Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

Cloudberrylta tosi hyvä kirjoitus. :girl_smile: Komppaan.

 

Sen verran kuitenkin kommentoin tuota pph vs. päiväkoti -asiaa, että meillä vaakakupissa painoi se, että molemmat lapset hyötyisivät hoidosta. Jos nyt siis haluaa sanoa, että hoidosta voi hyötyä. Joka tapauksessa ajattelin, että koska esikoinen on jo kohta 5-vuotias, niin pahimmillaan perhepäivähoidossa olisi kaikki leikkikaverit olleet pienempiä, jopa vauvoja. Siksi tuntui liian riskaabelilta laittaa pph:lle, jos jääkin ilman ikäistään seuraa. Niitä eri-ikäisiä kavereita kun on sitten kotonakin. ;) Pojan puolestaan olisin ikänsä puolesta voinut laittaa pph:lle, joten etsittiin kompromissina pieni päiväkoti, jossa poikakin viihtyisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

(Anteeksi etukäteen jos nyt loukkaan jotain seuraavalla pohdinnallani. En tarkoita syyttää ketään enkä koe ketään "huonoksi äidiksi" näiden päviähoitokuvioiden kanssa mutta tämä asia vain pohdituttaa.)

 

No tässä tullaan juuri siihen mitä en itse oikein ymmärrä. Että päiväkoti koetaan välttämättömäksi lapsille. Enkä nyt osoita tätä vain sinulle, Citronella, vaan minua ihan yleensäkin ihmetyttää tämä käsitys mikä nykyään vallitsee että kotioloissa ei voi kasvattaa lasta. Että se päiväkoti on koko perheen kannalta ihan välttämätön. Minua kiinnostaa siis ihan ajatuksena se että miten nykyään ei selvitä siitä perhe-elämästä silleen että ollaan siellä kotona. En halua syyttää ketään siitä enkä oikeasti tarkoita mitään pahaa ketään kohtaan mutta vaan kiinnostaa mikä siinä on. Oliko se ennen niin että sitä vaan mentiin hampaat irvessä kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa?

 

Vastaan tähän ketjun alkupuolella olleeseen kysymykseen. Toki selviän kolmen lapsen kanssa kotona. Mutta kyllä isommille lapsille on mielekkäämpää saada olla muidenkin lasten kanssa välillä. Lisäksi mulla ei ole resursseja järjestää seitsemänä päivänä viikossa lapsille askartelua, uimista, suujumppaa, laulamista, jumppaa, temppurataa, retkiä, leipomista, pelejä jne jota päiväkodissa on. Lisäksi kaverit ovat tuollaisille 5- ja pian 4-vuotiaalle jo tärkeitä. Mä koen, että jaksan paremmin panostaa isompien lasten kanssa tekemiseen, kun meillä on neljä kotipäivää viikossa. Silloin kyllä keksitään kivaa yhteistä tekemistä mahdollisuuksien mukaan. Kolmena päivänä viikossa keskityn vauvaan ilman, että koen huonoa omatuntoa siitä, että isompien lasten pitäisi joustaa vauvan tarpeiden mukaan tai että vauvan pitäisi vain kulkea mukana isompien tarpeiden perässä. Lapset viihtyvät päiväkodissa ja menevät sinne mielellään. En pitäisi lapsia hoidossa, jos se olisi heille pakkopullaa. Alunperin oltiin ottamassa poikia kotiin päiväkodista, kun jäin äitiyslomalle, mutta pojat itse pyysivät saada jatkaa hoidossa. Tuonikäisillä päiväkoti nimenomaa on varhaiskasvatusta, ei enää vain hoitoa. Meille on vielä sattunut erinomainen päiväkoti pienine lapsiryhmineen ja ihanine hoitajineen.

 

Mitä tulee tuohon, että ennenkin pärjättiin ilman päivähoitoa, niin kyllä ainakin omassa lapsuudessani kävin päiväkerhossa 3-4 kertaa viikossa. Äitini hoiti meitä kolmea lasta kotona, kunnes nuorin meni toiselle luokalle kouluun. Kaikilla oli oma kerhonsa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no minä en kyllä edelleenkään usko, että pula päivähoitopaikoista muuttuisi mihinkään, vaikka kotona olevat äidit pitäisivät lapsensa kotona. Niitä päivähoitopaikkoja ei ole, koska niihin ei haluta käyttää rahaa yhtään enempää kuin on ihan pakko ja siksi niitä ihan tarkoituksella pidetään siinä rajalla, että riittääkö vai ei.

 

 

hoitopaikkoja on sen verran kuin ryhmiä ja ryhmissä tilaa sen verran kuin suhteessa aikuisiin voi ottaa. lapsille on tietyt suhdeluvut, joku voi olla kahden paikalla ja joku puolikkaalla. sata prosenttia saa täyttää. jos virikehoitoa tarvitsevat jäävät pois, löytyy paikalle varmasti sellainen, joka jonottaa paikkaa vanhempien työn takia.

päivähoitopaikkoja on jatkuvasti liian vähän ja siksi usein ollaan pulassa kun pitää sijoittaa pikaisesti niitä, jotka oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat, eli työssäkäyvien lapsia.

 

Voin sen verran "sohasta" tätä ketjua, että tuskin yksikään päiväkoti antaa pitää lasta täyttä päivää hoidossa, kun tiedossa on että sisarus on kotona vanhemman kanssa. Näin ainakin itse olen ymmärtänyt kun olen jutellut hoitajiemme kanssa. Näitä kahta vaihtoehtoa sieltä suositellaan: joko lapsi kolme pv/viikko hoidossa tai selkeästi lyhennetty päivä (alle 5h tai 5-7h). Eli ei sinne tosiaan voi viedä (ja tuskin nyt monelle tulisi edes mieleen viedä) lasta 8-12h "säilöön". Noi tarhapäivät on yhtä raskaita lapselle kun aikuisen työpäivä, jos ovat tuossa mittakaavassa. Meillä siis esikoinen (liki 5v) on 5-6h hoidossa joka päivä tilanteemme vuoksi. Sen enempää avaamatta :girl_wink:

 

ikävä kyllä niinkauan kun ei ole mitään pykälää, emme voi pakottaa. vain ns. päivystysajat ovat vain niille, jotka tosissaan tarvitsevat, muuten voimme vain suositella ja keskustella. pakottaa emme voi. itselläni on kokemuksia siitä, kuinka viimeisenä haetaan se lapsi, jonka äiti on kotona. samoin myös siitä, kuinka isompi selvästi oireilee siitä, kuinka hänet tuodaan hoitoon, kun vanhemmat jäävät kotiin antamaa huomiota vauvalle.

 

 

olen siis itse päiväkodin työntekijä. rakastan työtäni, ja teen parhaani lasten eteen. kuitenkin minusta on aivan ilmiselvää, että yksi aikuinen neljää pientä kohden, tai seitsemää vähän isompaa, on aivan eriasia, kuin oma vanhempi kotona muutamaa lasta kohden. sen lisäksi, että täydet suhdeluvut aikuisten ja lasten välillä päivähoidossa eivät täyty välttämättä päivien ääripäissä, eivätkä silloin, kun henkilökunta sairastaa ja sijaisia ei saa ottaa/ei saada.

päivähoidosta tingitään paljon. itse kärsin siitä, että haluaisin antaa lapsille enemmän töissä, mutta resurssien takia se on mahdotonta.

 

pienenä editinä, jos perheellä on ongelmia tai muuta isompaa tuen tarvetta on tilanne silloin erilainen kuin ns. tavallisessa tasapainoisessa perheessä

Edited by aurora_borealis

Share this post


Link to post
Share on other sites

hoitopaikkoja on sen verran kuin ryhmiä ja ryhmissä tilaa sen verran kuin suhteessa aikuisiin voi ottaa. lapsille on tietyt suhdeluvut, joku voi olla kahden paikalla ja joku puolikkaalla. sata prosenttia saa täyttää. jos virikehoitoa tarvitsevat jäävät pois, löytyy paikalle varmasti sellainen, joka jonottaa paikkaa vanhempien työn takia.

päivähoitopaikkoja on jatkuvasti liian vähän ja siksi usein ollaan pulassa kun pitää sijoittaa pikaisesti niitä, jotka oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat, eli työssäkäyvien lapsia.

Sanoin jo aiemmin, että yksittäistapauksena tietysti joo, mutta laajemmassa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä. Jos kaikki kotona olevat äidit pitäisivät lapsensa kotona, hoitopaikkojen kysyntä laskisi ja hoitopaikkoja vähennettäisiin. Tottakai hoitopaikkoja on juuri sen verran kuin ryhmissä on tilaa, eikä ryhmiin voi ottaa ylimääräisiä lapsia, mutta jos hoitopaikoista on pulaa, miksei perusteta uusia ryhmiä? No siksi kun se maksaa. Uusia ryhmiä perustetaan vasta sitten kun on aivan pakko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^kyllä ylipaikoillekin joskus joudutaan ottamaan, lasketaan vimmatusti suhdelukuja, tehdään ryhmistä sisarusryhmiä, että saadaan mahtumaan enemmän jne.

ihan totta, että ryhmiä ei perusteta noin vaan, koska tilojen ja henkilökunnan hankkiminen maksaa todella paljon, samoin se lapsen hoito kunnalle ei tosiaankaan ole ilmaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Miten sisarusryhmäsysteemi toimii? Miten siis sellaiseen voidaan ottaa enemmän lapsia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Alle 3-vuotiailla pitää olla 1 hoitaja per 4 lasta, mutta sitä isompia voi olla enemmän per hoitaja. Sit, kun ollaan siinä rajamailla, niin lisätään lapsia hieman yli. Tai näin oon ymmärtänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkuva kiire ja melu. Sijaisia ei palkata, vaikka niitä todellakin tarvittaisiin. Liukuhihnatyötä. Kokemukseni on siis kunnallisesta päivähoidosta.

 

Minäkin olen useamman kerran soittanut lasten vanhemmille, että lapsi on kipeänä, tulkaa hakemaan kotiin lepäämään. Joskus ollaan soitettu, vaikkei kuumetta olekaan. On se vähän eri asia olla kotona puolikuntoisena kuin päiväkodissa pahimmilaan yli kahdenkymmenen muun kanssa ja pitäisi jaksaa osallistua toimintaan. Jos lapsi on aivan räkäinen ja selkeästi vaisumpi ja väsyneenpi kuin normaalisti, niin kyllä sen paikka on silloin kotona eikä päiväkodissa, vaikkei kuumetta vielä tai enää olisikaan.

 

Itseäni ihmetyttää, miksi päiväkoti nähdään usein parempana vaihtoehtona kuin esim perhepäivähoito, jossa lapsi saa paljon kodinomaisempaa hoitoa inhimillisen kokoisessa ryhmässä.

 

Meidän esikoinen on kunnallisessa päivähoidossa ja heidän ryhmässä oli viime vuonna (1-3-v.) 13 lasta ja 3 vakituista hoitajaa ja koko vuoden yksi ylimääräinen. Viime kuun puolessa välissä yksi vaikituisista lopetti ja ryhmässä on ollut 2 vakituista ja yksi tarhan oma varahenkilö/"sissi" ja hänen poissaollessaan sijainen. Joten mun kokemuksen mukaan sijaisia kyllä palkataan ja henkilökuntaa on aina ollut. Kuopus aloittaa samassa ryhmässä tammikuussa joten ryhmäluku kasvaa 13. Poikien ryhmässä on useampi lapsi osa-aikahoidossa.

 

Puolikuntoisen lapsen saa ja pitää soittaa vanhemmille että hakevat kotiin. Keskustelussa aikaisemmin tarkoitettiin mun käsityksen mukaan että soitetaan hakemaan terve lapsi kotiin jos tiedetään että vanhempi on vauvan kanssa kotona. Tuntuu vaan aika hullulta että päiväkodista ei puuttuttaisi kunnolla seikkoihin jolloin huomataan että lapsi reagoi esim. että äiti on vauvan kanssa kotona. Me ollaan ainakin kehityskeskusteluissa käyty näitäkin asioita läpi ja itse ainakin toivoisin että mulle kerrottaisiin suoraan jos lapsi voi hoidossa huonosti.

 

Perhepäivähoitoa me ei ajateltu vaihtoehtona koska täällä niitä on niin rajoitetusti eikä meillä ollut niistä mitään tietoa. Kenenkään tutun lapsi ei ole ollut lähiseudun perhepäivähoitajilla. Ruotsinkielisiä ei meidän alueella ole mun tietääkseni ollenkaan? Esikoisen päiväkodilla taas on tosi hyvä maine ja se on suosittu. Viimeksi poikien neuvolassa päiväkodista oli juttua ja terveydenhoitajan mukaan on hyvä ja suosittu päiväkoti.

 

Minkälaisiä ryhmäkokoja perhepäivähoitajilla on? Ajatellen että jos päiväkodissa on n. 4 lasta hoitajaa kohden niin eikö perhepäivähoitajalla ole ainakin sama määrä. Onko perhepäivähoitajalla sitten enemmän aikaa ja mahdollisuutta antaa enemmän huomiota lapsille? Ajatellen että eikö perhepäivähoitaja tee vielä esim. aamu- ja välipalat ja ruuan ym. päivän aikana samalla kun hoitaa lapsia?

Mä olen itse aikoinani ollut perhepäivähoidossa ja tykkäsin kovin, mutta siitä on jo kauan... :grin: Mitään muuta tietoa mulla ei asiasta ole. Mä koen perhepäivähoidossa ongelmalliseksi myös uuden työaikalain, joka taas hoitajien kannalta on hyvä asia. Meillä mun pitkien työmatkojen vuoksi perhepäivähoito olisi liian hankalaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälaisiä ryhmäkokoja perhepäivähoitajilla on? Ajatellen että jos päiväkodissa on n. 4 lasta hoitajaa kohden niin eikö perhepäivähoitajalla ole ainakin sama määrä. Onko perhepäivähoitajalla sitten enemmän aikaa ja mahdollisuutta antaa enemmän huomiota lapsille? Ajatellen että eikö perhepäivähoitaja tee vielä esim. aamu- ja välipalat ja ruuan ym. päivän aikana samalla kun hoitaa lapsia?

 

Perhepäivähoitajalla voi olla (jos oikein olen ymmärtänyt) 4 ja puoli lasta hoidettavanaan. Yleensä siis varmastikin on 4. Päiväkodissa lapsia on tuo 4 hoitajaa kohden, jos lapset ovat alle 3-vuotiaita, mutta vanhempia saa olla reilusti enemmän. Pph tosiaan tekee ruuatkin ja aikaa siihenkin kuluu, mutta onhan se enemmän kodinomaista toimintaa. (En ota kantaa siihen, kumpi on parempi, kun en sitä edes tiedä, oma lapsi ei ole vielä hoidossa eikä menossakaan.)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän pph ei ole ainakaan maininnut mitään 4 ja puoli lasta hoidossa. Neljä siellä on eikä kuulemma ole tulossa lisää,meillä on 3pv viikossa ja 7h.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, ei sitä puolikasta siihen varmasti yleensä tulekaan. Mutta voi olla. Jos vaikka pph:lla itsellään on puolipäiväeskarilainen, voi tuon lisäksi olla se neljä muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin joo, siitä en tiedä kun meidän hoitajalla on reilu 20v poika :D Se ei juuri hoitoa tarvitse, tosin on kuulemma ollut yksityisessä hoidossa vaikka äiti on ollut välillä tarhassa ja välillä pph:na

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Ei "uskallettu" jättää lasta yhden aikuisen vastuulle kun ei ollut taustatietoa.

 

Tarhassa sentään on useampi täti joten "tiedän paremmin mitä päivän aikana tapahtuu". Ts lapsella on 2 muutakin hoitajaa jos 1 ei ole "kiva".

 

En osaa paremmin selittää tätä..

 

Mä ajattelen myös just näin. Varsinkin jos lapsi menee aika pienenä hoitoon eikä osaa vielä itse kertoa päivän tapahtumista, on mun mielestä "turvallisempaa" kun hoitajia on useampi. Perhepäivähoidossa mua on mietityttänyt myös sijaisjärjestelyt silloin kun pph on itse sairaana.

 

Sori jos meni nyt ihan OT.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapset ovat nyt päiväkodissa ja minä töissä, mutta jos raskaus jatkuu suunitellusti niin lapset tulevat jatkamaan päiväkodissa kun jään äitiyslomalle. Tästä on meillä puhuttu jo pitkään ja olemme kokeneet päiväkodin paikkana jossa lapset saavat leikkiä toisten ikäistensä lasten kanssa. Esikoisella alkaa syksyllä eskari eli siksi totta kai jatkaa. Kuopus täyttää elokuussa 4v ja päiväkodin kavereista on tullu tolle neitille tosi tärkeitä.

 

 

Hoitoaika toki lyhenee. Nykyisin on hoidossa 7h/pv ja 5pv/vk. Ollaan aateltu että ens syksynä hoitoa olisi 5h/pv ja 4pv/vk. Ja musta on tärkeetä että jos tyttö itse alkaa näyttää merkkejä että ei päiväkotiin halua niin lopetetaan hoito. Eli tossa tilanteessa tullaan menemään täysin tytön ehdoilla. Tyttö kuitenkin nyt ainakin nauttii päiväkodissa olosta ja siellä saamista virikkeistä joten veikkaan että viihtyy päiväkodissa jatkossakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Miten sisarusryhmäsysteemi toimii? Miten siis sellaiseen voidaan ottaa enemmän lapsia?

 

ryhmäkokoa voidaan kasvattaa lisäämällä niitä kolme vuotta täyttäneitä, koska niitä saa olla yhtä aikuista kohti enemmän kuin se neljä. eli lasketaan suhdelukuja ja lisätään esim. yksi aikuinen ja lapsia.

 

Mä ajattelen myös just näin. Varsinkin jos lapsi menee aika pienenä hoitoon eikä osaa vielä itse kertoa päivän tapahtumista, on mun mielestä "turvallisempaa" kun hoitajia on useampi. Perhepäivähoidossa mua on mietityttänyt myös sijaisjärjestelyt silloin kun pph on itse sairaana.

 

Sori jos meni nyt ihan OT.

 

yleensä pph:n lapset menevät johonkin ennalta määrättyyn päiväkotiin varahoitoon hoitajan sairastamisen ajaksi. ei kauhean kiva tilanne aina lapselle, poikkeaa kuitenkin aika paljon pph:sta. paikkakuntakohtaisia eroja toki saattaa olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja tosiaan riippuu päiväkodista paljonko pienten ryhmissä on niitä lapsia. Saaga on ollut myös onnekas ja eilenkin päiväkodissa oli paikalla 6 lasta ja 3 hoitajaa. 12 lapsen ryhmä se on, mutta siellä on paljon osaviikkoisia ja osapäiväisiä, joten juuri koskaan ei 12 lasta ole samaan aikaan paikalla. Tällöin mun mielestä tuo vastaa ihan samaa suhdelukua kuin pph:ta suosittelee esim Liisa Keltikangas-Järvinen että lapsi + 2 muuta lasta per hoitaja. Lisäksi pienten ryhmä on pienissä tiloissa erillään isojen ryhmistä, jolloin meno on ihan rauhallista ja sellaista lintukotomaista.

 

Olin eilen tosiaan yleisellä luennolla jossa tuo Keltikangas-Järvinen puhui lasten sosiaalisista taidoista. (varmaan tuttua useille, mutta itselle hyvää muistutusta taas) Mun mieleen jäi erityisesti se, että biologisia kehitysvaiheita ei pyritä vauhdittamaan tai niiden paikkaa muuttamaan. Esim ensin lapsen annetaan kääntyä, sitten mennä eteenpäin, sitten nousta istumaan, seisomaan, kävelemään jne. Kukaan ei pakota lasta seisomaan vauvana, että se oppisi nopeammin jne. Mutta kovin usein kuulee puhuttavan että 1-vuotias on tullut tosi sosiaaliseksi ollessaan päiväkodissa. Että lapsia tavallaan karaistaan sosiaalisiksi ennen sopivaa ikää. Vaikka se ei hyödytä yhtään. Fakta on kuitenkin psykologisissa kehitystehtävissä, että kun aivot tietyssä kohdin kehittyvät tekemään tiettyä asiaa, silloin se valmius vasta kehittyy. Sosiaaliset taidot kehittyvät vasta ryhmään ja muihin lapsiin liittyen kolmen vuoden kohdalla. Mä en nyt tarkoita että osaako lapsi totella sääntöjä ja leikkiä rauhassa ottamatta muilta leluja, vaan että milloin sen kyky ryhmässä oloon on kehitysasteeltaan sopiva. Luennolla hän toi esiin myös sen, että tutkimuksissa lapsuudesta ei pidetä mitään ikävuotta niin merkittävänä rajapyykkinä kuin 3 vuotta. Sitä ennen sosiaalisten taitojen pohjaksi riittää täysin koti ja perhe. Lisäksi ennen sitä ikävuotta tuotetaan suurilla ryhmillä lapselle stressiä ja agressioita, jotka ei näy välttämättä siinä kohden vaan vasta myöhemmin. (Mutta sitten esim. 4-vuotiaalle on jo ystävystyminen tärkeää ja pitäisi jotenkin päästä harjoittelemaan yhdessä leikkiä) Lisäksi oli hyvä kuulla, että oikeasti luennot ja asia koskisi enemmän poliittisia päättäjiä jotka tekevät päivähoitosysteemistämme sellaisen, että lapsi joudutaan laittamaan "vääränlaiseen" hoitoon. Hän myös puhui siitä, kuinka äidit syyllsityvät ilman syyllistämistäkin, joten siksi olisi tärkeää, että olisi vaihtoehtoja laajemmin siihen, että äidit voisivat olla töissä tms. syyllistymättä. Minä syyllistyin taas, tai siis ajattelen sen menevän noin. Samaan aikaan Saaga oli päiväkodissa. Johon olen ollut tyytyväinen. Kinkkinen juttu.

 

Tämä kaikki kuultu kuitenkin vahvisti jälleen mun uskomusta siitä, että Saagan on hyvä jäädä kevääksi kotiin kun meille kohta puolin vauva syntyy. Vaikka tuolla tuntuu olevan kivaa päiväkodissa, viihtyy, on kavereita, muistutti tuo luento taas mua siitä, että paras paikka on vielä kotona, nyt kun siihen on mahdollisuus. Puhun siis nyt siitä, että olen itsekin kotona. Valitettavasti tulevan lapsen kohdalla mennään melko samalla kaavalla, että yksi vuotiaana hoitoon. Taidan harkita pph:ta vaikka meidän kokemukset päiväkodista onkin todella hyvät. Vuoden päästä lintukotoinen ryhmä on vaan siirretty homeiselle "päätalolle" melkoiseen hälinään.. hmm..

Edited by Murielle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuohon virikeasiaan on pakko tulla kommentoimaan. Meillä esikoinen on nytkin kaksi kertaa viikossa päiväkodissa, vaikka olen kotona (nyt siis vielä ilman vauvaa). Torstaina, kun hain tytön päiväkodista, kyseli jo, pääsekö seuraavanakin päivänä päiväkotiin, kun siellä on muitakin lapsia. Onneksi tällä viikolla oli kolme hoitopäivää.

 

Kotona välillä askartelemme, välillä musisoimme, välillä piirtelemme eli pyrin arkipuuhien lisäksi järjestämään tarvittaessa jotain erityisempääkin puuhaa. Ulkoilut on viime aikoina olleet aika lyhyitä pyrähdyksiä, kun neiti on huomannut, että kaikki naapurin lapset (yhtä vastasyntynyttä lukuunottamatta) ovat päiväkodissa. Hän kyselee muiden lapsien perään ja vaikka tykkään itsekin leikkiä, niin ilmeisesti aikuinen seura ei hänelle ole riittävä. Päiväkodin virikkeiden lisäksi kodin ulkopuolisena virikkeenä toimivat retket papan kanssa, uimahallireissut, välillä HopLop ja välillä joku lasten konsertti eli joka viikolle riittää jotain.

 

Ikää on siis 2,5 vuotta ja olen rehellisesti sitä mieltä, että päiväkoti on hänelle parempi vaihtoehto kuin olla joka päivä kotona äidin kanssa, vaikka sitten olisikin joku kerhotuokio kerran viikossa. Lapset ovat erilaisia ja siksi en suoralta kädeltä sanoisikaan, että tuon ikäiselle riittäisi virikkeeksi koti. Toisille riittää, toisille ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä Iiris aloitti päiväkodissa 1v2kk, kun palasin töihin 4pv/vko. Ekana kesänä oli 8 viikkoa kesälomalla ja syksyllä jatkui taas nelipäiväinen viikko. Jäin joulusta 2010 äitiyslomalle ja pikkuveli syntyi tammikuun lopussa. Iiris jatkoi päiväkodissa 3pv/vko, kesällä oli lomalla päiväkodista 11 viikkoa ja syksyllä jatkunut tuo 3pv/vko. Tämä on meille erinomainen ratkaisu. Iiris viihtyy päiväkodissa, odottaa sinne pääsyä ja tykkää touhuta ja leikkiä siellä. Heidän ryhmässään on 13 lasta ja 3 hoitajaa + harjoittelija. Olen ollut supertyytyväinen päiväkotiin, joka on Helsingin suurin, mutta se ei ainakaan missään negatiivisessa näy. Iiriksen ryhmässä on paljon osaviikkoisia lapsia, joten harvoin siellä on kaikki 13 paikalla. On mahtavaa, miten hän puhuu muista lapsista ja näyttää taitoja, jotka oppinut päiväkodissa: laulaa lauluja, joita hänen hämmästyksekseen minä tai isä ei osata jne. Onneksi meillä hoitajat ja päiväkodin johtaja ovat niin ihania etteivät ole ikinä syyllistäneet mitenkään Iiriksen jatkamista päiväkodissa vaikka olen kotona, koska toisenlaisia tarinoitakin olen kuullut, valitettavasti.

 

Harvoin näissä keskusteluissa puhutaan kuopuksen asemasta eli saako hän koskaan vastaavaa kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa, joka esikoiselle oli itsestäänselvyys, jos esikoinen on kotona?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti vielä kommentoida kerho-asiaa, jonka moni mainitsi virikkeeksi tai ohjelmaksi päiväkodin sijaan. Ainakaan meidän alueellamme ei ole yhtään kerhoa alle 3-vuotiaalle, joten se ei ollut ratkaisu meille Iiriksen kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta vaikuttaa oudolta ajatukselta, että kuopus kaipaisi aikaa ilman esikoista. Sisarukset ovat lapselle rikkaus ja pieni vauva oppii katsomalla isomman puuhia. Samalla sisarusten välinen suhde lujittuu. Meillä on esikoinen jo 4-vuotias, mutta en näe mitään mieltä viedä tätä pois jaloista vauvan takia. Eri asia on, mikäli lapsi selvästi kaipaa päiväkotia. Toisaalta en näe päiväkotiryhmää minään optimaalisena ratkaisuna, mikäli muitakin vaihtoehtoja on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta vaikuttaa oudolta ajatukselta, että kuopus kaipaisi aikaa ilman esikoista. Sisarukset ovat lapselle rikkaus ja pieni vauva oppii katsomalla isomman puuhia. Samalla sisarusten välinen suhde lujittuu. Meillä on esikoinen jo 4-vuotias, mutta en näe mitään mieltä viedä tätä pois jaloista vauvan takia. Eri asia on, mikäli lapsi selvästi kaipaa päiväkotia. Toisaalta en näe päiväkotiryhmää minään optimaalisena ratkaisuna, mikäli muitakin vaihtoehtoja on.

 

 

 

erittäin hyvin kuvattu. lisäksi isomman hoitoon vieminen ei varmasti ainakin helpota mustasukkaisuutta, joka luonnollisesti tulee toisen syntyessä.

 

minä puhun esimerkeissäni erikoisesti isoista sisaruksista jotka ovat kovin nuoria, mutta yhdessä oleminen ja tekeminen on tärkeää kaiken ikäisille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta vaikuttaa oudolta ajatukselta, että kuopus kaipaisi aikaa ilman esikoista. Sisarukset ovat lapselle rikkaus ja pieni vauva oppii katsomalla isomman puuhia. Samalla sisarusten välinen suhde lujittuu.

 

Samaa mieltä. On tilanteita ja on tilanteita, mutta itse olen esikoisen kohdalla nimenomaan harmitellut sitä, että tämä on ensimmäinen lapsi, eikä saa nauttia sisarusten seurasta. Lähdetäänkin sitten puistoihin ja kerhoihin hakemaan juuri tuonlaista seuraa tytölle. Oikein odotan sitä, miten mahdollinen pikkukakkonen joskus viihtyy katsellessaan esikoisen touhuja.

 

Varmaan on kiva saada silloin tällöin hetki vain äidin/isän kanssa, mutta se voi olla se hetki, kun isosisko/-veli on muskarissa tai toisen vanhemman kanssa kaupassa. Ei sen pidempään.

 

 

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en lähtisi väheksymään sitä kuopuksen oikeutta myös ns. laatuaikaan vanhempien kanssa. Kyllä mua kesällä suretti kun puistossa oli toinen perhe samaan aikaan ja niiden suunnilleen meidän ainokaisen ikäisen kuopuksen puistoilu koostui rattaissa istumisesta ja muutaman minuutin keinumisesta kun äidillä oli kädet täynnä uhmailevaa esikoista tai toista perhettä, jossa esikoinen oli juuri sillä hetkellä aina pahanteossa kun vauvaa imetettiin ja kun äiti säntäsi perään niin kuopukselta lähti rinta suusta. Samaan aikaan tuon ainokaisen kanssa vaikka taitoja ei vielä paljon ollutkaan käytiin kahluualtaassa leikkimässä, tutkittiin hiekkalaatikolla ja harjoiteltiin taaperokärryn kanssa kävelyä.

 

Onnistuneeseen imetykseen suositeltiin aina kaikkialla pesimistä ja runsasta läheisyyttä lääkkeeksi, mutta mitenkäs pesit kun esikoinen tekee kaikki temppunsa. Toki sillä esikoisella helposti voi esiintyä mustasukkaisuutta ja tilanne voi kärjistyä jos lapsi kokee, että uusi vauva on syrjäyttänyt hänet perheen dynamiikassa, mutta toisaalta onko sekään oikein, että kuopukseksi syntyneen ainoa tehtävä on mennä jonon jatkona ilman ettei sillä ole vastaavaa mahdollisuutta hitaaseen laatuaikaan mitä esikoisilla. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä, mutta jos ne biologiset kyläläiset asuvat vaikka eri puolella maata tai ovat tiiviisti työelämässä niin siinä kohtaa kyllä jotain ostopalvelukyläläisiä kaivataan. Viimeiset pari sukupolvea suomalaisia äitejä ovat ensimmäistä kertaa elämässään aidosti aika yksin lapsiensa kanssa kun vain yksi sukupolvi aikuisia asuu yhden katon alla. Kirkon kirjoja kun on tutkittu niin aikana jolloin aktiivista ehkäisyäkään ei ollut perheet, joissa ei isovanhempia ollut samassa taloudessa jäivät vähempilapsisiksi kuin mitä perheissä, joissa hoitoapua oli. Seuratkaapa vanhempien sukulaisten kertomuksia omista lapsuuskokemuksista: niissä yleensä vilisevät isoäidit lasten kanssa. Ajatus siitä, että vahemman pitäisi puhtaasti vastata yksin omista lapsistaan on lopulta aika lyhyen aikauden tuotos (tosin niin on myös se mahdollisuus ylipäätään jäädä omistautumaan lapsille, ennen se taisi myös pitkälti mennä niin että niiden isovanhempien kanssa oltiin siitäkin syystä, että vanhemmat olivat töissä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liisa Keltikangas-Järvinen on kyllä mielestäni paitsi hyvin oikeassa myös todella miellyttävä puhuja. Olen päässyt kuuntelemaan luentoja yliopiston ja opiskelijajärjestön tilaisuuksissa, ja vaikutuin heti. No, ihmekö tuo, kun silloin ensimmäisellä kerralla oli aiheena minulle niin läheinen ujous, ja hän puhui aiheesta niin hyvin eli juuri, kuten olin itsekin ajatellut. :girl_haha:

 

Omalla kohdalla esikoinen otettiin pois hoidosta, kun kakkonen syntyi. Esikoiselle tuli siis noin vuoden mittainen pätkä hoidossa (11kk-1v10kk). Kun kolmonen taas syntyi, esikoinen ja kakkonen jatkoivat hoidossa kuten siihenkin asti. Kolmonen meni hoitoon vasta lähempänä kahden vuoden ikää. Lapset ovat kuitenkin olleet joko pienessä päiväkodissa (esikoinen) tai ryhmiksessä, jossa lapsia on siis 4 per hoitaja, olivatpa lapset yli tai alle kolme. Kaikilla ei tietenkään samalla tavalla ole vaihtoehtoja ja valinnanvaraa, mutta itse en missään tapauksessa voisi laittaa alle 3-vuotiasta lasta hoitoon isoon päiväkotiin. Esimerkiksi neljä 1-vuotiasta per hoitaja on todella paljon, eikä siinä kovin paljon syliaikaa per lapsi jää. Tämä tunne on erityisesti vahvistunut, kun olen katsellut neuvolan yhteydessä olevan tarhan menoa: pienten vaippaikäisten ryhmä istuu nukkariin mennessä penkein rajatussa tilassa odottamassa, että hoitajat ehtivät vaihtaa kaikille vaipat. Kyllä minusta yhteiskunnan pitäisi panostaa siihen, että hoitopaikat olisivat sellaisia, että ne ovat lasten kehitykselle hyväksi. Vaikka se ei ilmaista ole, kyse on sen verran suurista asioista, jotka vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuteen.

 

Seuratkaapa vanhempien sukulaisten kertomuksia omista lapsuuskokemuksista: niissä yleensä vilisevät isoäidit lasten kanssa. Ajatus siitä, että vahemman pitäisi puhtaasti vastata yksin omista lapsistaan on lopulta aika lyhyen aikauden tuotos (tosin niin on myös se mahdollisuus ylipäätään jäädä omistautumaan lapsille, ennen se taisi myös pitkälti mennä niin että niiden isovanhempien kanssa oltiin siitäkin syystä, että vanhemmat olivat töissä).

 

Mun kuulemien kertomusten mukaan se saattoi myös olla perheen 6-vuotiaskin esikoinen, joka hoiti nuoremmat sisarukset, kun äiti joutui töihin tai äidillä muuten vaan oli paljon työtä kotihommissa. On siinä 6-vuotiaalla ollut melkoinen vastuu, kun perheisiin syntyi suunnilleen vuosittain uusi vauva. :girl_impossible: Mutta sinänsä ajatus siitä, että vanhemmat ovat täysin yksin jälkikasvunsa kanssa ja pitää vaan yrittää pärjätä, on minusta kyllä ihan väärä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en lähtisi väheksymään sitä kuopuksen oikeutta myös ns. laatuaikaan vanhempien kanssa. Kyllä mua kesällä suretti kun puistossa oli toinen perhe samaan aikaan ja niiden suunnilleen meidän ainokaisen ikäisen kuopuksen puistoilu koostui rattaissa istumisesta ja muutaman minuutin keinumisesta kun äidillä oli kädet täynnä uhmailevaa esikoista tai toista perhettä, jossa esikoinen oli juuri sillä hetkellä aina pahanteossa kun vauvaa imetettiin ja kun äiti säntäsi perään niin kuopukselta lähti rinta suusta. Samaan aikaan tuon ainokaisen kanssa vaikka taitoja ei vielä paljon ollutkaan käytiin kahluualtaassa leikkimässä, tutkittiin hiekkalaatikolla ja harjoiteltiin taaperokärryn kanssa kävelyä.

 

Teidän lapsi on kuitenkin jo reilusti yli vuoden ja tykkää niistä kahluualtaista sun muista. Mutta eihän vaikkapa nelikuinen kuitenkaan tee oikein muuta, kuin katselee muiden touhuja. Meidän tyttö oli pikkuvauvana (ja kyllä vieläkin) välillä selvästi tylsistynyt, kun ei ollut mitään jännää katseltavaa. En mä jaksa toimia jatkuvana viihdekeskuksena, vaan sitten lähdettiin katselemaan naapurin lasten touhuja. Ja vieläkin vaikka tyttöä kyllä ehditään hyvinkin nostaa keinuun ja sieltä pois sun muuta, se katselee mieluiten muita lapsia.

 

 

Kuulun itse myös siihen sakkiin, jonka mielestä pikkuvauvan kanssa on usein melko tylsää kahdestaan. Mieluummin itse höpöttelisin vauvalle yhdessä esikoisen kanssa tai lueskeltaisiin porukalla kirjoja tai ihan vaan leikittäisiin yhdessä esikon kanssa niin, että vauva katsoo vieressä ja tuntee niin olevansa läsnä ja osa perhettä, johon on syntynyt, ja josta isosisarus on tärkeä osa.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now