Posted November 12, 2009 · Report post Aloin tänään itkeä työterveyshuollossa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 13, 2009 (edited) · Report post ^^ Niin minullekin. Tiimarin ja HelsinMission radiomainos sa aina kyyneleet silmiin. Enempi vielä suretti kun mies joskus tuollaisen mainoksen jälkeen selitti kyynisesti, että joo, varmaan jostain vanhuksesta on tosi kiva saada joltain tuntemattomalta joulukortti. Siinä sitten selitän surkeana, että mainos itkettää minua aina ja olin jo ajatellut väkertää ison kasan kortteja yksinäisille (sitä en kertonut, että olin jo harkinnut tuon mainoksen takia joidenkin yksinäisten vanhusten adoptointia). Totaalinen repeäminen Ihana Näen jo elävästi mielessäni kuinka joku adoptoisi suloisen, vanhan mummelin. Miehet varmasti olisivat ikionnellisia jos me raskaana olevat herkkänä hetkenä adoptoisimme vanhuksen Mä olen pari kertaa raskausaikana jo suunnittelut kosivani noin viiskymppistä työkaveriani, joka on aivan ihana ja mukava, mutta ihan järjettömän ruma ja ehkä tästä syystä (?) hänellä ei naista olekkaan, ei ole ikinä ollut edes naimissa tai mitään, tämä on mielestäni ihan kamalan surullista Edited November 13, 2009 by pinkdream Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 22, 2009 · Report post Muistan kun katottiin miehen kanssa kesällä Prinssi Kaspian ja se oli mun mielestä niiiiiin huono elokuva, että tulin oikeen pahalle tuulelle sen jälkeen. Nyt sitten sama elokuva tuli joltain leffakanavalta kun makasin pahoinvoinnin takia ties kuinka monetta päivää kotona. Toisaaalta edelleen tiedostin, että inhoan kyseistä elokuvaa, mutta itkin silti melkein koko leffan ajan. Itku huipentui ylimmilleen, kun lopussa selvisi, että Peter ja Susan ei enää pääse takaisin Narniaan Ehkä parasta tässä on, että mua alkoi itkettää taas kun kirjoitin tätä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 22, 2009 · Report post Itse en yleensä kovin herkästi itkeskele leffoja katsoessa, mutta tänään tuli vollotettua melkein tunti putkeen kun miehen kanssa katsottiin Joulutarina Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 22, 2009 · Report post Eilen olin oikein kunnon hormonihurrikaani. Ensin olin maailman rakastunein mieheeni, kunnes hän nousi sängystä ja meni tietokoneelle. Tietenkin koska ei välitä minusta, right? Aamupalalla oli taas ihan ok fiilis, mutta sitten miehen kaveri tuli käymään ja itkin mahdollisimman hiljaa, mutta vuolaasti sitä miten meidän kahdenkeskinen aika loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Harmitti niin kovin kun mies lähti auttamaan kaveriaan jossain autorempassa. Itkin pitkän aikaa vielä yksin kotona surkeaa kohtaloani. Sitten sain hurjan innon siivota. Normaalisti tällaista ei tapahdu, inhoan siivoamista joten hormonien piikkiin menee tämäkin innostus. No supistelujen takia ei siitä tullut mitään, ja taas itketti. Ja suututti, kun mies ei ollut auttamassa. Kun mies tuli takaisin kotiin, itkin taas kun tuntui niin hyvältä ja oli ollut niin ikävä. Kuitenkin heti ruoan jälkeen mies joutui lähtemään taas tallille, sama kaveri tuli auttamaan jossain toisessa projektissa, ja taas minä itkeä vollotin pitkän aikaa. Illalla kun mies viimein väsyneenä tuli kotia ja harmitteli, kun meni pidempään kun oli kuvitellut, minä itkin, huusin, karjuin ja raivosin oikein sydämeni kyllyydestä siitä, miten mies ei selvästikään välitä minusta eikä tulevasta vauvasta yhtään jne painokelvottomampaa tekstiä.. Että sellaista... Onneksi tänään on ollut vähän rauhallisempaa Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 23, 2009 · Report post Nää on niin mainioita! Itsellä ei vielä ainakaan ole mitään kovin hupaisaa sattunut, mutta hormonit huomaa mm. temperamentissa. Yleensä olen todella rauhallinen tapaus, mutta nyt saatan hermostua yhtäkkiä ihan hulluista asioista. Mies on saanut kuulla moneen otteeseen kuinka mä en enää tykkää siitä, ja sitten mua harmittaa kun sanoin niin ja pitää sanoa että kyllä mä oikeesti tykkään. Ylilyöntejä sattuu ja hermostun myös yksinäni mitä ihmeellisimmistä asioista. Hormonit huomaa kyllä myös muistissa, pää on niin laho ettei mitään rajaa. Toissa viikonloppuna oltiin menossa käymään mun vanhempien luona (välimatka n. 160 km) ja isällä oli lokakuussa synttärit ja sitten toki isänpäivä marraskuussa. Olin ostanut sille partakoneen jonka piti lähteä mukaan. Mulla oli myös kaksi takkia äidille ja pari niiden lehteä. Me annettiin muuton yhteydessä meidän ap-kone niille, joten ohjekirja siihen olis pitänyt ottaa mukaan. Mutta niinhän siinä kävi, että ainuttakaan näistä asioista en mukaan ottanut. Mua harmitti varsinkin tuo lahja niin paljon, että aloin itkeä kun muistin että se jäi. Oltiin jo tultu perille mutta mies kysyi silti lähdetäänkö hakemaan se. Ei sentään lähdetty vaikka mieli kovasti teki, mutta mua itketti sen jälkeen se, että mies olisi lähtenyt hakemaan sitä lahjaa jos mä olisin halunnut. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 29, 2009 · Report post Täällä luetaan näitä muiden tekstejä kyyneleet silmissä... osaan NIIN asettua kaikkien itkijöiden asemaan Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 30, 2009 · Report post Itse olin vahalla pillahtaa itkuun kun en saanut lennolla kaytavapaikkaa (olen todellakin high maintenance talla hetkella ). Miespuolinen check-in tyontekija teki ihmeita kun naki naamani vaantyvan - pelkasi varmaan etta hullu nainen aiheuttaa kohtauksen tiskilla vain istumapaikan takia... Olen tahan asti vaittanyt etta raskaushormonit eivat ole pehmittaneet paatani...kunnes viime perjantaina kavlin ulos ravintolasta maksamatta. Ok, kaverit olivat onneksi viela paikalla pyodassa porhaltaessani ulos ovesta ja maksoivat osani, mutta noloa... Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 1, 2009 · Report post Mua ahdistaa ihan hirveästi se finnairin poro-mainos, joka tulee jouluisin Se itkettää muutenkin, nyt vielä enemmän Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 1, 2009 · Report post ^ Muakin itkettää ja ahdistaa se mainos niin, ettei mitään määrää! Se, missä pikkuporo on eksynyt äitiporosta pimeässä yössä... Ihan hirveä mainos! Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 1, 2009 · Report post Mäkin olen itkenyt sitä poromainosta! Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 1, 2009 · Report post ^ No mut oli tehokas mainos, mulla nimittäin tuli kyyneleet silmiin jo pelkästään tätä sun selostusta lukiessani! Ihan sama, enkä ole edes raskaana Nää on ihania Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 1, 2009 · Report post Eilen itkin, kun esikoispoika sai aivan ihanan yksivuotiskortin seurakunnalta.. tänään itkin, kun postissa tuli lisää onnittelukortteja. Yksi niistä erityisesti itketti ja kosketti. Esikoista odottaessani itkin tunti tolkulla, kun ystäväni pyyti minua ja miestäni lapsensa kummeiksi. Mietin, että varmaan ehti jo katua monta kertaa kysymystään Välillä itken telkkariohjelmille.. tänään autossa Ultra Bran (jota siis ylikaiken inhoan ) biisille.. jossa lauletaan ..minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä.. Oikeastaan olisi helpompi listata asiat, näille en itke sen verran tässä hormoonit naista vie. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 2, 2009 · Report post Eilen viimeksi itkin entouragea digiboksilta katsellessani kun Vince sai haluamansa roolin.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 2, 2009 · Report post Oi nämä ovat hyviä! minusta on tullut ihan idari, piereskelen pöydässä, aivastin toissapäivänä keittiössä ja nenästä tuli räkää kasvoihin. sanoin miehelleni "kato" ja esittelin miten ihana klimppi onkaan huulten yläpuolella. siis luoja. tosiaan, helpompaa olisi listata ne asiat joita ei tee oudosti, asioita joita ei unohda tai asioita jotka eivät saa kyyneliin. eilen kysyin mieheltäni leikilläni lounaspöydässä, että mitäs nyt tehdään jos joulupukki ei löydäkään minua tänä jouluna kun ollaan muutettu toiselle puolelle maailmaa. ja yhtäkkiä aloin itkemään vuolaasti ja painoin päätäni rintakehää kohden (kun tuli niin paha mieli siitä, että ollaan kaukana kotoa ja tämä on minullekin ensimmäinen joulu ilman vanhempiani ja viimeinen joulu kahdestaan mutta tätä en ehtinyt kertoa miehelle). mies tuli viereeni ja kysyi hellästi "ollaankos sitä taas huonolla tuulella", josta sain kilarit. sanoin pikkulapsen kiukkuäänellä "snif snif emmä oo huonolla tuulella ku niisk mä oon surullinen!! siinon ero! niisk! sä et tajuu mitään! niisk snif!" ja menin parvekkeelle istumaan ja olemaan ihan suruinen. mies sitten tuli perässä ja saatiin sitten sovittua tämäkin tärkeä riita. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 2, 2009 · Report post Mulla ei voisi huonompaan aikaan enää osua ensimmäinen joulu poissa kotoa! Viime jouluna mieheni oli ensimmäistä kertaa mun vanhemmilla joulunvietossa ja silloin sovittiin että minä menen nyt sitten hänen vanhemmilleen. No, jotenkin raskaus on tehnyt sen että tää asia tuntuu erityisen vaikealta ja olen jo salaa monena yönä pillittänyt sen takia. Voi vaan kuvitella kuinka mies JA miehen perhe vetää hernarit nenään kun mä vietän joulun sitten lukittautuneena jonnekin huoneeseen parkumaan Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 2, 2009 · Report post Piti tietenkin etsiä vielä juutuubista Lumiukko-leffan tunnari, ja pillitin sitä katsoessani hysteerisenä kuinka mun joulu on pilalla Tää on kamalaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 2, 2009 · Report post Pakko kertoa tää, kun mies muistutteli. Luin näitä, ja sanoin miehelle, että onneksi en ollut ihan näin herkkänä raskausaikana.. taisin sittenkin olla. Kaikki varmaan tietävät Hapsenkakkiaisen. Siis keskisormi on pää, nimetön ja etusormi etujalat jne. No, mies sitten yksi päivä pelleili ja asetti tämmöisen Kakkiaisen istumaan olkapäälleni. (Me ollaan sovittu aiemmin "leikkiessämme", että ne kädet, missä on sormukset, ovat pari.) Tämä Hapsis siis istui olkapäälläni, ja toin oman Hapsikseni hieromaan sen kanssa kuonoja yhteen. Ne myös halasivat (ristimme mieheni kanssa kädet yhteen), kunnes tunsin, että myös toinen Hapsis (siis miehen toinen käsi) oli paikalla. Aloin huutaa "ei, ei EI, anteeksi" ja itkeä sillä hetkellä, kun tajusin, että minun halaavassa Hapsenkakkiaiskädessäni oli sormus, ja miehen ei, eli siis minun naispuolinen Hapsenkakkiaiseni oli "pettänyt" omaa pariaan sen toisen, sormuksettoman Kakkiaisen kanssa! Riuhtaisin käteni irti, ja aloin pyydellä itkien anteeksi. Mies vielä oikein korosti tätä kolmiodraamaa päästämällä teatraalisen nyyhkäisyn ja kiidättämällä petetyn Hapsiksen sohvan nurkkaan tärisemään, kunnes tajusi, että säikähdin ja itkin ihan oikeasti. Loppuilta taisi mennä hikatessa ja tyrskiessä miehen kainalossa. Saipahan mies ainakin hyvät naurut, tosin itse en nähnyt tilanteessa mitään huvittavaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 3, 2009 · Report post ^Ei pitäis lukee näitä töissä!! Tää oli NIIN paras! XD XD Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 3, 2009 · Report post ^^ Tämä oli kyllä huvittavinta ikinä! Omia tyrskyjä odotellessa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 4, 2009 (edited) · Report post Kaikki varmaan tietävät Hapsenkakkiaisen. Siis keskisormi on pää, nimetön ja etusormi etujalat jne. Minä en tiedä Hapsenkakkiaista, mutta Hapsiaisen kyllä. Hapsenkakkiainen on kyllä omalla tavallaan hauskempi nimi. Ja jutulle repesin täysin! Muoks. Linkki. Edited December 4, 2009 by Rozie Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 4, 2009 · Report post Minä en tiedä Hapsenkakkiaista, mutta Hapsiaisen kyllä. Hapsenkakkiainen on kyllä omalla tavallaan hauskempi nimi. Mistä lie meidän lapsuudessa tullut tuo "kakkiainen" tuohon perään Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 4, 2009 · Report post Eiiiih Mä nauroin vedet silmissä yellin tarinaa. Voin uskoa, että toi on sillä hetkellä ollut aivan kamala asia. Mä itkin sitä poromainosta viime lauantaina salaa täydessä elokuvasalissa.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 4, 2009 · Report post Tämä nyt ei varsinaisesti ole kovin hupaisaa, mutta kaikenlaista ne hormonit teettää.. Mä en ole mitenkään hirmuisen arka tai säikky ihminen, mutta nyt mä olen ihan kauhuissani. Mies lähtee (ehkä) huomenna reissuun ja on yön yli poissa. - entä jos käyn kaupassa, ja auto hajoaa kesken matkan? - entä jos näen painajaisia yöllä, ja herään hädissäni yksinäisessä kodissa? - entä jos miehelle käy jotain? Mietin tätä illalla enkä saanut unta - entä jos kaadun tms. eikä puhelin ole käden ulottuvilla eikä kukaan löydä minua ennen sunnuntai-iltaa? Yhtäkkiä tuntuu hirveän turvattomalta olla vuorokausi yksin. Mies on tallilla kaverin auton kimpussa, ja menin sinne äsken kysymään, että ehdittäiskö käymään kaupassa vielä tänään kun en uskalla mennä yksin huomenna... Ei oikein ymmärtänyt, etenkin kun sillä on kova kiire saada tuo auto ennen huomista valmiiksi. Tietenkin ymmärsin että näin on, mutta silti täällä vetistelin pitkään kun tuntuu niin kurjalta ja yksinäiseltä.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 7, 2009 · Report post Mä itkin sitä poromainosta viime lauantaina salaa täydessä elokuvasalissa.. Käytiin miehen kanssa katsomassa perjantaina Täällä pohjantähden alla -leffa ja sitä ennen tuli just tuo mainos. Tuli heti mieleen tää ketju ja nyyhkytin siinä penkillä! Muutenkin pidättelin itkua koko leffan, jos oisin alkanu itkeen ois tullu semmosta huutoitkua ja se ei varmaan ois ollu kamalan mukavaa muista leffassa olijoista... Ja yks ilta sain hirveet raivarit ku tv:stä tuli se Soda Stream -mainos, jossa se penska sanoo, että "Meidän äiti on taikuli ja se tekee kuplajuomaa!" (jotain sinnepäin se repliikki on...) Mä en tiedä ketään penskaa, joka ei tietäis että juoma jossa on kuplia on LIMSAA, eikä mitään h***etin kuplajuomaa! Mies repesi vieressä ihan täysin... Share this post Link to post Share on other sites
