Nkk

Taaperon unikoulu

220 posts in this topic

Voi ihanaa, että sekä Pipalla että Oltsunäipällä on helpottanut! Toivottavasti pipan putki jatkuu.

 

Jos joskus meilläkin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh huh, voimia teille kaikille, melkoisia taisteluja ootte saanu käydä! :blink:

 

Itellä ei oo mitään noin vaikeeta ollukaan kuin monilla, mutta kerron miten meillä on sujunu. Vauvana nukahti ja nukkui aika hyvin, sit jossain vaiheessa piti olla vieressä nukuttamassa, ja kun joskus ennen paria ikävuotta alettiin lukemaan iltasatua, niin lukemista ois pitäny jatkaa ja jatkaa, yli tunninkin.. Sit tässä reilu parivuotiaana tehtiin vaan niin, että sovittiin yhdessä mikä kirja (tai kaksi lyhyttä) luetaan, ja kerrattiin moneen kertaan että sitten tän viimesen sivun jälkeen äiti/iskäkin laittaa silmät kiinni ja nukutaan. (Taaperosänky on siis sen verran iso, että siihen mahtuu mukavasti viereen. Ennen sitä oltiin epämukavasti pinniksen vieressä..)

 

Meillä alkoi alun pienen protestoinnin jälkeen toimimaan tosi hyvin tuo hetken lukeminen, nykyään rauhoittuu kirjan aikana eikä kestä kauaa sen jälkeen nukahtaa. Halia kyllä pitää tai pitää kädestä kiinni. :) Usein nukkuu yöt putkeen, tai sitten saattaa herätä kerran tai kaksi huutelemaan ja aina auttaa kun menee hetkeksi viereen. (Joillakin tämä voi tietysti mennä just siihen, että pitäis sit aina olla vieressä, mut meillä on toiminu näin.)

 

Joku mainitsi aikaisemmin, että pienempi tykkäisi nukahtaa isomman kanssa, mutta ois kumminkin kiva olla omat huoneet. Onnistuisikohan sellainen järjestely, että toinen huone olisi enemmän leikkihuone, ja toisessa olisi vain sängyt? Tai että omat huoneet pysyisivät muuten ennallaan, mutta isomman sänky muutettaisi pienen huoneeseen? Pieni saisi turvaa ja isommalle voisi perustella, että on sitten leluille enemmän tilaa, tai saisi vaikka pienen sohvan/säkkituolin lukunurkaksi huoneeseensa. :) Tämä vain yhtenä ideana..

 

Kaikille hyviä öitä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, nyt taas urputan. Just kun yöt on menneet paremmaksi, viime yö oli ihan kamala.

 

Kun silitys ei tunnut toimivan ja huuto menee ihan kauheaksi, me otetaan poika viereen nukkumaan. Usein nukahtaa siihen, mutta ei esim. viime yönä. Meidän sängyssä ei huuda, kitisee kyllä, ja potkii, raapii, repii, hakkaa, puree...Ja äiti on aivan mustelmilla. Onneksi on talvi ja pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkä ikäisillä taaperoilla täällä on vielä iltapullo käytössä? Meillä on 1 v 4 kk tyttö, mua tökkii tuo iltapullo, kun se vielä juodaan ihan vauva-asennossa sylissä. Mies ei halua sitä vielä jättää, kun lapsi on niin helppo nukuttaa sillä. Olen koittanut miettiä vaihtoehtoa sille, en usko että iltasadusta olisi mitään iloa, tyttö on niin kirjafriikki, ettei yhteen kirjaan tyytyisi. Mä voisin mieluusti laulaa, mutta mies ei.

 

Vaikka ei pullolle nukahtaisi, ei silti huutele kauaa, muutaman kerran ehkä joutuu käymään kellistämässä tytön ja parit silitykset antamassa. Tutista luopui todella helposti, pari kk sitten. Mä haluaisin jättää pullon pois, ennenkuin osaa sitä itse pyytää...

 

Viime yö oli ihan poikkeuksellisen huono, huusi yliväsyneenä, vain mun syli kelpasi, en saanut istua vaan seisoin ja heijasin. Lopulta nukutin viereeni, eli itse nukuin todella huonosti tuon kompassin vierellä. Ei näitä kovin usein ole, mutta joskus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä neiti on kohta 2 v 5 kk ja ollaan jo muutaman kuukauden katsottu, kun meidän pikku neiti ravaa meidän viereen nukkumaan. Olisi hyvin innokas tulemaan nukkumaan meidän sänkyyn jo illalla, mutta on nyt viime aikoina pidetty tiukemmin kiinni, että menee omaan sänkyynsä nukkumaan. Neiti kuitenkin herää aina yöllä yleensä 1-2 aikoihin ja kipittää ovemme taakse ja alkaa itkemään. Mitään ääniä ennen tätä ei kuulu. Alkuun annoimme tulla, koska oli silloin jatkuvassa korvakierteessä. Kun tiesimme, että korvat ovat terveet ja neiti muutenkin terve niin päätimme yrittää saada hänet takaisin omaan sänkyyn nukkumaan, mutta neiti vain itkee ja huutaa niin kauan kunnes luovutamme ja otamme väliin. Juu ei ihan paras tapa, mutta kun työssä käyvien vanhempien pitäisi myös nukkua plus olen raskaana ja silloin puhti hukassa muutenkin. Nyt kun toisen vauvan syntymään on enää vajaa pari kuukautta haluaisin, että pikku neiti oppii nukkumaan yönsä omassa sängyssä. Vinkkejä siis yöllä uudelleen nukuttamiseen kaivattaisiin. Montaa tuntia yössä en haluaisi kuunnella huutamista ja taistella sängyn vieressä. Mietinkin siis olisiko järkeä alkuun laittaa itselle peti neidin huoneeseen tai huoneen ulkopuolelle, jotta ehtisin reagoimaan ennen kuin neiti herää täysin vai pitääkö vain raakasti kuskata neitiä omaan sänkyyn miljoona kertaa jotta oppii?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä vähän nostelen aihetta. Me siirrettiin poika omaan huoneeseen kolme yötä sitten, ekat yöt meni hyvin. Sänkyyn laitettaessa huusi minuutin kaksi ja nukahti, yöllä ei herätty kertaakaan ja nukuttiin puoli kymmeneen aamulla.

Viime yö taas,no. Piti tassutella uneen ja tassuttelu ei ole toiminut juuri koskaan, ja sitten parin tunnin päästä herättiin huutamaan joka ei loppunut kun syliin. Sylissä pää painui samantien olkaa vasten ja tuhina kuului, parin tunnin jälkeen kun ei nukahtanut mun taikka miehen rauhotteluihin, nukuin pojan kanssa hetken sohvalla ja sitten menimme meidän sänkyyn. Poika keskellä ja jomman kumman kainalossa nukkuen. Meillä ei ole ollut perhepetiä oikeastaan koskaan, joskus vuosi sitten kun maitoa tuli jonkin verran yöllä.

 

Onko kellään siis vinkkiä miten tuo omaan huoneeseen siirto menisi vanhemmille ja pojalle kivuttomasti? Pakko on kuitenkin saada sinne omaan huoneeseen kun isän kuorsaaminen selvästi häiritsee, viime yönä ei sekään haitannut kun oltiin jo niin väsyneitä huudosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puuh, mä olen näiden unikoulujen vakiasiakas, enkä edes viitsi käydä vauvapuolella enää, kun siellä tuntuu, että kaikki 7 kuisetkin jo nukkuvat, tai unikoulua on pitänyt pitää max. kaksi yötä, niin johan nukkuu...

 

Meillä taas huudetaan tuntitolkulla yöllä, ja poika on taas siirtynyt alku-unipätkän jälkeen meidän sänkyyn. Parhaimmillaan nukkui omassa sängyssä neljään-viiteen (sai välillä maitoa), mutta nyt viimeistään kahdelta herätään huutamaan, ja meidän vieressäkin huutaa vielä vähintään tunnin. Pari kertaa yritimme "huudatusunikoulua", mutta kun huoneessa käy, tarrautuu poika apinan raivolla kiinni, ja kynnen jäljet jäävät äidinkin käsivarteen, eikä mun sydän sitten siitä anna irtautua.

 

Viime yönä poika oli hoidossa, kun mulla oli jo sellainen olo, että mä en kestä enää. Mä en tajua, miksei tää jo helpota! Kulmahampaat ovat tulossa, mutta kun yöt ei helpota edes hampaiden välillä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko poika herkkäuninen kaveri? Mahdollisuutta omaan huoneeseen taikka jos ei vielä raaski omaan huoneeseen siirtää niin olisiko mahdollista viritellä joku verho sängyn eteen ettei heti näe teitä? Oletko Sorreliina kysynyt Tammisaaren sairaalasta apua ja vinkkejä?

 

Meillähän pahimmillaan herättiin se 5-7kertaa yössä, kokeiltiin huudattamalla unikoulua, koitettiin tassuttamista, lisättiin ja vähennettiin iltapuuroa ja yömaitoa, vaihdettiin maito veteen. Ja mikään noista ei auttanut, noita siis kokeiltiin 7kk-1v1kk aikana.

Sitten sain täältä vauvojen unikouluketjusta idean, sermi. Rakensin oman sermin sänkyjen väliin ja se rauhotti hiukan öitä, herättiin enään kerran kaksi ja sitten alettiin temppuilla maidon kanssa. Maito ei enään kelvannut yöllä eikä vesi, mutta mummin itse tehty hapan mehu auttoi siihen. Aina välillä nukuttiin öitä putkeen ja välillä herättiin kerran kaksi. Yhtäkkiä sitten aikastu aamut seittemän ja kuuden heräämiseksi, ja ne hajotti pahasti äitiä. Tätä jatkettiin sitten kuukausi, eli herättiin kerran kaks yössä ja aamulla viimestään seittemältä ylös. Viimenen viikko kun asuttiin vanhassa kaksiossa, poika halusi nähdä vanhemmat samalla kun joi yömehunsa ja sermi piti poistaa kokonaan. Huuto tuli jos ei siinä vieressä istunut.

Tämä siis silloin kun kaksiossa asuimme.

 

Muutimme kolmioon ja poika siirtyi omaan huoneeseensa kuin nato ohjus. Ensimmäiset kaksi yötä nukahti samantien sänkyynsä ja nukkui aamulla puoli kymmeneen, ja sitten se alkoi taas. Yöllä herättiin parhaimmillaan 3kertaa ja joka kerta uudelleen nukutus kesti puolesta tunnista puoleentoista, syliin olisi nukahtanut heti ja sen takia poika nukkui yhden kokonaisen yön meidän välissä ekaa kertaa elämässään. Pistin siis uuden huoneen piikkiin uudet heräilyt, kuten tossa mun ylemmässä postauksessakin kirosin. Noh syy löyty viime viikolla, vesirokko ja poskihampaiden sarjatuotanto. Sen takia poika ei siis kunnolla pystynyt nukkumaan, ja tietty varmaan hiukan uuden huoneenkin syytä. Nyt kun vesirokko hiukan helpottaa, ja hampaisiin ollaan annettu kerran yössä Panadolia, alkaa yötkin taas helpottaa. Kerran yössä herää, annetaan mehua ja istutaan vieressä. Hyvällä tuurilla kestää 5min uudelleen nukahtaa ja sitten nukutaan aamulla kahdeksaan asti.

Vahva luotto löytyy että kunhan saadaan laatikot purettua loppuun, pojan huone kuntoon ja vesirokko/hampaat oireettomiksi niin yöt rauhottuu takaisin niihin ensimmäisiin kahteen yöhön uudessa kodissa.

 

Meillä Oltsu on suht herkkäuninen, ja mies kamala pyörijä ja tuhisia. Itse olen siihen tottunut, mutta poikaa se selvästi haittasi öisin.

 

Lisäys; ei nyt ehkä maailman paras vinkki. Mutta sain senkin idean vauvapuolelta, iltasatu. Luin kunnon valossa iltasatua pojalle samalla kun joi maitoaan, samalla siinä sai kölliä äidin kainalossa. Heti kun maito oli juotu niin annoin halit ja pusut, sanoin hyvää yötä ja laitoin omaan sänkyyn. Kävelin pois huoneesta uudestaan sänkyyn katsomatta ja sammutin vasta silloin valot, ja taustalla soi tuutulaulut.

Meillä noin tuutulaulut on kuulunut aina iltarutiiniin ja pitkään pelkästään sen avulla poika erotti yöunet ja päiväunet toisistaan.

Edited by OltsunÄippä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sorreliina, ymmärrän kyllä sua täysin. Miljoonat yöheräämiset hajottavat, pinna katkeaa helposti yöllä ja päivällä.

Musta tuntuu et heti kun meillä alkaa hiukan helpottamaan niin johan sitten palataan takas vanhaan ja vauhdilla. Ei voi kun toivoa että heräämiset loppuu ja löytää sen jonkin keinon jolla saa yöt rauhottumaan. Sitä ennen, kannattaa koittaa kaikki hullummatkin ideat ja koittaa saada lapsi välillä yöhoitoon jollekkin että saa itse nukuttua edes sen yhden yön kunnolla ja saisi pois univelkaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika on selvästi huono-uninen. Hän alkoi nukkua päikkäreitä kunnolla vasta 8kk, sitä ennen tunnin päiväunet olivat jotain ihmeellistä. Olin niin kateellinen ystäville, joiden vauvat nukkuivat tuntikaupalla. Yöunet ovat myös aina olleet aika lyhyet, ja poika nukkuu kaikkien ohjekirjojen mukaan aivan liian vähän. Neuvolaan vein joskus unipäiväkirjan, ja siellä terkkarin kanssa laskettiin, että poika nukkuu just ja just minimin. Hereillä hän on kuitenkin aurinkoinen ja ihana, joten kaipa hän vain tarvitsee niin vähän unta.

 

Meillä pahimmillaan herättiin 20krt yössä, puolivuotiaana keskimääräinen herätysmäärä oli 14, ja on unikoulu sen verran auttanut, että nuo herätykset tosiaan vähenivät (hyvänä yönä) kahteen. Tätä kaksi kertaa heräämistä on nyt jatkunut ehkä vähän päälle puoli vuotta. Välillä menee huonommin, mutta tuskan jälkeen palataan tuohon kahteen herätyskertaan. Hyvänä yönä nuo menevät nopeasti ohi, huonona yönä saatetaan huutaa viisi tuntia putkeen.

 

Koskaan tuo ei ole nukkunut kasia pidempään. Kasiin nukkuu, jos huutoa on yöllä useampi tunti, muuten ollaan ihan viimeistään seiskalta ylhäällä, yleensä aikaisemmin. Nukkumaan mennään yleensä kasin-ysin aikaan. Tätäkin olemme yrittäneet säätää seiskasta kymmeneen, mutta tuo 8-9 toimii parhaiten.

 

Poika nukkuu omassa huoneessaan, tai ainakin alkuyön, loppuyöstä nukkuu meidän vieressä. Jossain vaiheessa yritimme nukuttaa omassa huoneessa, mutta olin niin väsynyt, että aamulla heräsin pinnasängyn vierestä matolta selkä ja niskat kipeänä, joten nyt siirtyy meidän viereen nukkumaan, jos ei mene helpolla uudestaan nukkumaan.

 

Poika menee suht. helposti nukkumaan. Välillä tietysti sekin on vaikeaa, mutta yleensä onnistuu nopeasti. Kuuntelemme unilaulua ennen nukkumaanmenoa. Kävimme unipsykologilla syksyllä, kun heräilyt olivat pahimmillaan, ja hän neuvoi, ettei kannata jättää unilaulua soimaan, koska lapsi voi ehdollistua siihen, ja sitten sitä renkutusta pitää kuunnella koko yön. Tutista luovuimme myös tämän psykologin ohjeiden mukaan, mutta välillä olen kyllä siitä miettinyt, että se oli huono idea.

 

Maitoa annamme (tai maito-vesiseosta, jonka olis neuvolan ohjeiden mukaan tarkoitus auttaa) tarvittaessa, vähintään toisella herätyksellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskeltuani viestiketjua, tulin siihen tulokseen, että toiset lapset tosiaan tarvitsevat nukuttamista enemmän kuin toiset. Meillä sitä tarvitaan mielestäni kohtuullisesti (n.15min). Luettuani tämän uskon, että nukuttaminen on ihan ok. Ei tarvi tuntea itseensä huonoksi äidiksi, jos lukee kirjaa lapselleen kunnes tämä nukahtaa. Meidän neiti (2v 5kk) nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä iltasatuun.

 

Aloin etsimään keinoja, miten voisin saada hänet nukahtamaan itsekseen pusujen ja peittelemisien jälkeen, mutta luettuani tosiaan tajusin, että eihän niin TARVITSE tehdä. Ja itselleni on ihan ok, että käytän sen vartin lapselleni lukemiseen. Suurin huolenaiheeni kuitenkin on hänen heräämisensä. Se tapahtuu noin kello 5-6 aamuyöstä, jolloin tytön huoneesta alkaa kuulua huuto-itkua "ÄITI,ÄITI,ÄITI!" Neiti kipittää viereen nukkumaan ja nukahtaa kyllä tyytyväisenä kainaloon. Tämä tapahtuu poikkeuksetta joka yö. Arvatenkin hätähuuto tarkoittaa kysymystä "Mihin äiti on kadonnut, kun äskön se luki satua ja nyt on poissa?" En ole raaskinnut palauttaa häntä omaan sänkyynsä. Epäilen, että jos saisin hänet nukahtamaan itsekseen, ei hätä yllättäisi. Toisaalta on kyllä ihana kun pallero kömpii viereen, mutta on niin raastavaa herätä toisen hätähuutoihin. Onko muilla samaa ongelmaa ja olisiko nyt tosiaan tullut aika opetella yksin nukahtamista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielessä jo muutaman päivän pyörinyt että miten teillä Sorelina menee nyt? Edelleen samaa yöheräämistä vai oletteko löytänyt jonkun avun?

 

Meillä loppui nyt kuin seinään yöheräämiset ja syynä se että, mies ei herää huutoon nyt kun poika on toisessa huoneessa ja itselläni tämä alkuraskaus on ollut todella energiaa vievä eli heräsin kyllä huutoon mutta ennenkö pääsin sängystä ylös nukahdin uudelleen. Joten poika huusi kaksi kolme yötä jonkin aikaa kun heräsi kesken unen ja sitten se loppui. Neljäntenä aamuna ääni ei ollut enää käheä ja poikakin jotenkin pirteempi. Sattumalta tehty huudattamisunikoulu tehosi näköjään. Nyt sitten meidän entinen yökukkuja nukkuu 12-14h per yö ja kahden tunnin päiväunet päivällä vielä. Toivottavasti ei tule takapakkia, mutta alkaa jo kauhistuttaa että miten sitten talvella kun on pieni vauva joka herää öisin huutamaan, onkohan meillä sitten kaksi huutamassa suoraa kurkkua.

Edited by OltsunÄippä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huonosti menee. Nyt on 2 viikkoa mennyt niin, että poika herää klo 2 ja huutaa noin kaksi tuntia. Mikään ei auta, ei maito, ei edes syliin nukuttaminen... Huudatustakin kokeiltiin, mutta poika meni siitä aivan paniikkiin, ja kun kävin hyssyttämässä tarkoituksena lähteä pois, poika tarrautui käsivarteen niin, että jäi kynnenjäljet. En mä voinut sitten enää siitä irtautua ja jättää toista yksin...

 

Mutta jostain syystä myös päiväunet ovat vähentyneet, ja jostain syystä päikkäreille nukuttaminen on nykyään tuskaa, ja pitkiä päikkäreitä ei nukuta edes liikkuvissa rattaissa. Mä en tajuu, mitä on tapahtunut...

 

Mut kiva kun teillä helpotti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kurjaa että menee huonosti, hyvät unet on kuitenkin tarpeen lapselle ja vanhemmille :girl_to_take_umbrage2:

Mies kertoi juuri pari viikoa sitten työkaveristaan jolla on kaksi lasta, 4v ja 8v jotka kummatkin on nukkuneet elämänsä ensimmäiset 4vuotta vain 6h yössä ja nekin heräten tunnin välein. Noiden lasten vanhempia kävi sääliksi, mutta kuulemma kummatkin lopettivat 4vuotiaana kuin seinään heräämiset ja rupesivat nukkumaan 10h yössä. Eihän tämä tietty lohtua ja apua tuo teille taikka kenellekkään muulle joilla lapsi valvoo öisin.

 

Toivottavasti löytyisi joku kikkakolmonen jolla saisitte yö- ja päiväunet kohdilleen mahdollisemman pian.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehellä on kanssa yksi työkaveri, joiden lapset on 4v. ikäerolla, ja kummatkin heistä nukkui ekan yönsä 4 vuotiaana. Eli se on 8v huonoja öitä. Sitä odotellessa.

 

Ja joo, meille ei todellakaan ole tulossa toista ennen kuin tuo kakara nukkuu, vaikka aluperin pieni ikäero oli toiveissa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen kanssa jonkin asteen vakiasiakas näissä unikouluhommissa. Kokeiltiin ekat unikoulut, kun Julius täytti vuoden. Ne oli melkoista hel*ettiä kyllä. Saatiin apua Ensi- ja turvakodin unikouluttajalta sähköpostitse, puhelimitse sekä kerran tapasin hänet. Noudatimme kaikkia annettuja ohjeita, mutta mikään ei vaan tuottanut tulosta. Lopulta joskus parin kuukauden taistojen jälkeen siirryimme perhepetiin. Imetyksen lopetin tuona aikana kokonaan. Pullosta olemme edelleen antaneet pojalle maitoa öisinkin, hän on nyt siis 1v6kk.

 

Meillä on ongelmana se, että vaikka poika nukkuisikin isänsä vieressä (itse nukun sohvalla tän ison mahani kanssa....) meidän sängyssä, niin yöt on silti ihan järkyttäviä edelleen. Meillä herätään 5-7 kertaa yössä. Meillä on myös tullut takaisin nuo klo 2 huudot. Silloin siis huudetaan 1-2 tuntia eikä mikään kelpaa. Poika huutaa vaan 'isi uppiin (=syliin)' ja 'mennään tonne' ja osoittaa pois makkuuhuoneesta. Alkuun mies aina kantoi pojan olohuoneeseen, jossa poika nukahti hänen syliinsä lopulta ja he siirtyi takas sänkyyn nukkuun. Niin siitä kehittyi äkkiä tapa ja nyt me koitetaan päästä siitä sitten eroon. Eli huutoa riittää. Poika menee ihan hysteeriseksi ton huutamisen kanssa. Ja näihin huutokohtauskiin liittyy myös se, että poika pissii ihan tosi paljon ja meillä on lähes pakko vaihtaa vaippa joka yö.

 

Nyt me siis taas koitetaan jonkinlaista unikoulua, eli ollaan ostettu taaperosänky ja koitetaan saada poika omaan huoneeseen nukkumaan. Pinnikseen on ihan turha koittaa laittaa. Poika sai niin kovat traumat sillon vuoden kieppeillä siitä. Meillä oli silloin rutiinina, että kun minä sanon pojalle iltasadun ja laulun jälkeen 'Hyvää yötä', niin isä siirsi hänet omaan sänkyyn. Nykyään jos poika kuulee missä ja milloin vain meidän sanovan 'Hyvää yötä', hän alkaa välittömästi itkemään lohduttomasti... Eli meillä ei toivotetaan hyviä öitä siis ollenkaan.

 

Eli tosiaan, poika nukkuu nyt omassa sängyssä ja miehellä on patja siinä vieressä lattialla. Sänky on sen verran 'iso', että mies mahtuu tarvittaessa siihen viereen pojan kanssa. Annamme edelleen pullosta yöllä maitoa, eikä sen lopettaminen ole vielä tärkeintää, vaan että tottuisi jotenkin tuohon omaan sänkyyn ja että lopettaisi ne parin tunnin huudot keskellä yötä. Ja olisihan se ihana, jos noista väliherätyksistäkin pääsisi eroon. Poika kun ei nukahda itsekseseen uudestaan uneen.

 

No, nyt tuli hiljaista. Täällä siis huudettiin juuuri tunnin verran... Nyt äkkiä nukkumaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ voi itku Sillis.

 

Tuo on niin ärsyttävää, kun väsyneenä antaa pienelle uniterroristille periksi, niin äkkiäkös siitä tulee tapa, josta ei pääse eroon. Me tosi hienosti koko syksy nukutettiin poikaa omaan sänkyyn omaan. Jossain vaiheessa mies oli tosi paljon työmatkalla ja minä yksin, enkä vaan jaksanut juosta siellä ja nyt poika siirtyy yöllä meidän viereen aina.

 

Ja meilläkin tuo on tuota pissaamisongelmaa. Nyt taas vähemmän, pari kuukautta sitten mä olin ihan tuskissani sen kanssa.

 

Ja joo, jos se menisikin niin, että poika herää, annetaan maitoa, ja sitten taas nukutaan, niin olis aika ihanaa. Ne kiljumiskohtaukset on tosi energiasyöppöjä.

 

Mä luin Sinkkosen kirjaa, jossa hän kävi läpi taaperon uhmaa. Hänen mukaansa lapsen pahin pelko on se, että hänet jätetään yksin, ja se onkin (melkein) pahinta, mitä lapselle voi tehdä. Eikö se sitten ole yöllä sama juttu?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kaivataan nyt neuvoja kipeästi!!!

 

Nukkumaanmenot on yhtä tuskaa yhtäkkiä. Oma sänky on aivan kamala paikka, minne äiti ja isi hylkää. Ei pysy hetkeäkään maate, nousee samantien seisomaan ja itkemään. Haluaa nukahtaa vain syliin. Ja kun on jonkin aikaa sängyssä huutanut, nukahtaa syliin parissa minuutissa. Päivin illoin sama juttu. Eilen kesti tunnin ennenkuin mä luovutin ja annoin nukahtaa syliin.

 

Mulla on edelleen aika ristiriitaiset ajatukset siitä mitä tehdä. Mua inhottaa ajatus, että lapsen pitäis itkeä ja huutaa ja nukahtaa sitten aivan totaalisen lannistettuna. Mä en haluais koko ajan nostaa tyttöä pois sängystä syliin rauhoittumaan, kun se rauha kestää tasan siihen asti että lasketaan takas sänkyyn. Mut ei tuo osaa itsekseen rauhoittua, mä epäilen, ettei se osaa edes käydä maate itse sinne, vaikka muuten osaakin...

 

Meillä on keskiviikkona neuvola, mut en usko että terkkarilta saadaan mitään järkevää vinkkiä. Ja ne unikoulu-vinkit, en usko, että ne toimis nyt... Tai sitten mua vaan pelottaa kokeilla. En tiedä...

 

:girl_cry2::girl_cry2::girl_cry2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokeile ihmeessä sitä unikoulua. Voi olla että pelkästään sängyn vieressä istuminen auttaa ja silittely siinä välillä niin lapsi ei mene niin hysteeriseksi. Ja jos pyrkii syliin niin et ota sitä vaan kosketat sitä. Meillä se auttoi se sängyn vieressä istuminen mutta sitten se seuraava askel oli jättää lapsi valveilla yksin nukkumaan se oli sitten meidän ongelma nukutuksessa.

 

Meillä nukahdetaan taas tosi kiltisti mutta maitopullon avulla, vieläkin! Siitä pitäisi luopua nyt kokonaa ennen kakkosen tuloa. Mulla ei vaan ole uskallusta ryhtyä siihen taisteluun. Toisaalta miehellä alkoi nyt kesäloma niin se voisi olla hyvä aika alkaa vierottaa pullosta kokonaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mutta kun se on lähes hysteerinen heti kun selkä koskee patjaan... Ja mikä nyt sitten olis paras tapa pitää unikoulua taaperolle, sama kuin pienelle vauvalle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Auttaisiko jokin uusi rutiini ennen nukahtamista? Tai iltatoimista kertova iltasatu? Osaisiko lapsi viestiä, mikä sängyssä/nukahtamisessa mättää?

 

Meillä laitettiin yhdessä välissä ensin nalle nukkumaan ja sitten mentiin pinnasänkyyn.

Edited by -Jonski-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä meni itku myös usein ihan hysteeriseksi, mutta kun mä olin siinä vieressä ja saatoin välillä kertoa hiljaisella äänellä satua, tai muuten vaan silitin. Ei se poika mennyt meillä makuulleen huudon aikana mutta rauhottui sitten pikku hiljaa ja tykkäsi kun selkää rapsutellaan ja nukahtikin sitten yleensä siihen. Tätä rauhottelua kesti välillä reilusti yli tunnin mutta sitten joka ilta alkoi lyhenee pikku hiljaa hysteriakohtaukset mutta sitten ongelmaksi koitui mulla lopuksi se, että huoneesta ei saanut lähteä ennen kuin poika oli nukahtanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kenelläkään käynyt niin, että lapsi on tottunut nukahtamaan syliin, mutta on sitten jossain vaiheessa itse halunnutkin mennä mieluummin sänkyyn nukahtamaan ja nukkumaan?

 

Meillä nukutetaan poika syliin, kun omaan tai meidän sänkyyn nukuttaminen menee vaan riehumiseksi tai jos jätän pojan yksin (siis vain pinnasänkyyn tietysti), alkaa hetken päästä aivan hirveä itku ja huuto ja mä en pysty kuuntelemaan sitä. Elättelen toiveita, että päästäisiin syliin nukahtamisesta jotenkin lempeästi joskus eroon, mutta onkohan se edes mahdollista - ennen murrosikää? :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen päätynyt siihen että kun lapsista on kyse, mikä tahansa on mahdollista :girl_haha: Me ollaan juotu iltamaito koko pojan ikä sylissä. Viime viikonloppuna ei enään tahtonut maitoa vaan suoraan kylvystä kävelee omaa huoneeseensa, siivoaa leluja lattialta (oma-aloitteisesti, ei tehnyt ennen), yöppärin ja vaipan laiton jälkeen on kovaa vauhtia kiipeemässä omaan sänkyynsä ja mulkoilee pinnojen välistä happamasti kunnes ovi menee kiinni ja tuutulaulut rupee soimaan. Kaikki tämä viikonlopun aikana tapahtui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerronpa tänne meidän kuulumisia.

 

Meillä on yöt parantuneet. VIHDOIN! En tiedä, johtuuko tämä putkista korvissa vai iästä vai mistä, mutta en voisi olla onnellisempi. Ei meillä tuollaisia täydellisiä öitä ole, mutta nyt on kolme viikkoa menty melkein joka yö ilman pitkiä huutamisia.

 

Keskimäärin yöt menee niin, että poika herää jossain vaiheessa (n. klo 2) ja siirtyy meidän viereen, ja nukahtaa melkein heti. Huonompana yönä siirtyy jo ennen puolta yötä ja saattaa tarvita maitoa joskus aamuyöstä. Mutta yhtä yötä lukuunottamatta nukahtaa vähintään 10 minuutissa! Ei mua haittaa herätä yöllä, mutta se tuntitolkulla valvominen kävi raskaaksi. Ja onpa meillä nyt nukuttu kaksi täyttä (8h ja 10h) yötä putkeen omassa sängyssä, toinen viime viikolla, toinen viime yönä!

 

Maitoa siis pääsääntöisesti ei tarvita yöllä, mutta olemme antaneet herkästi, jos tuntuu, että sitä tarvitaan.

 

Toivon niin kovasti, että tämä kestäisi. Palaan syksyllä töihin ja olisi niin paljon helpompaa, jos saisi nukkua. Ja muutenkin elämä on paljon mukavampaa, kun ei ole kuolemanväsynyt, parisuhdekin voi paremmin, kun molemmat ovat virkeitä eivätkä kuin p*seen ammuttuja karhuja.

 

Päikkärit taas ovat menneet vähän miten sattuu, mutta mä luulen, että tuo kuumuus vaikuttaa... Enkä jaksa niistä kantaa huolta, jos yöt menevät hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now