Taaperon unikoulu

[Guest Nallukka]

Oma mielipiteeni asiaan on, että mitään valmista kaavaa ei kannata lapsen nukkumisen kanssa yrittää noudattaa. Tassuttelu, tuoli- ja muut ovat varmasti hyviä, mutta omien lasteni kanssa luulen päässeeni tavoitteeseen hylpoiten ja ilman kovin pitkiä itkuja sillä, että kumpaakin lasta kohden mietittiin mieheni kanssa unikoulu suunnitelmat valmiiksi vaikutteita edellämainituista ottaen ja sitten pidettiin suunnitelmasta sen jälkeen kiinni. Lapsen hyvään uneen kannattaa kyllä panostaa ja sen eteen nähdä vaivaa. Koliikki tuo oman mausteensa kuvioon

[Pamina]

Toisia on aina niin paljon "helpompi" neuvoa, vaikka itse pyörisi samojen ongelmien kanssa..

 

Edwina, kun teillä on ollut muutto ja moni asia varmasti mietityttää pientä lasta, mitä jos aluksi jompi kumpi vanhemmista nukkuisi lapsen huoneen lattialla? Kunnon patja, peitot ym. ettei selkä ihan mene huonoksi. Nukutatte niin kuin teillä on ennen ollut tapana ja kun herätessä lapsi näkee vanhemman lähellä, hän alkaa tottua ensin uuteen kotiin ja huoneeseen. Sitten vähitellen siirrytte nukkumaan omaan sänkyyn.

Yhdet ystävät tekivät näin, kun lapsi muuton yhteydessä siirtyi omaan huoneeseensa ja toimi heillä hyvin. Nyt en muista kuinka pitkään tekivät niin, luultavasti muutaman viikon. Meilläkin omassa huoneessa nukkumista on harjoiteltu niin, että isi tai äiti nukkuu siinä vieressä, näin lapsi oppii että omassa sängyssä nukutaan eikä niin helposti lähde vaeltamaan.

 

Tehkää omasta huoneesta jotenkin hieno ja etuoikeutettu juttu, koska pikkusisaruksen tulo voi myös pian tuoda tunteen, että hänet on sysätty pois ja uusi vauva vie paikan teidän huoneessanne/sängyssänne. Siinä on monta asiaa, josta esikoinen voi kokea mustasukkaisuutta.

 

 

Ja itse me pyöritään edelleen ihan samojen nukutusongelmien kanssa, mistä yllä kirjoitin..

[Pamina]

Luin vielä edellisiä viestejä ja Oltsun Äipällähän on ollut aika vastaava tilanne. Mikä tilanne mahtaa nyt olla? Työssä käyvillä puolisoilla on aina (myös) raskas tilanne jaksamisen kanssa, mutta ei lapsia kotona hoitava vanhempikaan kaikkea jaksa ilman unta. Isä nukkumaan esikoisen huoneeseen, jolloin he toivottavasti nukkuvat vähän paremmin, esikoinen saa "huomionsa" mutta oppii nukkumaan omassa sängyssään / huoneessaan.

[Mikael77]

Hellou,

 

Nyt pitkästä aikaa tulin kirjoittelemaan missä mennään. Elikkäs unikoulu tuotti aika kivasti tulosta silloin kun viimeksi kirjoitteli. Taisi tyttö nukkua pari yötä

ihan kokonaan herättämättä meitä kertaakaan. Sitten iski influenssa ja se sekoitti taas koko nukkumisen ihan totaalisesti Kipeenä oltiin noin 3vkoa ja

tyttö nukkui äitinsä vieressä, sen minkä nukkui. Päiväunet kyllä omassa huoneessaan. Nyt nukutetaan kyllä omaan huoneeseen ja ihan kivasti siellä nukkuukin

sinne klo 00-03 asti, kunnes ei enään rauhoitu ja pääsee sitten äitinsä viereen nukkumaan loppuyön. Tarkoitus olisi nyt taas valvoa tässä pari yötä ja aloittaa

koulu omassa sängyssä nukkumiseen koko yön ajaksi.

[Kaak@o]

Oiskohan täällä jollain antaa vinkkejä meidän kohta 1v4kk ikäsen nukuttamispulmiin..?!

 

Ongelmana meillä on se, että etenkin päiväunille nukutuksista on tullut ihan kamala taistelu, joka kestää 1-2 h ja sisältää naama punaisena huutoa (joka usein huipentuu oksentamiseen) ja painimista, kun Noa ei millään suostu asettumaan paikoilleen. Lopetin imetyksen kokonaan noin kuukausi sitten ja sen jälkeen noin viikon ajan nukutukset meni vähän paremmin, mutta alamäki alkoi aika nopeasti. Nukuttaminen on vaikeaa sekä minulle, että miehelleni, aina vähän tilanteesta riippuen. Miehelleni rauhoittuu joskus paremmin, mutta multa taas saa paremmin lohtua.

 

Noa nukkuu omassa huoneesssaan pinnasängyssä, mutta ei osaa nukahtaa sinne. Ollaan nukutettu syliin useimmiten, joskus myös samassa huoneessa olevaan sänkyyn. Vaikka jätkä olisi miten väsynyt, niin nukahtaa ei voi ilman taisteluita (ainoa poikkeus on paikat jossa on väkisin kiinni, eikä pääse liikkumaan, kuten auton turvaistuin). Olen kokeillut nukuttaa omaan sänkyynsä, kanniskella sylissä uneen, viereen sängylle ja vaikka sun mitä, mutta kaikissa rimpuillaan täydellä voimalla vastaan ja huudetaan. Yleensä sitten kun on taistellut vastaan sen 1-2 h, nukahtaa uupumuksesta. Jos Noaa pitää sylissä paikallaan, niin joutuu ihan väkisin pitämään siinä, mikä ei varmasti tunnu kivalta.. Rimpuilu on siis tosi kovaa. Omaan sänkyyn nukuttamisessa on se ongelma, että mikään tassuttelun tyyppinen juttu tai silittely ei meillä ole ikinä riittänyt, vaan poika on pystyssä sängyssä samantien. Ja ei luovuta, vaikka laittaisi takaisin pitkälleen, vaan jaksaa kyllä nousta pystyyn vaikka sen pari tuntia ja huutaa. Vieressä sängyllä nukuttaessa huutaa ja yrittää lähteä sängystä pois ja kanniskellessa rimpuilee niin, että kanniskelu on käytännössä mahdotonta. Yleensä meidän nukutukset on nyt epätoivoinen sekoitus näita kaikkia, kun missään ei meinaa rauhoittua. Yleensä 1-2 h kohdalla alkaa jo itseäkin ärsyttää/itkettää siihen malliin, ettei koko puuhassa ole mitään järkeä. Yöunille nukahtaa usein helpommin, koska on vaan niin väsynyt päivästä, mutta joskus silloinkin jaksaa kyllä tapella vastaan kauan. Monesti huuto alkaa samantien kun mennään omaan huoneeseen ja tajuaa, että on uniaika.

 

Tuttia ei käytä, unilelu on käytössä. Olen kokeillut myös unimusiikkia, sadun lukemista ja muita erilaisia jippoja, jotka saattavat tehota kerran, mutta sitten taas homma menee hankalaksi. Nukkuu hyvin noin 1,5h sitten kun saadaan lopulta nukahtamaan. Yönkin nukkuu nykyisin kivasti vain yhdellä herätyksellä.

 

Olen raskaana, joten tuo painiminen/kanniskelu ottaa kovasti voimille. Ja en usko, että Noakaan todellakaan nauttii näistä meidän nukutuksista.. Muuten on iloinen ja menevä kaveri, rauhoittuminen vaan ei meinaa sujua.

 

APUVA!!!

[Little Elf]

^Nukkuuko Noa vielä kahdet päikkärit? Jos nukkuu niin kuulostaa ihan samalta kun meillä oli niihin aikoihin kun toiset unet jäi pois, n. vuoden iässä. Muussa tapauksessa neuvoni ovat varsin laihat.. Ilman unia ei pärjää, mutta 2 tuntia nukutusta päivässä on paljon, varsinkin jos sekä päikkäreille ja iltaunille menee sama aika.

 

Oletteko tuossa lastenhuoneessa ikinä muuten kuin nukuttaessa/nukkuessa? Jos tähän tilaan liittyy ns. huonot vibat, niin ainekin Pantleyn unioppaassa neuvottiin oleilemaan paljon tässä huoneessa ja leikkimään vaikka sängyssäkin jotta siihen tulisi positiivinen sävy eikä jo huoneeseen meno aiheuttaisi kiukkua. Toisilla tuntuu auttavan pinnasängystä siirto isojen sänkyyn, mutta sitä tuskin haluatte kokeilla.

 

Ei muuta kuin jaksamista, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa!

[Kaak@o]

^ Vain yhdet unet nukkuu.. Mulla itselläkään ei oikein enää ideoita ole, melkein kaikkea on tullut jo kokeiltua. Leikitään huoneessa jonkin verran, mutta ei tuntikaupalla. Tänään mentiin huoneeseen jo noin 20-30 min ennen päiväunia ja luettiin ja syliteltiin rauhassa, kun ajattelin, että jos se auttaisi, mutta ei. Huuto ja paini alkoi taas.. Mutta yritän vielä lisätä huoneessa leikkiä, kiitos ideasta! Noa on aina tähän asti ollut aika huono nukkuja, joten nyt kun itse unet sujuu, niin kai sitten nukahtamiseen piti tulla joku pulma

 

Päiväkodissa töissäollessa mulla ei ollut mitään ongelmia saada 20 lasta yksinään nukahtamaan päiväunille, mutta kotona en meinaa saada unille edes tuota yhtä ja ainoaa

Edited March 2, 2011 by Kaak@o

[Guest Penni]

Mä opetin tissinukutuksesta luopumisen jälkeen eli just siinä 1,5v iässä tytöt mukahtamaan viereen. Omiin sänkyihin oppivat nukahtamaan 2-vuotiaina kun luovuttiin pinniksistä. Mä aina varoittelin etukäteen, että "ruoan jälkeen luetaan satu ja sitten menette nukkumaan." Meillä oli tosi tarkat rutiinit niin päiväunille kuin yöunillekin mennessä ja niihin kuului aina satu ja laulu. Niitä edelsi kellon tasrkkailun lisäksi lasten tarkkailu, eli halusin varmistaa, että menisivät nukkumaan sopivan väsyneinä, jolloin uni tulee paremmin. Sadun jälkeen käytiin joko kaikki makuulle ja silittelin heitä samalla kun lauloin (ja tarvittaessa laitoin uudelleen makaamaan, jos nousivat) tai kun oltiin pois pinniksistä, istuin heidän vieressään, pidin kättä selän päällä tai silitin/taputin ja lauloin. Nukutuksiin meni 5-15 minuuttia, joskus vähän enempi, jos luin useamman sadun tai lauloin useamman laulun. En oikein itsekään osaa sanoa, miten se onnistui, vaikka tytöt ovatkin voimakastahtoisia ja välillä on ollut tosi hankalaakin, mutta nukutuksissa ei vain isompia ongelmia ole ikinä ollut. Tosin niin kauan kuin nukkuivat päiväunia, oli päivärytmi meillä aina hirmu tarkka ja samoin unillekäymisrutiinit. Tilanteen piti myös olla tosi rauhallinen, koska eihän kukaan kiukkuisena tai raivoavana voi nukkumaan käydä. Siksi vaadittiikin välillä aika pitkää pinnaa ja myös rauhoitteluja tai uudelleen aloittamista hetken kuluttua, jos tilanne ei ollutkaan nukahtamiseen otollinen. Tsemppiä Kaakao!

[Edwina]

Meillä on nukahtamisen kanssa tapahtunut suurehko muutos. Ennen kun jouduttiin lukemaan iltasatua, silittelemään ja paijaamaan nukahtamiseen asti ja yöllä istuttiin välillä montakin tuntia tytön sängyn vieressä uudelleen nukahtamisen toivossa. No, ilmeisesti tyttö on kasvanut "isoksi tytöksi" isosiskon roolin myötä, sillä meillä nukahdetaan nykyään ihan itse omaan sänkyyn.

 

Tässä viikko (?) sitten olin yksin kotona lasten kanssa ja oli esikoisen nukkumaanmenoaika. Imetin kuopusta just silloin ja ajattelin etten mitenkään voi mennä tytön viereen lukemaan vauva sylissä, sillä nukkumisesta ei tulis yhtään mitään (esikoinen ku on sellasta sorttia, että vauvaa pitäis vaan koko ajan pussailla ja halia eikä malta keskittyä just sillä hetkellä mihinkään muuhun). Otin esikoista kädestä, käveltiin yhdessä tytön huoneeseen, käskytin tytön sänkyynsä, peittelin, toivotin hyvät yöt ja lähdin huoneesta. Puol tuntia tehtiin tätä samaa rumbaa, tosin esikoinen ei missään vaiheessa hermostunut (niin kuin ennen on hermostunut, jos ollaan edes yritetty jättää yksinään nukahtamaan) ja lopulta nukahti. Seuraavana iltana nukahtamiseen meni 20 minuuttia, sitä seuraavana iltana kannoin tytön sänkyyn vaan kerran takas.

Edited March 8, 2011 by Edwina

[Töppönen]

Kaak@o: nukkuuko Noa paremmin ulkona? Ajattelin vain, että jos päikkäreille nukutus on todella uuvuttavaa (ja tiedän, että pitkäkestoinen nukuttaminen voi olla hermoja raastavaa), niin voisiko ajatella ainakin väliaikaisesti - ihan hermojen (väliaikaista) lepuutusta ajatellen - päikkäreiden nukkumista ulkona? Jos on jokin ohimenevä taistelukausi. Meidän poika 1v 6kk ainakin on nukkunut aina ulkona hyvin, kuten monilla lapsilla tapana kai on. Opettamalla opetettiin nukkumaan päikkärit sisällä vajaan vuoden ikäisenä päivähoitoon lähtemistä silmällä pitäen ja muutenkin, kun kyläilyreissuilla esimerkiksi on monesti kätevämpää, ja ihan hyvin oppi nukahtamaan ja nukkumaan pinniksessä. Kun poika lähti perhepäivähoitoon 1v 4kk ikäisenä (eikä päiväkotiin kuten alunperin suunniteltiin), niin siellä hoitotäti nukuttaakin nämä suht pienet ulkona vaunuissa. Saavat raitista ilmaa eikä tarvitse mennä erikseen ulkoilemaan = hankeen tai rattaisiin istumaan/kupsahtelemaan kumoon, näin hankikeleillä. Ajateltiin ensin, että ihan järkevää, mutta voi ei, jos se sitten oppii ulkona nukkumiseen niin, ettei sisällä suostu nukkumaan, mutta ihan hyvin vkonloppuisin/muuten kotona ollessaan nukkuu päiväunet edelleen pinniksessäkin. Toivottavasti löydätte jonkin ratkaisun tilanteeseen tai tilanne muuten helpottaa! Tsempityksiä ja sympatiaa täältä kovasti!

[VeraMaria]

Kaak@o Vieläkö teillä on nukkumisen kanssa ongelmia? Kuullosti niin moni asia tutulta..

 

Meillä tyttö 1v 1kk, ja meillä aloitettiin unikoulu pariviikkoa sitten. Aiemmin nukutettiin meidän sänkyyn, ja kun nukahti, niin siirrettin pinnasänkyyn nukkumaan ( joka on vielä meidän huoneessa myös ). Ennenkuin aloitettiin uudella tyylillä, niin nukkumaan käymiseen meni helposti tuntikin ja oli sellaista pelleilyä ja pyörimistä pitkin sänkyä..

 

Yhdet päikkärit nukkuu päivässä ja nekin n. tunnin, joskus puoltoista. Käyn yleensä vaunuilemassa, jotta saan itsekkin raitista ilmaa, käytän koirat lenkillä ja saan tytön useimmiten nukahtamaan tuolloin. Nukkumaan menee illalla 20-22 välillä.

 

Mutta itse tähän unikouluun, niin päättäväisyys oli kaiken a ja o, eli jatkossa aina omaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisenä iltana huusi suoraa huutoa n. 45min vielä lisäksi tyttö oli nuhassa, joten räkää sai olla koko ajan pyyhkimässä kun itki. Neiti nousi seisomaan koko ajan ja yritti, että oisin ottanut pois. Lopulta se väsyi siihen, kun en ottanut syliin. Koko ajan seisoin pinnasängyn vieressä ja laitoin sitämukaan selälleen, kun yritti nousta. Lopulta tyttö oli niin väsynyt huutamisesta, että kun laitoin oman littaantuneen untuvatyynyn sen pään alle, se nukahti samantien. ( saattoi olla myös, että hengittäminen oli vähän helpompaa, kun ylävartalo oli vähän korkeammalla.. + minun tuoksua tyynyliinassa tuomaan "turvaa" )

 

Seuraavana iltana ei enään huudettu ja nukahtamiseen meni n. 15-20min. Ilta rutiini leikkeihin kuuluu tutin heittely pinnojen välistä ja pyöriminen pinniksessä.

 

kolmas ilta oli muistaakseni 10min, mutta on niitäkin iltoja, kun menee vielä 40min, mutta kertaakaan ei enään ole huutamista ollut. Pälpätystä ja tutinkanssa leikkimistä. Ja periksi en antanut, kun olin päättänyt että nyt opetellaan, vaikka kuinka huutaisi. ( mitenkä muuten pieni ihminen asian/ tyytymättömyytensä ilmaisisi kuin huutamalla ja jos sillä periksi annetaan, niin sehän toimii )

 

Mutta: kokeilkaa sitä kaak@o, että lopetatte KAIKKI muut tavat nukuttaa ja jos mahdollista, niin siirtäkää alkuun vaikka pinnasänky vielä toistaiseksi teidän huoneeseen, jotta ei ole se nukkumaan meno "pelkäämisestä" kiinni. Omaan sänkyy joka ilta, eikä nosta sieltä syliin, vaikka kuinka pahaa tekee, kun toinen itkee.

 

Itse kans raskaana ja toinen "kohtalo toverini" kertoi tämän minulle, kun esikoiset meillä samanikäisiä, että tee nyt kaikki opettelut yms.. ennenkuin tulee toinen. ( Heillä toimi tämä sama unikoulu iltapullon vieroituksessa)

[Kaak@o]

Kiitos Töppönen ja VeraMaria viesteistänne ja vinkeistänne!

 

Meidän nukutukset ovat onneksi helpottuneet jonkin verran, eli aina ei mene enää sitä paria tuntia, vaan 15min-1h riittää (eilen just meni melkein 2h tosin, mutta luulen, että se johtui enemmänkin meidän reissusta, josta palattiin toissapäivänä ja jossa oli pakko nukuttaa vähän eri tyylillä, kun oltiin hotellissa..). Iltanukutukset ovat yleensä nyt helpohkoja, päivällä joutuu kauemmin nukuttamaan.. Välillä on tosiaan noita helppoja 15 min nukutuksia ja itku on vähentynyt tosi paljon. 2-4 kertaa viikossa menee tuo tunti, mutta nekään nukutukset eivät yleensä ole painia ja taistoa, joten tilanne on helpottanut meidän kaikkien kannalta. Ollaan muutettu taktiikka niin, ettei pidetä "väkisin kiinni" ja se on auttanut. Ja isoin muutos on ollut se, että tämän myötä Noa nukahtaa nyt useimmiten omaan sänkyynsä. Edelleen pidetään vieressä ja sylissäkin, mutta siirretään siitä sitten nukahtamaan omaan pinnikseensä ja aika usein se jo onnistuukin. Silloin kun nukutukseen menee tuo tunti, saa paikkaa (vieressä, omassa sängyssä, sylissä) vaihtaa useamman kerran ja se on ehkä vähän rasittavaa/sekavaa, mutta onneksi nämä pitkät nukutukset ovat tosiaan vähentymään päin. Jos tämä hyvä suuntaus jatkuu, niin aiotaan pitää sama linja edelleen. Tällainen pehmeämpi toimintatapa tuntuu muutenkin meistä miellyttävämmältä kuin huudatusnukutus omassa sängyssä (vaikka olisin siihenkin valmis, jos tilanne sitä todella vaatisi). Toiveissa olisi, että tätäkin kautta Noa oppisi nukahtamaan omaan sänkyynsä joskus tulevaisuudessa itse. Vielä sitä ei minusta tarvitsekaan osata..

Teidän kysymyksiin vielä vastauksia:

 

Ulkona nukuttaminen on meillä ollut aina vähän ongelmallista, koska asutaan täällä Losissa, jossa on suurimman osan vuodesta kuuma. Noa myös herää usein tosi pian, kun vauhti pysähtyy, eli jos tahtoisin nukuttaa rattaissa kunnon päiväunet, pitäisi itsekin vetää aikamoisia lenkkejä. Lapsia ei saa täällä jättää ulos vaunuihin nukkumaan, kuten Suomessa on ollut tapana tehdä. Jos nuo maratoni huutonukutukset palaavat meillä kuvioihin, niin siinä tapauksessa olisin kyllä valmis kokeilemaan vaikka sitten ratasnukutustakin, mutta nyt ei onneksi tunnu olevan tarvetta.

 

Noa nukkuu huomattavasti paremmin nyt kun on omassa huoneessaan. Eli ei mielellään enää siirrellä pinnasänkyä ees taas.

 

Toivottavasti tämä hyvä kehitys jatkuisi!

[bebe]

Nukkuessaan poika pyörii ja kääntyilee sängyssä jatkuvasti ja ährää itsensä sängyn päätyyn. Hän kolhii päätänsä sängyn päätyyn ja reunoihin ja lopulta herää

 

Tämä ei varmaan ole MiMalle enää ajankohtainen, mutta vinkkinä muille möyrijöiden vanhemmille. Meillä auttoi, kun nosti sängynpäätyä ylöspäin ( 2 paksua kirjaa kummankin jalan alla ) eikä mönkijä pääse unissaan mönkimään eteenpäin. Nukkuminen rauhottui kummasti, kun kokoajan ei olla niskat mutkalla sängyn päädyssä raivoamassa. Niin ja peitto on jalkopäästä patjan alla, ei tarvitse peitollekaan raivota kun se pysyy paikallaan eikä jää selän alle möykyksi.

 

Mun pitäis jostain kerätä voimia, että saisin aikaiseksi lopettaa iltatissitykset ( joka tapahtuu pimeässä makuuhuoneessa ja johon poitsu siis rauhottuu, ei ihan nukahda, irrottaa ottensa itse ja nostan heti pinnikseensä, jossa yleensä vielä vähän kääntyilee ja sammuu sitten ) ja yötisuttelut myös. Poika on tasan 1v. Mies jo lupautui kantamaan kortensa kekoon. Eli nyt vain tarvitaan äidin päätös. Huoh. Jos vielä kuitenkin vähän aikaa, ihan pikku hetken vain pidän lapsukaistani vauvana ja tisutellaan, vaikka äiti alkaa finaalissa ollakin. Kauhean haikeaa.

 

<edit>

Noh, taisinkin aloittaa "yövieroituksen" saman tien. Lainausmerkeissä siksi, että onhan meillä välillä kokonaisiankin öitä nukuttu, eli ihan omaa laiskuuttani olen poitsun herätessä ja huutaessa vaan ottanut imetettäväksi. Mutta vaikka imettäisin, saattaa poika silti huudella yli tunnin putkeen. Viiem yönä otin vain syliin ja vähän hytkytelin, ajoi näköjään ihan saman asian. Ei poitsu ollu ollenkaan tissin perään, ei vaan syystä tahi toisesta mienannu saada unen päästä kiinni vaikka väsytti. Ei huutanu pahasti, vähän vaan känisi. Jatkamme siis pelkällä iltatissillä tästälähtien. Mihin ihmeeseen mun tissitakiasvauveli on kadonnu?? Nyyh.

</edit>

Edited April 6, 2011 by bebe

[Hilda]

Meillä on 1,5v poika ja iltanukutukset on edelleen vaikeita, olleet alusta saakka. Nukutan pojan syliin tai viereen meidän sänkyyn, sillä hän ei suostu jäämään omaan pinnasänkyynsä. Unikoulua yritettiin kun poika oli 8kk, siitä ei ollut mitään hyötyä. Unikoulun jälkeen yritin pitää silti useamman viikon sitä linjaa, että poika omaan sänkyynsä ja käyn vähän väliä huoneessa sanomassa, että kaikki hyvin. Yhden viikon ajan poika nukahti noin tunnin touhuamisen jälkeen omaan sänkyynsä ilman itkuja minun istuessa samassa huoneessa, mutta vähän matkan päässä sängystä. Sen jälkeen ei ole tuohon enää suostunut. ja tostakin on aikaa jo varmaan puoli vuotta. Nukutukset on nykyään ihan mahdottomia ja menee monesti ihan rääkymiseksi. Mä kun olen sitten tehnyt niin, että en anna pojan enää mennä leikkimään, vaan otan syliin ja pidän siinä tiukasti ja laulan ja hyssytän. Siihen se yleensä rauhoittuu ja nukahtaa lopulta. Mutta siihen voi mennä tunti-kaksi. Meillä on ollut samat rutiinit vaikka kuinka kuinka kauan, mutta ne näyttää olevan yks tyhjän kanssa. Päiväunia tuo nukkuu yhdet, noin 1-2h keskimäärin. Ehkä parhaiten illat menee niinä päivinä, kun on ollut tosi paljon toimintaa, päiväunet on ollu 1,5h enintään ja päikkäreitten ja iltanukkumaanmenon välissä on yli 6h. Yöllä tuo nukkuu 10-12h, rauhallisena yönä vähemmän ja rauhattomana enemmän. Poika heräilee edelleen yöllä paljon, jää välillä valvoskelemaan pitkiksi ajoiksi.

 

Musta tuntuu, että olen yrittänyt kaikkeni, eikä mikään toimi. En haluaisi huudattaa, kun en näe siitä olevan mitään hyötyä. Poika alkoi unikoulun takia pelkäämään nukkumaanmenoa, eikä siis suinkaan ymmärtänyt, että kyllä äiti aina tulee kun on hätä. Hän ilemisesti koki asian niin, että kun äiti tuosta ovesta häviää, niin se ei enää ikinä sieltä palaa.

[Jasmu]

Meillä 1v pojan kanssa on yöt mennyt aina suht hyvin. Usein nukkuu koko yön heräämättä mutta joskus heräilee useastikkin. Ongelmana on lähinnä ollut tämä nukuttaminen. Vain ja ainoastaan äiti kelpaa ja maidon juotuaan alkaa pyöriä sängyssä ja nousee seisomaan yms. Jouduin joka ilta istumaan puolesta tunnista tuntiin sängyn vieressä. Mitään satuja tai lauluja ei tarvittu mutta vieressä oli istuttava ja välillä kättä piti roikottaa sängyssä. Tähän tuskastuneena aloitimme sitten unikoulun pari viikkoa sitten.

 

Tehdään normaalit iltatoimet; puuro, vähän touhuilua, kylpy, siitä yökkäri pukemaan ja hammaspesulle. Sitten vien pojan sänkyyn, tutti suuhun ja toinen käteen, peitto päälle ja hyvänyön pusut ja poistun huoneesta. Ensimmäisenä iltana pomppasi samantien pystyyn ja huusi puolisen tuntia. Kävin yhteensä neljä kertaa kippaamassa makuulle ja toivottamassa hyvät yöt. Sitten hiljeni, oletettavasti nukahti siis. Pää oli jopa tyynyllä

 

Toisena iltana huutoa kesti 5min ja kävin kerran kippaamassa. Kolmannesta illasta lähtien en enää käynyt huoneessa eikä poika noussut seisomaan vaan jäi makuulleen huutamaan. Huuto vaimeni yleensä aikalailla heti kun poistuin huoneesta. Sitä seurasi määrittelmätön aika "on/off"-huutoa eli suurimman osan ajasta oli hiljaa mutta välillä huusi hetken. Huuto-kerrat ja aika pieneni ilta illalta.

 

Illat tosin ovat muuttuneet entistä hankalimmiksi. Entinen kylvyn rakastaja huutaa nykyään lähes joka kerta kylvyssä ja välillä huudetaan jo puurolla, mutta viimeistään yläkertaan mennessä kiljunta alkaa. On siis selvästi alkanut inhoamaan nukkumaan menoa. Olen kuitenkin luottavaisin mielin että tämä ajanmyötä loppuu.

 

Eilen otettiin kylläkin iso takapakki. Oli vappuvieraita ja ruokailut olivat normaali-rytmiä myöhemmin, myös nukkumaan vein pojan vasta kahdeksan jälkeen (normaalisti 19-19.30). Huuto oli melkoista ja sitten menin tekemään sen virheen että silittelin niin kauan että nukahti ja tänään taas oltiin lähes alkutilanteessa. HUOH. Mutta eiköhän se tästä.. juhannukseen mennessä ehkäpä

[sorellina]

Äh, nyt me ollaan taas öiden kanssa pulassa. 2,5v. on alkanut heräillä taas ihan tosissaan ja n. klo 11-03 välillä ei juuri nukuta. Olemme nyt kohta 1,5vk pitäneet unikoulua, mutta ei vaan auta. Nytkin mies on poikien illassa ja mä 1,5h rampannut pojan luona ja hermo menee.

 

Kohta meille syntyy vauva ja mä olen ihan tuskissani, että mitä mä teen. Mies lähtee vielä elokuussa 2vk työmatkalle, jolloin mun pitäisi olla pariviikkoisen vauvan ja tuon yöhuutajan kanssa kolmistaan.

[Guest Pööli]

Meillä poika (2v 1kk) on vauvasta asti nukkunut tosi hyvin ja nukahtanut itsekseen, mutta isojen lasten sänkyyn siirrettäessä alkoi ongelmat. Nukahtaessa karkailua ja yöllä hillumisia. Viime yönäkin valvoin pojan kanssa pari tuntia, kun pikkumies ei vaan nukahtanut uudestaan. Ei siis itkeskele tms, ei vain millään nukahda.

 

Ja tämä nuorempi.. Hoh hoijaa. Tyttö (nyt 8kk) heräili pahimmillaan puolen tunnin välein joka yö. Kokeilin tassuttelut, perhepedit, sivuvaunut ym. - ei apua. Lopen väsyneenä aloitin unikoulun, joka tuottikin tulosta. Muutaman viikon ajan tyttö nukkui klo 21-05/06 heräämättä (olin taivaassa), mutta nyt taas ollaan palattu huonoihin öihin. Yleensä heräilee noin tunnin välein, välillä saattaa alkuyöstä olla 2-3h pätkä. En ymmärrä!

 

Meillä lapset nukkuvat nyt samassa huoneessa (siirrettiin vasta unikoulun jälkeen, kun pelkäsin että tyttö herättäisi pojan), ja koska esikoinen mielellään lähtisi huoneesta vaeltamaan, olen valinnut helpon tien ja istun huoneen lattialla lueskelemassa lehteä kunnes nukahtavat. Välillä pitää istua ihan sängyn edessä "portsarina" selkä lapseen päin, mutta välillä riittää, että istun keskellä lattiaa. Poika pyörii sängyssä ja nukahtaa yleensä noin 15-30 min (mutta välillä on niitä iltoja, että nukahtaminen venyy ja venyy ja venyy). Tyttö pinniksessä nousee välillä seisomaan ja saattaa itkeskellä, mutta nukahtaa kuitenkin itsekseen. Eli siis kaiken järjen mukaan tyyppien pitäisi osata nukahtaa itsekseen myös yöllä kun herää, mutta ei! Elättelen toiveita, että pääsisin tuolta huoneesta jossain vaiheessa hivuttautumaan lähemmäs ovea, ja lopulta niin, että lapset vain veisi sinne nukahtamaan mutta saa nähdä. Ja enemmän ongelmana on nimenomaan nuo yölliset heräämiset, molemmilla. Onneksi pojalla ne eivät ole sentään joka öisiä.

 

Päiväunille poika menee jo itsekseen, eli lounaan ja potallakäynnin jälkeen ilmoitan, että on uniaika ja lapsi kävelee itse huoneeseensa ja nukahtaa sinne. Toki muutamina päivinä on ollut sitä, että herra kokeilee ja tulee pois sängystä, mutta yleensä kun sanon, että takaisin sänkyyn tai en reagoi siihen (lähde kiikuttamaan takaisin sänkyyn), niin ukko painelee takaisin. Ja päiväunille nukutan lapset eri huoneisiin, koska eivät vielä mene samaan aikaan nukkumaan päikkäreille. Eilen juuri poika taas testasi mua päiväunilla. Hyppäsi huoneesta pois jatkuvasti ja siihen kyllästyneenä ilmoitin, että äiti menee nyt vaihtamaan siskon vaipan ja sinä menet nukkumaan. Menin vessaan ja panin oven lukkoon. Ehkä minuutin poika jaksoi takoa ovea, mutta kun käskin oven läpi takaisin sänkyyn meni kuin menikin sinne ja nukahti!

 

Zemppiä kaikille, jotka painitte näiden samaisten ongelmien kanssa! Ehkä nää joskus helpottaa. Viimeistään sit ku lapset on teini-ikäisiä.

[Guest Pööli]

Ja edelliseen jatkoa.

Nyt meillä on päiväunetkin menneet kilpajuoksuksi. En tiedä mikä ihmeen riiviö-vaihe tuolla pikkumiehellä on.

Otin käyttöön siskon pinnasängyn. Ilmoitan ipanalle, muutaman sänkyyn palauttamisen/käskyn jälkeen, että seuraavasta karkaamisesta tulle pinniskomento. Katsotaan, josko tää joskus helpottais..

[Guest Jaana]

Meilläkin tyttö 1v8kk ja jätettiin tutti pois tossa viikko sitten. Nukahtaminen on ollut niiin vaikeaa sen jälkeen :/ Aikaisemmin nukahti vain ku laittoi sänkyyn ja pusut ja halit päälle ja lähti pois..sit ku tutti jätettiin pois niin ei saa sängyn vierestä liikahtaa yhtään mihinkään tai nousee kauhea huuto! Oon kokeillu että rauhoittaa lapsen sänkyyn ja juttelee siinä ja lukee iltasadut; ei auta. Jos yrittää lähteä huoneesta niin siitäkö se vasta pillastuukin..ja kaiken lisäksi neiti oppi tulemaan pois pinnasängystä!!!! Auttakaa!

[Annick]

Nosto!

 

Meilla on nyt ekaa kertaa kokeilussa mikaan unikoulu, ja kaverilta sain Dana Oblemanin Sleep Sense Programmen. Ohjelmasta voi itse valita etta onko huoneessa vai ei, rutiinien jalkeen lapsi laitetaan hereilla sankyyn (pinnikseen) ja sitten lasta kaydaan "rauhoittamassa" (avainsanat, ja silittely, voi ottaa syliin mutta tietty vaikea saada takaisin sankyyn, patjan silittely etc) itse paattamansa aikavalin ajoin (meilla 10 m). Tata on nyt kokeiltu 3 paivaa ja yota ja yot menee hyvin, kun mies nukuttaa - itse asiassa yoherailyt jai heti pois (niita oli 3 ennen kello 24).

 

Paivaunet on yhta tuskaa nyt! Kirjan mukaan yritetaan ensin 1h10m (10 min valein rauhoittelu), ja sitten 20 min tauko (leikkia, valipala) ja takaisin sankyyn ja toiset 1h10m ja jollei nuku niin sitten kavelylle tai autoajelu (kunhan ei vaan kayta vanhaa menetelmaa esim meilla imetys). Ma oon jo ihan rikki naista 3 paivasta kun paivaunet ei onnistu ja vaan huudetaan 2 tuntia. Lisaksi nyt alkaa huutaa sylissa jo kun nakee pinniksen

 

Onko mitaan unikoulua jossa ei ole huudatusta? Tassuttelu ei tunnu toimivan ja muutenkin ma saan nykysin huonommin nukahtamaan kuin mies, tai siis ilman imetysta en saa nukkumaan. Vaikka Dana Obleman sanoo ettei tama ole huudatusohjelma niin musta kuitenkin on ja tuntuu pahalta ja vaaralta varsinkin kun ei paivalla reilun 2 tunnin huutamisen jalkeeen siltikaan nuku. Ehka jaksaisin jonkun 20 min huutoa jos tietaisin etta nukahtaa, mutta musta tuntuu etta meilla menee nyt koko paiva huutamiseen. Yot on siis ok, ja mies nukuttaa (ts jattaa iltasadun jalkeen hereilla pinnikseen). sori sekava teksti, mutta meilla on juuri ollut epaonnistunut paivaunisessio...

[Mischa]

Tästä ehkä jotain apua pääkaupunkiseudun nukkumisongelmaisille. Ilmoitus oli leikkipuiston ovessa.

 

[Bambi]

Apuaaaa... Meidän 2v poika on viimeisen 6-7kk ajan nukahtanut todella hienosti itse omaan sänkyynsä. Nyt sitten uutena vuotena heräsi pelkäämään raketteja ja sen jälkeen ei ole suostunut nukahtamaan itsekseen. Ei auta vaikka olisi ihan vain viereisessä huoneessa nukuttamassa pikkuveljeä. Iltaisin huuto on aivan hysteeristä, päiväunilla lievempää ja saattaa loppua jonkin ajan kuluttua. Poika nukahtaa yleensä muutamassa minuutissa kun hänen luokseen lopulta menee, kun ei vaan pysty enää kuuntelemaan huutoa. Meillä on tosiaan vauvakin, ja en millään haluaisi mennä siihen että esikoinenkin pitää taas nukuttaa.

 

Mikä siis olisi oikein? Jos lasta oikeasti pelottaa, en halua häntä jättää yksin. Mutta en halua olla hänen pompoteltavanakaan jos kyseessä on jokin uhmisoikuttelu.

[Ame]

^ Voisiko kaksivuotiaaseen vedota joku ihana, uusi ja suojeleva unilelu, yövalo, sellaiset pimeässä hohtavat sisustustähdet tai jopa väliaikaisesti joku nukahtamista varten viritetty soittorasian pimputus? Kuulostaa kyllä rankalta - toivottavasti menee ohi niin, ettei tarvitse rueta nukuttamaan isompaakin.

 

 

Meillä on käymässä niin, että yksivuotias poika siirretään lähiaikoina omaan huoneeseen nukkumaan (iik!). Tähän asti poika on nukkunut vieressäni sivuvaunussa, laidattomassa pinnasängyssä. Mitä pitäisi ottaa huomioon? Kannattaako pinnasänkyyn vielä laittaa se oikea pinnalaita kiinni, vai voisiko pelkkä turvalaita olla noin pienellä riittävä? Mitäköhän muuta? Onkohan tämä ylipäätään järkevä aika siirtää poika omaan huoneeseen?

 

Taustatietoa: Nykyään yöt menevät kohtuullisesti. Poika nukahtaa (n.20.00) ehkä vartissa sadun ja vesihörpyn jälkeen, eli maitopullosta ja muutenkin unen assosioitumisesta pulloon on päästy eroon. Jos (tai kun) poika yrittää ryömiä parisänkyyn kerran tai pari, hänet palautetaan omalle puolelleen hiljaa, konemaisesti ja eleettömästi. Tavallisesti nukuttaja on paikalla kuulostelemassa siihen asti, että poika oikeasti rauhoittuu ja hengitys tasaantuu, jottei jätkä kömmi salaa lattialle, mutta pysytellen niin piilossa parisängyn puolella, ettei poika näe onko joku paikalla vai ei. Nyt viimeaikoina poika on ehkä yhden aikoihin yöllä alkanut ölistä ja kikatella, ja tarvinnut muutaman minuutin rauhoittelun, mutta jatkanut sitten nätisti uniaan. Aamua poika yrittää aikaistaa jatkuvasti, ja kaipaa toisinaan jos jonkinlaista huijaamista, jotta rauhoittuu vielä torkahtamaan, mutta kuuden aikoihin ollaan yleensä jo ihan virkeitä.

 

Jännä miettiä miten tuo pikkuapina pärjäisi omassa huoneessaan. Ja toisaalta tulee melkein itku silmään kun ajattelee, miten rauhallista ja ihanaa se oma nukkuminen voisi olla, kun NIIIN pitkästä aikaa saisi nukkua ilman jatkuvaa rauhoitteluvalmiutta!

[Bambi]

^ päädyimme laittamaan pojan huoneeseen sellaisen pöytätuuletttimen hurisemaan, vaimentaa pelottavat äänet (esim. lumiauran ääni, naapurista kuuluva vaimea kolistelu jne...). Ainakin tänään päiväunilla toimi, eikä herännyt kesken unien, toivottavasti yölläkin. Tilanne on nimittäin viikossa vaan mennyt pahempaan suuntaan, ensin oli vaan hankalaa nukahtaa itsekseen, nyt on tullut mukaan kuvioihin jatkuva yöheräily ja hysteerinen huutaminen. Selvästi pelottaa. Ja koska pojalla on univelkaa niin päivisin ei muuta tehdä kuin kiukutella...

 

Kyselit velä tuosta omaan huoneeseen siirtämisestä. Meillä esikoinen on nukkunut omassa huoneessa 6kk ikäisestä lähtien. Onhan siellä joutunut ramppaamaan aika lailla, ja meillä onkin pojan sängyn vieressä koko ajan valmiudessa patja aikuista varten. Voi sitten siinä itsekin jatkaa unia... Muuta käytännön vinkkiä en osaa antaa. Yövalo hänellä on. Varmasti riippuu ihan lapsesta kuinka tuo omaan huoneeseen siirtyminen sujuu.

[Lainie]

Meillä alkaa nyt tulevana viikonloppuna unikoulu. Ollaan siitä siirretty ja siirretty, mutta nyt on pakko. Ei meistä kumpikaan enää jakso valvoa öitä läpeensä, kun poika heräilee 5-10 krt yössä, eikä nukahda uudelleen millään tassutteluilla, vaan on aina pakko ottaa rinnan päälle / kainaloon pojan huoneen sohvalle. Vieressäkään ei voi koko yötä nukkua, kun huitoo ja potkii ja mönkii pitkin poikin niin, että siinä ei vieressä nukkuja saa ollenkaan kunnollista unta.

Metodina ns. huudatus, jossa käydään huoneessa näyttäytymässä.

 

Mutta siis kysymys: olen ajatellut nyt samaan aikaan ostaa pojalle tyynyn ja peiton. Tähän asti on nukkunut ilman mitään eli vain patja pinnasängyssä, mutta aattelin, että nyt voisi tykätä noista, kun yrittää usein ängetä päätään mun tyynylle. Lisäksi jostain luin, että kotiunikoulussa olisi hyvä tehdä sen alkaessa joku konkreettinen muutos olosuhteissa. Mitään sängynpaikan vaihtoja ei voida tehdä, joten aattelin että jos laittaisi noi sinne pinnikseen. Mutta käykö sitten kuitenkin niin, että poika assosioi ne myöhemmin tähän unikouluun, eikä sitten tykkääkään niistä? Laittaisitko siis tyynyn ja peiton nyt vaikka tänään illalla (ke) ennen viikonloppua, unikoulun alkaessa vai vasta sitten kun lapsi on "koulutettu"?