Milloin lääkäriin?

[tiukut]

Itse hakeuduttiin tutkimuksiin noin 2 vuoden yrityksen jälkeen. Vuoden jälkeen asia oli aktiivisesti mielessä, mutta elimme tuolloin stressaavaa hetkeä elämässä joten ei tullut hankittua lisästressiä tai paremminkin lisäpuuhaa.

Nyt tutkimukset menossa, julkisella kun ollaan niin aikaa menee tähänkin. Kävin myös yksityisellä gynellä ja puhuttiin julkisen puolen hoidoista, jotka hänen mukaan kestävät... Mutta toisaalta hän totesi, että minä olen vielä suhteellisen nuori (29v.) eli voin hetken vielä odotella.

 

Jälkikäteen olen pohtinut, että olisihan sitä voinut aikaisemmin hakeutua tutkimuksiin, mutta en tiedä mitä tuo ylimääräinen stressi olisi tehnyt suhteellemme ja nyt asia etenee ja parisuhde kukoistaa!

 

Luin muuten jonkun lapsettomuuslääkärin mielipiteen hetki sitten. Alle 30v. parit jos ei aktiivisella yrityksellä raskaudu 3-4kk niin voidaan jo sanoa, että jotain häikkää voisi olla. Yli 30v. aktiivisesta yrityksestä tulisi raskautua noin 6kk. Ja tämä siis tosiaan, että ovulaation aikaan ollaan yhdynnässä. Jännä että noinkin lyhyt aika ennustaa jotain häikkää..? Ajattelin kanssa, että vuosi voisi olla rajana.

[Memminkäinen]

Me (tai siis minä) hakeuduin lääkäriin jo lyhyen (4 kk) yrittämisen jälkeen. Olin ollut pari kuukautta aiemmin ihan rutiinitarkastuksessa gynellä, ja siellä epäiltiin, etten ovuloisi ja kehoitettiin tekemään ovistestejä. Kaksi kiertoa jaksoin, ja kun kummassakaan ei tullut plussaa, päätimme, että menen lääkäriin tsekkauttamaan tilanteen. Ja hyvä että menin, mulla diagnosoitiin PCO, ja todennäköisyydet luomuovikseen (saati sitten raskauteen) olivat hyvin matalat.

[Janet]

Meillä on nyt 7. yk käynnissä ja pohdinnassa on, että missä vaiheessa tutkimuksiin. Ollaan mieheni kanssa kummatkin alle 30-vuotiaita, mutta ihan vuotta ei kyllä aiota silti odottaa.. Olen käynyt yritysaikana kerran gynellä perustarkastuksessa, silloin ei havaittu mitään erityistä. Yhdessä kierrossa testasin ovulaatiota, ja ainakin silloin se testin mukaan tapahtui. Ehkä katsotaan vielä tämä ja seuraava kierto ja jos ei tärppää, niin sitten yk 9:n kunniaksi yksityiselle puolelle selvittelyihin? Toivottavasti tärppäisi siis sitä ennen

[Annikki]

Me mentiin tutkimuksiin kun yritystä oli takana n. 1,5 vuotta. Vikaa ei kummastakaan löydetty. Kolmannesta inssistä tärppäsi ja nyt odotetaan viikolla 11+2.

[TuiTui]

Meillä on vasta neljä yrityskertaa takana, mutta mietin, että pitäiskö jo nyt soitella lääkärille, sillä olen käytännössä 100% varma, että mulla on teini-iästä asti ollut endometrioosi, joka on nyt pillereiden lopettamisen jälkeen taas pahenemassa. Käsittääkseni sairaus voi edetä todella nopeasti ja odotusajat tutkimuksiin voi olla puolikin vuotta.

 

Toisaalta 4 kuukauden yritys on melko lyhyt aika, eikä endo läheskään kaikilla estä luomuraskauden alkamista kohtuullisessa ajassa. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.

[Sleeping Sun]

Meillä jätettiin kesäkuussa 2006 ehkäisy pois, toisinsanoen poistettiin kierukka joten kierto oli samantien normaali.

Lokakuussa 2006 plussasin ja keskenmeno tuli viikolla 6+5.

Jatkoimme yrittämistä ja hakeuduimme yksityiselle tutkimuksiin elokuussa 2007. Tutkimuksen tulos:

 

Minulla:

 

Pco

Endon oireita

Toinen tuuba tukossa

 

Miehellä:

 

Oligoastenoteratozoospermia eli periaatteessa mikä voi spermassa vikana olla niin se löytyy, paitsi vasta-aineet ja jokin muu mitä en enää muista...

 

Saimme siis juuri naimisiin mentyämme tietää että emme todennäköisesti koskaan saisi lasta, ainakaan omin avuin. Lääkäri suositteli suoraan IVF ja ICSI-hoitoja, ei puhettakaan inseminaatioista ja sanoi että voin jättää clomifenien ja teroluttien ottamisen kesken. Kävimme kotona miettimässä asiaa tovin (koska hoitomuodot ovat aika kalliita, varsinkin kun saa tietää ettei pehmeää laskua hoitoihin kannata tehdä) ja kuukauden sisällä pyysimme lähetteen julkiselle.

 

Ajan julkiselle saimme tammikuun 2. 2008, siellä todettiin ettei tilanteemme ollut muuttunut mihinkään, miehen ongelmat pysyivät samoina, vain kokonaismäärä oli tällä kertaa kohonnut. Minulla oli liki puolen vuoden Metforem kuurin jälkeen edelleen PCO tyyppiset munasarjat, tosin ultrassa "paremmassa" munasarjassa näkyi 1 puhkeamaton munasolu eli ovulaatio ei ollut tapahtunut siinä kuussa vielä mutta näytti kuitenkin olevan tulossa seuraavien päivien sisällä. Emme kuitenkaan harrastaneet seksiä ennen kuin 3-5 pv päästä koska sillä viikolla piti ottaa miehen uusi näyte ja sitä ennen piti olla pidättäytymistä 3 pv.

 

Sovimme uuden ajan kiertoni mukaan loppukuuhun ja elämä jatkoi uomissaan. Kuukautiseni tekivät pitkää kiertoa, viivästyen ja koska lopulta seuraavaan lääkärinaikaan oli enää 2 päivää, tammikuun 22. päivän aamuna tein varoiksi testin joka muuttui plussaksi! Itse olin järkyttynyt, itkin, lähinnä kauhusta ja varmana siitä että ei se huonoista geeneistä tehty kestä vaan joudun kokemaan toisen keskenmenon. Kävimme useassa ultrassa alkuraskaudesta, joissa kaikesta huolimatta kaikki oli hyvin.

Syyskuun lopussa 2008 syntyi terve tyttö, ihmeemme, lapsi jota meidän ei pitänyt saada.

 

Olen tyytyväinen etten odottanut kauempaa tutkimuksiin menoa, keskenmenosta ei kerennyt tulla täyttä vuotta kun tutkimuksiin menimme. Mutta se että nyt tiedämme mikä on vikana (myös mikä varmaan keskenmenoonkin vaikutti) ja nyt osaamme ottaa yhteyttä vähän aiemmin. Olen varannut ajan arvauskeskukseen tälle viikolle ja menen pyytämään lähetettä tutkimuksiin. Jos koskaan haluamme mahdollisuutta toiseen yhteiseen lapseen, vielä on meille mahdollisuutta yrittää ennen kuin olen itse liian vanha. Mahdollisuuden toiseen onnistuneeseen luomuraskauteen ovat aika vähäiset, en ole synnytyksen jälkeen ehkäisyä käyttänyt kertaakaan, kuukautisetkin ovat tulleet säännöllisesti siitä asti kun vauva oli 2-3 kk vanha.

 

Oletamme että testitulokset eivät ole liiemmälti muuttuneet 2 vuoden aikana...

[mint]

Jos vain olisimme tajunneet, niin mies olisi saanut käydä (yksityisellä) tutkimuksissa jo monta vuotta sitten. Ihan turhaan käyttämämme ehkäisy on tullut maksamaan enemmän kuin tutkimus, eli rahan puolesta tutkimus olisi hyvin voitu tehdä ja saada tieto tulevista vaikeuksista.

 

Pikkuisen harmittaa, mutta hyvä et edes nyt käytiin eikä enää odoteltu.

[t_oukka]

Sama täällä vaikka olenkin miehen kanssa eri mieltä, olisi pitänyt mennä tutkimuksiin jo aikoja sitten. Ollaan kuitenkin oltu kohta 12 vuotta yhdessä ja käytetty ehkäisyä ihan turhaan niistä 10...Olisi aloitettu hoidot paljon aikaisemmin jos olisi ollut jotain osviittaa tulevasta, vaikkakin jostain syystä olen aina ollut varma siitä että raskaaksitulo ei minulle tulisi olemaan niin yksinkertaista...toivo on kuitenkin elänyt ja eli vielä pari vuotta sitten kun aloitettiin...30 v alkaa kuitenkin nyt lähestyä ja kohta on jo kiire

[mint]

t_oukka, meillä 30v meni jo rikki, ja olin aina aatellut et ekan lapsen haluaisin synnyttää ennen sitä. Me tyhmät lykättiin yrityksenkin aloitusta, kun ei tajuttu/tiedetty näitä mahiksia.

 

Kuusi vuotta turhaa ehkäisyä.

[t_oukka]

^ tiedän tunteen...olen itsekin aina halunnut lapsia ennen kolmekymmentä ikävuotta, ensi vuonna tulee täyteen. Tosin olen halunnut ison perheenkin, että voi olla että sitäkin toivetta pitää muokkailla -on tää vaan niin epistä!

[preciosa]

Olipa valaisevaa käydä lukemassa tämä ketju. Mielenkiintoista tietää, että vaikka olisi plussa tullutkin, niin voi molemmissa, siis miehessäkin olla vikaa. Pistää taas miettimään, että pitäisiköhän jo ottaa yhteyttä johonkin, varsinkin kun itse kärsin epäsäännöllisistä kierroista.

[Homssu*Tuhto]

Mulla varattu ens vkolle yksityiselle aika, tjottailu alotettu 5/09 ja ensimmäinen ay kierros nyt meneillään. Kierto heittelee jonkun verran ja haluan käydä tarkistuttamassa paikat.

[Mango]

Menin tutkimuksiin jo 8 kk ehkäisyn lopettamisen jälkeen, koska kierto oli hurjan pitkä (yli 70 pv). PCO-diagnoosin ja labrakokeiden jälkeen nyt (10 kk ehkäisyn lopettamisesta) aloitellaan lääkitystä ovulaation aikaansaamiseksi. Myös mies passitettiin tutkimuksiin etten napsi turhaan hormoneja.

[Homssu*Tuhto]

Osaisko joku neuvoa nyt pikana...

 

Tuntemukset on sitä luokkaa nyt, että menkat alkaa ens yönä/huomen aamulla. Mulla on kuitenkin huomenna se gyneaika... eli haittaako alkaneet kuukautiset sitä ultraa? Toisin sanoen pitääkö mun nyt sitte mahdollisesti huomisaamuna perua se lääkäriaika?

 

Tää on just niin tätä. Silloinhaa se täti tunkee kylään, ku sais todella luvan pysyä pois...

[Rozie]

Tuntemukset on sitä luokkaa nyt, että menkat alkaa ens yönä/huomen aamulla. Mulla on kuitenkin huomenna se gyneaika... eli haittaako alkaneet kuukautiset sitä ultraa? Toisin sanoen pitääkö mun nyt sitte mahdollisesti huomisaamuna perua se lääkäriaika?

Minulle tehtiin kohdun ja munasarjojen ultraus eikä siinä menkat haitanneet. Kysyin sitä klinikalta ja hoitsu sanoi että ultraukseen ei vaikuta, mutta esmes papakoetta ei voi vuodon aikaan ottaa.

[pirpsu]

Me on yritetty puoli vuotta, mutta mitään ei kuulu. Mä olisin valmis menemään lääkäriin nyt, että sais selvitettyä onko jotain vialla. Mies ei kuitenkaan anna vielä mennä. No, ehkä mun täytyy nyt vaan opetella vähän kärsivällisyyttä.

[sadetakki]

Jos on jotain syytä epäillä, että kaikki ei ole kunnossa, niin kyllähän se kannattaa käydä lääkärissä tarkastamassa. Jos sen sijaan kaikki ns. toimii, kierto on tasainen jne. niin ei se puoli vuotta silloin ole pitkä aika. Meillä olisi ollut syytä mennä lääkäriin jo aiemmin. Nyt vähän harmittaa, että odotettiin niin kauan. Meni aikaa tavallaan hukkaan.

[Solveig]

Muakin vähän harmittaa, ettei hakeuduttu lapsettomuushoitoihin aiemmin... Odotettiin vuosi pillereiden lopettamisesta eikä tuona aikana tullut kuin muutamat kuukautiset. Lapsettomuusklinikalla kaikki eteni sitten niin nopeasti diagnoosia myöten (PCO), että harmitti, ettemme hakeutuneet hoitoon aiemmin. Saimme ajan heti kun halusimme ja samalla viikolla meidät oli molemmat tutkittu ja hoito aloitettu! Olin tosin pari kuukautta aiemmin käynyt omalla gynellä, joka ei vielä PCO:ta diagnoisoinut, eli ehkä oli selvemmin näkyvissä vasta tuossa vaiheessa. Mutta kun oli selvää, että edellytykset kierron puuttumisen vuoksi on huonot, niin olisihan sitä voinut toimeentua aiemminkin.

[Sirki]

Minä olen pitänyt sitä vuoden yrittämistä rajapyykkinä jos ei ole mitään syytä epäillä lapsettomuutta.

 

Me mennään hoitoihin kun on tullut vuosi ja kolme kuukautta täyteen.

[sadetakki]

Meillä on Solveig näköjään aika sama historia ja aikataulu.

 

Tsemppiä teillekin!

[Hanttaleena]

Yhdeksän kuukauden yrittämisen jälkeen varasin ajan yksityiselle klinikalle tutkimuksiin. Tämä vuosi on menty ovulaatiotikkujen avustuksella.

Ovulaatio on aina löytynytkin, mutta silti on kovin hiljaista.. Viikon päästä on ensikäynti. Toivottavasti ei löydy mitään yllätyksiä...

[papuni]

Meillä yritystä ja toiveita takana jo kohta kolme vuotta. Tähän asti ei olla haluttu lähteä tutkimuksiin, mutta hiljalleen ajatus on kypsynyt. Syksyllä sitten. Vieläkin ajatus kovin rankoista hoidoista (jos niitä tarvittaisiin) tuntuu aika vieraalta. Lähinnä kiinnostaa tietää, onko meillä olemassa jokin määriteltävä ongelma. Ja tietysti toivotaan, että siihen löytyisi jotain apuakin jos sellainen on.

[Guest elliina]

Mä juuri mietin, että pitäisikö/voisiko mennä lääkäriin... Meillä on yksi lapsi, pian 2,5v. Toista on yritetty jo 1,5v ajan (välillä oli minipillerit lapsen ollessa 3kk-1v), tää eka ja ainut lapsi siis sai ihan suht vaivatta alkunsa 3kk yrityksen jälkeen.

Meille tuntuisi tosi tärkeältä saada lapselle sisarus, mutta kaikki asiathan ei ole omassa hallinnassa..

 

Muutenhan tässä oltais jo menty tutkimuksiin, mutta meillä oli hedelmöitys tammikuussa, se vaan meni kesken joskus ennen rv8 (keskeytynyt km ihan yllärinä rutiinitarkastuksessa, en saanut tarkkaa tietoa ikinä että minne asti sikiö oli kasvanut..en osannut tietoa järkytykseltäni pyytää..)

Eli nyt vaan sit sen jälkeen on taas odotettu ja odotettu, oltu entistä aktiivisempia kaiken suhteen. Huonot elämäntavat jätetty, vitamiinit ja ravinto huolehdittu.. Mutta alkaa nyt epätoivo iskeä kun juuri viime kierrossakin kaikki meni niin hyvin, silti vaan tulos negaa..

 

Alan oikeasti epäillä että jos ois jotain vikaa, joka hankaloittaa hommaa. siis eihän me nyt sinänsä olla pitkään vielä yritetty, mutta.. mulla on välillä kipuja.. ihan ympäri kuukauden voi välillä tuntua vihlaisumaisia/sähköiskumaisia kipuja niillä tienoin missä saatan munasarjat kuvitella, en ole huomannut väliä kuukaudenajalla, tai eniten ehkä ovulaation ja menkkojen välillä (tai sit silloin tarkkailee vaan tarkemmin..) Ne on ihan niin kovia että saa hätkähtämään, ehkä jopa voihkaisemaan..

 

Ja yhdynnässä olen myös alkanut miettiä kipua.. tai siis olen aina tuntenut "pohjakosketuksen" aika voimakkaana, nyt vaan tuntuu että viimeaikoina olisi vielä herkistynyt, alkaa pelottaa koko yhdyntä kun tulee jo kivut mieleen kun mies vähänkin innostuu..

 

Voisikohan mulla sit olla jotain endoa tai jotain, joka ois pahentunut esikoisen jälkeen, ikää mulla nyt 29...? Minne, neuvolaanko, mä otan yhteyttä jos otan..? (itkettää kyllä jo valmiiksi jos pitää sen tädin luo mennä, kenen hoivissa se km tuli myös koettua, henkisesti ei meinaa vieläkään olla yli siitä...)

[mirabel]

Mulla on diagnosoitu täydellisesti kaksiosainen kohtu , jonka "EI PITÄIS VÄLTTÄMÄTTÄ" vaikuttaa raskaaksi tulemiseen..."sittenhän sen näkee ku yrittää"...pillerit lopetin helmikuussa, nyt menossa yk5 vasta toki mutta ei millään vaan kiinnostais odottaa sitä täyttä vuotta pillereiden lopettamisesta ja hakeutua sitten hoitoon katsomaan löytyykö vielä muuta yhtä ihanaa yllätystä...eipä vaan taida noin vaan päästä tarkempiin tutkimuksiin näin aikasin, vai voisko, osaako joku auttaa ? kovasti yritin sillon gyneltä kysellä että mitä tästä eteenpäin niin kommentti oli että "ei se auta ku yrittää"...

[Sumu]

Me oltiin yritetty 9 kk ilman yhtäkään plussaa. Pikkuhiljaa alkoi epäilyttämään ja otin yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja pyysin papa-kokeeseen pääsyä. Meillä ei nykyisessä terveyskeskuksessa ole gynekologia, ja ne testit ottaa labra. Sain erikoislääkärille ajan, ja hän oli aika hyvä vanhempi mies. Olen ylipainoinen eikä hän sanonut sanaakaan sen haitoista, ja otti tosissaan asiani. Laittoi lähetteen minulle aika moneen tutkimukseen, ja jos ne olisi ollut puhtaat niin mies olisi saanut lähetteen spermanlaadun testaamiseen. Se nyt on ainakin vielä turha, sillä kokeissa paljastui prolaktiini-tason olevan tosi korkeat.

Sen selvittyä on moni asia saanut vastauksen, miksi olen ollut poikkeuksellisen leimahtava ja itkuisen väsynyt koko hereillä olon aikani. Elokuussa kuulema kontrolli ja sen jälkeen jatkotutkimuksiin. Sitä en kyllä tiedä mitä siellä sitten tehdään. Nooh, ainakin on ihan hyvä ettei odota turhaan plussaa. Ja hyvä että menin aika pian tutkimuksiin, enkä odotanut vuosia ja vuosia.