Mayatar

Ketä kummeiksi?

86 posts in this topic

Olen jo pitkään murehtinut kummien valintaa. Omilla läheisimmillä ystävilläni tuntuu kaikilla jo olevan kummilapsia, ja tuntuisi hiukan oudolta pyytää ei-niin-läheisiä ystäviä kummeiksi. Läheisiä sopivia sukulaisia ei oikein omalla puolella ole. Miehellä on kyllä sisaruksia, mutta olen toisaalta aina vierastanut ajatusta lähisukulaisten pyytämisestä kummeiksi; heillähän on jo muutenkin suhde lapseen. En myöskään haluaisi, että molemmat kummit ovat mieheni puolelta, mutta varteenotettavat ystäväehdokkaani tuskailevat jo nykyistenkin kummilapsien määrää... Mikä neuvoksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieluummin kai kuitenkin läheinen sukulainen kummiksi kuin etäinen ystävä, joka ei todennäköisestikään pysy lapsen elämässä mukana aktiivisesti. (Tosin ei lähisukulaisuuskaan tae ole).

 

Ja jos tosiaan tiedät, että ystävilläsi on paljon kummilapsia ja he tuskailevat asian kanssa, ei kannata ottaa riskiä ja pyytää heitä siitä huolimatta. Olen törmännyt kaveripiirissä siihen, ettei kummipyyntöön ole kovin helppo vastata kieltävästi ja monesti koetaan helpommaksi suostua kuin miettiä kaverin reaktiota kieltäytymiseen. Ja sitten valitettavasti kummius voi jäädä vähän etäiseksi.

 

Riippuen siis siitä, mitä kummilta jatkossa odotat, niin sen mukaan kannattaa valinta tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monikummilapsisten tapauksessa on vähän sitäkin (tämä erään tuttavan suusta), että kummi tuntee itsensä helposti "lahja-automaatiksi", vaikka siitä ei olekaan kyse ja muita perinteisiä puolustuspuheenvuoroja, mutta kummin kuitenkin odotetaan muistavan lapsen kaikki kekkeripäivät ja siinä tapauksessa kummius saattaa tuntua jo jonkinlaiselta taakaltakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota olen juuri ystäväpiirissä huomannut, että murehtivat sitä kuinka paljon rahaa monen kummilapsen lahjoihin menee vuodessa ja aina pitää olla jotain merkkipäivää muistamassa. Ehkä sukulaiset on tosiaan paras vaihtoehto tässä tapauksessa. Kiitos avusta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoiselle pyysin kummeiksi vain ystäviä. Neljä kummia on pojalla, mutta kaikki 10v aikana kadonneet elämästä syistä jos toisistakin.

 

Tuplilla on molemmilla kaksi omaa kummia + yksi yhteinen. Kolme näistä viidestä on miehen sisaruksia ja yksi mun hyvä ystävä ja yksi miehen hyvä ystävä (kaaso&bestman häissäkin). Hyviä valintoja kaikki, koska uskon pysyvän elämässämme mukana jossain määrin ainakin kaikki.

 

Tulevalle tulee näillä näkymin kummeiksi vain veljeni ja hänen vaimonsa. Ei ole oikein ketään niin läheisiä ystäviä jäljellä, että voisin yhtään luottaa pysyvän mukana elämässämme ja harmittaa vieläkin se, että esikoisella ei ole yhtään noista neljästä jäljellä.

 

Itselläni on neljä kummia joista ainoastaan setäni on pysynyt kaikki vuodet elämässä. Muut vanhempieni silloisia ystäviä ja välit katkenneet/kylmenneet jo lapsuudessani.

 

Suosittelen siis niitä lähisukulaisia minäkin. Esikoiselle lisättiin tuo veljeni kummiksi tuplien ristiäisissä. Oli siis silloin aikoinaan liian nuori kummiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kummin kuitenkin odotetaan muistavan lapsen kaikki kekkeripäivät ja siinä tapauksessa kummius saattaa tuntua jo jonkinlaiselta taakaltakin.

 

Valitettavasti näin tuntuu usein olevan. Lapsille järjestetään monipäiväisiä synttärijuhlia, jonne kutsutaan koko lähipiiri. Ja kutsuillehan on tapojen mukaista tuoda se lahja, joten lapsi hukkuu nopeasti tavarapaljouteen (esim. minun kummilapseni...). Ja tämä on tietysti rasittavaa erityisesti niille, jotka eivät ole kummeja mutta joutuvat kuitenkin ravaamaan läpi kaikki lähipiirin kekkerit. Tulee jopa mieleen, että lasten joka tapauksessa tehtävät hankinnat maksatetaan mielellään vierailla... On kätevää toivoa lahjaksi polkupyörää tai luistimia.

 

Minun kummini eivät asuneet aikanaan lähellä, joten sain usein ihan vain postikortin, enkä minä osannut mitään tavaravuorta odottaakaan. Jo henkilökohtaisen postin saaminen oli hieno juttu. :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen pitkään ajatellut, miten tuon kummiasian omalla kohdallani hoitaisin jos ja toivottavasti kun aiheellista olisi :)

 

Olen aina ennen miettinyt, että yksi kummitäti ja yksi kummisetä. Mutta Vuosien varrella on todistanut liikaa noita tapauksia, jolloin syystä tai toisesta ihmiset lähtevät eri teille tai riitaantuvat. Ja voi se sukulainenkin hävitä. Voihan toki olla, että valitut kummit säilyy pitkän aikaa lapsen elämässä :) Itse olen päättänyt tulevalle lapselleni tulevan sitten 3-4 kummia, joista kaksi on sukulaista ja loput hyviä ystäviä.

 

Aina on tietysti vaikeaa juuri miettiä, keitä sukulaisia sitten pyytäisi... ettei olisi kauhiasti muita kummilapsia... Mutta ajattelen myös itse, ettei kummin kuulua joutua huolehtimaan, että lahjoisi lasta. Tärkeintä olisi yrittää olla osana toisen elämää ja muutenkin perhettä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me emme edes kuulu kirkkoon, mutta ollaan silti valittu lapsille kummit :). Tai siis "kummit" varmaan monien mielestä, mutta ihan kummi-nimitystä heistä puolin ja toisin käytämme ja ihan samalla tavalla ovat lapsen elämässä mukana kuin kastettujen lasten kummitkin ovat :).

 

Meillä on esikoisella 4 kummia, tulokkaalle tulee 5 kummia, joista tosin kaksi samoja kuin ensimmäiselläkin. Meillä syynä suureen kummimäärään on yksinkertaisesti se, että oma lähisuku on aivan minimaallisen pieni ja halutaan näin laajentaa niitä lapselle läheisiä ihmisiä. Sekä minä että mies ollaan nyt aikusinakin läheisissä väleissä omien kummiemme kanssa, samoin toivon olevan omien lapsien kohdalla. Kummeiksi on valittu sellaiset ihmset, jotka joka tapauksessa olisivat elämässämme mukana, olivat sitten kummeja tai ei. Ja sellaisia ihmisiä, jotka haluamme pitää nimenomaan perheemme elämässä mukana myös jatkossa.

 

Ehdottomasti emme halua, että kummilapsista tulee kenellekään kummille minkäänlainen taakka ja velvollisuus. Olen nimenomaan painottanut kaikille, etten oleta, että yhtäkkiä meidän lapsi on heidän elämänsä keskipiste ja yhteyttä on pidettävä alvariinsa. Tai että oltaisiin törkkäämässä hoitoon tms. Mutta väistämättä he tulevat lapselle tutuiksi, kun paljon ovat tekemisissä koko perheen kanssa.

 

Toinen mitä olen painottanut kaikille on, että meillä ei ole ajatustakaan siitä, että kummien pitäisi ostella vinot pinot kalliita lahjoja. Päin vastoin, meillä on ollut niin päin että me vanhemmat olemme toppuutelleet kummeja ostamaan vähemmän ja vähemmän arvokasta. Ei siis todellakaan oleteta, että kummeilta tulee lapsille 50e/lärvi arvoiset joulu- ja synttärilahjat, mutta kummeja on ollut vaikea saada ymmärtämään että kyllä, se 5e lasten DVD ihan oikeasti on aivan riittävä ja MITÄÄN ei tarvitse sen lisäksi ostaa ;). Juuri itse asiassa sanoin kummeille, että toivoisin nimipäivinä muistamista vaan kortin muodossa, että ei mitään lahjoja silloin. ... Mutta joo, tämä lahjajaartus nyt vaan näkökantana tuohon, kuinka kummeilta odotetaan hirveitä määriä lahjoja. Ja etenkin, jos on monta kummia, kuten meillä, tuntuu moni ajattelevan että "ne haluaa vaan paljon lahjoja". Mikä ei todellakaan pidä ainakaan meidän tapauksessa paikkaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen "traumatisoitunut" sen verran, että meidän muksulle on valittuna useampi kummi. Omalla kohdalla kävi niin, että kummipariskunta ei kuulunut elämään millään lailla, meni pisimmillään 11 vuotta väliä ilman että edes heitä näin. Eikä lähisukulaisuus meillä ole este, päinvastoin ! Yhdeksi kummiksi olen pyytänyt pikkuveljeäni, ja uskon ainakin että hän tulee pysymään lähipiirissä, toisin kun ehkä "pelkät" ystävät.

Tosin meillä on ollut enemmänkin niin että kummeiksi on ollut "tunkua". Iskee ihan valinnan vaikeus :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osa lähipiiristä ei kuulu kirkkoon, eli se jo rajaa kummien valintaa. Saattaa olla, että päädymme veljeeni vaimoineen (jos nyt joskus lapsen toivottavasti saamme!).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaikilla lapsilla 3-4 kummia. Siis kaksi pariskuntaa tai yksi pariskunta ja yksi sinkku. Kummit ovat suurimmaksi osaksi meidän vanhempien sisaruksia ja läheisiä serkkuja. Mieheni sisaruksista yhdellä oli jo runsaasti kummilapsia ja hän ilmaisi tämän jo raskausaikana. Siksi emme heitä pyytäneet kummiksi kenellekään lapsistamme.

 

Olen enemmän sukulaiskummien kannalla, sillä nyt lapsista vanhimpien ollessa kouluikäisiä, he ovat saaneet olla yksin kyläilemässä kummiperheiden luona. Jokaiselle on onneksi löytynyt yksi tällainen läheinen kummipaikka, jonne on ollut oikein tervetullut. Tällaisesta kyläilystä lapsi on saanut paljon iloa, sillä sisarukset ovat jäänyt kotiin ja kummilassa on saanut "erityishuomiota". Yökylässä oleminen on erityisesti opettanut itsenäistymistä. Se on hieman eri asia kuin mummola... Lapset eivät myöskään ole kateellisia toisen pääsemisestä yksin kylään, koska he tietävät että pääsevät itsekin jonkun oman kumminsa luokse. Eikä esim. tädille tule huonoa omaa tuntoa siitä, että suosisi yhtä sisaruksista, kun kummiuden takia saa ottaa juuri sen yhden lapsen kylään. Toki joskus ovat kylässä kaikkikin, mutta ei koskaan kaikki yökylässä. Itsekin kummina otan kummilapset mielellään kylään. Juuri tänään onkin kummipoika tulossa hiihtolomavieraaksi useammaksikin yöksi. Sukulaisten kesken näistä kyläilyistä on ollut jotenkin helpompi sopia. Ne ovat mielestäni kummiudessa parasta. Ei ne lahjat!

 

Nuorimmalleni näitä sukulaisia ei jäänyt kummiksi(en tahtonut samaa kummia kuin sisaruksella), mutta toivon lähimmistä ystäväperheistämme kasvavan hyvät kummit. Olen myös toisen ystäväperheen lapsen kummi, joten se lujittaa yhteydenpitoa kumminkin päin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojulla kummeina miehen veli sekä läheinen ystäväpariskunta. Jos pojulle tulee pienempi sisarus, pitää miettiä, ketä pyydetään, koska haluan kummeiksi läheisiä ihmisiä, joiden voisin olettaa pysyvän elämässämme myös myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin haluaisin kummeiksi sellaiset henkilöt , jotka säilyvät koko elämän eivätkä tee sitä vain velvollisuuden tunteesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni hyvä yhdistelmä kummeiksi on (jos niitä usempia valitsee) sekoitus ystäviä ja sukulaisia. Mikään ei ole elämässä varmaa, mutta silloin toivottavasti ainakin joku kummeista jää lapsen elämässä spesiaaliksi aikuiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kummit ovat minun veljeni vaimoineen. Asuvat 300km päässä, mutta silti ovat saaneet luotua läheisen suhteen poikamme kanssa. Tulokkaalle ei hirveästi ole kummia vielä mietitty, mutta tämän ketjun innoittamana aloin tätäkin funtsia. Eikä muuten ole helppo juttu ollenkaan! Minulla on vielä toinen veli, mutta heillä on jo niin monta kummilasta, että tuskin heitä pyydetään. Miehellä ei ole sisaruksia. Jostain syystä olen aina ajatellut että kummit olisi hyvä olla lähisuvusta. Saa nähdä nyt mitä keksitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoiselle on pyydetty neljä kummia. Mun veljeni sekä kolme pitkäaikaista (lapsuus- / nuoruusajan) ystäväämme, yksi miehen ja kaksi minun puoleltani. Meistä tuntui luontevammalta pyytää ystäviä kuin "pakolla" lähisukulaisia, koska noiden ihmisten kanssa olemme olleet paljon tekemisissä vuosikausien ajan niin yksilöinä kuin nyt myös pariskuntanakin. :girl_smile: Täytyy toivoa, että välit säilyvät lämpiminä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisella kummina molempien sisarukset sekä miehen ystävä vaimoineen.

Kuopukselle vielä mietinnässä, koska sisaruksia ei viitsi molemmille pyytää. Luultavasti siis kavereita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan pyydetty mun läheisiä kavereita ja miehen veljeä. Sopivaa lähisukua ei kauheasti ole, kun miehellä on yksi veli ja itse olen ainoa lapsi... Onneksi kavereita on ollut sen verran sitten. Kolmannelle lapselle menisi kyllä hankalammaksi, mitään valmiita kummeja ei olisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos kaikki menee hyvin niin meille tulee varmaan 4 kummia. Yksi sukulainen ja loput hyviä ja pitkäaikaisia ystäviä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tämän toisen lapsen kanssa ruvennut kummiasia kovasti stressaamaan. Esikoisen kummeja ovat toinen veljistäni ja miehen sisko, he olivat itsestään selviä valintoja ja ottivat tehtävän ilolla vastaan.

 

Nyt pyysin toista veljeäni tämän toisen kummiksi, hän ei suostu. Miehellä ei ole muita sisaruksia. Pitkän mietinnän jälkeen pyysimme serkkuani avomiehensä kanssa, sillä olemme heidän kanssaan paljon tekemisissä. Hekin kieltäytyivät, molemmilla on jo useita kummilapsia. Miehen ystävät asuvat todella kaukana ja olemme vain muutaman kerran vuodessa tekemisissä, vaikka ihania ihmisiä ovatkin. Nyt onneksi minun paras ystäväni avomiehensä kanssa tulevat kummeiksi. Ainakin ystäväni vaikutti aidosti ilahtuneelta kun heitä pyysin.

Helppoa tuo kummien valinta ei tosiaan ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pojalla on kaksi kummitätiä, mun sisko ja paras kaveri. Ristiäisten jälkeen yksi tuttava päivitteli, että miksi niin vähän kummeja ja miksei ollenkaan kummisetiä. Mies ei halunnut hänen puoleltaan ketään kummia. Ei kuulemma ollut ketään läheistä, ja kun mä ehdotin noita kummeja ni kävi hyvin. Mä oon siskon tyttären sylikummi, joten se oli aika automaattinen valinta. Ja toisaalta varmakin, jos välit parhaaseen kaveriin jostain syystä katkeaa.. Tehtiin myös ratkaisu, että kummankaan avomiehiä ei pyydetty kummeiksi. Meidän mielestä parisuhde ei oikeuta ketään kummiksi vaan pitäisi oikeasti olla läheisiä myös tuon miespuoleisen kanssa. Mahdolliselle tulevalle kakkoselle olen jo miettinyt kummeja. Haluaisin hänelle kummeiksi meidän ystäväpariskunnan. Tän pariskunnan mies ja Isäntä ovat olleet kavereita parisenkymmentä vuotta. Pariskunnan naispuoleinen on taas uudempi tuttavuus, mutta meistä on tullut sen verran hyviä ystäviä että vaikka he (tai me) eroaisivat ni yhteydenpito silti säilyisi.

 

Nää kummijutut on kyllä vaikeita, kun kuitenkin sellainen kunniatehtävä, että ei siihen ihan ketä tahansa haluiaisi kelpuuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan ratkaistu kummiasia niin, että poitsulla on kummina vain pariskuntien toiset osapuolet, ne meille läheisemmät ihmiset. Ei haluttu pyytää kummeiksi heidän siippojaan, vaan pyydettiin vain kahta kummia. Tämä sopi hyvin kummeille, ja samalla periaatteella olen heistä toisen lapsen kummi, yksin.

 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että joissakin tapauksissa on aika hassua pyytää pariskuntaa kummeiksi, varsinkin jos toinen osapuoli ei tunne kummilapsen vanhempia yhtään. Esim. mä olen opiskelukaverini lapsen sylikummi, mun mies on myös lapsen kummi kolmannen henkilön ohella, vaikkei tunne tuttuani yhtään, ja aika suoraan sanottuna ole pätkääkään kiinnostunut kummilapsestaan saati opiskelukaveristani.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsella on yhteensä 4 kummia: yksi kaveri, mun sisko ja miehen veli ja sen vaimo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now