ingenjoor

Mikä muutos oli suurin? Ykkösen, kakkosen vai kolmosen tulo?

67 posts in this topic

Hassua lukea kuinka monelle ensimmäinen oli vaikein. Mä en jotenkin mitenkään osaa ajatella niin. Esikoinen tosin oli niin helppo että poika vaan tuli mukana minne sitten mentiinkin. Nukkui yöt korkeintaan yhdellä herätyksellä ja musta oli kiva kun kotona oli kaveri kun mies oli töissä. Me muutettiin Singaporeen kun poika oli reilu 3kk, muistan miten syötiin ravintolassa vähintään kerran päivässä ja poika vaan joko nukku tai istu ja katteli vaunuissa. Kun poika oli 7kk matkusteltiin ympäri Australiaa kuukauden ajan ja poika vaan tuli siinä mukana. Ei me oltais voitu tehdä tota kaikkea kahden lapsen kanssa, ei ainakaan noin helposti, kolmesta puhumattakaan.

 

Ei kakkonenkaan mikään vaikee vauva ollu, nukku hyvin eikä pahemmin kiukutellut mistään. Jotenkin kuitenkin kahden kanssa yksin oleminen (kun mies oli töissä tai työmatkalla) oli vaikeempaa kun ei mitenkään voinut samaan aikaan "palvella" molempia. Kakkonen tosin oppi pienestä asti siihen että joskus pitää vaan odotella, ei auta huutaa. Mun harrastuksen kannalta kahden mukaan ottaminen näyttelymatkoille oli paljon hankalampaa. Jos mä menin mukaan niin vein jo kolmen paikan autossa. Sit jos otin vaan toisen mukaan niin mies ei voinu pitää vapaata viikonloppua. Mikä olis välillä rankan työ matkan tai työ viikon jälkeen rentouttavaa. Elämä jotenkin muuttui paljon hektisemmäks. Muistan hyvin ne ekat kerrat kun kummatkin lapset huusi ja kiukutteli samaan aikaan, yks on helppo taltuuttaa mutta kun 2 huutaa niin siinä on jo aika "riittämätön olo". Kun tulee ilman miestä esim. illalla taxilla kotiin ja lapset nukahtaa autoon, on täysin mahdotonta kantaa molempia kotiin. Paljon just tommosia "pikku juttuja" mitkä on kahden kanssa huomattavasti vaikeempia. Tosin jos on suurimmaksi osaksi vaan lasten kanssa kotona, eikä matkustele tai oo muutenkaan paljoa poissa kotoota, niin tilanne on varmaan ihan eri kun meillä. Mä en vaan osaa istua lasten kanssa kotona ja jos mies on poissa niin jouduin mennä ja tulla kahden kanssa...

 

... nykyään kolmen ja voin sanoa että siinä onkin sitten hommaa. Meillä on ollu kolme lasta kohta 3kk ja kyllä täytyy sanoa että kun näiden kanssa on yksin niin hoh hoijaa :blink: Kolmonen tosin on vähän niinkuin neuvola täti sanoi "joka äidin unelma lapsi", nukku syö ja kasvaa hyvin, on tyytyväinen itsekseen pidmepiäkin aikoja, on oikee ilopilleri, meidän pieni elämän myönteinen hyönteinen :girl_in_love: En kyllä tiedä miten pärjäisin jos tää kolmas oli haastava tai edes jos kaksi edellistä olis nuorempia. Voin sen kyllä nyt sanoa että on kolme lasta jo suuri ero yhteen tai kahteen. Ei meinaa aina mammalla ja papalla riittää oikeen kädet :grin: Matkalle lähtö kolmen kanssa, kaupungilla kulkeminen kolmen kanssa, ravintolassa kolmen kanssa, kolmen saaminen nukkumaan, kolmen kylvettäminen, kolmen kanssa kaupassa... miettikääpä sitä... siinä riittää kyllä hommaa. Sen voin ainakin tässä sanoa että musta on tullut kolmen (tai enemmän) lapsen yksinhuoltajien suurin ihailija :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

odotan tällä hetkellä numero nelosta ja toisinaan tuntuu että olen täysipäiväinen yh-äiti. Hoidan yksin lasten menot eli lääkärikäynnit, toimintaterapiat yms... ensimmäinen oli tosi helppo lapsi siihen asti kun tällä hetkellä keskimmäinen syntyi. Vanhin sai adhd-diagnoosin ja sitten tulikin kolmas jo mukaan kuvioihin. Keskimmäinen ei tykännyt tästä yhtään ja on nyt viimosen kolme vuotta ollut pelkkää uhmaa. Eli voin sanoa et toisen kohdalla alko asiat muuttuun suuresti. Yhden lapsen aikana sai vielä viettää miehen kanssa aikaa enemmän kaksi, toisen kanssa alko jo temppuilu et mihin hoitoon jos halus johkin mennä ja kolmannen kanssa ei ole toivoakaan päästä kun kerran vuodessa. Onneksi omaan ihanan siskon joka aina välillä oman psyykkisen hyvinvointinsa unohtaneena tulee hoitaan mun kullanmuruja et äippä saa nukkua edes yhen yön kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen lapsen saadessani ihan pelästyin reaktiotani, kun ajattelin: Tämän kanssa minun on nyt jaettava loppuelämäni.

Mutta onneksi ajatus meni äkkiä pois, ja olen suuresti saanut nauttia kauniista lapsestani sekä muista lapsista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaksi lasta, ja ensimmäinen muutti tietenkin kaiken. Toisenkaan tulo ei ole siinä mielessä ollut ongelmatonta, että esikoinen on erittäin mustasukkainen ja huomionkipeä... Ilman tuota esikon jatkuvaa mustasukkaista vinkunaa olisi vauva mennyt aikalailla siinä missä ekakin -ikäeroa kun on vain vähän päälle vuosi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Odotan vasta ensimmäistäni, mutta en osaa kuvitella että toisen lapsen tulo olisi yhtä suuri muutos kuin se kun tämä ensimmäinen syntyy.. Silloin meistä tulee vanhemmat. Jo nyt kun on vasta raskaana, koko maailma on jo täysin muuttunut. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on vasta tää yksi. Huonosti nukkuva, temppuillen syövä tapaus, jonka rytmin mukaan mennään päivät. Toista toivotaan enkä usko että pahemmaksi voisi mennä, heräillään nyt jo niin paljon ja kaikki on niin sidottua tänne kotiin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälä toisen tulo tuntuu mullistavan kaikki asiat. Ekaa ei oikein osannut ajatella mitenkään odottaessa kun ei tienny muutenkaan sen kummemmin, mutta nyt miettii millaista tän kans on. pärjääkö miten kahden lapsen kanssa. Miten esikoinen suhtautuu uuteen tulokkaaseen.. monia kysymyksiä pyörii nyt mielessä. ja suoraan sanottuna pelottaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaksi lasta eikä enempää tule. Esikoisen syntymä mullisti meidän koko elämän. Toisen kanssa oltiin jo totuttu lapsiperhe-elämään aikatauluineen, lyhyine iltoineen jne. eikä se ollut enää mikään shokki. Hankalinta on jakaa huomiota molemmille, varsinkin kun isompikin on vielä pieni ja kaipaa paljon syliä ja leikkiseuraa.

 

Muoks: Tosin kahden kanssa kotoa lähteminen on ihan oma operaationsa. Varsinkin nyt talvipakkasilla tulee helposti jämähdettyä kotiin, kun jo pelkkä kahden lapsen pukeminen (isompikaan ei pue vielä itse) tuntuu välillä melkoiselta urakalta...

Edited by Liisa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin suurin muutos tuli esikoisen syntyessä. Toisenkin syntymä oli tietysti iso muutos aikaisempaan, mutta ei mielestäni niin iso kuin ensimmäisen. Kolmas sitten vaan sulautui hyvin kivuttomasti perheeseen jossa oli jo useampi vuosi eletty lapsiperhe-elämää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta kahden lapsen tuoma muutos on ollut paljon rankempi. Esikoinen joo muutti elämämme täysin, mutta musta elämä oli yhden kanssa helppoa. Kun mies hoiti lasta, niin itse sai tehdä omia juttujaan, kun lapsi nukkui, pystyi nukkumaan itsekin tai sai omaa aikaa, ei tarvinnut jakaa huomiota ja piti ottaa vain yhden tarpeet huomioon.Yhden kanssa elämä olit jotenkin paljon rennonpaa. Yhden kanssa liikkuminen oli tosi helppoa, niin julkisilla, kävellen kuin autollakin. Ja lähtemiskynnys eri paikkoihin oli pieni.

 

Nyt kun on kaksi pientä lasta niin elämä on tällä hetkellä musta päivästä päivään tarpomista. Sanoisin, että suurin syy tähän on talvi ja toisiksi suurin syy riittämättömyyden tunne. Mä olen todella sosiaalinen ja menevä ihminen ja musta tuntuu että suoritan vankilatuomiota ainakin kesään asti. Taapero hyppii seinille kun ollaan vaan kotona, musta tuntuu että mä tukehdun tänne himaan, vauva ei suostu olla vaunuissa kuin unessa, manhducaa ei tuolla pakkasessa voi käyttää, vaunut ei likku, auton lähtemiseen ei voi luottaa, lapsilla on eri rytmit jne. tuntuu että toi lista on loputon. Jos olisi vain vauva voisi hengata kahviloissa ja kaupungilla ja jos olisi vain taapero voisi remuta ulkona ja hoplopeissa niin paljon kuin seulu sietää. Tämä kotiin jumiutuiminen on ollut mulle ihan hirveää. Toivon että tilanne muttuu kevään myötä, kun vauvakin alkaa viihtyä ulkoa hereillä ollessaan ja voi aina lähteä kotoa kun seinät kaatuu päälle. Tähän kun lisätään vielä se ettei vauva huoli pulloa niin soppa on valmis. Sitä haluisi välillä vaan olla ihan itsekseen.

 

Onneksi tiedän että tilanne helpottaa sitä mukaa kun lapset kasvavat. Jonkun ajan päästä noilla on sama rytmi ja samat tarpeet aktiviteettien ja ulkoilun suhteen ja sitten varmasti helpottaa :). On myös hyvä, että lapset oppivat kotona odottamisen ja jakamisen jalon taidon heti pienestä pitäen.

 

edit. niin ja enempää lapsia meille ei tule. Halusimme kaksi lasta pienellä ikäerolla juuri siksi, että sitovimmat ajat tulisivat samaan syssyyn.

Edited by Blanca

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen ehdottomasti oli hankalin ja haastavin. Nuori äiti ja iso elämän muutos sekä parisuhteessa tietysti. Piti molempien "etsiä" jotenki itsensä uudelleen. Toinen lapsi oli tosi helppo juttu kaikin puolin. Me olimme olleet miehen kanssa yhdessä jo 6 vuotta ennen esikoista ja silti oli kriisi. Nostan hattua niille pariskunnille jotka saa lapsen lyhyen (esim vuoden) yhdessäolon jälkeen ja silti saavat liiton kestämään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä meilläkin esikoisen syntymä oli suurempi muutos, kakkonen meni jotenkin rutiinilla. Siltikin näin, vaikka esikoinen oli "helppo vauva" ja kuopus itki ensimmäiset kolme kuukautta. Jotenkin vaan esikoinen muutti elämänmenon lapsiperhe-elämäksi (ei enää baarireissuja samaan malliin kuin ennen jne...) ja kuopus sitten osaltaan muutti sitä valmiina ollutta lapsiperhe-elämää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin muutos on tainnut olla toisen lapsen syntymä.

 

Esikoinen oli luonteeltaan tasaisen rauhallinen. Yhden vauvan kanssa oli helppoa hengailla missä vaan, omaa aikaa tuntuu nyt ajateltuna olleen paljon, vaikkei sitä ehkä silloin tajunnut. Äitiys taisi tuntua aika luontevalta ja se oli myös hyvin odotettua, vaikka nuori olinkin silloin.

Kun toinen lapsi tuli ja esikoinen oli vasta täyttänyt vuoden, oli elämä kotona vähän haasteellisempaa. Varsinkin kun pikkkuveljen luonne on niin temperamenttinen ja ailahtelevainen ollut pienestä pitäen.

Meillä on nyt aika hektisiä vuosia takana ja kynnys kolmannen hankkimiseen on aika korkea, vaikka nyt taas ymmärtää eri tavalla sen kotonaoloajankin ihanuuden kun käydään töissä ja tarhassa. Olisi ihanaa irroittautua siitä ja jäädä kotiin pariksi-kolmeksi vuodeksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen lapsemme oli helppo ja sopeutuvainen tapaus. Hänen syntymänsä oli kuitenkin suurin muutos, sillä siihen liittyi kaikki äidiksi tulemisen kipuilut ja sitovuuden tunne - rankasta synnytyskokemuksesta puhumattakaan.

 

Toinen lapsi oli koliikki, mutta silti ajatteli jatkuvasti miten erilaista ja helppoa toisen kanssa on kun ei ole jatkuvassa paniikissa siitä miten toimia vauvan kanssa.

 

Nyt odotellaan kolmatta ja oletus(!) on että vauva solahtaa osaksi meidän melko eläväistä arkea ja kulkee siinä kainalossa menoa ihmetellen. Tulevaisuus näyttää käykö näin..

 

Sekä ensimmäinen että toinen ovat olleet korvakierteisiä (eletty kierrettä putkeen yhteensä 5v ja toiveissa että kolmonen pääsisi tämän suhteen vähän helpommalla)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mäkin sanon, että toisen lapsen syntymä oli suurin muutos.

 

Kuten täällä on moni muukin sanonut - yhden kanssa vielä teki asioita helposti, ja toki hän oli se, joka muutti elämän kahdenkeskeisestä kolmenkeskeiseksi, mutta kuitenkin silloin oli aikaa keskittyä siihen ensimmäiseen lapseen ja mennä ja tulla melkein miten vaan.

 

Toinen lapsi meille syntyi kun esikoinen oli 2v 5kk ja vaikka esikoisellakin oli 3kk koliikkia sun muuta, niin toinen pisti "paremmaksi" itkien koko ensimmäisen vuotensa refluksin ja maitoproteiiniallergian takia. Ihan jo nuo teki tietysti arjesta haastavampaa, mutta itse koin, että ylipäätään kahden kanssa oli hieman hankalampaa mennä ja tulla, ja riittämättömyyttä tunsin usein... Mutta en tietysti tiedä, olisiko jäänyt eri fiilikset, jos vauva olisi ollut ns."helppo".

 

Vaativasta toisesta lapsesta johtuen olimme miehen kanssa kauan sitä mieltä, että meidän lapsiluku on täynnä... Kunnes arki kävi aika helpoksi ja vauvakuume iski kuin salama kirkkaalta taivaalta... ;) Kolmas lapsemme syntyi kun esikoinen oli 6v ja keskimmäinen 3v 8kk, ja tämä kolmas ei ole ollut yhtään niin suuri mullistus kuin toinen - hän on vain tehnyt perheemme kokonaiseksi. Ja ehkä vaikutusta on myös lapsen luonteella, joka on ollut "kiltti" ja sopeutuvainen... ;) Ja arjen erot kaksilapsisen ja kolmelapsisen perheen välillä ei ole läheskään niin suuria, kuin mitä oli muutoksessa yhdestä kahteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt parin kuukauden perusteella voisin kommentoida, että muutos kaksilapsiseksi on käynyt yllättävän kivuttomasti.

 

Esikoinen on suhtautunut yllättävän hyvin tilanteeseen, mitä nyt uhma ja sisaruksen syntymä vähän sekoittaa asioita.

Mies on ollut todella oma-aloitteinen ja aktiivinen esim. kotitöiden suhteen. Tällä hetkellä mennään sillai, että toinen lapsi toisella ja toinen toisella. Kumpikin pärjää kahden kanssa yksikseen hyvin.

Isovanhemmatkin ovat pärjänneet kahden kanssa hienosti, joten sekään ei ole aiheuttanut ongelmia.

 

Sanoisin, että omaan kantaani varmasti vaikuttaa se, että pelkäsin tokan aiheuttamia muutoksia ennakolta ehkä liikaa JA se, että mies on petrannut omaa toimintaansa aiemmasta. Mies ei ole missään vaiheessa ollut heikko lenkki meidän perheessä, mutta on nyt ottanut vieläkin aktiivisemman roolin. Esikoisen aikaan olin muutaman kerran viikonkin työmatkalla ja hän pyöritti sirkusta yksikseen ongelmitta.

 

Nyt sitä sitten miettii, että pitäisikö kokeilla sitä kolmatta? Vai olisiko hyvä näin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihe, erityisesti kiinnostaa tuo kolmannen vaikutus perheeseen. Meillä esikoisen tulo oli aivan valtava muutos verrattuna toisen lapsen syntymään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen on suhtautunut yllättävän hyvin tilanteeseen, mitä nyt uhma ja sisaruksen syntymä vähän sekoittaa asioita.

Mies on ollut todella oma-aloitteinen ja aktiivinen esim. kotitöiden suhteen. Tällä hetkellä mennään sillai, että toinen lapsi toisella ja toinen toisella. Kumpikin pärjää kahden kanssa yksikseen hyvin.

Isovanhemmatkin ovat pärjänneet kahden kanssa hienosti, joten sekään ei ole aiheuttanut ongelmia.

 

Sanoisin, että omaan kantaani varmasti vaikuttaa se, että pelkäsin tokan aiheuttamia muutoksia ennakolta ehkä liikaa JA se, että mies on petrannut omaa toimintaansa aiemmasta.

Aika lailla mun kommentit asiaan tuleekin tässä. Luin joskus aikanaan Saimi Nousiaisen haastattelun, jossa Saimi totesi: "Yksi lapsi muutti paljon, toinen lapsi muutti kaiken" ja se välkkyi kirkkaana mielessä...Mun mielestä ei kyllä toisen lapsen tuoma muutos ollut kovin iso. Arkemme on jo valmiiksi lapsentahtista.

Mies on aktiivinen ja yhtä paljon lasten kanssa kuin itsekin olen, joten molemmilla on ollut mahdollisuus omaan aikaan ja omiin menoihin ihan niin kuin ennenkin. Kahden lapsen kanssa kyllä pärjää, kolmatta meille ei kyllä enää tule.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä elämä kolmannen lapsen syntymän jälkeen (nyt 4 kk) on ollut naurettavan helppoa verrattuna ensimmäisen ja ehkä toisenkin syntymään. Esikoisen syntymä oli minusta isoin muutos, toisesta en osaa oikein luotettavaa tietoa antaa kun hän syntyikin sairaana ja koko perheen elämä meni siksi joksikin aikaa sekaisin. Kolmannen kanssa on helppoa, kun kaikki on jo nähty, ja meininki on tuttua ja oma äiti-identiteetti jo valmis. Lisäksi kaksi isompaa leikkii paljon keskenään, niin ei tarvitse viihdyttää, eikä oman vuoron odottaminen tunnu harmittavan isompia (syömiset/pukemiset jne. kun on sisko koko ajan seurana. Meillä ikäeroina 2 ja 2,5 v.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen lapsi muutti hirveän paljon. Jopa niin paljon ettei meille enää kolmatta tule. Yksi lapsi tekee perheestä lapsiperheen, mutta kulkee kuitenkin aika kivutta mukana. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka ja toinen lapsi oli helpommat valinnat "antaa tulla". Tätä kolmatta harkittiin paljon pidempään! Tulee auton vaihto yms. asiat kyseeseen. Kahden kanssa hommat toimii niin sujuvasti, kolmas tod. näk. muuttaa enemmän. Mutta saa nähdä - sittenhän sen näkee jos se kolmas tulee jossain vaihessa tulevaisuudessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now