Guest *OA*

Minkä ikäsenä lapsi/lapset ulos pihalle ilman aikuista?

51 posts in this topic

Minkä ikäsenä vaukkareilla on lapset/lapsi päässyt yksin pihalle leikkimään? Millainen piha on ollut kyseessä? Miten lasten touhuamista on valvottu, ikkuna, parveke, ovi auki, ei mitään?

 

 

Heräsin itse toissapäivänä ajatukseen että tuo isompi pitää varmaan lähitulevaisuudessa päästää yksin ulos. Jotenkin olin kuvitellut että joskus 5v-> olisi sen aika,mutta toisaalta huomasin että jotkut ovat laskeneet 3vuotiaankin jo hetkeksi yksin pihalle leikkimään, jotkut omakoti-ihmiset jo aiemminkin. Meillä on talonyhtiön hiekkalaatikko tuossa keittiön ikkunan alla ja asutaan ensimmäisessä kerroksessa. Pihassa vaan valitettavasti ei ole muuta kuin muutama rengaskeinu, hiekkalaatikko ja pari vieterikeinua (talonyhtiön kokouksessa on päätetty ettei meidän piha tarvitse mitään ja vanhatkin voi poistaa koska alle 1km päässä on leikkipuisto, vilkkaan tien ylitys välissä puiston ja kodin välissä), hiekkalaatikko on kallion kupeessa ja keinut kallion päällä, kallio jatkuu talon taakse (meidän parvekkeen luokse) mutta siellä on myös äkkipudotuksia muutamassa kohdassa. Toisella sivulla on parkkipaikka mäen alla. Mietinkin että uskaltaisikohan tässä loppu talvella ja keväällä harjoitella yksin ulkonaoloa, päästää isompi edellä pihalle siksi aikaa kun pukee pienemmän ja itsensä?

 

Miten teillä on toimittu?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me asutaan maalla. Oma nurmitontti on n. 6000m2, ja pihan lähellä suurin vaaran paikka on oja (ja sekin vähän syrjemmässä), mitään muuta kovin ihmeellistä ei löydy. Pihaan vie pihatie, ja tuota läheistä pikkutietä pitkin ajelee myös pari naapuria. Nopeudet on pieniä ja naapurit ottavat hyvin huomioon pienet lapset, niitä kun on kaikilla naapureilla. Esikoinen on luonteeltaan rauhallinen ja varovainen, ja taatusti kuuluu siihen tän asian suhteen helpoimpaan kymmenykseen (toisin kuin pikkuveljensä). Jo kaksivuotiaana tuo oli hiekkalaatikolla hetkiä yksin, kun piti käydä sisällä tekemässä jotain. Keittiön ikkunasta kyllä näkee suoraan hiekkikselle. Hyvin pysyi asemissaan, eikä koskaan minnekään lähtenyt pihasta. Myös pikkuveljen pukemisen ajaksi laitoin isoveikan pihalle odottamaan. Kolmivuotiaana tuo kävi jo itse naapurin lasten luona heidän pihassaan leikkimässä ja ruokkimassa naapurin kanoja, ja välillä ei halunnut lähteä meidän mukana vielä kotiin sieltä, ja tuli sitten vähän myöhemmin itse. Naapurit asuu tuossa suht. näköetäisyydellä. saapa nähdä miten tuon toisen kanssa käy, on sen verran seikkailunhaluisempi tapaus, ettei kovin paljon luottoa ainakaan vielä irtoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä meillä kaksivuotias pääsee edellä pihalle kun puen itseäni ja pienempää, mutta olen käskenyt pysyä meidän ulko-oven viereisessä katoksessa valitsemassa mitä leluja otetaan mukaan. Ihan aina ei kyllä pysy :rolleyes: Ja se on sitten vähän hankalaa jos pitää itse lähteä ilman housuja sen perään :girl_haha: Meillä on tällainen pienkerrostaloalue, me asutaan pihan perällä (ja siis ensimmäisessä kerroksessa ja oma ulko-ovi), joten autotietä ei ihan vieressä ole (ja tuo ymmärtää kyllä jo aika hyvin olla menemättä autotielle), mutta kyllä noilla pihateilläkin välillä joku ajelee, siinä tietysti kuskit yleensä ymmärtää ollakin varovaisempia. Tässä piha-alueella on leikkipaikka (ei aidattu), sinne se lapsi onneksi yleensä menee, jos tuosta oven vierestä karkaa (joskus annan ihan luvankin mennä siihen, jos tiedän ettei minulla mene enää kauaa). Leikkipaikalle saatan myös jättää sen yksin jos käyn nopeasti hakemassa jotain kotoa. Näitä en kuitenkaan laske lapsen päästämiseksi yksin ulos.

 

Meillä on myös ihan pieni oma aidattu piha, johon näkee hyvin keittiön ja olohuoneen ikkunasta. Siinä lapsi on myös saanut leikkiä "yksin" jo vaikka kuinka pienestä, se vaan on vähän tylsää yleensä sen mielestä, joten ei yleensä halua mennä siihen (joskus keväällä päästin sen aina yksin siihen siksi aikaa kun puin itseni ja pikkusiskon, nykyään en jaksa viedä siihen (kun pitää mennä keittiön ovesta) vaan tosiaan päästän vain ulko-oven ulkopuolelle). Siitäkin kyllä periaatteessa pystyy karkaamaan joko aidan alta mönkimällä tai portin yli kiipeämällä (tai portin avaamalla jos sitä ei kiilaa hyvin kiinni), joten olen vahtinut ikkunasta. Ajattelin että ensi kesänä kun lapsista olisi jo toisilleen seuraa ulkona, voisin laittaa ne siihen keskenään leikkimään ja pitää keittiön ovea auki. Sekään ei kyllä oikeastaan mielestäni ole lasten päästämistä yksin ulos, jos ne on siinä ikkunan alla koko ajan.

 

En tiedä minkä ikäisenä voisin päästää lapsen "oikeasti" yksin ulos (toisin sanoen niin että se olisi vahtimatta yli minuutin... tai ehkä paria minuuttiakaan ei lasketa)... Ei ole kokemusta sen ikäisistä, niin en tiedä, minkä ikäiseen voi luottaa niin että se ei karkaa. Vähän kyllä haaveilen että olisi sellainen kunnolla aidattu oma piha, sellaiseen voisin kyllä päästää aika pienenkin, kun ei pääsisi karkuun. Siis siihen tyyliin kuin aidatut puistot. Tai ehkä sitten kun lapsiin tulee paikantimet :girl_crazy:

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli myös alkuun semmoinen olo, että vasta joskus n. 5-vuotiaana voi lapsen päästää ilman aikuista ulos. Nyt nuo kaksi isompaa on kuitenkin jo tovin leikkineet keskenään pihalla. En tarkkaan muista, missä vaiheessa aloin muksuja keskenään päästää - ehkä viime kevättalvesta, kun olivat 2 ja 4 vuotta täyttäneet?! Asutaan siis rauhallisella alueella rivitalossa. Meillä on päätyasunto eikä tässä etupihan puolella ole heti vastassa muita taloja, tietä tms. Itse olen ollut sisällä puuhailemassa omia touhuja (kotihommia hyvin usein) ja lapset ovat näköetäisyydellä leikkineet pihassa. Käytännössä ovat menneet hiukan pihan ulkopuolellekin, mutta näköyhteys on kuitenkin säilynyt. Ovi ei ole siis ollut auki (paitsi ehkä kesällä, mutta silloin olen usein itsekin ulkona), mutta olohuoneen suuresta ikkunasta on hyvä ohikulkiessa vilkaista, missä muksut ovat. Taloyhtiön leikkipaikalle ei ole ollut lupa mennä ilman aikuista, koska sinne ei ole näkö- eikä kuuloyhteyttä.

 

Nyt ollaan muuttamassa ok-taloon ja siellä myös saavat olla keskenään ulkona. Hieman enemmän vapauksiakin pitää antaa eli saavat hyödyntää koko piha-aluetta (5000 m2) leikeissään. Hiukan vain pelottaa ohikulkeva tie, jossa on 60 km/h rajoitus, etteivät sinne mene. Toisaalta itse olen kakarana leikkinyt samalla pihalla ja sama tie on mennyt silloinkin ohi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me muutimme rivariin viime kesänä jolloin nuorempi täytti juuri 2v. Siitä asti ovat lapset 4v ja 2v päässeet keskenään aidatulle takapihallemme leikkimään. Yksin en tuota 2v:tä ulos päästäisi mutta isosiskon kanssa kyllä, he kun ovat aina toistensa lähellä niin ei ole pelkoa että 2v lähtisi itsekseen minnekään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aidatulla takapihalla poika oli pieniä hetkiä yksin varmaan 1,5v,, vähän pidempiä hetkiä viime kesänä, eli 2,5v. EI kuitenkaan, jos ulkoallas oli käytössä.

 

Asutaan rivitaloyhtiössä, ja autotielle kestää pieni hetki mennä, joten nykyään pääsee ulos edeltä, just jos puen itseäni ja pienempää. Asunnon vieressä on hiekkalaatikko (lumilaatikko nyt), sinne ei meiltä näy, mutta kuuluu, jos huutelee (ja ovi on auki). Joskus, jos tuntuu että mulla kestää kauemmin, käsken pojan laulaa, niin tiedän, että on lähettyvillä. Viime kesänä saatoin myös jättää hetkeksi hiekkikselle, jos hain vaikkapa sisältä paperia.

 

Ihan yksin yksin tuohon hiekkalaatikolle niin, että mä en olisi menossa ulos itse, en kyllä vielä laskisi, enkä ensi kesänäkään. Ehkä sitä seuraavana (4,5v.). Ja jos pitäisi yksin lähteä johonkin, vaikka lähipuistoon, niin kyllä pitäisi olla jo koulussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luulen, että vaikka meidän piha olisi aidattu en päästäisi tuota 2v 3kk sinne yksin (korkeintaan minuutiksi-pariksi ehkä). On sen verta vilkas tapaus, että keksii kyllä yhtä sun toista. Tällä hetkellä se 5v tuntuu sellaiselta iältä, että ehkä sitten voisi mennä tuohon taloyhtiön puistoon, mikä on suoraan meidän pihan vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me asumme pienessä rivariyhtiössä, jonka leikkipaikka on suojaisalla paikalla. Tyttönen oli ensimmäistä kertaa yksin ulkona n. 3.5 v. Tulimme kaupasta ja hän halusi jäädä ulos. Oli hauska seurata ikkunasta leikin sujumista ja sitä, miten tärkeänä hän kävi hakemassa varastosta leluja jne :). Ennen tätä hän oli kyllä ollut yksin ulkona pieniä aikoja siten, että kävin esim. hakemassa sisältä jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me asutaan omakotitalossa ja meillä on kokonaan aidattu piha (koirien takia). Takapihalla tyttö on ollut pieniä aikoja yksin viime syksytä lähtien (hieman vajaa kaksi vuotiaasta). Yleensä käy niin, että menen laittamaan sisälle ruokaa ulkoilun jälkeen ja tyttö ei halua vielä tulla sisälle ja jää ulos hiekkalaatikolle (syksyllä) tai ajamaan mopolla (syksyllä) ja nyt talvella kolailee innokkaasti. Nään meidän ikkunoista koko pihan. Uskon että ensi kesänä (n. 2,5v) ulkoilee yksin jos vaan haluaa niin jonkin verran.Meillä voi kesällä myös pitää oven auki takapihalle. Omaa pihaa pidemmälle en tule päästämään pitkään aikaan, kun lähimpään leikkipuistoon on vajaa kaksi kilometriä ja suurin osa matkasta joudutaan kulkemaan tien viertä pitkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asutaan paritalossa, piha osittain aidattu. Pojat ovat olleet silloin tällöin keskenään ulkona viime kesästä eli kun olivat 4,5v ja reilu 3v. Meillä esikoinen on rauhallinen ja noudattaa tarkasti sääntöjä, niin se hillitsee vilkkaampaa keskimmäistä tekemäst tyhmyyksiä. Muualle kuin omalle pihalle tai naapurin pihalle (samanikäiset pojat) eivät saa mennä ja vahdin heitä ikkunoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi lapsen pitäisi pärjätä nuorena yksin ulkona? kauanko hänen pitäisi yksin ulkoilla? Onko se joku itseisarvo, että mitä pienempänä lapsi siellä pärjää sitä parempi? kenelle parempi? vanhemmalle joka ei halua mennä pihalle?

 

Me asutaan kerrostalossa missä on rauhallinen piham eikä autoja lähellä. Alaovi on aina lukossa, eikä summeriin yllä painaa. Vanhempi poika on ollut nyt kahtena edelisenä kesänä sen hetken yksin pihalla, että itse voi käydä pikaiseen vessassa tai viedä vaikka ruokakassit sisälle. Etukäteen häntä on vaikea laskea ulos, kun alaovi on niin raskas, että vasta nyt viime aikoina hän on saanut sen varmasti auki (mutta nyt tulee pikkuveljelle huuto, jos hän ei pääse samaan aikaan pihalle, jotne pukeminen on vaikeaa mulle).

 

Meillä on tuossa pihasssa yksi säälittävä esimerkki lapsesta joka joutuu olemaan joka päivä yksin ulkona, ollut ainakin 4 vuotiaasta asti. Hän ei selvästi oikein tiedä mitä siellä tekisi, haahuilee vaan. Häntä on joutunut aina itse siinä vahtimaan ja neuvomaan, joka on kuitenkin mun mielestä lapsen omien vanhempien tehtävä. Samoin koen kaikki ristiriita tilanteet vaikeaksi, missä pitää toista ohjeistaa, kun vanhemmat eivät hoida omaa hommaansa.

 

Eli mun mielestä ei ole kyse vain siitä pysyykö lapsi omalla pihalla tai osaako hän leikkiä siinä, vaan vanhempien tehtävä on olla lapsen tukena ulkona. Yhteisissä pihoissa sitä porukkaa kuitenkin on, eikä voi tietää ketä kaikkia paikalle eksyy. Siis oma pihahan on hyvä ulkoilupaikka lapsille, kun siellä ei synny näitä ongelmia muiden kanssa. Samoin mun mielestä on ihan eriasia jättää lapsi vaikka vartiksi pihalle, kun että hän on joka päivä siellä ulkona yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asutaan kerrostalossa ja ei tulisi mieleenikään päästää vajaa 4-vuotiasta poikaa yksin pihalle. Alaovet on lukossa enkä näe meidän ikkunasta pihalle, joten poika olisi siellä täysin valvomatta eikä pääsisi sisään halutessaan. Varmaan olisi eri tilanne, jos asuttaisiin omakotitalossa tai rivitalossa. Poika on tosi rauhallinen, mutta tuon ikäiselle voi tulla mieleen kaikenlaisia juttuja, joten en luottaisi hänen arviontikykyynsä vielä. Myös pelkään, että hän voisi vahingossa lähteä autotielle, eksyä tai joku houkuttelee hänet mukaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mä nyt omassa tapauksessa tarkoittanut että poika olis pitkään yksin ulkona, ei todellakaan. Huomasin vain toisella foorumilla ketjun jossa puhuttiin asiasta ja jotkut olivat jättäneet 3vuotiaankin hetkeksi yksin joka mulla ei ollut mielessäkään. Joten heräsi mielenkiinto asiaan, miten tällä foorumilla on tehty.

Nyt ollaan kuitenkin todettu että Oltsu saa rapun oven auki kummaltakin puolelta, ollaan puettu vaatteet päälle ja avattu ovi rappuun, annettu lupa mennä ulos odottamaan ja rapun eteen. Sanottu monta kertaa että odottaa siinä, ja siinä sitä ollaan odotettu. Nyt vielä kun on toppavaatteet niin on ollut helpompi laskea isompi odottamaan pihalle pariksi minuutiksi että kerkeää pukemaan pienemmän. Rapun edessä on iso lumikasa jossa kiipeilee odotusajan. Ja onneki vaikka Oltsu on rämäpää välillä, niin on myös arka eikä lähde minnekkään ilman tuttua aikuista, hyvä jos menee laskemaan pyllymäkeä niin että me odotetaan mäen alla.

 

Keväällä ja kesällä pitää katsoa uudelleen asia, lumet kun sulavat tulee myös kallion vaaranpaikat näkyviin ja silloin pitää puntaroida uudelleen että antaako odottaa pihalla sen aikaa että pukee toisen tai käy äkkiä vaihtamassa vaippaa pienemmälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla 3-vuotias on ollut omalla (paritalon) takapihalla ulkoilemassa itsekseen (leikkikaverin kanssa) siten, että näköyhteys on ikkunasta koko ajan. Jos lasta ei hetkeen jostain syystä näy, käyn heti etsimässä eli en anna hetkeksikään kadota silmistä. Mutta meidän tapauksessa takapiha on suojainen, eikä tietä lähimaillakaan ja olohuoneen ikkuna on suoraan takapihalle, jolloin valvon häntä yhtä lailla kuin sisältä ja hän monesti tuleekin ovelle juttelemaan. Samaan tapaan hän yleensä odottaa ulkona, kun puen pienemmän. Siinä lumikasan luona hän odotti jo viime talvena kaivurin kanssa sen aikaan, kun puin vauvan.

 

Ihan yksikseen ulos esim. taloyhtiön leikkipihalle, jonne ei ole näköyhteyttä en päästäisi vielä aikoihin (ehkä 6-vuotiaana?). Juuri kuten moni sanoi, on yksi juttu, että pärjääkö eli ei eksy ja osaa vähän varoa autoja pysäköintipaikoilla jne., toinen on, että tunteeko olonsa turvalliseksi ja kolmas on se, että äitinä pitää valvoa sitäkin, ettei tee mitään hölmöä (kuten tuhoa istutuksia tms.). En kyllä missään nimessä vielä päästäisi yksin mihinkään 10 m kauemmaksi meidän ikkunasta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsi ulkoili itsekseen rivitalon takapihalla vähän yli 2-vuotiaana. Näin toki koko ajan ikkunasta hänet ja ovikin oli auki sisälle. Omakotitalossakin hän sai 2,5-vuotiaasta asti olla pihalla itsekseen, yleensä odottamassa äidin ja pikkuveikan pukemista tai sitten muiden tultua sisään, jäi vielä hetkeksi leikkimään. Piha on aidattu, mutta tielle ei ole porttia, joten katson vähän väliä ikkunasta, missä lapsi on (yleensä omalla hiekkalaatikolla tai leikkimökissä). Lisäksi on sovittu, että talon tai autotallin taakse ei saa mennä, vaan pitää pysyä etupihalla näköetäisyydellä. Hyvin on mennyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kokeillaan nyt tätä yksin ulkona olemista...

On siis jostain kesästä asti saanut olla yksin ulkona niin että nähdään poika koko ajan, tossa talon sivulla tai takana...

Mutta eilen sai sitten jo mennä naapurin likan kanssa leikkimään etupihalle lumikasaan, tähän paikkaan meillä ei ole kunnolla suoraa näköyhteyttä sisältä, keittiön ikkunasta näkee suhteellisen hyvin, mutta kun se lumikasa on niin korkea että katoaa vähän väliä sen taakse...

Vähän päälle tunnin lapset leikkivät sielä eilen, mä kävin vähän väliä "viemässä roskia", "tarkastamassa postin", tai ottamassa valokuvia...

 

Hyvin sujui kuitenkin ja näin ollen jatketaan kokeilua joku toinen päivä... Olisi saanut jäädä jo tänään ulos yksin naapurin likan kanssa, mutta ulkovaatteet olivat niin märät että päätettiin sitten yhteisvoimin että tulee sisälle, niin että vaatteet ovat kuivat huomenna...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en vielä edes harkitse jättäväni tuota toukokuussa kolme vuotta täyttävää poikaa yksin pihalle. Äkkiäkös se tuosta vilahtaa tielle jos näkee jotain kiinnostavaa: Normaalisti se osaa varoa autoja ja pysyy hyvin pihalla, mutta riski on kuitenkin ihan hirveän suuri. Nykyään kuitenkin pystyy olemaan pihalla niin, että poika touhuaa omiaan ja mä vaikka kolaan lunta tms. kun vielä viime kesänä sen mielestä oli hurjan hauskaa mennä koko ajan karkuun, eikä silloin pihalla pystynyt tekemään mitään hommia niin että poikakin oli mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asutaan okt:ssa ja esikoinen oli mun pukemisen ajan 2 veenä takapihalla ulkona yksin (iso takapiha, johon suora näkyvyys). 3-vuotiaana ei viihtynyt oikein pihalla yksin, vaikka olisi voinut ollakin. 4- vuotiaana alkoi viihtyä ja oli pieniä aikoja leikkimässä yksin (suora näkyvyys, korkeintaan minuutin oli ihan täydellistä valvontaa). Viime kesänä 4,5v. tuli pihalle mukaan pikkusiskokin (1,5v.) ja hienosti onnistui hiekka-alueella leikit jonkun aikaa. Saatoin pukea itselleni päälle tai jopa kuoria perunat kattilaan ikkunan edessä, niin että koko ajan näin lapset. Nyt 5v. leikkii naapurin lasten kanssa sekä omassa pihassa ja naapurin pihassa (huutoetäisyydellä) tosi pitkiä aikoja. Naapurin lapsista toinen on 5v ja toinen 7v., joten pystyy jo luottamaan, ettei tarvitse koko aikaa olla näköetäisyydellä, vaikka tarkistellaankin ahkerasti kolmikon tekemisiä naapureiden kanssa.

 

Meillä tämä nuorempi on kyllä sen verran huimempi tapaus, ettei vois kuvitellakaan ilman isosiskon valvovaa silmää päästävänsä yksin ulos. Isosisko onneksi on tosi huolehtivainen ja pitää siskoa vanhempien kanssa silmällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan nyt tän talven aikana pari kertaa päästetty edelle ulos, joskus jäi oven eteen lumikasaan ja joskus tuli rappuun uusiksi. Kerran naapuri sisään tullessa kysyi pojalta että onko sillä lupa olla yksin pihalla, meillä oli kotiovi raolla joten kuulin ja sanoin että on lupa odottaa ulkona oven luona. Tuona aikana kun rupesi talven lumet tippumaan katolta, ei päästetty yksin odottamaan ulos. Meillä on talossa 9kerrosta eli se lumi tulee tosiaan kovaa eikä tuon ikäinen osaa olla pois vaarapaikoista ilman että ne näyttää ja kertoo. Nyt kun ollaan pihalla oltu ja sisälle lähetty, rupee Oltsu puhumaan että hän jää yksin pihalle mutta kun lelut on kerätty niin kävelee silti perässä sisälle. Joskus saattaa kotona ruveta ovessa roikkumaan ja huutamaan että hän haluaa yksin pihalle ja pitää avata ovi, ei tietty olla avattu :) Nätisti on kuitenkin ollut tuossa omassa pihassa odottamassa kun siihen on päästetty odottamaan, joka kerta edelleen kerrataan säännöt eli missä saa odottaa, mihin ei saa mennä ja ettei saa mennä kenenkään mukaan tai perään. Ei nyt tänä keväänä/kesänä eikä varmaan vielä syksylläkään ole tarkoitus antaa jäädä yksin pihalle sen pidemmäksi ajaksi kun siksi aikaa että saa pienemmän puettua tai kerättyä tavaroita tms kasaan pihalle menoa varten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on saanut lapset olla yksin pihassa vasta nyt kun esikoinen on eskari ja kuopus täyttää pian kuusi.

Asutaan oamkotitalossa ja autotie on kaukana, mutta on pihalla kuitenkin vaaroja ja en antaisi itselleni anteeksi jos jotakin sattuisi. Nyt kun tyttö alottaa syksyllä ekanluokan, niin on saanut olla yksi kotona, kun olen käynyt jossakin, eli ollut pois max. 20min.

Samoin meidän viisivuotias jää aamulla katsomaan piirrettyjä kun vien esikoisen eskariin, matkaan menee alle 10min. Yleensä ei edes ole huomannut, kun olen tullut takas, koska keskittyy niin piirrettyihin.

Viisivuotiasta en kuitenkaan päästä ikinä ilman aikuista tai isosiskoa pihalle. Sitte vasta ku on eskari.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen täyttää toukokuussa kolme ja en varmaankaan uskalla päästää häntä vielä pitkiin aikoihin yksin ulos. Asumme paritalossa ja omalle aidatulle pihalle voisin lapsen muuten päästää, mutta hän pääsee jo itse portista ulos ja ei viihdy omalla pihalla paria minuuttia kauempaa. Kaupoissa ja ulkona ollessa lapsi yrittää usein karkailla, joten häntä saa vahtia tarkasti. Jokin aika sitten anoppi oli lapsenvahtina ja oli päästänyt pojan yksin leikkipaikalle, johon on meiltä kotoa juuri ja juuri jonkinlainen näköyhteys. Poika oli leikkipaikalla löytänyt leikkimökistä koiran kakat ja alkanut leikkimään niillä :hysteric::dash2::girl_cry2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä rauhallinen ja sääntöjä noudattava 4,5v on nyt alkanut pyytää päästä itsekseen ulos kun pikkusisko päiväunilla. Paritalomme etupihalla leikkii pitkäänkin itsekseen. Vielä olen jättänyt ulko-oven raolleen ja välillä käyn varmistelemassa että neiti on pihassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En jaksa nyt selata tätä ketjua että onko jo mainittu, mutta tuonpa yhden tilanteen viikonlopulta mietittäväksi. Eli mein isompi poika oli kahden serkkutytön kanssa yleisellä pihalla leikkimässä ja heillä meni hyvin ja pärjäsivät siinä, mutta sitten siihen tuli pari isompaa poikaa "uhkailemaan" heitä. Olivat onneksi älynneet (ja päässeet) tilanteesta pois ilman ongelmia. Eli mitenkäs sitten kun se oma lapsi jo itsekseen pärjää, mutta kun tuolla on noita muita tolloja liikenteessä, et kannattaa miettiä sitä miten esim. tuollaisessa tilanteessa taidot riittää. Ainahan siitä ei välttämättä ole helppo lähteä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tosi ikäviä nuo tuollaiset tilanteet :girl_mad:

 

Meillä on iso oma piha, joka on aidattu. Poika ei avaa portteja itsekseen, joten siis myös pysyy pihassa. Ja ikää on nyt 1kk vajaa 3-vuotta. Ja saa aina silloin tällöin olla hetken itsekseen. Lähinnä niin, että yhdessä mennään pihalle ja esim. tänään mä lähdin sisälle jo laittamaan välipalaa valmiiksi, poika kaivoi kaivurillaan vielä yhden kuopan lumeen ja tuli sitten oven taaksen pyytämään itsekin sisälle. En mä sitä vielä uskalla ihan hirmu pitkiä aikoja tuolla itsekseen pitää. Mutta toisaalta, esim kesällä mä kyllä ajelen nurtsia ja poika leikkii omiaan. Ja mulla menee se n. 2-3h tän pihan ajamiseen ja koska piha tosiaan on iso, niin en mä pikkujätkää koko ajan näe. Joten käytännössä se on silloinkin "yksin" pihalla. Välillä aina pidän tauon ja käyn katsomassa mitä se puuhaa tai huutelen niin kauna, että se jostain nurkalta ilmestyy näkyviin. Ja näin siis jo viime kesänä, kun poika oli vasta päälle 2v.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika saattaa olla yksin pihalla sen aikaa, että käyn kaupasta tullessa tyhjentämässä kauppakassit tai laittamassa jotain pientä ruokaa uuniin, vessassa tai muuta mikä ei kauhean pitkää aikaa vie. Oven jätän raollaan, että pääsee siitä sisälle jos haluaa tai kuulen jos tulee hätä mutta yleensä touhuaa nätisti jotain siinä pihassa. Kesällä varmaan uskallan jättää kanssa tuohon omaan pihaan samalla lailla kun tuon luonne ei ole karkaavainen, ainakaan vielä. Omaan pihaan on niin paljon helpompi jättää kuin kerrostalon pihaan ja riippuu kyllä kauheasti lapsen luonteestakin minkä ikäisenä uskaltaa jättää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now