Posted June 30, 2008 · Report post Mä rikoin paljon astioita raskaana ollessani. Aina lipesi käsistä kupit, lautaset ja muut. Kolmannen rikki menneen astian jälkeen viikossa mä romahdin ja nyyhkytin keittiön lattialla puoli tuntia kunnes mies tuli töistä kotiin ja lohdutti mua. Välillä mä saatoin nauraa kippurassa jotain asiaa, kunnes se sekunnissa muuttui itkuksi Sit mä vollotin täyttä päätä ja mietin et mitä hemmettiä tapahtuu. Kaikki vauva-, synnytys- ja eläinjutut telkkarissa pisti itkemään. Joskus mä itkin kun mies joi loput maidot kotoa Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 30, 2008 · Report post Yksi mikä on myös rasittavaa on sanojen unohtelu. Siis en muista esineiden nimiä ja kun puhun miehelle niin hermostun kun se ei ymmärrä mitä tarkoitan. Esim. saatan unohtaa mikä on silitysraudan nimi ja menen sanomaan miehelle että voisko se laittaa mulle sen yhden jutun valmiiksi. Ja sitten kun se kysyy että minkä niin sanon tuohtuneena että sen laitteen tai jonkun jolla voi tehdä noille vaatteille juttuja. Just. Wau, jälleen tää keskustelupalsta selittää mulle miks elämä on niin omituista. En oo aiemmin kuullutkaan että raskaus voisi aiheuttaa huonomuistisuutta ja varsinkin sanojen unohtelua. Se alkoi itseasiassa vasta tänään, mut nyt jo meinaa mennä hermot niin multa kuin mieheltäkin kun puhun ihan sekoja ja kutsun mitä esinettä milläkin nimellä ja useimmiten en sit millään kun en muista sitäkään. En ois uskonu että tääkin on raskausoire. Huh, helpottavaa. Mä jo luulin että oon sairastunut dementiaan. Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 30, 2008 · Report post Meidän toinen koira on tottunut nukkumaan meidän sängyn alla, jonne se siis juuri ja juuri mahtuu. No, mies sitten laittoi meidän makkarin lattiaan muovimaton päälle laminaatin. Ruvettiin sitten nukkumaan eikä koira meinannut millään päästä ryömimään sängyn alle, johon mä fiksuna totesin: "Ei se enää mahdu sängyn alle niin hyvin, kun tuo lattia on nyt korkeammalla." Mies yritti selittää, että kyllä se sänkykin siinä lattian mukana nousee korkeammalle... Kesti vähän ennen kuin tajusin... Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 30, 2008 · Report post Wau, jälleen tää keskustelupalsta selittää mulle miks elämä on niin omituista. En oo aiemmin kuullutkaan että raskaus voisi aiheuttaa huonomuistisuutta ja varsinkin sanojen unohtelua. Se alkoi itseasiassa vasta tänään, mut nyt jo meinaa mennä hermot niin multa kuin mieheltäkin kun puhun ihan sekoja ja kutsun mitä esinettä milläkin nimellä ja useimmiten en sit millään kun en muista sitäkään. En ois uskonu että tääkin on raskausoire. Huh, helpottavaa. Mä jo luulin että oon sairastunut dementiaan. Jep jep, raskausdementia. Eikä muuten auta tähän vaivaan synnytyskään, sitten iskee imetysdementia. Kai sitä on lahopää lopun ikäänsä. Minäkin unohtelen sanoja ja muutenkin muisti on heikentynyt. Järkevin tähän mennessä kuulemani selitys on, että sikiö syö äidin rasvavarantoja ja nimenomaan hyvää rasvaa, jota aivot tarvitsevat ja siksi sitä muuttuu ääliöksi. Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 30, 2008 · Report post Jep jep, raskausdementia. Eikä muuten auta tähän vaivaan synnytyskään, sitten iskee imetysdementia. Kai sitä on lahopää lopun ikäänsä. Voi luoja tätä elämää Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 1, 2008 · Report post Hieman taustaa. Minä olen 159 cm pitkä (takamuksesta tosi pyöreä) ja mies 185. Olimme lähdössä juhliin ja päätin silittää miehelleni vain hänen mustat puvun housut. Takkia ei tarvittaisi. Löysin sitten housut ja silitin ne. Niinkuin aina, miehelläni kestää valmistautuminen paljon kauemmin kuin mulla. Sain itseni valmiiksi ja menin yläkertaan surffaamaan netissä. Mieheni huutaa, että nyt pitäisi lähteä juhliin. Tulen alakertaan ja katselen, että jotain on pielessä. Miehellä housut ovat parikymmentä senttiä liian lyhyet Mies vaan tyytyväisenä toteaa, että näissähän housuissa oli kivat taskut ja kiva kun ei lahkeet aina laahaa lähellä maata Oli niin tyytyväisen näköinen Ensin epäilin, että housut ovat vaihtuneet isäni kanssa, kun hän on lyhyempi. Kunnes selvisi, että olen ihan onnessani silittänyt miehelleni omat housut. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 1, 2008 · Report post Yhtenä päivänä minulla oli elohiiri olkapäässä. Meinasimpa siinä miehelle kiljaista että "tunnustele, vauva potkii!" mutta sitten tajusin koko homman Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 1, 2008 · Report post Hih, mä unohtelen asioiden nimiä jo muutenkin ilman raskautta (tai sitten muistan ne väärällä kielellä, englanniksi tai ruotsiksi, mutten omalla äidinkielelläni suomeksi) joten onneksi muut ovat tottuneet sanojen hukkaamiseen... Mutta keskittymiskyvyn totaalisen heikkenemiseen ne eivät ole tottuneet, nuo mainostauot ja keskustelemiset on ihan mahdottomia kun en muista enää mitä olen tekemässä/sanomassa/kuuntelemassa... Myöskin jos aamupalalta tulee kiire lähteä johonkin niin saatan lähteä niiltä istuviltani, astiat yms. jää pöytään ja unohdan ne heti kun olen persaukseni penkistä nostanut. Normaalisti siis korjataan ruokapöydältä kaikki heti pois kun ateriointi on loppunut... Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 2, 2008 · Report post Ei raskaushormoonit ole koskaan muo saanut tekemään mitään hassua...Kun muutenkin välillä ilman rauskautta teen niitä Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 2, 2008 · Report post Itkuherkkyyttä oli ja vaikka sun mitä. Pahin hormoonihirviökohtaus aiheutti sen että heitin miehen valmistaman broilerin rintapalan seinään kun en halunnut syödä sitä... Herppasin miehelle kun "meillä on aina kanaa!!!". Mies parka istui sohvalla huuli pyöreänä että "mitä mä nyt tein?!?". Jälkeenpäin ollaan kyllä naurettu tälle "Episoodi Kariniemen kananpojalle" monet kerrat Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 2, 2008 · Report post Itkuherkkyyttä oli ja vaikka sun mitä. Pahin hormoonihirviökohtaus aiheutti sen että heitin miehen valmistaman broilerin rintapalan seinään kun en halunnut syödä sitä... Herppasin miehelle kun "meillä on aina kanaa!!!". Mies parka istui sohvalla huuli pyöreänä että "mitä mä nyt tein?!?". Jälkeenpäin ollaan kyllä naurettu tälle "Episoodi Kariniemen kananpojalle" monet kerrat Repesin aivan totaalisesti!!! Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 2, 2008 · Report post Kirjoitanpa tähän ketjuun yhden mieleentulleen julkkis-casenkin. Juontaja Minna Ottavaisen ollessa raskaana ja töissä Radio Novan aamuissa kävi ilmi, että hänkin poti raskausajan dementiaa. Radioonhan voi lähettää tekstiviestillä vastauksia kysymyksiin, kommentteja tms. Olettaisin, että juontajille nämä kuuntelijoiden tekstiviestit näkyvät jossakin tietojärjestelmässä. No, kesken aamulähetyksen toinen juontaja kysyi, että "Minna, miltäs näyttää tekstiviestitilanne? Ollaanko saatu uusia viestejä?" Minna O. oli sitten käynyt touhukkaasti kaivamaan esille omaa kännykkäänsä ja etsimään sieltä niitä kuuntelijoiden viestejä Ei tainnut löytyä.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 7, 2008 (edited) · Report post Mä olen huomannut olevani aika itkuherkkä, ja ihan yllättävissäkin tilanteissa saattaa tulla hirveä liikutuskohtaus. Pari kertaa olen alkanut itkeä autoa ajaessani ja samalla radiota kuunnellessani. Ensimmäistä kertaa tämä tapahtui J. Karjalaisen Ankkurinapin kohdalla - ajoin moottoritiellä, vollotin ja lauloin mukana: "kun tavattiin oli pimeää, kun erottiin oli pimeämpää". Ja sama tapahtui tänään kun radiosta tuli David Bowien Ground Control to Major Tom. (Mun täytyy tosin puolustuksekseni sanoa, että nämä eivät olleet aivan täysin random-biisejä, vaan molempiin liittyy mulla jotain tiettyjä muistoja. Mutta eivät ne kuitenkaan ole ennen saaneet mussa aikaiseksi kuin korkeintaan jonkinlaista haikeaa kutkutusta.) Muoks. Näemmä jonkinlainen dementiakin jo iskee. On sillä Bowien biisillä ihan nimikin, Space Oddity. Edited July 8, 2008 by Onneli Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 7, 2008 · Report post Meidän toinen koira on tottunut nukkumaan meidän sängyn alla, jonne se siis juuri ja juuri mahtuu. No, mies sitten laittoi meidän makkarin lattiaan muovimaton päälle laminaatin. Ruvettiin sitten nukkumaan eikä koira meinannut millään päästä ryömimään sängyn alle, johon mä fiksuna totesin: "Ei se enää mahdu sängyn alle niin hyvin, kun tuo lattia on nyt korkeammalla." Mies yritti selittää, että kyllä se sänkykin siinä lattian mukana nousee korkeammalle... Kesti vähän ennen kuin tajusin... Aika ihana Katselin yksi päivä meidän vauvanvaatepinoa ja mietin, että ne pitäis jossain vaiheessa pestä ja viikata lipastoon. Ajattelin, et vielä niitä ei kannata kuitenkaan pestä, niin on sit sinne loppuajallekin tekemistä. Ihan pienen hetken mun mielessä kävi, siis millisekunnin, et jos pesen ne vaatteet moneen kertaan jo ennakkoon, niin sit kun vauva syntyy, niin ei tarvi pestä niin usein niitä. Eli pesisin ne useaan kertaan etukäteen. Tosi kätevää. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 8, 2008 · Report post ^ Siis miten mä en ole tullut tuota ajatelleeksi! Suorastaan nerokasta! Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 8, 2008 · Report post ^^ Aivan loistava idea Lohdullista lukea että muillakin vähän pätkii näitten hormonien kanssa Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 30, 2008 · Report post Tajuukohan joku mun selityksestä mitään. Ajettiin autolla (minä pelkääjän paikalla) ja mies laittoin tuuletuksen päälle. Tuuli inhottavasti naamaan sieltä oven puolella olevasta tuuletusaukosta. Laitoin sen kiinni (se liukukytkin 1-0), mutta ei auttanut, vähän lieveni ja siirtyi vähän sivuun se puhallus, mutta siis edelleen puhalsi. Valitin miehelle siitä sitten, ja se käski käyttämään sitä liukukytkintä. Mä laitan sen taas nollalle, ja sanon, että ei se toimi. Vähän aikaa taas vääntelin sitä ees taas, kunnes tajusin, että ei piru, siinä keskiosassa olevasta tuulettimesta tulee myös ilmaa, ja se "lieventyminen ja siirtyminen sivuun" johtui siitä, että se ovessa oleva tuuletin lakkasi puhaltamasta ja naamalle tuli vain siitä keskiosassa olevasta. Mies siihen, että et sä taida enää ihan älykkäimmälläsi olla... Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 30, 2008 · Report post Sattui kerran esikoista odottaessa: Oli kova nälkä ja tein itselleni iltapalaksi pari voileipää. Oikein herkkuvoileivät jonka toiseen päähän kasasin ekstramäärät täytteitä.. Mies sitten tyhmyyksissään meni haukkaamaan mun voileivästä palan, vielä just siitä päästä johon kaikki herkkutäytteet ja höysteet oli kasattu. En tiiä miten mulla niin naksahti, mutta paiskoin leivät miehen päälle ja rupesin itkemään. Ei oo mies sen jälkeen koskenut mun ruokiin ilman lupaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 30, 2008 · Report post Me vaihdettiin autoa pari kuukautta sitten, edellinen auto oli ollut meillä reilu 2 vuotta. Annappa ku kaupungilla ajettiin, ja meän vanha Golffi on siinä tien vieressä parkissa, niin meikäläinen repeää "kato kato kato mikä siinä, voi toista" ja puoleksi nauran ja itken.. Ei kait autoon voi niin kiintyä, mutta kyllähän sillä monet loma-ja työmatkat tuli ajettua Viime viikolla oltiin mökkeilemässä. Mie olin siinä päivän siivonnu mökkiä ja siippa korjas laituria ja kävi kahlaamalla laittaan verkot järveen. Uikin hän sitten siinä samalla kun ilma oli niin lämmin. Illalla sitten saunottiin, ja tarkotus oli että käydään saunasta uimassa. Uikkarit päällä reteesti kävellen laiturille.. mie kosken varpaiden päällä veteen (en siis ole uinut tälle kesälle vielä kertaakaan), ja itkuhan siinä tuli "se oli ihan kylmää, onko pakko uida, eihän ole, eihän??!!".. ja vollasin siinä aikani, kunnes itsekin tajusin typeryyteni... Enkä käynyt uimassa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 30, 2008 · Report post Kun olen yrittänyt soittaa miehen kännykästä omalle äidilleni, olen poiminut valikosta "Äiti" ja anoppihan sieltä on aina vastannut. Tätä on tapahtunut useamman kerran raskausaikana, mutta onneksi anoppi on hyvin huumorintajuinen tapaus. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 6, 2008 · Report post Pojua odottaessani vedin ihan karmeat skitsot, kun mies oli tuonut mulle väärää kinuskikastiketta. Olin siis pyytänyt miestä tuomaan kinuskikastiketta kaupasta, mutta mies ei sitten ollutkaan ajatustenlukija ja osannut tuoda just sitä pahvitetrassa olevaa, mitä mä halusin, vaan sellaisen tuubikinuskikastikkeen, joka oli luonnollisestikin aivan väärä. Minä marttyyrina sitten väännän itkua, että kyllä sun pitäis tietää, että tää on väärää ja mä syön vain ja ainoastaan sitä kinuskikastiketta, mikä on pahvitetrassa ja kaiva nyt se kuitti esiin, mä käyn kyllä tän vaihtamassa, kun on niin kalliskin (2e toim.huom.), mun päivä on pilalla ja sä et rakasta mua! Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 7, 2008 · Report post Mun jakku oli partsilla, ja aamulla olisin laittanut sen päälle. Eiköhän lintu ole vetänyt siihen kauheat p*kat, ja eihän se tahra aamulla ainakaan lähtenyt mihinkään. Sain kamalat itkuraivarit, kun ei mulle mahdu mitkään vaatteet, ainakaan ne, jotka on puhtaana, ja ulkonakin on niin pirun kylmä, että mä olisin tarvinnut sen jakun (mulla ei oo mitään kesätakkia, mitä voisin käyttää). Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 7, 2008 · Report post Kuuluiskohan tää ny tänne... Eilen kävin lääkärissä autolla. Kun lähdettiin sitten illalla miehen kanssa kauppaan, en muistanut yhtään mihin olin pysäköinyt meidän auton. Meidän auto on sellaisessa n.500 paikkaisessa 2-kerroksisessa parkkihallissa. Sieltä oli sitten kiva alkaa etsimään Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 7, 2008 · Report post Oltin miehen kanssa valitsemassa tapettia vauvan huoneeseen ja ensimmäisessä kaupassa oli yksi todella kaunis ja sanoin miehelle että voih, mua alkaa itkettään. No, itku ei vielä tullut ja mentiin seuraavaan kauppan. Sieltähän se oikea siten löytyi. Ja pakko mun oli alkaa itkeen kun se oli niin kaunis, ja lutuinen ja herttainen, ja, ja... Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 11, 2008 · Report post Jonotin eilen ruokakaupassa kassalle ja aloin katsella sylissäni olevaa luomu-kevytmaitotölkkiä. Sen kyljessä on kuva lehmästä ja pienestä vasikasta ja runo: Kun en itseäni yöstä erottanut, jo tunsin sinut minussa. Nyt kun aamu ympäröi meidät varjelen sinua, valoa varjossani. Pillahdin ihan kunnolla itkuun. Share this post Link to post Share on other sites
