blue.eyes

Lapset tosi pienellä ikäerolla??

62 posts in this topic

Eli onko täällä äitejä joiden lasten ikäero menee tuohon vuosi - vuosi ja pari kuukautta päälle?? Jätin tarkoituksella pois tuosta suuremmat ikäerot, kun olen ollut hoitamassa 1v5kk neitokaista ja hän osasi jo kävellä, puhua pari sanaa ja oli suht omatoiminen vaikkakin vielä vaipoissa.

 

Nyt haenkin äitejä, joilla on vauva vauvan tullessa taloon. Eli esikoinen on vielä hyvin riippuvainen sinusta ja sinulla on yksi lisää hoidettavana.

 

Minkälainen ikäero?

Miten käytännön asiat hoituu??

oma nukkuminen, veskissä käynti, ruuanlaitto, vauvojen nukutus, syöttäminen jne.

Tekisitkö kaiken uudelleen?

Lähipiirin reagointi??

 

 

Meillä lähipiiri on suhtautunut positiivisesti pieneen ikäeroon, mutta osalta mun kavereilta on tullut kommenttia, että tervetuloa helvettiin. Kiva siinä sitten iloita raskaudesta, kun pelotellaan jo alusta. Ikäeroa tulee noin 1v 1kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälainen ikäero?

Reilut 1v 3kk

 

Miten käytännön asiat hoituu??

oma nukkuminen, veskissä käynti, ruuanlaitto, vauvojen nukutus, syöttäminen jne.

Nukkuminen menee tosi hyvin. esikoinen on nukkunut 12h yöunia vuoden ikäisestä ja vauva parin ensimmäisen viikon jälkeen syö vain kerran yössä. olin väsyneempi esikoisen aikana kuin nyt. Nt osaa myös jakaa enemmän vastuuta miehen kanssa ja menee nukkumaan kun siihen on mahdollisuus. Molemmat nukahtaa itsekseen kun jättää sänkyynsä, joten siinä ei ongelmia. Vessassakäynti on usein vauva toisessa kädessä ja esikoinen ovenraossa :rolleyes: . Ruoan teen edelleen joka päivä valmiiksi miehen kotiutumista odottamaan. Se vaatii kyllä enemmän aikaa ja esivalmisteluja (pakkaseen pilkottuja aineksia), mutta onnistuu. Esikoinen oppi syömään itse lusikalla ja haarukalla 1v 1kk iässä, joten olen vain seurana ruokapöydässä. Usein imetän samaan aikaan vauvaa. Ensimmäisen kuukauden opettelin uudet rutiinit ja sen jälkeen arki on sujunut todella hyvin. Odotin kaaosta :rolleyes: .

 

Tekisitkö kaiken uudelleen?

Yhtään ei kaduta pieni ikäero! Tekisin uudestaankin, mutta kolmatta lasta en haluaisi yhtä pienellä ikäerolla, kun sitten on jo liian vähän käsiä.

 

Lähipiirin reagointi??

Kyllä mäkin sain kuulla yhdeltä jos toiselta tulevasta helvetistä. Vieraammatkin ihmiset pelotteli, että vaikeaa tulee olemaan vauva-aikana. Onneksi kannustaviakin kommentteja tuli.

 

Kaiken kaikkiaan meillä on ainakin mennyt paljon paremmin kuin osasin odottaakaan. Esikoinen on tullut paljon itsenäisemmäksi ja nauttii silminnähden vastuutehtävistä (vaippojen vieminen roskikseen, harsojen tuominen, auttaminen kauppakassin purkamisessa tai astianpesukoneen tyhjentäminen). Vauvaan hän myös suhtautuu hyvin ja käy usein halaamassa, tuo leluja ja tarkistaa, että vauva varmasti on mukana, kun mennään johonkin. Ensimmäinen kuukausi oli kyllä haastava ja pelkäsin kamalasti jäädä yksin kahden lapsen kanssa kotiin. Etenkin ulosmeneminen tuntui ylitsepääsemättömältä, kun molemmille piti pukea talvikamppeet ja aikaa meni kamalasti. Kuitenkin opin nopeasti miten kahden kanssa kannattaa toimia ja sen jälkeen olen nauttinut olosta kahden ihanan pojan kanssa. Mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa näin pienestä ikäerosta. Tosin ei kokemusta isommasta ikäerosta mihin verrata. Mulla on kylä hirmuisen helpot lapsen, että varmasti on haastavampaa jos vauvalla on vaikkapa koliikki. Se myös helpottaa jos esikoinen osaa kävellä ja syödä itse. Sanoja on meidän pojalla tullut todella paljon viime aikoina ja toki on helpompaa kun hän osaa jo ilmaista vähän mitä tahtoo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä lisäkysymys... Mites päiväunet on hoitunut?? Nukkuuko molemmat sisällä vai pystyykö esim. nukuttamaan kaksostenrattaisiin/vaunuihin yhtäaikaa ulkona?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen nukkuu sisällä pinniksessä ja kuopus vaunuissa. 3kk:n ikäisestä päiväuniaikakin suunnilleen sama.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eksyin tänne kurkkimaan kokemuksia, kun itekin olisin halunnut lapset mahd. pienellä ikäerolla. Nyt on vaan elämäntilanne toinen ja täytyy kakkosta vähän siirtää. Mutta vain vähän :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei omaa kokemusta, mutta veljeni ja vaimonsa kokemuksia seuranneena voinen vastata jotain. :) Heillä tytöllä ja pojalla ikäeroa reilu 1v1kk.

 

Kaikki on mennyt heillä hyvin, esikoinen oli jo melko etevä monissa jutuissa kun vauva syntyi, osasi jo kävellä, jonkin verran sanoja ym. Pientä taantumista taisi tapahtua, ja nukkuminen vähäksi aikaa häiriintyi, mutta aika pian korjaantui ennalleen. Hieman uhmaa siellä kuulema alkanut jo esiintyä, kivoja raivareita ym :rolleyes:, mutta kyllä tyttö tykkää veljestään.

 

Lapsilla on siellä tosi tarkat rutiinit, voisi sanoa melkein aikataulut, en tiedä olisko se sitten auttanu sopeutumisessa isompaakin ja siinä että pienempikin alkoi aikaisin nukkumaan täysiä öitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua etukäteen jännittää miten saadaan esikoisen rytmi sopimaan pikkusen varsin epäsäännölliseen elämiseen. Esikoisella kun on aika kellotarkkaa noi nukkumiset ja syömiset.. Ja lisäksi mietityttää että miten sitä enää jaksaa lähteä lasten kanssa himasta lähipuistoa kauemmas kun on aikamoinen projekti jo pelkkä ulos meneminen.. :rolleyes:

 

Meillä ikäeroksi tulisi lasketun ajan mukaan 1 v 10 päivää. Toivon hartaasti että synnytys menee hyvin jotta päästään hyvillä mielin kotiin arjen harjoitteluun!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälainen ikäero?

 

Meille ikäeroksi muodostui 1v 2vkoa. Haluttiin tarkoituksella pieni ikäero ja esikoisen jälkeen annettiin seuraavalle lupa tulla vaikka heti. Ja ekasta kierrosta sitten tärppäskin...

 

Miten käytännön asiat hoituu??

oma nukkuminen, veskissä käynti, ruuanlaitto, vauvojen nukutus, syöttäminen jne.

 

Kokemusta nyt vasta 5vkon ajalta, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt tosi hyvin. Miehestä on isyyslomalla ollut tosi iso apu, että on ehtinyt totutella tähän elämään kahden pikkuisen kanssa. Ens viikolla mies menee töihin, mutta ihan hyvillä mielillä jään tänne kotiin noiden kahden kanssa. Olen kuitenkin nyt miehen lomakin aikana ollut jonkin verran ihan yksinkin lasten kanssa sekä tehnyt yksin heidän kanssaan jo kaupunki reissujakin. Lähtemiseen toki kuluu enemmän aikaa ja mielikuvitustakin saa tietyissä tilanteissa käyttää, mutta hyvin on selvitty kun vaan on uskallettu lähteä matkaan.

 

Esikoinen ei vielä syö itse, joten se tietty hankaloittaa vähän. Vauvalla sattuu usein nälkä samaan aikaan (etenkin aamuisin ja iltaisin), joten esikoisen syöttäminen vauva tissillä on tullut tutuksi. Samoin ensimmäiset askeleet esikoinen otti vasta viikko sitten, joten kävelyksi tätä menoa ei vielä voi sanoa. Tämän vuoksi toisinaan on vähän haastavaa, kun esikoista joutuu vielä kantamaan paljon. Tosin sekin on vaan järjestelykysymys ja hyvin siitäkin on selvitty. Ehkä helpotusta kuitenkin on vähän luvassa, kun herra oppii kunnolla kävelemään. Tai sitten ei. Menee karkuun vielä kovempaa... ;)

 

Meidän pikkuneiti on onneksi ollut kovin helppo tapaus - ainakin tähän asti. Syö itsensä tissillä nopeasti täyteen ja nukkuu yönsä hyvin yhdellä tai maksimissaan kahdella syötöllä. Eikä kakkaa yöllä. Nää onkin ollut tän vauva-arjen pelastus, pysyy mammakin suhteellisen virkeänä. Esikoinen valvotti paljon vauvana ja jos tän kanssa olis ollut samanlaista, niin olisin jo ihan hermoromahduksen partaalla. Mutta onneksi ei ole niin.

 

Muutenkin musta tuntuu, että meidän vauva nukkuu tosi paljon. Kumpaakaan lasta ei tarvitse sen kummemmin nukuttaa, mikä on helpotus. Esikoinen nukahtaa sekä päiväunille että yöunille kunhan vaan vie sänkyyn ja sanoo, että nyt nukutaan. Pari viikkoa meillä oli ollut esikoisen kanssa vähän unissa hakemista, mutta sekin on viimeisen viikon aikana loppunut. Alkoi heräillä klo 05 aikaan aamulla, eikä suostunut enää nukkumaan uudestaan. Luulen, että se oli reagointia vauvaan. Emme lähteneet tähän esikoisen temppuiluun mukaan, vaan sai kiukutella ihan rauhassa sängyssään (tietty niin, että välillä käytiin huoneessa näyttäytymässä, että ei ole mitään hätää) ja nyt se vaihe on ilmeisesti selätetty. Tällä viikolla ollaan nukuttuu taas normaalisti klo 7-8 asti.

 

Esikoinen on muutenkin tosi helppo tapaus. Ymmärtää tositosi paljon puhetta ja tuottaa useita kymmeniä sanojakin. Osaa siis ilmaista itseään jo kivasti. Tämä helpotti sekä loppuraskautta (kun olin fyysisesti ihan rikki, niin toinen totteli ja ymmärsi ilman että mun tartti ravata jatkuvasti nostamassa sitä pois kiellettyjen juttujen luota) ja nyt vauvan kanssa. Esikoinen myös tottelee ihan hyvin, mitä sanotaan. Toki välillä kokeilee rajojaan, mutta näin niin kuin yleisesti. Ei myöskään vierasta ja on mielellään myös muiden hoidettavana.

 

Jonkinlainen äiti-vaihe esikoiselle on kuitenkin nyt tullut. Tiedä sitten johtuuko vauvasta vai onko se normaalia ikäkehitystä. Äitiä huudetaan aina sängystä herätessä ja äiti on muutenkin paras lohduttaja. Tosin onneksi muutkin (isä, mummu, jne.) kelpaa, eikä sentään roiku mussa mitenkään tolkuttomasti kiinni. Ja hyvä niin, sillä vauva on kuitenkin vienyt tosi paljon mun aikaa. Oliskin ihan kamalaa ja hirveän rankkaa, jos muut kuin äiti ei kelpais tai että mua kohtaan kapinoitais kohtuuttomasti.

 

Meillä esikoinen on aika allerginen tapaus, joten sille pitää valmistaa omat ruuat. Muuten meidän ruuanlaitto on pääasiallisesti miehen hommia, se kun osaa sen paljon paremmin. Saas nähdä millä mä täällä oikein ens viikosta alkaen elän, kun mies menee töihin. Mikroaterioilla varmaan. :rolleyes: Noh, ehkä mä sitten esikoisen päikkäriaikaan (nukkuu yleensä 2 tuntia) saan itsellenikin jotain kokattua...

 

Tekisitkö kaiken uudelleen?

 

Kyllä. Tai ainakin tähän mennessä kaikki on sujunut enemmän kuin loistavasti näiden kahden kanssa. Odotin jotain ihan katastrofia, mutta sellaista ei ole ollutkaan. Ehkä oma asennoituminenkin asiaan vaikuttaa.

 

Lähipiirin reagointi??

 

Tosi hyvin. Etenkin isovanhemmista on ollut loppuraskaudessa ja nyt vauvan tultua paljon apua. Ottaisivat hoitoon vaikka kuinka paljon ja mä en taas raaski antaa. :) Ei olla esikoista nyt vielä kauheesti kuitenkaan annettu hoitoon, ettei koe itseään jotenkin hyljätyksi ja ulkopuoliseksi. Ollaan tutustuttu nyt alkuun koko perheenä uuteen tilanteeseen.

 

Nyt toisen raskauden alussa ärsytti ehkä eniten se, että muutamat ihmiset ihan suoraan päin naamaa alkoi puhua että "tais olla vahinko", jne. Onneksi ei monet, mutta ne muutamat harvatkin otti päähän ihan älyttömästi. Onneksi suurin osa on kuitenkin osannut käyttäytyä ja ovat olleet iloisia meidän puolesta! Ja mitään kauheita kauhuskenaarioita ei oikeestaan kukaan etukäteen luonut. Tosin me ollaan sellaisia ihmisiä, kenellä on yleensä aina monta rautaa tulessa, joten ehkä totesivat vaan että selvitään me nyt kahdesta vauvastakin. Vauvojen lisäksi samaan aikaan (siis kuopuksen odotusaikaan) remontoimme vanhaa taloa (ostettiin syksyllä, kun saatiin tietää raskaudesta ja muuttaan päästiin viikko ennen tytön syntymää), asuimme evakossa mun vanhempien luona lähes 2kk, mies teki töidensä ja remontin ohella puuttuvan gradunsa ja valmistui sekä miehen töissä sattui vuoden kolme kiireisintä kuukautta tähän samaan aikaan. Ja kaikesta tästä selvittiin ilman avioeroa. ;)

 

Eli kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, kaikesta selviäminen on kyllä isolta osalta omasta asenteesta kiinni. Ja nyt jälkikäteen voisin sanoa, että myös toimivasta parisuhteesta.

 

Onnittelut siis kaikille teille, ketkä olette uskaltaneet tähän kahden vauvan rumbaan lähteä! Kyllähän tämä toisinaan rankkaa on, ei sitä voi kieltää, mutta ei tätä mihinkään vauhtaisi! Aivan ihanaa nähden kahden pikkuisen kanssa on!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kaveri, jolla on muksut syntyneet 03/05, 05/06, 04/07 ja neljäs syntyy nyt 07/08. Eli kolmannen ja neljännen väliin tulee pisin ikäero. Huimat 1v3kk. :lol:

 

Ja lyhin väli on siis 11kk. Tästä olen päätellyt, ettei se lyhyt ikäero niin kamalaa voi olla.

 

Meidänkään muksuilla ei kovin iso ikäero ole (1v10kk) ja joskus ajattelinkin, että vähän pienempi ikäero olisi ollut vaan parempi juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälainen ikäero?

Meillä tokan ja kolmannen välillä on 8 1/2 kk ikäeroa

 

Miten käytännön asiat hoituu??

Aika varmaankin kullannut muistot, mutta mun mielestä käytännön asiat hoituivat ihan maltillisesti. Miehestä kyllä oli kovasti apua :rolleyes: Vähän kun kaksosia olisi hoidellut...

 

Tekisitkö kaiken uudelleen?

Heh, tällä hetkellä kahden n. lähes samanikäisen uhmaikäisen kanssa sanoisin, että en varmaankaan olisi kovin helposti taivuteltavissa. Vauva-aika oli paljon mukavempaa.

 

Lähipiirin reagointi??

Alunperin ikäeroa piti tulla n. 11 kk, mutta keskosuuden vuoksi ikäero jäi tuohon 8 1/2 kk:teen.. lähipiiri ei pahemmin onnitellut ym., oli lähinnä kauhuissaan, vahinko-aatoksia oli varmasti monella, mutta kukaan ei sitä (onneksi) ääneen sanonnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aihe kiinnostaa minuakin, kun näillä näkymin esikoisen (nyt 8kk) ja uuden tulokkaan välille on tulossa ikäeroa 1v ja 2kk (ja ripiät). Kummallista tosiaan, onnitteluja ei ole saatu läheskään niin paljon kuin esikoisesta (esimerkiksi isäni, anoppini, appi jne eivät ole onnitellleet henkilökohtaisesti minua). Tuntuu pahalta, kun ihmiset automaattisesti luulevat tulokkaan olevan vahinko :( Ja meidän tilanteeseen, jossa minulla siis vielä opinnot kesken, yksi lapsi olisi mahtunut, mutta kaksi ei :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuntuu pahalta, kun ihmiset automaattisesti luulevat tulokkaan olevan vahinko :( Ja meidän tilanteeseen, jossa minulla siis vielä opinnot kesken, yksi lapsi olisi mahtunut, mutta kaksi ei :(

 

Meillä ei vielä tulokkaasta tiedä kuin miehen serkku puolisoineen (esikoisen kummit), mutta uskallan epäillä, että kun uutinen kerrotaan, näitä vahinkoepäilyjä tulee. Jos ei päin naamaa, niin selän takana... Mutta tulkoot, meidän asiat eivät kuulu muille :P Mutta tietäähän ihmiset, aina jollain jostain ihmeen syystä on tarve valittaa ja puuttua :rolleyes:

 

Ja meillä siis myös minulla opinnot kesken ja sekin ehkä joidenkin sukulaisten mielestä typerää. Siis jättää opinnot vuotta vaille valmiiksi ja olla pari vuotta kotona ensin yhden ja sitten kahden lapsen kanssa. Myös miehelläni on yhä opinnot menossa. Mutta itse olen sitä mieltä, että näin opintojen aikana on hyvä perustaa perhettä, paremmin ne opinnot joustavat poissaolojen suhteen kuin työ (näin siis sekä esikoista odottaessa itseni kohdalla että nyt toista odottaessa miehen kohdalla, kun oma vointi on ollut heikko ja apua kotona tarvittu).

 

Meidän lapsille on tulossa ikäeroa n. 1 v 3 kk. Jännittää, miten lähipiiri suhtautuu raskausuutiseen, kun vajaan parin viikon päästä se kerrotaan. Onneksi tiedän, että ainakin äidiltäni varmasti saan tukea, kun hän on ollut ihan samanlaisessa tilanteessa itse aikoinaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä päätin nyt vähän kirjoitella tänne fiiliksiä vauva-ajasta kun se kohta jääkin taakse myös kuopuksen osalta (pitäiskö tää kopioida taaperopuolelle tai vaikka yleisiin? Olis kiva kuulla ajatuksia muilta myös myöhemmissä vaiheissa!).. Ikäero meillä on 1v 2 vkoa.

 

Meillä poika oli onneksi tosi helppo vauva. Alkuun nukkui paljon, lähinnä keittiön pöydällä sitterissä. Ja sen jälkeen ulkona vaunuissa. Saattoi vetää pari-kolme tuntia ihan huolella. Vasta nyt on tullut herkkäuniseksi ja vaikeaksi nukuttaa joten päivittäin tulee vaikeita paikkoja kun poikaa väsyttää ja tyttö tahtoo leikkiä just siinä vieressä. Rytmi alkaa tosin pojallakin mennä nyt samaksi kuin tytöllä joten kohta ne menee siinä samalla. Iltanukutus menee hyvin kun tyttö nukahtaa todella helposti. Nykyään pärjään todella hyvin kolmisin lasten kanssa. Silloin teki tiukkaa kun poika nukkui kahdet päikkärit ja tyttö just siinä välissä ja meni päiviä jolloin ei ollut hetken lepoa. Alkuun anoppi hoiti tyttöä noin kerran viikossa, mutta kai se katsoi että pärjään niin hyvin yksin että saan hoitaa ihan itse muksuni.. :P Onneksi ottaa molempia usein viikonloppuisin että saadaan miehen kanssa levätä tai juhlia, miten vaan.

 

Ongelmia aiheuttaa lähinnä se että neiti on toooooosi äitiriippuvainen. Liekö esikoisasemasta johtuen, mutta seuraa mua koko ajan kuin hai laivaa. Poika taas leikkii paljon yksinkin ja viihtyy telkkarin kanssa mikä osaltaan harmittaa mua siksi että tuntuu että hän jää väkisinkin vähemmälle. Ehkä sitten kun oppii kävelemään niin helpommin kulkee meidän kahden mukana. Me asutaan kahdessa kerroksessa ja neiti vaatiikin päästä mun perään ripustamaan pyykkiä tms kun taas veikka jää nätisti leikkimään siksi aikaa. Välillä kuskaan molemmat ylös vaikkei tarvitsisikaan ihan vaan siksi ettei toinen jää yksin. Syöttämiset mene nyt samaan aikaan, koska poika syö kiinteitä (tietty..) mutta tutuksi tuli usein imetys ja toisen syöttäminen samaan aikaan. Negatiivista on se että neidillä kaikki vieroitukset ja pottatreenit on jääneet ihan unholaan koska en vaan jaksa. En ehdi istumaan vessassa potan vieressä tuntikausia kun toinen vaatii osansa. Enkä myöskään vielä jaksa tuttia ottaa pois koska en jaksa kuunnella sitä huutoa. Pian kuitenkin on pakko otta niskasta kiinni ja hoitaa molemmat hommat. Onneksi nyt haluaa potalle kun velikin menee, joskin tulos on melko laiha.. Hyvä on ollut se että kuopuksen kanssa pääsee paremmin rytmiin kiinni kun siinä elää jo valmiiksi. Muistan että neidin kanssa varsinkin unien kanssa oli välillä ihan tuuliajolla kun taas pojalla rytmi tuli heti ja kuin itsestään.

 

Neiti on huolehtivainen veljestään, mutta osaa myös kurmoottaa ihan kunnolla. Nykyään tyrkkii nurin jatkuvasti ja menee makaamaan toisen päälle. Toisaalta sit taas paijaa, halaa, pussaa ja menee taaperokärryyn istumaan että veikka työntäisi (maailman ihaninta...). Jostain luinkin että hyvä suhde sisaruksille tulee jos vanhempia haluaa hoivata pienempää. Toivotaan että kaikesta painista huolimatta se pitäisi paikkaansa! Onneksi sentään ei mitään puremista tms. vakavaa ole ilmennyt. Välillä pelottaa kun lehdistä lukee että pieni ikäero voi aiheuttaa esikoiselle traumoja tai kuopus jää täysin vaille äidin rakkautta. Tosin eipä noi meillä ainekaan mun silmään vielä hulluilta näytä. :P Mä olen tosi tarkka siitä että molempia kohdellaan tasapuolisesti esim. raha-asioissa (siis säästöissä) vaikkei ne vielä mitään ymmärräkään. Ja yritän tietty itsekin kohdella mahdollisimman tasapuolisesti ja antaa syliä yhtä paljon molemmille. Jännää oli huomata että neitikin kohteli veikkaa eri tavoin kun aloin kieltää liikkumisen myötä pojalta asioita. Heti suhtautui vähän kuin "rikostoveriin" ja selvästi positiivisemmin. Siihen loppui mm. leluilla päähän muksiminen.

 

Tekisin kyllä uudestaan ehdottomasti! Nyt me eletään tosi kivaa aikaa kun kumpikin on tavallaan pieniä, mutta kuitenkin jo ihmisiä joiden kanssa on kiva tehdä juttuja, käydä puistossa, HopLopissa, muskarissa jnejne. Ja ihanaa on huomata että ajoittain näistä on jopa seuraa toisilleen. Ei sitä voi kieltää etteikö oli ollut välillä tosi väsynyt, mutta apua on saanut pyytämällä ja pahatkin kaudet menee itsestään ohi! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen ketju!  :)

 

Meillä on 4kuinen poju ja nyt on jätetty ehkäisy pois. Mua vaan mietityttää tää imetys, että jos meillä tärppää nopeesti, niin miten ihmeessä raaskin lopettaa imetyksen?? Vai onko kukaan imettänyt raskaana?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava lukea näinkin positiivisia kokemuksia. Itsellä toiveissa vielä toinen nyytti ja mielellään pian ennen kun alan mummoutua. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

mites mä aina bongaan tuttuja vauva osastoilta :)

meidän pojilla ikä eroa 1v3kk. eka alkoi nukkuu ku oli 1v 8kk yöt ok,toka on nyt 4,5 eikä nuku täysin vieläkään.vauvana huusi 24/7 ja sillä raukalla oli kaikki allergiat ja reagi iholla ja suolella ja mahaanb sattu koko ajan.päivä unet ne nukku yht aikaa mutta ei menny kauaa ku itse kävin niin ylikierroksilla kun en saanu nukkua koskaan et uni ei tuolloin enää tullu.masennuin ja lähdin töihin pojan olles 9kk.kaduttaa nyt....

 

mä en muista tosta ajasta mitään muuta ku pari juttua esim ruuan seinään lentämisen ku en enää jaksanu yrittää tarjota ku mikään eiu käyny ym....

 

nyt mulla on tyttö 3,5kk ja kun keskimmäisen ongelmat on mennyttä ja eka on eskariölainen niin nautin täydellä sydämellä.pojista on kaveria hyvässä ja pahassa.. pieni ikäero on nyt kliva mutta toiste vauva arkea 2 kans en jaksaisi..

 

anteeks tällainenki kokoemus..

 

ps.meil oli kans tarkat rutiinit ja se on vieläkin,sanovat et oon liian kontrollifriikki...et pahaks on jääny tää..toivottavasti hellittäöä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä käyn täällä lueskelemassa kun vauvakuume alkaa tosissaan nostaa päätään :rolleyes: Ja tuttujahan täälläkin on juu...Millla Migliorea juuri ollaankin kaivattu tuolla Toukokuisissa :)

 

Kiva lukea että kaikki on mennyt hyvin, ellei ole tullut esim. allergioita jne. kuten jmk:lla. Ehkäpä sitä uskaltaa alkaa kohta tosissaan miehen kanssa pohtimaan sitä pillereiden lopetuksen ajankohtaa...?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mua vaan mietityttää tää imetys, että jos meillä tärppää nopeesti, niin miten ihmeessä raaskin lopettaa imetyksen?? Vai onko kukaan imettänyt raskaana?

 

 

Minä imetin vielä kun tulin raskaaksi, mutta sitten tyttö alkoi systemaattisesti kieltäytyä syömästä rintaa päivisin ja ne vähätkin maidot oksensi (tulin raskaaksi tytön ollessa reilu 5kk). Neuvolasta kyllä kehottivat imettämään ihan niin pitkään kuin itsestä hyvältä tuntuu ja painottivat sitä, ettei uusi raskaus ole todellakaan este imettämiselle. (Toisaalla sain lääkäriltä kehotuksen lopetella imetystä, kun tulin kipeäksi. Näin jäisi äidillekin vähän ravintoa...) Imetys loppui sitten aika piakkoin plussan jälkeen, kun ei tyttöä väkisin voinut rinnalle pakottaa. Olisin muuten jatkanut.

Edited by aztahh

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, onko meidän toukokuisten koko ketju siirtynyt tänne :lol:

 

Tuosta imetyksestä niin olen maitolaiturilta lukenut, että kun tulee raskaaksi saattaa maidon määrä vähentyä hormonimuutosten takia ja maku muuttua niin, että vauva saattaa ruveta hyljeksimään rintaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä imetin tyttöä 7,5 kuukautiseksi. Tyttö oli siis n. 3 kk kun tulin raskaaksi. Lääkärissä ja äitiysneuvolassa kehotettiin imetys lopettamaan, lastenneuvolan puolella taas kehotettiin jatkamaan joten vedin siitä välistä ja imetin niin pitkään kun omat voimat riitti. Mä kyllä mietin että jos ois jatkanut niin miten muuttuuko maito vauvan synnyttyä ternimaidoksi vai tuleeko edelleen samaa maitoa kuin esikoiselle? Silloin taas vauva ei välttämättä saa maidosta kaikkea mitä tarvitsee.. Ja olishan se kahden imettäminen vähän raskasta.. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

joo,kaikki toukokuulaiset täällä... milla jos luet.. sua kaipaillaa toukokuun ketjus uutisten kera..

kaikesta juolimatta vauvakuume kova..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietiskelin tälläistä: Meillä on pikkukakkonen olisi haaveissa, mutta kk-kierto ole vielä alkanut. Mitä jos sitä sitä nyt tulisi raskaaksi niin aika vaikea taitaisi olla alussa määritellä laskettuaika? Kai sitä sitten pitäisi vaan tehdä raskaustesti jos jostain oireista raskautta epäilee ja sitten soittaa neuvolaan.. Kai sieltä sitten saisi ultra-ajan, jossa raskauden kesto määritettäisiin tarkemmin. Kuitenkin kun viimeksi tulin raskaaksi niin minulla ei ollut mitään erityisempiä oireita. Silloin tein testin kun kuukautiset olivat myöhässä. Toki pahoinvoinnit sitten alkoivat jossain vaiheessa..noin viikolla 7, mutta tuskin siihenkään nyt ihan voi luottaa, että taas pahoinvointi alkaisi taas samaan aikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now