ingenjoor

Mikä muutos oli suurin? Ykkösen, kakkosen vai kolmosen tulo?

67 posts in this topic

Aiemmin olin vakuuttunut, että suurin muutos tapahtuu, kun esikoinen tulee taloon.

 

Lapsen tulo ei vaikuttanut kovinkaan suurelta muutokselta. Nyt olen kuunnelut keskusteluja esim. työpaikalla ja niiden tuloksena olen ymmärtänyt, että esikoisen tulo ei ole niin suuri muutos kuin toisen tulo. Kolmas menee kuulemma "helposti".

 

Miten teillä on mennyt? Mikä muutos on suurin? Miksi? Keskustelua aiheeseen liittyen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta taas esikoisen tulo oli aivan sairaan suuri muutos..Meillä tosin on niin, että olimme tottuneet tekemään miehen kanssa yhdessä kaiken. Tehtiin paljon asioita yhdessä, oli yhteisiä harrastuksiakin..nyt niitä ei enää ole ja hetkittäin koen menettäneeni parhaan ystäväni. Nyt tulossa toinen ja mielenkiinnolla mietin, että kuinka suuri muutos se sitten onkaan..

Edited by Svenja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoisen tulo oli suurin mullistus tähän mennessä. Siihen vaikuttaa se, että toinen oli niin helppo aluks, että hänen olemassaolon saattoi jopa unohtaa vielä silloin, kun tyttö oli 4 kk:n ikäinen... Tyttö siis kulki mukana kaikissa asioissa, joita tehtiin isoveljen kanssa. Tyttö myös nukkui todella hyvin yöt, kun isoveli valvotti ihan hirveästi. Isoveljen kanssa sitä oli kuin zombi ensimmäiset 8-9 kuukautta, kun taas pikkusisko ei valvottanut oikeastaan ollenkaan.

Nyt on kolmas tulossa ja mietityttää, kuinka paljon se sit vaikuttaa. Nyt jo tuntuu vähän siltä, ettei kahta viitsi jättää hoitoon, ainakaan yöksi samaan paikkaan, joten miten käy sit, kun lapsia on 3? Mä en oo edelleenkään ollut yötä erossa tytöstä ja tyttö on jo 1v4kk. Sen ikäisenä poika oli ollut yökylässä jo moneen kertaan.

Edited by höpöli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt kolme lasta ja meille kakkonen oli suurin mullistus tähän mennessä. Ensimmäisen kanssa mentiin ja tultiin lähes samalla tavalla kun ennen. Kakkosen kanssa oli jo vähän haastavampaa, ei siks että lapsi olis ollu kauheesti vaikeempi vaan siks että mä en voinu aina ottaa molempia mukaan. Kakkosen syntymä myös teki helposta ykkösestä muutamaks kuukaudeks aika mustiksen ja se vaikeutti asioita. Nyt lapsia on kolme ja oon aika varma siitä että kolmosen tulo vaikuttaa helpommalta siks että nyt on suurempi ikäero. Kaksi edellistä ei oo melkeen kolmeen vuoteen heräilly öisin, ei oo aikoihin ollut vaipoissa, eikä oo ollu mitään pahempia uhmia tai mustis kohtauksia. Kolmonen tosin on vasta puolitoista kuukautta että vaikee sitä on vielä sanoa mihin tässä ollaan menossa... Mutta noin kokonaisuutena, onhan kolme ihan eri asia kun yksi tai kaksi monessa mielessä. Ei mahduta tavaliiseen autoon, kummankin on tällä hetkellä vaikea saada vapaa aikaa jättämättä toista suht tukalaan tilanteeseen. Kolmen kanssa liikkuminen yksin on selkeesti vaikeempaa kun kahden kanssa. Et jos yks tai kaks tuntuu haasavalta niin ei varmasti kolmas oo helpomi, ei vaikka olis lapsena kuinka helppo tahansa.

Edited by Yade

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhden lapsen kokemuksella voisin kuvitella, että lapsen vaativuuskin voi vaikuttaa siihen, miten mullistavalta muutos tuntuu. Meillä on ollut vaativa lapsi niin temperamentiltaan kuin muutenkin ja vuoden ikään mennessä oli koettu (edelleen jatkuvat) valvomiset, sairaalajaksot jne. Arki on ollut haastavaa, mutta lapsi kyllä aivan ihana. Jos mahdollinen seuraava lapsi olisikin helpompi tapaus niin en usko muutoksen tuntuvan niin valtavalta, mitä tämä on ollut.

 

Mä en oo edelleenkään ollut yötä erossa tytöstä ja tyttö on jo 1v4kk. Sen ikäisenä poika oli ollut yökylässä jo moneen kertaan.

 

Meillä tyttö on myös ensi viikolla 1v 4 kk ja eilen olimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa syömässä ilman lasta. Yökyläily ei varmaan tule olemaan ajankohtaista vielä pitkään aikaan...

Edited by Xanor

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kohdalla esikoisen tulo oli suurempi muutos verrattuna kuopuksen syntymään. Elämä muuttui niin äkillisesti, kun taas kuopuksen syntymän jälkeen kaikki vauvailuun liittyvät asiat oli jokseenkin jo tuttuja ja siitä äitiydestä ja vauvan hoidosta sai nopeammin otteen.

 

Esikoinen oli sinällään helppo tapaus. Yöt nukuttiin hyvin, päikkärit nukuttiin hyvin, turhia kitinöitä ei sinällään ollut ja tyttö malttoi leikkiä yksinään samalla kun mä puuhailin omia juttuja/kotitöitä.

Kuopus taas on alusta alkaen ollut huono nukkuja ja lahkeissa roikkuja ja vähän vaativampi tapaus.

 

Nyt kun lapsia on kaksi niin luulisi, että elämä olis jotenkin rankempaa kun on kaksi syötettävää, kaksi nukutettavaa, kaksi puettavaa/riisuttavaa, kaksi halittavaa. Silti, jotenkin tää menee kuitenkin paljon helpommin (alkukankeuden jälkeen).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhden lapsen kokemuksella voisin kuvitella, että lapsen vaativuuskin voi vaikuttaa siihen, miten mullistavalta muutos tuntuu. Meillä on ollut vaativa lapsi niin temperamentiltaan kuin muutenkin ja vuoden ikään mennessä oli koettu (edelleen jatkuvat) valvomiset, sairaalajaksot jne. Arki on ollut haastavaa, mutta lapsi kyllä aivan ihana. Jos mahdollinen seuraava lapsi olisikin helpompi tapaus niin en usko muutoksen tuntuvan niin valtavalta, mitä tämä on ollut.

 

Meillä sama tilanne, yhden erittäin temperamenttisen lapsen kokemuksella; tosin meidän lapsi on ollut varsin terve koko ikänsä. Todella suurelta muutokselta on ekan lapsen saaminen tuntunut, varsinkin kun takana on varsin pitkä, sama parisuhde ilman lapsia. Musta tuntuu, että kun on tästä selvinnyt, selviää mistä vaan.

Edited by Grenada

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi lasta on ja ensimmäisen syntymä oli kyllä isoin mullistus. Kyllähän työmäärä lisääntyi kun toinenkin lapsi syntyi, mutta sitä osas jo arvata mitä lapsen syntymä tuo tullessaan ja jotenkin siihen osasi valmistautua henkisesti eri tavalla kuin ensimmäisen syntymään. Vaikka sitä kuinka yrititti ymmärtää että lapsen syntymä muuttaa montaa asiaa, en mä tajunnut sitä vasta kuin elin itse siinä tilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se oli toinen raskaus ja toinen lapsi. Esikoinen oli niin helppo tapaus, että hän vain tuli mukaan meidän elämään, jos nyt niin voi sanoa :) Toisen raskauden myötä tuli kaikkea muutakin: uuden asunnon etsintä, uusi asuinalue, remontti ja sitten tietenkin vauva joka olikin vähän vaativampi tapaus kuin isoveljensä. Äkkiä se meidän arki muuttui ja paljon on oltu kotosalla.

 

Nyt alkaa helpottaa. Jos meille tulisi kolmas, uskon että normaali vauva normaaleine itkuineen ja valvomisineen menisi vähän kuin siinä sivussa (poislukien siis sairaudet, kaksoset tai muuta vähän vaativampaa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen mullisti kaiken. Nyt toisen kanssa ollaan saatu jopa remppaa aikaiseksi, esikoisen kanssa elämä oli niin uutta ja "hankalaa", että kauppareissutkin aiheutti harmaita hiuksia. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaksi poikaa reilut 1- ja 5-vuotiaat. Kyllä täytyy sanoa, että suurempi mullistus oli kuopuksen syntymä. Tottakai esikoinen muutti meitä, meistä tuli perhe, jolla on aikatauluja ja lapsentahtinen elämä. Mutta häntä "yritettiin" ja toivottiin tosi kauan, joten jostain syystä en kokenut lapsen syntymää enää niin suurena mullistuksena. Mutta toinen sensijaan... Siihen vaikutti ehkä sekin, että esikoinen oli jo jo 4-vuotias kun pikkuveikka syntyi. Oli jotenkin jo aika helppoa se elämä, ei ollut vaippoja, ei tuttia, osasi pukea/syödä itse. Kaikki oli jo niin helppoa. Esikoinen oli lisäksi nukkunut vauvasta asti tosi hyvin.Kuopus sensijaan herättää edelleen 4-5 kertaa yössä ja on muutenkin temperamenttisempi tapaus.

 

Koen siis, että kuopus mullisti elämämme, toki hyvin positiivisella tavalla :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä suurin muutos oli kyllä esikoisen syntymä vaikka esikoinen ei mitenkään vaativa ollutkaan. Toisen ja kolmannen lapsen syntymät eivät muuttaneet arkea sen kummemmin. Ehkä olen vaan tottunut tähän mutta helposti kolmenkin kanssa arki sujuu ja pystyy liikkumaan missä vaan. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttyä tuli kyllä naurettua että miten ihmeessä sitä yhden lapsen kanssa tuntui arki välillä raskaalta ja kuinka omaa aikaa ei muka ollut. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen syntymä oli ehdottomasti suurin muutos. Toinen ja kolmas ei ollenkaan samoissa määrin muuttanut arkea ja elämää. Toinen lapsi meni kyllä ihan siinä kuin ensimmäinenkin, varmaan siksi, että ikäero on pieni (1v 3kk). Kolmannen syntymä oli meidän perheessä isompi muutos, kun kaksi vanhempaa olivat jo se verran isompia, että viihtyvät itsekseen eivätkä kaipaa enä jatkuvaa palvelua tai seuraa. Vauva teki elämästä taas sitovampaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun tuli toinen lapsi, koska kuopus on aivan erilainen kuin esikoinen. Esikoinen on rauhallinen. Kuopus ei. Noin lyhyesti sanottuna. Kolmosta ei tule, joten siihen en osaa vastata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti esikoisen syntymä! Onhan se todella iso muutos kun lapsettomien ihmisten pitää yhtäkkiä muuttaa elämäänsä tietyllä tapaa lapselle sopivammaksi. Tämän lisäksi esikoisen vauva-aika oli todella raskasta silent refluksin takia. Kakkonen sitten vain sujahti huomaamatta meidän elämään. Pienen ikäeron takia ei oltu edes miehen kanssa ehditty tottua hirveästi helpompaan eloon. Jos meille jostain syystä vielä kolmas joskus tulisi olisi se varmasti taas isompi mullistus kun silloin pojat olisivat jo paljon isompia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen lapsi teki meistä vanhemmat, mutta toisen lapsen syntymä muutti arjen lapsiperhe-elämäksi. Yhden lapsen kanssa oli jotenkin helpompi yrittää pitää kiinni vanhasta elämästä, mutta toisen lapsen synnyttyä ei enää jaksettu yrittää. :grin: Suuria muutoksia molemmat. Kyllä esikoisen syntymä kuitenkin oli se suurempi juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kohdalla esikoisen tulo oli suurempi muutos verrattuna kuopuksen syntymään. Elämä muuttui niin äkillisesti, kun taas kuopuksen syntymän jälkeen kaikki vauvailuun liittyvät asiat oli jokseenkin jo tuttuja ja siitä äitiydestä ja vauvan hoidosta sai nopeammin otteen.

 

Nyt kun lapsia on kaksi niin luulisi, että elämä olis jotenkin rankempaa kun on kaksi syötettävää, kaksi nukutettavaa, kaksi puettavaa/riisuttavaa, kaksi halittavaa. Silti, jotenkin tää menee kuitenkin paljon helpommin (alkukankeuden jälkeen).

 

Juuri näin meilläkin. Itselläni esikoisen syntymään ja sen mullistavuuteen liittyi myös oma kasvuni äidiksi, joka ei aina käynyt ihan kivuttomasti olkoonkin, että lapsi oli erittäin toivottu. En vaan raskausaikana vielä ymmärtänyt miten se elämä muuttuukaan ja kun tähän yhdistetään unihäiriöinen lapsi, oli siinä sopeutumista. Sitten syntyi kuopus, joka vaan solahti arkeemme mukaan ja näytti miten ihana voi vauvavuosi olla, kun saa supertyytyväisen ja erittäin hyvin nukkuvan lapsen. :)

Edited by Lara

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se ensimmäisen tulo muutti kaiken. Ekan ja tokan välissä ikäeroa 1v7kk, joten toisen tulo ei minusta muuttanut mitään. Nyt kolmas tulossa ja jännitän todenteolla, että miten tämä muuttaa elämää, koska kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tulee yli 5vuotta. Olen jo tottunut pääsemään helpolla, eli aloitan taas sen vauvarumban alusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen syntymä oli meilläkin suurin muutos. Ikäeroa lapsilla on 1v 10kk, joten vauva-arki oli toisen syntyessä vielä suht tuoreessa muistissa eikä mitään uutta "järkytystä" sen suhteen päässyt tulemaan :grin:. Kahden kanssa arki on sujunut yllättävän hyvin, kun ei ole tarvinut kriiseillä suuren elämänmuutoksen kourissa niin kuin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä molemmat lapset ovat olleen suht helppoja ja aika samanlaisia luonteeltaan. Esikoisen tulo muutti kaiken, mutta mielestäni kakkosen syntymä oli suurempi muutos. Vaikka on helpot lapset, niin työmäärä lisääntyi huomattavasti, liikkumaan ei pääse enää niin vapaasti. Ja suurin muutos tapahtui henkisesti, kun oli pakko hyväksyä että en aina pääse heti lohduttamaan omaa lasta (jos hoidan toista). Se riittämättömyyden tunne oli valtava kun kakkonen syntyi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana kuulla kokemuksia lasten tulosta!

 

Meillä ei ole ollut ihmeellinen muutos tämä ykkösen syntymä. Ihmiset varoittelevat, että varo vaan, kun tulee toinen. Yritän kuunnella sujuvasti, koska eihän se ole varmaa, tuleeko toista... skilletgirl.gifgirl_haha.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri näin meilläkin. Itselläni esikoisen syntymään ja sen mullistavuuteen liittyi myös oma kasvuni äidiksi, joka ei aina käynyt ihan kivuttomasti olkoonkin, että lapsi oli erittäin toivottu. En vaan raskausaikana vielä ymmärtänyt miten se elämä muuttuukaan ja kun tähän yhdistetään unihäiriöinen lapsi, oli siinä sopeutumista. Sitten syntyi kuopus, joka vaan solahti arkeemme mukaan ja näytti miten ihana voi vauvavuosi olla, kun saa supertyytyväisen ja erittäin hyvin nukkuvan lapsen. :)

 

Tämä vastaus kuulosti musta ihanan lupaavalta ja antoi toiveita tulevaan! :lipsrsealed: Itse voisin kirjoittaa saman esikoisen äitiydestä ja toivoisin voivani toistaa sinua myös kuopuksesta joskus kertoessani!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä liityn kans hetkeäkään epäröimättä siihen kerhoon, että esikoisen syntymä oli suurin muutos. Siis ei mitään epäilystä asiasta. Toki asiaan vaikuttaa esikoisen voimakas temperamentti, jota kakkosella ei onneksi tunnu olevan. Mut siis toisen lapsen kanssa kaikki on ollu alusta asti niin mutkatonta, kun on ollut jo valmiit rytmit nukkumisissa ja syömisissä ja muutenkin. Jotenkin tuntuu, että alkuaikoina oli vielä omakin elämä niin epäsäännöllistä, että oli ihan mahdotonta yrittää saada pieni vauva tajuamaan mitä eroa on yöllä ja päivällä. Esikoisen vauva-ajasta muistan vain ne päiväunille ja yöunille nukuttamiset ja sen miten vaikeaa se aina oli. Kuopusta ei oo koskaan tarvinnut nukutella, koska nukahtaa luontaisesti samalla kun ulkoillaan esikoisen kanssa. Ja hirmuisen pienestä asti ovat iltaisinkin menneet samaan aikaan nukkumaan, vaikka esikoisen kanssa asiasta saatettiin taistella vielä klo 23 aikaan illalla. Kyllä voisin sanoa, että tää toinen on mennyt melkeinpä samalla vaivalla. Ihan loppuraskaudesta oli aika vaikeaa kun esikoisella oli uhmaikä ja itsellä tosi iso olo, mutta muuten kaikki on mennyt vallan loistavasti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now