Nkk

Taaperon unikoulu

220 posts in this topic

Ja minäkin olen samaa mieltä Agathan kanssa noista vieraan teksteistä, Ei oikeein kuulu tähän ketjuun. Mä en edes jaksanut lukea noita kaikkia, useimmissa puhuttiin vauvoista, täällä keskustellaan taaperoista, joten senkin suhteen vähän eri juttu. Kyllä sitä vähän eri tavalla nukuttuu 3kk vauvaa ja 1,5 vuotiasta taaperoa. Ei sillä, ei mulla ole perhepetiä vastaan yhtään mitään, toisilla toimii toisilla ei. Lapset on erilaisia. noh, OT.

 

Yep, samaa mieltä. Meillä ei perhepeti toimisi ikinä, koska olen niin huonouninen, että en pysty nukkumaan edes miehen kanssa samalla patjalla tai saman peiton alla (meillä on erilliset runkosängyt liitetty yhteen) saatikka samassa sängyssä pyörivän ja heiluvan vauvan/taaperon kanssa. Jos tyttö on vieressä niin en nuku tasan silmäystäkään ja sekös sitten auttaisi uniongelmiin? :rolleyes:

 

Kopioin tuolta toisesta ketjusta kirjoittamani pätkän tänne:

 

----

Meillä tyttö 1v 7kk on nukkunut vastasyntyneestä asti omassa sängyssään ja nyt vajaa kolme kuukautta omassa huoneessaan taaperosängyssä. Ongelmia ei ole ollut, mutta nyt on ollut muutama "hulinayö" enkä oikein tiedä miten ne pitäisi hoitaa parhaiten. Normaalina yönä tyttö siis nukkuu läpi yön ja tulee aamulla herättyään (n. klo 6.20) meidän väliin vielä lepäilemään ennen kuin noustaan puuronkeittoon jne. Ollaan yritetty pitää tuota klo 6.00 aamun merkkinä niin, että jos tyttö tulee herättämään ennen sitä niin viedään takaisin omaan sänkyyn. Perhepeti (viereen nukuttaminen) ei meillä toimi, koska minä en saa nukuttua yhtään kun tyttö pyörii ja hyörii vieressä eikä hän suostu nukkumaan isän vieressä. Ainut vaihtoehto on siis nukuttaa takaisin omaan sänkyyn jos herää yöllä esim. 4.00. Illalla nukahtaa suhteellisen kivuttomasti itsekseen omaan sänkyynsä.

 

Tämä uudelleen nukuttaminen onkin sitten se ongelma. me ollaan miehen kanssa vuorotellen otettu näitä "yövahtivuoroja". Minun kanssa tyttö saattaa rampata 40-60 min. sängystään takaisin ennen kuin nukahtaa uudelleen (ja itse nukun rauhattomasti jos ollenkaan loppuyönä tuollaisen rupeaman jälkeen). Isänsä kanssa taas huutaa kurkku suorana eikä rauhoitu millään. Kumpikin selitetään, että nyt on yö ja nyt nukutaan, mutta eipä se auta rauhoittumaan. Vesipullo tytöllä on sängyn laidalla kokoajan, jos jano yllättää.

 

Onneksi noita hulinaöitä ei ole joka yö, vaan suurin osa öistä menee rauhallisesti. Auttaako tähän vaan se aika vai osaako joku antaa vinkkejä?

----

 

Tyttö siis pääsee omasta huoneestaan pois ja ainakin nyt tuntuu, että en haluaisi häntä "lukita" omaan huoneeseen kääntämällä kahvaa ylöspäin (olen itse pelännyt pienenä ja vielä aikuisenakin pimeää), vaikka ei se taida olla sen kummempi asia kuin jos on "vankina" pinnasängyssä josta ei pääse pois. Tytön huoneessa on yölamppu että siellä ei ole ihan pimeää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Auttakee, immeiset!

 

Meidän neiti 1v5kk on alkanut ottaa järjettömiä raivareita öisin. Tää kuului hänen vauva-aikaansa ihan normisti, mutta nyt on selvitty ilman raivareita jo jostain 11kk ikäisestä asti. Nyt ne on taas alkaneet, pahempina vaan. Aletaan miehen kans olla ihan piipussa kun tytön raivareiden taluttamiseen ja neidin nukuttamiseen menee öisin se 2h minimissään. Aina kun yrität lähteä huoneesta niin tyttö havahtuu vaikka ois jo unessa. Huutaa isiä ja äitiä... Ja meillä siis on kokeiltu perhepedit, yms. mutta ei onnistu koska tyttö ei rauhoitu viereen ja sekä äiti että tytär ovat liian herkkäunisia.

 

Neidin öihin on aina kuulunut pieni itkeskely, mutta yleensä on löytänyt itse taas unen. Tutista oli tarkoitus vierottaa mutta ei meillä sen jälkeen varmaan oon yöunia lainkaan.

 

Muilla kokemuksia tällasesta, onko ollut jtn selkeetä syytä näihin yöllisiin huutoihin? Jotain eroahdistusta? Milloin mennyt ohi?

 

OT, vähän aiheen vierestä mutten viitsi aloittaa uutta ketjua tän takia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No meillä oli tuollaista. Tai siis napero oli rauhassa niin kauan, kun mä olin huoneessa. Mutta auta armias, jos yritin edes vaihtaa painoa jalalta toiselle, niin johan oli taas lapsi pystyssä karjumassa ettei vaan jäänyt yksin. Yöllä meni 2-4 tuntia siellä huoneessa ja illalla samoin. Niinkuin tuossa edellisellä sivulla muistaakseni oon kirjoitellut, niin muutaman kuukauden jaksoin ja sitten mulle riitti. Pidettiin jonkinlainen "huudatus"unikoulu ja sillä hyvä. Lapsi oppi iltaisin nukahtamaan itsekseen eikä pelästynyt yöllä herätessään, että äiti on vierestä kadonnut tmv. vaan löysi unen yölläkin takaisin itsekseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Millai toteutitte tuon "huudatus"unikoulun? Nukkuiko lapsi silloin jo taaperosängyssä? Meillä on nimittäin päiväuni- ja yöunille nukahtaminen mennyt ihan mahdottomaksi ja alkaa jo olla aika epätoivoinen olo. Nyt istumme ovenraossa lukemassa lehteä niin kauan kuin tyttö nukahtaa, ja sitten yöllä herätessään tyttö tulee huutaen meidän makkariin kun ketään ei olekaan näköpiirissä kun herää, ja jatkaa unia vauvan pinnasängyssä. Yöllä ei olla edes yritetty nukuttaa takaisin omaan sänkyyn nyt kun vauvakin vielä syö öisin. Muuten meillä ei nukkuisi kukaan yöllä... Ideaali olisi, että tyttö (1v11kk) nukahtaisi itsekseen ja jatkaisi itse yöllä unia jos herää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo unikoulu pidettiin silloin pinniksessä. Nythän jouduttiin pitämään uusi "koulutus", kun siirryttiin taaperosänkyyn. Yritettiin ensin viedä aina takaisin ja yritettiin myös vieressä istua. Mutta ihan samanlainen monen tunnin rumba alkoi iltaisin & öin. Pari viikkoa jaksoin sitä yöllä valvomista & iltaisin vieressä istumista. Mutta työssäkäyvälle ne 4 tunnin yöunet välillä alkoi olla vähän liian vähän ja jouduin ottamaan vähän kovat keinot käyttöön. Lapsi saattoi sängystä noustessa laittaa valot ja alkaa leikkiä, joten mä tyhjensin koko huoneen leluista. Tehtiin normi iltarutiinit satuineen ja muineen, laitettiin unimusiikki soimaan, kerroin että nyt pitää nukkua täällä pupujen kanssa ja poistuin huoneesta. Napero tuli lähes samantien perässä, mutta mä pidin ovea kiinni. Sanoin lempeästi mutta tiukasti oven takaa, että nyt on yö ja sun pitää nyt mennä nukkumaan. Napero yritti ovea muutaman kerran ja hiukan ehkä mielenosoituksellisesti kitisi, mutta ei muuta. Kymmenen minuutin päästä kurkkasin ja siellä se nukkui sängyssään pupu kainalossa. Joitakin iltoja jouduttiin vetämään tätä tiukkaa linjaa, mutta nyt muutaman viikon jälkeen lelut on palautettu ja lapsi nukahtaa itse niin yöllä kuin päivällä. Meidän lapsi ei pelkää pimeää tai mitään muutakaan vielä, joten tuollainen linjanveto oli mahdollinen. Ja kuulostaa ehkä "pahemmalta", kuin mitä olikaan. Siinä vaiheessa, kun koko perhe nukkui sellasia 4-6 tunnin yöunia taaperon uuden sängyn vuoksi, niin kovat keinot oli oikeastaan pakko jo siinä kohtaa ottaa käyttöön. Ja meillä tämä linja toimi.

 

Meillä on kyllä aika kiltti tapaus, ei mitenkään kovapäinen kaveri :) Esimerkkinä vaikka se, että mä avaan aina yöunille oven ja sieltä se sitten tulee herätessään. Päikyille en kuitenkaan avaa, koska saatan touhuta jotain päikkyjen aikana. Alkuun napero ei sitten tullut pois huoneestaan päikkyjen jälkeenkään, kun ovi oli kiinni vaan ajatteli, et siellä piti sitten olla. Siellä se saattoi istua oven takana odottamassa, kun menin katsomaan heräämisen ääniä kuultuani ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuota oven kiinni pitämistä tehtiin mekin. Huuto oli melkoinen ja ajan myötä se sitten toimikin. Täytyy taas jossain välissä ottaa uudelleen käyttöön kunhan saadaan ensin tämä kahden lapsen arki toimimaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löytyiskö täältä apuja meidän tilanteeseen :rolleyes:

Tyttö on nyt 2,4 vuotias. Helmikuusta nukkumaanmeno on ollu hankalaa. Muutettiin sillon uuteen kotiin ja ensimmäinen viikko nukutettiin sänkyyn niin että oltiin vieressä koko ajan koska rappusissa ei ollut vielä porttia. Portin laiton jälkeen alettiin satunnaisesti jättämään tyttöä iltasadun jälkeen huoneeseensa ja tultiin alakertaan. Tyttö nousi sängystä ja haki satukirjoja joita sängyssään sitten luki. Nykyään nousee ja menee meidän huoneeseen pomppimaan sängylle tai lukemaan kirjoja.. Nukahtaminen kestää vieressä ollessakin yli tunnin, vielä kauemmin jos tyton antaa nukahtaa omaan tahtiin..

 

Onko kenelläkään vinkkejä millä saada tilanne muuttumaan ..että tyttö jäisi sänkyynsä ja nukahtaisi kun kuitenkin väsyksissä illalla on..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin uniongelmia... :mellow:

 

Poika on 2v 4kk. On nukkunut liki kaksi vuotta yöt oikeastaan heräämättä ja nukahtanut itse iltaisin rauhallisesti omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Mitään nukutuksia tai vuoteen vieressä istumisia meillä ei ole koskaan ollut. No, kesäloma sitten sekoitti tämän autuuden. Oltiin pari viikkoa mökillä, jossa junnumme nukkui samassa huoneessa ja sängyssä 4-vuotiaan isoveljensä kanssa. Kun palattiin kotiin, oli piru irti. Eli kun viedään omaan vuoteeseen illalla, alkaa hysteerinen kirkuminen välittömästi. Se kestää joka ilta vähintään tunnin. Huuto ei tosiaan ole mitään pientä mielenosoitusitkua, vaan todellakin aivan hirveää hysteeristä kirkunaa, oikeen nolottaa, että kerrostalossa naapuritkin joutuvat sitä joka ilta kuuntelemaan. Aina huudon yltyessä ihan kauheeksi ollaan käyty huoneessa rauhottamassa, mutta turhaan. Heti kun huoneesta poistuu, alkaa huuto entistä kauheempana. Tämä kuvio on nyt toistunut joka ikinen ilta viimeisen kuukauden ajan. Iltaisin nukahtaminen on nyt kestänyt noin puoleen kymmeneen, joka käytännössä tarkoittaas sitä, että junnu on aamuisin tosi väsynyt kun pitää lähteä hoitoon ja pph ilmeisesti antaa nukkua liiankin pitkät päikkärit, vaikka olen hänelle asiasta puhunut. Lisäksi ongelma on se, että meillä vanhemmilla ei ole lainkaan omaa aikaa iltaisin ja se tuntuu todella raskaalta, koska meillä molemmilla on aika vaativat työt ja pientä breikkiä kaipaisi iltaisin. Huudattamistakin on koitettu, mutta se ei toimi. Poika voi näköjään huutaa tuntikausia yhtä soittoa.

 

Olen ihan neuvoton. Iltarutiinit ovat selkeät, yövalo on. Unimusiikkia on kokeiltu. Ovea on jätetty auki, vesipullokin viety sänkyyn. Mitä ihmettä me tehdään? Junnun huutaminen estää myös isoveljen nukahtamisen, joten meillä on kaksi väsynyttä poikaa aamuisin. Ja kaksi kärttyistä vanhempaa ;)

 

Olen miettinyt jopa sitä, että siirtäisin pojat samaan huoneeseen nukkumaan, se ehkä rauhottaisi tilannetta, mutta jotenkin tuntuu tylsältä ryhtyä sihen, kun junnukin on jo liki 2½ vuotias. Lisäksi isoveli haluaisi kovasti pitää oman huoneensa.

 

En tiedä, kovasti väsyttää ja ilta jännittää jo valmiiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ARGH, hermo menee...

 

Pitkään poika nukahti ja nukkui yönsä hyvin. Nyt tilanne on se, että illalla jää sänkyyn, mutta itkeskelee, eikä tassuttelut auta. Oikeastaan silloin itku on vielä kovempaa. Samaten heräilee useita kertoja yössä ja aina itkien. Itku alkaa ensimmäisenä ja vasta sitten nousee pinniksen laidalle seisomaan. Taaskaan ei tassutteluista ja unipuheista oli hyötyä. Onko oikein vain antaa toisen itkeä (välillä kovaakin) vai miten tähän pitäisi reagoida? Päikkäreillä meno on samanlaista. En tiedä, että pelkääkö jotain vai onko tapa herätä tällainen.

 

Kyllä tässä äitiä taas koetellaan :huh: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meettekö joka kerta huoneeseen kun alkaa itkemään? Meillä meinaan oli yöhuuteluita jossain vaiheessa, mutta ne loppu aika pian sen jälkeen kun lakkasin vaan menemästä huoneeseen... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei oo menty. Yleensä kommentoidaan toisessta huoneesta, että nuku vaan, hyshys jne. Kovemman itkun jälkeen nukahtaa kyllä.

 

Tätä on kestänyt runsaan pari viikkoa. Mitkään olosuhteet eivät ole muuttuneet ja rutiinit ovat ennallaan. Hampaita on mietitty, mutta kipulääke ei ole tuonut parannusta univaikeuksiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt vasta löysin täältä taaperopuolelta uniketjun. Ja mä kun niin luulin, et viimeistään 1.5v lapsi nukkuu jo yöt läpi jne.. Tää ketju puhuu jostain muusta. :(

 

Meillä aloitettiin unikoulu syyskuun lopussa, poika oli silloin 11kk. Nyt ikää on pian 1v2kk ja yöt on edelleen katkonaisia. Ollaan päädytty siihen, että otetaan poika meidän viereen aamuyöllä, yleensä noin neljän aikaan. Aikaisemmin me herättiin ylös siihen aikaan! :blink::rolleyes: Nyt saadaan jatkettua unia puolikuuteen tai jopa puolikahdeksaan saakka.

Ennen viereenottamista poika herää itkeen 5-10krt hyvinä öinä. Sitten mahtuu niitä huonojakin öitä, että heräillään paljon enemmän, jopa monta kertaa tunnissa. Yleensä riittää, kun mies käy laittamassa pojan takaisin makuulleen. Jos huoneeseen ei mene, poika herää lopulta itkuunsa ja sitten sitä voi kestää tunnin pari.. Tosiaan neljän pintaan poika 'herää' eikä häntä enään saa omaan sänkyyn nukkumaan. Siksi siis jatketaan aamuyö meidän sängyssä. Ainakin näin toistaiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilisilta meni jo vähän paremmin. Laitettiin tuikku palamaan huoneeseen (vaikkei huone ihan pimeä aikaisemminkaan ollut) ja paljon pienemmillä itkuilla selvittiin. Nyt on kyllä kunnon räkätautikin päällä, että ehkä se oli tulossa ja teki olon tukalaksi. Tiedä sitten. Kuun asento ja väärän värinen yöpaita...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltäkin löytyy 2-vuotias, jonka nukuttamisesta ei yhtäkkiä meinaa tulla mitään. Hän on ollut huono nukkumaan ja nukahtamaan aina, mutta nyt takana on pitkä parempi jakso, joka yllättäen siis katkesi. Nukutimme häntä syliin n. 1,5-vuotiaaksi, kunnes kesällä omaan sänkyyn nukuttamiseen siirtyminen sujui yllättävän helposti. Edelleen siis olimme sängyn vierellä, lauloimme jne. noin puoli tuntia - 45 min.

 

Sitten kaiken huipuksi hän syksyllä alkoi ilmoittaa että "äiti menee pois" kun yritin mennä nukuttamaan, eli oma-aloitteisesti halusi alkaa nukahtaa yksin! Ja se sujuikin noin kuukauden päivät tosi hyvin. Tehtiin iltatoimet, mentiin sänkyyn, halittiin ja toivotettiin hyvät yöt, ja sinne tyttö jäi ja nukahti hetkessä. Olin aika äimänä tästä käänteestä, mutta tietysti helpottunut, koska pikkusisarusta odotellaan kevääksi, ja olin murehtinut kovasti sitä että esikoisen olisi hyvä oppia nukahtamaan itsekseen sitä ennen.

 

No, riemu oli lyhytaikaista. Yhtäkkiä tyttö alkoi pelätä omaa sänkyään hysteerisesti ja ilmoittaa, että "joku kurkkaa, pelottaa". Kun kysytään että mistä kurkkaa, hän osoittaa sängyn ja seinän välistä koloa. Mitään konkreettista syytä en tälle pelolle keksi, eikä se puhumalla ja selittämällä tunnu helpottavan. Nyt tätä on jatkunut jo monta viikkoa, ja hän ei suostu enää lainkaan käymään nukkumaan omaan sänkyynsä, ei yö- eikä päiväunille. Nukutamme hänet viereen meidän parisänkyyn ja siirrämme nukahtamisen jälkeen omaan sänkyynsä. Yöllä hän sitten herää ja hiippailee takaisin meidän väliin.

 

Perhepedissä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jo aiemminkin hän sai tulla meidän väliin jos siltä tuntui. Tuo nukahtaminen nyt vaan on aikamoinen takapakki tässä tilanteessa, ja ihmetyttää että miten se ratkaistaan. Voiko tuollaiselle pelolle tehdä muuta kuin antaa ajan kulua? Tarkoitus oli että hän oppisi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, ja nyt lopputulos on että sinne ei suostuta jäämään edes äidin kanssa ja valot päällä. Ja kuitenkin mitään pelottavaa ei ole tapahtunut eikä häntä ole yksin pakolla jätetty tms.

 

Toki tuo pelko pitää todesta ottaa ja unohtaa nyt kaikki "koulutukset" niin kauan kuin sitä jatkuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä alettiin jossain vaiheessa tuossa kesällä pelätä rölliä. Se muka aina tuli jostain illalla. Selitettiin tuhat kertaa, että kukaan rölli ei tule meidän kotiin ikinä, että se on pelkkää satua. Laitettiin huoneeseen pieni univalo ja jätettiin ovi raolleen olohuoneeseen, joten kuulee meidän äänet ja näkee sieltä valoa jne. Joka ilta myös kurkitaan sängyn aluset sun muut ja todetaan, että kukaan ei tule sinne eikä siellä ketään ole. Meillä helpotti ja nykyään poika silloin tällöin illalla huutaa sängystä, että ei rölli tule, se on pelkkää satua. Vähän niinkuin vielä varmistellakseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nukuttu perhepedissä. Pikkuhiljaa on siitä siirrytty sitten omaan sänkyyn. Oma sänky on ollut vanhempien sängyn vieressä ja olen siitä pystynyt pinnojen välistä silittämään uudelleen uneen.

Sen jälkeen on siirretty kauemmas ja pikkuhiljaa on oppinut nukkumaan yksin.

Minusta ei olisi unikouluttamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tullut isoksi ongelmaksi pojan nukuttaminen omaan huoneeseen. Poika ei nimittäin suostu enää lainkaa nukahtamaan yksin huoneessaan vaan alkaa hillitön huuto ja viimeisin ongelma huudon kanssa on tullut oksentaminen. Poika huutaa siis niin paljon kunnes antaa ylen. Eli unikouluttamisesta ei meinaa tulla yhtään mitään enää! Mun täytyy olla huoneessa niin pitkään kunnes toinen nukahtaa. Tilanne kuitenkin menee joka ilta aina vaan vaikeammaksi ja joka kerta on hankalampaa saada poika nukkumaan. Nukutus saattaa kestää keskimäärin tunnin ja pismmillään 2h, etenkin nyt viime aikoina ollaan yritetty nukuttaa useamman tunnin.

 

Asia on jo niin vaikea, että aluksi pitää päästä syliin rauhottumaan kunnes ollaan jo niin unen rajamailla ja silloin saa laittaa sänkyyn. Eli meillä otetaan ainoastaan askeleita taaksepäin. Olen itse jo niin väsynyt koko tilanteeseen, että olen itkenyt viimeiset kolme nukutus kertaa samaa aikaa, kun poika huutaa ja rimpuilee. Asiaa ei helpota lainkaan että yöllä herätään jossain vaiheessa ja vaaditaan ehdottomasti meidän viereen nukkumaan. Olen aina kylläkin ottanut meidän väliin nukkumaan jos näyttää siltä että yksin nukahtaminen ei onnistu. Minulla ei ole voimia aamuyöstä jatkaa samaa meininkiä nukutksen kanssa.

 

Jos olisi mahdollista ottaisin pojan ihan suruitta perhepetiin, mutta koska minä ja mies etenkin iltavuorojen takia valvotaan myöhään niin sekään ei onnistu, koska poika valvoo sitten yhtä pitkään kuin mekin.

 

Nyt alan olemaan jo niin epätoivoinen ja hermoromahduksen partaalla ton nukutuksen suhteen. Jouduin useimmiten itse hoitaa nukutukset yksin ja mä en jaksa enää! Sen takia haluisinkin tietää, että voiko melkein kaksi vuotiasta lasta laittaa unikouluun sairaalaan?

Mulla alkaa oikeasti jo vaikuttamaan omaan mielialaan tuo mahdoton kiukuttelu ja hysteerinen kiljuminen, että pelkään itseni menettävän hallintani kokonaan ja saatan purkaa sen poikaan. Monta kertaa on jo tullut sellain hillitön raivontunne poikaa kohtaan, että tekisi mieli heittää koko muksu pihalle huutamaan tai huutaa sille ihan kurkku suorana.

 

Mitä mä teeen????

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pipa: Kuulostat olevan aika loppu. En tiedä auttako mun sanat mitään, mutta meillä on samanikäisen tytön kanssa ollut pitkään ihan samanlaista. 6kk iässä alkoi univaikeudet ja edelleen saadaan aika ajoin tapella sänkyyn menoja.

 

Tuo oksenteluun saakka huutaminen on kovin tutun kuuloista ja syliin välillä rauhoittumaan ottaminen. Sitten se huuto taas jatkuu. Kunnes valoa alkoi näkyä tunnelin päässä. Mun kanssa tyttö saattaa riidellä edelleenkin, mutta mies keksi meillä toimivan keinon. Vaikka pikku H kuinka kiljui ja protestoi sängyssään nukkumaan menoa 2 kirjan lukemisen jälkeen, niin mies otti tyynyn itselleen sängyn viereen ja kävi sinne ite lattialle pötkölleen. Roikotti kättä taaperosängyn laidan yli niin että pikku H näki hänen olevan huoneessa. Eli lapsella ei oo mitään hätää kun oot siinä vieressä. Tietty kun itku menee pelokkaan hysteeriseksi voi välillä nousta ite istumaan ja silittää. Mut lähinnä se on sitä protestia nukkumaanmenosta ainakin meillä eikä niinkään mitään konkreettista pimeän pelkoa tai mörköjen pelkoa. Monina iltoina joutui tietenkin alkuun olemaan ns portsarina siinä sängyn edessä ettei livahda sieltä pois... Noin kuukauden verran nää iltahuutelut jatkui tämän keinon käyttöönoton jälkeen, kunnes jossain vaiheessa tyttö vaan jotenkin hiffasi ite että okei, täää on nyt sitten homman nimi. Eli vallankäyttöä tää huutaminen sängyssä on ainakin meidän unikoulunohjaajan mielestä, jonka kanssa oon puhelinyhteyksissä ollut useaan otteeseen.

 

Pahinta on se itkun kestäminen, mutta kun ymmärtää että kyseessä ei ole varsinainen hätä niin sitä jotenkin kestää kun tietää itkun protestoinniksi. Ja meillä siis ei ole mikään pientä tihrua loukkaantuessaan itkevä tyttö vaan ihan tempperamenttinen tyyppi.

 

Viisaalta kuulostaa tuo ettet ala öitäsi valvomaan vaan päästät lapsen teidän väliin kun herää yöllä. Me yritettiin ensin sitä omaan sänkyyn takaisin nukuttamista, mutta heräsi taas uudestaan noin tunnin päästä nukahtamisesta ja mulla alkoi kanssa olla aika masentuneita ajatuksia. Siis päädyttiin siihen, että tulkoon jos on tutllakseen kunhan illalla nukahtaa omaan petiinsä.

 

Toivon sulle jaksamista ja sitä että sulla ois mahista saada välillä omaa aikaa jä päästä veke kodin ympyröistä - ei sitä muuten jaksa. Entä voiko isovanhemmat tms ottaa lapsosen välillä yökylään, jotta saat hengähtää?

Edited by Gurmeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huoh. Kun vauva oli pieni, kaikki sanoivat, että kyllä se viimeistään vuoden ikäisenä helpottaa. Nähtävästi ei. Mies oli juuri puhunut työkaverinsa kanssa, joka sanoi, että heidän molemmat lapset olivat nukkuneet ensimmäistä kertaa läpi yön neljä vuotiaana. Ja koska lapsilla on neljä vuotta ikäeroa, se tekee kahdeksan vuotta valvomista!

 

Pipa: mä ehdottaisin myös tuota, että lapsi olisi isovanhemmilla edes viikonlopun niin, että saisit(te) nukkua. Tuo raivon tunne on tosi tuttua, meillä on yöt olleet kamalia aina ja välillä kun mies on pitkään työmatkalla, mulle tulee sellainen olo, että kohta heitän tuon penskan seinään, jos se ei ole hiljaa. Silloin mä jätän pojan yksin huutamaan hetkeksi ja menen pois. Parin minuutin jälkeen jaksaa taas.

 

Meillä oli kuukausi sitten ihan kamalia öitä, nyt taas vähän helpottaa. Meillä syödään vielä yöllä pullosta kaksi kertaa, eikä unikoulu ole toiminut. Neuvolan ohjeiden mukaan olemme antaneet 50% maitoa ja 50% vettä ja tarkoitus olisi pikkuhiljaa vähentää tuon maidon määrää. Se on toiminut siten, että nyt on kolme viikkoa mennyt niin, että kerran viikossa on yksi (aikaisempi) syönti jäänyt pois. On kyllä herännyt siihen aikaan, kun maitoa pitäisi saada, mutta on nukahtanut aika pian silittelyllä.

 

Ongelmaksi on nyt muodostunut se, että pissa tulee läpi. Tuplavaippa ei tunnu auttavan, kun se pissa tulee useinmiten vyötäröstä tai joskus lahkeesta, eikä siinä housuvaipassa ole niissä suojaa. Pissa on tullut läpi myös niinä öinä, kun ei aikaisempaa syöttöä ole tarvittu, joten sitä ei voi syöttää. Sitten kun pitää vaihtaa vaippa ja housut, niin tottakai poika siihen herää ja nukahtaminen on vaikeaa. Vaikka vaihdetaan melkein pimeässä ja hiljaa vaippa, niin herääpä silti.

Edited by sorellina

Share this post


Link to post
Share on other sites

pipan tuntemukset kuulostavat niin tutuilta. Meillä ei siis illalla nukahtamisessa ole ollut ongelmia, yöllä kylläkin. Pidimme kolmena yönä huudatusunikoulua jolloin pääsimme takaisin kahden yömaidon tahtiin seitsemän sijaan. Mutta se tunne kun toinen huutaa ja protestoi, se oli kamala, ja tuntui juurikin siltä että lampsii itse ulos talosta tai vippasee lapsen pihalle lumihankeen viilentymään. Voimia ja toivottavasti saisitte yhden tai kaksi yötä nukkua hyvin laittamalla lapsen hoitoon.

 

Ja yksi ehdotus, niin soita Tammisaaren sairaalaan ja kysy heiltä vinkkejä ja sitä että onko mahdollista saada kohta kaksi vuotiasta unikouluun heille. Jo mahdollisuus siihen saattaa tuoda itselle helpotusta. Meille toi, jaksaa jotenkin paremmin yöt kun tietää että tarvittaessa voi saada apua ulkopuolelta.

 

OT mutta onks kaikilla vuoden ikäsillä sama? Meillä kanssa alkoi pari vk sitten tämä ettei housuvaippa pidä pissoja sisällä, ja kun muskarissa puhuin tosta muiden äitien kanssa niin niillä oli kanssa aika monella sama onkelma. He antoivat vinkiksi teippivaipan yöksi, mutta meillä se ei pidä sitäkään vähää. Ollaan siis ekalla heräämisellä nostettu poika pois pinniksestä ja lattialla tai meidän sängyllä vaihdettu samalla kun toinen juo maitoaa ja sitten laskettu takas sänkyynsä juomaan loppuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ot-vastaus, meillä oli tuo vaippojen falskaaminen isokin ongelma hetki sitten toisen pojan kanssa. Joka aamu sai vaihtaa lakanatkin. Pissaa tulee niin paljon ettei vaan vaipan imu vaan riitä aamuun asti. Nyt on ollut parempi, kerra-pari viikossa on märkä aamulla:

Illalla viimeisenä käydään pottalla, jos pissa tulee niin todennäköisemmin ollaan aamulla kuivia.

Kokeiltiin vaikka mitä vaippoja, kaikki falskaa. Nyt on käytössä Pampersin junior 5+ ja nimenomaan teippivaippa. Sitä ei täältä meiltä päin saa kun Citymarketista, esim Prismoissa ei ole. Mutta kyllä sekin on ihan äärirajoilla, aamulla kun ottaa yöpuvun pois niin vaippa kolahtaa lattialle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole vaipat falskannut yöllä lainkaan mutta aamuisin, kun poika herää niin vaippaa valuu alas pitkin jalkoja :P

 

Yllättäen meidän muksu päätti alkaa nukkumaan ihan yhtäkkiä! Oikeastaan heti kun olin kirjottanut verelläni tuon edellisen kirjotukseni. Mies laittaa sen vaan sänkyyn ja poikahan alkaa vaan rauhassa juomaan maitoaan ja nukahtaa sinne itsekseen. Eikä siinä vielä kaikki! Poika on nukkunut neljä yötä täysin putkeen ilman heräämisiä! Tietysti välillä se itkahtaa mutta jatkaa kuitenkin aamuun asti uniaan.

Mä olen ihan ällistynyt, että mitä helvettiä oikein nyt on tapahtunut. Poika ottaa kädestä iloisena kiinni ja johdattaa itse meidät omaan huoneesensa ja menee kiltisti ihan itse peiton alle :o

 

Nyt poika on vaan niin toivottoman kipeä, että otettiin sen meidän sänkyyn nukkumaan. Minä eikä poika nukuttu varmaan koko yönnä melkein silmäystäkään, kun raukka ei pysty hengittää kunnolla ja tukehtuu räkäänsä.

Pelottaa vaan nyt, ettät tilanne muuttuu heti samallaiseksi jos erehdyn tekemään pienemmänkin virheen, eli ottamaan meidän väliin nukkumaan. Toivottavasti lääkäriltä saataisiin tänään kunnon lääkkeet niin saataisiin poika omaa sänkyyn nukkumaan, ilma että raukka pyörii siellä koko yön räkäänsä tukehtumassa.

 

Tsemppiä myös muillekkin. Toivottavasti saadaan nää muksut nukkumaan täysiä öitä ennen kahta vuotta ( iiik, pari kuukautta aikaa )

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Me käydään joka ilta potalla, se kuuluu meidän iltarutiiniin ja sen jälkeen viel suihkussa istuskellaan jolloin sinnekkin saattaa tulla jotain. Potalla käydään päivällä 4-7kertaa ja silti meillä vaippa on falskannu tai jos ei falskaa niin käy just noin et yökkärin pois ottamisen jälkeen tipahtaa nilkkoihin painonsa takia <_<

 

Mutta nyt jostain syystä aivan yhtäkkiä on ruvettu nukkumaan koko yö heräämättä kertaakaan. Luovutin tassuttelut ja huudattamisten suhteen ja päätin antaa maitoa jos sitä huutelee. Tuli korvatulehdus ja flunssa ja yhtäkkiä uni maistuukin. Kolme yötä nukuttu nyt heräämättä ja aamulla vaippa on kuiva :)

Mutta ennen tätä tosiaan vaipan kanssa oli ongelmia. Käytetään 5kokoa ja housuvaippana kun teippi ei pysy paikoillaan meidän menojalalla edes öisin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now