Miten tulevat isät osallistuvat odotukseen?

[*maria*]

Mun mies sanoo jos alan tiskaamaan tai täytän tiskikonetta et anna mä teen sen kun sua alkaa se oksettamaan nii kauheesti. Ja on muutenkin tosi innoissaan tulevasta. Haluaa kertoo jo kaikille vaikka oon vasta 9+4 menossa. Kantaa ostoskassit ja muut painavat laukut aika luksusta on ollu kyllä eipä sillä.. aika paljon kaikkee ihanaa oon saanu kokee myös ennen raskautta. Mut huomaa et tekee kaikenlaista varsinkin nyt paljon enemmän

[J-N]

Minun mies on oikea kusiaivo. Omasta mielestäni! Tiedä sen omia ajatuksia, mutta meillä minä olen se joka tekee kotityöt, täällä kun eletään vieläkin 50 lukua. Suoraansanoen mieheni on välinpitämätön. Kyllä sitä kiinnostaa nähdä ultra kuvia jne, mutta yhdessäkään neuvolassa eikä ultrassa ole mukana ollut. Nyt on luvannut lähtä rakenneultraan elokuussa, saa nähdä miten käy. Ikinä ei ole mua lohduttanu jos mulla on ollut paha mieli tai pelko raskauden etenemisestä. Aina sama lause ''Älä höpötä''. Uskon että tämä käytös johtuu siitä kun lasta ei ole tekemällä tehty ja lapsi oli hänelle yllätys. Uskon että ajan mittaan se tottuu. Kunhan itse näkis sieltä monitorista mitä tuolla masussa todellisuudessa on. Mukavampaahan se on nähdä vauva niistä monitoreista kuin kuvista, kuvat kun ei liiku En jaksa enempää mollata miestäni, kaikki ei ole täydellisiä..Hyvää kesää kaikille!!

[Maryo]

Mies on osallistunut ihan mukavasti, mutta ei onneksi hössöttänyt liikaa kuitenkaan.

 

Oli mukana ensimmäisellä neuvolakäynnillä, np-ultrassa ja rakenneultrassa.

On tarjoutunut tulemaan mukaan muillakin kerroilla, mutta ei olla koettu tarpeelliseksi kun kaikki on aina ollut kunnossa ja neuvolat on olleet tyyliin puntarilla käymistä ja pissaamista purkkiin. Kyselee toki aina neuvolakuulumiset.

 

Me ei olla sellaisia "lepertelijä" tyyppejä, eli mies (enkä minäkään) ei mahaa paljon silittele eikä sille laulele tai juttele. Ensimmäisiä liikkeitä naurettiin yhdessä kun oli niin alienin näköistä, vaan eipä niitäkään jaksettu kovin kauaa ihmetellä.

 

Isompia hankintoja ollaan hoidettu ja valittu yhdessä (vaunut, kaukalo, pinnis..), minä olen sitten hoitanut vaatetta ja hoitotarviketta. Tosin ekan potkarin osti mies enkä minä

 

Mä olen koko raskauden ajan voinut tosi hyvin, eli varmaan senkin takia mies on osannut olla liikoja hössöttämättä. Pari kertaa olen saanut aamiaisen vuoteeseen, mitä en muista kyllä koskaan ennen tapahtuneen meidän seurusteluaikana.. Jossain vaiheessa se alkoi höösään etten saa nostella mitään, mutta uskoi onneksi kun vähän ärähdin että enköhän minä itse tunne rajani paremmin.

 

Voin ilokseni siis todeta että raskausaika on ollut todella seesteinen ja helppo, ollaan miehen kanssa myös lähennytty entisestään. Toivottavasti auvoinen elo jatkuu myös vauvan syntymän jälkeen.

 

Niin joo, meillä mies on kyllä käynyt raskausaikana ahkeraan baarissa, enkä mä nyt aina ole siitä niin kovin iloinen ollut, mutta olen nyt miehen antanut mennä kun on kerta päässyt. Mitäpä se olisi kotonakaan tehnyt, itsellä kun työtkin olivat viikonloppupainotteisia.

[J-N]

Meillä mies on yhdesti käynyt kapakassa ja lähdin mukaan, hän joi paukkuja ja minä vettä tai kokista On se mukava käydä ihmisten ilmoilla. En aijo rajoittaa baarissa käymisiä raskauden aikana, ainut vaan ettei siellä voi juoda eikä kyllä tee mielikään!

[Maryo]

Meillä mies on yhdesti käynyt kapakassa ja lähdin mukaan, hän joi paukkuja ja minä vettä tai kokista On se mukava käydä ihmisten ilmoilla. En aijo rajoittaa baarissa käymisiä raskauden aikana, ainut vaan ettei siellä voi juoda eikä kyllä tee mielikään!

 

Tuo on kyllä tottta, eihän baarissa käymistä tarvitse lopettaa vaikka raskaana onkin, eihän siellä alkoholia ole pakko juoda.

Mäkin olen kyllä muutaman kerran ollut kavereiden mukana viihteellä, tosin aika harvakseltaan kävin ennen raskauttakin baareissa, ettei sen puoleen kyllä juuri mikään muuttunut. Aika paheksuvia katseita kyllä välillä sain kun muut meni terassille tupakalla, ja itse jäin tuoppien kanssa pöytään istumaan

[Fröken]

Meillä miehen osallistuminen on ollut pitkälti samanlaista kuin Maryo tuossa kirjoittelikin. Mies ei ole ollut kertaakaan neuvolassa mukana ja np-ultrakin jäi väliin häneltä, mutta rakenneultrassa ja perhevalmennuksessa oli. Mies piti kovasti perhevalmennuksesta ja vähän harmittelikin, kun se loppui. Isommat hankinnat teimme yhdessä, ja erityisesti vaunujen ja turvakaukalon hankinnassa mies oli aktiivisemmin mukana. "Tilpehöörin" ja vaatteiden hankinta on jäänyt minulle, mitä nyt mies tahtoi ihan välttämättä ostaa alennusrekistä yhden vastasyntyneelle aivan liian ison bodyn, koska siinä oli hänen mielestään hauska kuva Välillä mies saattaa taputella vatsaa, mutta ei muuten lepertele tai silittele. Välillä mies sanoo, että haluaisi vauvan syntyvän mahdollisimman pian, jotta saisi sen syliinsä. Kotitöitä olemme jakaneet tavalliseen tapaan, mutta mies on esim. pessyt ikkunat ja imuroinut enemmän näin loppuvaiheessa.

 

Miehestä olisi saanut olla (ja saisi edelleenkin) enemmän tukea henkisellä puolella. Välillä tuntuu siltä, että mies on enempi raskaushormonien vietävänä kuin minä. Hän on luonteeltaan hyvin pikkutarkka ja ottaa pienetkin vastoinkäymiset hyvin raskaasti. Viime aikoina meillä on vedetty ranteet auki, kun lintu on paskonut auton, parvekkeen ovesta on päässyt sisään hyttysiä, kaupan myyjä on rahastanut väärin ja moka on huomattu vasta kotona jne. Joskus näistä on sitten tullut senkin takia riitaa, kun en oo jaksanut silitellä päätä ja lohdutella aikuista miestä kuin pientä lasta. Saa nähdä, miten tämä luonteenpiirre muuttuu lapsen tultua taloon. Oon kyllä koettanut jo etukäteen maalailla kauhukuvia pilalle menevästä parketista ja mahdollisista lapsen aiheuttamista tuhoista, mutta en usko näiden menneen perille. Pelkään, että mulla on kohta kaksi lasta: yksi vastasyntynyt ja yksi yli 30-vuotias...

[Mtbe]

Meilläkin mies on ihan innoissaan raskaudesta. Tänäkin aamuna silitteli masua ja jutteli vauvalle.

(Meillä menossa vasta rv5, joten ei pieni edes kuule vielä )

 

Miehellä on edellisestä suhteesta kaksi vanhempaa lasta, niin jotenkin ajattelin, että ei sitä nyt enää niin kiinnosta tämä kaikki. Yllätyksekseni olen huomannut, että kyllä se näkyy netistä lukevan, minkä kokoinen pieni siellä mahassa on tällä hetkellä. Neuvolaankin haluaa tulla mukaan.

Yhteinen asiahan tämä on, niin on mukava huomata, että myös tuleva isä on täysillä mukana kaikessa

[KarppiMutsi]

Näin miettiessäni niin oikeastaan alusta asti on ollut mukana tuttuun rauhalliseen innokkaaseen tyyliinsä

 

Kyllä niin paljon on kiittämistä siitä, että on pitkäjänteinen ja varsinkin pitkäPINNAINEN. Alkuraskauden pahoinvointia kärsin reilut 10vk:a ja silloin huolehti, että löydetään jotain ruokaa joka sisällä pysyisi ja että juon tarpeeksi. Oon ollut suhteellisen suuri hormonihirviö ja tunteiden myrskyissä on tullu riiputtua , mutta SILTI mies se vaan jaksaa

 

Vauvahankintoja ollaan tehty koko ajan yhdessä ja mies koittaa pitää huolen, että varmasti on kaikkea tarpeellista kun bejbe sitten syntyy (rv 34 tällä hetkellä).

Vauvalle on jo tovin ollu oma nurkkaus meidän makkarissa valmiina ja isäntä asennellu yövaloja ja nytkin kouluaikanaan koittaa tehdä mobilea pinnasänkyyn

 

Tämä on ensimmäinen yhteinen lapsemme, mutta omasta takaa minulla on jo kaksi pientä pojankloppia. Näiden kolmen miesten touhuja seuraillessa en oikeasti voi erehtyä siitä, että nykyinen mieheni on maailman parhaimpia (tulevia) isiä. Jo siis silläkin perusteella, että poikani pitävät miestäni paljon isommassa arvossa, kuin vain "äidin miesystävänä".

[maiglöckchen]

Mieheni on kyllä ollut ihana koko raskausajan. Joutunut kestämään meikän kiukuttelua. Joka päivä hän pusuttelee ja silittelee kasvavaa masua ja on innoissaan muutenkin koko asiasta. Mieheni on enemmänkin rauhallinen tyyppi, joka ei paljon tunteistaan puhu, mutta kyllä eleet osoittavat että hänkin odottaa meidän vaavia innoissaan.

[Scarleth]

Ihana ketju!

 

Mulla on sama tilanne kuin mom-to-be:lla, eli miehellä on ekasta avioliitostaan kaksi jo teini-ikäistä lasta. Hänelle tämä touhu on siis paljon tutumpaa ja koen turvalliseksi, että hän osaa mua paremmin miettiä miten tämä muutos elämään vaikuttaa Lapsi on tosi toivottu, ollaan oltu hoidoissa ja jos aluksi vähän epäilinkin että tämä on vain mun juttu kun olen nuorempi eikä mulla ole entuudestaan lapsia, niin selväksi on tullut että mies on tästä kyllä ihan yhtä innostunut. Sanoi, että hän haluaa vielä kerran tulla isäksi ja osaa ehkä sen paremmin nyt kuin silloin nuorempana. Hän on myös puhunut siitä miten hormonit ja äitiys tulee mua muuttamaan, ja on jotenkin huojentavaa että hän on jo sen kokenut kahdesti eikä tule sitten puun takaa, jos puoliso "hieman" muuttuu matkan varrella

 

Raskaus on niin alussa, että mitään konkreettista nyt ei vielä oo ehtinyt tapahtua. Ultrissa on tarkoitus käydä aina yhdessä, ekaan neuvolaan meen yksin mutta tarkoitus on että mies tulis osaan neuvolakäynneistäkin mukaan. Ja synnytyksessä haluaa tietysti olla. Tämä lapsen yrittäminen on meitä lähentänyt hirmuisesti ja ihan sydän meinaa pakahtua rakkaudesta kun ollaan edes tähän saakka päästy

[Guest Daina]

Mies on ihan tosi mukana raskaudessa ja kiinnostunut kaikesta raskauteen liittyvästä. Kaikki esitteet mitä neuvolasta ollaan saatu on mies kahlannut läpi ja innoissaan lukee niitä mullekin ääneen. Lisäksi puhelee masulle ja tunnustelee liikkeitä. Alkuraskaudesta kun voin pahoin mies otti tosi hienosti vastuun kotihommista ja antoi mun levätä!

 

Synnytykseen mies tulee mukaan. Ja mä luulen että tulee olemaan mulle aivan korvaamaton tuki. Tilanne on varmasti jännittävä ja pelottava joten on hyvä että mies voi olla paikalla tukemassa.

[norppa23]

Päivä päivältä alkaa mies innostua enemmän, ainakin musta tuntuu siltä Taisi itse sanoakin jossain vaiheessa, että nyt kun masua jo näkyy, niin on konkreettisempaa tää odottaminen Paljon ennen raskautta ilmoitti jo, että hän tekee sitten itse pinnasängyn Nyt (16+4) on töissä ryhtynyt sitä sitten jo hieman suunnittelemaan.

 

Ainut mikä ei mennyt miehelle läpi, oli kissan kakkakopan siivous, hän ei siihen ikuna koske hienohelma ;D

[ninzika]

Meillä mies mukana raskaudessa kaikintavoin yhdessä mentiin neuvolaan ja yhdessä mennään ultraan. Oli jopa hommannut vauvan vaatteita ja leluja. Molemmilla ennestään lapset ja molemmat ovat hoitaneet vauvat yksin edellisessä liitossa.

[Nouppu]

Hehkuttamalla tutuille raskaudesta nyt kun saa. Höpöttämällä mun kanssa tulevista hankinnoista. Irvistelemällä mun kanssa synnytystarinoille. Tahtoo tulla mukaan neuvoloihin, ultria ei jättäs välistä mistään hinnasta. Nt-ultran jälkeen se lässytti ultrakuvalle... Muutenkin puhuu ja suunnittelee vauva-asioita kamalan positiivisesti eikä kuulemma malttaisi odottaa vauvan syntymää. Sukulaisillensa sanoi fiiliksiä kysyttäessä, etteivät voi arvatakaan miten onnellinen on nyt kun vihdoin plussasin. Painotin koko yritysajan että muistaa, että me ollaan sitten tässä yhdessä. Tais mennä perille    ei oo tarvinnut miettiä hetkeäkään että apua, miten MINÄ pärjään nyt.

[Sippura]

Kolmas odotus ja ei oikeastaan mitenkään. Ekalla kerralla pakotin neuvolakäynneille ja ultriin. Tokalla kerralla ja nyt on ollut ultrissa. Lupasi tällä kertaa olla tukena,kun nää odotukset on mulle fyysisesti rankkoja. Mutta eipä ole apua herunut. Onneksi on muuta tukiverkkoa.

[Vilhelmiina83]

Ekassa raskaudessa ol täysillä mukana, tuli joka neuvolaan mukaan ja ei antanut esim. ostoskasseja kantaa tai en saanut rasittaa itseäni millään tavalla. Silitteli mahaa ym. Ja kyseli kyllästymiseen asti mun vointia ja oloa. Ja edelleen esikoinen on se tärkein lapsi isälle.

 

Toisessa raskaudessa kävi muutaman kerran neuvolassa ja sain kantaa itse ostokset kotiin   toki oli iloinen raskaudesta, mutta oli kuitenkin semmoinen, että tää on jo nähty.

 

Nyt kolmannessa raskaudessa on käynyt neuvolassa ainoastaan kaksi kertaa ihan alussa ja nekin pakottamalla   ei paljoa ole kosketellut mahaa eikä liikkeitä tunnustellut. Eikä paljoa ole kysellyt minun vointia, mitä nyt sitten tässä loppuraskaudessa senkin edestä.

Mutta pahemmin ei siis raskaus ole kiinnostanut enää ollenkaan.

Vaikka fyysisesti tämä raskaus on ollut vaikein, niin ei paljoa myötätuntoa ole herunut, saati kotitöissä auttanut senkään vertaa kuin ennen

[Napisija]

Ensimmäisessa raskaudessa mies oli mukana lähes kaikissa neuvoloissa ja kaikissa ultrissa. Muutenkin oli kärryillä raskauden kulusta ja kestosta. Nyt toisessa raskaudessa on ollut np-ultrassa mukana, toiseenkin tulee, jos vaan työt järjestyy järkevästi. Neuvoloihin ei ole voinut tulla mukaan, kun esikoinen on ollut kotona ja tarvinnut hoitajaa. Mies ei ole ihan niin tarkasti seurannut raskauden etenemistä kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt toki esikoinen pitää aika kiireisenä. Mahaa silittelee aina välillä. Kotitöitä tehdään tasaisesti. Siihen ei raskaus ole vaikuttanut kummallakaan kerralla. Tosin nyt mies putsaa aina kun voi pojan kakkavaipat, koska se haju tekee mulla niin pahaa, että laatta meinaa lentää.

[Rouva 7/2011]

Eipä juurikaan mitenkään tässä toisessa raskaudessa. Ultriin käskin tulemaan, neuvolaan en edes pyytänyt. Yksin olen tätä odotusta periaatteessa tehnyt.

[Maallinen olento]

Meillä on raskaus tosi alussa mutta nyt jo mies osallistuu niin hyvin kuin voi Viikonloppujuomisen on jo lopettanut, maistelee alkoholittomia oluita. Ehkä joskus välillä aikoo käydä kaverien kanssa kaljalla tmv, mutta hyvin harvoin. Tupakointia vähentänyt ja aikoo lopettaa, koska tietää että minua ällöttää sen haju (entisestään nyt kun olen raskaana) ja emme halua kasvattaa lasta siinä hajussa muutenkaan. Heti plussattuani mies alkoi etsimään uutta "perheautoa" ja on aktiivisesti sopivaa nyt metsästänyt

[Elflady]

Meillä mies on lähinnä tunne- ja hoivatasolla mukana raskaudessa Välillä pussailee mahaa ja juttelee vauvalle jne Mua tukee parhaansa mukaan väsymyksissä ja ahdistuksissa (tää tosin ei oo raskauden myötä uutta) ja hyvin ymmärtäen suhtautuu jos en jotain jaksa tehdä. Kuuntelee mukisematta kaikki mun märinät siitä miten valkkarin määrä ällöttää ja tissiin sattuu tai maha on sekasin, meillä ei oo salaisuuksia eikä näistä puhuessa kursailla yhtään. Mies oli jo yritysaikana mukana hommassa kun aina pidin ajantasalla kiertopäivistä ja oloista, ihan yhteisestä sopimuksesta Tääkin varmaan juontaa juurensa ajasta ennen yritystä kun varmat päivät ja keskeytetty oli "ehkäsynä" eli miehenkin pakko tietää missä mentiin. Sama meininki siis jatkuu nytkin

 

Ultrissa on ollut mukana, neuvolassa nyt tähän mennessä kerran, mut en mä edellytä et oliskaan, koska ainoa miehelle mielekäs asia siellä on sydänäänten kuuntelu, muutenhan se pyörii pitkälti äidin voinnin ja jatkojuttujen ympärillä.

 

Hankintasuunnittelut sen sijaan oon kyl saanu tehä ihan ite, mies vaan välillä tulee kauhistelleeksi hintoja Mut yhteisesti niistä kuitenkin sit päätetään, mä vaan teen sen suuremman taustatyön.

[Nyytikki]

Meillä mies odottaa kovasti tulevaa tyttöä, nyt mennään viikolla 26+0. Monesti puhuu vauvasta ja kokeilee sen liikkeitä ja juttelee ja lauleskelee vauvalle. On jo suunnitellut vauvan ristiäiset ja hankki pihallekin jo lapselle leikkivälineitä kun työpaikan kautta ne sai. 

 

Ultrissa on aina ollut mukana ja neuvolassa kerran. Turha mun mielestä siellä neuvolassa on rampata miehen, kun niin perusjuttuja siellä aina vaan on (paino ja hemoglobiini ym..). Yhdessä joka viikko luetaan kun viikko vaihtuu, että mitä vauvalle kuuluu ja tapahtuu tällä viikolla.

 

Hankinnat olen hoitanut aika lailla yksin, rahallisesti toki mieskin osallistuu. Vauvan huonetta ollaan remontoitu yhdessä ja sitä mies oli alussa enemmän innokas tekemäänkin kuin mä (ajattelin, etten kovin alussa vielä halua jos tuleekin pettymys sitten). 

 

Ihanasti mies on mua hellinyt ja kehuu aina kauniiksi mua ja vauvamasua, vaikka itseä välillä hirvittää kun näytän mielestäni joltain muumilta.   Hänen mielestään hehkun ja masu on kaunis ja olen edelleen myös kuuma mami joten se on ihan mukava kuulla välillä, vaikka itsellä ristiriitaiset olot välillä oman ulkomuodon kanssa. 

[htbm]

Meillä on mies ihan uskomaton hää tekee miulle ruuan ja tiskaa ja siivoo.

Hänest on myös kuoriutunu kunno mörkö muille. Jos hää kokee jonku asian ahistavana minuu (mahaa) kohtaan ni ei kyl sanojaan säästele. Ihme suojeluvietti iskeny päälle. On tuo aina ollu suojeleva mut nyt varsinki.

Hää kuuntelee miukaa sydänääniä ja vauvan myllerryksiä ja naureskelee niille. Mietitään nimiä yms. Käy neuvoloissa ja ultrissa. Myöskin puhuu aina välillä miulle käyttäen sanaa työ. Esim yks aamu hää meni tekee aamupalaa ja totes et jää sie nukkumaa. Taisiis työ.

Hää pussailee mahaa ja rapsuttelee sitä ja ottaa miun itkut tosi herkkismäisenä vastaan

On se waan niin

[maam]

Meillä mies on vahvasti henkisellä puolella läsnä. Kyselee paljon mun voinnista ja olosta, päivittäin painaa pään vatsalle ja juttelee vauvalle. Illalla usein nukahdetaan lusikkaan niin, että miehen käsi on mun vatsan ympärillä. Puhutaan tulevaisuudesta paljon ja kuvitetaan tulevaa arkea. Ollaan keskusteltu asioista enemmän ja rohkeammin kuin pitkään aikaan. Sen lisäksi hän huolehtii, etten rasita itseäni liikaa, en saa kantaa mitään painavaa, lenkkeillessä hidastaa aina, kun huomaa, että mä meinaan jäädä jälkeen vauhdissa. Mies on tullut kahta vaille kaikkiin neuvoloihin sekä osallistuu luonnollisestikin kaikkiin perhevalmennuksiin, ultrissa on halunnut olla ehdottomasti mukana. Hän ottaa paljon selvää käytännön asioista ja opiskelee omatoimisesti mm. synnytykseen ja äidin tukemiseen liittyviä asioita.

 

Eniten on yllättänyt, että miten herkkä puoli miehestä on tullut esiin raskauden aikana. Tunteita on osoitettu paljon enemmän kuin muuten viimevuosina, hän tuntuu herkistyvän enemmän kaikesta lapsiin liittyvästä uutisoinnista, musiikki ja sanoitukset ovat saattaneet vaikuttaa erityisesti jne. Jos joistakin äideistä huokuu onni ja rauha odotusaikana, niin meillä se huokuu miehestäkin.

[Jellona]

Kiva lukea näitä.

 

Mies on täällä myös henkisesti hyvin läsnä odotuksessa. Ei anna minun rasittaa itseäni liikaa ja pitää huolta. Raskaudesta kuullessaan lähes pomppasi sängystä jossa siis sillä hetkellä makoili ja huusi riemusta. Pussailee, silittelee ja juttelee mahalle.

 

Ensimmäinen hankinta, mitä mies alkoi miettimään oli auton vaihto. Alkuun oli hidas lämpenemään millekään muille hankinnoille, koska "onhan tässä aikaa". No onneksi nyt on alkanut lämpenemään ja yhdessä ollaan katsottu hankinnat ja yhdessä mennään ne hakemaan.

 

Meilläkin jutellaan taas pitkästä aikaa tunteista tosi syvällisesti ja mietitään meitä tulevina vanhempina. Mies etsii omatoimisesti tietoa netistä ja kirjoista ja on haastatellut kaveripiirissä olleita isiä.

 

On se vaan jo niin ihana isä.