Minkä ikäsenä lapsi/lapset ulos pihalle ilman aikuista?

[rosah]

En päästäisi alle kouluikäistä.

[hiljaisuus]

Meillä melkein 6v ja 3v leikkivät välillä pihassa kahdestaan. Asutaan maaseututaajamassa omakotitalossa, päättyvän kadun päässä (jossa ajaa muutama auto päivässä) ja lapset pysyvät pihassa. Kodin ikkunat ovat niin, että pihan joka puolelle näkee. Keittiöstä ja olkkarista näkee sekä etu- että takapihalle.

Vuosi sitten nuorempaa muksua en olisi kyllä jättänyt ulos. Nyt on älliä vähän enemmän päässä ja uskovat, jos sanon että tielle ei mennä.

 

 

Täällä monet naapurin muksut kanssa leikkivät pihassa ja välillä vanhemmat kurkkivat ovesta ja huutelevat syömään.

Muistan myös omasta lapsuudesta, että n. 6v iässä leikittiin naapurin muksujen kanssa puistoalueella ja läheisessä metsässä ilman, että vanhemmat valvoivat koko ajan. Ite asuin kanssa lapsuuden maaseututaajamassa.

 

En tiedä miten antaisin lasten olla ulkona jos asuttaisiin kaupungissa esim. kerrostalossa.

 

Edit. Lisään vielä, että muksuilla on takapihalla maja ja hiekkalaatikko, missä touhuavat. Nauttivat ulkonaolosta ja keksivät siellä mielekästä tekemistä, eikä niille tekemistä tarvii hirveästi keksiä. Sitä löytyy aina.

Jos asiaa tulee, osaavat tulla ovelle. Kesäisin terassin ovi on auki, joten kuuluu lasten äänetkin sisälle.

Edited April 19, 2012 by hiljaisuus

[talvi]

Esikoinen menee syksyllä eskariin, enkä vielä kyllä päästäisi yksin. Asutaan kerrostalossa. Vielä ei ole kyllä minkäänlaista kiinnostustakaan. Voin kyllä lähettää hänet edeltä ulos tai jättää pihaan odottamaan, kun haen sisältä jotain. Saa myös liikkua vapaasti puistossa ja tutkia ympäristöä kauempanakin, kun ollaan yhdessä ulkona.

[J A W]

Tämähän riippuu niin paljon pihasta.

 

Meillä on aidattu omakotitalon sisäpiha, josta ei todellakaan pääse alle esikouluikäinen itse ulos, porttia on vaikea saada aikuisenkin välillä auki. Mulla on siinä näinä päivinä 1 v 1 kk vanha välillä "yksinään" ulkona, kun itse teen vaikkapa keittiöhommia sillä lailla, että koko ajan hänet näen ikkunasta. Nyt kun on kevät, niin meillä on yleensä ovi koko ajan auki siihen sisäpihalle ja lapsi konttaa sinne pööpistelemään siinä missä esimerkiksi omaan huoneeseensakin. En ole nähnyt syytä kieltää, koska tämä piha on ihan yhtä lailla näkö/kuulopiirissä ja yhtä nopeasti saavutettavissa kuin jos lapsi leikkisi minun ruokaa laittaessa vaikkapa eteisessä - ehkä jopa paremmin, koska tosiaan pihallepäin on ikkuna, ja eteinen on mun selän takana...

 

Toisaalta on (ikävä kyllä) myös ympäristöjä, joissa esikoululaisenkin päästäminen yksin ulos hirvittäisi.

 

Ja siinä välissä tietysti paljon paikkoja, joihin ei todellakaan vuoden ikäistä voisi laskea, mutta leikki-ikäisen kyllä.

[Mabeline]

Meidän 4v. saattaa leikkiä omassa (rivari)pihassa yksikseen . Ei lähde siitä ilman lupaa pois, jotain pikku pahaa saattaa kyllä tehdä (kaivaa nurmikolta matoja tms). 6v leikkii yhteisessä pihassa itsekseen kaverien kanssa, ikkunasta pidetään silmällä.

Musta isoin ongelma liittyy kavereihin. Varsinkin vähän nuorempana riitojen ratkaiseminen ilman aikuista oli tosi ongelmallista tai oikeastaan mahdotonta, ja on edelleen vaikeaa vielä kuusivuotiaillekin. Leikit kavereiden kanssa menevät lähinnä sen ehdolla, joka menee ensimmäisenä kertomaan vanhemmille jos homma ei etene oman mielen mukaan.

[Miinanen]

Meidän taloyhtiössä on ollut tapana, että 5-vuotiaan voi päästää yksin hakemaan leikkikaveria, ja voivat sitten leikkiä keskenään sisäpihalla. Toki tuo vaatii sitten sen, että säännöt on sovittu (ei saa lähteä pihasta, jos tulee joku hätä niin heti kotiin, jne.). Enska on vasta neljä, joten vielä ei ole ollut yksin pihassa. Joskus on odotellut alaovella itsekseen, jos on pitänyt palata sisältä hakemaan jotain tai käydä viemässä tms. Meillä on tällainen melko iso kerrostalokompleksi, jossa suht rauhallinen sisäpiha. Autoja kulkee kuitenkin jonkin verran pihalla, joten jonkun verran pitää lapsilla olla järkeä päässä, jos ihan keskenään ovat.

Edited May 21, 2012 by Miinanen

[Rarity]

Onko täällä olemassa erillistä ketjua, jossa keskusteltaisiin siitä, minkä ikäisen lapsen vanhemmat katsovat voivansa jättää hetkeksi yksin kotiin? En löytänyt sellaista hakemallakaan, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia asiasta. Ulkoilustahan tämä yksin kotiin jääminen (kauppareissun, koiran ulkoilutuksen ajaksi) poikkeaa siinä mielessä, että vanhemmat eivät ole lähistöllä vaan korkeintaan kännykällä tavoitettavissa, jos lapselle tulee jokin hätä.

 

Meidän elokuussa 6-vuotta täyttävä lapsi kinuaa jo kovasti, ettei tarvitsisi tulla kauppareissuille mukaan, vaan haluaa jäädä kotiin odottamaan. Jos mies on työreissussa, käytän koiran iltalenkillä niin, että poitsu pyöräilee vierellä (talvella vedin poikaa pulkassa mukana ).Mutta jos leikit ovat kesken, poikaa saa houkutella ja välillä pakottaakin mukaan. En minä uskalla jättää häntä yksin kotiin. Vaikka meillä on toinen kännykkä, jolla voi tarvittaessa soittaa minulle, jos jotain sattuisi. Olen pitänyt tätä ihan itsestään selvänä asiana, että vasta koululainen pärjää hetken itsekseen kotona, mutta miten on?

 

Kai tämäkin riippuu ihan lapsesta, mutta vaikka oma poikani on ikäisekseen suht järkevä ja luotettava, varmasti ei lähtisi ulos omin päin eikä koskisi hellaan tms., niin silti... Ei uskalla, entä jos hän kuitenkin saa päähänsä jotain?

[Guest ireis]

Me asumme rivariyhtiössä jossa on aivan ihanat, isot ja suojaisat piha-alueet. Lapset ovat nyt 2,5 ja 4,5 ja usein päästän heidät keskenään pihalle siksi aikaa kun puen itse tai otan pyykit tms. Keskenään lapset osaavat olla nätisti ja tietävät tasan tarkkaan missä saa olla ja missä ei. Ongelmana on vaan samassa taloyhtiössä asuva ala-asteikäinen lapsi joka aina houkuttelee meidän vanhempaa lasta pois piha-alueelta tekemään kaikkea ihan älytöntä. Eli nyt tässä kesän kuluessa ollaan jouduttu ottamaan tosi tiukka linja siitä että silloin kun tuo ongelmatapaus on paikalla, ulkona ollaan vain aikuisten välittömässä läheisyydessä. Jos tuo ongelmatapaus taas ei ole paikalla, voi pihalla olla vähän vapaammin. Kurjaa.

 

Omat vanhempani asuvat ns. vähän kurjemmalla alueella ja siellä en kuuna päivänä päästäisi lapsia vielä keskenään ulos. Siellä vieraillessa ulkoilut ovatkin aina vähän kurjia kokemuksia sillä siellä saattaa olla ihan 2-3 - vuotiaitakin isompien sisarusten "valvonnassa" ulkona eli käytännössä itsekseen siellä pihoilla ja puistoissakin pyörivät ja se ulkoilu meneekin aina toisten lapsien perään katsomiseksi ja riitojen selvittelyksi.

[yell]

Ollaan just muuttamassa omaan taloon, ja poitsu kohta kolme vee saa sitten olla ihan itsekseen pihalla. Aitoja ei ole, mutta tontti rajoittuu naapurien pihoihin ja tulemme asumaan kujalla, toiseksi viimeisessä talossa. Talomme edessä on iso asvalttialue, jossa voi kaikessa rauhassa opetella ajamaan pyörällä ja myöhemmin rullaluistelemaan.

Jos asuttais vielä pitkään tässä kerrostalossa niin tod. näk. poitsu pääsisi yksin ulos ehkä siinä päälle viisivuotiaana. Syynä alueen rauhattomuus, se, etten halua olla niitä äitejä jotka karjuvat lapsilleen parvekkeelta, ja naapurin fiksut kakarat, joista vanhin tyttö kuului tänäänkin huutelevan polttopallopelissä "miten tolla vitun lutkalla voi taas olla pallo?". Kaikkea sitä ala-asteella oppii.

 

Edit. Mä huomasin, että täällä on hirveesti selityksiä sille, miksi lapsi saa olla pihalla yksin. Mulle tää on ihan luonnollinen asia, mä kävin viisivuotiaana naapurissakin ihan omin päin leikkimässä (siihen aikaan käytiin "hakemassa Siniä leikkimään" ja sanottiin et "tuu sit hakemaan mua" ) ja saatoin kadota läheiseen metsään tunneiksikin ilman, että kukaan huolestui.

Itse en ihan näin vapaamielinen ole, mutta kyllä omakotitalon pihassa pärjää terveellä järjellä varustettu muksu (jos siis ei ole taipuvainen karkailemaan muutenkin tai erityisen tapaturma-altis, tai jos ei asu käärmeitä vilisevällä alueella). Ei se itsekseen leikkiminen tarkoita, että ovet pistettäisiin lukkoon ja verhot kiinni. Mulle se merkitsee sitä, että laitetaan muksu pihalle ja itse ruvetaan pyykkihommiin tai muihin kotitöihin, takaovi raollaan jos tulee hätä.

Edited June 13, 2012 by yell

[Jo-Jo]

Aiemmin asuimme omakotitalossa päättyvän tien varrella ja lapseni 4v ja 3v kyllä olivat jonkun verran keskenäänkin ulkona välillä, siis omalla pihalla. Nyt asumme rivitaloyhtiössä, jossa on sisäpihalla oma leikkialue. Lapset on nyt juuri 6v ja 4.5v ja he kyllä painavat ulkona ihan yksinäänkin. Pysyvät hienosti pihalla, ja jos ovatkion ilman lupaa lähteneet laajentamaan reviiriään niin ei ole tullut mitään ylilyöntejä kuitenkaan.

[Mindu]

Me asutaan kerrostalossa, ollaan aina asuttu, ja esikoinen on nyt tänä syksynä päässyt ilman aikuista ulos. Alaovet on auki kello 20 saakka, ja mä nään ikkunasta koko pihan + kuulen tähän sisälle lasten leikit jos pidän ikkunaa auki. Leikkii yleensä yhden samanikäisen kaverin kanssa, joka asuu naapuritalossa. Hänen äidin kanssa meillä on hyvä kontakti ja sovitaankin yleensä yhdessä poikien säännöistä. Hyvin on mennyt tähän asti

[Gabriel]

Asuttiin kerrostalossa kun esikoinen oli eskarissa, tällöin sai mennä etu ja takapihalle, samassa rappukäytävässä asui hänen ystävänsä, jonka kanssa siis olivat yhdessä pihalla. Nyt asutaan rivarissa,jossa meillä on suojaisa "iso" oma aidattu piha (leikkimökki yms). Esikoinen (3lk:nen) saa mennäkkin jo asuinalueellamme ystävien luo, kioskille yms. poikamme 3v 8kk saa olla yksin pihassamme, mutta ulko-ovi on sepposen seljällään ja minä kurkin ja kuuntelen häntä harvasen hetken.

Edited September 5, 2012 by Gabriel

[Guest Denise_]

Me asutaan omakotitalossa ja meillä on oma iso piha jonne on hyvä näkyvyys ikkunoista. Lapset 6v, 5v ja 4v saavat olla keskenään omalla pihalla, koska tiedetään että eivät pihalta poistu ilman lupaa. Vanhin käy välillä naapurin pihalla leikkimässä, mutta käy aina kysymäsä luvan että saako mennä. Pidemmälle ei olla päästetty vielä yksin menemään.

[las1helm1]

Me asutaan maalla omakotitalossa. Omaa tietä on reilut parisataa metriä. Lapset 4v. ja 2v. saavat hetkisen olla pihalla yksin, mutta melkein koko ajan vahdin ikkunasta. Isompi saa joskus juosta mummolaan yksin (n. 200 metrin matka omaa tietä) niin että joku tulee vastaan.

[sagarika]

Meillä ei vieläkään pääse lapset ulos ilman aikuista. Siinä sitten tulee itsekin touhuiltua pihahommia

[Minttuliina]

Minä päästin esikoisen yksin ulos vasta eskaria edeltävänä kesänä. Rauhallisempi kakkonen sai alkaa olemaan itsenäisesti ulkona himpun aikaisemmin. Kävin silti tarkastamassa tilannetta aika ajoin. Varsinkin jos esikoinen oli vilkkaassa seurassa kävin jostain nurkan takaa varmistamassa etteivät ole hölmöyksiä saaneet päähänsä.

 

Kotona yksin olemiseen, esimerkiksi minun kauppareissun ajan, esikoinen tuntui olevan valmis 1-luokkalaisena. Kakkosella meni pitempään kerätä rohkeutta siihen. Vasta 2-luokkalaisena oli eka kertaa 20-30 min yksin. Kouluun lähtiessä ja koulusta tullessa on aina ollut aikuinen kotona. Vasta 3-luokkalainen on satunnaisesti tullut kotiin 1-2 tuntia ennen aikuista. Tämä on minusta yhden sortin luksusta että ollaan pystytty asia näin järjestämään.

 

En arvostele ketään (omat vanhemmt ovat lastensa parhaita asiantuntijoita), mutta minua yllätti että esim 5-vuotias on pienempänsä vahtina ulkona. Minä en ole noille 3-4 -luokkalaisille jättänyt reilun vuoden ikäistä sisarustaan kuin max 20 minuutin ajaksi valvottavaksi. Sattuu nimittäin niinkin isoille virhearviointeja. Ja jos oikea hätä tulisi jonkin vahingon myötä niin ei 9-10 vuotiailla vielä ole valmiuksia kovin monenlaisten kriisien hoitoon. Lisäksi tuo nuorempi on niin empaattinen että ahdistuu kovasti jos pieni alkaa itkemään.

Edited April 14, 2013 by Minttuliina

[Armiannikki]

Se on varmasti kiinni niin lapsesta kuin pihastakin. Poitsu oli vuosi ja kolme kuukautta kun muutettiin omakotitaloon. Ekan puoli vuotta ei puhettakaan että olisi ollut hetkeäkään yksin pihalla, kun ei voinut luottaa siihen ettei lähde pois pihasta samalla sekunnilla. En nyt tarkkoja ikämääriä muista, mutta varmaankin sitten parivuotiaana saattoi mennä pihalle ensin, siksi aikaa että minä ja/tai isänsä puki päälle. Ensin kyllä taidettiin jättää aina ovi auki. Sitten jossain vaiheessa edettiin siihen, että vahtija saattoi käydä nopealla asialla sisällä (kuten vessassa, hakemassa pyykkejä tms.) ja muksu oli sen aikaa pihalla leikeissään. Toki hänelle kerrottiin että käydään vain pikaisesti sisällä ja tullaan heti takaisin.

Sitten alkoi varmaan nelivuotiaana olemaan jonkin aikaa yksin pihalla, siis jos itse halusi. Viime kesästä lähtien (ikää tuolloin viisi) on jo leikkinyt itsenäisesti ulkona pitempiäkin aikoja, mutta useimmiten naapurin samaa ikäluokkaa olevien lasten kanssa. Loppukesästä lapset jo alkoivat laajentamaan reviiriään pihan ulkopuolelle esim. Viereisen metsän laitaan.

Me siis asutaan rauhallisessa maaseututaajamassa, hiljaisen tien varressa ja naapurit tunnetaan vähintään nimeltä. Lapsi ei ole koskaan pihalla niin, ettei jompikumpi meistä olisi kotona (ellei sitten ole erikseen sovittu naapurien kanssa että poika leikkii heidän pihallaan esim. lähikauppareissun ajan).

Kai kohta sitten eskarilaisena pitäisi antaa taas enemmän liekaa.

[Guest shainala]

Meidän isommat lapset ovat päässeet keskenään ulos ensimmäisen kerran 6v ja 4v iässä. Asutaan rivarissa jossa hyvä piha eikä isoja teitä lähettyvillä. Selkeät säännöt sovittiin ja kertaakaan ei ole tullut ongelmaa sääntöjen kanssa.

 

Nykyisin lapset 9v, 6v ja 2v. Nykyisin kaikki kolme pääsevät ulos keskenään siksi aikaa kun itse puen tai haen sisältä jotain. Pääasiassa kuitenkin kuopuksen ollessa ulkona myös aikuinen on ulkona. Poikien annan käydä kahdestaa läheisessä leikkipuistossa minne matkaa 150m.

[Johkuliini]

Meillä neljä vuotias on nyt tänä vuonna alkanut kulkemaan naapureiden lasten luona leikkimässä, pihallaan. Yleensä kun poika läksii kotoa, menen nuoremman kanssa omalle pihallemme. Tässä on talot ja pihat niin lähekkäin että oikeastaan näen tai kuulen pojan koko ajan. Jos naapurit ei ois noin lähellä, en luultavasti uskaltas päästää poikaa toisten pihoille. Asutaan siis paritalossa mutta tähän meidän rinkiin on onnistuttu mahduttaan monta taloa. Kauhulla odotan aikaa kun pienempi kasvaa ja alkaa kinuta pääsyä leikkimään muiden luo. On sen verran menevämpi tapaus että huoli olis itsellä kyllä kova

[Shoshanna]

Lapsi ei pääse vielä yksin ulos. Kovasti hän jo haluaisi mennä, mutta on toistaiseksi tyytynyt siihen, ettei voi vielä olla yksin ulkona. Kerrostalossa asutaan ja parkkipaikka on ihan leikkialueen vieressä. Meidän asunto sijaitsee vielä niin, ettei leikkialueelle näe, joten tosiaankaan ei pariin vuoteen edes harkita, että lapsi saisi olla yksin ulkona.

[JoHe]

Meillä harkitseva ja varovainen esikoinen on päästetty kerrostalon pihalle eskaria edeltävänä kesänä ekoja kertoja yksin. Piha oli aika syrjässä kerrostalon takana, meidän parvekkeelta näki suoraan siihen - parvekkeen ovi pidettiin auki. Mummulan (maalla, omakotitalo) pihalle sai mennä jo aiemminkin yksin.

 

Kakkonen taas on verrattavissa elohopeaan ja Ville Vallattomaan, mä päästän hänet ulos yksin ehkä viisitoistavuotiaana. En voi päästää ulos nyt edes isoveljen vahtimana (veli 9, pikkuveli 3), koska jos meidän elohopea haluaa ja päättää tehdä jotain, niin siihen tarvitaan aikuisen auktoriteetti että hän edes harkitsee ajatuksestaan luopumista. Mummulan pihalla ollut hetkellisiä aikoja veljen kanssa "yksin", ymmärtää kyllä ettei autotielle mennä yms., mutta tuolla rohkeudella ja kekseliäisyydellä pelottaa hetkikin kun ei tiedä missä hän on ja mitä tekee.

[myy79]

Tässä meidän talossa asuu toinen lapsiperhe, missä on nyt esikouluun mennyt tyttö. Tämä on jo 2v sitten talvella (kun muuttivat tähän) ollut yksi ulkona. Asutaan kerrostalossa ja leikkipaikalle ei näy ikkunoista (Ei ainakaan heidän, eikä meidänkään kun asutaan toisessa päässä taloa). Tästä tytöstä on ollut sitten muille naapurille haittaa, tekee pahuuksia yms. Ja viimeisimmäksi häirinnyt pph:lla olevia lapsia (meidän tyttön on myös hänellä hoidossa). Tosi vastuutonta vanhemmilta, muiden kaitsittavaksi jättävät tyttönsä. 

 

Itse ei kyllä päästetä omaa tyttöä yksin pihalle ennen kouluikää. Tosiaan asutaan kerrostalon 5kerroksessa, eikä meiltä näy pihamaalle suoraan kuin parkkikselle. Eikä tyttö vielä jaksa aukoa kaikkia ovia yms. Mummuloissa on eri asia, mun vanhemmat asuu maalla, joten sielä saa mennä ja tulla miten haluaa ja appivanhempien luonakin pihalle näkee joka ikkunasta yms. 

[Angervo]

Asutaan rivitalossa ja nelivuotias on saanut ulkoilla yksin jos pysyttelee näköetäisyydellä eli käytännössä joko omalla pihalla tai heti sen vieressä olevalla taloyhtiön leikkipaikalla. Kesällä pidän ikkunaa tai ovea auki jotta voin vilkuilla missä napero viilettää, talvella kurkin ikkunasta tai parvekkeelta. Pari vuotta vanhemman kaverinsa kanssa muksu saa mennä myös takapihalle tai naapurin pihalle mutta huutoetäisyydellä pitää olla. Monesti jaetaan myös "vahtivuoroja" taloyhtiön muiden aikuisten kanssa niin että jos joku on muutoinkin ulkona vaikka pihatöitä tekemässä niin pitää samalla kaikkia lapsia silmällä kun porukalla nuo yleensä kumminkin leikkivät. 

[Sippura]

Meillä on esikoinen saanut olla 6-vuotiaasta yksin ulkona. On noudattanut hyvin annettuja rajoja ja kotipiha on päättyvän pihatien varressa. Saa käydä vähän kauempana toisissa taloyhtiöissä hakemassa kavereitaan,kun ilmoittaa ensin,mihin on menossa. Lyhyitä hetkiä on ollut aikaisemminkin jo yksin. Varmaan siitä 2,5-vuotiaasta,kun pikkusisko syntyi,on odotellut omassa pihassa sillä välin,että olen pukenut itseni ja siskon. Nyt nuorempi on siis 4 ja saa olla omassa pihassa ilman aikuista esim. ruuanlaiton ajan,koska pystyn tilannetta ikkunoista tarkkailemaan. Monesti isosisko on kyllä seurana. Meillä on tosin niin tiivis naapuriyhteisö,että katsotaan toistemme lasten perään säännöllisesti. Eli saattaa olla ulkona kaksi aikuista ja kymmenen eri-ikäistä lasta. Muut aikuiset ovat sitten esim. sisällä laittamassa ruokaa tai mahdollisesti huolehtimassa vauvasta. Toimii hyvin,kun kukin vuorollaan vahtii toistenkin lapsia.

[Sippura]

Ja piti vielä se mainita,että jos perheen kotona oleva aikuinen on esim. kipeänä,niin naapurit huolehtivat toisinaan lapsien ulkoiluttamisesta.