Sign in to follow this  
Followers 0
My.

Miten totuttaa koira vauvaan?

31 posts in this topic

Meillä on lähipiirissä koira jonka käytös ei ole aina mallikkainta mahdollista. Koira on pieni terrieri jolla riittää virtaa niin sisällä kuin ulkonakin. Koira on aikoinaan otettu lapsiperheeseen, jonka lapset alkavat nyt olla jo lähes aikuisia. Kuitenkin koiran paikka omassa "laumassa" on jäänyt vähän epäselväksi lasten ollessa pienempiä, joten se pyrkii dominoimaan perheen lapsia ja välillä vieraitakin.

 

Meille on syntymässä keväällä vauva, ja tämä perhe tulee osallistumaan vauvan elämään paljon. Haluaisin että voimme vierailla heidän luonaan ilman että tarvitsee tosissaan pelätä että koira esim. innostuksissaan hyppii vasten vauvaa tai vauvaa kantavaa aikuista, saatikka osottaa minkäänlaista doiminointiyritystä tai aggressiivisuutta lasta kohtaan.

 

Onko kenelläkään vinkkejä, neuvoja tai kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? Hyviä kirjavinkkejä otetaan myös mielellään vastaan! Meillä on puoli vuotta aikaa ennen vauvan tuloa saada yhdessä tämän perheen kanssa koiran käytöstä muokattua lapsiystävällisemmäksi ja totuttaa se esim. vauvan tavaroihin jo ennen sen syntymää. Minulla ei vaan ole koskaan ollut itselläni koiraa, joten en oikeen tiedä mistä pitäisi lähteä liikkeelle. :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei olla ihan samassa tilanteessa, mutta voin kertoa miten meillä toimittiin jos siitä olis vaikka vähän apua.

 

Eli meillä on kotona pikkuisen reilun vuoden ikäinen pystykorva-laika, ja koira on pennusta asti (no siis pentuhan se on vieläkin) todella aktiivinen tapaus. Sisällä ollessaan rauhoittuu kyllä, mutta sisälle tuleminen on aina ihan supermahtavaakivaaupeaa ja sen kyllä huomaa, kun koira juoksee aivan jäätävää vauhtia ympyrää sohvan, keittiön ja eteisen välillä. Koira on ollut meiän sylivauva, on siis saanut pennusta asti olla sohvalla (kunhan on nätisti) ja on myös nukkunut meidän sängyssä silloin kun nukkuu sisällä. Koira on toki koulutettu ja tottelevainenkin aina sille päälle sattuessaan, mutta pentukoira on pentukoira ja pystykorvan itsepäisyys on todellakin hyvin havaittavissa. Tietää kuitenkin mikä on sallittua ja mikä ei, esim. ei koskaan pure/hajota/tuhoa mitään muuta kuin omia lelujaan, eli ei tarvitse pelätä kenkien tai sohvatyynyjen puolesta. Ainut mikä on välillä liian houkuttelevaa on mun ja miehen matalalla sohvapöydällä olevat herkkukulhot viikonloppuisin, niistä ei malttais millään pysyä erossa.

 

Koira ei ollut ikinä ollut lasten kanssa missään tekemisissä ennen meidän vauvaa, joten meitä jännitti aivan älyttömästi miten koira vauvaan suhtautuu, tuleeko mustasukkaiseksi tms. Ennen vauvan tuloa ei valmisteltu koiraa vauvan tuloon oikeastaan mitenkään, kun ei oikein keksitty että miten sen olis voinut tehdä.

 

Vauvan tultua otettiin koira heti ekana iltana sisälle ja annettiin haistella ja tutustua vauvaan ihan rauhassa samalla, kun vauva oli mun sylissä. Samalla mies jutteli koko ajan koiralle, kertoi että tässä on nyt tämmöinen vauva ja se jää meille asumaan jne. Vaihdeltiin vauvaa välillä miehen syliin ja takaisin ja koko ajan rapsuteltiin koiraa ja juteltiin sille. Näin tehtiin pari eka iltaa, ja kolmantena iltana ja sen jälkeen ollaan oltu niinkuin mitään ei oiskaan ja meillä on mennyt tosi hyvin. Koira tietää jo että vauva on sen lauman jäsen ja sisälle tullessaan tarkistaa että vauva on tallessa, ja jos vauva nukkuu esim. sohvalla niin koira saattaa mennä lattialle sen eteen nukkumaan. Vauvan itkiessä koira monesti tulee tökkimään kuonolla ja "hoivaamaan" siihen mulle tai miehelle kaveriksi.

 

Pääpointti meillä on ollu siinä, että koiran elämää muutettais mahollisimman vähän, koska vauva on kuitenkin itsessään myös koiran elämään aika iso muutos. Eli me ollaan edelleen otettu koiraa samallalailla sisälle iltaisin ja rapsuteltu ja leikitty sen kanssa, ja käytetty mettällä ja irrallaan juoksemassa. Sitten toinen mitä ollaan pidetty tärkeänä on se, että koiraa ei saa kieltää menemästä vauvan luo eikä myöskään hätistellä koiraa pois silloin kun itsellä on vauva sylissä, vaan koira saa haistella ja tökkiä vauvaa kuonollaan ja olla nätisti sen vieressä. Muuten se voi hyvinkin tulla mustasukkaiseksi vauvasta. Kaikinpuolin ollaan siis vaan koitettu piettää vauva mahollisimman luonnollisena osana koiran elämää ja siinä ollaan kyllä omasta mielestä onnistuttu tosi hyvin. Koira on saanut nyt taas nukkua sisällä, ja vaikka ollaan kaikki neljä nukuttu samassa sängyssä niin mitään ongelmaa ei oo ollut. Koira osaa myös sohvalle tullessaan ja istuessaan varoa vauvaa, eli ei siis tule enää niin innoissaan vaan mun tai miehen kainaloon sohvalle niin että vauva jäis väliin.

 

Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua. :) Eiköhän teilläkin mene ihan hyvin kun vaan muistatte että kaikenlainen överiksi vetäminen suuntaan tai toiseen on aina huonoa. Käyttäydytte ite niinkuin kyseessä olis maailman luonnollisin asia ja koira oppii teiltä ettei tässä nyt mitään kummaa ole. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua. :) Eiköhän teilläkin mene ihan hyvin kun vaan muistatte että kaikenlainen överiksi vetäminen suuntaan tai toiseen on aina huonoa. Käyttäydytte ite niinkuin kyseessä olis maailman luonnollisin asia ja koira oppii teiltä ettei tässä nyt mitään kummaa ole. :)

Kiitos kokemuksestasi! Vähän samankaltaisia tarinoita olenkin lukenut netistä koiran totuttamisesta vauvaan. Musta tuntuu kuitenkin siltä että meillä on aika lailla isompi työ tämän koiran kanssa, sillä jo meidän saapumisemme heidän luokseen aiheuttaa koirassa sellaisen riekkumisen ja hyppimisen että lyhyt hame tai shortsit päällä hirvittää. Koiran tapa leikkiä ja pyytää huomiota on muutenkin tosi raisu. Tuntuu siltä että tässä olisi todellakin syytä alkaa muuttaa koko perheen toimesta käyttäytymistä ja opettaa koiraa siihen miten ollaan "normaalisti" kun vieraita tulee.

 

Havittelenkohan nyt ihan kuuta taivaalta kun aikaa on kuitenkin vain puoli vuotta? Tiedän että koko perhe on sitoutunut muuttuvaan tilanteeseen sopeutumiseen, mutta keinot tuntuu olevan vaan kaikilta osapuolilta hukassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Veikkaan, että homma vaatii muutakin työtä, kuin vain vauvaan liittyvää. Jos koira on kova riekkumaan ja siinä mielessä huonotapainen, koko sen tapaa olla ja puuhata täytyy muokata. Ongelma ei siis niinkään ole aikataulu, vaan se, että koko koiran käytöstä täytyy muuttaa. Koira ei nimittäin ymmärrä, että vauvan ollessa läsnä ei riekuta jne., vaan sen täytyy oppia, että riekkumiselle on aikansa ja paikkansa. Lapsen läsnäollessa koiran täytyy olla omistajansa "hanskassa" koko ajan, ja jos se ei ole hanskassa nytkään (ei siis esim. tottele kieltoja hyppiä vieraita vasten jne.), homma ei tule onnistumaan. Tulee vaatimaan omistajilta päivittäistä työtä, ilman poikkeuksia.

 

Jos omistajilla ei ole mitään käsitystä, miten koiraansa kohdella ja rauhoittaa, suosittelen suoraan kääntymään jonkun ulkopuolisen, kuten koirakoulun tai ongelmakoirakouluttajan puoleen, joka näkee koiran käytöksen ulkoa päin, ja voi neuvoa omistajia kädestä pitäen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Niinhän se vaatiikin. Olen miettinyt tuota ulkopuolista kouluttajaa, jos saisin vaan ajatuksen myytyä perheen aikuiselle jotenkin hienovaraisesti. Kouluttajat vaan maksaa maltaita enkä minä valitettavasti pysty sitä yksin kustantamaan, eikä mielestäni olekaan minun tehtäväni sillä koira ei ole minun. Täytyy pohtia yhdessä tämän aikuisen kanssa että päästäisiinkö jotenkin järkevästi rakentamaan koiralle ja koko perheelle parempaa tulevaisuutta. Jos saatais joku asiansa osaava kouluttaja kertomaan mitä perusasioita pitäisi treenata ja miten sekä saatais perheelle yhteinen ja johdonmukainen linja koiran käsittelyssä, luulen että niillä eväillä pääsisi jo pitkälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En tiedä, miten läheinen tuo perhe teille on, mutta toisaalta jos perhe itse ei ole kokenut koiransa käytöstä niin häiritseväksi, että olisi hakenut siihen apua, heillä tuskin on motivaatiota muuttaa koko elämäntyyliään kovin vähällä. Hekin kun ovat ilmeisesti kyenneet kasvattamaan lapsensa lähes aikuisiksi koiran kanssa (tai siitä huolimatta), joten kuulostaa aika erikoiselta, että koiran nyt pitäisi kamalasti muuttua siksi, että johonkin toiseen perheeseen on tulossa vauva.

 

Lisäksi koira on ilmeisesti jo aika iäkäs, mikä ei helpota hommaa. Itse koiranomistajana en suhtautuisi kovin hyvin, jos joku lähipiiristä saisi lapsen, ja sen vuoksi vaatisi minulta iäkkään koirani uudelleenkoulutusta ja elämäntavan muutosta, sekä esim. rahallista investointia kouluttajaan.

 

Pieni terrieri, vaikka innokas onkin ja hyppii vasten, tuskin on kovin suuri uhka lapsellenne, koska on ilmeisesti vain vauhdikas, kuriton, ja terrierimäisen raisu, ei siis suoraan lapsia kohtaan aggressiivinen. Lasta ja koiraa ei muutenkaan pidä jättää kahden tai valvomatta keskenään, ja jos alle polvenkorkuinen koira hyppii lasta kantavaa aikuista vasten, se tuskin uhkaa lasta mitenkään. Kyläillessä vauvaa ei ole pakko jättää lattialle, tai koiran voi laittaa esim. toiseen huoneeseen, jos omistaja on tähän suostuvainen. Vähän ehkä tulee sellainen ylireagoinnin maku tässä, pakko sanoa suoraan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En tiedä, miten läheinen tuo perhe teille on, mutta toisaalta jos perhe itse ei ole kokenut koiransa käytöstä niin häiritseväksi, että olisi hakenut siihen apua, heillä tuskin on motivaatiota muuttaa koko elämäntyyliään kovin vähällä. Hekin kun ovat ilmeisesti kyenneet kasvattamaan lapsensa lähes aikuisiksi koiran kanssa (tai siitä huolimatta), joten kuulostaa aika erikoiselta, että koiran nyt pitäisi kamalasti muuttua siksi, että johonkin toiseen perheeseen on tulossa vauva.

Kyseessä on tulevan lapsen erään isovanhemman perhe, jossa vauvan toivotaan viettävän aikaa mm. hoidossa. En tiedä ylireagoinko koiran käytökseen, mutta mulla on mennyt monta kertaa hermo heillä vieraillessa kun koira on hampaita näyttäen mm. yrittänyt ajaa minut pois sohvalta. En luota koiraan tippaakaan enkä luota siihen että perheenjäsenet saavat koiran hanskaan jos jotain uhkaavaa meinaa tapahtua. Toisinsanoen pahoin pelkään että lapsi ei voi olla hoidossa kyseisessä perheessä jos koiran käytöstä ei saada muutettua. Koiralla on elinikää odotettavissa vielä lähes kymmenen vuotta, joten olisi tosi kurjaa jos lapselta jäisi useaksi vuodeksi yksi "mummola" pois sen takia että perheen koira on huonosti kasvatettu. :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mitä isovanhempi itse on asiasta mieltä? Näkeekö hän, että vauva voisi tulla hoitoon koirasta huolimatta? Miten hän itse kokee koiransa käytöksen, ja onko siihen yritetty puuttua mitenkään tähän saakka?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isovanhempi otti ihan itse asian puheeksi kun kuuli raskaudesta, hän pohti tuolloin että koiran käytös on ongelmallista ja että täytyy miettiä yhdessä miten koira totutetaan vauvaan. Nyt emme ole pitkään aikaan nähneet, tällä viikolla olisi tarkoitus nähdä ja aion ottaa koira-asian esiin. Perhe on siis valmis (ainakin aikuisen osalta) tekemään töitä tilanteen eteen, mutta keinottomuus puolin ja toisin on ongelma.

 

Koiran käytökseen on tähän mennessä puututtu välillä, tuntuu että perheessä on toisinaan menossa trendi että koiraa yritetään kasvattaa, mutta välillä asia tuntuu unohtuneen kun heille menee vierailulle. En ole myöskään vakuuttunut siitä että koiran koulutusyritykset ovat olleet kovin johdonmukaisia, etenkin kun koiran käytökseen välillä puututaan ja välillä se on vieraiden vastuulla.

Edited by Myy84

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuossa tilanteessa suosittelisin ehdottomasti kouluttajan luona näytillä käymistä. Ilmeisesti koiran omistaja ei itse hoksaa, mikä määrä työtä kouluttamisessa on, ja miten äkkiä terrieri tarttuu epäjohdonmukaisuuksiin. Hyvä koulutustyö on helposti kerralla tuhottu, kun koira saa kerrankin rikkoa sääntöjä. Uskon, että taitava kouluttaja näkee koiran ja omistajan vuorovaikutuksen laadun nopeasti, ja saa omistajan ymmärtämään, mitä asian korjaamiseksi on tehtävä ja miten. Muutenpa tuolle ei taida voida oikein mitään. Koira tarvitsee ohjeet, ja jos omistaja ei niitä osaa antaa (ja valvoa niiden noudattamista), homma on kuin lapiois hiekkaa Saharasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

vaikea sanoa koiraa tuntematta, mutta koira dominoi niitä joita se pystyy. Itselläni on koira, joka tunnetaan ärhäkkänä, vaikka kokoa on vaivaset 4kg. Teini-ikäisenä tämä narttu sitten onnistui jopa estämään miestäni tulemasta sänkyyn nukkumaan, vaikka olikin muuten "kiltein" koira ikinä, niin miehelle se osotti iltaisin kaapin paikkaa.

 

Alkuun minähän otin ohjat ja koira sai kyllä lähteä liukkaasti sängystä. Mutta se ei ratkonut tietenkään ongelmaa, koirahan piti minua jo muutenkin lauman johtajana. Lopulta tuon kaks metrisen miehen oli myönnettävä, ettei auta nöyristely. :grin: No nopeasti koira paikkansa löysi, kun ei voinutkaan komentaa miestä. (meillä ei käytetty lainkaan fyysistä koskemista kun komensimme, koska koira oli nöyrä muille. Eli sanalla ja tuijotuksella, joskus jopa murinalla hommaa lähdettiin viemään eteenpäin.)

 

Koiran (vanhankin) voi kouluttaa, ja se on aina koiran parhaaksi. Alkuun on saatava laumalle hierarkkia, tai ainakin omistaja pitämään koira kurissa. (hampaiden näyttämisestä välitön seuraus jne.)

 

Pikkukoiria ihmiset inhimillistävät liikaa, ja se on hulluutta. Koira on koira eikä ihmimen.

 

Myöhemmin narttumme alkoi nylpyttämään yhtä vierastamme aina. Ihmisiä nauratti, jopa nylpytetty nauroi. :blink: Sanoin vain vieraalle että ei ole mitään asiaa sallia moista koiralleni. Ja viesti meni perille. Koira ei enää nöyryytä tätä heikkona pitämäänsä henkilöäkään.

 

Pikkukoiran hyppiminen on vaikea kitkeä, mutta siihen auttaa se että koiraa tervehditään hänen tasollaan. Eli koiran eteen kyykistytään, ja tervehdintä tapahtuu avoimella kädellä leuan alle. Kumartumimen päälle ja selkään koskeminen lietsoo hyppimistä pienellä koiralla. Eli kun koulutusta suunnitellaan kannattaa tutustua koiran perspektiiviin - pieni koira on aina eri kuin suuri.

 

Meillä on myös yksi henkilö koulutettu kiertämään kokonaan. Eli tämä jalkavikainen koiraa pelkäävä ihminen tervehditään kyllä, mutta vasta kun hän istuu sohvalle, ja silloinkin säännöt poikkeaa rajusti. Koira ei nöyryytä ikinä henkilöä, ja jopa tosiaan ovat yhdessä lenkkeilleetkin. Koiralle vain on tehty selväksi, miten paljon poikkeaavalla tavalla hänen odotetaan toimivan. Koira jopa opastaa itse valjaiden pukemisen päälleen, ja käyttäytyy todella luonnettaan vastaan olemalla äärettömän rauhallinen. (vierailu on aina suoritus koiralle, ja tosiaan ovat onnistuneet käymään keskenään lenkilläkin, kun minä jouduin sairaalaan, ja mies oli satojen kilometrien päässä.)

 

Se vaatii työtä, työtä ja työtä, mutta oikeasti koulutus palkitsee niin koiraa kuin lähellä olevia ihmisiäkin. :) tsemppiä. En usko että koira on paha, mutta työtä vaatii jokainen koira.

 

Nimim. Minua nyt pidetäänkin ihan hulluna, kun tuon rääpäleen olen monen mielestä ylikouluttanut. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille vastauksista ja mielipiteistä!

Oli kiva saada vahvistusta omalle ololle siitä että isompiin toimiin on ryhdyttävä koiran suhteen, nyt vaan toivon että saan myytyä ajatuksen esim. ulkopuolisesta kouluttajasta perheelle. Onneksi he ovat tosiaan yhteistyöhaluisia, joten uskon että jonkinlaiseen ratkaisuun päästään tässä asiassa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyseessä on tulevan lapsen erään isovanhemman perhe, jossa vauvan toivotaan viettävän aikaa mm. hoidossa. En tiedä ylireagoinko koiran käytökseen, mutta mulla on mennyt monta kertaa hermo heillä vieraillessa kun koira on hampaita näyttäen mm. yrittänyt ajaa minut pois sohvalta. En luota koiraan tippaakaan enkä luota siihen että perheenjäsenet saavat koiran hanskaan jos jotain uhkaavaa meinaa tapahtua. :girl_sad:

 

 

Sinuna en veisi lasta koiran lähelle enkä todellakaan antaisi lasta hoitoon ilman, että isovanhemmat suostuvat eristämään koiran vierailun ajaksi. Elleivät saa koiraansa ns. "hallintaan" ulkopuolisen kouluttajan avulla. Pienikin koira saa pienelle vauvalle aikaan puremisella suuret vammat ja jos koiran käytös on tuollaista, niin olisin todella varovainen. Kaupoissa on myytävänä portteja esimerkiksi makuuhuoneeseen, koira kyllä kestää olla siellä 1-2 päivää, kunhan se lenkityksistä yms.. huolehditaan.

 

Kannattaa olla myös tarkkana, millaisen kouluttajan ottaa. Kaikista varmin vaihtoehto on ottaa yhteyttä paikalliseen palveluskoirakerhoon tai jos tiedätte esimerkiksi paikallisia,kokeneita kyseisen rodun kasvattajia. Kannattaa muistaa, että terrieri rotuna ei ole rotuna kaikkein helpoin. Lycka till :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suoraan sanottuna rasittavan kuuloinen piski, ja en todellakaan jättäisi lasta hoitoon saman katon alle, jos kerran kurinpito on tuota luokkaa. Omat koirat on oppineet pennusta asti että ei on ei ja einä pysyy jos ei toisin käsketä, ja numeroa tekemättä on hyväksyneet vauvan. Esikoisen kohdalla suoritettiin epämuodollinen esittely, non muuten on saaneet olla ja mennä vapaasti. Lapsi on se, jota kielletään jos on tarpeen, koirat ei juurikaan tuppaudu lähelle ja sietävät lasta hyvin. Toinen jopa tykkää. Uuden vauvan tullessa taloon koirat oli ihan että jassoo, no moi vaan sullekin, ja menivät jatkamaan uniaan. Siispä tuo alussa mainittu overiksi vetämisen välttäminen mihinkään suuntaan tuli mullakin ensin mieleen, mutta kyseessä taitaakin olla ihan perustottelematon pikkupomo, joten ei taida nyt ihan tuo konsti riittää. Kouluttajan kustantaminen ei todellakaan ole teidän tehtävänne, ja hukkaanheitettyä rahaa se olisikin, jos kerran kielletään kun jaksetaan, ja muuten koira elelee kuin pellossa. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi!

oletteko kokeilleet koiralle kuonokoppaa totuttamisajaksi? Voi olla että se kuulostaa vähän brutaalilta, mutta itsellä on samanlainen tilanne että koira pitäisi saada tottumaan lapseen. Tosin mun vanhemmilla jossa koira on, on mahdolista pitää ulkona tarhassa. Jotenkin tuntuu, että mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä vaikeampaa koiran totuttaminen vauvaan on? Vauvaa on vähän niinkuin piiloteltu koiralta, ja kovin innoissaan se haistelee vauvan hajuja yms. Kyseessä on siism veljen poikani. Tiedän, että jos koira vahingoittaisi jotenkin lasta se olisi viimeinen piikki minun koiralle. Veljeni ja hänen tyttöystävänsä eivät ole vielä kovin innokkaita mitenkään totuttamaan koiraa lapseen. Lapsi on nyt 5kk. Koirani on hiema raisu, jolla on hieman käytöshäiriöitäkin eli on jo useamman vuoden vanha ja puree housun lahkeita, joskus hyppii ihmisiä vasten yms. Mulla taas voisi mennä välit poikki veljeen, jos hän vahingoittaisi koiraani jotenkin. Se on mulla kieltämättä aika tärkee. Joten en tosiaan tiedä miten tuo totuttaminen onnistuu ongelmitta? Ihan pelolla odottelen sitä aikaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerron meidän tarinan myös:

 

Meillä on kotona sellainen pian 10v sekarotuinen (emä collie, isä seropi, tää kyllä näyttää ihan laikalta) pappa joka käyttäytyy kuin yksivuotias pojankoltiainen :rolleyes: On siis hyvin energinen ja vilkas tapaus, ollut meidän lellipentu ja sen kyllä huomaa. Kiitos myös sen että otettiin se meille 1-vuotiaana kouluttamattomana ekaksi koiraksi pitovaikeuksien vuoksi, hehehe, miksiköhän laittoivat myyntiin :rolleyes: Sattui vielä olemaan sen luontoinen otus ettei oo ollut ihan helpoin koulutettava.

 

No, hyvinhän meillä menee koiran kanssa vaikka se ei ehkä missään toko-kisassa pärjäiskään.

Me totutettiin koira vauvaan niin että sairaalasta tuotiin vauvantuoksuisia harsoja kotiin pitkin lattioita ja kun vauva tuli kotiin, laitettiin turvaistuin lattialle ja koira sai haistella sitä ihan rauhassa (ja siis meidän "rauhassa" on hurjalla tohinalla nenä nenää vasten :lol: ). Kehuttiin koiraa kun se nätisti katseli/haisteli lasta ja kiellettiin kun teki jotain väärin. Pari päivää se oli aika häsässä, yritti mm. hyppiä kun kannoin lasta sylissä, hätääntyi/ahdistui kun vauva itki mutta sen jälkeen tuo on ollut ihan oma itsensä taas. Kun tullaan esim. ulkoa, koira tarkastaa että lapsi on tallella mutta muuten ei oikeastaan enää kiinnitä mitään huomiota siihen. Jos vauva itkee kovasti tuo alkaa ulvomaan sen kanssa :girl_haha: Öisin melko rasittavaa muuten <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, jos kyseessä on peruskiltti, edes "peruskoulutettu" koira, niin lapseen totuttaminen on helppoa. Välttää juurikin tuota överiksi vetämistä, antaa koiran haistella vauvaa ja sen tavaroita rauhassa ja muuten tosiaan käyttäytyy itse ihan tavallisesti. Tekee vain selväksi, että vauva on täällä jäädäkseen ja kieltää koiraa, ihan kuten missä tahansa muussakin tilanteessa, jos se tekee jotain mitä sen ei halua tekevän,

 

Mutta kun selkeesti kyseessä tuntuis olevan koira, jonka on annettu pomotella eikä ole jaksettu kouluttaa kunnolla, niin homma on eri. Ihan ensinnä musta tuossa tilanteessa tulee kouluttaa ne omistajat. Ei sen koiran koulutus auta mitään, jos ei siellä ole omistajat siihen kykeneväisiä. Terrieri tosiaan ei ole se kaikkein helpoin koulutettava, mutta en näe syytä miksei koulutus onnistuisi, jos KAIKKI samassa taloudessa asuvat ottavat asiakseen ottaa osaa koulutukseen, pitävät koko ajan koiralle samat säännöt jne. Kyllähän se koiran häiriökäyttäytymisen syy löytyy melkein aina sieltä omistajista.

 

Ja jos ei tilanteeseen muutosta tule, niin minä en ainakaan veisi lastani talouteen, jossa koira saa näytellä hampaitaa ja uhkailla ja dominoida ihmisiä!

 

Mainittakoon vielä, että meillä on suuri laumanvartija seropi, sellainen 50kg painava nallekarhu. Eikä ongelmaa oman tai muidenkaan lapsien kanssa ole ollut. Jos ei sitä lasketa lukuun, että osa lapsista nyt vaan pelkää isompaa koiraa. Tai sitä, että kun muksut innoissaan juoksee koiran perässä, niin se esim. kääntyessä saattaa pyllyllään pukata lapset nurin, kun on niin iso.

Edited by Buttercat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen verran haluaisin kommentoida alkuperäiseen tilanteeseen, että mielestäni on eri asia puhutaanko nyt vauvan/lapsen tulosta omaan "laumaan" vai vauvan/lapsen viemisestä ja totuttamisesta toisen (tuttavien perheeseen) "laumaan". Yleensä kun on paljon helpompaa ja todennäköisempää saada oma lauma/perhe hyväksymään tulokas. Koirat kun tuppaavat tottumisen myötä hyväksymään lapsen. Jos haluaa että ystävä/tuttavaperheen koira(t) samaan oppivat, niin pitää tilanteita varmasti harjoitella ja opettaa niille (käydä säännöllisesti kylässä ja koiran omistajat palkitsevat ja ohjaavat halutun käytöksen suuntaan). Mutta on myös niitä koiria, jotka eivät vuosien harjoittelun jälkeenkään pysty hillitsemään itseään uusissa yllättävissä tilanteissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on luvassa purkautumista tilanteesta, ei niinkään mitään rakentavaa tai kehittävää.

 

Tilanne on elänyt kuluneiden kuukausien aikana paljon. Välillä tuntuu että koira on ollut hyvän kurinpalautuksen alaisena, mutta välillä tilanne on ollut ihan ennallaan. Mulla on nyt suoraan sanottuna alkanut palaa käämi ihan täysin. Tuntuu siltä että on ihan sama mitä me miehen kanssa yritetään ja puhutaan perheelle, kun lopputulos on se että koiraa välillä pidetään tiukassa kurissa ja välillä se saa hyppiä ihan täysin omistajiensa silmille. Omistajat eivät osaa lukea koiraa ollenkaan vaan tulkitsevat sen viestejä ihan käsittämättömällä logiikalla (esim. koira kokeilee rajojaan eikä poistu huoneesta omistajan niin käskiessä, fyysiesti poistaessa murisee, protestoi, laittaa liinat kiinni, järsii omistajan kättä ja raapii -> omistajan tulkinta on että koira nyt "suuttui" hänelle jostain kun ensin se oli menossa ulos mutta palasikin takaisin eikä nyt tottele lainkaan). :dash2:

 

Jos jotain hyvää tilanteesta voi löytää, niin koira on alkanut kunnioittaa minua ja miestä, olemme selvästi nyt sen yläpuolella. En vaan ole varma että onko tämä loppujen lopuksi paras mahdollinen ratkaisu, sillä kun koiralla ei ole omassa perheessä riittävää johtajaa, on arvojärjestys meidän läsnäollessamme koiran mielestä mies, minä, koira ja muu perhe.

 

Eniten ottaa päähän se etten enää usko siihen että perhe saa koiraa riittävästi kuriin. En halua viedä lastani hoitoon sellaiseen paikkaan jossa on koira jota kukaan ei hallitse kunnolla. Ärsyttää ja harmittaa kun tiedän että tästä tulee varmaan vuosien vääntö, pelkään saavani inhottavan miniän roolin kun en uskalla jättää lastani mummolaan hoitoon.

 

Joku taisi pohtia että mahtaako tuollainen koira olla vaarallinen kun terrierit harvoin ovat aggressiivisia lapsia kohtaan, enemmän innokkaita. No, innokkuus voi todellakin olla vaarallista kun n.10kg koira hyppii vasten ja saa juosta asunnossa mm. sohvia pitkin. En myöskään luota siihen että koira osaisi aina hillitä hermonsa, olen nähnyt sen dominoivan aikuisia murisemalla ja jopa näykkimällä, miten lapsi sitten (erityisesti kasvaessaan) olisi eri asia...

 

Puhhuh, tuntuipa hyvältä purkaa tunteita pitkästä aikaa. Tätä kirjoittaessa alkoi hahmottua (taas kerran) ettei tilanne todellakaan ole helpoimmasta päästä. Nyt alkaa oma jaksaminen neuvonantajana olla loppu, erityisesti kun meidän ehdotuksemme kantautuvat kuuroille korville. Saimmepa viimeksi palautetta siitä kun komensimme koiraa liian tiukasti että ei sille tarvitse rähjätä. Joopa joo, se lässyttäminen onkin tuottanut paljon tulosta. :rolleyes:

Nyt yritän jättää harmistukseni tähän ja kääntää ajatuksiani siihen suuntaan että jos ja kun tilanne koiran suhteen ei ole muuttunut eikä välttämättä muutu, meidän lapsemme ei voi tuossa taloudessa olla hoidossa. Oli kuinka ylireagointia hyvänsä, nyt on kyse minun lapsestani ja hänen turvallisuudestaan. Jos mummo ei saa piskiään kuriin eikä ymmärrä hakea apua, vierailemme heillä vain siten että pystyn itse valvomaan lapsen turvallisuutta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myy84, eihän tuo ole ollenkaan ylireagointia! Ennemminkin täysin järjellinen ja oikea ratkaisu. Ihan turhaan vetää tuleva mummo siellä herneitä nenään, jos ei halua asialle mitään tehdä. Hommahan menee niin, että TE saatte lapsen, joka on TEIDÄN vastuulla. TE päätätte mikä on lapselle hyväksi, ei kukaan muu. Jos mummoa ei tämä kiinnosta, niin omapahan on valintansa. Jos te olette ilmoittaneet, että lapsi ei jää ilman teitä hoitoon, ennen kuin koira on kurissa (mikä nyt pitäisi olla ihan itsestäänselvyys kaikille), eikä mummoa kiinnosta tehdä asian eteen mitään, niin turhaanpa sitten kitisee. Mä tekisin ihan kylmästi vaan niin, että kun vauva syntyy ja te vierailette siellä ja koira edelleen jatkaa tuollaista käytöstä, niin ilmoittaisin, että en aio omaa lastani vaarantaa vähääkään. Tulkoot teille jatkossa kylään ILMAN koiraa, niin ei tartte pelätä. Tokihan siinä on isona vaarana, että välit viilenee. Mutta edelleen, musta se on sitten tulevan mummon valinta. Ja haluaisin kyllä vakaasti uskoa, että lapsenlapsi menee koiran edelle.... :girl_sigh:

 

Tää nyt vaan on niin vaikeeta näin koiranomistajan ylipäänsä ymmärtää, että miksi sen koiran pitää antaa dominoida ja tehdä mitä lystää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Törmäsin tähän keskusteluketjuun ja kun meilläkin isovanhempien koira aiheuttaa jossain määrin päänvaivaa, niin kerron omat ratkaisumme asiassa. Ehkä siitä on apua ketjun aloittajalle. Meillä mieheni vanhemmat asuvat lähellä ja omat vanhempani kaukana, joten käytännössä näihin lähellä oleviin isovanhempiin olemme viikottain yhteydessä, kun taas omia vanhempiani näemme muutaman kerran vuodessa. Mieheni vanhemmilla on jo yli 10-vuotias melko pienikokoista rotua oleva koira, joka sinällään on ihan suloinen, mutta ottanut liian paljon valtaa perheessä ja mm. purrut emäntäänsä parikin kertaa. Esikoistamme (4 v) koira on kerran näykkäissyt.

 

Koiran takia lapsemme ovat varsin harvoin miehen vanhempien luona. Yleensä mieheni tai me molemmat olemme mukana ja kyläilemme vain merkkipäivien johdosta tms. Esikoinen jo osaa jättää koiran rauhaan, mutta kuopuksemme (kohta 2v) on siinä vaiheessa, että haluaisi silitellä ja leikkiä sen kanssa. Käytännössä tällöin jonkun aikuisen on koko ajan oltava aivan vieressä seuraamassa tilannetta (ja silti pelkään, että koira näykkäisee tai puree, kun lapsi tekee jotain odottamatonta). Lapset kävisivät tosi mielellään yksinäänkin silloin tällöin mummolassa, mutta mieheni äiti on sanonut, että esikoista voi joskus ottaa, mutta kuopusta koiran takia vielä ei. Näin ollen kuopuksemme ei ole vielä kertaakaan ollut yksinään miehen vanhempien luona, vaikka varmasti olisi siskonsa tavoin tosi iloinen, jos joskus pääsisi.

 

Jossain vaiheessa tilanne harmitti itseäni enemmänkin, mutta meidän kohdalla lapset ovat onneksi voineet pitää yhteyttä isovanhempiinsa siten, että nämä kyläilevät tai hoitavat lapsia täällä meillä. Tässä ketjussa oli hyviä vinkkejä koiran kouluttamiseen, mutta ainakaan meidän tilanteessa en usko, että isovanhemmat jaksaisivat alkaa johdonmukaisesti osoittaa koiralle paikkaansa perheessä, kun se ei ole toteutunut tähänkään mennessä. Itselleni tärkeintä on ollut hyväksyä se, että ko. koira on isovanhemmille luonnollisesti rakas perheenjäsen ja jos he itse eivät jaksa tai halua lähteä koiraa uudelleen kouluttamaan, niin se on heidän ratkaisunsa. On hienoa, että lapsillamme on edes nämä yhdet isovanhemmat lähellä ja olen kiitollinen lasten puolesta tärkeistä ihmissuhteista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nuo on aina hankalia tilanteita kun kyseessä ei ole oma koira. Vaikka koiran omistaja olisikin halukas ottamaan neuvoja vastaan niin eri asia toetuttaisiko niitä kuitenkaan. Meillä on kolme koiraa ja vauva laitettu alulle. Nuori koirista ei ole tottunut ollenkaa lapsiin mutten pidä sitä ongelmana. Koirat tietävät paikkansa ja tarvittaessa lapsen lähellä luontevasti oloa harjoitellaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni et ylireagoi tippaakaan, vaan suhtautumisesi on nimenomaan järkevä! Olette nyt yrittäneet hyvällä ja jämäkästi, pahalla on turha ees yrittää. Omahan on elukkansa. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä ketjussa oli hyviä vinkkejä koiran kouluttamiseen, mutta ainakaan meidän tilanteessa en usko, että isovanhemmat jaksaisivat alkaa johdonmukaisesti osoittaa koiralle paikkaansa perheessä, kun se ei ole toteutunut tähänkään mennessä. Itselleni tärkeintä on ollut hyväksyä se, että ko. koira on isovanhemmille luonnollisesti rakas perheenjäsen ja jos he itse eivät jaksa tai halua lähteä koiraa uudelleen kouluttamaan, niin se on heidän ratkaisunsa.

 

Juurikin näin. Eli koira on omistajiensa lemmikki/perheenjäsen jne. Jos he eivät halua tehdä asialle mitään, niin se on täysin heidän valintansa. Jokainen kouluttaa koiransa kuten kouluttaa ja elää elämäänsä omalla tavallaan lemmikkeineen.

MUTTA on myös täysin teidän valinta siinä vaiheessa päättää lasketteko lapsenne ko. paikkaan kylään. Siitä on koiran omistajien sitten turha yhtään kitistä, he ovat oman päätöksensä tehneet ja te omanne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heip!

Yhtään et mielestäni ylireagoi, päinvastoin. Vaikka koira olisi miten pieni tahansa, niin koskaan ei tule aliarvioida sitä, mitä se voi suutuksissaan tehdä. Koira on kuitenkin eläin. Meillä on 4kk ikäinen vauva ja aika kookas ja innokas koira 2v. Koiramme on aina ollut hyvin tottelevainen, mutta on myös vauhdikas ja innostuu helposti ja siitä ei sitten vauhtia puutu. Vauvan tullessa otimme kovemman kurin sisällä ollessa, koska minua pelotti se, että se innostuksissaan hyppää vauvan päälle tai juoksee vauvan yli sen ollessa lattialla tmv. Koira tottui vauvaan nopeasti ja mikäli vauva on lattialla, koira tietää jo, ettei ole samalle alueelle mitään asiaa vaan katselee tilannetta kauempaa. Vaihtelun vuoksi ja koirankin hemmettolemiseksi käyn aina miehen palattua töistä sen kanssa pitkällä lenkillä, koirapuistoissa jne, että hänkin saa sen oman huomionsa. Ja vauva muuten nukkuu omassa huoneessaan ja koira nukkuu meidän sängyn vieressä, joten ei sitä kuitenkaan syrjitä :)

 

Mutta siis, kirjoitin siksi, että kannustan todellakin pitämään puolesi, että koiraa tulee kouluttaa paremmin, mikäli vauvaa halutaan vierailulle. Ikävää koko ajan olla varuillaan ja peloissaan, että mitä koira seuraavaksi keksii. Koirakin aistii sellaisen ja saa siitä itselleen yliotteen ja pitää teitä varpaillaan ihan tarkoituksella. Ottaisin yhteyttä ihan ulkopuoliseen kouluttajaan,he tulevat ihan mielellään käymään paikanpäällä kotona ja tekevät suunnitelman koiran kouluttamiseks.

 

Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0