Nkk

Taaperon unikoulu

220 posts in this topic

Jos halutaan tehdä muutos samalla, niin kyllä se kannattaa mielestäni heti samassa yhteydessä tehdä. Eli tehdä saman tien pojalle selväksi, että nyt nukut tyynyn eikä äidin kanssa. Meillä tyttö vaihtoi omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn samana yönä, kun yösyötöt lopetettiin unikoulun avulla ja kyllä kannatti. Tuskin niistä peitosta ja tyynystä mitään pahiksia pojan mielessä tulee.

 

Niin ja tsemppiä unikouluun! :pacifier:

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisiko jollain vinkkejä miten sen taaperon saisi pysymään siellä sängyssä? (vaihtoehtona ei ole siirtyä takaisin pinnikseen)

 

Meillä siis poika on nukahtanut nätisti itsekseen. Siirtyi isojen sänkyyn ja pari viikkoa meni hyvin kunnes keksi, että sieltä pääsee pois. Nyt sitten ei suostu olemaan sängyssä ellei ole hänen kanssaan siellä. Unen saantiin menee aikaa helposti tunti kun toinen vaan pyörii, ihan sama laittaako sen nukkumaan seiskalta vai ysiltä. Pinniksessäkin meni nukahtamiseen aikaa mutta ei se mua haitannut koska toinen nätisti oli siellä itse. Nyt siis jos hänet jättää sänkyyn joko itkee ja juoksee perään tai vaan juoksee perään. Tässä menee kumminkin se koko ilta ja oma aika. Nyt vielä kun pitäis saada opiskelujuttuja kummankin tehtyä niin pitäis saada käyttää se oma ilta siihen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin kurkkimaan ketjuun, kun alkaa tuntua että jotain tarttis tehdä.. Meidän poju on nyt 1v 4 kk ja nukkuu meidän huoneessa (asumme väliaikaisesti raksaprojektin ajan pienemmässä asunnossa, reilun kuukauden päästä muutetaan ja sitten poika saa oman huoneen) Nukahtaminen sujuu nykyisin ongelmitta: poitsu nukahtaa omaan sänkyynsä itsekseen ilman kitinöitä (näin ei todellakaan ole aina ollut :). Sänky on pienessä huoneessa kiinni meidän sängyssä, käytännössä nukumme vierekkäin. Ongelma onkin se, että muutaman tunnin unien jälkeen poika herää. Ensiksi auttaa tutin laittaminen, mutta viimeistään yhden, kahden aikaan ei tutti auta vaan on päästävä viereen. Minun vieressä poika nukkuukin sitten ihan hyvin aamuun asti, joskus pitää tuttia vähän avustaa. Olen miettinyt että nukkukoon vieressä jos haluaa, onhan se toisaalta ihanaa kun lämmin pötkö kyhnää siinä kyljessä <3 Mutta muuton yhteydessä tosiaan omaan huoneeseen pitäisi siirtyä ja pelkään että homma ei niin vaan sujukaan kun on jo niin totuttu vierekkäin nukkumaan. Pitäisiköhän ihan suosiolla odottaa sinne muuton yhteyteen ja siinä sitten samalla unikouluttaa jollakin konstilla poika omaan huoneeseen ja sänkyyn (väsyttää jo pelkkä ajatuskin valmiiksi...) vai pitäisikö jo nyt tehdä jotain? Mitä? Yöllä huudatus ei houkuttele, kun tuntuu että koko rivari herää ja muutenkin on se vaan niin helppoa napata poika viekkuun. Auttakee...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö nukkuu yleensä pitkälle aamuun omassa sängyssään mutta joskus erehdyn väsyneenä nostamaan aamuyöstä viereen, kun ei meinaakaan rauhoittua. Tuon jälkeen saadaan aina yön tai parin verran vähän taistella, että nukkuisi taas omassa sängyssään, mutta ei siinä sen kauempaa mene. Melkoista huutamista se silloin meinaa olla. Yksin ei jätetä, mutta huutaa kyllä sylissäkin tai jos ollaan sängyn vieressä, kun haluaa viereen. Rääkyy siis aikansa, mutta rauhoittuu sitten omaan sänkyynsä.

 

Veikkaan siis, että teidänkin pitää vaan jaksaa valvoa se pari yötä sitkeinä pitäen poika omassa sängyssään. Eiköhän se sinne sitten opi. Voi varmaan tehdä hetikin, mutta jos nykytilanne ei teitä haittaa, mä odottaisin muuttoon. Siinä tulee samalla huoneenkin muutos, niin on ehkä jotenkin selkeämpääkin pojalle. Uudessa kodissa uudessa huoneessa nukutaan omassa sängyssä ja piste.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisiko jollain vinkkejä miten sen taaperon saisi pysymään siellä sängyssä? (vaihtoehtona ei ole siirtyä takaisin pinnikseen)

---

Nyt siis jos hänet jättää sänkyyn joko itkee ja juoksee perään tai vaan juoksee perään.

 

Mites unipussi? Ainakin sängystä karkaaminen ja perään juokseminen olisi paaaaljon vaivalloisempaa, ja sängystäkin tultaisiin alas hallitun laskeutumisen sijaan vähän mukkelismakkelis, mikä on tietysti kurjaa. Ja siis siihen sängyn viereen toki voisi laittaa vaikka jonkun patjan väliaikasesti. Kamala kapinahan siitä varmaan tulee, mutta lapset on joustavia, ja jos vaan itse on napakka ja johdonmukainen, tyytyy muksu varmaan kohtaloonsa pian. :) Etenkin kun noin isolle voi jo aika paljon selittääkin asioita. On myös ratkaisevaa olla tosi myönteinen.

 

Että nyt onkin tällainen taaperoisten ihana unipupun unipussi, ja sitten kun unipussi on puettu, niin voikin lennellä sylissä hyvän yön kierroksen ja kuulla unipussilaulun. Ja että pussi auttaa kaikkia unipupusia ja taaperoisia pysymään koko hyvän yön ajan omalla unipaikalla omassa sängyssä, ja sitten kun on nukuttu ja yö on ohi, niin äiti tulee aamulla herättämään. Ja sitten taitavasti pussissa nukkunut unipussilainen pääsee lentelemään sylissä hyvän huomenen kierroksen ja riisutaan pussista pussailtavaksi. Tai jotain. :D

 

Parempi varmaan, että ne yön itkeskelyt ja kapinoinnit hoidettaisiin tympeään unikoulutyyliin ilman perusteluja ja surkutteluja, vaikka menisi ihan mahdottomaksi lapsi tuskastuisi pakkopaitaansa. Koska sellaiset kyllä unohtuu. Tärkeintä olisi vaan saada se lapsi mielellään unipussiin seuraavanakin iltana - siksi nuo selitykset, laulut ja kikkailut aamulla ja illalla. ;) Me ostettiin H&M:ltä unipussi kokoa 1-3v ja se on jo nyt osoittautunut ihan helmeksi, koska jo tuo vuosikas pääsisi kyllä ilman pussia sivuvaunupinniksestään karkuun tosi helposti.

 

Meillä on parin viikon päästä muutto, ja poika saa oman huoneen. Päätettiin nyt alustavasti, että sinne laitetaan pojan sivuvaunupinnikseen tyhjän sivun kohdalle vain matala turvalaita, ja päästään siis kokeilemaan noita ihan samoja juttuja. Kääks. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kaksivuotiaan olen jo pitkään saanut pysymään sängyssä kiristämällä sitä unilelujen, yövalon, vesipullon tms. poistamisella (joskus annan sille ihan tätä varten niitä unileluja sänkyyn :D). Yksivuotiaaseen ei kyllä vielä toimi, mutta meidän yksivuotias onkin onneksi vielä vauva ja nukkuu pinnasängyssä tutin kanssa :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Kärpänen kommentista. Itsekin mietin että parempi varmasti sitten kertalaakista siirtää poika omaan huoneeseen ja valvoa se pari yötä. Toivottavasti pari riittää :/ Se on just kun ei yhtään tiedä kuinka helpolla / vaikealla tästä päästään. Meinaan että eihän pari yötä nyt missään tunnu, mutta kauhistuttaa jo valmiiksi jos sitä ramppaamista kestää vaikka kuinka pitkään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mäkin varmaan odottaisin sinne muuttoon. Monesti kun unikoulujen yhteydessä kehotetaan antamaan lapselle joku uusi juttu tai tekemään muuten konkreettinen muutos, niin teillä se olisi sitten tuo kokonaan uusi huone.

 

Mä en uskalla tänne oikein kirjoittaa miten hyvin meidän unikoulu lopulta meni, kun mä pelkään koko ajan, että se pilaa tämän :D Kun on valvonut useamman kuukauden, niin tekee kaikkensa, jotta niin ei kävisi. Mutta ei vaan, meidän n. 1v 2kk lapsi unikoulutettiin pari viikkoa sitten ja on siitä lähtien nukahtanut itsekseen omaan sänkyynsä ja pysynyt siellä koko yön. Useampi yö on mennyt kokonaan ilman heräilyjä ja niinäkin öinä joilloin heräilee, nukahtaa muutaman minuutin jälkeen uudelleen ja itku ei missään vaihessa, edes ekana yönä, ollut millään tavalla hysteeristä vaan sellaista väsymysitkua.

 

Meillä konkreettisina muutoksina oli viikkoa ennen unikoulua käyttöön otetut tyyny ja peitto ja sitten unikoulun alkaessa annettiin kaksi pehmolelua.

Rutiini on seuraavanlainen: n. klo 19 poika itse usein pyytää päästää nukkumaan eli kun mies ottaa syliinsä niin alkaa vilkuttamaan mulle eli tietää lähtevänsä huoneeseensa. Sitten pyjama omassa huoneessa (ei enää iltariehumista pyjamassa), hampaiden pesu, pari minuuttia kirjan selailua huoneessa olevalla sohvalla, pehmolelut kainaloon, sylissä sammuttamaan valo ja sitten kippaus lelujen kanssa pinnikseen. N. puolet kerroista jää ilman mitään mutinoita, joinain iltoina itkee pari minuuttia . mutta ei tosiaan mitään sellaista hysteeristä itkua- ja sitten alkaa nukkua.

 

M: älyton muutos siis edelliseen menoon, jossa nukahti ainostaan vanhemman vieraan ja koska alkoi olla niin iso, ettei enää löytänyt sylissä hyvää asentoa, nukahtaminen venyi ja venyi ja poika tuli kiukkuiseksi ja lisäksi heräili n. 5-10 krt yössä ja nukahti silloinkin uudelleen useimmiten ainoastaan viereen, ei millään tassutteluilla tms.

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitää varmaan kokeilla unipussia jos ei ala rauhoittumaan illat. Sinäänsä en sitä haluisi kun on sitten hyvä, että toinen pääsis tarvittaessa aamusta tulemaan pois huoneesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apuaaaaaaaaa..... Ihanaa että täällä on jokunen muukin samaisen ongelman kanssa.

Minulla poika puoltoista v ja mitä ihanin vauva ja mukula :give_heart: , siis ollut tähän asti. Kaikki on mennyt hienosti: nukkunut vauvasta läpi yön ja muutot, hoidon aloitukset kaikki on mennyt unien suhteen hyvin mitä nyt joskus sairaana ollut hankalampia aikoja mutta senhän ymmärtää.... mutta nythän pomppas. Pinnasänky vaihtui isojen poikien sänkyyn (juu ja se uusi sänky oli tutstumassa pojan huoneeseen jo kuukauden ennen unikäyttöä). Tämä hyvä nukkuja muuttui ihan kauhukakaraksi :blush: , ei nukahda päivällä eikä yöllä, menee tunti jos toinenkin unitemppuiluun. Pää ei pysy tyynyssä yhtään eikä sekuntiakaan paikoillaan ja sängystä kammetaan pois koko ajan ja jos ei muuta niin leikitään huoneessa. ARGH. Yksinhuoltajana ne harvat omat ajan on olleet juuri siinä kun ipanan on saanut 19.30 petiin, sitten on voinut käydä rauhassa saunassa tai muuten vaan tuijottaa telkkaria mutta kuitenkin, olla ihan itekseen. Veikkaan että pinna ei pitkälle kestä tätä temppuilua, ipanan kun saa nukahtamaan, viimein, niin onkin ihan valmis petiin. Ei ole hyvä mieli itselläkään, taas tuli karjuttua ja meni hermot. Aamulla kun kuvittelisi voivansa lukea lehden ja juoda aamukahvit rauhassa... niin kaverihan seisoo jo siinä keittiössä.

 

 

Unipussi menee päälle tänään, varmaan sitten on otsa auki kun siinä käveleminen on vähän vaikeampaa mutta otan riskin. Toki on neuvottu olemaan huoneessa vaikka siinä lattialla lukemassa jotain lehteä otsalampun valossa :girl_mad: kunnes nukahtaa....sekös se on sitä yksinhuoltajan omaa aikaa.

Ei ole ketään minne lapsen voisi viedä yökylään ja sitä paitsi en edes kehtaisi kun pikkunen jäbä joutuu olemaan hoidossa ihan tarpeeksi kun äippä käy töissä. Toivon kovasti että tämä "vaihe" elämässä helpottuisi ja nopeasti. On kuitenkin aika tärkeää tämmöisessä elämäntilanteessa että äiti jaksaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apuaaaaaaaaa..... Ihanaa että täällä on jokunen muukin samaisen ongelman kanssa.

Minulla poika puoltoista v ja mitä ihanin vauva ja mukula :give_heart: , siis ollut tähän asti. Kaikki on mennyt hienosti: nukkunut vauvasta läpi yön ja muutot, hoidon aloitukset kaikki on mennyt unien suhteen hyvin mitä nyt joskus sairaana ollut hankalampia aikoja mutta senhän ymmärtää.... mutta nythän pomppas. Pinnasänky vaihtui isojen poikien sänkyyn (juu ja se uusi sänky oli tutstumassa pojan huoneeseen jo kuukauden ennen unikäyttöä). Tämä hyvä nukkuja muuttui ihan kauhukakaraksi :blush: , ei nukahda päivällä eikä yöllä, menee tunti jos toinenkin unitemppuiluun. Pää ei pysy tyynyssä yhtään eikä sekuntiakaan paikoillaan ja sängystä kammetaan pois koko ajan ja jos ei muuta niin leikitään huoneessa. ARGH. Yksinhuoltajana ne harvat omat ajan on olleet juuri siinä kun ipanan on saanut 19.30 petiin, sitten on voinut käydä rauhassa saunassa tai muuten vaan tuijottaa telkkaria mutta kuitenkin, olla ihan itekseen. Veikkaan että pinna ei pitkälle kestä tätä temppuilua, ipanan kun saa nukahtamaan, viimein, niin onkin ihan valmis petiin. Ei ole hyvä mieli itselläkään, taas tuli karjuttua ja meni hermot. Aamulla kun kuvittelisi voivansa lukea lehden ja juoda aamukahvit rauhassa... niin kaverihan seisoo jo siinä keittiössä.

 

 

Unipussi menee päälle tänään, varmaan sitten on otsa auki kun siinä käveleminen on vähän vaikeampaa mutta otan riskin. Toki on neuvottu olemaan huoneessa vaikka siinä lattialla lukemassa jotain lehteä otsalampun valossa :girl_mad: kunnes nukahtaa....sekös se on sitä yksinhuoltajan omaa aikaa.

Ei ole ketään minne lapsen voisi viedä yökylään ja sitä paitsi en edes kehtaisi kun pikkunen jäbä joutuu olemaan hoidossa ihan tarpeeksi kun äippä käy töissä. Toivon kovasti että tämä "vaihe" elämässä helpottuisi ja nopeasti. On kuitenkin aika tärkeää tämmöisessä elämäntilanteessa että äiti jaksaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

unikoulu vol. 2 alkoi juuri. lapsi nukkui pienenä omassa sängyssä ja jäi sinne kun vain vei. jossain vaiheessa se sitten vain meni siihen, että ei enää suostunut olemaan siellä ja lopulta se meni siihen, että lapsi siirtyi meidän väliin nukkumaan... päätettiin jo jokin aika sitten, että pääsiäisen jälkeen lapsi alkaa nukkua omassa sängyssä. (siksi pääsiäisen jälkeen, että oltiin tuossa kaksi viikkoa reissussa, jolloin lapsi nukkui meidän kanssa ja pääsiäinen oltiin mun äidin luona, jolloin lapsi nukkui myös vieressä.) tänään nukahti autoon kun oltiin kummitädin luona. kotona vaihdettiin vaippa ja yövaatteet ja kipattiin sänkyyn, jossa uni jatkui heräämättä. äsken heräsi ja alkoi huutaa, puoliso meni hyssyttelemään ja oiskohan mennyt 10-15 minuuttia kun lapsi nukahti uudestaan. joitakin kertoja joutui laittaa takaisin maate kun lapsi nousi ylös, mutta tuo oli niin väsynyt, että ei vissiin jaksanut kauheasti yrittää edes nousta. :D no, toivotaan, että tämä tuottaa tulosta nopeasti ja kaikki saa tästä lähin hyvät unet omassa sängyssä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

tuohon edelliseen nyt kahden yön jälkeen jatkoa. kun lapsi tuolloin ekana iltana heräsi ekan kerran, niin sen jälkeen heräsi varmaan viiden minuutin välein eikä meinannut millään saada unta. lopulta istuttiin puolison kanssa vuorotellen meidän sängyn laidalla ja lapsi raukka oli silmät kiinni sängyssä, mutta ei vain nukahtanut. :( kun me mentiin nukkumaan, niin huusi vähän aikaa kunnes nukahti. yöllä heräsi muutamaan otteeseen ja huusi aina hetken, mutta nukahti sitten. aamulla sängystä kuului tyytyväistä sihinää. :D eilen nukkui päikkärit (yli 2h!) sängyssään ja eilen illalla kun vein sänkyyn, niin tuo hetken aika etsi asentoa ja pari kertaa nousi istumaan. laitoin takaisin maate ja lopulta lapsi kääntyi kyljelleen ja alkoi nukkumaan. ilman minkäänlaista huutoa tai muutakaan protestointia! :girl_impossible: yöllä heräsi kerran kun puoliso yski, itki sen aikaa kun puoliso kävi vessassa ja sen jälkeen jatkoi tyytyväisenä unia aamuun asti. aivan mahtavaa! :girl_dance: ehkä se huomasi heti, että omassa sängyssä saa nukkua rauhassa kun kukaan ei töni eikä siirtele tai kääntele koko aikaa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsi on kohta kolme. Ongelmana ei ole nukahtaminen vaan se, että heräilee öisin ja lähtee pois huoneestaan JOS vanhemmat eivät ole patjalla lattialla rauhoittelemassa. Lasta kelpaa nukuttamaan vain isä, joka on vierellä siihen asti että nukahtaa.

 

Kesän aikana halutaan tähän muutos ja miehen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan. Miten tätä kannattaisi nyt purkaa? Miten nukutustilanne - pitäisikö lapsi saada rauhoittumaan yksin? Entä yöheräily, kuinka rauhoitella yöheräilyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aina nukahettu joko tissille/syliin, isompana pullolle/pinnikseen.. nyt 1,5v iässä alkaa tämä ihanuus nähtävästi olla ohi. Jos ennen ei nukahtanutkaan pullolle, auttoi kun vähän hyssytteli, pisti takasin makaamaan ja helpommillaan vaan kun piti kättä selän/mahan päällä.

Mietinkin että päädynkö sitten nukuttamaan tuon känkkäränkän huudattamalla? Kerran sitä kokeilin aikaisemmin, n.3krt kertaa kävin välissä pois, ja menin takaisin rauhoittelemaan, nukahti sitten sillon viimesellä rauhottelu kerralla. Ja muutamat päivät nukahti tän jälkeen niinkuin ennenkin, mutta nyt taas tyttö keksi että maitopullon tyhjennyttyä ei tarttekkaan nukahtaa vaan voi alkaa jutella ja pomppia ihan tosissaan. Tänään päikkäreille tapellessa olisi voinut luulla että siellä on kivikasa minkä päälle raukka olisi laskettu kun pyöri ja väänteli niin paljon. (huuattamalla taaskin nukutin :girl_cry:

Mä olen yksin hoitamassa tuota muksua viikot, ei ole siis ketään muutakaan voimassa jatkaa tuota unen kanssa tappelua vaan oman (huonosti nukkuneena ja raskaana) jaksamisen pitäis riittää joka kerta ja piitkään taistoon jos vaan "nätissti" sen nukuttaisin, on itku herkässä ja pinna tiukalla ei oo paras nukuttaa toista.

Öisin ei onneksi pahemmin yleensä heräile, aamuyöllä vain, milloin menen nukkumaan patjalle pinnasängyn viereen, öisin tyttö rauhottuu/nukahtaa siihen että näkee että joku on siellä myös, rauhottuu sillon siis "itsekseen" hyvin. Itse oon vaan niin väsy ja pelkään sitä että joutuu taas ravaamaan kahden makkarin välillä, joten se patja on siellä :blush:

En enää tiedä mitä ton kanssa pitäis tehdä, kun en totisesti tahdo olla siellä huoneessakaan sitä 2-3h hyssyttelemässä ja kun pinna loppuu ärjymässä että nyt se kaali tyynyyn, joten APUA! :D

(pelottaa muuten että meillä ollaan samassa tilanteessa kun meg_white kun pinnis pitää antaa vauvalle ja tyttö ite pääsee normi sänkyyn nukkumaan)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin kaipaisin apuja. Vauvaketjuun olen jo aiemmin kirjoittanut unikoulusta, se toimi meillä hetken. Kunnes alkoi kunnon flunssa/korvakierre :girl_mad: Palattiin siihen, että edelleen syö yöllä pullosta maitoa, kertoja jotain 1-5 välillä. Nukahtaminen menee ajottain ihan hyvin, viedään sänkyyn joskus itkee hetken joskus ei. Toisinaan nukahtaa pulloon, aina ei edes iltamaitoja halua. Yleensä herää klo 4-5 välillä ja silloin otetaan viereen ja saa maitoa. Tyhmänä aloin ottamaan viereen joskus pari kk:ta sitte kun itse olin raskaudesta väsynyt ja huomasin, että poika nukkuu hyvin välissä. Toista se on nyt, eli poika ja me nukumme kaikki jotenkin levottamasti aamuyöstä lähtien.

 

Eli apua kaipailen miten saan pojan rauhoittumaan öisin omaan sänkyyn (kun iltaisin sitä ei tarvita) ja miten saan vieroitettua yösyötöistä ja tuttipullosta. Päivisin ei saa pullosta kuin unille mennessä ja tämä siksi, että niinä päivinä ei nukkunut ollenkaan kun ei saanut maitoa. Ja poika tosiaan nousee heti seisomaan ja hyppimään sängyssä. Alkuun itku melko rauhallista mutta nopeaan tempoon kyllä nousee ja voimistuu. Joskus ihan hysteeristä itkua. Edellisen unikoulun perua ehkä mutta silittely ja kiinnipitäminen ei toimi ollenkaan - huutoa ja rimpuilua.

 

Haluaisin saada asiat jotenkin kuntoon ennenkuin vauva syntyy. Varsinkin, kun vauva+poika+ me ei mahduta samaan sänkyyn, joten pojan pitää luovuttaa paikka vauvalle enkä tahdo sen aiheuttavan pojalle hylkäämisen tunnetta.

 

Samoin kuin Zookeeper voimat on vähissä raskauden takia ja itku herkässä hormoonien vuoksi - pojan itku voi olla todella sydäntä raastavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

VOIHAN... meillä on nuha ja mietin että jos se vaikuttais tähän nukahtamis ongelmaan? Eilen oli mammalla hoidossa siellä nukkui päikkäreitä, en tiedä miten nukahti. Illalla nukahti mun kainaloon, pitkään tarkisteli että oonhan mä viel siinä vieressä ja säpsähti jos vähänki liikuin :s

Ja tänään ei mitää tietoa päikkäreistä, pari kertaa oon koittanu nukuttaa. Mut tuo vaa alkaa pyörimään eikä tosiaan meinaa rauhottua, mikään entinen rauhottelu keino ei toimi :'( Rattaisiin pihalla olis ehkä nukahtanut mut rattaitten sade suoja on pesussa just.

Onko teillä muilla alkanut tilanteet selvitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^tsempit! :give_heart:

Meillä mennään huonompaan suuntaan. Poika heräilee nyt noin tunnin kuluttua nukahtamisesta, nukahtaa siis pulolle. Ei auta sylissä pito, kävely yms. muu hyssyttely vaan vaatii sen pullo suuhunsa ja sitte nukahtaa. Herää yöllä joskus klo 1-2 aikoihin. Ja tänään noustiin klo 5 ylös kun en enää saanut poikaa nukahtamaan. 2 h kuluttua heräämisestä (oli siis selkeästi väsynyt mutta ei vaan nukahtanut) nukuttiin molemmat 3 h meidän sängyssä.

 

Onko kellään vinkkiä pääkaupinkiseudulla olevista unihoitajista/kouluista? Kaikki on varmaan yksityisiä... Onko tietoja hinnoista yms?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ kannattaa kysyä teidän neuvolasta miten toimitaan ja jos sieltä saa jonkinlaisen lähetteen.Ensi- ja turvakodeissa noita vissiin järjestetään ja joskus myös jossain sairaaloissa (näin muistelisin täältä lukeneeni.) Teillä kun olisi varmana hyvä saada tuo pikaisesti kuntoon ennen toisen tuloa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^neuvolasta ei saa apua. Kysyin jo alkuvuodesta, ei edes lähetettä sairaalaan. Ensikodin uni-illoissa käynyt mutta siellä ei ole enää mitää uutta. Mietin sen takia tuota yksityiselle menemistä, että saisi henk.koht. neuvoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No onpa tympeää. Eikö niillä ole resursseja vai?

Toivottavasti joku osaa neuvoa eteenpäin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olis vissiin jonkinlainen unikoulu paikallaan... Ennen Typy jäi kiltisti omaan huoneeseen ja nukahti ihan ittekseen. Mutta nyt viimeset päivät on ollut yhtä kitinää ja tappelua. Ei millään haluaisi jäädä yksin omaan huoneeseensa. Kun lähdetään Typyn huoneesta niin alkaa kaamea itku. En tajua, että miksi tää nukahtaminen on meyyt tämmöseksi. Ennen ei ole ollut ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellään kokemuksia muualla järjestettävistä unikouluista? Me ollaan taisteltu asian kanssa jo kohta kaks vuotta, joten tuntuu, että on aika alkaa kokeilemaan ulkopuolisten apua. Mitään selittävää tekijää ei ole toistuville heräilyille löytynyt. Lähinnä kiinnostaa se, että jatkuuko ongelma samana kotona, vaikka muissa olosuhteissa unikoulu on toiminutkin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on poika ollut aina huono nukahtaja ja nukkuja. Vauvaikä on mennyt jos jonkinmoisella konstilla, että olemme saaneet hänet nukkumaan. Nyt vuoden iässä alkaa mietityttää a) tissitainnutuksen järkevyys: ei kovin pitkäkestoinen ratkaisu B) sylissä hytkytys: painoa jo melkein 12kg, enää edes isi ei jaksa vatkata ylös alas niin kauan kuin poika vaatii c) päiväunet tissin autta rattaissa: miten ihmeessä sitten kun imetys loppuu? d) aamuherätys klo 5-6 on hoidettu ottamalla viereen tissille: niin, mites sitten kun imetys loppuu?

 

Olemme muuttamassa puolentoista kk:den päästä ja sitten on tarkoitus siirtää poika omaan huoneeseen. Mietinkin nyt, että pitäisikö nukahtaminen saada kuntoon jo nyt ja millä keinoilla? Raaka peli eli tissi pois ja yksin nukahtaminen vai yksi kerrallaan asiat kuntoon?

 

Onkohan kellään kokemuksia kertoa? Hyviä vinkkejä olikin ketjussa. Aloin miettiä jopa huudatusta (tää on iso kompastuskivi mulle, koska pikkuvauva-aika teki minusta allergisen itkulle).

 

Tosiaan tähän asti jos on yritetty muita kuin em. keinoja niin poika on päätynyt valvomaan 2-3 tuntia, huutaa kuin hyeena tai jättää päiväunet nukkumatta kokonaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis mikä ihme se on se oikea toimintatapa tämän nukuttamisen kanssa?! Tai edes joku kohtuullinen? Täällä taas raivosin ja huusin lapsen itkien päiväunille, koska en osannut muutakaan, enkä keksinyt, että mitäs minun pitäisikään tässä yrittää niin että olisin parempi vanhempi. <_< Ihanaa joo potea täällä huonouttaan ja kuunnella miten toinen nyyhkii unissaan kun äiti on niin pelottava.

 

Kyseessä on kaksivuotias, jolla on laidaton sänky ja oma huone. Nukkumaan menee mielellään, ja unisadun jälkeen sammuttaa valot ja tykkää kuiskailla läpi päivän tapahtumat ja halata ja toivottaa hyvää yötä. Tuntuu, että siihen asti ollaan ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Mutta sitten kun lähden huoneesta, niin poika tietysti virittyy uudestaan ja tulee perässä. Nostan takaisin - en suuttuneena vaan lempeänä - mutta niin se vaan toistaa sitä uudestaan ja uudestaan. Joinakin iltoina menee hyvin ja poika tulee ehkä kahdesti kurkkimaan ovelle, mutta jää sitten sänkyynsä, kun sanon, että "täällä me ollaan, sun ei tarvii tulla enää kattomaan vaan voit ihan rauhassa rueta jo nukkumaan, hyvää yötä". Toisinaan sitten koko homma menee ihan p*rseelleen. <_< Parina kertana toimi kun uhkailin viedä unikaverit jos poika vielä nousee (ja sitten veinkin ne), mutta seuraavilla kerroilla poika vaan virkistyi ja virittyi sellaisen mainitsemisestakin. Pari kertaa olen sanonut, että nyt kyllästyttää jo pelleily ja seuraavalla kerralla tulen pitämään kiinni niin kauan että nukahdat, ja niin olen sitten tehnytkin. Kiinnipitäminen vaikutti olevan ahdistavaa nujertamista (ja itsellekin tuli salaa itku), mutta toisaalta seuraavalla nukutuskerralla kun siitä mainitsin, oli ihan kuin poika olisi halunnutkin nukuttamisen päätyvän siihen. Hiton hitto.

 

Jos pojan palauttaa kymmeniä kertoja sänkyyn todeten "nyt nukutaan", "älä enää nouse", "hyvää yötä" tai kokonaan sanomatta mitään, niin hän kuvittelee minun olevan jotenkin myönteisellä tuulella ja lähes ilostuu näin hauskasta leikistä. Uhkailu ja kiristäminen ja pelottelu taas jäävät tosi vahvasti vaivaamaan herkkiksen mieltä ja kummittelevat heti seuraavalla nukutuskerralla kahta kauheammin ja yhdistävät nukkumisen johonkin kurjaan. En tiedä voiko tuon muksun kanssa voittaa silkkaa väsytystaistelua - ainakaan missään muussa asiassa sellainen ei ole ikinä toiminut. Se on niin sinnikäs ja analyyttinen tyyppi, ettei siihen toimi tuollaiset koirankoulutusmetodit, jäähypenkit ja muut. Vaikuttaisi siltä, että selittäminen, selittäminen ja vielä vaan selittäminen voisivat toimia parhaiten. Se, että selittää pojan ihan pökerryksiin siitä, miten onkin ihanaa mennä nukkumaan omassa sängyssä ja turvassa ja levätä ja uneksia niin että huomenna jaksaa taas sitä ja tätä ihanaa. Mutta milläs ihmeen hermoilla ja energialla sellaista jaksaa, ja eikö kuitenkin lapsen olisi ihan jees osata nukahtaa itse, ilman ylitsevuotavaa sanallista tassuttelua? :huh: Ja tuollainenkin voi olla muutenkin nyt jo aikamoisen työn takana, kun tässä nyt on jo ehditty pilata illuusio kaiken ihanuudesta kiristämällä ja itkettämällä.

 

Miten kaksivuotiaan kanssa voi sopia, että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumisaika? Onko se ylipäätään mahdollista? Meillä on ollut iltaisin tosi hyvä ja rakastava tunnelma, sänky tosi mieleinen, nukkumaanmeno ajatuksena tosi mukavaa jne., enkä muutenkaan tiedä miten siitä voisi tehdä jotenkin parempaa tai kivempaa tai sellaista, että siihen voisi yhtään enempää "sitoutua". Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes poika keksi kokeilla tuota ovelle tulemista. Ja nyt kun sitä on yritetty kitkeä ties miten ja poika on vaan innostunut, siitä on tullut jotenkin isompi ja isompi juttu ja käytännössä nukahtamisesta yhä rauhattomampaa ja vaikeampaa. Ei tuo jätkä varmaan edes muista, että nukkumaan voisi mennä ilmankin pelleilyä, joten umpiväsyneenäkään sitä ei voi jättää väliin.

 

Vai voiko lapsi jotenkin taikaiskusta jossain vaiheessa käsittää, että äitihän onkin ihan tosissaan kun sanoo, että kun nukkuma-aika alkaa niin ei enää nousta sängystä vaan odotellaan unta hyvillä mielin? Osaako kaksivuotias laskea sen verran 1+1=2, että tajuaa asian sitten kun tarpeeksi monesti näkee, että vaikka äiti pitkään hymyilee ja kuiskii miten rakastaa, niin se sadas kierros pelleilyä saakin äidin karjumaan silmät punaisena? :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now