Guest

Ne hupaisat raskaushormonit!

263 posts in this topic

Tänään kävin ostamassa eka mammahousut. Mies jätti mut tien varteen ja jäi autoon odottamaan, kun pikaisesti kävin ostoksilla.

 

No löysin pari paitaakin ja odottelin sovituskoppiin pääsyä aika kauan. Vein osan vaatteista takasin, ja päätin poiketa hypistelemässä vauvanvaatteita. (Mitään en ostanut)

 

Sitten äkkiä mulle tuli tuskanhiki kun rupesin miettimään, minne jätin autoni. Oliko se Koskarin parkkihalli vai Anttilan, vai joku muu? Mä en vaan muistanu. Kaivelin jo rahapussia etsiessäni parkkilippua, joka vois vinkata mua oikeeseen suuntaan... Itku meinas tulla, kun minkäänlaista lappua ei löytynyt.

 

Ja sitten välähti... Niin, mun mieshän mut jätti autosta ja lupas odottaa autossa, kun POIKKEEN hakeen mammahousut. Ja kauheella kiireellä painelin pihalle kaupasta etsimään miestä.

 

Ja siellähän se kiltisti odotti, autossa. Vaimo kun poikkesi kauppaan housuja hakemaan ja aikaa meni vain puolitoista tuntia...

 

Anteeksi rakas! :wub: Viethän mut toistekkin?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

:lol::D Ei hittolainen!! Aika paha!  :D

 

Mulla kävi tämmönen hölmö juttu just äsken: istun lähellä telkkua sohvalla surffailemassa ja mies pelaa toisella läppärillä kauempana telkusta. Aloin kuuntelemaan, että miten tuo digiboksi pitää nuin ihmeellistä ääntä, semmosta sirinää. Sanoin miehelle siitä, ettei se ennen oo semmosta ääntä pitäny, kuuntele ny! Mies: emmä kuule. Minä: no kuuntele ny! Ota ääni pois kotiteatterista. Mies:no en kuule vieläkään! Minä: höh, no mee tuohon viereen kuuntelemaan! Mies menee digiboksin viereen ja väittää, ettei kuule vieläkään ja mä vänkään vaan kuulevani koko ajan sen äänen!

 

Yht'äkkii tajuan, mitä mä kuuntelen ja räjähdän nauramaan ja mies ihmettelee, että mitä nä nyt?! Mä vaan nauran ja näytän mun holitonta siideriä joka sirisee tölkissä! Tölkki kun on kukkapöydällä mun olkapään korkeudella digiboksin ja mun välissä. Mies totes, että onkohan sulla taas aivot narikassa! Voi miesparkaa, kun se saa kestää mua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen alkanu ilmeisesti sekoilemaan...

 

Kävin lääkärissä ja tulin takasin autolle. Avasin ovet ja menin istumaan. Ihmettelin kun ei lähdetty liikkeelle... :huh:

 

Auto ei varmaan liiku jos kuljettaja istuu repsikan paikalla... Punaisena nousin autosta, vilkuilin ympärille ettei kukaan vaan nähnyt ja siirryin kuskin paikalle ja starttasin auton.

 

Mä en enää uskalla mennä mihinkään yksin... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla menee mikro ja jääkaappi sekaisin (ovat vierekkäin). Aina kun pitäis lämmittää jotain, seison jääkaappi auki lautanen kädessä ja mietin, mitä mä olin täältä ottamassa..

 

Just pari päivää sitten kuntosalilla katsoin, että viereisellä crosserilla polkee mun mies, ja aloin kitisemään, että hyi kun haisee hiki täällä. Toinen siinä vieressä kysymään, että what? Oli vielä joku ulkomaalainen mies.. Siinä sitten sopertamaan, että sorry, I thougt you were my husband.. Siipalle en edes kehdannut koko episodista kertoa.

 

Muuten yleisesti ottaa päähän tietyt ihmiset, appiukko etunenässä. Ennen ei ole ollut mitään ongelmia, ollut maailman mukavin mies, mutta nyt menee hermot. Lisäksi huono asiakaspalvelu, aargh, mm. pankissa olen avautunut niin kipakasti, että mies seisoi vieressä korvat punaisina..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ne hupaisat raskaushormonit saivat mut tänään ilmoittamaan meidän perheen

Satuhäät-ohjelmaan! :lol: Jos meidät valitaan, niin kesällä en voi kun syyttää

näitä hormoneja... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itken Jenkki mainokselle, jossa mies ulkoiluttaa hammasta, kuten koiraa...

 

Se onkin ihan kauheen surullinen mainos :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Muuten yleisesti ottaa päähän tietyt ihmiset, appiukko etunenässä. Ennen ei ole ollut mitään ongelmia, ollut maailman mukavin mies, mutta nyt menee hermot.

 

Mä oon myös ollut ihan kypsänä appiukkoon ja ihmetellyt mikä sitä nykyään vaivaa. Ehkä kyse onkin minusta B) ja näistä hormooneista..

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä onko hormoneista vai mistä, mutta eilen illalla kun piti lämmittää bagel mikrossa laitoin lautasen mikroon ja kävelin takaisin leikkuulaudalle. Ihmettelin itsekseni, että mitäs tuo bageli tuossa on ja katsoin mikroon niin siellähän pyöri tyhjä lautanen.. :rolleyes: Nakkasin bagelin puolikkaat myös mikroon ja mumisin miehelleni (joka katseli mun touhua kummissaan), että leivät varmaan lämpiäisi paremmin tuolla mikrossa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en itke kovin usein, joten syytän eilisestä hormoneja!

 

Mies nukku jo, kun kömmin sen viereen sänkyyn. Yhtäkkiä tuli aivan valtavan rakastunut ja onnellinen olo! Rutistin vaan sitä lujasti ja itkin, kun tuntu niin hyvältä olla siinä. Jossain vaiheessa mies havahtui hereille ja kysyi hirveän huolestuneesti, että onko mulla joku hätä. Vastasin sille vaan, että "ei, itkettää vaan se kun oot niin ihana ja rakastan sua niin kovasti" tms. Mies katto mua vähän aikaa ihmeissään, mumisi että tykkää myös musta ja jatkoi nukkumista.

 

Ei ole tosiaankaan mulle tyypillistä käyttäytymistä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelattiin miehen kanssa pleikkarilla NHL:ää, hävisin kaksi peliä putkeen ja purskahdin lohduttomaan itkuun! :lol: Mies hermostu ensin että ei tää nyt jumalauta noin vakavaa ole jos häviit mutta tajus sitten ottaa syliin ja lohduttaa. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä ja minulla on iPhonet, jotka menevät ärsyttävän helposti äänettömälle.

 

Mies lähti kavereiden kanssa muutamalle kaljalle. Joskus yhdentoista maissa illalla yritin soittaa hänelle että toisi mulle kotiin tullessa grilliltä ruokaa. Kun mies ei vastannut soitin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

 

Ensiksi ajattelin järkevästi että mieheltä on mennyt kännykkä äänettömälle. Ja yritin soittaa uudestaan ja laittaa tekstiviestiä ja sähköpostia.

 

Kun miehestä ei ollut kuulunut varttiin mitään, aloin epäillä että mies oli yhtäkkiä juonut niin paljon, että oli sammunut (ei ole ikinä kyllä tapahtunut).

 

Puoli tuntia ekan soiton jälkeen lähdin kävelemään neljän korttelin päässä olevaan baariin, jonne mies oli sanonut menevänsä.

 

Matkalla tulin jo ihan vakuuttuneeksi siitä, että mies oli kaatunut, lyönyt päänsä ja kuollut (tuttavalle oli käynyt niin kyllä muutama viikko aikaisemmin).

 

Mies ei ollut baarissa, jolloin menin ihan paniikkiin. Onneksi kulta soitti samantien kotoa ja ihmetteli missä minä olin. Hän oli baaria kohti marssiessani seissyt kotikorttelin toisella puolella grillijonossa! Ja kännykkä oli tietysti mennyt äänettömälle, niin kuin olin alunperin ajatellutkin.

 

Purskahdin ihan hysteeriseen itkuun helpotuksesta ja kävelin sitten kotiin nyyhkien... Kieltämättä kultsia hieman nauratti reaktioni. Sovimme että hän yrittää muistaa tsekata puhelimensa useammin pois kotoa ollessaan ja etten minä enää lähde öisin hortoilemaan kaupungille...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vaimo kun poikkesi kauppaan housuja hakemaan ja aikaa meni vain puolitoista tuntia...

 

Koko stoori on ihan loistava! Mutta olen itsekin huomannut menettäneeni ennen niin loistavan ajantajuni -- ensimmäisellä kerralla mentiin miehen kanssa ostoskeskukseen. Jossain vaiheessa tiemme erkanivat. Sitten mies alkoi soittaa kuinka hän on pyörtymispisteessä nälästä. Vähän ihmettelin että miten niin, mehän ollaan oltu siellä vain vähän aikaa -- kunnes katsoin kelloa ja tajusin juuri menettäneeni neljä tuntia elämästäni (enkä arvioimani 1,5 tuntia)...

 

Toinen kerta kävi Helsingissä. Sain loistavan parkkipaikan Forumin edestä. Parkkiaikaa siihen sai vain tunnin, mutta uskoin sen riittävän sen yhden paidan ostamiseen, mikä mun piti hankkia yksiä juhlia varten. Kävin omasta mielestäni sikanopeasti peruskaupat läpi. Jossain vaiheessa katsoin kelloa ja totesin että se oli varttia vaille, kun parkkiaika meni umpeen viittä minuutia yli tasan. Tyytyväisenä kävin vielä ostamassa itselleni täytetyn bagelin.

 

Autolle palattuani ihmettelin tuulilasiin ilmestynyttä sakkolappua, koska kello oli vasta neljää yli -- muuten hyvä, mutta olin ollut poissa kaksi tuntia, enkä suinkaan vain tunnin verran niin kuin luulin. En vieläkään tajua miten pystyin hukkaamaan tunnin elämästäni Forumiin.

 

Nyt olen päättänyt laittaa itselleni loppuraskauden ajaksi herätyksen muistuttamaan umpeutuvista parkkiajoista tai sitten pysäköin suosiolla parkkihalleihin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti en ole jo näitä tänne aiemmin laittanut...

 

Mies pyysi tuomaan hälle roskikset pihalle, ettei hänen tartte riisua työvaatteita ja kenkiä hakemisen takia. Tein työtä käskettyä. Kohta mies huuteli TAAS ovelta. Kiukkuisena painelin taas katsomaan, mitä hän tarttis. Mies antoi mulle keittiöjakkaran ja sanoi, että toisitko nyt KUITENKIN NE ROSKIKSET hänelle, ei tätä tartte roskiin laittaa... Öh joo, sit tokalla kerralla onnistu jo, eikä menetetty jakkaraakaan.

 

Eilen mies tuli sisään ja huusi "moi kulta!" Käännyin hölmistyneenä häntä katsomaan, enkä kertakaikkiaan muistanut, kuinka tervehdykseen voisi vastata... Mies katto vähintään yhtäpitkään mua takasin, kun änkytin suu auki jotain vokaaleja... "äy äy yy öö ää" :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista milloin olisin viimeksi nauranut näin hysteerisesti kuin lukiessani tätä ketjua :D

Itselleni ei ole (vielä) sattunut mitään erityistä, minkä voisi laskea hormonien aiheuttamaksi, mutta ei tämä hillitön nauraminen ihan tavallistakaan minulle ole. Erityisesti nauratti nuo Pathen jutut (anteeksi! :D ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, nää on niin loistavia :lol:

 

Mua on alkanu vaivaamaan raskausdementia varmaan...

Viime viikolla lähdin tyttöjen kanssa uimaan ja ihan tohkeissani pakkasin laukkuun kaikkea uimahallissa tarpeellista tavaraa. Sitten pukuhuoneessa, kun olin jo riisunut ja menossa suihkun puolelle, huomasin, että olen unohtanut ottaa pyyhkeen mukaan. Voi elämä! No, onneksi mulla oli mukana hyvä puuvillanen aluspaita, jota sitten käytin pyykeen asemasta, mutta kyllä nauratti, että miten voi unohtaa noin tärkeen jutun kotiin.

 

Itkutkin on ollut herkässä...meillä tässä työpaikan katolla viihtyy lokkeja aikas paljon. Yhtenä päivänä kotiin lähtiessäni en nähnyt kuin yhden lokin lentelemässä orvon näköisenä. Se siinä mennessään raakkui äänellään ja mulle tuili tosi paha mieli sen lokin puolesta, kun ei sillekään raukalle ole suotu edes nättiä lauluääntä. Itkeä tihrustin sitten sitä asiaa kävellessäni bussipysäkille :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raivostuin silmittömästi ihmiselle, joka tuli arvostelemaan esikoistani hänen ujostelustaan. Ujostelu kuulemma johtui ylihuolehtivaisuudesta, ja että "normaalit lapset kyllä leikkivät toisten lasten kanssa" " aivan sairasta".

Tulihan siinä huudettua toiselle naama punaisena, että " anna olla viimeinen kerta, kun tulet lastani haukkumaan". Taisin haukkua vielä hänet epänormaaliksi.

 

Lapseni on todellakin ihan normaali, eloisa lapsi, joka leikkii ja touhuaa, ja eivätkä vanhemmat ole tavallista ylihuolehtivaisia.

 

Kaikenlaisia kommentaattoreita sitä löytyykin.

Edited by äiti06

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muisti pätkii ja näkö on heikentynyt. Piilarit piti vaihtaa silmälaseihin, koska silmät menivät niin herkäksi että piilareita ei pystynyt pitämään enää kun pari tuntia päivässä.. enää ei ollenkaan.

 

Ihan alkuraskaudessa (oiskohan ollu viikkoja 12 kasassa) kateltiin miehen kanssa nettiautosta farkkua. Kohdalle sattui kuva rutatusta autosta, joka oli kuvattu keulasta. Toinen lamppu roikkui johdoistaan vaan kiinni. Se kuva oli jostain syystä mun mielestä niin surullinen että rupesin itkemään ja säälimään sen autoparan puolesta..

 

Sit toinen.. ne hammasmainokset ovat ihan hirveetä kateltavaa! Onneksi niitä ei enää näy telkussa, mut jotenkin säälitti ne hammasparat, jotka värjöttelivät likaisella kadulla pahvien alla kaatosateessa ja huonossa kunnossa. Sit tää mainoksen mies kävelee siinä ja pitää omaa hammastaan takkinsa alla, ettei se kastuis. Itkuhan siitä tuli!

 

Joo eikä eläinsairaalaa tai poliisikoira Rexiä pysty kattomaan yhtään, itku tulee samantien :D

 

Samoin olen ollut aina kauhuelokuvien suuri ystävä.. vaan nyt ei pysty kattomaan niitäkään ku ne on niin pelottavia!

 

Nyt siis viikkoja 24+6 :)

Edited by ---N-i-n-a---

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitään eläinaiheisia ohjelmia ei voi katsoa enää itkemättä, varsinkaan jos ohjelmissa esiintynee koiria. :D Eilen tuli katsottua Neloselta sitä eläinten pelastuspartio-ohjelmaa ja itku kurkussahan koko puoli tuntinen meni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohtelen asioita ja sekaannun kaikesta... Laitoin appelsiininkuoret lavuaariin ja olin kippaamaisillani kylman teen roskikseen ennenkuin hoksasi, etta toisinpainhan niiden piti menna. Mukamas siivoan, mutta onnistun vain laittamaan vahan turhaa rojua roskakassiin ja sitten lahden vaeltelemaan, roskat ja kassit jaavat minne sattuu. Kyselen myos miehelta kaikkea ihmeellista - Voiko mista tahansa kasvista puristaa oljya? Miten atomit toimii? :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now