Keijis

Keskustelua kasvatuksesta

114 posts in this topic

Mä oon sitten taas vähän hassu, sanon ihan nätisti mutta topakasti ei, ei saa viedä kädestä, oli se oma tai vieras. Oon hirveen huono taipumaan, -isi puheeseen eli taisi, viitsisitkö, antaisitko jne. koska meidän ipanat on aina vaan hämmentyneet siitä. Ovat myös näitä ison temperamentin lapsia eli jos joku käyttää noita muotoja niin ressut tosissaan luulevat että heillä on valinnan varaa asiassa. Ja sitten on itku-potku-raivari kun ei olekaan vaihtoehtoja ja asia on kielletty.

Mies tekee usein saman kyselyn ja sitten ihmettelee kun uhmaikäinen raivoaa lattialla.

 

Kun kieltää suoraan, ei välttämättä ees korottaen ääntä vaan todeten asian, menee asia ohi suurimman aikaa lähinnä: Jaa, aha, selvä, ei sitten. Ja on toiminut hyvin kerhon muillekin lapsille, kun ei itse kiinnitä asiaan liian paljon huomiota vaan se tehdään ns. itsestäänselvyytenä (tietenkään et ota toiselta kädestä :girl_smile: ) niin suurimman osan aikaa normaalissa tavallisessa kerhoilussa esimerkiksi se vieraskaan lapsi ei edes hoksaa ihmetellä asiaa.

 

Muoks. ja siis, piti lisäämäni että aina ei jaksa, ei omia eikä vieraiden, silloin vaan ummistaa silmiään ja puuttuu vaan siinä vaiheessa kun saa raahata lasta terveyskeskukseen kun silmät on niin täynnä hiekkaa (voi että mua teki pahaa kun sieltä valkoisen alta pilkotti tummaa koko silmän leveydeltä... ja itketti, silloin kun lapsen olisi ollut hyvä itkeä että ois tulleet hiekat ulos niin toinen esittää urheeta ettei itketä muka... :( )että sitä on painunut alaluomen alle, silmämunan ja silmäkuopan väliin niin että saa tosissaan tehdä työtä että sen saa pois. Ja loput otin minä itse kotona kun terkkarikaan ei kaikkea saanut. Siinä vaiheessa musta tuli hiekan heittelyn suhteen isoääninen ja nostin metelin kun asiaa tapahtui leiksalla. Nyt on aika hyvin loppunutkin... :D

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, siis toki munkin mielestä jos lapsen oma vanhempi on ihan vieressä, niin se voi ensisijaisesti komentaa. Mutta jos se sattuu olemaan esimerkiksi puiston toisella puolella onkimassa esikoistaan ojasta tms ;) niin musta on hassu signaali niille lapsille, jos läsnä olevat aikuiset ei tee ihan selväksi, että ei saa lyödä. "Saa lyödä kunhan äiti ei näe" ei kuulosta kauhean hyvältä opetukselta. grin.gif

 

Jos ohjaa lapsen ottamaan toisen lelun, kun joku otetaan kädestä, se ei varmaan tee haittaa sille lapselle, joka menetti lelun. Hyvähän se vaan tosiaan on olla menemättä joka riitaan mukaan ja kiintymättä tavaroihin niin, että on pakko saada JUST SE lelu, vaikka vieressä olis kuuskymmentä ihan yhtä hyvää. Mutta sille lapselle, joka ottaa lelun toisen kädestä, kieltämättä jättämisestä voi ollakin haittaa, jos se jää siihen käsitykseen, että paikalla olevien aikuisten mielestä on ihan okei, että se ottaa lelun, jolla toinen leikki.

 

Ja tosiaan niin kuin yllä sanottiin, eihän sitä tartte kauheasti alkaa komentaa ja kieltää ja pauhata, antaa vaan sen lelun takas ekalle lapselle ja sanoo, että "Osmo Susanna leikkii sillä autolla, sä et voi nyt ottaa sitä, leiki vaikka tällä toisella nyt ja kohta on sun vuoro leikkiä tolla". Jos Osmo Susanna on tarpeeksi vanha, voi sitäkin siinä samalla ohjata siihen, että hetken leikittyään antaa auton välillä toiselle lapselle, jonka selvästi tekee sitä mieli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kyllä kai aika pientäkin voi siihen ohjata, että vähän ajan päästä antaa toiselle, ja niin meillä tehdäänkin. Tai sitten jos tekee mieli ottaa kädestä, niin vaihtaa johonkin (toimii tuohon meidän nuorempaan nimittäin, sille kelpaa melkein mikä tahansa, mutta se alkaa huutaa kurkku suorana jos siltä vie kädestä).

 

Mietinkin sitä siis nimenomaan sen oman lapsen kannalta sitä toiseen leluun ohjaamista. Minusta se on ihan hyvä tapa siinä tapauksessa ettei halua kieltää sitä toisen lasta. Voihan se olla, että oma lapsi siitä hämmentyy, että miksi toinen ottaa kädestä vaikkei saa, mutta toisaalta on ikävää ottaa vastuulleen, jos se toinen lapsi rupeaa huutamaan kurkku suorana kun se pakotetaan antamaan se takaisin. Siis ainakin mikäli sen toisen lapsen äiti on sitä sorttia, että suuttuu jos sen lasta kiusataan biggrin.gif

 

Ja sitten tuo "saa lyödä kunhan äiti ei näe", niin niinhän se käytännössä kuitenkin loppujen lopuksi on. Sitä varten täytyy sitten oppia omatunto... Tietysti lapsi seuraa muidenkin paikalla olevien aikuisten reaktioita, joten ihan hyvä on reagoida, vaikkei olisi oma lapsi, mutta väistämättä eteen tulee niitäkin tilanteita, kun kukaan ei näe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässäpä vaikea kysymys: Jos toisten lapset käyttäytyvät todella huonosti ja vanhemmat eivät tee mitään, saako toisten lapsia "kasvattaa"? Saako ärähtää ja pitää puhutteluja kun lapsen vanhemmat eivät sellaista hyväksy, vai pitääkö antaa muksun hakata nyrkillä ja huutaa vihaisena kurkku suorana aikuista olemaan hiljaa kun tämä keskustelee muiden aikuisten kanssa, tms.? Minua eikä lastani (kun hän syntyy) ei saa kohdella miten vain, mutta missä menee raja jos toisten kasvatusperiaatteena on että lapsi on aina oikeassa?

Minä ja mieheni kyllä tulemme pitämään huolen siitä, että lapsillamme on käytöstavat ja toisia ihmisiä kunnioitetaan. Hämmentävää että yhä useammille nykään kuri on kirosana. :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä en jaksa kasvattaa kaikkia maailman lapsia. Kaikki ovat joskus huonokäytöksisiä. Raja menee musta siinä, että vahinkoa ei saa aiheuttaa. Ei varsinkaan terveydellistä!

 

pitääkö antaa muksun hakata nyrkillä ja huutaa vihaisena kurkku suorana aikuista olemaan hiljaa kun tämä keskustelee muiden aikuisten kanssa, tms.?

 

Jos lapsi huutaa omalle vanhemmalleen ja estää keskustelun, niin sitten en keskustele ko. äidin kanssa. Sanoisin "Jatketaan ensi kerralla" ja lähtisin pois. Äiti saa hoitaa oman lapsensa. Meillä tuollainen käytös tarkoittaisi, että lapsi tarvi päiväunia.Jos vieras lapsi huutaa mulle, niin sitten sanoisin jotain lapselle ja siirtäisin tilanteen hoidon vanhemmilleen.

 

Jos vieras lapsi löisi mua, niin estäisin sen ja sanoisin jotain. Jos 8 kk ikäinen vauva vahingossa huiskasee mun samanikäistä vauvaa, niin siihen riittää kun pistää käden väliin. Mutta jos vieras ja fyysisesti isompi lapsi löis tahallaan mun vauvaa, niin sitten pistäisin kaikki paukut peliin.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasma,

 

Minunkin puolestani lapset saavat toimia omia vanhempiaan kohtaan miten tykkäävät, siihen puuttuminen on vanhempien oma asia. Mutta jos lapsilla on tapana esim. ensin halata vaikkapa minua ja sitten aivan äkkiyllättäen lyödä täysillä nyrkillä kurkkuun niin ettei iskua mitenkään voi blokata, ja tämä huutaminen että pitää olla hiljaa kohdistuu minuun, jne.. ja vanhemmat eivät missään tilanteessa edes katso lastaan vihaisesti, niin kyllä siinä on niinkuin öö aapisen laidalla että pitääkö tässä istua nyrkkeilysäkkinä, lähteä karkuun vai mitä... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^sun viestissä puhuttiin vain aikuisista. et kertonut, et ipana iskee sua.

 

mä sanoisin äänekkäästi "aiaiai". ja sit lapselle ilman että aikuisten tarvii kuulla, et "toi sattui, ei saa satuttaa".

 

Jos olisin tosi kypsynyt lapsen käytökseen, niin odottaisin myös tuskahuutoni kuulleilta vanhemmilta anteeksipyyntöä tai jotain tiedostusta siitä,e ttä mitä tapahtui. Jos sitä ei tulis, niin juttelisin lapsen tekemisestä: "tiesittekö että lapsenne löi mua just kaulaan". Jos he tietävät tapahtuneen, mutta eivät kommentoi, niin voisin jankuttaa jotain tyyliin "onpas teidän lapsella kovat voimat, siihen tulee varmaan mustelma. Pitääköhän mun pistää huomenna töihin huivi kaulaan, kun teidän lapsi löi mua kaulaan niin lujaan. Mitäköhän pomo sanoo tosta jäljeljestä minkä teidän lapsi just löi mun kaulaan" jne. Ja oletan siis, että nyt ei puhuta vauvasta, vaan selvästi isommasta lapsesta. Käy muuten sääliksi tuollaista lasta. Sen elämä ei varmaan ole kovin kivaa. Lapselle huutaminen tai suureneleinen läksytys ei musta auta mitään. Ja mua ei kyllä enää uudestaan lyötäis. Ennemmin juoksisin karkuun. :)

 

mut mä varaan kanssa oikeuden muuttaa mieltäni. Noi on tämänhetkisiä mietteitäni. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä, onko OT ja vielä vuosia myöhemmin kommentoiden, mutta mulla lapsettomana on ollut muutamia ehkä hieman kiusallisia tilanteita. Olen yleisesti sitä mieltä, että toisten lapsia saa kasvattaa, mikäli lapsen vanhemmat eivät sitä huomaa tehdä, koska ei lasten voi oikein antaa tehdä kaikkea haluamaansakaan, enkä pahastuisi, jos joku toinen komentaisi omaa lastani tilanteessa, jossa itse en huomaa reagoida ajoissa. Kuitenkin minun on vaikea sanoa toisten lapsille jotain, jos paikalla on muita vanhempia, koska mulla ei ole lapsia, enkä voi mitään tietää ja ymmärtää :girl_sigh:

No joka tapauksessa, eräänkin tutun lapsi saa aika vapaasti syödä kaikenlaisia herkkuja ja lapsen äiti antaa vaikka sipsin käteen, kun syöttää iltapuuroa tälle, koska lapsi pysyy siten rauhallisena. Saatetaan siis porukalla kyläillä ja jokainen yleensä tuo vähän jotain herkkuja mukanaan, niin lapsi saa niitä myös syödä. Lapsi on nyt 2-vuotias, eli on mielestäni vielä melko pieni niin suuriin herkkumääriin. Kerran sitten lapsen äiti istui sohvalla ja jutteli muiden kanssa niin, että ei huomannut, mitä nurkan takana keittiön puolella tapahtui ja lapsi alkoi ottaa sipsejä kipasta. Itse ruokapöydän ääressä istuessani aloin miettiä, että nyt lapsi on varmaan saanut tarpeeksi herkkuja, kun söi niitä siis melkein taukoamatta ja sipsikippakin meinasi jo olla lattialla. Jotenkin koin todella hankalaksi puuttua tilanteeseen, kun ruokapöydän ääressä oleva toinen aikuinen ei tehnyt mitään ja hän sentään on tuntenut lapsen äidin minua kauemmin ja on äiti itsekin. Siinä sitten kiusallisena huhuilin lapsen äidille, että saako vielä antaa sipsejä vai laitanko kipan pois, niin vastaus oli vähän hämmentynyt "no joo... laita vaan". Ehkä tilanteen tekee vaikeaksi se, että en tiedä, ovatko omat näkemykseni liian tiukat ja kuitenkin lapsen äiti oli paikalla periaatteessa samassa tilassa, niin en halua astua kenenkään vanhemmn varpaille tämän lapsen asioissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

@mrs jiipee mun mielestä toimit ihan oikein. :) Äitinä minä toivoisin että juurikin noin kysyttäisiin, olisiko parempi nostaa tarjottavat ulottumattomiin vai saako herkuttelu jatkua. Meidänkin 2-vuotias on saanut juhlissa maistaa esimerkiksi juurikin sipsejä, mutta ei se tarkoita että niitä saisi mielin määrin vetää napaansa, ja mieluusti kuulisin, jos huomaamattani kävisi herkkukipolla. Näkemyksiä toki on erilaisia, mutta mun mielestä ns. hienovarainen puuttuminen on oikea tapa silloin, kun kyse ei ole mistään vahinkoa aiheuttavasta  tai vaarallisesta tilanteesta. Ns. vakavissa tilanteissa saa ja pitää puuttua napakamminkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

@kerttunen Joo, ehdottomasti, jos lapsi olisi ollut vaarasssa, olisin puuttunut asiaan, enkä lähtenyt kyselemään. Tuo mainitsemani tilanne oli varmaan siksi hieman hankala, että omassa päässäni mietin liikaa, että miten kuuluu tehdä, etten astu toisen varpaille ja sitten toisaalta jonkun mielestä voi olla tyhmää kysyä tuollaista, kun on selvää, että lapset eivät saa jatkuvasti herkutella. Lopulta kuitenkin kysymällä saa vähemmän vahinkoa aikaan kuin toimimalla omin päin, jos ei ole varma siitä, mitä tekee.

Puhuimme hiljattain äitini kanssa hänen äidistään, kun minä en ole ikinä lapsena pitänyt mummuni tavasta komentaa, kun ohjeet ovat olleet aivan erilaisia kuin meillä kotona. Siitä on tullut itselleni lapsena vain kiusallinen olo, kun toinen on ollut ihan tiukkis ja itse vielä hieman ujona ihmisenä olen sitten mennyt vähän lukkoon. Äitini on kanssani samaa mieltä, että mummun tapa kasvattaa on ns. väärissä ja epäolennaisissa asioissa tiukka. Sellainen en ainakaan itse haluaisi olla, mutta ihan varmasti olisin, jos turhan pienistä asioista puuttuisin toisten lasten tekemisiin.

Edited by mrs jiipee

Share this post


Link to post
Share on other sites

@mrs jiipee Samaa mieltä, kysyminen on aina hyvä vaihtoehto. Hieman kärjistäen, mielestäni ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia tai epäasiallista suhtautumista. :) 

Olen myös joutunut miettimään omaa komentamistani ihan meillä kotona. Meillä ei ole montaa sääntöä, mutta niistä vähistä pidetään sitten kyllä kiinni tarvittaessa tiukastikin. Oma tyttö ei ole näistä moksiskaan vaikka välillä ikänsä puolesta kokeilee tietysti sääntöjä uhmatakin, mutta bonuspoika menee joka kerta ihan hämilleen kun häntä kieltää, tunnistan siis hänet tuosta tekstistäsi. Poika on sanonut ihan suoraankin, että ei tykkää kun minä komennan ja että äidin luona hän saa tehdä sitä ja tätä. Tästä huolimatta olen jatkanut komentamista ja pitänyt kiinni omasta kannastani, sillä meidän säännöt on minun ja mieheni (eli pojan isän) yhteisesti laatimia, ja mielestäni on tärkeää, että lapsi oppii toimimaan aikuiselta saamiensa ohjeiden mukaisesti, vaikka ne sanelisikin joku muu kuin oma äiti.

// Otin tämän esille, koska vaikka kyse on meidän kodin säännöistä, komennettava lapsi ei ole omani, ja välillä joudun häntä ojentamaan riippumatta siitä, onko isänsä tilanteessa läsnä vai ei. 

Edited by kerttunen

Share this post


Link to post
Share on other sites

@kerttunen Tuo on ihan totta ja mielestäni sen talon säännöillä mennään, jossa ollaan niin, että omat vanhemmat eivät ole ohjeistamassa. Parhaiten muistan sen, kun joskus kesällä mummun luona yökylässä lakkasimme varpaankynsiä, ja leikkasin myös kynnet, niin mummu siihen hieman vihaiseen sävyyn "Eikö äitis oo sulle opettanu, miten varpaankynnet leikataan?!" kun leikkasin ne pyöreiksi. Meidän mummun kohdalla kuitenkin kiusallisin tilanne sattui niin, että olemme olleet pikkuveljeni kanssa 15- ja 19-vuotiaita, enkä itse asunut enää vanhempieni luona ja mummu oli siellä kylässä. Äiti lähti toiseen huoneeseen tyyliin puhumaan puhelimessa tai käymään vessassa ja mummuni alkoi komentaa pikkuveljeäni, miten melkein aikuinen ei syö jäätelöä, että joku järki sentään. Siinä sitten istuimme veljeni kanssa hiljaa ja liikkumatta, kunnes äiti tuli paikalle, kun olimme niin hämmentyneitä tilanteesta. Sanottakoon mummustani vielä se, että hänen toimintansa vanhempana on ollut sellaista, että olen surullinen äitini ja enoni puolesta siitä, että heitä ei ole huostaanotettu, sillä perusteet sille olivat kyllä vahvat, mutta kukaan ei kai ole tehnyt minkäänlaista ilmoitusta asiasta. Sen päälle mummun komentaminen tuollaisiin asioihin, kuten kynsienleikkuu tai jäätelön syöminen, tuntuu oudolta.

En tiedä, onko minulle jäänyt tästä jonkinlainen "kammo", että pelkään olevani kuin mummuni, jos jossain tilanteessaa täytyy komentaa toisten lapsia, kun kasvatustapoja ja mielipiteitä on niin monia. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

@mrs jiipee On kyllä ollut täysin turhaa puuttumista mummultasi, ymmärrän hyvin miksi on jäänyt tuollainen olo! Kaikkeen sitä toiset jaksaakin käyttää energiaansa.. :blink: Tosi ikäviä kokemuksia varmasti.

Meillä nämä komentamisesta aiheutuvat mielipahat ovat tyypillisiä esimerkiksi seuraavanlaisissa tilanteissa: saako keittiön pöydällä seistä, saako toisia töniä, saako ikkunoita hakata leluilla ja saako pakastimesta kaivaa omin lupinensa mustikoita ja heitellä niitä ympäriinsä. Kestosuosikkeina myös miksi nelivuotias ei saa päättää mitä kaupasta ostetaan tai miksi kumpikaan päiväkoti-ikäisistä ei saa päättää omaa nukkumaanmenoaikaansa. En mä ehkä olekaan niin natsimutsi. :rolleyes:

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now