Miten totuttaa koira vauvaan?

[KatjaMarika]

Hieman menee aiheen viereen, mutta koska olen myöhemmin totuttamassa koiraani vauvaan, on huoli suuri.

 

 

Toivottavasti täällä olevista vinkeistä on meillekin hyötyä kunhan vauva joskus päättää maailmaan tulla, mutta kysyisin onko teillä kokemusta siitä, mitä tehdä kun koiran käytös muuttuu paimentavaksi/hyökkääväksi yhtä lasta kohtaan? On pelko että alkaa suhtautua huonosti myös tulevaan vauvaan.

 

Eli ensin taustoja: Minulla on ihana 5v corgi-seropi narttu. Se on hyvin innokas, varsinkin kun joku tulee käymään ja on hälyttävää sorttia joten ääntäkin lähtee. Pentuna sillä oli kova paimennusvietti, näykki nilkkoja yms mutta sen sain kitkettyä pois hyvissä ajoin samoin kuin eroahdistuksen. Koirani on peruskoulutettu, kuuntelee käskyt ja kulkee lenkilläkin ilman hihnaa. Lapsiakin tottelee välillä ja on ihana symppis, kotioloissa yleensä makoilee rauhassa ja välillä tahtoo leikkiä leluilla. Lapsiperheessä koirani ei ole kasvanut, mutta on aina tykännyt lapsista kunhan saa omaakin tilaa. Koirani joutui reilu vuosi sitten kanssani keskelle lapsiperhettä opettelemaan eloa kolmen lapsen kanssa. 

 

Vanhempien lasten (8v ja 5v) seuraan koira hakeutuu jopa, leikkii nätisti ja antaa haliakin. Mutta kun 3v neiti yrittää lähestyä niin koira lähtee karkuun/välttelee tai varoittaa ettei halua seuraa tästä. Pahimmillaan neiti ei saa mennä keittiöön eikä eteiseen, kun koira juoksee kohti ja näykkäsee/ärähtää pahasti. Vielä ei ole isompaa vahinkoa tullut, mutta jo pari kertaa neiti on saanut naarmuja. Tiedossa on, että 3v neiti on kiusanut koiraa, mm puhaltanut naamaan, ei anna nukkua ja herättää, piilottaa leluja, astuu usein päälle yms. Koetamme vahtia että neiti ei kiusaisi/olisi yksin tekemisissä koiran kanssa, mutta kun on kaksi muutakin lasta ja paljon tekemistä, ei aina voi vahtia. Koira ei tunnu sietävän neitiä ja pitää mahdollisesti kilpailijana(?) mutta nyt alkaa keinot loppua.

 

Minun ihana ja kiltti koira, jota kuka tahansa saa kannella ja hoitaa, alkaa muuttua vaaralliseksi pienimmälle. Mitä tehdä? Kuitenkin mm. kaverin puolivuotiaaseen suhtautuu hyvin, yrittää vaan pusutella ja puhdistaa korvia yms. Kyseessä ei siis tunnu olevan viha lapsia kohtaan - vaan ainoastaan meidän 3v neitiä kohtaan. Koskaan en koirastani luovu, ja se tuntuu minulle "lapselta" joten vaihtoehdot ovat vähissä. Kaikki vinkit otetaan kokeiluun jos auttaisi.

[JoHe]

^ Teette ensinnäkin sellaisen paikan, jonne koira pääsee, mutta lapsi ei. Rauhoitatte sen koiran omaksi paikaksi niin, etteivät lapset, ketään heistä, saa mennä koskemaan koiraan koiran ollessa siellä. Meillä eristettiin yli-innokas lapsi ja koira toisistaan koiraportin avulla, jolla asunto jaattiin lähes puoliksi. Alkuun oli myös häkki koiralla, jonne lapsilla ei ollut asiaa koiran vetäytyessä sinne. Portti tuli enemmän hyötyyn silloin, kun tuli tilanteita, jolloin olisi tarvinnut kasvattaa ne silmät selkään. Sen jälkeen kun kuopus oppi avaamaan portin, hankittiin siihen lukko. Nyt kuopuksen tolkku sanoo jo jonkin verran, ettei koira ole pehmolelu, joten saataan heille hetkeksi kääntää selkäni. Minkä kokoinen teidän koira on? Pystyisikö tekemään niin, että hällä ois portissa/häkissä oma luukku, josta hän mahtuu kulkemaan, mutta 3vee ei?

 

Mä en kyllä teidän koiranne käytöstä sotkis paimentamiseen, vaan selkeämmin hällä ja 3-vuotiaalla on pasmat sekaisin siitä, että kumpi on pomo. Meidän koiramme on myös paimen, se tulee ilmi helpoiten ulkona kulkiessa vapaana, kun hän tekee jatkuvaa kierrosta omien laumalaisten luona, toisen luota toisen luo tarkastaen näin jatkuvasti, että kaikki ovat läsnä. Hihnassa kulkiessa ahdistuu selvästi, kun joku meistä menee niin kauas, ettei hän pääse lähelle paimentamaan. corgin paimennus tosin tulee kyllä esiin tolla nilkkojen näykkimisellä, mutta sitä ei ilmeisesti 3-vuotiaalle tee?

 

Meillä lapsille on tehty alusta alkaen selväksi, että jos he kiusaavat koiraa ja koira puolustautuu ja näykkäisee, koiralle huudetaan ja se eristetään porukasta, mutta vika ja vastuu koiran rankaisusta on kiusaajan. Eli lapsi joutuu vierestä katsomaan ja vaikkei koiraan varsinaisesti satu, meillä ainakin koira näyttelee kuin sitä olis sydämeen ammuttu jos sille ollaan vihaisia ja se eristetään. Eristäminen voi tapahtua jopa pelkällä huomiotta jättämisellä päivän tai parin ajaksi.

 

Mä olen myös kokenut tärkeäksi, että lapset osallistuvat koiran koulutukseen yhtäläisesti. Koiran on toteltava jokaista perheenjäsentä samalla tavoin, mistäs se muuten ymmärtäisi istuvansa alimmalla pallilla. Jopa kuopus hoitaa koiran ruokinnan ja koira tietää, ettei ole mitään asiaa koskea ruokaan ilman lapsen lupaa. Muutenkin pyrin vahvistamaan lasten asemaa koiran silmissä.

 

Teidän tilanne on kuitenkin mun mielestä niin akuutti kun vaaratilanteita on jo syntynyt, että mä pyytäisin ammattilaisen paikalle tarkkailemaan lapsen ja koiran dynamiikkaa ja antamaan neuvoja.

 

Ymmärrän kyllä tuskastumisen, meilläkin oli hetkittäin aikoja kuopuksen ja koiran kanssa, kun mietin, ettei niitä voi ikinä jättää sekunniksikaan kaksin! Koiramme ei koskaan tehnyt mitään, mutta kuopus saattoi yrittää retuuttaa ja halailla koiraa kuin pehmolelua. Koiran ilmeestä vaan näkyi "Help!" Myöskin saattoi yrittää pahaa oloaan purkaa koiraan yrittämällä astua päälle jne. siksi emme ikinä jättäneet heitä kaksin jos kuopuksella oli huonoa aikaa. Yhteen aikaan mulla oli aina vessakäynneilläkin mukana joko lapsi tai koira Onneksi nuo hullut ajat on helpottaneet.

[KatjaMarika]

Koira on siis n. 10kg, selkä noin 30cm korkea joten aika pieni tapaus, mutta 3v neiti on kovin pientä sorttia, aika kapeaa mallia eli menee sinne minne koirakin. Ennen koirani siis sai olla jopa sängyssä kun kaksin oltiin, mutta miehen mielestä koira ei saa olla sängyssä, sohvalla tai makuuhuoneissa ylipäätään. Koulutettiin koira siis asustamaan maatasossa joka sille tuntuu sopivan. Käytännössä koira viettää aikaansa siis ruokasali/keittiö/eteinen tilassa yksin ollessaan ja öisin, olohuoneeseen pääsee kun ollaan kotona. Portti on siis olohuoneen ja ruokatilan välissä, ja se on suljettuna koiran ollessa yksin mutta muuten portti on auki. Meillä ei tunnu olevan mahdollisuutta sulkea kummallekaan omaa aluetta, kun eteisestä mennään vessaan, keittiössä lapsen ja koiran pitää käydä, samoin kuin ruokatilassa. Yhteiset tilat on siis molemmille yhteisiä. Mies ei suostu luopumaan periaatteistaan, joten makuuhuone ja olohuone (paitsi ollessamme kotona) ei ole koiraa varten.

 

Voiko tosiaan siitä johtua ettei koira saa enää käyttää koko asuntoa ja "omaa tilaa" on pienennetty? Koirallani oli oma koppi, mutta lapset tuhosi sen kun aina kun selän käänsi oli koppi leikeissä. Nyt koiralla on "oma nurkka" ruokatilan nurkassa jossa on koiran oma kori ja peti, jonne lapset ei kyllä mene, ellei juuri neiti sinne tahallaan mene ärsyttämään koiraa.

 

Lapset ovat saaneet mielestäni vähän liian vapaan kasvatuksen, eikä sanomiset mene todellakaan aina perille. Pienimmäinen tuntuu tahallaan tuota kiusaamista tekevän, vaikka joka päivä saa olla kieltämässä. Meillä on selkeät säännöt että koiran ruoka-aikaan lapset ei mene keittiöön, kun ruoka on niin tärkeä juttu koiralle (mustasukkaisuus) ja en ole halukas ottamaan vieläkään lapsia mukaan ruokintaan säännöllisesti. Vanhemmat lapset saa satunnaisesti ruokaa antaa, mutta pienempi saa olla poissa mielestäni siitä tilanteesta. Lapsille on jo yli vuoden hoettu että koiraa ei ikinä kiusata, sille pitää antaa omaa tilaa yms, mutta ei mene neiti 3v:lle jakeluun

 

Meillä kun on pari tapausta sattunut jossa koira ärähtänyt, on koira komennettu pois tilanteesta ja ärähdetty sille ja lasta on toruttu jos kiusaamisesta on kyse, lapsi vaan kuitenkin syyttää koiraa eikä meillä kyllä toimi "rangaistuksena" jos katsoo kun koiraa komennetaan. Tilanteiden välttely on ainoa keino joka tuntuu toimivan, mutta se ei ole ratkaisu ja vie voimat.

 

Perheessämme on siis valtavat jännitteet tämän asian vuoksi.. Pienimmäinen siis on myös lyönyt koiraa ja komentaa sitä. Ainakin kerran neiti myös potkaisi koiraa jolloin meinasin kyllä itse menettää täysin hermoni ja tein selväksi, että jos tapahtuu koiralle uudelleen teen saman tytölle. Minulle koira on perheenjäsen siinä missä lapsetkin, jopa melkein enemmän koska edes koira on oma. 

 

Parasta varmaan ottaa yhteyttä kouluttajiin ja kysellä neuvoa. Kohta on perhe hajalla kun tilanne vaan pahenee.

[JoHe]

Tosi kurjaa, ettei teillä onnistu koiralle oman tilan rauhoittaminen.

 

Tietyllä tapaa mä niin ymmärrän teidän koiraa, kyllä musta jokaisella pitäis olla oikeus puolustaa itseään kun kiusattavaksi joutuu, se vaan ei toimi kun kyseessä on koira ja ihminen. Mä en kuitenkaan hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Meillä oli heti selvää, että jos koiran ja lapsien yhteiselo tule onnistumaan, luovumme koiran takia koirasta, lapsesta kun ei voi luopua (eikä omastaan edes halua, ymmärrän kyllä sun ristiriitaisen tilanteen!). Meillä tilanne helpotti hiukan yli vuodessa, nyt konflikteja tulee ehkä kerran kuussa ja kuopuskin on onneksi oppinut komentamaan koiran omalle paikalleen jos hänen leikkejään häiritään. Tietynlaiseen mustasukkaisuuteen tuntui meillä purevan tuo, että koira oli aina se, joka käskettiin pois tilanteesta, ei lapsi. Ja kuopus tosiaan täyttää kohta neljä.

 

Teidän uusioperhe toki tuottaa tähän omat vaikeutensa. Sulla ei periaatteessa ole vapaita käsiä lapsiin, saatikka, että oisit alusta asti vastannut heidän kasvatuksestaan, mikä taas meillä on ollut puolellamme. Onhan meilläkin kerran mies tainnut huutaa kuopukselle, että jos pitääkö hänen alkaa lyödä poikaa jos kerran poika lyö koiraa? Koira oli tunkenut hänen leikkiinsä ja mitenkäs sen ikäinen (silloin 2,5) reagoi kuin väkivallalla... Musta tuntuu, että tyttö tosiaan purkaa pahaa oloaan teidän koiraanne, ainoaan, joka lapsen silmissä on puolustuskyvyttömämmässä asemassa kuin hän itse. Kävin lukemasa sun kertomuksen teidän uusioperheestä ja kieltämättä olot kuulostavat (pienempien lasten äidin takia) siltä, ettei tällä 3-vuotiaalla ole mitkään tasapainoiset oltavat. Myös huomiohakuista voi olla koiran kiusaaminen, kuten meilläkin oli yhdessä välissä, sillä onhan se negatiivinen huomio huomiota ja lapsi huomaa nopeasti, jos aikuinen reagoi aina koiran kiusaamiseen. Siihenhän ei voi olla puuttumatta.

 

Tsemppiä tilanteeseen, toivottavasti jostakin kouluttajasta olisi apua!

[KatjaMarika]

Tilanne on kaikkien osalta hankala, kun toivoisi vaan että kaikki sujuisi hyvin. Kotikäynnille on lupautunut koirankouluttaja jos ei tilanne helpota kokonaan. Onneksi siis näitä koiran ärähdyksiä on ollut aika harvoin (pari kertaa kuussa), mutta silti pitää saada sekä lapselle että koiralle hyvä olla. Eiköhän joku ratkaisu kuitenkin löydy vaikka toivottomalta vaikuttaa. Siinä vaiheessa kun vauva tulee, ei enää millään voi niin paljon vahtia tätä pikku neitiä ja koiraa, eiköhän vauva vie kuitenkin suurimman osan ajasta.. Koirahan siis ei hakeudu pikku neidin lähelle itse, eikä siis mene leikkejä sotkemaan. Ihan tyttö itse menee härkkimään eli koira osaa yleensä pitää välimatkaa - paitsi nämä muutamat ärähdykset kun koira on syöksynyt kohti ja ärähtänyt tai jopa näykännyt. Koetan kovasti täällä pähkäillä minne saisi koiralle ihan oman tilan, mutta näyttää siltä että ruokatilan nurkka on ainoa vaihtoehto, eikä se ole paras ratkaisu.

 

"Uusi" uusperhe tosiaan hankaloittaa tilannetta. Mieheni kanssa koetamme tarjota lapsille tasapainoisen elämän, jossa on tietty rytmi ja tietyt säännöt, ja tämä alkaa mennä jo hyvin ja lapset haluaisi olla meillä aina vaan pidempään. Mutta tosiaan voi olla huomion hakemista pikku neidiltä tai pahan olon purkua tuo koiran kiusaaminen, veikataankin että huomiota ei saa äidinsä luona.. Valitettavasti ei voi muuta kun koettaa parhaansa. Positiivinen vahvistaminen on meillä tärkeää niin lapsilla kuin koiralla, emme siis missään tapauksessa kumpikaan käytä väkivaltaa emmekä huuda ellei ole aivan pakko. Erilaiset käsitykset kasvatukset kuitenkin luovat omat ongelmansa kun tulee tälläisiä tilanteita.

 

Onko teillä ollut käytössä muita keinoja lapsen "johtajuuden" vahvistamiseen, kuin ruoan anto koiralle? On niin riskialtista, kun koira puolustaa ruokaansa ja neiti saattaa kupin laskemisen jälkeen mennä tonkimaan vielä kuppia.. Sitä riskiä emme ota että koiralla olisi mahdollisuus päästä satuttamaan lasta. Taluttaminenkaan ei tule kysymykseen kun koirassa on voimaa sen verran reiusti että tyttö lentäisi heti nurin. Kiskomatta tuo ei oikein osaa olla ja vedonestopannasta tyttö saattaisi kiskoa niin että koiraan sattuu. 

[JoHe]

Ei meilläkään kuopus saa ypöyksin ruokaa antaa, vaan meillä koira käsketään istumaan, sitten lapsi kantaa ruokakupin paikalleen, peruuttaa sen verran kuin haluaa, saa vaikka laulaa laulunkin vielä ja sitten antaa käskysanan ole hyvä, jonka jälkeen aikuinen lähtee lapsen kanssa pois tilasta. Me ollaan siis alusta asti opetettu koiralle, että täytyy odottaa vaikka hamaan tappiin, sama se vaikka ihminen seisoisi päällään, mutta ruokaan ei ennen lupaa kosketa. Harvemmin kuitenkaan joutuu pariakymmentä sekuntia kauempaa odottamaan. En mäkään uskaltaisi antaa lapsen mennä ruokakipolle luvan jälkeen, vaikka meillä ei kuppia vahditakaan.

 

Jaa'a, mitenköhän meillä muuten vahvistetaan johtajuutta. Meillä kuljetaan ovista ulos niin, että lapset ensin, me ruokailemme aina ennen koiraa, koiralla ei ole asiaa sänkyihin, sohvalle saa tulla, mutta käskystä on väistyttävä (se on kyllä kauheaa marttyyritouhua ). Lisäksi lapset leikkivät paljon koiran kanssa. Unssi kun tykkää hakea ihan mitä vain, niin lapset hälle heittelevät leluja ja koiran on luovutettava ne. Jos joskus menee vetoleikiksi lasten kanssa, annan sen jatkua jonkun aikaa, mutta liian rajuksi käytyä käskyn koiraa luovuttamaan lelun lapselle. Sama jos koira tuo lelun mulle (ylin pomo, saan uhrilahjoja harva se hetki..) niin luovutan lelun yleensä lapsille. Lisäksi lapset hirmu mielellään kouluttavat Unssia makupalojen avulla (tule, istu, maahan, tassu) sekä kuopuksen bravuurileikki on se missä koira komennetaan huoneen ovelle odottamaan kuopuksen piilottaessa namuja huoneeseen, käskystä etsi!-syöksyy koira hakemaan makupaloja. Meillä aiheuttaa lapsessa taattua naurunkäkätystä.

Lisäksi koira ei saa ottaa lapsen kädestä mitään ilman ole hyvä-käskyä. Lenkitys ei meilläkään onnistu koiran ison koon takia, mutta yhteislenkeillä koiran ollessa hihnassa kulkevat lapset edellä ja päättävät suunnan.

 

Meillä tilanne vaan on siinä eri, että koira on ihan oikeasti superkiltti, vaikka sitä kuinka retuuttaisi. Paljon pahaa se saisi silti aikaiseksi jos kerrankin malttinsa menettäisi, tolla kuitenkin on säkää rapiat 60cm ja painoa 30 kiloa. Jotenkin musta on tuntunut, että meillä koira on alusta asti hyväksynyt sen, että mä olen ylin pomo tässä laumassa, ei se oikeastaan ole ikinä sitä kyseenalaistanut. Lisäksi se on varmasti aistinut sen, että mä puolustan lapsia kaikessa. Aina lasten itkiessä ottaa koira alistuneen asennon ja heiluttelee mielistelevästi häntäänsä ihan vain kertoakseen "Olen viaton, älä ole mulle kiukkuinen lapsen itkusta!" Se vain tietää olevansa alempana. Kuitenkin olen sille reilu, eli suojelen sitä myös lapsilta, niin se on hyväksynyt paikkansa, sillä kun on ihan rattoisat oltavat. Lisäksi lasten luonnostaan harrastama ingoneeraus koiraa kohtaan toimii itsestään. Koira ei ketään muuta mielistele yhtä paljon kuin vanhempaa poikaa, koska pojalla on harvemmin mielenkiintoa pelata koiran ehdoilla mitään.

 

Teillähän on eri. Teidän koiran näkökulmasta se on ensinnäkin joutunut ihan hirveän isoon laumaan totuttuaan olemaan tiiviisti vain sun kanssa. Ja sitten siinä uudessa laumassa on vielä pieni kiusanhenki. Koirasi päässä varmaan pyörii, kun se ei ole tottunut minkäänlaiseen ilkeilyyn, että miten tähän oikein pitäisi suhtautua. Ja on nyt sitten välillä turvautunut ärähtämään, kenties samaan tapaan, kuin aikuinen koira ärähtäisi pennulle kun ne menevät liian pitkälle.

 

Mähän en ole mikään ammattilainen, onpahan vain tullut pohdittua monien koiraperheiden elämää ja nähtyä sitä.

 

Mä toivon kovasti, että löydätte jonkun järkevän ratkaisun. Tuli vielä mieleen, että teillä tyttö tuntee varmaan olevansa turvassa, kun osoittaa mieltään tällaisella ilkeilyllä..