Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

Mä en olisi neidin syntymän jälkeen mitenkään jaksanut sitä, että pojat on kotona, eikä meillä olisi ollut mahdollisuuksia saada apua mistään päiväaikaan.

Meidän pojat on tosi energisiä, eivätkä ole nukkuneet päiväunia enää aikoihin, lisäksi heille ei juuri voi selkää kääntää kun aina keksitään jotain älytöntä. Neiti taas huusi ja valvoi yönsä ensimmäiset kolme kuukautta, joten en mitenkään olisi kyennyt tarjoamaan pojille mitään vastuullista valvontaa tai vielä vähemmän toimintaa päivisin, koska aina kun neiti nukkui, nukuin minäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen miettinyt myös, että miksi päivähoito koetaan nykyään välttämättömäksi. Tuntuu että ehkä ihmiset eivät oikein uskalla luottaa omaan kykyynsä hoitaa lapsiaan, ajatellaan että lapset tarvitsevat enemmän kuin heille pystyy antamaan. Omasta näkökulmastani juuri se tavallinen arki ja yhdessä eläminen on lapsille tärkeää, vaikka vaatihan se äidiltä enemmän kuin pelkän vauvan hoitamista. Ajan myötä, jo lyhyenkin, lapset kuitenkin alkavat hitsautua yhteen ja heille on paljon iloa toisistaan, vaikka äiti olisikin välillä väsynyt. Omat lapseni ovat varsin läheisiä toisilleen ja olen iloinen, että he ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä. Olisi keinotekoista viedä toinen päiväkotiin, kun on toisen kanssa kotona. Päiväkoti on hoitopaikka vanhemman työnteon tai opiskelun ajaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en täysin ymmärrä, miksi työelämään palaaminen on jotenkin niin paljon arvokkaampaa kuin päivähoidon käyttäminen "virikkeenä" (joko vanhemmalle tai lapselle). Palaavathan monet vanhemmat töihin, koska haluavat muutakin päiväohjelmaa kuin lastenhoito. Jos työ on vanhemmalle virike, eikö silloin tämän henkilön lastenhoito ole myös jollain tapaa virikehoitoa?

 

No tässä itseasiassa mennään syvemmälle myös siihen mun toiseen ihmetykseeni eli siihen miten se kotona olo ahdistaa niin monia. "Pää hajoaa" tai "pää ei kestä" on varmana eniten käytettyjä sanontoja näilläkin palstoilla. Onhan se selvää että jos aikuinen on leviämässä siihen kotona oloon niin tuskin siinä lastakaan halutaan siellä kotona pitää... Mutta mikä ihme siinä parin vuoden kotona olossa on niin kauheaa, sitä en vaan ymmärrä.

 

Mutta tuohon työelämä vs. virikehoito - asetteluun sanoisin sen verran että itse koen sen päiväkotien virikehoitona käyttämisen ongelmana juuri sen takia että päivähoito on niin ylikuormittunut. Sen takia mielestäni nimenomaan työssäkäyvien vanhempien tulisi olla etusijalla esimerkiksi lähipäiväkotiin pääsyssä jne. Jotenkin jos tuon virikehoidon ja päivähoidon tarpeen pystyisi erottamaan selkeämmin ja resursoimaan työntekijät näiden tarpeiden mukaan niin homma toimisi ehkä paremmin. Eli lisää kerhoja kuntien puolesta. Kun päivähoidossa aika iso osa toiminnasta pyörii ruokailun ja päiväunien sun muiden mukaan niin tuommoiset voisi sitten virikehoitolaisille vaikka jättää pois. Minusta joka tapauksessa 8 tuntia päivässä on vaan kertakaikkiaan liikaa virikehoidoksi, pari tuntia riittäisi mainiosti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta mikä ihme siinä parin vuoden kotona olossa on niin kauheaa, sitä en vaan ymmärrä.

 

 

Miksi meidän kaikkien pitää olla samanlaisia? Ja miksi sen normin pitää olla 2 (tai 3) vuotta kotona? Tai kestovaippailu? Tais täysimetys? Tai perhepeti? Tai kantoliinailu?

 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen tehdä omat valintansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo. Just. :grin:

 

Muoks. Avaan nyt tuota kotona olo - kommenttiani hiukan. Tarkoitin sillä tämän keskustelun yhteydessä lähinnä sitä että jos vahempi kokee ettei kestä kotona niin kai hän sitten samalla kokee ettei lapsikaan kestä siellä kotona ja tarvitsee sitä päiväkotia. Tämä on sitten taas mielestäni jo hieman surullinen juttu kun kukaan ei sitten kestä sitä kotona oloa.. Kun kuitenkin sitten puhutaan niistä ihan parivuotiaista lapsista.

 

En siis ole häätämässä kaikki naisia hellan ääreen.

Edited by ireis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi meidän kaikkien pitää olla samanlaisia? Ja miksi sen normin pitää olla 2 (tai 3) vuotta kotona? Tai kestovaippailu? Tais täysimetys? Tai perhepeti? Tai kantoliinailu?

 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen tehdä omat valintansa.

 

Mun mielestä hyvin sanottu. Jokainen perhe tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan, ja miksi kenenkään ratkaisuja pitäisi arvostella.

 

Minulla on molemmat pojat kotihoidossa, mutta monesti toivoisin että esikoinen voisi olla parina päivänä viikossa muutaman tunnin jossakin virikkeitä ja liikuntaa saamassa. Päivähoitopaikkaa ei vaan ole tullut hänelle haettua, ehkä siksi että monelta taholta annetaan ymmärtää sellaisen olevan "väärin".

 

Puistotädit olisi niiiiin jees. Meillä nimittäin on ongelma ettei kaikkien syömisten, nukutusten, pukemisten, vaipanvaihtojen ym. välissä ehditä ulkoilla riittävän pitkiä aikoja. Ehkäpä tämä helpottaa kun vauva tuosta vielä kasvaa ja hänen tarpeensa ovat enemmän samankaltaiset kuin esikoisella. Kerhoja meilläpäin ei ole näin nuorille, pitää olla kolmevuotias, ja lisäksi nuo paikathan on ihan kiven alla.

 

Meidän tilanteessa ihanin helpotus on ollut isoisä, joka ottaa esikoisen hoitoon silloin tällöin päiväsaikaankin. Ilman häntä tuo päiväkotipaikka (osittainen) olisi ehkä jo lähtenyt hakuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asuimme ulkomailla, kun pikkusisko syntyi ja isoveli -silloin 2.5v - meni aamupäiviksi 3krt viikossa leikkikouluun - Suomessa varmaan kutsuttaisiin nimellä kerho tjsp. Meillä oli vielä kotona kotiapulainen/nanny eli sen perusteella EI olisi tarvinnut mitään hoitopaikka vaan lähinnä halusimme, että poika saa kavereita (maassa, missä asuimme ei ollut oikeastaan mitään leikkipuistoja), saa hieman muitakin virikkeitä kuin nuhjata kotona äidin ja apulaisen kanssa. Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta mieheni teki pitkää päivää, sukulaiset olivat Suomessa ja meillä oli hervottoman iso koti mitä piti käytännössä kokoajan olla puunaamassa niin leikkikoulu oli oiva ratkaisu. Kyllä niinä päivinä, kun leikkikoulua ei ollut niin oli tylsää ja äiti oli aina imettämässä tai hoitamassa pikkusiskoa. Toki apulainen leikki ja askarteli, mutta oma kokemus kahdesta lapsesta on heidänkin kaipaavan muiden lasten seuraa. Muutettuamme Suomeen en mennyt heti töihin vaan olin vielä yhden syksyn pikkusiskon kanssa kotona ja isoveli aloitti yksityisen, vieraskielisen päiväkodin 4krt viikossa klo 9-14. Poika viihtyi erinomaisesti ja aamuisin oli kiire lähteä leikkimään kavereiden kanssa. Itse menin töihin tytön jäädessä kotiin mummon kanssa ja hän aloitti sitten 1.5v samassa yksityisessä päiväkodissa. Nyt meille on syntymässä kolmas lapsi emmekä todellakaan ole ottamassa lapsia päiväkodista pois. Todennäköisesti käyvät päiväkodissa 3krt viikossa ja heidät tullaan hakemaan n.klo 15 tai riippuen vauvan aikataulusta. Tulemme maksamaan ihan täysipäiväisestä hoidosta, mutta riippuen omasta jaksamisesta ja muista aktiviteeteistä niin päivät varmasti vaihtelevat.

 

On varmasti monia eri syitä miksi haluamme pitää lapset päiväkodissa.He viihtyvät pienessä päiväkodissaan äärettömän hyvin. Ensi keväänä 5v isoveli varmasti tylsistyisi kotona, jos ei pääsisi ulos 2krt päivässä ja hänellä ei olisi askartelua, kirjoitusharjoituksia jne joka päivä. Sen näkee jo nyt viikonloppuisin, kun tekeminen loppuu. Pikkusisko on taas vauvan syntyessä 2.5v enkä halua hänenkään rutiineja sekoittaa.

 

Jos joku väittää, että me viemme joltain työssäkäyvältä hoitopaikan niin meidän kohdalla se ei pidä paikkaansa. Päiväkodissa oli mm. viime lukuvuonna monta vapaata paikkaa, mutta johtuen harvinaisemmasta vieraasta kielestä ja kielikylvystä sekä kalliista hoitomaksusta niin kaikki eivät sinne halua. Me maksamme palvelusta ja mielestämme saammekin todella hyvää palvelua päiväkodista.

 

Ulkomailla en huomannut ollenkaan samanlaista painostusta siitä, että lasten pitäisi olla kotona niin kauan kuin äitikin on kotona vaan päinvastoin kyseltiin 2v pojasta MILLOIN hän aloittaa leikkikoulussa. Ainakaan mulle päivähoito ei ole mikään lasten säilytyspaikka vaan myös sellainen, missä oppii uusia asioita ja sellaisia taitoja mitä kotona ei välttämättä opi mm. sitä ryhmässä toimimista. Ainakin meidän päiväkodissa harjoitellaan niitä nk. eskaritaitoja sen mukaan mitä lasta kiinnostaa. Poikakin osaa kirjoittaa aika näppärästi, laskee sujuvasti vieraalla kielellä jne. Kotonakin pitäisi olla tekemässä usein jotain tehtäviä ja "kirjoittamassa".

 

Mieheni oli kotona äidin ja pikkusiskonsa kanssa kouluikään asti. Henk.koht kokemuksensa takia mies on erityisen innostunut, että lapset ovat päiväkodissa ja kokee, että hän itse menetti jotain ollessaan vain kotona äidin helmoissa.

 

Enkä todellakaan pidä itseäni huonona äitinä, kun lapset ovat olleet päiväkodissa! Mua inhottaa taas, että äitejä syyllistetään tässkin asiassa. Oma äitini sai apuja puistotädiltä, au pairilta ja vaikka miltä ei-sukulaistaholta lasten ollessa pieniä. Nyt vain puistotätejä ei juuri enää ole, au pairin hankkiminen vaatii tietyt perusjutut kuten sen ylimääräisen huoneen jne.

 

Mutta kuten joku mainitsi niin erilaiset perheet, erilaiset tarpeet! :)

Edited by JackieO

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta mikä ihme siinä parin vuoden kotona olossa on niin kauheaa, sitä en vaan ymmärrä.

 

 

Miksi meidän kaikkien pitää olla samanlaisia? Ja miksi sen normin pitää olla 2 (tai 3) vuotta kotona? Tai kestovaippailu? Tais täysimetys? Tai perhepeti? Tai kantoliinailu?

 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen tehdä omat valintansa.

 

Mun taas on tosi vaikea ymmärtää miten joku jaksaa ja haluaa olla kotona usemman vuoden? :) Mä en itse ole alkuunkaan sellainen että viihtyisin kotona usemman vuoden. ingenjoorin kommentti olikin mun mielestä hyvin sanottu, me vaan kaikki ollaan erilaisia. Ja se ettei "oma pää kestä kotona olemista" ei kuitenkaan tarkoita sitä ainkaan mun kohdalla etteikö mun pää kestäisi lapsia vaan sitä että mä haluan/halusin töihin. Toiset viihtyy hyvin kotona vuosia ja toiset ei vaan tarvitsevat jotain muuta kuten työntekoa.

Mä en muutenkaan oikein ymmärrä tätä kummallista kotiäiti-työssäkäyvä-vastakkainasettelua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Ainakaan mulle päivähoito ei ole mikään lasten säilytyspaikka vaan myös sellainen, missä oppii uusia asioita ja sellaisia taitoja mitä kotona ei välttämättä opi mm. sitä ryhmässä toimimista.

 

Mutta kuten joku mainitsi niin erilaiset perheet, erilaiset tarpeet! :)

 

Aamen!

 

Meillä kohdalle on osunut ainoastaan hyviä päiväkoteja joissa henkilökunta on ollut motivoitunutta ja sitä on vieläpä pääsääntöisesti ollut riittävästi. Mä arvostan kovasti päiväkodeissa tehtävää työtä, enkä odota että he kasvattaisivat meidän lapset meidän puolesta, mutta hyvänä tukena he ja päiväkodissa oleva toiminta kuitenkin ovat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Samaa mieltä Mamaliciouksen ja JackieO:n kanssa. En koe päiväkotia pelkästään hoitopaikkana, vaan siellä tehdään tärkeää varhaiskasvatusta.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta tuohon työelämä vs. virikehoito - asetteluun sanoisin sen verran että itse koen sen päiväkotien virikehoitona käyttämisen ongelmana juuri sen takia että päivähoito on niin ylikuormittunut. Sen takia mielestäni nimenomaan työssäkäyvien vanhempien tulisi olla etusijalla esimerkiksi lähipäiväkotiin pääsyssä jne. Jotenkin jos tuon virikehoidon ja päivähoidon tarpeen pystyisi erottamaan selkeämmin ja resursoimaan työntekijät näiden tarpeiden mukaan niin homma toimisi ehkä paremmin. Eli lisää kerhoja kuntien puolesta. Kun päivähoidossa aika iso osa toiminnasta pyörii ruokailun ja päiväunien sun muiden mukaan niin tuommoiset voisi sitten virikehoitolaisille vaikka jättää pois. Minusta joka tapauksessa 8 tuntia päivässä on vaan kertakaikkiaan liikaa virikehoidoksi, pari tuntia riittäisi mainiosti.

 

Näinpä.

 

Minusta ei ole toisiansa poissulkevaa arvostaa päiväkodeissa tehtävää varhaiskasvatusta tai kannattaa kotihoitoa. Tällä hetkellä päivähoitoa käytetään kuitenkin mielestäni osittain väärin, kun sinne viedään lapsia, joilla ei todellista hoidontarvetta ole. Vaikka olen päiväkotimaailman nähnyt sieltä sisäpuoleltakin, niin ei minulle vieläkään oikein aukea, miksi jotkut vanhemmat näkevät päivähoitopaikan niin tärkeänä, että se on melkein kuin itsestäänselvyys. Tosiasia kun kuitenkin on, että ei se päivähoito ole pelkkää laadukasta kasvatusta lapselle, vaan myös liian isoja ryhmiä ja perushoitoon tuhraantuvaa aikaa. Enemmän mun mielestä kotona olevan vanhemman lapsi hyötyisi kerhotoiminnasta, josta puuttuisi kaikki päivähoidon negatiiviset puolet ja saisi nauttia pelkästään siitä ryhmässä olemisesta ja järjestetystä toiminnasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enemmän mun mielestä kotona olevan vanhemman lapsi hyötyisi kerhotoiminnasta, josta puuttuisi kaikki päivähoidon negatiiviset puolet ja saisi nauttia pelkästään siitä ryhmässä olemisesta ja järjestetystä toiminnasta.

 

Just näin. Jos asiaa tarkastelee hoidon laatunäkökulmasta ja lapsen näkökulmasta, parin kolmen tunnin kerhokerrat ovat paljon enemmän paikallaan kuin pitkät päiväkotipäivät siirtymätilanteineen ja (liian) lukuisine ihmiskontakteineen. Koska omat lapset eivät ole päiväkodissa vielä olleet, joudun nojaamaan kavereiden kertomuksiin, mutta oikeasti: mitään kovin ihmeellistä siellä päiväkodissa ei tapahdu. Perusrutiinin pyörittämistä se on. Lähipäiväkodissa virikkeenä on jokapäiväinen puolituntinen aamupiiri, sen jälkeen touhu on ulkoilua, syömistä, nukkumista ja ulkoilua. Välillä retki jonnekin. Tämän kaiken pystyy järjellinen ihminen lapsilleen tarjoamaan, ja vielä paljon päiväkotia paremmin, koska rytmin ja tekemiset voi mitoittaa omalle perheelle sopivaksi. Lapseni kerhossa esim. tehdään paljon enemmän askarteluja kuin ystävälapsien päiväkodeissa, koska siihen on yksinkertaisesti paljon enemmän aikaa kerhossa.

 

Kerhossa on solmittu myös monia hyviä ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat vaikka toiset siirtyisivät esikouluun tai muuttaisivat kauemmas. Niitä kaverisuhteitakin kun voi ylläpitää ilman päiväkotia: tutustukaa lapsenne kavereihin ja heidän perheisiinsä, sopikaa leikkimisiä puolin ja toisin. Mun mielestäni on suuri etu, että tunnen lasten kaverit ja heidän perheensä, tässä vaiheessa kun vielä voin. Omakohtaisesti myös muuttoliike on tullut monta kertaa huomattua: perheet muuttavat, ryhmät hajoavat, kerta kaikkiaan sosiaaliset verkostot ovat aika eläväisessä tilassa. On mielestäni etu, että lapsi oppii käsittelemään sitä muutosta: huomaamaan että ystävyys jatkuu vaikka joka päivä ei näkisikään, että uusia ystäviäkin voi saada, että maailma ei kaadu ryhmän muutokseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo. Just. :grin:

 

En siis ole häätämässä kaikki naisia hellan ääreen.

 

Ymmärsin tekstisi sekä väärin että tahallisesti väärin (kärjistin tekstiäni). No harm done :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin arvostan sitä varhaiskasvatusta mitä päiväkodeissa tehdään. Saagan päiväkodissa on kovasti ainakin sellaista ikäkaudelle sopivaa toimintaa. Henkilökunta on jaettu erilaisiin työryhmiin ja näin ollen he kehittävät oman työryhmänsä mukaista toimintaa päiväkodissa. Esim liikunta ja leikki -työryhmä, kielellinen ja looginen työryhmä tms. jne. Viikoittainen blogi kertoo kuvin ja sanoin mitä on puuhailtu ja kovasti ainakin Saaga on ollut innoissaa omalle ikäkaudelle uusista ja sopivista jumppajutuista, leikeistä, yhteistoiminnasta. 2-vuotiaamme rakastaa vaikkapa karhu nukkuu leikkiä ja leikimme kotonakin usein sitä ja hienosti sujuu yhteisleikit ja laulut, mitkä mielestäni kehittävät kielen kehityksellekin tärkeää rytmittämistä ja ihan tuovat sanojakin lisää. Eikä pelkästään se virikkeellisyys vaan se kasvatustukikin mitä jaamme päiväkodin työntekijöiden kanssa. Kovasti puolin jos toisin kiittelemme toisiamme rajojen pitämisen tiukkuudesta ja samankaltaisuudesta. Yhteistyö on todella arvokasta. Jännittäkin jo etukäteen millaista on sitten joskus toisessa päiväkodin osassa uusien hoitajien kanssa ja isossa 21 lapsen ryhmässä.

 

Kuitenkin Saaga on jäämässä nyt siksi 9kk kotiin. Takuupaikkalaisena. Samaan päiväkotiin haluan hänet siksi, että se on lähin päiväkoti ja mitä vanhemmaksi lapsi käy, koen, että on tärkeää solmia niitä kaverikontakteja tästä lähistöltä missä todennäköisesti sitten aloittaa koulunkin. Toki kerhokin lähellä vastaa siihen tarpeeseen, mutta kerho ei meidän tapauksessa käy sitten kun vanhemmat palaa kuitenkin suht pian töihin takaisin. En siis tarkoita että ensi syksynä 3-vuotiaani olisi nyt akuutissa vaiheessa asian kanssa jossa lähipiirin kaverit on tärkeitä, mutta toivon, että hän saa olla tuossa päiväkodissa koululaiseksi asti ja sitten jos kuopus päätyy ihan pienenä jonnekin muualle, toivon, että saan siirron mahd. pian samoista syistä lähimpään päiväkotiin. Ja juurikin jollain 5-vuotiaalla näkisin kaverit jo tosi tärkeiksi ja pitäisin varmasti hoitopaikan. Lisäksi eskariryhmä onkin sitten jo osana ekaluokkaa, niin kiva olla tutussa talossa mahd. kauan.

 

Nyt ajattelin tulevana keväänä hyödyntää tarvittaessa perhetyöntekijöiden palveluita jos itse väsähdän tai kotona olo käy raskaaksi. Se on maksullista satunnaista hoitoapua, puistoonviemisapua jos väsymys iskee tai tarvitsee vaikka siivota.

 

Se mitä ei ole vielä hirmuisesti mainittu on se, millainen lapsi luonteeltaan ja temperamentiltaan kulloinkin on kyseessä. Ystäväni kertoi pohtiessaan samaa kysymystä, että jos olisi ollut viisaampi, ei olisi rempaissut lastaan pois hoidosta kakkosen synnyttyä. Esikoinen oli todella hitaasti lämpiävä, muutoksille altis ja hitaasti tottuva. Niimpä se siirtymä takaisin kotihoitoon oli raskas (lapsi oli tuolloin 2,5v) sitten mennessä takaisin hoitoon meni jälleen melkein vuosi, ettei lapsi viihtynyt hoidossa, vetäytyi syrjään kavereista jne. Nyt kun heille tulee kolmas, pidetään lapset hoidossa. esikoinen nyt tosin onkin jo 5-vuotias. Yhdelle ystävälle oli taas päiväkodin henkilökunta sanonut, että sen kyseisen 2-vuotiaan tekee ehkä ihan hyvää olla ohjatussa toiminnassa parina päivänä viikossa. Meidän Saaga taas on sopeutuvainen ja ns. helppo muutoksille joten eiköhän se suju se kotiin jäänti. Lapsemme saattaa kyllä olla tapaus että tekisi ihan hyvää olla siellä turvallisissa rutiineissa ja virikkeissä. Mutta kokeillaan nyt kotona girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella sääli, jos monenkin kokemukset kertovat että päiväkodissa virikkeet koostuvat lähinnä aamupiiristä.

 

Meillä pojat ovat kahdella eri osastolla. Isomman (5v) osastolla on viikoittain ohjelmassa mm. tunnekasvatusta. On loruttelua pienryhmässä (useampi poika jolla lievää puheenviivästymää), jumppaa läheisen koulun salissa, metsäretkiä ja monenmoisia juttuja juurikin niin että porukka on jaettu pienempiin ryhmiin. On eskariin valmentavaa, kirjastotuntia...you name it. Ei lopu aamupiiriin ei. Osaston nuorimmat ovat 4-vuotiaita joten perushoitoon ei hirveästi mene aikaa.

 

Pienillä toiminta ei ole ihan niin aktiivista mutta ehkä ei tarvitsekaan. Käyvät kuitenkin viikoittain jumpassa, retkellä, kirjastossa ja laulamassa. On loruttelua, askartelua...ei rajoitu aamupiiriin sieläkään, mutta ohjelmaa ei ole pienten päiviin ympätty niin paljoa. Lisäksi jakavat ryhmän usein kahtia niin, että isompien kanssa tehdään vähän haastavampia juttuja ja ihan pienten kanssa vaan olla möllötellään.

 

Paljon on varmasti kiinni päiväkodista ja sen henkilökunnasta, mutta on jokseenkin sääli kun koko päivähoitomaailma niputetaan yhdeksi ja leimataan lähes säilömöiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noihin kerhoihin pitää kommentoida sen verran että täällä osa kaupungin järjestämästä kerhotoiminnasta maksaa. En muista tarkkaa summaa, mutta muistelin että 3pv/vko 4 tuntia kerrallaan maksoi n. 75€ ja nämä kerhot on tarkoitettu yli 3v. Kerhossa pitää olla omat eväät. Päiväkoti maksaa kuukaudessa suurin piirtein saman koska sinne ei tarvi omia eväitä. Sinänsä mä en ymmärrä että miten kerhot poikkeaa päiväkodista, samoja juttuja niissä kai tehdään? Ainakin isompien eli yli 3-v lasten kohdalla, vai olenko mä aivan hakoteillä?? Ja meidän kunnassa maksuissakaan ei ole merkittäviä eroja. Tähän tietysti voisin mainita että en mä kannata sitä että isompi on hoidossa klo 7-17 kun äiti on vauvan kanssa kotona, mutta osa-aikahoidossa ei mun mielestä ole mitään ihmeellistä.

Kerhoja, perhekerhoja ei jokapaikassa ole yhtä paljon ja vaikka olisikin niin ne ei kaikille sovi. Perhekerhoja on meidän kaupungissa tarjolla, mutta ei yhtäkään ruotsinkielistä joka on meidän perheen kotikieli ja lapset puhuu ja ymmärtää tosi vähän suomea. Mua ei haittaa käydä suomenkielisissä, mutta joskus olisi kuitenkin kiva että isompi saisi käyttää omaa kieltään jolloin leikkiin osallistuminen ym. on helpompaa. Suomenkielisissä ollaan kuitenkin käyty ja Kauniaisissa jossa avoimenpk:n tädit ja monet kävijät puhuvat myös ruotsia. Meillä päiväkoti ajaa siis myös tuota kielenkehityksen asiaa. Me asutaan pk-seudulla ja halutaan että lapset tosissaan oppii ruotsin hyvin koska suomen täällä oppii väkisinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella sääli, jos monenkin kokemukset kertovat että päiväkodissa virikkeet koostuvat lähinnä aamupiiristä.

 

Paljon on varmasti kiinni päiväkodista ja sen henkilökunnasta, mutta on jokseenkin sääli kun koko päivähoitomaailma niputetaan yhdeksi ja leimataan lähes säilömöiksi.

Mä olen ihan tyytyväinen meidän päiväkotiin ja sen henkilökuntaan, mutta kyllä mä pidän sitä siinä mielessä "säilömönä", etten mä sinne lastani laittaisi virikkeiden takia tai sen takia, että se lapsi jäisi jostain tärkeästä paitsi kotona olleessaan. Ja mitä pienemmistä lapsista puhutaan, sitä tärkeämpää on miettiä sitä "hintaa", joka niistä virikkeistä maksetaan. Hinnalla tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä, että mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä raskaampaa hänelle on ero vanhemmista ja päiväkodin hälyisä arki.

 

Monet vanhemmat ihastelevat sitä, miten lapsi kehittyy hurjasti ja oppii päiväkodissa uusia taitoja. Koskaan ei kuitenkaan pystytä tutkimaan sitä, miten ne samat lapset kehittyisivät kotihoidossa. Mä kuitenkin veikkaan, että ihan yhtä häikäisevää se kehitys varmasti olisi useimmilla lapsilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihmiset ovat erilaisia, perheet erilaisia, päiväkodit erilaisia, elämäntilanteet erilaisia...

 

Jaksan hämmästellä millainen laji äitiys on, ei tunnu olevan oikeutta tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Oli aihe mikä tahansa siitä pitää kiistellä ja väitellä hulluna ja puolustella henkeen ja vereen omaa valintaansa ja ihmetellä toisten tapoja toimia jopa syyttävään sävyyn.

 

Mä en ainakaan väitä että yksikään tekemämme ratkaisu lapsemme kanssa olisi ollut se ainut ja oikea, olemme koittaneet löytää aina sellaisen ratkaisun mikä olisi kaikille perheenjäsenille hyvä ja mihin on ollut mahdollisuudet. Ihan sama mitä muu maailma, saatika muut äidit ovat meistä mieltä. Kunhan arkemme rullaa ja ollaan onnellisia niin se riittää.

 

Tämä oli sitten vain yleisesti, ei kellekään henk.koht. suunnattu. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me toivomme toista lasta, ja jos toiveemme toteutuu, esikoinen olisi sisaruksen syntyessä jo reilusti yli kolmen vanha. Me pitäisimme esikoisen kotona, ja hän saisi mielellään olla kotona vaikka esikouluikään saakka. Tyttö oli jo puolisen vuotta tarhassa, muttei viihtynyt, emmekä oikein kukaan olleet tyytyväisiä tilanteeseen, joten otimme tytön takaisin kotihoitoon (mä olen yrittäjä, joka voi tehdä työnsä milloin vain). Mä en näe, että päiväkoti tarjoaisi ainakaan tällä hetkellä tytölle mitään niin arvokasta, että sen takia kannattaisi häntä sielä pitää. Ensi syksynä tyttö aloittanee kunnan avoimessa päiväkerhossa pari kertaa viikossa. Sieltä hän saa aivan kylliksi virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Siihen asti äiti-lapsikerho ja tuttavaperheiden lasten seura saa riittää :)

 

Tää päivähoitokysymys on aina sellainen, että se aiheuttaa vähän sanaharkkaa äitien keskuudessa. Jokainen perhe tehköön omat ratkaisunsa, meille paras ratkaisu oli se, että tyttö saa olla kotona. Ainiin, se piti vielä mainita, että meillä on hyvät turvaverkot ja saamme tytön hoitoon käytännössä aina, kun hoitoa tarvitsemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en näe, että päiväkoti tarjoaisi ainakaan tällä hetkellä tytölle mitään niin arvokasta, että sen takia kannattaisi häntä sielä pitää.

 

Tämä on tunteita herättävä aihe niin kuin moni onkin jo aiemmin todennut. Entisenä lastentarhanopettajana heitän vielä oman mausteeni tähän soppaan. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että päiväkodilla ei ole ns. tavalliselle perheelle mitään sellaista tarjottavaa, mikä voittaisi lapsen kotona olemisen. Sellaiselle, joka ei päiväkodissa ole ollut töissä niin termi "laadukas varhaiskasvatus" voi kuulostaa todella hienolta, joltain sellaiselta, että jos siitä jää osattomaksi niin lapsi on heti jäljessä toisista lapsista kouluun mennessä. Näin ei ole. Laadukasta varhaiskasvatusta on sosiaalisten taitojen opettelu siellä päiväkotiarjessa, vessassa käynnin opettelu, kädentaitojen opettelu, lelujen kerääminen leikin jälkeen, ruokailutaitojen opettelu, laulaminen ja esim. viikonpäivien opettelu ym. IHAN TAVALLISET ASIAT. Näitä oppii myös tavallisessa kotiarjessa. Päiväkodin mahdollisuudet varhaiskasvatukseen ovat kuitenkin varsin rajoittuneet. Kotona pystyy usein tekemään vielä paljon enemmän: opetella ruoanlaittoa samalla kun äiti tekee ruokaa, siivota samalla kun äiti siivoaa, osallistua pikkusisaren hoitoon ..ja kaikki oman äidin tai isän kanssa, mikä on yleensä monin kerroin lapselle mieluisampaa kuin "päiväkotijuttujen" tekeminen isossä paiväkotiryhmässä, jossa huomio vieraasta aikuisesta täytyy jakaa monen muun lapsen kanssa.

 

MUTTA: JOS ÄITI ON AIVAN POIKKI NIIN HYVÄKSYN TÄYSIN ISOMMAN SISAREN VIEMISEN PÄIVÄKOTIIN. Lisäksi on esim. lastensuojelutapauksia, joissa on hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin kun kotiolot ovat päiväkotioloja huonommat. Mutta en pidä siitä, että päiväkotia perustellaan sillä, että sieltä lapselle saa jotain hienoa. Päiväkoti on välttävä, korkeintaan ok- korvike kotihoidolle. Tästä samasta asiasta olen keskustellut kollegoitteni kanssa enkä ole vielä törmännyt päiväkotityöntekijään, joka pitäisi päiväkotihoitoa parempana kuin kotihoitoa (poissulkien poikkeustapaukset).

 

Meillä esikoinen oli vasta 1v4kk kun pikkusisko syntyi, joten oli mielestäni aika luonnollista pitää noin pieni kotona. Esikoinen olo todella mustasukkainen pikkusiskostaan. Pikkusisko sai usein tällejä esikoisen jalasta, leluista ym, mutta siinä oli samalla monen monta tilaisuutta keskustella ja harjoitella sosiaalisia taitoja! Mustasukkaisuushan johtui siitä kun pikkusisko oli yhtäkkiä tullut varastamaan äidin huomiota. Miltä isosiskosta olisikaan tuntunut jos olisin hänet vienyt vielä päiväksi hoitoon, jottan olisin saanut olla kotona vain pikkusiskon kanssa. Arki lähti helpottamaan kun pikkusisko täytti n. 10kk. Nyt olen hoitovapaalla vielä vajaa vuoden kun siihen on mahdollisuus. Kotona elämme ihan tavallsita arkea ja nautin kovasti. Kuumeilen kolmatta lasta ja jos sellainen meille joskus suodaan niin ehdottomasti aion taas sen ajan hyödyntää pitämällä kaikki lapset kotona. Kyllä niistä lapsista ehtii olla erossa myöhemminkin kun joudun palkkatöihin pakosta palaamaan (vaikka minulla onkin todella mieluista työpaikka).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille syntyy toinen lapsi helmikuussa. Esikoinen täytti juuri 5 vuotta. En ole kyllä oikeastaan edes harkinnut ottaa häntä pois pk:sta. Aluksi on varmaan muutaman viikon kotona ja sitten taas pk:iin. Varmaan tulee olemaan 4 päivää viikossa siellä ja n. 6h/päivä. Kesällä ei olisi. Hänen ystävänsä ovat siellä ja viihtyy ja on tuttu paikka niin tehdään näin. En näe oikein viisaaksi ennen eskaria ottaa tututsta paikasta välillä pois.

 

Jos olis pienempi niin olisi tilanne toinen. Nyt tuntuu, että tyttö tarvitsee leikkiseuraa muista lapsista, joten näin on paras. Tilanteen mukaan helpotamme viikkoa ja lyhennämme päiviä.

 

Tyttömme on yksityisessä montessori-päiväkodissa jossa on todella joustavaa hoitoaikojen suhteen. Voidaan mennä, vaikka päivä kerrallaan.

Edited by Aamuperhonen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei sittenkään mitään. Mutta tämän jätän:

 

Joop. Mä jätän tän aiheen nyt tähän ja kannustan vaan jokaista perhettä miettimään mikä tapa sopii itselle ja omalle lapselle parhaiten. Jos tulee tehtyä väärä päätös, sen voi onneksi muuttaa jälkeenpäinkin :girl_wink:

Edited by Mamalicious

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Heh, näköjään joku muukin tekee samaa :grin: Mä meinaan jo kirjoittelin pitkät tekstit, mutta pyyhin ne kuitenkin. Tuntuu, että tämä on kovaa vauhtia menossa samantyyliseen suuntaan kun muutama kuukausi sitten yleisellä puolella ollut keskustelu päivähoidosta enkä pidä sen tyylisestä ehdottomasta juupas-eipäs keskustelusta.

 

Ninjalla oli hyviä pointteja!

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaksan hämmästellä millainen laji äitiys on, ei tunnu olevan oikeutta tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Oli aihe mikä tahansa siitä pitää kiistellä ja väitellä hulluna ja puolustella henkeen ja vereen omaa valintaansa ja ihmetellä toisten tapoja toimia jopa syyttävään sävyyn.

 

No niinpä.... Tää menee vähän OT, mutta:

Ihan yleisellä tasolla olen sitä mieltä myös, että perheitä on erilaisia, äitejä on erilaisia, ja työpaikkoja on erilaisia. Kaikki eivät voi olla esim. töistä poissa montaa vuotta, jos ala on sellainen, että "kärryiltä putoaa" pidemmän poissaolon aikana. Sitten taas on ihmisiä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti valinneet alakseen toisten hoitamisen, ehkä heille se lapsen hoitaminen kotona on eri tavalla koettu juttu kuin niille, jotka tekevät toisenlaista uraa ja ovat toisenlaisia ihmisiä. Hyviä vanhempia kaikki silti ovat.

 

Tuosta varsinaisesta aiheesta:

 

Meillä poika sai aivan mahtavan tarhapaikan ollessaan 1v 3kk: aivan viereisestä ruotsinkielisestä tarhasta (isä ruotsinkielinen), mä lähdin jatkamaan opintoja. Olen ollut niiiiin tyytyväinen tuohon tarhaan ja sen täteihin, tiedän pojan saavan syliä, huomiota ja olevan hyvissä käsissä.

 

Pikkusisarusta meille ei nyt vielä ole tulossa, mutta sitten jos ja kun tulee, uskon, että poika jatkaa osa-aikaisena tarhassa, ja syitä siihen olisi monia:

- kielen oppiminen, lähes kaikki kontaktit kotielämässä suomeksi, isä tekee pitkää päivää, ruotsinkieliset sukulaiset vähissä ja asuvat kaukana. Koulukieli tulee olemaan varmaankin ruotsi.

- oman arjen kuormittavuuden vähentäminen: juurikin kun isä tekee pitkää päivää

- tarhapaikasta ei tahdottaisi luopua, koska ei ole takeita että tähän huippumahtavaan tarhaan pääsisi takaisin, ja ruotsinkieliset paikat ovat muutenkin vähän kiven alla.

- tahtoisin antaa uudellekin vauvalle sitä ihan kahdenkeskistä, kiireetöntä aikaa kuin mitä poikakin on saanut. ja kun olisin voinut kunnolla keskittyä vauvaan niin ehkä sitten voisin keskittyä poikaan enemmän kun hän on kotona.

 

 

Mäkään en välttämättä usko siihen, että pieni lapsi tarvitsee virikkeitä tarhan muodossa. Mutta tosiaan, kaikissa paikoissa ei ole kerhoja.

 

Omalla kohdallani voin sanoa melkoisella varmuudella, että mä tulen tarvitsemaan ne pari päivää jolloin meno kotona on muutaman tunnin rauhallisempaa. Ja koska tunnen ja tiedän itseni, meille ei ole tulossa toista pienellä ikäerolla. Mä en varmaan jaksaisi.

 

Ihanteellisessa maailmassa meille tulisi kotiin joku ruotsinkielinen nanny pari kertaa viikossa, ja pojan tarhapaikka kuitenkin pysyisi ja sen saisi sitten myöhemmin takaisin. Ja jos oikeen lähdetään toivomaan, niin tietysti pikkusisarus pääsisi samaan tarhaan.

 

 

(Mua välillä ihmetyttää, että keitä sinne tarhaan sitten saisi viedä? Ihan yleisesti siis, ammattikasvattajien mielestä. Tuntuu myös vähän omituiselta, että tarhassa työskentelevät ovat sitä mieltä, että tarha on huono paikka pienelle lapselle. Mä en ehkä jaksaisi tehdä sellaista työtä, jos mulla olis olo, että ne lapset on "huonossa paikassa". Ymmärrän kyllä sen, että koti on aina koti ja vanhemmalta saatu huomio sitä ykkösjuttua, mutta silti.. )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now