kyseinen henkilö ei tainnut lukea sitä osiota jossa sanoin että hain apua kesäkuussa ja sain lokakuussa apua. Mua vain palloteltiin eri virastoissa ja sain apua vasta kun korotin ääneni. Kirjaimellisesti huusin 10kk neuvolassa asiasta ja sain heidän esimiehensä numeron, vasta sitten mulle annettiin apua kun sain puhua esimiehen kanssa. Se olo mikä mulla oli kesällä ei olis helpottunut sillä että kaupungin kerhot olis ollut auki, ei sillä että meidän lähellä olevissa leikkipuistoissa oikeasti joskus olis lapsia ja vanhempia. Mutta se on helpottanut kun poika meni takas hoitoon, eli hoitajan kesäloma loppui sekä tietty meidän kesäloma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi herran jestas, en minä tarkoittanut että sinä olisit seonnut, OÄ. Silloin olisin kyllä käyttänyt nimimerkkiäsi viestissä ja sanonut ihan sinulle jotain sekoamisesta. Lähinnä sillä "sekoamisella" viittasin Piippiksenkin viestissä käyttämään "pää ei kestä tms". Kun tässä on nyt puhuttu VIRIKEhoidosta niin halusin itse tuoda esille sen että jos on sosiaalisia tms. perusteita esikoisen hoidolle niin se on ihan eri asia kuin että laittaa lapsen hoitoon sosialisoitumaan jne.

 

En sitäpaitsi olisi edes mikään sanomaan kenellekään mitään sekoamisesta sillä minusta itsestäni on tehty lastensuojeluilmoitus ja olen ihan oikeasti seonnut. Mutta sillä ei ole ollut mitään tekemistä päivähoidon kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelen siis silleen, että jos esikoinen olisi pari tuntia tarhassa niin sillä välin mä saisin nukkumisen lisäksi olla vauvan kanssa ilman, että esikoinen tulisi siitä mustasukkaiseksi. Toki voi olla, että kokisi syrjäyttämisenä sen tarhaan menonkin. En osaa vielä sanoa. Mutta siis ajattelen, että voisin sillä aikaa antaa vauvalla jakamatonta huomiota, syliä, tissiä yms. Ja sitten taas toisin päin, eli kun poika olisi kotona, voisin "hyvällä omallatunnolla" antaa hänelle sitä ikiomaa aikaa kun vauva nukkuu/on itsekseen/on isänsä kanssa.

 

 

Mäkin uskon, että meillä virikkeitä riittäis kotonakin ihan tarpeeksi. Ainakin jos mä olisin "kuosissa" toisen lapsen syntymän jälkeen: saisin öisin jonkin verran nukuttua, ei tulis masennusta yms.

 

Mutta nää on siis sellaisia alustavia ajatuksia. Toinen ja ehkä se painavampi syy on ruotsinkieli. Kun jos poika on kotona mun kanssa, menee kerhoihin yms. mun ja vauvan kanssa, ne ovat suomenkielisiä. Isä on aika vähän kotona jo nyt, vielä vähemmän parin vuoden päästä (firma siirtyy koko ajan enemmän hänen vastuulleen) = miten käy pojan kielenkehitykselle. Ruotsinkieliset sukulaisetkin kaukana.

 

 

muoks. Siis mulla on oikeesti aika kova unentarve. Mä oon tässä sairastunut ahdistukseen ja pakko-oireistuiseen tän vuoden puolella, ja jo sitä ennenkin on käynyt usein nin, että huonosti nukuttuina kausina mä voin huonosti pään sisäisesti. Siksi ajattelen sitä "esikoinen hoidossa = mä saan nukkua = mä en "sekoa") Ja siksi osittain en vielä varsinaisesti kuumeilekaan, mä tiedän jo millainen "raajarikko" olen, en lähde "turhaan" kokeilemaan pärjäisinkö kahden pienen kanssa. Tuskin.

Mutta tällä en todellakaan tarkoita sanoa sitä, että pienellä ikäerolla saa tehdä lapsia vain jos on varma omasta päästään. Ei näitä jaksamisia aina voi tietää etukäteen, en mäkään tiennyt.

Edited by Piippis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kyllä jaksa uskoa, että kukaan lapsi kokisi sen syrjimisenä, että pääsee tarhaan leikkimään kavereitten kanssa. Meillä ainakin suurimpia rangaistuksia on se, ettei pääsisi tarhaan. :girl_haha:

 

Ja nyt edelleen puhun 2,5v tarhauraa kokeneen lapsen äitinä. Ehkä tilanne olisi toinen, jos hän olisi ollut vähemmän aikaa hoidossa tai olisi nuorempi.

Edited by pikku_kolikko

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää keskustelu taitaisi oikeasti kuulua kyllä jo toisen otsikon alle, mutta jatkan nyt kuitenkin täällä tongue.gif

 

Mä luulen että tämä keskustelu kulminoituu pitkälle siihen että toisen tilannetta ei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Kaikkien ratkaisuja ei tietenkään ole pakko ymmärtää mutta mun mielestä olisi kuitenkin ihan suotavaa ne hyväksyä.

 

Se mikä tulee siihen että vanhempien pitäisi jättää ajatuksissaan tilaa sille että kaikki menee hyvin uuden vauvan synnyttyä eikä automaattisesti varautua siihen pahimpaan. Mun mielestä monet tänne kirjoittajat ovat tehneet juuri niin, ajatelleet ja keskustelleet vaihtoehdoista ja päätyneet heille parhaaseen vaihtoehtoon. Toiseksi tuntuu että monet kärjistävät isomman lapsen hoitoon viemisen niin että lapsi olisi hoidossa joka arkipäivä 10 tuntia, vaikka taitaa olla niin että ne joilla vanhempi lapsi/lapset ovat jatkaneet hoidossa ovat olleet siellä osa-aikaisesti. Näilläkin asioilla on aika suurikin ero.

 

Ulkomailla on varmaan eri kulttuureja, mutta esim. Espanjassa ei ole mahdollisuutta jäädä pitkäksi aikaa kotiin jos et satu olemaan varakas. Muutenhan siellä äitiysloma ja rahat loppuvat 4 (? tai jotain?)kuukauden jälkeen. Ruotsissa sitten taas vanhempainrahaa saa kauemmin ja se osaltaan mahdollistaa lastenhoitamisen kauemmin kotona ja muistaakseni esim. alle 1-v. ei saa edes kunnalliseen hoitoon viedä. Nää on ihan mun muistista kaivettuja juttuja ja perustuu ihan vaan kavereiden ja tuttujen kertomaan.

 

Huomion antaminen vauvalle on tietysti yksi asia mitä mäkin olen ajatellut ja saanut kuulla siitä kommentteja että miten ihanaa on kun saa vauvakin sitten sitä jakamatonta huomiota kun esikoinen on tarhassa. Juu, tottahan se on mutta on siinä se toinenkin puoli eli se että sen tarhassa oloajan jää esikoinen äidin/isän huomiosta paitsi. Yleensä kun esikoinen on kotona niin silloin on vauvakin. Harvemmin me ollaan vapaa-ajalla viety vauvaa hoitoon ja annettu sitä huomiota vain isommalle... Näin ei siis olla tehty koskaan. Sitä vauvana saatua huomiota esikoinen ei tällä hetkellä enää muista. Tää huomion jakaminen on vähän kinkkinen juttu koska silloin kun lapsia on usemapia niin sitä vanhempien täysin jakamatonta huomiota ei oikein voi saada, siis samalla tavalla kuin silloin kun lapsia on perheessä vain yksi. Toisaalta se ei ole välttämättä pelkäästään huono asia.

Meillä esikoisen hoidossajatkamisen syyt liittyi varmaankin aluksi mun jaksamiseen ja myöhemmin opintoihin ja myös esikoisen tarvitsemaan viriketoimintaan. Todella iso syy oli kuitenkin se että ei uskallettu ottaa poikaa hoidosta koska olisi menettänyt hyvän hoitopaikan. Hoitotakuu kun ei onnistunut. Mä koen kyllä kaikkien kannalta meidän ratkaisun hyväksi, poika täyttää tammikuussa 3-v. viihtyy hyvin hoidossa, suuttuu jos ei saa mennä smile.gif Joidenkin mielestä me siis varmaan väärinkäytettiin päiväkotia, mutta mun on vaikea ajatella että minä yksityishenkilönä olisin jotenkin velvollinen ajattelemaan kunnan taloutta ja mitä pk vs. kerho maksaa. Ihan itsekkäästi ajattelen oman perheen parasta. Pojan pitäminen hoidossa oli hyvä ratkaisu koska saatiin pienempi nyt samaan päiväkotiin ja jopa samaan ryhmään. smile.gif

 

*OÄ* lipsrsealed.gif

 

muokkauksia miljoona kun oma kirjoitus ei miellytä smile.gif

 

Ja taas muokkaamassa... Mutta vauvan saamaan huomioon on lisättävä se että meillä vauva saa kyllä huomiota paljon silloinkin kun esikoinen on kotona ehkä jopa esikoista enemmän. Tai esikoinen saa helpommin enemmän negatiivista huomiota kuin kuopus ja tää oli mulle vauvan syntymän aikoihin aika tunteita herättävä asia koska olisin halunnut antaa esikoiselle edelleen yhtä paljon huomiota kuin ennen ja se ei enää ollut mahdollista. Onneksi kaikkeen tottuu ja nyt huomiota osaa jakaa paremmin.

Edited by Doris78

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mutta entä jos ette olisikaan saaneet pienempää samaan päiväkotiin? Kuinka todennäköistä sellainen on?

 

Kyllä minusta se on jonkinlaista sekoamista jos "pää ei kestä" tai ei jaksa hoitaa molempia lapsia. Sellaista tapahtuu joskus yllättäen, eikä siihen oikein voi itse välttämättä vaikuttaa, mutta ei kai sitä kuitenkaan voi kieltää, että se on jonkinlainen ongelma mielenterveydessä, eli pää ei ole ihan normaalitilassa, vaan jotenkin sekaisin?

 

En oikein tiedä kestääkö minunkaan pääni, kun vähän väliä ärsyttää lapset ja huudan niille tms. enkä jaksa huolehtia kodista kunnolla jne. Tuskin siihen päivähoito kuitenkaan auttaisi (tai no toki jos laittaisin molemmat lapset hoitoon ja olisin silti itse kotona, niin jäisi hyvin aikaa ja energiaa siivoilla biggrin.gif). Luulen että siihen auttaisi pikemminkin jos minulla olisi jotain ystäviä, ettei kaikki elämä pyörisi noissa lapsissa (+ miehessä, joka vain hermostuu siihen kun roikun siinä kun ei muitakaan ole).

 

Ja en kyllä näe mitään järkeä siinäkään, että hankkii toisen lapsen pienellä ikäerolla, jos etukäteen epäilee, että joutuu sen takia laittamaan isomman päivähoitoon (koska muuten ei jaksa). Tietysti vahinkoja sattuu ja omaa jaksamistaan ei voi ennustaa, eikä toisen vauvan vaativuutta, mutta ihan tarkoituksella sellaiseen tilanteeseen päätyminen - en oikein tiedä mikä siinä on ideana.

 

Meillä pienen ikäeron ideana on, että lapset saavat nauttia toisistaan ja tulevat läheisiksi jne., joten sitä tarkoitusta mielestäni palvelee parhaiten se, että lapset myös viettävät aikaa yhdessä, eikä toista laiteta hoitoon, että toinen saisi olla rauhassa. Tottakai jokainen lapsi tarvitsee joskus kahdenkeskistä aikaa vanhempansa kanssa, mutta eiköhän sen pysty järjestämään iltaisin tai viikonloppuisin, kun mies tms. on toisen kanssa. Ja meillä vauva nukkuu päiväunia niin paljon, että esikoinen saa kyllä kahdenkeskistä aikaa päivittäin.

 

No, tästä huolimatta voisin hyvin jatkaa isomman lapsen päivähoitoa osa-aikaisesti, jos lapsi siellä viihtyisi ja sitä itse haluaisi (isompi lapsi tarkoittaa siis sen verran isoa, että osaa jonkinlaisen mielipiteen asiaan sanoa, meidän kaksivuotiaan mielipiteeseen en luottaisi). Mutta siis todella vain siinä tapauksessa, että lapsi olisi jo aiemmin ollut hoidossa ja saanut kavereita jne., joista ei haluttaisi luopua. Päivähoidon aloittamista uuden vauvan syntyessä en ymmärrä (siis ellei ole ongelmia äidin mielenterveyden kanssa tai vauva huuda taukoamatta päivät ja yöt).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelen jotenkin niinkin, että kun kerran olen ollut valmis jakamaan nyt aikaa opiskeluille ja lapsi on tarhassa, niin vauva ei olisi sen "huonompi" syy saamaan sitä mun jakamatonta huomiotani = aikaa.

Ajattelen niinkin, että tahdon tutustua siihen pieneen, uuteen vauvaan rauhassa. Jotenkin mulla on sellainen "pelko", että entä jos en "bondaakaan" sen kanssa yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa, jonka kanssa sain nauttia kiireettömästä sylittelystä yms. jotka olivat tosi tärkeitä mulle ainakin sen suhteen luomisen kannalta.

 

No, aika näyttää.

 

--

 

Ja tuo on kyllä jännä juttu, miten eri aikoina (vuosikymmeninä) ja eri maissa, ja ihan samassa maassa samaan aikaan on niiiiin monia eri kantoja samasta asiasta, siis ihan ammattilaisten kesken. Ja kuitenkin koko ajan on kyse samanlaisista lapsista. Tai niin mä ainakin uskon, ihan sama mikä aika ja mikä maa, lapset on samanlaisia. Mielipiteeet vaihtelevat vain.

 

Tää on vaan niin herkkä aihe, että helposti tulee mieli pahoitettua (mä en ole siis, mutta moni muu varmasti on) kun kukaan ei tahdo tehdä huonosti lasta kohtaan. Ja se mikä on kokonaisuudessaan yhdelle perheelle paras vaihtoehto, ei ole sitä toiselle. Niin monet eri asiat ovat siellä päätöksien ja valintojen takana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mutta entä jos ette olisikaan saaneet pienempää samaan päiväkotiin? Kuinka todennäköistä sellainen on?

 

Kyllä minusta se on jonkinlaista sekoamista jos "pää ei kestä" tai ei jaksa hoitaa molempia lapsia. Sellaista tapahtuu joskus yllättäen, eikä siihen oikein voi itse välttämättä vaikuttaa, mutta ei kai sitä kuitenkaan voi kieltää, että se on jonkinlainen ongelma mielenterveydessä, eli pää ei ole ihan normaalitilassa, vaan jotenkin sekaisin?

 

 

Todennäköisyys tälle on mun käsityksen mukaan todella pieni. Erityisesti kun päivähoitopaikkaa hakiessa otetaan huomioon vanhempien työt/työpaikat. Mulla työmatkaa on tällä hetkellä 100km suuntaansa ja mies vuorotöissä sekä pyörittää omaa firmaansa siinä sivussa. Käytännössä kahteen eri paikkaan ei olisi ollut mahdollista ja mun mielestä ensisijaisesti saman perheen lapset pitäisi sijoittaa samaan päivähoitopaikkaan siis ihan jo jonkun säännön puitteissa (?).

 

Mutta tuohon mielenterveysongelmaan niin mielenterveysongelmat on kyllä ihan eri asia kuin se mikä täällä kuvaillaan sanoilla "ettei pää kestä". Tilanne voi johtaa mielenterveyden horjumiseen tai sairaukseen, mutta en mä näissä tilanteissa kuitenkaan lähtisi ihan mielenterveysongelmista puhumaan. Ja toki voihan jollakin olla mielenterveysongelmia tai sellaiseen voi sairastua, mutta mun makuun aika voimakas ilmaisu... mellow.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä uskon, että kolmevuotiaalla voikin olla jo kavereita päiväkodissa ja niillä merkitystä. Siinä tapauksessa mikä ettei ja jottei hoito vaikka osittain jatkuisikin. Tuollainen kaksivuotiaskin puhuu kyllä kotona kavereista, mutta jos on vaikka kesäloma, se puhuu sen jälkeen niistä ihmisistä mitä on silloin lomallaan nähnyt. Ei se vielä hahmota päiväkotia niiden kavereiden kautta vain. Niimpä uskoisin, että kaksivuotiaalle riittää hyvin puistot ja avoimet kerhot ja äiti ja sisarus.

 

Ja ainakin mun mielestä on jo sata kertaa täällä sanottu että jos on jaksamisen, mielenterveyden tms kanssa haasteita, niin tilanne onkin ihan toinen ja silloin on tehtävä niin kuin on tehtävä, jotta kaikki voivat hyvin. Se on aina kurja kun keskustelut lähtevät äärestä laitaan. Mielenkiintoista on välillä kuulla eritoten niitä ajatuksia jotka surraa siinä keskivaiheilla. Tai juurikin heiltä, jotka ovat asiaa joutuneet kovasti pohtimaan, että miten ja minkälaisiin ratkaisuihin päädyitte ja miksi.

 

Mä itse en myöskään saa ehkä ihan kiinni siitä ajatuksesta laatuaikaa toisenkin vauvan kanssa, koska vauvahan se on kiinni äidissä heti synnyttyään ja saa todennäköisesti paljonkin huomiota (niin kuin kuuluukin). Esikoinenhan se on yhtäkkiä asemastaan syrjäytetty. Joku on joskus verrannut mustasukkaisuutta jota esikoinen ehkä kokee siihen, että mies toisi toisen vaimon kotiin. Mäkin ajattelen, että esikoinen on esikoinen, toinen lapsi toinen lapsi, kolmas on perheen kolmas lapsi jne. ei siinä ole mitään luonnotonta. Jo kohdussa se kakkonen tottuu esikoisen ääniin, että siellä on olemassa jo toinen lapsi. Ja oon tässä viime aikoina haastatellut ihmisiä jotka on toisia lapsia, niin ei kukaan ole koknut olevansa vähemmän rakastettu siksi että on toinen lapsi. Mä siis luotan siihen, että nää asiat menee luonnostaan.

 

Meillä päin ainakin päiväkodit ovat täynnä. Tupaten täynnä. Lapsia on jonossa. Eräälläkin alueella (ystäväni töissä päiväkodissa) on ryhmissä paljonkin lapsia, joissa äiti on kuopuksen kanssa kotona ja paikka pidetään esikoiselle täysiaikaisena, sitten kuitenkin ilmoitellaan aamusella ettei se irmapetteri tänään tulekaan kun retkeilläänkin kotosalta tai pidetäänkin kotipäivää muuten vaan. Näin ollen ryhmät näyttävät aivan vajailta, mutta lisää lapsia ei voi ottaa koska heillä on se täysiaikainen paikka. Toinen ystäväni (asukas samalta alueelta) vie lapsensa 2-v kahteen eri päiväkotiin riippuen työvuorosta, koska lähipäiväkodissa joka on vuoropäiväkoti ei ole tilaa. On siis erikseen päiväkoti päivävuoroille, päiväkoti iltavuoroille. Mielestäni aika paksua tälläinenkin. Ja ei puhuta edes yhdestä perheestä jossa vaikka äiti on väsynyt vaan useista perheistä. Saagankin päiväkotiin tuodaan aivan toiselta puolelta kaupunkia lapsia kun ei vaan ole tilaa siellä missä asuvat. Mitä olette mieltä tälläisesta? onko alueillanne tälläistä "ongelmaa"?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä päin ainakin päiväkodit ovat täynnä. Tupaten täynnä. Lapsia on jonossa. Eräälläkin alueella (ystäväni töissä päiväkodissa) on ryhmissä paljonkin lapsia, joissa äiti on kuopuksen kanssa kotona ja paikka pidetään esikoiselle täysiaikaisena, sitten kuitenkin ilmoitellaan aamusella ettei se irmapetteri tänään tulekaan kun retkeilläänkin kotosalta tai pidetäänkin kotipäivää muuten vaan. Näin ollen ryhmät näyttävät aivan vajailta, mutta lisää lapsia ei voi ottaa koska heillä on se täysiaikainen paikka. Toinen ystäväni (asukas samalta alueelta) vie lapsensa 2-v kahteen eri päiväkotiin riippuen työvuorosta, koska lähipäiväkodissa joka on vuoropäiväkoti ei ole tilaa. On siis erikseen päiväkoti päivävuoroille, päiväkoti iltavuoroille. Mielestäni aika paksua tälläinenkin. Ja ei puhuta edes yhdestä perheestä jossa vaikka äiti on väsynyt vaan useista perheistä. Saagankin päiväkotiin tuodaan aivan toiselta puolelta kaupunkia lapsia kun ei vaan ole tilaa siellä missä asuvat. Mitä olette mieltä tälläisesta? onko alueillanne tälläistä "ongelmaa"?

 

Musta tässä on yhteiskunnallisen ja jokaisen henkilökohtaisten asenteiden tarkastamisen paikka. Eihän siinä ole mitään järkeä, ettei niille sitten riitä paikkaa, jotka oikeasti sitä tarvitsevat ja sitten kotonaolijat käyttävät päivähoitoa siten, että viedään jos jaksetaan. Pahimmillaan tässä tapahtuu sellainen ilmiö, että päivähoitomaksut nousevat, kun kerran vanhemmilla näyttää olevan vara pitää paikkaa, vaikkei lapsi sitä käyttäisikään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä taas en yhtään usko siihen ajatukseen, että kotona olevan äidin lapsi jollain tavalla veisi toisen lapsen paikan. Yksittäistapauksena joo, mutta kokonaistilanteessa sillä ei ole mitään merkitystä, koska jos kotona olevien äitien lapset olisivat kotona, ne hoitopaikat vain poistettaisiin, ja edelleen olisi pulaa hoitopaikoista. Ja kun ryhmissä on usein muutenkin liikaa lapsia ja liian vähän hoitajia, niin ryhmän muiden lasten ja hoitajien kannaltahan se on vain hyvä, että se yksi ei aina ole siellä.

 

 

En sitten vissiin ole ymmärtänyt oikein tuota "pää ei kestä"-ilmaisua. Mitä se siis sitten tarkoittaa? Minä ymmärrän, että jos pää ei kestä, se menee jollain tavalla "rikki" = jonkinlainen mielenterveysongelma. Niitähän on eri asteisia... Tarkoitetaanko sillä sitten vain sitä, että ärsyttää olla kotona ja lapset tuntuu ärsyttäviltä? En kyllä tiedä kuinka tervettä sekään sitten on, jos se on jatkuva mieliala...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Toi ei ihan pidä paikkaansa ainakaan täällä Helsingissä. Täällä on hirveästi lapsia jonossa, mutta päiväkotipaikkoja ei saada lisää osittain siks, ettei ole tiloja ja osittain siks, ettei saada työntekijöitä. Mun lapset aloittivat juuri päiväkodissa, joka ei ole meidän lähellä (ei saatu läheltä paikkaa). Se on aivan uusi päiväkoti, jossa on tilat 5 ryhmälle. Nyt on kuitenkin perustettu 1 kokonainen ryhmä ja mun lasten ryhmässä on sit vain 1 hoitaja ja 4 lasta, kun ei olla saatu hoitajia. Pitää vielä olla lastentarhanopettaja, jotta saataisiin perustettua kokonainen ryhmä (eli 2 hoitajaa ja 1 lastentarhanopettaja). Täälläpäin niitä paikkoja ei todennäköisesti hirveästi vähennettäis. Meidän alueella on yli 50 lasta aloittamassa tammikuussa, mutta paikkoja ei oikein ole...

 

Mun piti tulla tänne vielä mainitsemaan, että riippuu paljon isomman sisaruksen iästä myös, että miten hän kokee päivähoidon. Mun kaverilla on 3 lasta, joista esikoinen oli jo koulussa, kun kuopus syntyi. Keskimmäinen oli 3-vuotias ja päiväkodissa. Hänellä pidettiin päiväkotipaikka, mutta häntä pidettiin aluksi kotona aina, kun hän halusi. Aika pian lapsi huomasi, että hänellä oli todella tylsää kotona äidin ja vauvan kanssa, kun äiti ei voinut koko aikaa leikkiä ja kaikki kaverit olivat päiväkodissa. Lapsi sitten itse päätti, että hän haluaa päiväkotiin. On siis kuitenkin eroa siinä, onko lapsi 1,5- vai 3-vuotias.

 

Toinen asia, jonka halusin ottaa esille on se, miten asioihin suhtaudutaan muissa maissa. Ranskassa valtion "leikkikoulut" alkavat 2,5-3 -vuotiaana ja käytännössä kaikki käyvät niissä (en ole lainsäädännöstä varma). Hollannissa pitää lain mukaan laittaa kaikki 4 vuotta täyttäneet hoitoon, eli heitä ei saa pitää kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitäisi mennä nukkumaan, mutta pakko kai osallistua vielä tähän soppaan... :P

 

Koska on olemassa oikeus päiväkotiin niin mä en koe, että minun henk.koht. pitäisi "kärsiä" - paremman termin puutteesta - ja olla laittamatta lastani päiväkotiin ollessa kotona, jos näin päätän. Se on yhteiskunnan tehtävä päättää lakkautetaanko tuo oikeus vai ei. Jos ei haluta lakkauttaa niin sitten pitää löytää ratkaisu myös päivähoitotilanteeseen. Puhutaanhan kokoajan kuinka naiset ovat liian pitkään kotona ja pitää olla mahdollisuus mennä töihin, löytää joustavia ratkaisuja jne. Sen vuoksi ainakaan en itse usko, että oikeutta päivähoitoon poistettaisiin. Itse oletan ja toivoisinkin, että Suomeenkin tulisi lisää yksityisiä päivähoitopaikkoja ja ne, joilla olisi rahaa voisivat laittaa lapsensa vaikkapa minkälaisiin superhyperkalliisiin päväkoteihin. Näinhän niitä paikkoja vapautuisi kunnalliselta puolelta. Esimerkkinä meidän lähinaapurissa on yksityinen päiväkoti ja sinne ovat mm. naapurini laittaneet esikoisensa jo 4kk ikäisenä jonoon ja päiväkoti tosiaan alkaa vasta 3v. ikäisenä... Itse voisin maksaa hyvinkin vielä enemmän yksityisestä päivähoidosta per kk ja nyt jo maksamme enemmän kuin kunnallisella puolella yksityisen päivähoidon tukienkin jälkeen.

 

Mun täytyy myös sanoa, että pikkusiskon syntymän aikoihin olisin ollut mahdottoman huono äiti esikoiselle ILMAN osittaista leikkikoulua ja muuta lastenhoitoapua. Vauva nukkui melkolailla 2.5kk 2t pätkissä ja olin aika uupunut. Joinain päivinä suuri saavutus oli esim. laittaa vaatteet päälle eikä mulla "pää hajonnut" tai ollut mitään mielenterveysongelmia. Olin vain väsynyt liian vähistä unista. Joku voisi tietty kommentoida, että missäs lasten isä oli niin vastaus on töissä. Hän tekee vaativaa työtä ja tekee pitkää päivää...

 

Mutta jokainen varmasti tekee ratkaisunsa siten, että on omalle perheelle paras ja omille lapsilleen. Tuskin kukaan haluaa omia lapsiaan tahallisesti satuttaa tai aiheuttaa traumoja tai mitään muuta vastaavaa. Jokainen tuntee omat tarpeensa, perheen tarpeet ja lapsensa parhaiten... Ja tosiaan kuten moni on kommentoinut niin ns. ennen vanhaan oli paljon enemmän niitä muitakin vaihtoehtoja kuin pelkkä päiväkoti. Nyt niitä muita pph, puistotädit yms yms on selkeästi paljon vähemmän eli päivähoito voi olla myös ainoa joustava hoitoratkaisu. Kerhoihin eivät kaikki halukkaat automaattisesti pääse... ja ei välttämättä siinä kerhoajassa - ainakin meidän lähiympäristössä kestää 3t- ehdi hoitaa kaikkia juoksevia asioita tai mitä nyt kukin haluaa tehdä.

Edited by JackieO

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no minä en kyllä edelleenkään usko, että pula päivähoitopaikoista muuttuisi mihinkään, vaikka kotona olevat äidit pitäisivät lapsensa kotona. Niitä päivähoitopaikkoja ei ole, koska niihin ei haluta käyttää rahaa yhtään enempää kuin on ihan pakko ja siksi niitä ihan tarkoituksella pidetään siinä rajalla, että riittääkö vai ei.

 

Ymmärrän kyllä että vauvan kanssa voi olla aika väsynytkin, ja aiemmin jo sanoinkin, että minusta se on ihan järkevä syy päivähoitoon, jos se päivähoito siihen jollain tavalla auttaa - jos vauva esim. päivisin kuitenkin nukkuu niin että saa sitten itsekin nukuttua. Jos ei koko ajan jaksa esikoista aktiivisesti leikittää, niin ei se nyt kuitenkaan tarkoita, että olisi huono äiti.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyselinkin mitä te ajattelette sellaisesta tilanteen "väärinkäytöstä", enkä siitä, pitäisikö niiden lapsien olla vain kotona. Musta kuitenkin tuntuu, että sillä ainakin saataisiin purettua hieman tätä tulipalon kaltaista tilannetta täällä seudulla, että ne jotka todella tarvitsevat hoitoa siellä olisivat ja ne, jotka ovat vain silloin tällöin määrittelisivät tarkemmin milloin ovat, jolloin siihen ehkä pystytään ottamaan toinen lapsi edes osa-aikaisesti. Meidän päiväkodissa ainakin kolmea päivää hoidossa olevan lapsen kanssa voidaan ilmeisesti ottaa toinen osa-aikainen vai miten se meni. Joten jos tietäisin, että käytämme vain kolme päivää viikossa hoitoa, voisin sen hyvin ilmoittaa. En mäkään ajattele että niiden kotona olevien äitien pitäisi ottaa lapset täysin kotiin, vaan ilmoittaa etukäteen milloin lapset ovat ja pitää niistä kiinni. Ilmoitetaanhan muutenkin lapsen hoitoajat etukäteen. Mä en pystyisi itse tekemään tolleen että pitäisin täyttä paikkaa ja pokkana kuitenkin lapsi käyttelisi sitä vain silloin tällöin. Sitä kun jonottaa lapselleen pakkotilanteessa jotain vain hoitopaikkaa, on ollut nöyrän kiitollinen siitä, että on saanut suht läheltä kivan hoitopaikan ja haluaa sitten omalla toiminnallaankin edesauttaa vastaavassa tilanteessa olevia.

 

jepjep

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muriellen kanssa samaa mieltä.

 

 

Itse oletan ja toivoisinkin, että Suomeenkin tulisi lisää yksityisiä päivähoitopaikkoja ja ne, joilla olisi rahaa voisivat laittaa lapsensa vaikkapa minkälaisiin superhyperkalliisiin päväkoteihin. Näinhän niitä paikkoja vapautuisi kunnalliselta puolelta. Esimerkkinä meidän lähinaapurissa on yksityinen päiväkoti ja sinne ovat mm. naapurini laittaneet esikoisensa jo 4kk ikäisenä jonoon ja päiväkoti tosiaan alkaa vasta 3v. ikäisenä... Itse voisin maksaa hyvinkin vielä enemmän yksityisestä päivähoidosta per kk ja nyt jo maksamme enemmän kuin kunnallisella puolella yksityisen päivähoidon tukienkin jälkeen.

 

Mä luulen, että Suomessa tällaisia on niin pieni vähemmistö, ettei siitä olisi mitään suurempaa hyötyä. Kyllähän nytkin jo napistaan siitä, miksi suurituloisempien pitäisi maksaa enemmän veroja, joten en usko, että "huvikseen" kukaan haluaa päivähoitopalveluistakaan maksaa sen enempää kuin se naapurin Matti Meikäläinenkään, vaikka tulot olisi tuplat. Ylipäätänsä musta tuntuu, että monelle (huom! ei kaikki) on melkein se ja sama, missä lapsi on päivähoidossa, kunhan hoitopaikka on. Vain pieni osa vanhemmista oikeasti miettii vuosia etukäteen, missä haluaa lapsensa varhaiskasvatusta saavan. Usein hoitopaikaksi valitaan se lähin kunnallinen päiväkoti, koska niin kuuluu tehdä.

 

Siksi mun mielestä ensisijaisesti kunnallista päivähoitoa pitäisi kehittää (toki sitä yksityistäkin voi kehittää siinä rinnalla), jotta suurin osa lapsista saisi paremmat oltavat päivähoidossa. Minusta hyvien päivähoito-olojen pitää olla tarjolla kaikille eikä vain niille, joilla rahaa on tai jotka ymmärtävät kyseenalaistaa päiväkodeissa annettavan hoidon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen lastentarhanopettaja. Tällä hetkellä kaikki kolme lastamme ovat kotihoidossa. Olen ollut "lasten välillä" töissä, mutta meillä on ollut niin onnekas tilanne, että äitini on hoitanut lapsia meillä kotona. Nytkin äitini on välillä hoitamassa esim. kahta isompaa, kun käyn vauvan kanssa neuvolassa. Ja on se joskus ollut ihan vaan senkin takia, että olen käynyt yksin shoppailemassa :girl_haha: Muutkin sukulaiset asuvat lähellä, meillä on todella hyvä tukiverkosto.

 

Jos lapset olisivat olleet päiväkodissa 5-vuotias esikoinen olisi hyvin todennäköisesti jatkanut osapäiväisenä. Huomaan hänen selvästi kaipaavan ikäistään seuraa. Tällä hetkellä hän käy kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kestävässä seurakunnan kerhossa, sekä kerran viikossa pallokerhossa. Ensi syksynä hän aloittaa sitten eskarin ja uskon hänen viihtyvän siellä. 2-vuotias keskimmäinen ei vielä samalla lailla kaipaa ikäistään seuraa, hänelle riittää kotihoito varsin hyvin.

 

Olen työssäni nähnyt monia lapsia, joiden pienempi sisarus on kotona ja isompi jatkaa päiväkodissa osa-aikaisena tuttujen kavereiden ja aikuisten kanssa, ja selvästi viihtyy (kyseessä 4v. ja sitä vanhemmat). Tässäkään ketjussa ei ole tainnut olla ketään, jonka vanhempi lapsi olisi hoidossa joka päivä klo 7-17, vaan on ollut kyse osapäiväisestä hoidosta. Minusta on ollut myös mukavaa lukea, että päivähoito koetaan positiivisena asiana. Itsekin toivon, että se nähtäisiin enemmän varhaiskasvatuksena, kuin lasten "säilömispaikkana" sillä aikaa kun vanhemmat ovat töissä. En ala tässä nyt enempää avautumaan työoloista, se on varmaan ihan yleisesti tiedossa, että päivähoitoon tarvittaisiin lisää resursseja. Itse kuitenkin viihdyn työssäni ja pyrin tekemään parhaani niissä puitteissa, mitä on tarjolla.

 

En lähtisi syyllistämään vanhempia siitä, että he "vievät" jonkun työssäkäyvän vanhemman lapsen paikan. Tämä on enemmänkin yhteiskunnan ongelma, päivähoitoon ei suunnata tarpeeksi resursseja. Niin kauan kuin täällä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, on kotonaolevalla vanhemmalla samanlainen oikeus pitää lapsi hoidossa kuin niillä vanhemmilla, jotka ovat kotona työttömänä tai joiden lapsi on päiväkodissa esim. kielenkehityksen takia tai joiden lapsi on päiväkodissa lastensuojelullisista syistä jne. Päivähoidolla on roolinsa myös maahanmuuttajalasten (ja perheiden) sosiaalistamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

Jokainen lapsi ja jokainen perhe ovat erilaisia, uskon että kaikki (tai ainakin useimmat!) vanhemmat pyrkivät toimimaan lapsensa parhaaksi :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voin sen verran "sohasta" tätä ketjua, että tuskin yksikään päiväkoti antaa pitää lasta täyttä päivää hoidossa, kun tiedossa on että sisarus on kotona vanhemman kanssa. Näin ainakin itse olen ymmärtänyt kun olen jutellut hoitajiemme kanssa. Näitä kahta vaihtoehtoa sieltä suositellaan: joko lapsi kolme pv/viikko hoidossa tai selkeästi lyhennetty päivä (alle 5h tai 5-7h). Eli ei sinne tosiaan voi viedä (ja tuskin nyt monelle tulisi edes mieleen viedä) lasta 8-12h "säilöön". Noi tarhapäivät on yhtä raskaita lapselle kun aikuisen työpäivä, jos ovat tuossa mittakaavassa. Meillä siis esikoinen (liki 5v) on 5-6h hoidossa joka päivä tilanteemme vuoksi. Sen enempää avaamatta :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En lähtisi syyllistämään vanhempia siitä, että he "vievät" jonkun työssäkäyvän vanhemman lapsen paikan. Tämä on enemmänkin yhteiskunnan ongelma, päivähoitoon ei suunnata tarpeeksi resursseja. Niin kauan kuin täällä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, on kotonaolevalla vanhemmalla samanlainen oikeus pitää lapsi hoidossa kuin niillä vanhemmilla, jotka ovat kotona työttömänä tai joiden lapsi on päiväkodissa esim. kielenkehityksen takia tai joiden lapsi on päiväkodissa lastensuojelullisista syistä jne. Päivähoidolla on roolinsa myös maahanmuuttajalasten (ja perheiden) sosiaalistamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Täysin samaa mieltä ja tästä piti tulla kommentoimaan. En ollut ikinä ajatellutkaan, että meidän perhe olisi päivähoidon "väärinkäyttäjä" ennen kuin luin tässä keskustelussa olevia muutamia mielipiteitä. Otetaan esimerkiksi vaikka lapsilisä, joka on universaali etuus. Tuskin kukaan perhe kuitenkaan luopuu lapsilisästä valtion taloutta säästääkseen, vaikka joku toinen perhe saattaisi tarvita sitä enemmän. On eri asia pitäisikö ylipäätään olla subjektiivinen päivähoito-oikeus (tai universaali lapsilisä), mutta siitä saataisiinkin varmaan uusi keskustelu :)

 

Muoks. Unohdin kommentoida vielä sitä, että kyllä mun mielestä perheen pitää ilmoittaa hyvissä ajoin päiväkotiin mitkä päivät lapsi on hoidossa. Meidän päiväkodissa on käytössä lomakkeet, joilla ilmoitetaan jokaisen kuukauden hoitopäivät etukäteen, niin tietävät varautua/varata henkilökuntaa. Meillä pidetään ilmoitetuista päivistä kiinni ja ollaan pois vain pakottavasta syystä, esim. sairaus tai lomamatka. Mun mielestä on lapsellekin hyväksi, että on tietty rutiini eli tietää selkeästi minä päivinä ollaan kotona ja koska taas mennään päiväkotiin.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

En lähtisi syyllistämään vanhempia siitä, että he "vievät" jonkun työssäkäyvän vanhemman lapsen paikan. Tämä on enemmänkin yhteiskunnan ongelma, päivähoitoon ei suunnata tarpeeksi resursseja. Niin kauan kuin täällä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, on kotonaolevalla vanhemmalla samanlainen oikeus pitää lapsi hoidossa kuin niillä vanhemmilla, jotka ovat kotona työttömänä tai joiden lapsi on päiväkodissa esim. kielenkehityksen takia tai joiden lapsi on päiväkodissa lastensuojelullisista syistä jne. Päivähoidolla on roolinsa myös maahanmuuttajalasten (ja perheiden) sosiaalistamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

Jokainen lapsi ja jokainen perhe ovat erilaisia, uskon että kaikki (tai ainakin useimmat!) vanhemmat pyrkivät toimimaan lapsensa parhaaksi :girl_smile:

 

Kiitos, toit sen asian esille mitä mä en osaa kirjoittaa fiksusti :)

 

Mä taas juttelin asiasta meidän pph:n kanssa eilen kun hain pojan hoidosta, välillä tulee morkkis kun meillä on toinen hoidossa vaikka olen kotona. Käski olla tuntematta huonosta omasta tunnosta. Tosin hänellä oli kuulemma oma "lehmä" ojassa, Oltsu on vanhin hänen hoitolapsistaan ja ainut joka puhuu. On kuulemma mukava jutella ja vastailla kysymyksiin kun lapsi oikeasti jo jonkin verran tajuaa.

 

Oltsu myös rupesi puhumaan hoidon alkaessa, siihen asti ei juurikaan sanonut mitään koska me vanhemmat kuitenkin ymmärrettiin eleistä mitä tahtoo. Nyt tuota ei meinaa saada hiljaiseksi enään :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse oletan ja toivoisinkin, että Suomeenkin tulisi lisää yksityisiä päivähoitopaikkoja ja ne, joilla olisi rahaa voisivat laittaa lapsensa vaikkapa minkälaisiin superhyperkalliisiin päväkoteihin. Näinhän niitä paikkoja vapautuisi kunnalliselta puolelta. Esimerkkinä meidän lähinaapurissa on yksityinen päiväkoti ja sinne ovat mm. naapurini laittaneet esikoisensa jo 4kk ikäisenä jonoon ja päiväkoti tosiaan alkaa vasta 3v. ikäisenä... Itse voisin maksaa hyvinkin vielä enemmän yksityisestä päivähoidosta per kk ja nyt jo maksamme enemmän kuin kunnallisella puolella yksityisen päivähoidon tukienkin jälkeen.

Minä taas toivon, ettei Suomessa päivähoitojärjestelmä kehittyisi tuohon suuntaan. En toivo, että Suomessa eriarvoistuminen alkaisi jo päiväkoti-iässä. Pääkaupunkiseudulla tuollaista ilmiötä saattaa jonkin verran ehkä ollakin, mutta muualla Suomessa tilanne on (onneksi) aivan toinen. Itse esim. asun pienessä kaupungissa, jossa ei ole yhtään yksityistä päiväkotia. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now