Mayatar

Ketä kummeiksi?

86 posts in this topic

Itseäni vähän surettaa se, etten saa kummitädiksi toivomaani henkilöä, mutta se on toinen tarina.

 

Nyt ongelma on lähinnä se, ettei tuttavapiiristä löydy sopivia kummeja, ts. sopivia siten, ettei heillä olisi jo kymmentä kummilasta ennestään ja etteivät kokisi asiaa taakaksi. En suoraan sanoen haluaisi pyytää "loogista" valintaa kummeiksi eli toisen kummipoikamme vanhempia (olemme jo ristiin kummeja esikoisen kummit-heidän toinen lapsensa, tämän lisäksi on toinen kummipoika), koska en ole oikein mistää kasvatuksellisesta asiasta samaa mieltä heidän kanssaan, ts. lähinnä se risoo, että heidän lapsensa lähes vetelevät toisia lapsia pataan ilman, että vanhemmat kieltävät edes suusanallisesti. Pläääääh.

 

Voi olla, että päädymme heihin joka tapauksessa, ihan sama. Samalla tavalla he ovat läsnä joko osana tuttavapiiriä tai sitten kummeina, mutta eivät olisi ykkösvaihtoehtoni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummius on asia, mitä on paljon miettinyt jo ennen raskautta. Itse toivoisin että kummit ei olisi sukua, koska meidän sisarukset tulee olemaan läsnä lapsen elämässä muutenkin. Toki tärkeintä on että kummit on perheelle tärkeitä ihmisiä, jotka myös pysyy elämässä mukana. Ei olla vielä miehen kanssa kummiasiasta keskusteltu sen suuremmin, mutta toivon että jos lapselle kummit pyydetään, niin olisi sitten yksi mies ja yksi nainen kummina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummeina sisarukset ja lähimpiä ystäviä (ongelmana oli kyllä, että moni ei kuulu kirkkoon).

Share this post


Link to post
Share on other sites

suurimmaksi osaksi halutaan kummeiksi sisaruksiamme/lähisukulaisia, mutta muutamaa läheistä ystäväämme olemme myös miettineet jos vaan suostuvat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseäni vähän surettaa se, etten saa kummitädiksi toivomaani henkilöä, mutta se on toinen tarina.

 

Nyt ongelma on lähinnä se, ettei tuttavapiiristä löydy sopivia kummeja, ts. sopivia siten, ettei heillä olisi jo kymmentä kummilasta ennestään ja etteivät kokisi asiaa taakaksi. En suoraan sanoen haluaisi pyytää "loogista" valintaa kummeiksi eli toisen kummipoikamme vanhempia (olemme jo ristiin kummeja esikoisen kummit-heidän toinen lapsensa, tämän lisäksi on toinen kummipoika), koska en ole oikein mistää kasvatuksellisesta asiasta samaa mieltä heidän kanssaan, ts. lähinnä se risoo, että heidän lapsensa lähes vetelevät toisia lapsia pataan ilman, että vanhemmat kieltävät edes suusanallisesti. Pläääääh.

 

Voi olla, että päädymme heihin joka tapauksessa, ihan sama. Samalla tavalla he ovat läsnä joko osana tuttavapiiriä tai sitten kummeina, mutta eivät olisi ykkösvaihtoehtoni.

 

Miehen veli ja ko. veljen vaimo. Ollaan oikeasti kohtuullisen läheisiä, joten ei sitten päädytty "vuoroin vieraissa" -periaatteen mukaisesti tähän aiemmin pohtimaani kakkosvaihtoehtoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ystäviä ja kavereita. Sisaruksia minulla ei ole ja muut sukulaiset sekä entiset työkaverit (joita pyysimme) kieltäytyivät vedoten liian moniin kummilapsiin. Kolmoselle tulee netin kautta vuosi sitten tutuiksi tulleet mammat kummeiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kummit on mun/miehen sisaruksia/serkkuja. Voisi olla yhtälailla myös ystäväpiiristä, mutta nyt tähän mennessä on valittu sukulaisia. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä olikin mielenkiintoisia kokemuksia tuosta, että pitääkö pariskunnan molemmat osapuolet pyytää kummeiksi. Itse oon aina vähän mieltänyt pariskunnan sellaiseksi yksiköksi, että olisi outoa pyytää vain toista (elleivät sitten ole olleet vain tosi vähän aikaa vasta yhdessä). Mutta tuo on kyllä ihan totta, mitä joku sanoi, että voi miettiä, pyytäisikö kyseistä puolisoa ihan yksilönä kummiksi, tunteeko tarpeeksi hyvin, onko läheinen. Koska joidenkin ystäväpariskuntien kohdalla on juuri noin, että tuntee sen oman kaverin, mutta yhteisistä vuosista ja monista tapaamisista huolimatta se ystävän puoliso on jäänyt etäiseksi...

Me ei olla kummeja vielä päätetty, mutta pohdittu on asiaa jo jonkin aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun itse sain kunnian olla kummitäti ensimmäisen kerran kummiksi pyydettiin myös silloinen pitkäaikainen poikaystäväni. Kävi kuitenkin niin, suhde ei kestänytkään ja kummipoikani menetti kummisetänsä. Entinen poikaystäväni ei näet kokenut tarpeelliseksi olla yhteydessä minun sukulaispoikaani enää mitenkään. Siksi kannattaakin mielestäni tarkasti harkita pyytääkö poikaystäviä/tyttöystäviä kummeiksi, varsinkin jos kyseinen pari on kovin nuori (olimme silloin 18-vuotiaita). Olen itse myös päättänyt, että en pyydä oman lapseni kummiksi sisartani tai mieheni veljeä, koska heillä on jo tärkeä rooli tätinä ja setänä. Sen sijaan pyydän paria hyvää ystävätärtäni ja mieheni pyytää parhaan kaverinsa kummisedäksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin pohdin täällä kummiasiaa. Meidän suvulla on ollut perinteenä pyytää sukulaisia kummeiksi. Se ei tosin ole toiminut ihan niin kuin pitää, eli monista kummeista on etäännytty vuosien varrella. Mieheni veli on jo kauan sitten ilmaissut, että haluaisi olla lapsemme kummi. Mielellämme hänet siihen tehtävään ottaisimmekin. Tulee vain olo, että tasavertaisuuden vuoksi olisi hyvä pyytää myös jotakuta omista sisaruksistani kummiksi, mutta toisaalta haluaisin pyytää lähimpiä ystäviäni. Puolisoita emme pyydä erikseen kummeiksi, vaikka he toki ovatkin varmasti itse kummin kautta tavalla tai toisella mukana lapsen elämässä :) Montako kummia lapsella yleensä on? "Pitääkö" olla tasavertaisesti kummeja isän ja äidin puolelta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen myös jo pohtinut tätä kummi asiaa ja olenkin päättänyt että minun puoleltani tulee siskoni ja ystäväni kummeiksi. Sanoin miehelle että hän saa päättää kolmannen ja mahdollisesti neljännen kummin mutta eihän tuo mitään päätöksiä osaa tehdä. Ehkä siksi olenkin ajoissa joka suhteessa :D ajattelin että mies pyytäisi veljeään mutta sitten kun tämä veli asuu avoliitossa että pyydetäänkö sitten heidät molemmat vai veli vain. Hankalaa. Itselläni on kolme kummilasta ja olen ainoastaan kummina heille eikä miestä pyydetty. Myös miehellä on yksi kummilapsi enkä ole hänelle kummina, vain mies.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös ongelmana ketä pyydetään kummiksi.

Omat kummini ovat,yksi jo kuollut,yksi jota olen nähnyt aivan vauvana viimeksi ja yksi jota ehkä näkisin useammin mutta asutaan eri paikkakunnilla.

Itselläni on kaksi kummilasta,tyttö ja poika ja tytön kummiksi minua pyydettiin ex mieheni kanssa,kun seurusteltiin vielä. Erottiin kuitenkin pitkästä suhteesta ja minun mielestäni on nyt vähän tyhmää että kummit haahuu eri teillä.   :girl_mad:

Meillä on nyt miehen kanssa se ongelma että miehen veli olisi hyvä ehdokas tulevalla lapselle,mutta en todellakaan halua hänen naisystäväänsä kummiksi minun lapselleni. :hysteric: En tule kuin pakosta toimeen tämän naisen kanssa. Hän on aivan hirveän ärsyttävä tapaus ja todella kova ääninen. Enkä muutenkaan pidä hänestä. Mies voisi hyvillä mielin pyytää molempia kummeiksi,mutta olen sanonut että minulla on myös sanavaltaa ja kieltäydyn kutsumasta tätä naista. Nyt ollaan sitten kahden vaiheilla myös miehen veljen kanssa. Omia siskojani mietin myös,mutta heillä on jo tärkeä tehtävä..he ovat tätejä.. :) Yksi vaihtiehto olisi yhdeksi kummiksi pitkäaikainen työkaverini,joka on jo tullut ystäväksi. Nähdään myös työn ulkopuolella.

Onhan tässä onneksi vielä aikaa miettiä tätäkin hankaluutta..  :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan tehty selkeä rajaus sille, että kummankaam sisaruksia ei pyydetä kummeiksi. Sovittiin kuitenkin niin, että molempien "puolelta" yhtä monta kummia. Aiomme siis pyytää kummeksi miehen ystävää puolisoineen ja mun ystävää puolisoineen. Jos jommat kummat ei suostu, niin sitten pitää keksiä jotain muuta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä sisaruksia ei tarvitsisi pyytää kummiksi, koska ne on elämässä mukana kuitenkin. Tiedän, että siskoni olisi ikionnellinen, jos pääsisi kummiksi. Sitä on vaikea välttää, mikäli mies haluaa välttämättä veljensä kummiksi. Hankalaa on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän suvussa taas on perinteistä pyytää vanhempien sisaruksia kummeiksi, tosin yksi per lapsi aina kerralla. Minulla esimerkiksi on setämme kummina ja siskollani on tätimme. Miehen suvussa tätä ei taas ole. Tiedän siis, että pikkusiskoni pettyy suuresti, jos häntä ei pyydetä kummiksi, miehelläni kun ei ole kirkkoon kuuluvia sisaruksia.

 

Meillä alustavasti onkin pohdittu kummeiksi juuri siskoani sekä yhtä yhteistä kaveriamme. Jos kaksi ei tunnu olevan tarpeeksi, on pohdinnassa lisäksi yksi lapsuudenkaverini.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin olen miettinyt kummiasiaa, vaikka se ei nyt vielä muutamaan kuukauteen olekaan ihan ajankohtaista. Sisaruksia ei meilläkään pyydetä kummeiksi juuri sen takia, että sisarukset ovat lapsen elämässä muutenkin. Lisäksi tuntuisi vähän kurjalta, että joku lapsista olisi sitten sisarukselle toisia "merkityksellisempi". Eli ystäviä varmaankin sitten pyydetään. Olen aina ollut sitä mieltä, että kummivalinnat eivät muille kuulu, eikä niistä sovi loukkaantua, vaikka pyyntö ei sitten omalle kohdalle osuisikaan. Tiedän kuitenkin, että meillä on sellaisia ystäviä, jotka odottavat ja toivovat kovasti kummiksi pääsyä ja pahoittavat varmasti mielensä, jos heitä ei pyydetäkään. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää ja me halutaan valita kummit ajatellen ensisijaisesti lastamme, eikä sitä, kuka valinnoista saattaisi pahiten loukkaantua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle ei edes tullut mieleen, että pitäisi pariskunnasta molemmat pyytää kummeiksi.. Molemmilla lapsilla on kummeina pariskunnan toiset osapuolet, eikä puolisoja ollenkaan. Myöskään sisaruksia emme ole pyytänyt, ovat he lasten elämässä enoina, täteinä ja setinä :)

 

Lapsien kummeina toimii meidän ystävät, lapsuuden ystäviä, entisiä työkavereita joista on tullut ystäviä, vanhoja opiskelu kavereita.. Enkä ole katunut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kummivalinta on osoittautunut todella vaikeaksi. Meillä ei ole niin läheisiä ystäviä tai lähiperhettä enemmän sukulaisia, joita voisimme kummeiksi pyytää. Itselläni on kaksi sisarusta, jotka asuvat kauempana, enkä osaa/uskalla tehdä valintaa heidän välillä. Onko ihan tyhmä idea, että ottaisimme kummeiksi kummatkin sisarukseni? Itse en koe kummiutta kovinkaan vakavana (lähinnä pakollisena) asiana ja ennemmin haluaisin kuitenkin sellaisen kummin, joka varmasti pysyy lapsen elämässä tavalla tai toisella, kuin esim. vähän vähemmän läheisen kaverin, jonka kanssa tiet voivat erota. Miehellä on yksi sisarus ja pohdimme, jos ikään kuin jättäisimme tämän ihmisen kummiksi seuraavalle lapselle (toivottavasti esikoiselle suodaan pikkusisarus). Tuntuisi hölmöltä valita lapselle kummiksi kaikki tädit ja sedät. Haukkukaa mut/mun idea, jos se on ihan pähkähullu..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan pyydetty sisaruksia kummeiksi yksi kerrallaan koska toiveena on ollut saada enemmän lapsia kuin meillä on sisaruksia, niin että riittäisi sitten meidän sisaruksia kummiksi mahdollisimman monelle meidän lapsista. Jos tarkoituksena on saada vain kaksi lasta ja sisaruksia on kolme, niin ekalle pyytäisin sitten varmaan kaksi, mutta itse kyllä mieluummin tekisin niin että yksi molempien puolilta. Jos tuntuu mahdottomalta valita sisarusten väliltä niin itse valitsisin yksinkertaisesti vanhemman ekaksi. Mutta siis kyllähän ne kummit saa päättää ihan miten itse haluaa, ei minusta mikään vaihtoehto ole mitenkään pähkähullu  :D Teette niin kuin parhaalta tuntuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Glen - Itsekin mieluummin valitsisin kummiksi ihmisen, jonka tiedän pysyvän lapsen elämässä, kuin "puolitutun". Ja samaan mieltä olen myös Chimellin kanssa siitä, et varmaan valkkaisin just vanhimman eka ja yhden kummankin puolelta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä alustavasti onkin pohdittu kummeiksi juuri siskoani sekä yhtä yhteistä kaveriamme. Jos kaksi ei tunnu olevan tarpeeksi, on pohdinnassa lisäksi yksi lapsuudenkaverini.

Kummeja tulee nyt lopulta kolme - pikkusiskoni, minun lapsuudenkaverini (joka on kuin varapikkusisko - tunnettu melkein koko elämämme), sekä meidän yhteinen kaverimme, joka on osittain "syyllinen" siihen, että miehen kanssa tutustuttiin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätimme lopulta ottaa mieheni siskon ja tämän avopuolison ja minun veljeni vaimoineen kummeiksi. Keksin hyvän syyn päätöksellemme, mutta siskoni ei vielä tiedä, joten kertominen hänelle on vielä edessä. Todella tyhmää stressata tällaisesta, mutta itse pelkään aina suututtavani sisarukseni, johtuen varmaan perhesuhteista ym. vaikka molemmat ovat fiksuja ihmisiä. Päätöksessä toteutuu myös tämä vanhin sisarus, joten sikäli hyvä neuvo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now