Nkk

Taaperon unikoulu

220 posts in this topic

Meillä on myös taisteltu nukkumisten ja nukahtamisten kanssa nyt 2-vuotiaan tytön kanssa syntymästä lähtien. Ikinä meillä ei ole kyllä mennyt tilanne niin pahaksi kuin aikkisempia kokemuksia kirjoittaneilla. Meillä ratkaiseva muutos tuli ns. isojen tyttöjen sängystä eli ainakaan vielä näiden 3 kk:n aikana ei ole tullut pelleilyä ja ravaamista ovelle mukaan. Me mainostettiin sänkyä kovasti ja kehuttiin, että se on isolle tytölle. Jostain syystä kiintyi siihen tosi hyvin. Helpottaa tietysti sekin, että tyttö puhuu jo täysin ja me pystytään selittämään asioita paljon. Me tehtiin tarkat rutiinit iltoihin jo pidempi aika sitten niin, että meidän rutiineja rakastava tyttö tietää tasan tarkkaan, mitä minkäkin jälkeen tapahtuu ja me toistetaan niitä pitkin iltaa. Tyttö on ollut aina sellainen, että siirtymiset on vaikeita yhtäkkiä ja niihin täytyy valmistautua.

 

Näiden samojen rutiinien avulla me on saatu vuhdoinkin nukkumaan menosta ilmiselvästi tytölle mieluinen juttu ja jää nyt iloisena sänkyyn ja nukahtaa nopeasti. Se kyllä edellytää, että on ulkoiltu joka päivä ja on ollut paljon läheisyyttä. Lisäksi halitaan paljon nukkumaan mennessä ja unikavereitakin on otettu mukaan. Jokin aika sitten oli sitä, että tyttö huutelee vähän väliä äitiä ja pitäisi mennä katsomaan. Me tehtiin sitten niin, että kasvatettiin pikku hiljaa reagoimisaikaa ja mentiin huoneeseen kuiskaten ja ystävällisesti kysyttiin, että mikä hätänä, äitikin yrittää nukkua, mutta heräsi sun huutoon. Ei tosiaan olla sillon nukkumassa, mutta toimi ihan hyvin. Lisäksi varmistetiin, että jää hyvä mieli niin, että aina lopuksi vielä pyydettiin halia ja pusua ja laitettiin peitto takaisin. Niin ja aina tyttö menee kellon tarkkaan samaan aikaan päikkäreille klo 12 ja yöunille klo 8.

 

Ainakin meidän tyttö näyttää jo ymmärtävän hurjasti ja selittäminen voisi auttaa tämän ikäisille monessa kohtaa. Kaverini kyhäsi myös taulun, johon sopivat laittavansa rasteja/tarroja, kun heidän poikansa on mennyt nätisti nukkumaan ja sitten 10 kerran jälkeen poika sai valita kivan lelun. Toimi heillä niin, että nyt menee nätisti nukkumaan.

 

Mun mielestä meillä oli avainsanoina tarkat rutiinit ja turvallisuuden tunne. Näin jälkikäteen ajateltuna oltaisiin varmaan selvitty monesta hankaluudesta, jos oltais luotu alusta lähtien tarkat rutiinit ja ennustettavuuden ja sen turvallisen olon, että ei tapahdu mitään pahaa, kun nukahtaa ja äiti tulee, jos on hätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Silmä kourassa, hei...

 

Tässä ei ole nyt taustalla mitään vuosien taistelua, lähinnä lähtötilanne on tämä:

 

Tirppa (ikää tänään 1 v 1 kk) on ollut aina hyvä nukkuja, lähes vastasyntyneestä lähtien. Konttausvaiheessa kuitenkin alkoi se perinteinen, eli yöllä täytyy "herätä" notkumaan konttausasennossa ja parkumaan samalla. Tämä ratkaistiin palauttamalla nukkuma-asentoon ja tutti suuhun, asia pihvi.

 

Nyt eilen tuli sellainen uusi ilmiö, että Tirppa heräsi tunnin päiväuniltaan paniikkihuutoon, ei mihinkään pieneen kitinään, vaan täyteen huutoon nollasta sataan ja rauhoittelussa meni aikaa. Lopputulemana lähes tikahtuva tenava. Voi olla, että heräsi kesken uniensa, koska oli selvästi väsynyt. No, nukkumaan illalla klo 21 ja n. klo 22.30 sama juttu, kimeä huuto ja rauhoittelu (kävely ympäri taloa, oikeastaan ainoa auttava asia) kesti n. puoli tuntia. Klo 01.00 sama juttu, kimeä huuto, joka ei katkea oikein millään. Kaikissa tapauksissa Tirppa on silmä kourassa, eli tämä huuto alkaa kesken unien. Sängyssä rauhoittelu ei auta tippaakaan.

 

No, ns. kauhukohtauksista puhutaan aina silloin tällöin, Duodecim tosin sanoo niiden olevan harvinaisia, muistaakseni n. 2 % tapauksista olisi niitä. En tiedä, mitä tämä on, mutta mitä "hittolaista" tässä pitäisi tehdä?

 

Yöunet kestävät n. klo 21.30-07.00/08.00, päikkärit ovat lyhentyneet n. tuntiin (+mahdollinen nukahtaminen autoon, jos jonnekin menoa). Lähinnä hirvittää tuo huudon kiihtyminen, tenava pääsee "tiloihin" muutamassa sekunnissa ja sieltä normaalitilaan palaaminen onkin sitten toisenlainen askare...

 

Vielä taustaa, tenava nukkuu huoneessamme ja tämä tilanne jatkuu ainakin vielä n. vuoden, muuta paikkaa ei ole tarjolla. Tässä ollaan "jännän äärellä" myös siksi, että loppuvuodesta olisi tulossa toinen ja pahimmassa (?) tapauksessa me kaikki neljä joudumme pesimään samassa huoneessa ainakin mainitun vuoden.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä oli tuossa hetki sitten sama homma, heräsi päikkäreiltä + yöunilta keskenkaiken huutaen, eikä rauhoittunut millään. Meillä luultavasti syy oli korvatulehdus, kun saatiin lääkkeet loppu huudotkin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei, täällä taas. Tätä 1 v 2kk "vanhan" tytön "ne tappaa mun" -huutoa on nyt ollut satunnaisesti n. 2-3 yötä viikossa toukokuusta lähtien. Alkaa kaikkea väliltä klo 01-04, 05. Ajattelimme, että olisiko mahdollisesti joku huudon syy nälkä, koska kävelyn lisäännyttyä menoa on kunnolla, mutta iltapuuron määrä oli vakio. Lisättiin puuroa, mutta ei.

 

Ajattelimme, että huuto voisi johtua poskihampaista, niitä on nyt neljä kappaletta tulossa, yksi puhjennut. Huuto alkaa kyljen kääntämisellä, mutta unten jatkamisen sijaan nousee istumaan ja alkaa siihen paniikinomaiseen huutoon nollasta sataan. Ei huoli tuttia, työntää sen kaksin käsin pois. On hyvin hereillä oleva (?). No, jos se on poskihammasta, ok, annamme lääkettä. Ei tuota lääkettäkään nyt voi ihan viikkotolkulla joka päivä antaa. Ideoita?

 

Ainoa, millä tuon saa rauhoittumaan on antamalla pullosta maitoa. Ei ole kiva ryhtyä tässä vaiheessa "yösyötöille", kun niitä ei ole tähän mennessäkään tarvittu. :( Tirppa nukahtaa yöunilleen lähes sormia napsauttamalla. Nukkuu päivällä n. kahden tunnin päikkärit, yöunet klo 21-07 (pl. tuo herääminen). Nukahtaminen ei ole ongelma, mutta se unessa pysyminen näyttää olevan.

 

 

Hmm...en tiedä, olisko sittenkin ne poskihampaat? Alaleukaan tuli aiemmin yksi läpi, nyt eilen hampaita pestessä huomasin kahden tulleen läpi yläleuassa ja viime yönä tuo rääpäle nukkui lähes 12 tuntia karjumatta kertaakaan. :huh:

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten nukkuu, jos annatte lääkettä? Jos antaa maitoa, niin paljonko syö ja miten nukkuu sen jälkeen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelin tätä ketjua, kun aihe on meille yhtäkkiä hyvin ajankohtainen. Tyttö 1 v 4 kk on ollut unikoulusta (pidettiin 6,5 kk:n iässä) saakka loistava nukkuja, mutta nyt homma on mennyt ihan lekkeriksi. Nukahtaminen on vaikeaa, mutta onnistuu kuitenkin vielä jotenkuten. Yöheräilyt ovat meidän riesamme. Kuten Jenny-Marialla tuossa yllä, lapsi herää hysteerisenä huutamaan, kiihdyttää välittömästi nollasta sataan eikä rauhoitu millään. Huutoa kestää puolesta tunnista pariin tuntiin. Viime yönä heräili parin tunnin välein nukahtamisesta, joten unisaldo jäi lapsellakin reilusti alle 8 tunnin. Ei ole taaperolle ihan riittävä pituus se...

 

Vauvan unikoulu oli musta helppo toteuttaa, kun lapsi oli niin sopeutuvainen silloin, mutta taaperon kanssa olen ihan hukassa. Hampaita ei ole tulossa, korvat on tsekattu, kaiken pitäisi olla OK. Raivostuttavaa ja pitää kaikki ajatukset pikkusisaruksesta kyllä erittäin tehokkaasti kurissa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin. Tirppa on nyt 1 v 9 kk. Omaan huoneeseen siirrettiin n. 1,5 kk ennen toisen lapsen syntymää. Omassa huoneessa nukkuminen meni mallikkaasti kolmisen viikkoa. Sen jälkeen alkoi sitten seuraava The Vaihe. N. klo 2-4 alkaa kuulua huuto isiiiiiiii ja vaatimus päästä pois. Ei rauhoitu ja nollasta sataan mennään taas aika ripeästi. N. 5/7 yötä viikossa meneekin sitten meidän välissämme. Ketuttaa. Tirppa herättää Toision mölinällään ja erityisesti vaatimuksellaan päästä pois vanhempien sängystä leikkimään (esim. klo 5...).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nosto...meillä oli ongelmia 1v tytön nukkumisen kanssa, joten ajattelin kertoa tänne miten me ratkaistiin ongelmia. Eli meidän typy liikkumaanopittuaan ei malttanut nukahtaa, vaan aina kun nukkumaan mentiin, alkoi älytön ylösalas härväys pinniksessä ja armoton huuto, kun oli noussut seisomaan ja isä/äiti ei ollutkaan paikalla. Jos tytön laski maaten, hän nousi samantien ylös ja hermostui. Jos häntä koitti pitää maaten ja tassutella, hän hermostui. Ja tollasesta 1v lähtee muuten sitä ääntä jo aika hyvin ja mikään ei pitele paikallaan, jos ei halua. Usein itki tyttö ja kohta äitikin, kun se huuto oli jotain ihan järkkyä!

 

Nyt kesän tullen valoisat illat siirsi nukkumaanmenoa entistä vaikeammaksi ja kesäkuussa nukkumaanmeno vain paheni. Lopulta kyllästyimme jokailtaiseen rumbaan ja rupesimme nukuttamaan tytön meidän sängyllä vieressä ja nukahdettua siirsimme hänet pinnikseen. Tätä jatkui vajaat pari kuukautta, kunnes tuo viereennukutus rupesi myös venymään lähes tunnin vieressä makaamiseksi ja oma aika illasta väheni ja väheni. Lakipiste tuli, kun tyyppi nukahti vasta klo 23 jälkeen. Samaan aikaan meillä oli myös vaihtelua päikkäreiden kanssa, välillä nukuttiin kahdet ja välillä yhdet. Lisäksi mua ahdisti toi viereennukutus, koska tuntui että aiheutetaan vaan tulevaisuudelle ongelmia, kun tyttö oppii siihen, että vain vieressä voi nukahtaa. Mä olen raskaana enkä mä jaksa kantaa kasvavaa tyttöä loputtomiin ja vatsinkin uuden vauvan tullen tämä ongelma piti ruveta ratkeamaan.

 

Ensin hankin meille pimennysverhot. Olin aluksi niitä vastaan ajatellen, että sitten ei osata nukkua kuin pimeässä. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa öistä hän nukkuu kotona, joten jos jossain reissussa ei ole tarpeeksi pimeää, niin kyse ei ole monesta yöstä vs. valoisuuden aiheuttama haaste joka ilta kotona. Pimennysverhot auttoivat heti sekä nukahtamiseen että aamuyöstä heräämiseen (joka oli myös ongelma 8kk ->)

 

Sitten päätin muokata päikkärirytmiä niin, että typy nukkuisi yhdet unet. Toisin sanoen luotiin unipainetta illalle ja kestettiin hetki sitä, että hän oli väsykiukkuinen ennen puoltapäivää ja samoin illalla tunnin verran. Samalla yksien päikkäreiden pituus venyi ja uni parani. Nyt typy nukkuu klo 12-14.30 välillä (nukuttamisesta lisää alempana).

 

Nukkumaanmenorutiinia muutin niin, että puurolla alkaa iltatoimet jokailta 20.30 ja ysiltä mennään nukkumaan. Joka ilta samaan aikaan. Meille ei aiempi aika ollut sopiva, sillä typy on tosi iltavirkku ja liian aikasin nukutettuna myös herää 5-6 aikaan. Puuron jälkeen potalle ja peppupesulle, sitten maito olkkarissa sylissä rauhottuen ja hampaiden pesu. Sitten hyvänyön pusut toiselta vanhemmalta ja makkariinja typy pinnikseen.

 

Ja tästä se haastava kohta tietty alkoikin. Typyn huuto oli aiemmin ihan järkyttävää kirkumista hiki päässä, räkä roiskuen ja yskien. Se oli jotain ihan kamalaa ja ajattelin, että huudattaa en pysty. Mutta niin se vaan tuntuu olevan ainut tapa muuttaa ja oppia nukahtamaan ilman nukutuspalvelua. Joten päätin tehdä niin, että meillä ei lueta iltasatuja yms vaan hyvänyönpusun ja halin jälkeen viedään suoraan maate.

 

Ja tuttuun tapaan huuto alkoi samantien, kun laskin hänet alas sänkyynsä, menin itse makaamaan meidän sängylle 2m päähän. Ajattelin, että nyt hänen ei ainakaan tartte pelätä, että missä olen, kun hän näkee mut. Hän huusikin sitä, että nostakaa pois, kun oli tottunut siihen, että huutamalla palvelu pelaa. Aluksi kävin pariin kolmeen kertaan laskemassa hänet makuulle, josta hän nousi tuttuun tapaan heti ylös ja hermostui kahta enemmän. Tämän jälkeen en käynyt enää laskemassa alas ollenkaan vaan makasin sängyllä reagoimatta huutoon. Hän näki mut muitenkin koko ajan.

 

Huudettuaan ekana iltana 30 minuuttia jän laskeutui alas pedilleen ja nukkui koko yön aamuun asti. Seuraavalla kerralla huusi enää 5 minuuttia, dramaattinen vähennys! Kolmantena iltana hän ei noussut ollenkaan seisomaan, mutta jäin makkariin kuten aiempina iltoina. Hän nukahti itsekseen vartissa huutamatta ollenkaan. Seuraava askel on viikon sisään poistua huoneesta kokonaan. Päikkäreille mennessä sama juttu, typy pinnikseen ja minä sängylle lähelle maaten reagoimatta huutoon.

 

Tämä systeemi on toiminut meillä tähän mennessä loistavasti. Kun kesti ne parit kovat huudot, niin ällistyttävän nopeeta typy sopeutui muutokseen. Olihan se rankkaa kuunnella sitä huutoa, makasin sormet korvissa ja silmät kiinni ja sydäntä särki. Mutta tiesin, ettei "oikeaa" hätää ole, olen paikalla ja hän on vain väsynyt ja ei halua luopua saaduista eduista. Nyt jälkiviisaana olis pitänyt rohjeta vaan jo paljon aiemmin, mutta hyvä näinkin. Koska mun mies ei kestä raivohuutoa sovittiin, et mä hoidan tämän unikoulun. Ja sen jälkeen mies taas vie nukkumaan, kunhan tekee just nii kuin sanon, että ollaan johdonmukaisia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisko kellään vinkkejä 2veen öiden parantamiseen? Yöunet nukkuu 21-8, herää yöllä ekan kerran joskus 01 aikaan ja siitä lähtien n. 30-60min välein, ellei joku (=isänsä) nuku siinä lattialla hänen sänkynsä vieressä.

Joskus herää suoraan itkemään ja joskus vaan tulee meidän sängyn luokse, muttei suostu meidän sänkyyn vaan tulee hakemaan isänsä luokseen nukkumaan.

 

Tätä on kestänyt nyt pikkusiskon syntymästä asti, eli 5kk, ja uskon ettei kyseessä enää ole siskon aiheuttama elämänmuutos, stressi, taantuminen tms. niinkää vaan että tähän on nyt opittu ja totuttu.

 

Yöt ovat tosi raskaita, jos sinne viereen ei mene, kun herää niin tiuhaan. Mutta ei taida olla muuta vaihtoehtoa?

 

Toinen edesauttava asia olis varmaan opetella eroon noista nukutuksista, kun nyt ollaan huoneessa aina siihen asti kunnes nukahtaa (tähänkin taannuttiin vauvan syntymän aikaan) joten ymmärrettävästi kai havahtuu kunnolla hereille yölläkin kun huomaa nukkumisolosuhteiden muuttuneen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ miten teillä Duudeli on mennyt tuon 2v nukahtamisen kanssa?

 

Minä niin kanssa toivon, että tämä meidän +1v alkaisi nukkumaan kokonaisia öitä :-(

 

Viikko sitten meni jo hyvin. Hammas olu puhjennut ja nukkui ihan hyvin. Ajattelin jo että muutos olisi pysyvä, mutta ei.

 

Menee nukkumaan klo 20-20.30 ja nukahtaa hyvin. Eka itku tulee aika usein jo ennen klo 24. Niin oli viime yönäkin. Nyt tais olla jo kaksi. Ja taas klo 2 aikoihin, seuraava tais olla ennen neljää.

 

Sitten heräsin kun miehen klo soi 4.30 ja kun hän lähti töihin klo 5 jälkeen. Poika itki taas vähän ennen kuutta ja jäin valvomaan. Ylös noustiin poikkeuksellisesti jo 6.20.

 

Huoh, mitä olette taaperoilla kokeilleet? Nukutaan samassa huoneessa, mutta ajoittain ollaan kokeiltu toista huonetta, kuten viime yönä. Voi nukkua hyvin tai sitten ei

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kohta 2v3kk nukahtaa klo 20:30 niin, että istun oven ulkopuolella tuolilla näköyhteyden päässä. Kokeiltiin Supernanny-tyyppistä sänkyyn palauttelua, mutta toista viikkoa 100-200 palautusta joka ilta vei uskon ja voimat, joten palattiin tähän. Nyt (kun on näköyhteys) palautuksia 0-10 yleensä.

 

Yöt vähän parantuneet itsestään, mutta edelleen herää 1-3 kertaa joka yö ja mieskin palaa aina omaan sänkyyn nukkumaan eikä jää lastenhuoneeseen. Yleensä nukahtaa uudestaan siis 10-30minuutissa.

 

Luovuttiin samalla päikkäreistä, kun poika jaksaa hyvin ilmankin ja niille nukutus aina vähintään tunnin show, mikä vaikeaa hoitaa kuopuksen kanssa.

 

Parannusta siis on, mutta täysistä öistä vaan haaveillaan. Taitaa vauvavuotenaan olla poika semmosia viimeksi nukkunut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saiskohan täältä jotain vinkkejä? Meillä siis junnu 3v 3kk ja aina on ollut jotain säpinää uninen kanssa. Laitan tähän suoran lainauksen tuolta vauvapuolen unikoulukokemuksia ketjusta ja sitten jaarittelen nykytilannetta ja huudan apua. :D

 

Kaikkihan lähti liikkeelle 3kk rokotuksista, mistä alkoi heräily useita kertoja yössä, alkuunhan se johtui rokotuksista, mutta sitten se jäi vähän päälle. Jo tuossa vaiheessa meillä oli päivän rytmit selvät (oli syksy niin oli pimeä illalla ja valoisa päivällä) ja illalla oli todella selkeät iltatoimet, aina samaan aikaan iltamaito, sama iltasatu, sama pupu viereen. Aina sama, kyllästymiseen asti.

Heräilyt lisääntyi pikkuhiljaa, 5kk iässä 10h uniin mahtui 15 heräämiskertaa. Ihan helppo nakki!  ;) Siirrettiin junnu tässä vaiheessa omaan huoneeseen, koska heräsi joka ikiseen naksahdukseen ja isännän kuorsaus ei ainakaan helpottanut unia, ei mun eikä vauvan. Omaan huoneeseen siirrosta ei mitään hyötyä.

6kk iässä meille tuli kotiin kunnan unikouluttaja, joka totesi lohduttomana, että ei hän voi meille enää mitään neuvoja tai vinkkejä antaa, kun kaikki tehdään jo niinkuin pitääkin, tässä vaiheessa oli siis jo tassutukset sun muut kotikonstit mukana.

7kk iässä käytiin lastenosastolla allergiaepäilyjen takia (joita olikin vino pino, maito, mustikka, viljat, porkkana ja liuta muita). Alkuun jätettiin maito pois, korvikkeen tilalle alettiin käyttää apteekin maidotonta maitoa joka omaa aika suolaasen litrahinnan. Puklu- ja refluxivaivat väheni huomattavasti, mutta unet oli ja pysyi katkonaisina. Sairaalassa hoitsu meinas tippua penkiltä kun sanoin että 4kk on nyt herätty joka yö ja sillä hetkellä heräämisiä oli n. 20 per 10h unta. Maidotonta maitoa junnu joi pari kk, jonka jälkeen jätettiin viljat yksi kerrallaan pois ruokavaliosta, ei vaikutusta uniin. Sairaalasta tuli ehdotus osastounikoulujaksoon, mutta ei vielä näin pienelle.

8kk lääkärineuvolassa lääkäri ehdotti jälleen osastounikoulujaksoa. En suostunut. Onhan se nyt kumma jos ei vanhemmat saa omaa lasta nukkumaan! Heräämisiä n. 25 per 10h unta.

Lopulta, kun junnu oli 10kk ikäinen ja heräämisiä yössä oli n. 35 ja pahimmillaan uudelleen nukahtaminen kesti 2h (kukin voi laskea paljonko on mamman tullut nukuttua), soitin itku kurkussa neuvolaan, että nyt se lähete. Saatiin kiireellinen lähete lastenosastolle, viikon päästä tuosta soitosta kirjauduttiin sisään.

Sairaalassa sanottiin, että yleensä osastounikoulujaksolle tulee 1-3v lapsia ja lähinnä nukahtamisongelmien takia, ja että yleensä lapsi ymmärtää jo ensimmäisenä yönä mikä on homman pointti, eli heräämisiä on ihan muutama vain jo ekana yönä. Olin ihan liekeissä, että JES, miksen aiemmin lähtenyt tähän mukaan!?

Meidän junnu oli eri maata, ekana yönä heräämisiä n. 20. Lopulta junnu oli neljä yötä sairaalassa, viimesen olin myös minä mutta eri huoneessa. Viimeisenä yönä junnu heräsi 3 kertaa! Mikä helpotus! Muistan ajatelleeni, että tästä se lähtee, nyt mäkin saan nukkua!

Ensimmäinen yö kotona, helvettiä. Heräämisiä ei ollut kuin n. 10, mutta uudelleen nukahtaminen vei ikuisuuden aikaa! Seuraavana päivänä junnu ei meinannut päikkäreillekkään nukahtaa, ja soitin osastolle takaisin, että mitä helvettiä mä teen? Itku vaan tuli.

Lopulta junnu meni vielä kahdeksi yöksi sairaalaan, ei suinkaan osastounikoulujaksolle, vaan syynä oli äidin totaalinen väsyminen.

Näiden kuuden yön jälkeen, meillä on herätty 1-5 kertaa per yö, ihan tähän päivään asti (junnu on nyt 3v 3kk).

 

Varmasti moni ihmettelee, että miksi mä hoidin yksin kaikki yöt? Meidän isäntä on reissuhommissa, eli on viikot pois kotoa. Kun on vain yksi vanhempi käytettävissä, ei pahemmin auta itku markkinoilla.

 

Mitä tapahtui osastounikoulujakson jälkeen? Käytännössäkatsoen valvoin siis 7kk putkella ja jo lastenosastolla meidät ohjattiin psykologin palveluihin. Käytiin junnun kanssa reilu vuosi, n. 2v ikään asti pikkulapsipsykiatrisella, mikä on siis psykiatripalveluita vaikeiden pienten lasten vanhemmille. Meidän lapsi leimattiin vaikeaksi vain, koska ei nukkunut öitään. Se jos mikä teki kipeää! Mutta tuon reilun vuoden aikana vahvistettiin mun ja junnun sidettä, mitä ei kuulemma ollut juuri ollenkaan alkuun. Eikä kuulemma ihmekkään. Meidän suhde parani onneksi kuitenkin silmissä!

 

Kaikista surkein juttuhan on se, etten muista vauvavuodesta juuri mitään.

 

 

Toivoisin että tästä meidän pienestä pätkästä elämää saisi voimaa ne vanhemmat jotka kamppailee ihan samojen asioiden äärellä. Apua on aina saatavilla, jos ei sitä osata tarjota, niin täytyy osata pyytää. Mä ainakin tiedän, että helvetin kova paikka on pyytää apua, varsinkin kun on kyseessä niinkin henkilökohtainen asia kuin oma perhe.

 

Eli, nyt ongelma ei suinkaan ole tuo yöllä herääminen, vaan unille nukahtaminen. Toki herää yölläkin sen 1-3 kertaa mutta mutta.. Iltatoimet alotetaan klo 19, ihan niinkun tähänkin asti. Sänkyyn viim. 20:15 ja junnu nukahtaa siinä 21:15-21:45, eli aika kauan tusaa aikaa siihen nukahtamiseen.

Kaikkea on vailla ja koko ajan, ei muka saa ite peittoa päälle, on jano, haluaa jutella, äiti tuu silittämään, täälä on pimeää (tyypillä on yövalo  <_< ) jne jne, tai sit sillä on vaan yksinkertasesti paljon asiaa ja toimittaa ja laulaa itekseen sängyssä.

Herätys on kuitenkin joka aamu kellontarkka 6:15, niin aika vähiin jää unet mun makuuni (jep, sekä omat että junnun :D ). Päikkäreitä on rajotettu nyt tuntiin, ilmeisesti täytyy rajottaa siitä vielä puolet, tai ainakin kokeilla auttaisko.. Kokonaan ei voi pois jättää, sit herätään tunnin välein läpi yön, kokeiltu on. :D

Ai niin juu, eikä pahemmin anneta huomiota kun junnu tuolta sängystään kiekuu kaikkia mahdollisia asioita, annetaan möykätä, tiettyyn pisteeseen asti.

 

Help? 

Edited by riikkajohanna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei, Riikkajohanna :-) sattuneesta syystä uniasiat kiinnostaa, siksi nyt lueskelemassa tälläkin puolella.

 

Luin kerran jostain (unihiekkaa etsimässä -kirja kenties), että kannattaa aluksi viedä lapsi unille vasta kun on kunnolla väsynyt, jotta nukahtaisi pian. Sitten kun ja jos nukahtaminen alkaa sujumaan niin aikaistaa unille menoa vartilla, taas jossain vaiheessa vartilla jne.

Pieni muutos kerrallaan niin lapsi ei ehkä sitä huomaa.

 

Tämä siis teoriassa, käytännön kokemusta ei ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitti unelma vinkistä, kuulostaa toki äkkiseltään siltä, että meillä mennään jatkossa klo 23 nukkumaan, jos tota lähdetään testaamaan.. Mutta täytyy kyllä ihan tosissaan tuumata, koska järkeähän tossa on.

 

Ja mä opiskelin ton Unihiekkaa etsimässä kirjan junnun vauvavuoden aikana ulkoa, mut on näköjään jo unohtunut asiat (kuten moni muukin :D ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 2 vuotiaalle rutiinit on tosi tärkeitä. Heti jos ollaan viikonloppureissussa tai vaikka jos meillä on yökylävieraita, niin unet ja nukahtamiset häirintyy. Jopa viikoksi.

Nukkumaanmenoajoista yritetään pitää kiinni. Plus iltarutiineista. Puuro, kylpy, hammaspesu, satu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitetaanpa tänne, jos joku osaisi neuvoa :)

Samanlainen ongelma kuin suurimmalla osalla täällä kirjoittaneilla, mutta suoraa vastausta ei löytynyt tähän ongelmaan..

 

Eli jätkä on nyt 1v4kk. Noin 8kk iässä pidin unikoulun, joka sujui hyvin ja nopeasti, ja tuotti toivotun tuloksen. Sen jälkeen on joitain hetkittäisiä uniongelmia ollut, mutta niihinkin on aina ollut joku selkeä syy (rokotukset, hampaat jne). Vuoden iässä lopetin imetyksen, ja silloin miehen kanssa sovittiin, että hoitaa nukutukset, että on tavallaan selkeämpää jätkälle, että ilman iltahinkkiä nukahdetaan. Tähän asti nukuttaminen oli sujunut hyvin molemmilta.

No nuo miehen hoitamat iltarutiinit ja nukutukset jäikin sitten "päälle", eli eli mies hoitaa edelleen sen 99% nukutuksista, jätkä nukahtaa siis itseskseen pinnikseensä.

 

Ongelma on se, ettei nukuttaminen onnistu multa enää ollenkaan. Jätkä alkaa itkemään jo siinä vaiheessa kun kannan makkariin, kun laitan pinnikseensä niin huutaa suoraa huutoa. Jos laitan makuulleen ja peiton päälle, on huutaen pystyssä välittömästi. Voisi huutaa vaikka tunnin putkeen, pitempäänkin, jos vaan antaisin, mutten halua tai pysty. Mies siis vain kantaa jätkän pinnikseen, juttelee vähän aikaa, peittelee ja tulee pois, ja nukahtamiseen menee 5-15min, vaikkei nukahtaisikaan tuossa ajassa, niin ei ala hysteerisesti huutamaan ja jos itkeskelee, niin rauhoittuu itsekseen.

Mun kanssa jätkä ei todellakaan suostu edes jäämään sänkyynsä ja huuto on tasolla hysteerinen. Ihan vaan puhdasta laiskuuttani otan sitten ja nukutan viereen, samoin jos yöllä herää, niin otan viereen, kun en vaan jaksa alkaa kuuntelemaan yöllä 1,5h huutoa. Jätkä rauhoittuu heti kun otan sängystään pois, mutta takaisin laittaessa aloittaa välittömästi huudon, vaikka näyttäisi joskus nukkuvaltakin (sylissä)

.

Eli jätkä osaa nukahtaa itsekseen, mutta ei halua tehdä sitä mun kanssa. Ja mun mielestä tuon nukuttamisen pitäisi sujua molemmilta vanhemmilta.

Pinnis on meidän makkarissa, kun lastenhuone on remontissa (valmistumaan päin), kaikki iltarutiinit tehdään aina samoin.

Mitä mun kannattaisi tässä tilanteessa kokeilla? Vai kannattaako odottaa siirtymistä ensin omaan huoneeseen, ennen kuin tekee mitään?

 

Nyt on jostain syystä jätkällä unirytmit olleet yli 3 viikkoa sekaisin, ei ole nukkunut päikkäreitä kuin satunnaisesti, yöunet ovat vaihdelleet, vaikka kaikki on pysynyt samana ja uusia hampaitakaan ei ole just nyt tulossa+särkylääke ei ole vaikuttanut yöuniin. Tutti jäänyt kokonaan pois yli kuukausi sitten, eikä sillä ollut yöuniin vaikutusta (silloin ei vielä ollut unirytmiongelmaa tai muutakaan, tutista luopuminen sujui lähes itsekseen).

Nyt alkaa pikkuhiljaa taas tasoittumaan noi yöunet normaaleihin aikoihin, mutta joka päivä ei päiväunia siltikään oteta. Vuorokaudessa unimäärä vaihtelee 10-12h.

Edited by Sama vieras

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy vielä lukea ajan kanssa koko ketjua läpi, mutta haluaisin silti kysyä neuvoa meidän tilanteeseen.. Eli nyt 1 v 4 kk tyttö on nukkunut aina melko kehnosti, kehnosti siis sillä perusteella että takana on ainoastaan yksi kokonaan nukuttu yö. Alussa nukkui koko yön noin puolivuotiaaksi perhepedissä, minkä jälkeen aloimme nukuttamaan riippukeinuun ja siitä hieman myöhemmin omaan pinnasänkyyn makuuhuoneessamme. Aina ensimmäisestä heräämisestä otimme laiskuuttamme viereen nukkumaan, koska tissin anto oli vaan niin yksinkertaisen helppoa ja loppuyöt sujuivat hyvin. Sitten jossain vaiheessa (ehkä loppukesästä, hieman ennen 1 v. synttäreitä?) touhu alkoi muuttua levottomammaksi ja päätin vierottaa yöimetyksistä, mikä menikin yllättävän helposti. No yöt olivat edelleen rauhattomia ja melko pian tehtiin siirto kokonaan omaan huoneeseen (ainiin, jossain vaiheessa alkuyön nukutukset siirtyivät omaan huoneeseen ja sieltä sitten aina yöllä viereen..), koska vieressä nukkuminen oli lapsella jatkuvaa unen hakemista ja mukaan tuli myös mun hiplailua... en saanut kääntää kylkeä tai toinen suuttui. 

 

No nyt yöt ovat olleet ikuisuuden ajan tätä: nukkumaan mennään tarkkojen iltarutiinien kanssa puol ysiltä illalla ja nukahtaminenkin on sujunut piipahtamis -unikoulumenetelmän kanssa suht vaivatonta. Heräily kuitenkin alkaa 11-12 aikoihin ja välillä nukutaan 1-2 tunnin pätkiä, mutta usein on monen tunnin pätkiä jolloin lapsi herää aina pienin väliajoin (esim. 10 min välein). Rauhottuu sänkyynsä kun käy laskemassa ja peittelemässä ja sanoo että "nyt nukutaan". Kunnes siis taas herää.

 

Jonkinlaisen positiivisuuden olen hommassa viime aikoihin asti säilyttänyt, että kyllä ne yöt alkaa pian sujumaan. Mutta kohta olisi hieman kiire sillä toisen lapsen la. on huhtikuun alussa ja en tiedä mitä öistä sitten tuleekaan. No viime viikonloppuna katkesi jonkinlainen kamelinselkä itseltä ja päätettiin miehen kanssa että nyt on saatava joku muutos, lapsi on liikaa tottunut huoneessa ramppaamiseen ja nyt on vaan opetettava toinen käymään nukkumaan uudestaan ilman että siellä käydään 4-20 kertaa yössä. No toka yö tästä päätöksestä alkoi hyvin. Ensimmäinen herääminen oli klo 22 aikoihin kun emme olleet itse edes käyneet nukkumaan. Kuuntelimme ja odotimme, eikä itku käynyt edes kovin hysteeriseksi kun lapsi sitten nukahti noin 10 min jälkeen itsestään. Noin tunnin päästä tuttu itku alkoi uudestaan ja odotimme kunnes noin 2 min itkun jälkeen kuului jysähdys kun lapsi oli kiivennyt ja tippunut pinnasängystään lattialle! (paksulle ja pehmeälle villamatolle onneksi). Säikähdyksen vuoksi pääsikin sitten loppuyöksi viereen nukkumaan.. No päätimme että pinnasänky ei ole turvallinen ja otimme käyttöön huoneessa jonkin aikaa jo odottaneet taaperosängyn seuraavana yönä. Hyvin skeptisin odotuksin lapsi nukkuikin jopa 6 h yhtenäisen uniputken (ekan noin pitkän ajan varmaan pariin kk), mutta sitten viime yö. Ihan kamalaa. Karkasi ihan jatkuvasti ja kukaan ei meidän perheestä tainnut nukkua neljää tuntia pidempään.

 

Eli mitä hittoa nytten? Ideoita? Ajatuksena oli laittaa ensi yöstä lähtien takaisin pinnasänkyyn ja vuorata sängyn ympäristö patjalla ja tyynyillä, mutta liekö hyvä ratkaisu sittenkään.. Ja siis antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus itsekseen nukkumiseen ilman siellä käymistä. Äitiysneuvolassa tänään ehdotettiin, että siirrettäisiin lapsen sänky oman sängyn viereen, mutta onko tämäkään nyt enää mikään järkevä ratkaisu kun kuvioon tulee 3 kk sisään toinen lapsi..?

 

Tutista luopuminenkin ollut ideana, kunnes tippui pinnasängystä. Nyt edistyksenä kuitenkin se, että päivät ollaan oltu lauantaista (kokonaiset neljä päivää siis, wau) asti ilman ja päikkäreillekin ulos nukahtaa ihan yhtä nopeasti kuin aiemmin tutin kanssa. Yöksi ollaan tutti kuitenkin vielä tuttinauhassa annettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samavieras, voisiko olla joku eroahdistus/lähentymisvaihe? Roikkuuko päivisin muuten enemmän sinussa kuin aikaisemmin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omakin kysymys. ..Onko kukaan huomannut, että uhman alkaessa taapero ( 1.7v) joka on nukahtanut 4kk asti itsekseen alkaakin kaipaamaan nukutusta? Ensin alkoi päiväunista ja nyt pitänyt kahtena iltana nukuttaa yöunille. Myös yöllä heräämisen jälkeen nukahtaminen vie vähän kauemmin.

 

Meillä oli tuossa 1.5-1.6 v iässä lähentymisvaihe = roikutaan äidissä ja sen jälkeen alkoi uhma nostaa päätään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä sen näkee. ...tuokin oli meillä vain vaihe ja meni ohi. Ehkä pk:n aloitus.

Uhmakaan ei alkanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now