Nkk

Taaperon unikoulu

220 posts in this topic

Vinkkejä kaivataan!

 

Vauvapuolen unikouluohjeet on selkeästi vauvoille, joten haluaisin vinkkejä vähän isomman lapsukaisen unikouluttamiseen ja öiden rauhoittamiseen. (En ainakaan tälläistä ketjua vielä ole huomannut..)

 

Meillä tyttö 1,5v. nukkuu alkuyön tai vaihtelevasti muutaman tunnin omassa huoneessa ja omassa pinnasängyssä. Tytön uni menee melko tarkasti tunnin pätkissä, eli jonkinasteinen havahtuminen tapahtuu tunnin välein (varsinkin alkuyön ensimmäisinä tunteita, pintaunen aikaan). Joskus tyttö nukahtaa itsestään, mutta usein kimpoaa ylös istumaan tai seisomaan ja on hetkessä täysin hereillä. Sitten olenkin ottanut viereen jatkamaan unia loppuyöksi. Kun typy nukkuu vieressä havahtuessaan silittää äidin tai isin hiuksia ja nukahtaa siihen. Aluksi hiuksien harominen ja silittely oli hellyyttävää, mutta nyt siitä on tullut omia unia pahasti haittaava tekijä, varsinkin kun taapero nukkuu sen verran levottomasti, että kääntyilee ja huiskii käsillä ja potkii jaloilla paljon yöllä.

 

Nyt otin pinnasängystä kaksi pinnaa pois jalkopäästä, jotta tyttö pääsisi itse tulemaan sängystä pois ja viereen, sitten kun haluaa, eikä pinnasänky ahdistaisi niin paljon.. Ei ainakaan vielä ole tuottanut haluttua tulosta.. Isoon ja laidattomaan säänkyyn en uskaltaisi oikein siirtää, kun typy hyörii ja pyörii varmasti itsensä sieltä alas yöllä.

 

Yöllä olen jonkun verran yrittänyt mennä tassuttelemaan, mutta usein, kun yritän laittaa makuulleen taas sänkyyn alkaakin huuto ja pitää vaan päästä syliin (ei suostu menemään pitkälleen..) ja kaikkein unet menee..

 

Pitäisikö vaan yrittää tassuttelulla rauhottaa omaan sänkyyn ja huudattaakin tarvittaessa? Miten saisin "vieroitettua" hiusten haromisesta toiseen unileluun (toistaiseksi mitkään pehmolelut ja rätit eivät ole kelvanneet)?

 

Olin jotenkin aina ajatellut, että yöt olisi jo tässä vaiheessa rauhallisia, mutta taitaapi olla ihan harhakuvitelma..blääh..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole ihan vastaavaa, mutta Mini herää välillä yöllä, eikä oteta meidän sänkyyn. Nostetaan poika pinniksestä ja kierrätetään asunnon läpi. Selitetään, että nyt on yö ja kaikki nukkuu. Minikin menee vielä nukkumaan. Annetaan ehkä vettä, jos on jano. Sitten laitetaan poika takaisin pinnasänkyyn, nalle kainaloon ja sanotaan hyvää yötä. Joskus jää hetkeksi itkemään (max. 5 min) mutta yleensä tyytyy selitykseen. Huomattiin, että tuo selittäminen auttaa. Kerrotaan, että yöllä nukutaan ja aamulla äiti tulee sitten hakemaan pinnäsängystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on noita ongelmia myös puolitoistavuotiaan nukkumisen kans. Nukkuu siis omassa huoneessaan pinnasängyssä, mut aika usein joutuu hakemaan meidän viereen. Yölliset tajunnan räjäyttävät huutokonsertit on meillä ongelmana, eikä lapseen tehoaisi silloin mikään muu kuin maito, mitä on kyllä aika turhauttavaa antaa noin isolle, mut joskus väsyneenä siihenkin tulee turvauduttua. Mikä ihme noihin raivareihin tehoaisi? Raivarit on usein sitä luokkaa, että sylissäkin tempoilee ihan sekopäisenä mihin sattuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutulta kuulostaa noi raivarit keskellä yötä. Meillä autto yleensä se, että käytiin juomassa vettä ja vähän kierreltiin ympäriinsä, sit takas nukkumaan, tosin äidin ja isin väliin. Nyt yöt ovat rauhottuneet, kun kaksvuotispäivä lähestyy ens kuun lopussa. Tutin jättäminenkin rauhotti yötä, eikä vaikeuttanu nukahtamista muuta kun päivällä. Paras apu taitaa kyllä olla aika - tässäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Niin, aika varmaan viimeistään sit auttaa - tovottavasti :) Tuota tutin poisjättöä olen minäkin miettinyt, että jospa sekin toisi helpotusta, kun annetaam tutit syksymmällä oravavauvoille ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 1v2kk on tähän asti nukkunut aina omassa sängyssään ja nukahtanut sinne hienosti ilman itkuja. Nyt ykskaks nukahtaminen on yhtä huutoa ja yöllä on pakko ottaa väliin kun huuto ei lakkaa millään. Ennen ei ole edes suostunut nukkumaan välissä. Kai tämä(kin) on vaan joku vaihe...?? nimim. lapsi huutaa edelleen väsyneenä sängyssä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän taapero on 2v, ja vauva ois tässä kuukauden päästä tulossa. Taaperon nukuttaminen vaan on ongelma.

 

Joskus vielä keväällä nukahti nätisti omaan sänkyynsä iltasadun jälkeen. No sit jonku flunssan tai jonku aikana mä annoin periks ja menin ite hetkeks aikaa lapsen viereen nukkumaan, jotta nukahtaa helpommin. No sitähän lapsi sitten alkoi vaatimaan jatkossakin. Mutta siitäkin meni teho, koska lapsi alko vaan leikkimään mulla, töni, yms. Siitä sitten sain tarpeekseni ja päätin, että huutakoon vaikka kuinka, mutta yksin saa nukahtaa. Istuin lapsen huoneessa nojatuolissa puhumatta mitään, tai korkeintaan sanoin "äiti on tässä", ja välillä lapsi huusi (pari minuuttia kerrallaan), välillä leikki yksikseen sängyssä. Nukahtaminen vei yleensä ½-1h, mutta ajattelin että jatkossa tuohon nojatuolissa istumiseen voi yhdistää vauvan iltaimetyksen, joten ei se niin haitannut vaikka vähän kestikin.

 

Nyt vain kesän mökkeilyjen ja muiden lomailujen jälkeen on taas kaikki ihan sekaisin. Ja lisäksi itelläni on loppuraskaudesta voimat kovin vähissä. Pitäisi kuitenkin saada tämä nukuttaminen kuntooon ennen uutta vauvaa (jotta se voisi sitten taas mennä uudelleen sekaisin) ja alkaa jo paniikki iskeä kun aika tuntuu loppuvan.

 

Pari viikkoa sitten tehtiin ratkaisu, että mies nukuttaa tästä lähtien taaperon, koska taapero pompottaa mua paljon enemmän ku isäänsä (ja onnistuu siinä siis paremmin) ja koska mun omat voimat on vähissä. Noh, ehkä se muutaman illan vähän toimikin, mutta nyt tajusin, että se pompottaa isäänsä iltasin nykysin ihan samalla tavalla ku muakin.. vaatii millon mitäkin, jotakin lelua, syliin, unimusiikkia, vettä, jne. Hyvähän se on sanoa, että kun on tiukkana niin oppii ettei saa niitä nukkumaanmenon jälkeen.. mutta kun tuo taapero kiihtyy hetkessä, jos ei niihin huuteluihin vastaile, ja sen jälkeen kiljuukin hysteerisenä niin kauan että aikuinen käy rauhottamassa sen. Ei siis nukahda huutoonsa eikä osaa siitä oikein itse rauhottua.

 

Olemme koittaneet pitää iltarutiinit ennen nukkumaanmenoa nyt joka ilta samanlaisina, että lapsi pystyisi valmistautumaan nukkumaanmenoon. Päivisin on sylitelty paljon, ettei sylinkaipuu iskisi nukkumaanmentyä. Mutta nukahtaminen kestää mielestäni liian kauan, joskus siihen menee kolmekin tuntia..

meidän illat siis menee näin klo 16.30 iltaruoka, 19.00 iltapala, jonka jälkeen kylpy, yöpuku, hampaidenpesu ja sitten sänkyyn, sängyssä äidin sylissä iltasatu, ja sitten pitäisi käydä nukkumaan (ja tästä eteenpäin siis nukutusvastuu siirtyy miehelle). Mun toiveena olisi että lapsi olisi unessa jo klo 20, viimeistään 21, mutta siis kun nukahtamiseen menee joskus kolmekin tuntia, niin sillon se menee lähemmäks yhtätoista (no onneks harvemmin näin myöhään).

 

Aamusin meillä herätään siinä 7-8 aikoihin, aamupala siinä melko pian, ruoka puolen päivän aikaan päikkärit nukutaan kahden maissa (1-1,5h). Päikkärit on aika myöhään, keväällä vielä nukahti viimeistään yhden aikaan, mutta nykysin jos yrittää päikkäreitä siihen aikaan ni ne jää kokonaan välistä ja sitten onkin kiukkunen lapsi koko illan, mutta illalla nukahtaminen ei ole sen helpompaa.

 

Eli vinkkejä kaipaisin mitä tehdä. Tässä kun kirjottelin, niin tuli mieleen, että pitäisköhän tota iltapalaa aikaistaa puolella tunnilla.. lapsi pääsis aikasemmin sänkyynsä, nukahtaiskohan aikasemmin myös. Huudattamistakin taas mietin, eli siis että tehdään päätös, että nukkumaan menon jälkeen ei ole enää palvelua tarjolla ja pidetään siitä kiinni. Mutta jos sen tekee niin, että ei ole itse lapsen huoneessa, niin sitten siitä seuraa se huuto josta lapsi ei itsekseen rauhoto.. no kai se rauhottuu sit ku voimat loppuu, mutta ei kuulosta hyvältä sekään. Jos taas päätyy siihen, että istuu lapsen huoneessa siihen asti että se on nukahtanut, niin luulen että sen täytyy sitten olla minä.. lapsi pysyy rauhallisempana ja ei taitais miehelläkään hermot kestää siellä oloa. Se on vaan ollu mulle nyt niin tärkeetä oman jaksamisen kannalta, että oon ite saanu hengähtää tosta varsinaisesta nukutuksesta, puuhailla omiani sen aikaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli 1 v 3 kk iässä sama tilanne, että poika ei enää päästänyt huoneestaan pois vaan siellä piti notkua 30 min - 1h ennen kuin nukahti. Ei auttanut edes viereisellä tuolilla istuminen vaan piti siinä sängyn kaiteella roikkua. Päätettiin sitten miehen kanssa, että nyt riitti ja pidettiin ihan perinteinen huutounikoulu. Ekana iltana huusi sängyssänsä varmaan tunnin ja yöllä herätessään1½ h (välissä käytiin sanomassa, että kaikki hyvin, on yö ja nukutaan jne.). Seuraavana iltana nukahti itsekseen alle 15 minuutissa eikä yölläkään itkenyt enää. Nyt ollaan viimeisen 8 kk aikana unikoulun jälkeen käyty iltamaidon jälkeen pojan huonessa ehkä n. 5 kertaa ja nekin on liittyneet sairasteluun. Kyllä on ollut illat ja yöt luksusta sen jälkeen! Eli ainakin mä suosittelisin taaperounikoulua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä oli 1 v 3 kk iässä sama tilanne, että poika ei enää päästänyt huoneestaan pois vaan siellä piti notkua 30 min - 1h ennen kuin nukahti. Ei auttanut edes viereisellä tuolilla istuminen vaan piti siinä sängyn kaiteella roikkua. Päätettiin sitten miehen kanssa, että nyt riitti ja pidettiin ihan perinteinen huutounikoulu. Ekana iltana huusi sängyssänsä varmaan tunnin ja yöllä herätessään1½ h (välissä käytiin sanomassa, että kaikki hyvin, on yö ja nukutaan jne.). Seuraavana iltana nukahti itsekseen alle 15 minuutissa eikä yölläkään itkenyt enää. Nyt ollaan viimeisen 8 kk aikana unikoulun jälkeen käyty iltamaidon jälkeen pojan huonessa ehkä n. 5 kertaa ja nekin on liittyneet sairasteluun. Kyllä on ollut illat ja yöt luksusta sen jälkeen! Eli ainakin mä suosittelisin taaperounikoulua :)

 

 

oliko toi huuto ihan sellasta hysteeristä itkua vai pientä kitinää? Ku mä en tajuu miten mä kestäisin tunnin sitä huutoa (nojoo, huutaahan toi päivisinkin sitä uhmaansa varmaan tunteja yhteensä, mutta jotenkin se on päivällä eri asia). Niin kauan ku se huuto on sellasta, että kuulee että lasta kiukuttaa ku se ei saa tahtoaan läpi, niin niin kauan sitä pystyy olla menemättä sinne. Mutta sitten kun se muuttuu sellaseks hysteeriseks itkuks.. siinä tulee olo, että entä jos sillä onkin paha olla, ja sit menee rauhottaa sen, ja sit taas alkaa uus kierre..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka onkin jo taaperoista kyse niin kannattaa lukea tuolta vauvapuolelta unikoulu-ketjua. Uskoisin että samalla tavalla toimii ne vinkit, joita siellä on paljon ja todella hyviä! Eli ei välttämättä tassuttelua ja samassa huoneessa hengailua, eikä myöskään mitään 'no itkepä itsesi uneen'-huudatuskoulutusta, vaan aina itkun yltyessä käynti sängyn vieressä 'nuku vaan, kaikki hyvin' tms., pikainen silitys ja sit pois. Ja toistoa toistoa.. En nyt tähän ala samoja asioita kirjoittamaan, lukekaa sieltä. :) Ja tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites
oliko toi huuto ihan sellasta hysteeristä itkua vai pientä kitinää? Ku mä en tajuu miten mä kestäisin tunnin sitä huutoa (nojoo, huutaahan toi päivisinkin sitä uhmaansa varmaan tunteja yhteensä, mutta jotenkin se on päivällä eri asia). Niin kauan ku se huuto on sellasta, että kuulee että lasta kiukuttaa ku se ei saa tahtoaan läpi, niin niin kauan sitä pystyy olla menemättä sinne. Mutta sitten kun se muuttuu sellaseks hysteeriseks itkuks.. siinä tulee olo, että entä jos sillä onkin paha olla, ja sit menee rauhottaa sen, ja sit taas alkaa uus kierre..

 

Kyllähän se huuto oli sellaista hysteeristä, mutta toisaalta ei sitä suhteessa kauaa kestänyt. Meillä mies hoiti homman ja mulla oli tulpat korvissa (tokihan se huuto läpi silti kuului). Onhan se vähän raaka peli, mutta pääasia, että auttaa :) Tosiaan tassuttelujutut on pienille vauvoille. Meillä oli sellainen unikoulu 7 kk iässä ja toimi kuin unelma sekin, mutta ei taida taaperolle päteä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei varsinaisesti (kai) vielä kuuluta taaperoihin, mutta yöt on ihan samaa tasoa kuin Nkk:lla.. Nukahdetaan kyllä nätisti ja helpolla omaan huoneeseen, mutta jo n. tunnin päästä tulee eka itku. Ja nyt viikon on herätty koko yö tunnin välein. Viime yönä ei enää jaksanut ja otin tytön viereen, tuloksena se ettei kukaan nukkunut kun tyttö on hirveä jäkkärä unissaan ja juuri tuo harominen (silittely=tukasta repiminen) häiritsee mua.. Mietin jo vakavissani että raahaan pinniksen takaisin meidän sängyn viereen, mutta se tuntuu vähän turhalta jo lähemmäs vuoden ikäisen kanssa.. Yösyöminen loppui jo pari kuukautta sitten, tutti on kyllä suussa, mutta usein herää itkemään vaikkei tutti ole edes pudonnut suusta joten syy ei näyttäisi olevan siinäkään.

 

Ja kuten muutkin, olisin toivonut että yöt olisi viimeistään nyt rauhoittuneet VARSINKIN kun toinen kukkuja on maailmassa ihan näillä hetkillä.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, vinkkejä kaivataan täälläkin. Tarkoituksena on siirtää 1v 1kk neidin pinnasänky omaan huoneeseen. Nyt nukkuu alkuyön (20-02) omassa, mutta sitten siirtyy isin ja äidin viereen.

 

Tosin appivanhemmathan soitti miehelle vetoomussoiton, että älkää niin pientä vielä siirtäkö omaan huoneeseen (vastapäiseen huoneeseen ja ovet auki). "tekin nukuitte kouluikään asti äitinne vieressä".

 

Joo-o. Kyseisen perheen kolmekymppiset vieläkin soittaa äidille jokapäiväisissä "onegelmatilanteissa" . Tyyliin "äiti, mulla on rakko jalassa. Mitä teen?"

 

Onneks mies jättää omaan arvoonsa nämä neuvot :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun kuopus tuli sairaalasta kotiin niin esikoinen päätti myös että nukkuminen, ja varsinkin se nukahtaminen on ihan turhaa ylellisyyttä. Iiris (ongelmanukkuja) oli tällöin vuoden ikäinen. iisi viikkoa jaksoin juosta huoneesta toiseen imettämässä ja rauhoittelemassa kunnes väsähdin aivan täysin. Silloin meillä aloitettiin unikoulu. Unikoulussa tärkeintä on se, että sen tekee kokoajan sama henkilö, äiti tai isä. Hermostua ei saa yhtään vaan on koko ajan oltava rauhallinen mutta ehdottoman jämäkkä, periksi ei anneta milliäkään. Kamala yhtälö mutta ihmeen kaupalla selvisin siitä - tällä hermorakenteella.

 

Meillä unikoulu meni niin että iltarutiinit toistettiin joka ilta kellon tarkkuudella. Iltasatua ei luettu makuuhuoneessa vaan olohuoneessa ja sitten mentiin sänkyyn. Peiteltiin ja suukotettiin, sanottiin että nyt on ilta ja on ruvettava nukkumaan, hyvää yötä. Poistuminen huoneesta ja ovi hitusen raolleen. Huuto alkoi lähes välittömästi. Tässä vaiheessa on erotettava selkeästi pelkoitku ja kiukkuitku. Jos lapsi oikeasti pelkää on mentävä rauhoittelemaan heti, jos lapsi kiukkuaa niin sitten mennään kellon mukaan. Eli, ensin annettiin huutaa 1,5 minuuttia. Menin huoneeseen, peittelin tytön, selitin rauhallisesti että nyt on nukkumaanmenoaika, hyvää yötä. Lapsen rauhoituttua (rauhoittui aina heti kun sinne joku meni, tietysti kun sai tahtonsa läpi) poistuttiin huoneesta. Kun huuto alkoi odotettiin 4 min ja sama toisto kuin äsken. Seuraavaksi odotettiin 8 min, 12 min, 20 min jne. Ekana iltana päästiin 18 minuuttiin kunnes tyttö nukahti. Toisena iltana neiti nukahti jo 10 min jälkeen ja kolmantena iltana vain yhden käynnin jälkeen.

Siitä asti meillä on nukahdettu hyvin kunnes tuli tää 5-v kyselyikä mutta se onkin jo toinen juttu se :)

 

Monet vastustavat unikoulua siksi että lapsen pyyntöihin on vastattava ettei tule turvattomuutta. Tottakai pelkoihin tms vastataan mutta kiukkuun ei tarvitse vastata heti, siitähän lapsi vain oppii entistä vaativammaksi ja taaperot jos mitkä osaavat kyllä pompottaa jos tilaisuuden saavat. Kyllä, kyllä korpesi sydäntä kuunnella kun toinen itkee mutta pakko oli kovettaa itsensä että pysyi jollain lailla kasassa, ja aika äkkiä neiti oppi sen että itsekseenkin voi nukahtaa. Omaa tuskaa helpotti myös se, että tiesi ettei lapsella ole mikään hätä vaan itkusta kuuli selkeästi sen että neitiä vain kiukutti se ettei saanut tahtoaan läpi. Meillä nukahtamisvaikeuksiin liittyi selkeästi toisen vauvan tulo, mutta aika pian tyttö onneksi huomasi että syliä ja rakkautta saa ihan yhtä paljon kuin ennenkin vaikka vauvakin on talossa. Juuri tän mustasukkaisuuden vuoksi meillä unikoulua ei aloitettu heti vaan odotettiin että tyttö sopeutuu ensin vauvan tuloon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oliskos vinkkejä kaksivuotiaan nukuttamiseen? Selvästi sitä tällä hetkellä pelottaa nukahtaminen ja nukkuminen, mikä johtuu lähinnä varmaan muutosta ja päiväkodin aloituksesta. Tällä hetkellä hän nukkuu meidän huoneessa, mutta silti sekä nukahtaminen että nukkuminen on vaikeaa ja yöllä saattaa tulla itkupotkukiukku. Alkaa vähän itseä väsyttää.

 

Meneeköhän tää vaan pikkuhiljaa ohi arjen normalisoiduttua? Uudessa kodissa ollaan nyt asuttu kohta 1,5kk ja hoitoa menossa neljäs viikko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kanssa etsin jotain toimivaa nukutussysteemiä 1 v 8 kk pojalle. Iltanukutus kestää 30-60 minuuttia. Ennen poika piti silitellä uneen, mutta kyllästyttiin siihen ja alettiin vain istua sängyn vieressä iltasadun jälkeen. Sitten ollaan vähitellen siirretty nukuttajan tuolia ovensuuhun päin. Nyt ollaan melkein oven raossa. Poika höpöttää ja pyörii sängyssään, mutta ei yleensä itke. Jos huoneesta lähtee pois, poika hipsii kohta perään ja alkaa itkeä. Hermo vain ei kestä kököttää pimeässä huoneessa puolta tuntia kauempaa... Toivon hartaasti, että poika nukahtaa itsekseen, vaikka nukuttaja onkin kohta huoneen ulkopuolella. Jos homma ei toimi, en tiedä mitä kokeilla. Huutokoulu ei kyllä tuu onnistumaan meikäläiseltä.

 

Lilli, muutto ja päiväkodin aloitus varmasti vaikuttaa nukahtamiseen ja yöuniinkin. Niin kävi meilläkin. Ei sitä onneksi ikuisesti kestä, jossain vaiheessa tilanne normalisoituu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nukutus kestää yleensä 5-60minsaa. Sellanen vartti-puol tuntia on aika normi. Meillämaidon jälkeen pidellään kädestä ja silitellään. Jos koittaa liian aikasin lähteä, niin jätkä nousee seisomaan ja rupee huutaan.

 

En oo toistaseksi ottanut kauheesti paineita hommasta. Tahti on muuttunut kuitenkin paremmaksi ja joskus nukahdetaan hetikin. Välillä on sitten niitä kökköjä iltoja, jolloin nukahtaminen vie tunninkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä alkoi ongelmat kun poika 1,3 kk siirtyi omaan huoneeseen. Unipullosta pitäis luopua, mut en oo raaskinut/viitsinyt kun sen avulla nukahtaa niin helposti itsekseen. Meidän huoneeseen nukahti ihan helposti heti kun sammutti valot, mutta nyt ei tule mitään kun tietää et lähdetään pois. Mitään iltassatuja ei voi lukea noin pienelle, koska jos huoneeseen jää niin poika vaan riekkuu pinnoissa seisaallaan. Pakko kai on tuo huudatus aloittaa jos ei ala tottua omaan huoneeseen. Oon miettiny maidon siirtämistä nokkamukiin ja siitä pikku hiljaa pois. Mikään nalle ei pojalle kelpaa, ikean mustekalaa tykkää halia, mutta sitä en uskalla antaa sänkyyn ettei tukehdu lonkeroihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä neiti on nyt 1v 2kk ja nukahtaminen on ollut aina vaikeaa. Päästiin jo siihen että neiti nukahtaa itsekseen kun siinä vieressä vaan istutaan. Nyt päiväkodin alettua on illat aivan järkyttäviä neiti voi huutaa tunnista puoleentoista. Iltarutiinit meillä on ollut ihan samainlaisia. Ennen nukkumaan menoa neitiä pidetään hetki sylissä että rauhoittuu ja sitten mennään sänkyyn. Nyt kahtena iltana neiti on nukahtanut heti syliin ja nyt pelkään että hän oppii siihen. Apua kaivataan!!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tänne kirjoittaminen auttoi :D nykyään meillä nukahdetaan kesken ilta sadun, joten se taisi olla vain joku vaihe. meillä myös siirryttiin nukkumaan isojen tyttöjen sänkyyn niin se varmaan myös auttoi kun on enemmän tilaa ympärillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä aika paljon erilaisia käytännön vinkkejä taaperoiden lempeään nukuttamiseen:

 

http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/nukutta.htm

 

Siellä sanotaan mm. näin:

"Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. "

 

ja

 

"Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa. "

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä alan olla totaalisen poikki meidän nukutusongelmiin. APUA??

 

Poika siirtyi omaan huoneeseen muuton yhteydessä 1v1kk iässä. Muutos meni suht kivuttomasti ja parin viikon kuluttua nukkui omassa huoneessa jo hienosti läpi yön. Isä on meillä aina nukuttanut naperon, silittämällä, laulamalla ja vieressä istumalla. Ennen tuo nukahti aina alle tunnissa. Tuon ajan vielä jaksoi siellä istua ja nukuttaa, mutta nyt tuo aika on vaan pidentynyt ja pidentynyt. Ongelmat on jatkuneet nyt noin 2 kuukautta eikä meillä oo mitään muutoksia mun mielestä tapahtunut.

 

Nykyään me tehdään iltatoimet aina saman kaavan mukaan ja lopuksi peitellään petiin ja istutaan viereisellä sohvalla. Mutta nukuttamiseen menee nykyään 1-3 tuntia! Poika on ihan väsynyt, mutta ei vaan saa unta tai halua nukahtaa. Tuo 3 tuntia alkaa olla nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus ja alkaa kyllä olla liikaa. Toiselle vanhemmalle ei jää iltaisin hetkeäkään omaa aikaa rauhoittua, käydä suihkussa tmv. Puhummattakaan mistään parisuhdeajasta <_<

 

Poika vääntää ja kääntää sängyssä, heittelee tavaroita pinniksestä, tiputtelee tuttia/pupua lattialle, juttelee, välillä kiukkuitkee, potki jaloilla seinää tmv. Jos yrittää edes vaihtaa asentoa, niin napero on pystyssä ja aloittaa huutamisen. Saatika jos on sen oloinen, että lähtee huoneesta. Vieressä on istuttava, kunnes hän nukahtaa. Jos nousee seisomaankin, niin alkaa huuto. Ja naperoa on myös pidettävä kiinni eli kättä päällä tai silitettävä, muuten se nousee jatkuvasti ylös eikä ainakaan nukahda. Yöllä herätessä sitten hermostuu siitä, ettei nukuttaja olekaan enää vieressä vaan hän on yksin ja sama kuvio jatkuu yöllä. Mä torkun aina siellä sohvalla, kun en poiskaan pääse (tai lapsi huutaa). Olen ollut siellä yölläkin monenmonituista kertaa 3-4 tuntia :o

 

Vinkkejä siis millä me saadaan tuo lapsi itse nukahtamaan? Mä haluaisin jotain suht lempeitä keinoja, mutta taitaa olla tuo huudatus ainoa toimiva keino? Ollaan tuota tuolijuttua koitettu eli siirretään tuolia ovelle päin, mutta jätkä nousi pystyyn koko ajan, kun ei ollut ihan vieressä, eikä nukahtanut yli 4 tuntiin! Oli jo ihan yliväsynyt ja sitten oli pakko rauhoitella silityksillä :wacko:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten eilen Agatha puhuttiinkin niin kuulostaa valitettavan tutulta.. Meillä meni hetken jo paremmin ja muutamana iltana tyttö jopa nukahti itse omaan sänkyyn huutamatta. Sitten ykskaks palattiin vanhaan ja vieressä pitäis istua tuntitolkulla. Mulla ei pinna siihen riitä ja annan helposti periksi ja otan viereen. Nyt kahtena iltana & päiväunilla tyttö on siis nukahtanut vaan viereen.

 

Mua ressaa kanssa kun a. ei ole illalla yhtään omaa aikaa (jos tytön kanssa menee nukkumaan klo 20) ja b. ei puhettakaan mistään yhteisestä parisuhdeajasta. Jos tyttö nukahtaa meidän sänkyyn niin sieltä voisi periaatteessa hipsiä pois, mutta sitten pelkään et tyttö putoaa.

 

Mä olen huudattanut tyttöä ja hetkeksi se siis toi jo tuloksia. Mutta sitten ykskaks taas takapakkia ja pahasti. Mä oon koittanut kaikki mahdolliset keinot mitä keksin, ja nyt en enää tiedä mitä tehdä. Ei tää voi mennä näin että toisen vanhemman pitää mennä joka hemmetin ilta nukkumaan klo 20??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen tuli oikeen ennätys, kun jätkä nukahti taas klo 23 maissa <_< Oli ihan poikki ja yliväsynyt, mutta ei vaan ole paikallaan sen vertaa, että uni ehtisi tulla. Koko ajan pystyssä, heittelee tavaroita yli laidan ja huutelee. Se siis vaan riehuu! Menin päästämään miehen sieltä pois kymmenen jälkeen ja pidin väkisin makuulla, niin hetken huutamisen jälkeen alkoi rauhoittua ja lepäsi suht rauhassa. Nukahtikin siitä sitten n. puolen tunnin päästä.

 

Epäiltyjä syitä vaikeuksiin:

 

1) Laitetaan se liian ajoissa nukkumaan (toisaalta on aamulla ihan poikki ja kaipais selvästi enemmän unta. Itsekin kyllä oon aamu-uninen eikä illalla tuu uni helposti.)

2) On vaan joku läheisyysvaihe eikä millään haluaisi olla siellä sängyssä yksin, eikä halua nukahtaa, kun tietää äidin/isän poistuvan.

3) Ollaan otettu se liian monta kertaa kuitenkin viereen tai muuten nostettu pois sängystä, niin napero on jo oppinut, että kun tarpeeksi huutaa, niin joku tulee pelastaan :rolleyes:

 

Mutta mun mielestä meillä on kunnossa ne asiat, että:

 

1) päivällä saa sylitellä paljon (ei iltaisin tarvitsisi tankata läheisyyttä)

2) iltatoimet/rutiinit kunnossa

3) rytmi on mielestäni kohtuu ok (unta 20/23-07.30 ja 12-14)

4) meillä ei ole tapahtunut suuria muutoksia elämässä viime aikoina

 

Mutta jotain tolkkua on tultava ja jotain meidän on vaan nyt tehtävä. Ajattelin muuttaa iltarytmejä niin, että puuro tulee pikkusen myöhemmin (noin klo 20 maissa) ja mitään sokeria sisältävää ei illalla saa (ei edes hilloa puuroon :rolleyes: ) Kaikki keinot on koitettava. Seiskan jälkeen vois koittaa kotiakin rauhoittaa, hämärtää valoja ja laittaa telkka kiinni. Eikä mitään kutitus/takaa-ajoleikkejä enää. Iltasadun lukemisen vois siirtää olohuoneeseen, josta sitten mentäis makkariin. Sinne voisi ostaa hiljaa soimaan jotain unilauluja ja ovi jätetään raolleen.

 

Sitten se itse unikoulu. Meidän on pakko vaan aloittaa sellainen nyt, kun tä on ihan hulinaa tä iltaelämä :mellow:

 

TYHMIIN KYSYMYKSIIN VASTAUKSIA, PLIIS :P

 

Kannattaakohan se aloittaa nyt yhtäaikaa muiden muutosten kanssa? Siis tuo sadun siirto toiseen huoneeseen jne.? Vai pitäiskö niitä harjoitella ensin? Eli pitäisikö rutiinit olla tosi "jämähtäneet" ennen tuota huudatusunikoulua? Mitäs jos lapsi itkee oikeesti 4-5 tuntia (siis käyn tietyin ajoin rauhoittelemassa, juurikin tuon ylläolevan ohjeen mukaan aikaa pidentäen)? Mutta pitääkö silti edelleen pysyä kovana ja antaa huutaa? Mä en hämmästyisi yhtään, jos noin kävisi. Pitäsikö toisen vanhemman hoitaa kaikki iltaruutinit vai voiko toinen syöttää/pukea ja toinen nukuttaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö on jo 4,5-v ja sama rumpa nukkumaanmenon kanssa käyty. Mä tein niin tylyn ratkaisun, että todellakin annoin huutaa siellä omassa sängyssä. Sänkyyn mennessä oli pusut, halit, lempeät sanat ja hyvän yön toivotukset. Jokaisella huudolla tai vinkaisulla en mennyt katsomaan. Sitten kun huuto ylty ihan hirveäksi kävin laittamassa takaisin makuulle ja poistuin, sanaakaan sanomatta. No nousihan se sieltä aikansa kunnes luovutti ja rupes nukkummaan. Ja tästä ei lipsuttu.

Lapsi on niin ovela, että jos meneekin nukkumaan kiltisti, saatetaan sitä huutoo taas jossain vaiheessa kokeilla. Silloin kannattaa muistaa, että lapsi muistaa ihan tasan tarkaan sen ja huutaa taas seuraavana iltana. Mä uskon, että jokainen teistä tuntee, koska lapsi huutaa raivoa/kiukkua ja koska oikeasti on hätä.

 

Ja mitä useammin lipsutte siitä periaatteesta, että silitteleen ja paijaileen ei mennä kun on uni aika, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Älkää antako niiden tenavien huiputtaa teitä :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now