Sign in to follow this  
Followers 0
Margot

Vanhemmat kuuluvat kirkkoon, mutta lasta ei kasteta?

37 posts in this topic

Mua kiinnostaa, onko kukaan teistä tehnyt näin tai harkinnut tällaista vaihtoehtoa. Miksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai voi, ei ketään voi pakkoliittää seurakuntaan tai toisaalta heittää uloskaan. ;) Sitä en kyllä keksi, että miksi näin olis... Tai no, jos vanhemmat ei vaan halua erota kirkosta jostain syystä mutta eivät uskokaan, tai yhdet mun tutut esim rupesivat käymään yhden toisen kristillisen srk:n kokouksissa (joilla siis käytössä aikuiskaste), mutta virallisesti eivät halunneet ev.lutista erota, eivätkä meinanneet lapsia kastaa. Tosin päätyivät sitten kuitenkin kastamaan, kun erosivat tästä toisesta porukasta... :rolleyes: monimutkainen juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on pohdittu yllämainittua vaihtoehtoa, tosin hyvin teoreettisella tasolla, sillä en ole vielä raskaanakaan.

 

Syitä, joita itselle tulee mieleen on lähinnä "vapaus valita", eli halu antaa lapselle itselleen päätösvalta omasta uskonnollisesta suuntautumisestaan sitten kun on siihen valmis. Toinen syy on se, että haluaisin lapsen lukevan koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Sanomattakin lienee selvää, että me olemme "tapakristittyjä", eikä kodissamme opeteta kristillisiä arvoja. Kaste merkitsee kuitenkin alunperin sitoutumista seurakuntaan ja vanhempien lupausta kasvattaa lapsi kristilliseen uskoon. Mutta katsotaan ajallaan mihin ratkaisuun päädytään sen ollessa ajankohtaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuo on yksi vaihtoehto jos emme saa millään päätöstä aikaiseksi, mies on katolinen, ja minä luterilainen, molemmat "tapakristittyjä". Toisaalta olen seurakunnalla töissä, mutta uskon että siellä ymmärrettään täysin jos ei kasteta. Mies on kyllä nyt sitä mieltä että kastetaan katoliseen kirkkoon koska katolisesta kirkosta on helpompi siirtyä luterilaiseen seurakuntaan kuin toisinpäin, jos lapsi sitten aikanaan niin haluaa niin haluaa. Mutta molemmat on sitä mieltä että lapsi saa sitten itse aikanaan päättää oman uskomisensa tai olla uskomatta mihinkään.

 

Kyllä lapsi on mahdollista olla kastamatta ja liittämättä seurakuntaan vaikka molemmat kuuluvat kirkkoon, alaikäisen lapsen voi kastaa milloin vain (kyseessä silloin ns. aikuiskaste) ja riittää kunhan toinen vanhemmista on kirkon jäsen. Se lapsen tietojen ilmoittamisen lappu tulee seurakunnalta mutta palauttaa sen vaan maistraattiin... Parasta tarkistaa velä maistraatista nämä, en työskentele virastossa tällä hetkellä :)

Edited by Tuittunen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos minusta olisi kiinni, meillä olisi mennyt juuri niin, että lasta (lapsia) ei kasteta, vaikka itse kirkkoon kuulummekin.

 

Perusteluna tähän on ensisijaisesti tuo, mitä jrc mainitsi, että jokainen saisi itse valita, mihin kuuluu tai on kuulumatta. Mies kuitenkin ehdottomasti halusi lapsille kasteen, ja kun ei minulla täysin jyrkästi mitään sitä vastaan kuitenkaan ole, suostuin tähän. Voivat sitten vanhempina päättää, jatkavatko kirkkoon kuuluen vai haluavatko erota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttäriä ei ole kastettu vaikka itse kuulunkin kirkkoon (ortodoksi). Mieheni erosi (luterilaisesta) seurakunnasta ennen esikoisemme syntymää.

 

Syitä, joita itselle tulee mieleen on lähinnä "vapaus valita", eli halu antaa lapselle itselleen päätösvalta omasta uskonnollisesta suuntautumisestaan sitten kun on siihen valmis. Toinen syy on se, että haluaisin lapsen lukevan koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan.

 

Näinpä meilläkin. Se, miksi itse kuulun (edelleen) kirkkoon on lähinnä se, että olen sylikummina kahdelle siskonlapselleni, jotka kastettiin ortodokseiksi. Lähipiirissämme ei ole oikein muita ortodokseja ja ortodoksilasten sylikummin pitää olla saman uskonnon edustaja joten olin luonteva valinta tehtävään. En sitten viitsinyt erota kirkosta heti ristiäisten jälkeen ja siltä varalta että sisko päättää tehdä lisää lapsia en näe ongelmallisena olla edelleen (nimellisenä) kirkon jäsenenä. Valitettavasti kummilapset eivät kyllä minulta mitään uskonnollista johdatusta saa (mutta tuskin sitä kaipaavatkaan...) ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä harkitsin asiaa, mutta päädyimme kastamaan lapsen. Ajatus kastamatta jättämisestä syntyi siinä vaiheessa, kun synnytyssairaalan esitietolomakkeeseen piti merkitä, saako lapsen hätäkastaa. Aloin pohtia hätäkasteen mielekkyyttä ja merkitystä ja sitä kautta koko kasteen ideaa. Joo, kasteen perustanahan on itse Jeesuksen asettama kastekäsky, mutta silti jotenkin ärsyynnyin lukiessani, mitä kirkko opettaa kasteen merkityksestä, kastetilaisuuteen liittyvästä symboliikasta jne.

 

Lisäksi minusta ristiäiset ovat monesti erittäin kiusallisia tilaisuuksia, joissa pieni joukko jäyhiä tapauskovaisia suomalaisia mumisee virsiä ja rukouksia. ;)

 

Uups, olipas tänne jäänyt kirjoitusvirheitä. :mellow:

Edited by Kyllikki-Kaarina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun luterilainen kaveri ei kastanut lastaan, koska halusi tämän voivan itse valita. Uskoo siis ihan Jumalaan. Hänen luonaan sitten vieraili diakonissa muutaman kerran puhumassa helvetistä.. :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on juurikin näin. Me edelleen miehen kanssa kuulumme kirkkoon, mutta lasta ei kasteta. Miksi? Koska kumpikaan meistä ei ole uskossa eikä pidä luterilaista uskoa elämässään tärkeänä asiana. Kirkosta eroaminen on lähinnä vain aikaansaamisesta kiinni. Haluamme antaa lapselle myös mahdollisuuden itse valita uskontonsa/uskonnottomuutensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme miettineet samaa.. erosin itse kirkosta vuonna 2000 ja viime vuonna liityin sitten uudestaan ku kirkkohäät halusimme tai nooh.. oli mukamas helpompaa kuin se että menee ensin maistraatissa ja sitten siunaus jne.. no jokatapauksessa nyt ollaan mietitty todellakin sitä, että kastetaanko vai ei.. ihan samoilla syillä kuin edelliset, eli haluaisimme tai ehkä enemmän minä haluaisin antaa lapselle itse mahdollisuuden valita uskontonsa.. muta voin hyvin kuvitella, että mun äiti ja mieheni sukulaiset pyörtyvät, jos päädymme nimiäisiin.. vaikea päätös..

Share this post


Link to post
Share on other sites
ihan samoilla syillä kuin edelliset, eli haluaisimme tai ehkä enemmän minä haluaisin antaa lapselle itse mahdollisuuden valita uskontonsa.. muta voin hyvin kuvitella, että mun äiti ja mieheni sukulaiset pyörtyvät, jos päädymme nimiäisiin.. vaikea päätös..

 

Meilläkin mun äiti ja miehen isovanhemmat olivat alkuun tosi järkyttyneitä asiasta, kun lapsihan kuuluu kastaa. Mutta ajan kanssa he ovat siihen tottuneet, ja toisaalta, eihän asia heille mitenkään kuulu. Muutenkin vieroksun sitä, että asiat tehtäisiin jonkun muun mielen mukaan tai siten, kuten on tapana. Voithan perustella heille asiaa siten, että lapsi ei jää mistään paitsi, vaikka häntä ei kasteta, ja annat heidän käydä lapsen kanssa esim. kirkossa, jos niin tahtovat. Olen varma, että kymmenen vuoden päästä tilanne on jo ihan eri, eikä nimiäiset enää järkytä vanhoja sukulaistätejä niin kuin nyt saattavat tehdä. Tärkeintä on, että on itse sinut päätöksensä kanssa, eikä tee sitä vain jonkun muun mieliksi tai konflikteja välttääkseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni sisko ja hänen miehensä kuuluu ev.lut. kirkkoon, mutta ovat myös hyvin aktiivisia helluntailaisia. Heidän tytärtään ei kastettu koska helluntaiseurakunnassa on tapana tehdä aikuiskaste uskoontultaessa. Lapselle ei pidetty myöskään mitään nimiäisiä, mutta oman seurakunnan pastori siunasi pienen prinsessan. En tiedä ovatko he itse eroamassa ev.lut. kirkosta, mutta heillä siis lasta ei kasteta nimeenomaan uskossa olemisen takia :rolleyes:

Olipas se sekavasti kirjoitettu :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä on pohdittu yllämainittua vaihtoehtoa, tosin hyvin teoreettisella tasolla, sillä en ole vielä raskaanakaan.

 

Syitä, joita itselle tulee mieleen on lähinnä "vapaus valita", eli halu antaa lapselle itselleen päätösvalta omasta uskonnollisesta suuntautumisestaan sitten kun on siihen valmis. Toinen syy on se, että haluaisin lapsen lukevan koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Sanomattakin lienee selvää, että me olemme "tapakristittyjä", eikä kodissamme opeteta kristillisiä arvoja. Kaste merkitsee kuitenkin alunperin sitoutumista seurakuntaan ja vanhempien lupausta kasvattaa lapsi kristilliseen uskoon. Mutta katsotaan ajallaan mihin ratkaisuun päädytään sen ollessa ajankohtaista.

Juuri näin meilläkin. Yhtenä syynä on myös se, että meillä on monta potentiaalista ystävää, joita haluaisimme pyytää mahdollisesti tulevien lastemme kummeiksi (en tiedä onko joku toinen nimitys kuin "kummi" käytössä, jos lasta ei kasteta kirkoon) mutta he eivät kuulu kirkoon, joten perinteisen kaavan mukana he eivät voisi tehtävässä virallisesti toimia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
(en tiedä onko joku toinen nimitys kuin "kummi" käytössä, jos lasta ei kasteta kirkoon)

 

Minua ainakin kutsuvat kummiksi, vaikka kummityttöä ei kastettukaan kirkkoon kuuluvaksi. Enkä ole koskaan kuullut minäkään mitään muuta nimitystä.

 

Niin, ja kyseisen pirpanan vanhemmat kuuluvat kirkkoon, mutta halusivat, että tytär saa sitten itse aikanaan päättää haluaako kirkkoon liittyä vaiko eikö. Minusta se oli ihan hyvä päätös, yhtä hyvä kuin sekin, että itse mahdolliset tulevat lapseni haluan kastettavan. ;)

Edited by Annine

Share this post


Link to post
Share on other sites
(en tiedä onko joku toinen nimitys kuin "kummi" käytössä, jos lasta ei kasteta kirkoon)
Olen kuullut nimityksen 'haltijakummi', sillä voi ainakin korostaa, ettei kyse ole uskonnon mukaisesta kummiudesta :)

Mutta tavallinen kummi käy mielestäni myös aivan hyvin (niitä esikoisellanikin on, ei siis ole kastettu). :)

 

Muutenkin vieroksun sitä, että asiat tehtäisiin jonkun muun mielen mukaan tai siten, kuten on tapana. Voithan perustella heille asiaa siten, että lapsi ei jää mistään paitsi, vaikka häntä ei kasteta, ja annat heidän käydä lapsen kanssa esim. kirkossa, jos niin tahtovat. Olen varma, että kymmenen vuoden päästä tilanne on jo ihan eri, eikä nimiäiset enää järkytä vanhoja sukulaistätejä niin kuin nyt saattavat tehdä. Tärkeintä on, että on itse sinut päätöksensä kanssa, eikä tee sitä vain jonkun muun mieliksi tai konflikteja välttääkseen.
Hyvin sanottu, täysin samaa mieltä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin miehen kanssa olemme päättäneet, että lastamme ei pienenä kasteta. Siitäkään huolimatta, että molemmat olemme uskovaisia luterilaisia ja vieläpä seurakunnan työntekijöitä. Mutta meillä on molemmilla tausta eri vapaissa suunnissa ja meidät itse on kastettu vasta vanhempana, minut teininä ja mies ihan aikuisena. Lapsemme tulee saamaan kristillisen kasvatuksen paitsi meidän myös muitten läheistensä taholta - mutta se tulee olemaan varsin ekumeeninen. Miehen kanssa toivomme, että lapsemme aikanaan löytää hengellisen kotinsa jostakin, mutta mikä kirkkokunta se on, se on juuri se ja sama. Valinta olkoon lapsemme oma.

 

Tiedän, että tätä ratkaisua joutuu varmasti työpaikalla ja ehkä joillekin luterilaisille sukulaisille selittelemään. Toisaalta ymmärtäjiäkin tulee löytymään niin työpaikalta kuin suvusta - ja osa meidän ei-luterilaisista sukulaisistamme tulevat asiasta olemaan jopa positiivisesti yllättyneitä.

 

Suunnitelmissa on, että kutsumme sukulaiset lapsen syntymän jälkeen koolle juhlimaan suvun uutta jäsentä ja rukoilemaan hänen puolestaan. Jonkinlaiset "kummit" ehkä haluaisin pyytää, luulen, että heitä ihan kummeiksi kutsuttaisiinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Syitä, joita itselle tulee mieleen on lähinnä "vapaus valita", eli halu antaa lapselle itselleen päätösvalta omasta uskonnollisesta suuntautumisestaan sitten kun on siihen valmis. Toinen syy on se, että haluaisin lapsen lukevan koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan.

 

Me olemme todennäköisesti päätymässä tähän ratkaisuun, juurikin yllämainituista syistä. Lisäksi seurakunta johon lapsemme liittyisi/jonka kanssa hän joutuisi tekemisiin, on sellainen jonka linjauksia en kaikilta osin hyväksy. En tahdo, että lapseni joutuu missään yhteydessä kuuntelemaan fundamentalistipapin juttuja avoliiton syntisyydestä yms. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Syitä, joita itselle tulee mieleen on lähinnä "vapaus valita", eli halu antaa lapselle itselleen päätösvalta omasta uskonnollisesta suuntautumisestaan sitten kun on siihen valmis.

Tämä on minusta ihmeellinen peruste vaikka sitä moni nykyisin käyttääkin. Se, että jättää lapsen kastamatta, tarkoittaa että valitsee hänen puolestaan, että hänellä ei ole uskontoa, se on ihan samalla lailla lapsen puolesta valitsemista kuin se, että kastaa hänet kristillisen kirkon jäseneksi. En näe että kastamattomalla lapsella on yhtään sen enempää valinnanvaraa kuin kastetullakaan. Pieni lapsi omaksuu joka tapauksessa perheensä arvot ja elämänkatsomuksen ja pitää niitä hyvin pitkään oikeina kyseenalaistamattal. Vasta nuoruusikäinen on valmis valitsemaan itse oman vakaumuksensa. Siinä vaiheessa pystyy kyllä ihan yhtä hyvin kirkosta eroamaan kuin johonkin uskontokuntaan liittymään (tai itse asiassa se eroaminen taitaa olla helpompaa).

 

En siis tarkoita, että ei-kristittyjen pitäisi lapsensa kastaa, tarkoitan vain että tuo peruste mielestäni ontuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miltä kuulostaisi liittää vastasyntynyt vaikkapa sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi? Ei siis mihinkään nuorisojärjestön tms. vaan ihan itse puolueen.

 

Vaikka perhe olisi vakaumuksellisesti SDP:n äänestäjäkuntaa, minusta olisi kyseenalaista liittää lapsi puolueen jäseneksi ennen kuin tämä voi ottaa kantaa asiaan itse. Siitäkin huolimatta, että lapsi varmaan saisi kotoaan muutenkin paljon demarivaikutteita.

 

Minusta uskontoon ja katsomukseen liittyvissä asioissa on neutraaleinta olla liittämättä lasta kirkkokunnan tms. jäseneksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Voitko sä verrata poliittista puoluetta uskonnolliseen yhteisöön? Politiikka on asia, josta lapsi ei ymmärrä mitään, siinäkin mielessä tuntuisi ihan absurdilta liittää lapsi poliittisen puolueen jäseneksi. Mutta uskonnosta jo tosi pienillä lapsilla on näkemyksiä - kotikasvatuksen muovaamia, mutta siis heillä on silti kyky hahmottaa/kokea hengellisyyteen liittyviä asioita, uskonnollinen ja eettinen kehityshän alkaa jo varsin varhain.

 

 

Riippumatta siitä, kastaako lasta vai ei, hänelle kehittyy omanlaisensa elämänkatsomus kodin vaikutuksesta. Vaikka vanhemmat uskottelisivat itselleen, että he antavat lapselleen uskonnollisesti neutraalin kasvatuksen, en usko että sellainen on mahdollista. Ateistivanhemman elämänkatsomus välittyy lapselle tasan yhtä selkeästi kuin kristityn vanhemman.

Edited by fleur

Share this post


Link to post
Share on other sites

En puhunut neutraalista kasvatuksesta vaan kirkkoon liittämisestä. Ihan tasan tarkkaan arvojen ja asenteiden ja uskonnon välittäminen jälkipolville alkaa jo lapsuudessa, mutta mielestäni on neutraalimpi valinta olla liittämättä lasta minkään uskontokunnan jäseneksi kuin liittää tämä.

 

Vastasyntyneellä ei voi olla minkäänlaista uskonnollista vakaumusta eikä hän voi ottaa kantaa haluaako kuulua johonkin uskonnolliseen tai aatteelliseen yhteisöön. Vähän isommallakaan lapsella ei voi olla omakohtaista perusteltua näkemystä, sillä vaihtoehtoisista näkemyksistä ei ole tarpeeksi tietoa.

 

Siksi mielestäni kirkkoon tai muuhun aatetta tunnustavaan liikkeeseen pitäisi liittyä jäseneksi vasta aikuisena. Ihan sama koskee puolueita ja muita aatteellisia yhteisöjä. Pikkupioneerilla voi olla vahvoja näkemyksiä kommunistisen puolueen paremmuudesta, mutta silti vanhemmat tekevät mielestäni neutraalimman valinnan, jos eivät liitä tätä itse puolueeseen vaan aikuisena katsotaan tilanne uudestaan. Silti se ei estä arvojen näkymistä kasvatuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ok, ymmärrän pointtisi. Olemme ilmeisesti kuitenkin siis samaa mieltä siitä, ettei uskonnollisesti neutraalia kasvatusta ole, vaan perheen elämänkatsomus välittyy lapselle joka tapauksessa, oli hän kastettu tai ei.

 

Sitä kirkkoon liittämistä pidän varsin luonnollisena ratkaisuna itse, mutta minä en kyllä edes yritä kasvattaa lastani "neutraalisti". Lapsikaste on meidän perheelle varsin luonnollinen valinta, koska haluamme kasvattaa lapsemme kristinuskoon. Uskon ja toivon että kotoa ja kirkon piiristä saadut vaikutteet tuovat turvaa hänen elämäänsä, hyvät elämänarvot ja toivottavasti myös henkilökohtaisen uskon. Silti olen sitä mieltä, että lapsellani on aivan sama vapaus nuorena aikuisena valita oma uskonsa kuin kirkkoon kuulumattomalla henkilöllä. Henkilökohtaisen uskonratkaisunsa tekee jokainen joka tapauksessa jossain vaiheessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä aiotaan jättää lapsi kastamatta kirkkoon. Molemmat kuulumme kirkkoon ja minä olen aika uskonnollinenkin, mutta mieheni aikoo erota kirkosta tässä lähiaikoina kun saatiin häätkin alta pois reilu kuukausi sitten ;) Minä haluaisin, että lapsi kastetaan kirkkoon, mutta mieheni ei sitä tahdo. Ollaan asiasta paljon keskusteltu ja tulleet siihen päätökseen, että jos lapsi joskus haluaa itse käydä rippikoulun ja liittyä kirkkoon, niin se on hänen omassa valinnassaan silloin. Kaste onnistuu kyllä minkä ikäisenä vain, samoin kuin rippikoulukin. Tälläinen päätös oli mulle kieltämättä aika vaikea, mutta en voi jättää miehenkään mielipidettä huomioimatta. Meidän mielestä tämä oli sitten oikea ratkaisu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0