Guest

Ne hupaisat raskaushormonit!

263 posts in this topic

Sain tämän ajatuksen tänään, kun itse huomasin tolloilevani ajatuksissani. Eli mitäs hassua/ei niin hassua/ noloa on tullut tehtyä raskauden hormonien vallitessa?
 

Edited by Haisu_Vanukas

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ihana... (puuhpuuh ja hyty ei katoa mihinkään :))

 

Itselläni ihan vastaava. Toissa viikonloppuna matkattiin Seinäjoelle Provinssiin. Auton etupenkillä istuessani päätin olla "hauska anarkisti" ja irvistin liikennevalvontakameralle. Mies siihen tokaisi: "Kulta tuo oli vasta liikennemerkki, joka ilmoittaa kameravalvonnasta. Kamerat tulevat myöhemmin."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Istuttiin miehen kanssa sohvalla ja hän etsi netistä minulle jotain virusohjelmaa.

Googlen sivuilta hyppäsi esiin sana Spyware. Osoitin sitä sormella ja aloin melkein huutamaan, et 'Onhan tuo ohjelma olemasa!'.

Mies katsoi minua vähän hitaasti ja sanoi 'Nii-in...'.

Selitin hänelle, että hän oli joskus aikaisemmin (ediellisenä päivänä tms) sanonut minulle, ettei tiennyt kyseistä ohjelmaa, kun olin ehdottanut sitä. Mies kuitenkin kielsi käyneensä kanssani moista keskustelua...

Siinä sit hetken aikaa mietin ja tajusin, et olin nähnyt sellaista unta! Vähän nolona yritin selittää, et kun se tuntui niin todelliselle. :rolleyes:

 

 

Unohteluista on tullut kans ihan klassisia juttuja jo tän odotuksen aikana. Viimeksi sunnuntaina kun kävin kuapasta ostamassa tonnikalapiirakkaan tarpeet, unohdin ostaa sitä itse tonnikalaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista odottaessa mä monta kertaa löysin mm. kaukosäätimen jääkaapista :rolleyes: Ja kaakao/kahvipurkkikin siellä on ollut ja maito taas löytyi kuiva-aine kaapista.

 

Samaisessa raskaudessa mä kerran sain kans aivan hurjan itkukohtauksen kun telkkarissa näytettiin jotain orkesteria ja mä aikoinaan soitin klarinettia (siitä on yli 10 v) ja välillä jossain koulun orkesterissa myös, niin pillahdin itkuun kun mä olisin niiiiin kovasti halunnut orkesteriin soittamaan :D Eikä siitä itkusta meinannut tulla loppua ollenkaan :D

 

Nyt tulokasta odottaessa on muutama itkukohtaus tullut mutta en nyt just muista että miksi... Ai nyt yks muistu mieleen, tuli yllä olevasta viestistä tonnikalapiirakasta mieleen. Eli mä olin suunnitellut paistavani lättyjä ja sen kanssa tietty piti saada kermavaahtoa ja hilloa. No kävin kaupassa ja samalla ostin tarpeet lättyihin lisukkeineen niin eiköhän sitten maailma kaatunut kun huomasin että kerma jäi kauppaan! Eikä itkusta meinannut tulla loppua ollenkaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Toi orkesterijuttu on mahtava!! :D Ihanaa etten ole ainoa joka on ihan huuruissa raskaushormoneista! :lol:

 

Se on ihan arkipäivää, että tavarat ovat väärissä paikoissa. Eräs päivä olin laittamassa vajaata maitopurkkia tiskikoneeseen... :rolleyes: Vaan Siippa tekee tuota ihan muuten vain, kerran (Siipan poikamiesboksiaikoina) löytyi vajaa sipsipussi siivouskaapista!

 

Lisäksi ajatus karkaa. Saatan kesken lauseen unohtaa mitä olin sanomassa. Ja välillä joudun pyytämään keskustelukumppania toistamaan sanansa kun ei pää kerennyt mukaan... :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen entistäkin herkempi itkemään. Varsinkin eläimet vetoaa minuun vielä tavallistakin kovemmin. Oman koirani takia vetistelen melkein joka päivä, kun se vaan on niin täydellisen viisas ja lempeä ja kaunis. Jos missään on juttua opas-, avustaja- tai vaikka huumekoirista ja varsinkin jos ne ovat labbiksia, itken ihan taatusti liikutuksesta. Itkin mm. työpaikan kahvipöydässä kun luin lehdestä juttua näkövammaisen miehen opaskoirasta. Aika rasittavaa, ja ärsyttää työkavereiden tietäväiset hymyt. :rolleyes:

 

Olen tosi hajamielinen ja lähes joka kauppareissulla unohdan ostaa jotain, ja kun sen tajuan, seuraa itkuraivari. Mies onneksi tajuaa yleensä, mistä on kyse, ja lohduttaa ja pitää sylissä, ja usein käy hakemassa sen unohtuneen jutun.

Edited by Lia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin uusimmasta vauva-lehdestä joitan hauskoja juttuja, oli juuri näistä raskaushormonien aiheuttamista hauskoista sattumista ja mä aloin nauramaan niin paljon, etten meinannut penkillä pysyä. Mies katsoi ihan h-moilasena ja mä yritin lukea juttuja, mutta en saanut luettua naurultani. Piti pistää lehti kiinni, että sain rauhoitettua itseni ja sitten tulikin itku ja sitähän kesti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Normaali" elämässä olen hyvinkin rauhallinen ja teräshermoinen. Muutama viikko sitten yllätin kuitenkin mieheni ja itseni heittämällä miestä riidan päätteeksi rikkalapiolla... Siinä pelästyi mies ja minä niin, että riitakin unohtui.... :rolleyes::wacko:

Ja itkukohtauksia tulee alvariinsa... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritin äsken kaupasta tullessa avata sitä ulommaista liukuovee autonavaimella. Onneks kukaan ei huomannu ja ovikin aukeni kas kummaa, ihan kun siihen käveli lähelle.... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä teen kanssa ihan hassuja töissä enkä sitten saa oikein mitään tehtyä. Olen huolimaton ja teen virheitä. Eli oikein loistotyöntekijä! Autolla en uskalla edes ajaa!

 

Ja itkettää myös helposti kaikki vähänkään liikuttavat asiat. Ja heti, jos mies vähän jostain hermostuu tai vähän ärähtää, niin mä parun täyttä päätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkeskelin vähän kaikesta. Epäilin olevani raskaana, kun luin Kelan sanomista juttua isyysvapaista ja se oli muka kauhean liikuttava. Ihan kaikki myös nauratti, mitä huonompi vitsi, sitä enemmän nauroin. Eniten nauratti omat hölmöilyt, nauratti pelkkä ajatuskin ja sitten piti hekottaa vedet silmissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin oli tosi herkkänahakainen raskaana. Muistan itkenneeni jokaiselle mainokselle, etenkin shamppoo mainokset sai mut aina itkemään.

 

Mulla oli myös hirveä himo leipoa kaikkea hyvää ja saatoin alkaa leipomaan korvapuusteja keskellä yötä, koska mun teki niitä mieli todella paljon! Sain korvapuustit valmiiksi kahdelta yöllä...Hyvää oli.

 

Toinen juttu kun leivoin usein niin kaikki ei ihan onnistunu ihan MUN suunnitelmien mukaan. Kerran tein kaurakeksejä ja ne ei levinny sillein nätisti ohakasiksi vaan jäi semmosiksi kokkareiksi. Mä olin ihan rikki. Itkin niiden epäonnistumista vaikka mies sanoi keksien maistuvan hyviltä. Heitin ne kaikki suutuksissa menemään, jopa sen mitä mies oli syömässä :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jonkin verran olen huomannut, että otan asioita enemmän itseeni, etenkin miehen kanssa kotona. Loukkaannun ja suutun pienemmistä asioista kuin yleensä ja tuon sen selvemmin esille. Tolkutonta itkemistä ei onneksi ole ollut (paitsi yhden viikon kun olin sairaana, mutta kuumeisena olen yleensä muutenkin itkuinen).

 

Pian sen jälkeen oli aivan kaamea viikonloppu, kun tuiskahdin pikkuasioista ja aloin paiskoa ovia, karkasin ulos hiiltymään ja olin aivan raivona ihan kaikesta. Oli outoa, kun tuntui etten pysty hallitsemään reaktioitani. Sunnuntai-iltana käytiin miehen kanssa vakava keskustelu siitä, että vaikka raskaushormonit voivat heittää mielialoja suuntaan ja toiseen, ihan mitä vain ei silti saisi tehdä... Toisaalta haluaisin, että mieheni yrittäisi ymmärtää oikutteluani enemmän, toisaalta yritän kyllä ihan itsenikin takia hillitä olemistani. Suutun normaalistikin aika nopeasti, mutta tällainen mouhuaminen oli uutta ja vähän pelottavaa.

 

Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa on ollut aika vähän mitään isompia mielialavaihteluita, unohtelua tai muuta sähläämistä, onneksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, nää on ihan huippuja :D Itselle ei ole sattunut ainakaan vielä mitään hauskoja kommelluksia, mutta myönnän myös olevani tosi itkuherkkä. Esim. juhannuksena suututti kun mies ei huomioinut minua tarpeeksi ja heti kun se vaikka silitti mua reidestä, niin sekin sit alkoi itkettää. Ja nyt kun tehdään kotona remppaa, tai siis vaihdetaan vaan tapetteja, niin aloin yks aamu itkemään että en mie yksin jaksa niitä repiä, kun miehen pitää olla töissä ja oltiin sovittu, että voin niitä täällä joutessani repiä. Kaikkea se teettää :) Niin, ja tietenkin ihan itku kurkussa kerroin äidille tästä tulevasta vauvasta, samoin anopin iloinen reaktio alkoi itkettää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Luin uusimmasta vauva-lehdestä joitan hauskoja juttuja, oli juuri näistä raskaushormonien aiheuttamista hauskoista sattumista ja mä aloin nauramaan niin paljon, etten meinannut penkillä pysyä. Mies katsoi ihan h-moilasena ja mä yritin lukea juttuja, mutta en saanut luettua naurultani. Piti pistää lehti kiinni, että sain rauhoitettua itseni ja sitten tulikin itku ja sitähän kesti...

 

Mulla on siis tää aivan sama "vaiva"!! :lol: Suuremmilta raivokohtauksilta ja mielialanvaihteluilta olen onneksi tähän asti säästynyt, mutta nuo naurukohtaukset on myös mun pravuuri! Kun se nauraminen mistä sitten milloinkin alkaa, nauran aivan hysteerisenä ja sydämeni pohjasta... kunnes lopulta tulee itku! :blink: Sairasta, mutta totta! :rolleyes:

Edited by Pinja Mii

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie itkin tänään tälle:

funny-pictures-true-heroes.jpg

 

oli pakko etsiä mistä kuvassa oli kyse (ja lisää kuvia) eikä se auttanut itkua että kissojen nimet on Fry ja Bender (Futuramasta) :wub:

 

Että sellaista :rolleyes: Sanoinko että mulla on kauhea kissakuume myös..? Ja itken aina kun näen ihania pentukuvia... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nämähän on hauskoja! :) Kiva huomata, että en ole ainoa kenet hormonit ovat sekoittaneet.

 

Minäkin teen tunnustuksia... Eilen kävin Hesburgerilta ostamassa pehmiksen. Väkeä ja jonoa oli ihan tarpeeksi. Juuri, kun pääsin vuorostani tilaamaan, tuli kuramattomies paikalle ja pahoitteli jonottelijoilta, mutta hänen piti vaihtaa matto kassan eteen. Kaikki väistivät kassan edestä pois matolta. Minä ja muutama muu ihminen siirryttiin toisen maton päälle pois edestä ja samalla toinen mies alkoi mitään sanomatta nykimään sitäkin mattoa pois. En sitten tiennyt minne väistäisin ja jostain ihmeen hormonisyystä raivostuin ihan älyttömästi. Potkin toista mattoa pois jaloistani ja kivahdin mattomiehille, että "ottakaa, ..ttu, ne matot pois eriaikaan!!" Tunsin ihan kuinka koko mun naama muutti värinsä punaiseksi. Toinen mattomies sanoi, että ei tarvitse hermostua ja minä sille skitsoamaan, että "...tu, kun menee hermot!"... Että näin... Hävetti ihan älyttömästi mun käytös. Mutta minkäs sille enää siinä vaiheessa mahtoi. No, tilasin jäätelön ja lähdin hyvin vikkelään pois...

 

Unohtelen asioita ja keskittymiskykyni on häiriintyneen rotan tasolla. Jostain kumman syystä työtkään ei tahdo sujua. Mies on onneksi ymmärtäväinen, vaikka jatkuvasti kysyn häneltä, että "mitä sä sanoit äsken, kun mä ajattelin ihan omiani..."

 

Toissa iltana ruuan jälkeen kysyin mieheltä, että haluaako hän, että säästän uunimakkaran jämän vai annanko sen koirille. Mies pyysi säästämään, söisi sen seuraavana päivänä töiden jälkeen. No, minä kilttinä tyttönä laitoin makkaran muovikippoon ja kannen päälle ja työnsin kipon takaisin astiakaappiin. :lol: Onneksi tajusin hetken päästä mitä olin taas mennyt tekemään ja makkara päätyi jääkaappiin turvaan.

 

Mulla näitä riittäisi vaikka kuinka. Onneksi tuo hesellä tapahtunut skitsahdus on ainoa skitsahdus laatuaan. Ainakin minun mielestäni... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on kyllä aivan paras ketju! Pitää vaan naureskella vähän varovasti näille jutuille ku mies ei tiedä että pyörin täällä.. :lol: Täällä on menossa vasta kuumeiluvaihe.

Edited by iines26

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on itku hyvin herkässä. Mä tunnen itseni joka ilta niin onnelliseksi, kun ihana mies auttaa ja tekee suurimman osan kotitöistä tällä hetkellä ja on muutenkin maailman paras. Kun mä mietin tätä illalla, niin alkaa itkettää kovin. Mies on pari kertaa ollut hämillään...

 

Hajamielisyys on lisääntynyt kummasti! Oon pari kertaa nyt unohtanut, että mitä me tehdään oikein sohvalla, kun jonkun sarjan aikana on mainoskatko :blink: Etenkin kun ne mainostauot tuppaa välillä olemaan niin pitkiä että hyvin siinä ehtii unohtamaan... :lol:

 

Taisin mä seisoa ennen juhannusta kaupassakin aika pitkään keskellä pitkää käytävää, kun muistelin että mihin se mies oli menossa. Kyllähän se porukka mua vähän katseli, kun mä onnellisena seisoin keskellä ruuhkaa, mutta tuijotus kohdistui sitten mahaan, joten sain ihan rauhassa seisoskella siellä :lol: Mies vaan ihmetteli, miten yleensä tungoksesta ahdistuva oli niin onnellisella tuulella kun hänkin oli hävinnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohdin eilen hakea näyttelyssä koiran arvostelun ja sitä vartenhan sinne juuri mennään ja tänä aamuna ostin teatteriliput väärälle päivälle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on tullut ihan lahopää raskauden myötä. Eilen kävi monta kertaa niin, että menin vaatehuoneeseen/keittiöön/vauvan huoneeseen ja pohdin sitten siellä että miksi ihmeessä sinne tulin. Eikä auttanut edes että hoin syytä ääneen koska unohdin hokea kun pääsin kohteeseen.

 

Olen ollut tosi tunneherkkä jo ennen raskautta mutta nyt itkettää ihan pienetkin jutut. Ja sitten ne käsittämättömät kiukunpuuskat! Eilen hermostuin miehelle koska väsytti ja oli nälkä ja kiukuttelin kaupassa kuin pikkulapset. Lopuksi en jaksanut enää sitä kiukutteluakaan vaan aloin itkeä kun olin niin tuskastunut miehen kyselyyn (se yritti kysyä että mikä mulla on hätänä). Toivottavasti tää ei tästä pahene, en usko miehen olevan noin kärsivällinen pitkään.

 

Yksi mikä on myös rasittavaa on sanojen unohtelu. Siis en muista esineiden nimiä ja kun puhun miehelle niin hermostun kun se ei ymmärrä mitä tarkoitan. Esim. saatan unohtaa mikä on silitysraudan nimi ja menen sanomaan miehelle että voisko se laittaa mulle sen yhden jutun valmiiksi. Ja sitten kun se kysyy että minkä niin sanon tuohtuneena että sen laitteen tai jonkun jolla voi tehdä noille vaatteille juttuja. Just. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi mikä on myös rasittavaa on sanojen unohtelu. Siis en muista esineiden nimiä ja kun puhun miehelle niin hermostun kun se ei ymmärrä mitä tarkoitan. Esim. saatan unohtaa mikä on silitysraudan nimi ja menen sanomaan miehelle että voisko se laittaa mulle sen yhden jutun valmiiksi. Ja sitten kun se kysyy että minkä niin sanon tuohtuneena että sen laitteen tai jonkun jolla voi tehdä noille vaatteille juttuja. Just. rolleyes.gif

 

 

^ Ihana toi... :rolleyes: Repesin ihan kunnolla... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Tänään mä unohdin just sanan ja mies kun ei ymmärtänyt mua niin suutuin sille, enkä kertonut asiaani loppuun.

:rolleyes: Enää en kyllä muista mikä se sana oli. :D

 

Esikoista odottaessa muutto oli viikolla ~10. En osannut uudessa kodissa laittaa tavaroita paikoilleen ja itkin kun musta ei ole mihinkään muuhun kuin ottamaan astioita pois sanomalehdistä. Anoppi ja käly muuten laittoi tavarat kaappeihin ja samoilla paikoilla ovat vieläkin; kolmen vuoden jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Yksi mikä on myös rasittavaa on sanojen unohtelu. Siis en muista esineiden nimiä ja kun puhun miehelle niin hermostun kun se ei ymmärrä mitä tarkoitan. Esim. saatan unohtaa mikä on silitysraudan nimi ja menen sanomaan miehelle että voisko se laittaa mulle sen yhden jutun valmiiksi. Ja sitten kun se kysyy että minkä niin sanon tuohtuneena että sen laitteen tai jonkun jolla voi tehdä noille vaatteille juttuja. Just. :rolleyes:

 

Tää on NIIN tuttua! :rolleyes:

 

Mulla ei hirmuisesti ole ollut näitä itkuun purskahtamisia, mitä nyt jos tulee joku oikein ihana elokuva/kirja vastaan niin sitten. Tai jos telkkarissa on juttua vauvoista ja synnytyksistä. Mutta pääasiassa mulla ne itkut on liikutuksesta johtuvia. Paitsi sitten eilen. Viikasin paitaa ja se putosi lattialle. Ja hetken tuntui siltä että maailma romahtaa! Itkuhan siinä melkein pääsi. :lol:

 

Kiukunpuuskiakaan en ole saanut, mutta hervottomia naurukohtauksia! :blink: Meillä on ollut kovin, kovin hauskaa viime aikoina Siipan kanssa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now