Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

mä olen sitä mieltä, että jokainen lapsi (oli sitten esikoinen, keskimmäinen tai kuopus) tarvitsee yksilöllistä aikaa vanhemman kanssa. Mutta tarviiko se isompi lapsi laittaa sitä varten päiväkotiin, siitä olen eri mieltä. Meillä on lapsilla isompi ikäero (3,5v) eikä yllä kuvatun kaltaisia tilanteita ole juurikaan ollut. Olen imettänyt esim. hiekkalaatikon laidalla ja samalla leikkinyt esikoisen kanssa ilman ongelmia. Molemmat lapset saavat säännöllisesti aikaa vanhemman kanssa kahdestaan. Tekemisen ei tarvitse olla kummalista, pienemmälle riittävät rauhalliset kirjalukuhetket ja isompi nauttii vaikkapa kirjastoreissusta.

 

Kaverisuhteita voi luoda muuallakin kuin päiväkodissa ja mä olen kokenut tärkeäksi tukea hyvän sisarussuhteen syntymistä pitämällä esikoisenkin kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, siis mitä viittasin viime kesäiseen toimintaan, niin lapsi oli kylläkin reilusti alle vuoden tuohon aikaan. Taatusti pienemmälle lapselle on iloa siitäkin että seuraa isompaa sisarusta, mutta kyllä mun korvaan kuulostaa aika ankealta, että yli puoli vuotiaan vauvan ainoa aktiviteetti on sisarus ja vanhempien huomio kärjistetysti on sitä mitä sattuu jäämään sen esikoisen jäljiltä. Kaipa ero tässä tulee jo siitä, että itse olen lapsen kanssa harrastanut ja tehnyt valtavasti. Olemme käyneet tanssitunneilla, värikylvyissä ja keväällä kun säät sallivat tutustuimme todella paljon luontoon ja ympäristöön vauvantahtisesti. Toki jos vanhempi lapsi olisi mukana vauva olisi päässyt kulkemaan, mutta omaan silmään nuo kuopukset tuppaavat jäämään enemmän statistin rooliin sen asemasta, että pääsisivät itse aktiivisesti tekemään.

 

En kuitenkaan sano, että paras ja ainoa ratkaisu olisi viedä lapsi päiväkotiin. Ymmärrän kuitenkin täydellisesti miksi osa vanhemmista haluavat sen taaperon ulkoistaa muutamiksi tunneiksi viikossa ja pidän sitä omalla tavallaan hyvänä, koska minusta on tärkeää myös sille kuopukselle saada vanhempien kanssa omaa aikaa. Toki toivottavaa olisi, että vanhemmille lapsille pystyttäisiin järjestämään mielekästä toimintaa päiväkotien ulkopuolella erilaisten kerhojen, leikkikoulujen yms. muodossa, mutta kunnissa joissa ei noita palveluja ole niin en pidä pahana myöskään sitä, että vanhempi lapsi käy osa-aikaisesti päiväkodissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tuo meidän alle vuoden ikäinen vaan yksinkertaisesti osaa tehdä ulkona mitään muuta kuin istua ja katsella. Toki jos ei esikoista olisi, niin ehtisin enemmän siirrellä sitä paikasta toiseen istumaan, mutta oikeasti sitten ei kyllä vaan mentäisi ulos. Sisällä se saisi pääasiassa konttailla itsekseen kun minä teen jotain muuta, mielenkiintoisempaa vauvalle kyllä, mutta ehkä ulkona käyminenkin on ihan hyvä. Esikoisen kohdalla tilanne oli sikäli eri, että silloin oli kesä, ja ulkona pystyi liikkumaankin. Ja minusta toisaalta esikoinen osaa ulkona leikkiä jo niin hyvin itsekseenkin, että kyllä minulle ihan hyvin jäisi aikaa leikittää pienempää, mutta kun ei sille voi oikein muuta tehdä kuin siirtää istumaan eri paikkaan girl_sigh.gif Ainoa ongelma on tietty kun lähimpiä puistoja ei ole aidattu, niin joskus kyllä joutuu hylkäämään pienemmän ja lähtemään isomman perään.

 

Ja missään kerhoissa tms. ei esikoisen vauva-aikana käyty, nyt kun se on isompi niin tulee käytyä, ja se on kiva pienemmällekin kun pääsee mukaan. Sikäli oikeastaan pienemmälle parempi että isompi on kotona, pääsee välillä johonkin "harrastuksiinkin" ja ulkona kun minulla ei ole muutakaan tekemistä, niin saatan kanniskella sitä tai jutella sille biggrin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua mietityttää myös tuossa kuopuksen laatuaika -ajattelussa vähän kärjistettynä se, että mikä sitten on sopiva ajanjakso kuopukselle saada sitä laatuaikaa? ensimmäinen vuosi? voiko esikoinen sitten jäädä kotiin? sanotaanko esikoiselle, esim. kaksivuotiaalle, että sinulla oli jo kuule kahden vuoden laatuaika, nyt sinä olet hoidossa kun äiti on sisaruksen kanssa kotona. Meillä Saaga on nauttinut päiväkodista täysin rinnoin ja ihmisistä ja toiminnoista siellä (ikä 2v2kk) mutta myös jää kotiin ihan mielellään. Ei tule mitään mieleen miten selittää tuolle taaperolle miksi pitäisi vielä mennä jos äiti on kotona ja sisarus myös. Ymmärtää kyllä että äiti ja isi käy työssä ja siksi päiväkodissa ollaan nyt oltu.

 

Mä olen kanssa sillä linjalla, että kaikkien lasten tulee saada kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa mutta pelkästään siitä syystä ei tartte päiväkotiin mennä esikoisen. vaan juuri ne laatuajat muuten vanhemman kanssa ovat tärkeitä.

 

Mä oon just sellainen impulsiivinen toimija-tekijä, etten paljon kotona oo viihtynyt vauvavuonna. Halusin kanssa lapselleni tanssia, muskaria, leffaa, kerhoa, uintia jne. Saagan kanssa tehtiinkin tosiaan vaikka mitä, ja mitä siitä oli hyötyä äiti-lapsi -suhteellemme? eipä juuri mitään. Kyllä merkityksellisimpiä oli ja on ne hetket jolloin vain ollaan, normaalisti kotona. Jos tuo saa toivoa niin parasta on kun mennään äitin ja isin kanssa, molempien kanssa puistoon. virikkeitähän ne oli mulle, ei niinkään oikeasti loppupelissä lapselle. Tärkeitä olivatkin, että jaksoin. Oli kiva nähdä ystäviäni ja niiden vauvoja samoissa jutuissa. Nyt samassa tilanteessa olevat ystävät ovat siellä kotona tai puiston reunoilla niiden esikoistensa kanssa vaikka on vauvakin perheessä. Mitä mä kahdestaan sen 4kk vauvan kanssa kylmillä kevätsäillä siellä puistossa teen.

 

Mutta oon vaan opetellut myös sitä tähän arkeen, että tää maailma on hemmetin suorituskeskeinen ja virikkeellinen paikka ja yhä pahenee mitä vanhemmaksi kasvat. Suoritat töissä, äitiydessä, harrastuksissa jne. Että jos voin taata lapsilleni rauhallisen, suorittamattoman varhaisen lapsuuden (jossa tutkitusti kehityksen kannalta tärkeintä on tiivis vuorovaikutus vanhempien kanssa, siis 0-3v.) olen ehkä asian ytimessä. Että se riittää. Riittää siihen että olen hyvä äiti, että lapsillani on hyvä lapsuus. Mä oon jotenkin herännyt nyt siihen, että yhtäkään muskarikäyntiä tuo 2v ei tuu muistamaan, yhtäkään ohjattua vauvauintikertaa tuo ei tuu muistamaan, yhtäkään päiväkodista lähtenyttä hoitajaa tai kaveria tuo ei muista, pysyvästi siis. Muistot säilyy vasta sitten kolmen vuoden kieppeiltä eteenpäin. Silloinpa se ei edes muista aikaa ennen sisarusta, se on sille normaali olotila, normaali olotila se on myös kuopukselle jolla ei myöskään ole kokemusta ainokaisuudesta, tai vaihtoehtoisesti muistikuvaa siitä. Kaveritkin muistetaan yleensä sieltä ajalta milloin ne alkaa olemaan varsin merkityksellisiä, eli n. 4 vuodesta eteenpäin.

 

Ja varmasti mä tuun kaipaamaan temperamenttisen esikoisen kanssa sitä, että se olisi jossain hoidossa, että saisin olla vauvan kanssa kahdestaan. Varmaan tuun myös kaipaamaan aikaa olla esikoisen kanssa kahdestaan, että olisipa vauva jossain...

Edited by Murielle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin on sekä istuttu rauhassa kotona että touhuttu vauvan kanssa. On viety sitä muskariin ja perhekerhoon ja puistoihin. Puistossa on laitettu sitä keinumaan ja tehty sen kanssa hiekkakakkuja ja annettu tutkiskella ruohoa maassa. Mutta mikä sen lempitekemistä on? Istua tai seisoa paikallaan katsomassa muita lapsia.

 

 

Kaipa ero tässä tulee jo siitä, että itse olen lapsen kanssa harrastanut ja tehnyt valtavasti. Olemme käyneet tanssitunneilla, värikylvyissä ja keväällä kun säät sallivat tutustuimme todella paljon luontoon ja ympäristöön vauvantahtisesti. Toki jos vanhempi lapsi olisi mukana vauva olisi päässyt kulkemaan, mutta omaan silmään nuo kuopukset tuppaavat jäämään enemmän statistin rooliin sen asemasta, että pääsisivät itse aktiivisesti tekemään.

 

 

Jos näitä asioita ei sitten enää tehdä yhdessä molempien lasten kanssa, kun nuorempi syntyy, mitä sitten? Tehdään kahdestaan vauvan kanssa, kun esikoinen on hoidossa? Eihän se voi olla kenellekään hyväksi. Jos molempien lasten kanssa asioita tehdessä toinen jää pelkästään statistin rooliin, on siinä asenteissa ja tekemisissä ehkä tarkistamista. Yhtään en voi käsittää, miten tuossa tilanteessa paras ratkaisu olisi viedä isompi hoitoon ja puuhata vain vauvan kanssa, kuten Murielle kysyikin, kuinka kauan?

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minähän kirjoitan näitä ajatuksia puhtaasti sen pohjalta mitä olen nähnyt lähipiirissä ja naapurustossa. Mulla myös taatusti vaikuttaa se, että olemme tällä hetkellä hyvin vakaasti yksilapsisia, koska miehellä on huonoja kokemuksia sisarussuhteesta ja mä pidän ohjenuorana sitä, että en hanki enemmän lapsia kuin joiden kanssa pärjään tarvittaessa yksinkin eli taatusti tuo värittää mun maailmaani. Mun oman kokemukseni mukaan perheet, joissa on useampia lapsia ja niistä vanhempi käy vaikka pari kertaa viikossa kerhossa ja sen aikaa kuopus on kotona vanhemman kanssa ovat onnellisia ja kyllä niistä kuopuksistakin näkee sen, että ne nauttivat siitä ajasta, jolloin saavat vanhemman kokonaan itselleen. Pienen vauvan kanssa pidän taas noita kerhoja tai muuta osa-aikaista hoitoa hyvänä ratkaisuna, jos tukiverkosto on suppea. Äidille ja vauvalle tekee hyvää saada pesiä ja ei ne muutamat tunnit viikossa ole siltä esikoiselta niin paljon pois, jos se auttaa muuten perhettä jaksamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kyllä oikeasti samaa mieltä siitä, että ei muutamat tunnit viikossa ole esikoiselta mitenkään pois, meidän esikoinen olisi ihan tyytyväinen jos pääsisi pari kertaa viikossa johonkin. Juuri tällä viikolla katseli kaihoten päiväkotiin, että tuonne minäkin haluaisin. Jouduin sanomaan, että ehkä ensi syksynä sitten, nyt pikkusisko on vielä liian pieni päiväkotiin. Paitsi että jos tulee kolmas, niin et valitettavasti pääse vielä aikoihin rolleyes.gif

 

Olen samaa mieltä myös siitä, että ihan hyvin voi tehdä kahden lapsen kanssa yhdessä asioita ilman että toinen jää pahasti varjoon. Kun pienempi oli syntynyt, muskarissa leikitin esikoista, koska pikkuvauva ei vielä älynnyt paljon mitään ja yleensä nukkui. Sitten kun vauva kasvoi, esikoinen oppi itsenäisemmäksi, ja nyt esikoinen osaa hyvin pomppia itse, joten minä voin hypyttää vauvaa. Tietysti jotkut sylileikit on sellaisia, että esikoisenkin on hyvä olla sylissä, mutta niitä sitten tehdään joko yhtä aikaa tai sitten vuorotellen. Kuopus ei tosin niistäkään paljon ymmärrä, joten ihan hyvin voin sitten leikittää esikoista eikä kuopus pane pahakseen. Itse asiassa se ei edes tykkää kaikista sellaisista leikeistä, kun ne on liian pelottavia rolleyes.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on kuitenkin melkoisen eri asia ymmärtää rajansa ja jäädä yksilapsiseksi, kuin olla valmis yhteen lapseen ja sen toisen tullessa laittaa ensimmäinen "pois alta" päiväkotiin, jotta voi harrastaa vauvan kanssa mitä haluaa. (Viittaan tällä Rillan kirjoituksiin, en yleisesti vanhempien lasten päiväkotiin laittoon.)

 

 

 

 

Edit. Selvennyksenä, en ole täysin isompien lasten hoidossa pitämistä vastaan. Vieroksuin vain sitä ajatusta, että niin tehtäisiin, jotta vauva saisi "saman kokemuksen äidin kanssa olemisesta" kuin isosisarukset. Toinen/kolmas lapsi ei ole ainoa lapsi, vaikka sitä leikittäisiinkin laittamalla sisarukset hoitoon päiviksi.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minähän kirjoitan näitä ajatuksia puhtaasti sen pohjalta mitä olen nähnyt lähipiirissä ja naapurustossa. Mulla myös taatusti vaikuttaa se, että olemme tällä hetkellä hyvin vakaasti yksilapsisia, koska miehellä on huonoja kokemuksia sisarussuhteesta ja mä pidän ohjenuorana sitä, että en hanki enemmän lapsia kuin joiden kanssa pärjään tarvittaessa yksinkin eli taatusti tuo värittää mun maailmaani. Mun oman kokemukseni mukaan perheet, joissa on useampia lapsia ja niistä vanhempi käy vaikka pari kertaa viikossa kerhossa ja sen aikaa kuopus on kotona vanhemman kanssa ovat onnellisia ja kyllä niistä kuopuksistakin näkee sen, että ne nauttivat siitä ajasta, jolloin saavat vanhemman kokonaan itselleen. Pienen vauvan kanssa pidän taas noita kerhoja tai muuta osa-aikaista hoitoa hyvänä ratkaisuna, jos tukiverkosto on suppea. Äidille ja vauvalle tekee hyvää saada pesiä ja ei ne muutamat tunnit viikossa ole siltä esikoiselta niin paljon pois, jos se auttaa muuten perhettä jaksamaan.

 

Mä uskon myös, että jatkossa koko perheen jaksamisen kannalta on hyvä juttu, että esikoinen käy sen pari kertaa viikossa tutussa päiväkodissa ja itse olen rauhassa vauvan kanssa. Lisäksi esikoinen selkeästi kaipaa oman ikäistä seuraa ja sieltä päiväkodista sitä sitten löytyy, kun puistoissa ja pihoissa ei näy.

 

Ja mitä aikaisemmin mainitsit siitä, että toisen perheen kuopus joutui vaan istumaan rattaissa ja katselemaan, niin kyllä meidänkin esikoinen kaipasi jo alle vuoden ikäisenä jotain muuta. Hienosti jo leikki ensin lumella ja sitten myöhemmin hiekalla. Ja oppihan tuo kävelemäänkin jo ennen ennen vuoden ikää, joten rattaissa istuttaminen olisi ollut kyllä todella tylsää hänen kannaltaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä olen sitä mieltä, että jokainen lapsi (oli sitten esikoinen, keskimmäinen tai kuopus) tarvitsee yksilöllistä aikaa vanhemman kanssa. Mutta tarviiko se isompi lapsi laittaa sitä varten päiväkotiin, siitä olen eri mieltä. Meillä on lapsilla isompi ikäero (3,5v) eikä yllä kuvatun kaltaisia tilanteita ole juurikaan ollut. Olen imettänyt esim. hiekkalaatikon laidalla ja samalla leikkinyt esikoisen kanssa ilman ongelmia. Molemmat lapset saavat säännöllisesti aikaa vanhemman kanssa kahdestaan. Tekemisen ei tarvitse olla kummalista, pienemmälle riittävät rauhalliset kirjalukuhetket ja isompi nauttii vaikkapa kirjastoreissusta.

 

Kaverisuhteita voi luoda muuallakin kuin päiväkodissa ja mä olen kokenut tärkeäksi tukea hyvän sisarussuhteen syntymistä pitämällä esikoisenkin kotona.

 

Tää oli mun mielestä hyvin kirjoitettu! Kuvaa hyvin myös mun ajatuksia asiasta. Meidän esikoinen on nyt 2v8kk eikä edelleenkään mun mielestä kaipaa muuta "virikettä" kuin sen, mitä pystyn itse tarjoamaan. Ulkoilua, kerhoja, muskareita, kavereita, sukulaisia. Mun mielestä nykyään muutenkin mietitään liikaa sitä, että koko ajan pitäisi olla menossa ja harrastamassa kaikenlaista. Tärkeintä perheelle ja esikoiselle/vanhemmille lapsille uuden pikkusisaruksen synnyttyä on mun mielestä juuri se, että kaikki, myös lapset, saavat tutustua uuteen perheenjäseneen rauhassa. Mä itse kokisin syyllisyyttä siitä, että esikoinen olisi muiden hoidettavana samalla, kun istuisin pienemmän kanssa kotona. Lisäksi nyt, kun päivähoitopaikoista on useilla alueilla (ainakin pk-seudulla) huutava pula, en haluaisi viedä paikkaa sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsee.

 

Puistoilusta: Meillä tämä nuorempi alkoi jo kesällä, ollessaan 8-9kk pötkötellä ulkona nurmikoilla ja elokuussa oppi kiipeämään liukumäkeen ollessan 10kk. Sitä ennen jo istui myös hiekkalaatikossa lapion kanssa. Ja muutenkin on selkeästi nauttinut siitä, että on saanut olla isomman mukana touhuissa, joko katsellen tai mukana leikkien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokaisen perheen tilanne on erilainen, lapsetkin on erilaisia. Ja tietty sen isomman (tai isompien) lasten ikäkin vaikuttaa, alle kolmevuotiasta en itse missään nimessä jättäisi kodin ulkopuolelle hoitoon jos jäisin itse kotiin vauvan kanssa.

 

Meillä on ollut tilanne, että nyt 6v esikoinen ja 4,5v keskimmäinen jatkoivat päiväkodissa kun pienin syntyi. Asutaan maalla, täällä ei ole leikkipuistoja eikä naapurustossa samanikäisiä leikkikavereita. Lasten kaverit olivat kaikki tuolla tutussa päiväkodissa. Kun jäin äitiyslomalle, tiputettiin lasten hoitopäivät kahteen/viikko ja 5h/päivä. Ja kun kuopus syntyi kesän kynnyksellä, jäivät meidän lapset päiväkodista pitkälle kesälomalle (4kk) ja sen jälkeen ovat jatkaneet tuolla osittaisen hoidon sopimuksella. Nyt tammikuun lopussa jäävät sitten kotiin, kun mun vanhempainvapaa loppuu ja tipun kotihoidontuelle, ei ole varaa menettää useamman sadan euron kuntalisää. Ja tiedän, että päiväkodin loppuminen on lapsille kova paikka, koska tykkäävät hurjasti siellä käydä. Esikoinen toki onneksi aloittaa eskarin tulevana syksynä, mutta keskimmäiselle pitäisi sitten keksiä jotain korvaavaa tekemistä.

Jos täällä olisi tarjolla leikkipuistoja ja niissä ikäseuraa lapsille, tai kerhoja lähistöllä, niin toki meidän lapset olisi jääneet päivähoidosta pois. Mutta kun ei ole, en koe järkeväksi että ajaisin monta kertaa viikossa kuskaamassa lapsia eestaas kymmeniä kilometrejä jonnekin kauas kerhoon vs. että olen kaksi kertaa viikossa vienyt lapset alle kolmen kilometrin päähän päiväkodille, jossa ne kaikki tutut kaverit (ja tulevat eskari- ja koulukaverit) on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas mielenkiintoinen ketju. Meillä on nyt toinen tulossa. Esikoinen on 3v1kk vauvan syntyessä. Meillä itsellämme heittelee päivittäin mielipide siitä mitä tehdään hoidon kanssa sitten. Esikoinen aloitti päiväkodissa 1v3kk iässä. Siitä asti on siellä ollut, mutta aina vain 10pv/kk, kun oma työ on antanut periksi niinkin paljon. Mies oli 6kk lomautuksella minun mennessäni töihin, joten hän pystyi sen 6kk viettämään vielä kotona pojan kanssa. Toisen lapsen kohdalla ei varmastikaan samaa mahdollisuutta ole, hoitovapaa ei ole meille mahdollisuus, kuin korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Niinpä kuopus joutuu hoitoon todella pienenä :girl_to_take_umbrage2: Ja näin ollen esikoinenkaan ei kotona olisi kuin alle vuoden, max. vuoden. Ensin olin täysin varma, että esikoinen jatkaa hoidossa tuon saman 10pv/kk. Päiväkoti on mukavan pieni, hoitajat ihania ja poika viihtyy. Monesti kotona miettii missä lempparihoitaja mahtaa olla ja missä muut hoitokaverit on. Nyt olen alkanut kuitenkin silloin tällöin miettimään, että pitäisikö kuitenkin ottaa esikoinen pois hoidosta. Jotenkin se ajatus silti aina kaatuu siihen, että mistäs sitten vajaan vuoden päästä uusi hoitopaikka? Ikävää, jos joutuu johonkin uuteen ja vieraaseen paikkaan. En tiedä, tämä on vaikea asia ja mietityttää kovin. Onneksi on vielä aikaa miettiä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en oikein pääse kiinni siihen, että vauva tarvitsee erillistä laatuaikaa äidin kanssa. Meidän kuopus oli niin vaativa vauva, että kyllä mua jatkuvasti harmitti nimenomaan esikoisen puolesta. Toisaalta esikoinen oli jo 2v9kk vauva tullessa, joten yhdessä oleminen oli jo verbaalisempaa, jolloin molempien lasten yhtäaikainen huomioiminen onnistui paremmin.

 

Puistoon kuopuskin jalkautui heti kun osasi kontata, mutta siellä mennään yhä osittain esikoisen ehdoilla eli kuopus kulkee sinne, missä esikoinen leikkii. Ja mulle tuli mieleen, että ehkä niissä perheissä, jotka puistoissa tuntuvat menevän esikoisen pillin mukaan, mennään kotioloissa taas enemmän vauvan mukaan ja puistoilu on sitten esikoisen henkireikä. Rattaissa istuttamisen osaavat kyllä esikoistenkin vanhemmat. Esim. shoppailureissut vaikuttavat mun mielestä liikkuvan vauvan tai taaperon kannalta tosi ankeilta, mutta toisaalta meidän tyypit ovat molemmat olleet sekä liikkuvaisia että kiivaita temperamentiltaan eikä ole tullut mieleenkään kierrellä kaupoissa.

 

Sitten vanhoihin aikoihin. Meidänkin suvussa isoäidit ovat ennen vanhaan pitäneet lapsista huolta, mutta ei se tarkoittanut, että vauva olisi viettänyt silloin laatuaikaa äidin kanssa vaan vauva oli lapsiliudan jatkona ja kävi vain syömässä äidin luona maatilan töitten välissä.

 

 

Ja takaisin aiheeseen. Mun mielestä tärkeintä on, että vanhemmat itse pystyvät seisomaan hoitoratkaisunsa takana. Jos vie esikoista hoitoon pahoilla mielin, se varmasti välittyy myös lapselle. Mulle esikoinen oli vauvavuonna todellinen henkireikä vaativassa vauva-arjessa mutta samaan aikaan yksi mun kaveri (jonka lapset samanikäiset kuin meidän) piti esikoistaan hoidossa 5 pvä/vko 8-9 h/pvä ja lapset vaikuttivat hyvinvoivilta ja onnellisilta. (Mutta itse en oikein ole vielä päässyt yli näystä, jossa isä vie esikoisen hoitoon aamupalalle, ja palaa kotiin, jossa käy muun perheeen kanssa yhdessä aamiaispöytään.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lyhyesti ja suoraan: Onneksi ei ole "pakko" pärjätä omien lastensa kanssa kotona. Meillä 3,5-vuotias esikoinen on ollut vanhassa tutussa päiväkodissa ensin 2, sitten 3 pv viikossa vauvan synnyttyä. Vauva vaati kolme ja puolen kuukauden ikään mun kaiken huomion sekä päivisin että iltaisin ja olihan sitä saatava ruokaa tehtyä ja pyykit pestyä. Kotipäivinä surin esikoisen puolesta, kun jouduin koko ajan sanomaan hänelle, että en ehdi leikkiä, ei päästä ulos jne.

 

Vielä nyt vauvan ollessa viisikuinenkaan meillä ei esimerkiksi ulkoilut onnistu. Jos lähdemme ulos, niin lähtisimme kun vauvalla on uniaika. Mun täytyy ulkona koko ajan työntää rattaita (vauva ei nuku paikallaan olevissa) tai ainakin vähintään vahtia niitä, kun meidän kaksi hullua kissaa tykkäävät pomppia rattaiden päällä... Kantorepussa vauva ei myöskään ole tyytyväinen, ellen koko ajan kävele eestaas, joten esikoisen touhujen seuraaminen ja hänen pyytämänsä leikit eivät onnistu. No, arvaahan sen, että kolmevuotias kyllästyy tällaiseen ulkoiluun ja juuri kun ollaan kamppeet päällä koko porukka päästy ulos, haluaa hän sisälle.

 

Tuo ulkoilujuttu oli vain yksi esimerkki... Onneksi on päiväkoti, sillä mä en vain halua, että esikoisen päivät menevät niin pitkälti telkkaria tuijottaessa tai muuten yksinäisenä. Oma aikani menee niin paljolti vauvan nukutteluun (nukahtaa huonosti ja nukkuu AINA vain 45 minuuttia per kerta, joten kohta on sama nukutus uudelleen edessä) ja kotitöihin.

 

Ehkä kyse onkin siitä, että vaadin omalta vanhemmuudeltani liikaa. Mutta kun poika on 3 päivää päiväkodissa (6,5 h kerrallaan) niin säästyn suremasta sitä, että olen huono ja epäonnistunut, kun minulla ei riitä esikoiselle aikaa enkä pysty tarjoamaan hänelle leikkiseuraa itsestäni tai ikätovereista. Koen kyllä syyllisyyttä tästä päivähoitoresurssien käyttämisestäkin, koska emme käytä päivähoitoa pakolliseen hoidon tarpeeseen vaan siksi, että meidän perheen koko tilanne huomioon ottaen voisimme kaikki mahdollisimman hyvin. Juuri siihen tuo päiväkoti on tosi paikallaan. Kolmevuotias menee sinne aina mielellään ja uskon, että viihtyy siellä hyvin.

 

Kolmatta lasta ei meille tule enää juuri näistä syistä. Olisin harkinnut huomattavasti enemmän haluanko toistakaan lasta, jos subjektiivista päivähoito-oikeutta esikoiselle ei olisi ollut olemassa mahdollisuutena. Ajattelin jo etukäteen, että tarvittaessa siihen turvaudutaan ja niin olemme onneksi voineet tehdä.

Edited by Coordinator

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapset ovat olleet aina kotona jos olen ollut äitiyslomalla ja meidän tukiverkosto on olematon.Meillä kummallakaan vanhemmista ei ole enää omia vanhempia elossa eli kahdelleen pyöritetään huushollia.Mun mielestä oli ihana olla lasten kanssa kotona,askarrella,piirtää,pelata tai ulkoilla.Ne oli ihania vuosia kun ei aamulla ollut kiire mihinkään ja sai aivan omaan tahtiin tehdä esim. aamutoimet.Kyllä me harrastettiinkin,käytiin perhekerhossa,jumpassa,muskarissa ja tietty kavereiden luona ja nuo riitti ainakin meidän mukeloille virikkeiksi.En olis päiväkotiin vienyt,oltaisiin turhaan viety paikka ja toisaalta lapsi olis tuonut sieltä kaikki pöpöt mukanaan kotiin.Mutta jos joku perhe tai äiti kokee,että ei jaksa ilman päivähoidon tuomaa tukea niin silloinhan on hyvä,että se paikka on.Jokainen tekee mielestäni itsellleen parhaalla tavalla.Ei ole mitään oikeaa linjaa....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän se päivähoitopaikka on nimenomaan "hoitopaikka" jonne lapsi viedään silloin kun ollaan estyneitä itse hoitamaan/valvomaan lasta. Töihin palatessani muistan, kuinka minua suunnattomasti harmitti se, että työttömän kälyni kaikki kolme kävivät päiväkotia, enkä saanut omiani minnekään, vaan jouduin järjestämään kotiin hoitajan moneksi kuukaudeksi,

Share this post


Link to post
Share on other sites

vauvan syntyessä 4.v esikoinen jatkaa päiväkodissa. Meillä kyseessä on yksityinen päiväkoti, jossa mahdollisuutta osapäivähoitoon alennettujen maksujen muodossa ei ole, joten maksamme hänestä täyden hinnan. Uskoisin kuitenkin että kyseeseen tulee käytännössä kolmipäiväinen hoitoviikko. Kokonaan paikasta emme edes uskalla luopua sillä vaikka kuopus on vielä turvallisessa yksiössään ei ole 100% varmaa että hän pääsee 2013 syksyllä samaan päiväkotiin... Jonossa ollaan jo.

Tämä yksityinen päiväkoti on meitä lähinnä oleva ja esikoiselle paikkaa kunnalliselta hakiessamme, meille tarjottiin n. 10 km etäisyydellä olevaa päiväkotia, johon emme halunneet.

Kaikki avoimet päiväkodit + kerhot ovat myöskin 10 km:n päässä, toisin kun tuo 1 km;n päässä oleva päiväkoti, jonne siis pääsemme ilman autoakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista keskustelua.

 

Meille on toinen lapsi tulossa ja esikoinen on vauvan tullessa 2,5 -vuotias. Hän ehti olla työhön palattuani päiväkodissa 5 kuukautta ja nyt hän jää tämän kuun lopussa kotiin, kun jäin sairausloman kautta äitiyslomalle. Viimeisen kuukauden ajan hän on käynyt päiväkodissa kolmena päivänä viikossa 5-7 tuntia päivässä, sillä olen ollut sairauslomalla joulusta lähtien. Tammikuun pidimme hoitopaikkaa, sillä minulla oli melkein joka hoitopäivälle jokin raskauden seurantaan liittyvä meno. Muutaman vapaapäivän vain itselleni olen myös saanut mutta minulla on niinä päivinä ollut kyllä tosi paha mieli siitä, että lapsi on ollut hoidossa ilman todellista tarvetta...

 

Mutta perusteluja sille, miksi tähän ratkaisuun ( siis kotiinjämiseen) on päädytty:

-Ennen vauvan syntymää haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa esikoisen kanssa, sillä tiedän yhteisen ajan vähentyvän merkittävästi vauvan synnyttyä.

-En millään jaksa roudata lasta hoitoon, kun vaihtoehtona on kiireetön aamu ilman aikatauluja.

-Mielestäni esikoisella on oikeus tutustua pikkusisarukseen siinä, missä meillä vanhemmillakin.

-Koen pystyväni tarjoamaan kotona lapselleni parasta mahdollista hoitoa.

-Tunnen päiväkotitodellisuuden työni puolesta ja tiedän, että siellä ollaan välillä todella tiukilla ja vaikka jokainen tekisi parhaansa, se ei aina vain riitä.

-Saamme tarvittaessa hoitoapua isovanhemmilta, jotta pääsemme myös omiin menoihimme.

-Lapsi on sairastanut tosi paljon päiväkotiaikanaan. Toivon, että kotiin jääminen helpottaisi sairasteluja.

 

Syyt eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. Päiväkotiin olemme olleet erittäin tyytyväisiä ja lapsemme omahoitaja on ihana ja lapsi viihtyy hyvin hoidossa. Siitä huolimatta en usko, että lapsi menettää mitään oleellista jäämällä kotiin. Voi olla, että tulee päiviä, jolloin kadun, että emme pitäneet paikkaa päiväkodissa. Uskon, että myös mustasukkaisuutta pikkusisarusta kohtaan on odotettavissa. Tosin en usko, että se mustasukkaisuus siellä päiväkodissa yhtään helpottaa. (Päinvastoin, olen kyllä nähnyt työssäni lapsilla monenlaista oireilua sisaruksen synnyttyä.)

 

Mielestäni päivähoidon lisäksi tulisi yhä enemmän olla tarjolla ns. kevyempiä vaihtoehtoja. Itse aiomme käydä vauvan vähän kasvettua avoimessa päiväkodissa ja lisäksi aiomme hakea esikoiselle kerhopaikkaa (1-2 kertaa viikossa), kun hän täyttää kolme vuotta. Näillä mennään meidän perheessämme. Mutta en usko, että on olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Lapset ovat erilaisia, perheiden tilanteet ovat erilaisia, hoitopaikat ovat erilaisia. Toivottavasti jokainen löytää sen omalle perheelle sopivan ratkaisun.

Edited by Rusina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 3,5 v esikoinen siirtyi äitiyslomalle jäätyäni kokopäiväisestä hoidosta 3 päiväiseen viikkoon (5-7 h päivä). Tämä on ollut meidän perheelle todelle hyvä järjestely. Esikoinen saa olla kotona normaalia enemmän, mutta myös vanhat kaverit ja rutiinit säilyivät osittain. Vauva on huonosti nukkuva ja olen välistä ollut todella väsynyt, joten siksikin tämä on parempi järjestely. Mitään järkeä ei olisi ollut vaihtaa kerhoon, koska se on paljon kauempana ja siellä olisi vieraat lapset/hoitaja. Niinä päivinä, kun esikoinen on hoidossa voin tehdä kotitöitä, hoitaa asioita ja tehdä vauvan kanssa vaunulenkkejä ja ennen kaikkea levätä jos vauva sattuu nukkumaan pidemmät päiväunet. Esikoisen päiväkodissa kaikki tuntemani äidit ovat pitäneet esikoisella päivähoitopaikan vaikka perheeseen on syntynyt vauva. En siis koe olevani kummajainen.:) Esikoinen toki on kotona pitkät lomat kesällä, jouluna ym. Eli sisarussuhde ehtii kehittyä hyvin vaikka päiväkotipaikasta pidämmekin kiinni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päädyttiin nyt myös siihen, että esikoisen hoitopaikka pidetään, sopimus jatkuu 10pv/kk. Kesällä, joulun aikaan jne. on pidemmät pätkät sitten pois hoidosta. En usko hetkeäkään, että n. 2pvää viikossa 9-15 posi olo kotoa vaikuttaisi mitenkään sisarussuhteen kehittymiseen. Meille tämä nyt tuntui parhaalta ratkaisulta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista keskustelua.

 

Meillä on 2,5-vuotias esikoinen ja 1-vuotias kuopus. Esikoinen on päiväkodissa 3xvko, 6h kerrallaan. Päätös esikoisen päiväkotiuran aloittamisesta (tasan 2-vuotiaana) ei ollut minulle helppo. Ratkaisu osoittautui kuitenkin erittäin rohkealle ja sosiaaliselle pojallemme oikeaksi päätökseksi. Hän ei kertaakaan ole itkenyt/vastustellut päiväkotiin jäämistä, ei edes aloittaessaan. Pikemminkin joskus saa oikein houkutella että malttaisi lähteä kotiin. Päiväkotihenkilökunnalta olemme kuulleet yksinomaan positiivista palautetta siitä kuinka kovasti hän nauttii hoitopäivistä sekä ikäistensä kavereiden seurasta ja näemmehän me vanhemmat sen itsekin. Päiväkoti on pieni ja yksityinen, aivan ihana.

 

Minusta on tärkeää huomioida lapsen persoona ja temperamentti miettiessä päiväkotivaihtoehtoa silloin kun mahdollisuus on olla kotonakin. Esikoisemme ei ole esim. koskaan vierastanut ketään vauvanakaan, on aina ollut hyvin rohkea luonteeltaan, nauttii hälinästä ja vilskeestä, on fyysisestikin rohkea ja esim. kovat äänet ja toisille samanikäisille pelottavat jutut ovat hänestä olleet aina hurjan kiinnostavia. Sen sijaan kuopustyttömme on aivan "eri puusta veistetty". On vierastanut 2kk ikäisestä saakka ja vierastaa edelleen, on ujo, varautunut, äidissä ja isässä kiinni, "pelkää" välillä jopa mummiaan ja ukkiaan joita näkee sentään viikoittain! Nyt jo huolettaa miten hän tulee sopeutumaan aikanaan päiväkotiin. Onneksi sentään pääsee veljensä kanssa samaan ryhmään. Jos minulla olisi kokemus ainoastaan tyttäreni äitinä olemisesta, ajattelisin varmasti hyvin eri tavalla laitammeko esikoista päiväkotiin vaikka pienempi onkin kotona. Lapset ovat kovin erilaisia, jopa saman perheen sisällä. Meidän perheelle tämä järjestely on ollut tosi hyvä ja toimiva.

 

Myös vauva-arki voi yllättää, uusi tulokas voikin olla hyvin haastava hoidettava (esim. koliikkia) jolloin esikoisen osapäivähoitokin voi olla iso helpotus. Sekä äidille ja lapselle. Ehdoton jos ei ole tukiverkkoa. Entä jos koko yö on valvottu vauvan kanssa ja äiti pääsee nukkumaan vasta aamulla? Jolloin vuorostaan esikoinen herää virkeänä ja ei nuku enää edes päiväunia - missä välissä nukkuu äiti?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka oma jaksaminen on usein 3.5v ja 1.5v ikiliikkujapoikien kanssa tod.kortilla, niin silti pidän poikien kotihoitoa tärkeänä. En ole ollut itse työssä, miksi siis lapsetkaan olisivat.

Esikoinen aloitti justiin nyt helmikuussa avoimessa päiväkerhossa ja sielä hän voi käydä n.4.5h/pv jopa 3krt/vk. Lisäksi kun poika täyttää 4v, olisi mahdollista viedä hänet myös seurakunnan päiväkerhoon 1-2krt/vk. Olin ihan hämilläni,kun kuulin että lapselle olisi jopa 4pv/vk kerhoviriketoimintaa tarjolla köyhässä kunnassamme. Ja siis ihan kotihoidontuella ja kuntalisällä höystettynä;). Ihan pojan sosiaalisten kontaktien takia häntä yritän jaksaa roudata ainakin kevään ajan kerhoon, mutta vain 2krt/vk. En jaksaisi itse enempää, ja uskon pojankin tykkäävän olla rauhallisempia päiviä kotonakin. Syksyllä saamme vauvan, mietimme sitten uudestaan, miten arki rullaa ja haluaako poika jatkaa jompaa kumpaa kerhoa vai jäädä kotia kaikkina päivinä. Meillä tähän asiaan vaikuttaa eniten, minun kotona ollessa se, jaksanko itse roudata lasta kerholle. Matkaa kun ei ihan kävellen taiteta. Koen itse pääseväni helpommalla, kun pysyisimme kotona ja puuhaisimme omaan tahtiimme aina. Mutta kun asumme aika korvessa, eikä lapsiperheitä likelläkään, niin yritän(raskaushormoonien buustaamana)tsempata, nähdä muitakin ihmisiä ja kiikuttaa itteni kuopuksen kans 1krt/vk perhekerhoon ja esikoisen omaan kerhoonsa 1-2krt/vk.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Meillä koitetaan mennä näin nyt ja kuten totesin, olen positiivisesti yllättynyt että meilläpäin on näinkin paljon kodin ulkopuolista viriketoimintaa tarjolla. Ei meitä kotiäitejä tai meidän tenavia(vielä ainakaan) ole ihan täysin unohdettu ;)

Edited by tikkunekku82

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt en ole kauheasti vastauksianne lukenut, mutta myös minun ohjenuorani näissä lastentoivomisasioissa on se, ettei kauhalla voi ottaa jos lusikalla antaa. Omat voimavarat on siis mitoitettava lapsilukuun. Meidän perhepiiriin syntyi toinen lapsi ja esikoinen 4v on ihan täysipäiväisesti päiväkodissa 40h/vko, että äiti saa olla vauvan kanssa rauhassa kotona. Isä vie ja hakee tarhasta työpäivää ennen ja sen päätteeksi. Kyllä vähän mietityttää, että meneekö tämä nyt ihan oikein. Äiti on kertonut, että tarvitsee omaa aikaa (vauvan päikkäreiden ajan), eikä sitä saa jos esikoinen on kotona. Kyse ei ole mitenkään vaativasta vauvasta, vaan läpi yönsä posottavasta tyytyväisestä tylleröstä.Tämä on ehdottomasti mielestäni liian paljon "viriketoimintaa" esikoiselle, oli kuinka vilkas ja sosiaalinen kaveri tahansa.

 

Itse olen ajatellut, että yli kolmevuotiaalle voi hakea jotain kerhopaikkaa/osa-aikaista päivähoitopaikkaa jos hän niin toivoo ja selvästi tarvitsee itsenäistä toimintaa kerhossa. Meillä on tosiaan vasta tämä yksi yksivuotias lapsi, joten ei olisi ajankohtaista vaikka toinen tulisikin aika piankin. Puuhailla voi varmasti kahdenkin lapsen kanssa, käydä metsäretkillä, mahdollisuuksien mukaan jossain avoimessa päiväkodissa, puistossa yms. Ei me pojan vauva-aikana kauheasti mitään puuhasteltu (harrastuksia yms.), poika kulki kantoliinassa äidin puuhissa, joten eiköhän se seuraavakin kulje kantoliinassa sitten esikoisen puuhissa :) Ei vauvat tarvitse ohjattuja aktiviteetteja, tälläinen yksivuotias viihtyy jo hyvin isompienkin seurassa. Kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa voi järjestää vuorotellen puolisonsa kanssa, isä ottaa toisen äiti toisen. Näin itse olen ainakin suunnitellut toimivani tulevaisuudessa.

Edited by wanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 4- ja 5-vuotiaat ovat olleet nyt vuodenvaihteesta täysin kotihoidossa (aikaisemmin päiväkodissa 3pv/vko 6h kerrallaan) ja täytyy myöntää, että ihan päinvastoin kuin oletin, he ovat tasapainoisempia ja tyytyväisempiä kuin päiväkodissa. En olisi uskonut, sillä pojat tykkäsivät päiväkodista ja menivät sinne mielellään ja kotipäivät olivat välillä levottomia. Nyt levottomuus on lähes täysin poissa. Sen verran aktiviteettia heillä on että käydään kerran viikossa temppujumpassa avoimessa päiväkodissa ja kerran viikossa kerhossa 3h. Tuo poikien kerho on kyllä aikamoinen paikka, kun siellä on yksi aikuinen ja 14 lasta, joista 8 poikia. Meidän esikoinen on siellä vanhin ja 4-vuotiaitakin on vain 3. Siellä on muutama poika, jotka terrorisoivat eivätkä noudata sääntöjä. Pojat ovat ihmetellen kertoneet näistä kerhokavereista. En tiedä johtuuko siitä, että nämä lapset ovat täysin kotihoidettuja olleet ennen kerhoa, eivätkä ole tottuneet ryhmässä toimimiseen. Kerho on hyvin päiväkotimaista sääntöineen ja rutiineineen. Meidän kohdalla päiväkoti olisi kyllä ollut parempi vaihtoehto kuin kerho, mikäli pojat kävisivät siellä 3-4 kertaa viikossa kuten ryhmän muut lapset. Päiväkodissa heillä oli 13 lasta ja 5 aikuista ryhmässä. Mä en nähnytkään mitään järkeä siinä, että otettiin lapset pois tutusta päiväkodista ja oltaisi laitettu heidät moneksi päiväksi kerhoon. Nyt kerho on kiva paikka, kun sitä on vain vähän. Kerhopaikka saatiin 2,5km päästä, kun meidän lähellä ei kerhoissa ollut tilaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now