_Lara_

Lapsettomuus TV:ssä

142 posts in this topic

miralda kiteytti hienosti sen miten voi kaivata ja surra jotain mitä ei ole koskaan ollutkaan.

 

Ja juuri se on se juttu mikä erottaa lapsettomuudesta kärsineen ja ns."tavallisen ihmisen".

 

Minun mielestäni on väärin sanoa/ajatella ettei ole niin kurjaa surra jotain mitä ei ole ollutkaan kuin jo olemassa olevan ihmisen kuolemaa. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Mihin tahansa asiaan voisi silloin sanoa että turha tuollaista on surra kun jollain on aina vielä kurjemmin asiat.

 

Lapsettomuus jättää niin syvät haavat ja arvetkin (vaikka lapsia myöhemmin onnistuisi saamaan) eikä sitä vain voi kaikki ymmärtää. En ikinä unohda miltä tuntui 6 vuoden lapsettomuuden jälkeen vihdoin saada (kyllä kuulun siihen älyttömän onnelliseen joukkoon jotka hoitojen ansiosta onnistuivat saamaan lapsia) elävä lapsi syliinsä. Se pelko, että sen lapsen menettää tai jotain vielä sattuu ei ole vieläkään mennyt pois, vaan vieläkin tuntuu, että tämä on unta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Minun mielestäni on väärin sanoa/ajatella ettei ole niin kurjaa surra jotain mitä ei ole ollutkaan kuin jo olemassa olevan ihmisen kuolemaa. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Mihin tahansa asiaan voisi silloin sanoa että turha tuollaista on surra kun jollain on aina vielä kurjemmin asiat.

 

 

Ja tänhän voi sitten laajentaa koskemaan sitä, kun yksinäiset kaipaa ystäviä ja / tai parisuhdetta. En ole koskaan kuullut, että joku kummastelisi jonkun yksinäisen tuskaa, vaikka tämä ei ikinä olisi parisuhteessa ollutkaan tai ei olisi ollut koskaan läheisiä ystäviä. Kyllä sitä vaan voi kaivata asioita, joita ei ole koskaan ollutkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli nauhalla tuo munasolut pakkaseen dokkari mutta nauhoitus loppui kesken! Voisiko joku ihana kertoa mitä tapahtui sen jälkeen kun Marieke lähti äitinsä kanssa sairaalasta punktiosta?

 

Sen verran voin jo kommentoida et musta tuo dokkari toi paremmin esille näitä hoitojen kurjia juttuja kuten pistämisen ja lääkemäärän ylipäätään. Mä olin itse vähän pettynyt tuohon Hiljaa toivotus ohjelmaan juuri siksi et tuntui että jos joku asiaa kokematon katsoisi sen hän ei ymmärtäisi asiaa ollenkaan tai sitä millaista on olla hoidoissa. Kun ei saanut selvää käsitystä heti alkuun miten pitkään oltiin oltu tutkimuksissa tai hoidoissa, tai miten kauan koko "projekti" oikeasti vie aikaa. Myös oisin kaivannut ihan suoraan kommentteja näiltä ohjelmaan osallistuneilta päiväkirja tyyliin kuten tuossa munasolut pakkaseen -dokkarissa. Ei se huono ohjelma ollut mut olisi mun mielestäni kaivannut lisää. Kaikkea hyvää kuitenkin niille kahdelle parille jotka ohjelmaan osallistuivat, ihanin kohtahan oli tuo missä se tummatukkainen päästi koskettamaan ensikertaa lastaan, se oli niiiiiiiin liikuttavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli nauhalla tuo munasolut pakkaseen dokkari mutta nauhoitus loppui kesken! Voisiko joku ihana kertoa mitä tapahtui sen jälkeen kun Marieke lähti äitinsä kanssa sairaalasta punktiosta?

 

Hän kävi vielä toisenkin kerran jättämässä munasoluja pakkaseen (tätä ei näytetty, kerrottiin vaan), ja dokumentin lopuksi hän kertoi hänellä olevan kymmeniä (?) munasoluja pakkasessa odottamassa mahdollista tarvetta. Kuitenkin hän toivoi, ettei koskaan tulisi niitä tarvitsemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli nauhalla tuo munasolut pakkaseen dokkari mutta nauhoitus loppui kesken! Voisiko joku ihana kertoa mitä tapahtui sen jälkeen kun Marieke lähti äitinsä kanssa sairaalasta punktiosta?

 

Hän kävi vielä toisenkin kerran jättämässä munasoluja pakkaseen (tätä ei näytetty, kerrottiin vaan), ja dokumentin lopuksi hän kertoi hänellä olevan kymmeniä (?) munasoluja pakkasessa odottamassa mahdollista tarvetta. Kuitenkin hän toivoi, ettei koskaan tulisi niitä tarvitsemaan.

 

Kiitos! Voih, kyllä pieni romantikko mussa toivoi et lopputeksteissä olis kerrottu kuinka hän tapas vihdoin elämänsä miehen ja sai lapsenkin.. Oonkohan hiukka naiivi..? :gmake: Kyllä sekin on varmaan aika vaikeata ettei vaan ole löytänyt sopivaa puolisoa eikä pääse yrittämäänkään vaikka selvästi kovasti haluaisi, ja ikä meinaa tulla vastaan. Kiinnostaisi myös voiko tuollasilla pakastetuilla munasoluilla onnistua, selviääkö ne hyvin sulatuksesta ja hedelmöittyykö ne. Tämä oma tilanne on saanut mut tosi kiinnostuneeksi lisääntymisen biologiasta, kuten palstoilta päätellen monen muunkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On totta ettei aina löydä sanoja surevalle. Eikä niitä aina tarvitakaan, oli surun aihe mikä hyvänsä. Saman surun läpikäyneen sanat otetaan paremmin vastaan, kuin sellaisen, joka ei ole sitä henkilökohtaisesti läpikäynyt. Jos olen itse tukemassa ihmistä, jonka surua en oikein voi ymmärtää, käytän mahdollisimman vähän sanoja ja neuvoja, mutta toki saatan siltikin loukata surevaa. Vaikeita juttuja nämä. Itse olen huono loukkaantumaan, siinä vaiheesssa kun naseva kommentti lentää, voin itse päättää otanko sen itseeni vai en. Vieraat ihmiset, jotka eivät tiedä asioistani mitään, loukkaavat kyllä joskus sanoillaan. Yleensä ihmiset ovat hienotunteisia lapsettomuutta kohtaan kun siitä kuulevat. Lähinnä kai vanhemmat naiset ovat pahimpia meitä nuoria kohtaan, näissä nasevissa kommenteissaan kuten -kyllä se sieltä tulee kun lakkaatte yrittämästä tai -nauttikaa nyt siitä kun saatte olla kaksin... Mutta mitäpä noistakaan hermostumaan. Katkeruus kuluttaa ihmistä.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään Avalla klo 23.20 adoptioaiheinen ohjelma nimeltä Erilainen adoptio.

 

"Osa 1/3. Brittiläinen dokumenttisarja lapsista, joita kukaan ei tunnu haluavan adoptoida. Neljännes Britanniassa adoptiota odottavista lapsista on mm. sairauden, rotunsa tai ikänsä puolesta vaikeasti sijoitettavia. Kolmiosaisessa sarjassa seurataan perheitä tunteita nostattavan adoptioprosessin eri vaiheissa. Omat voimavarat joutuvat puntariin, kun pariskunnat pohtivat millaisen lapsen he haluavat tai kykenevät ottamaan perheeseensä. Onko perhe lopulta ollenkaan valmis adoptioon ja hyväksyykö adoptiolautakunta heidät vanhemmiksi tavallista haastavammissa adoptiotapauksissa?"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensi tiistaina 6.3. klo 21 tulee Avalta dokumentti nimeltä Alkion adoptio.

 

"Ainutlaatuinen dokumentti kertoo monimutkaisesta ilmiöstä, jossa ihminen luovuttaa lapsensa alkion toiselle, joka puolestaan synnyttää tämän. Kumman jälkeläinen oikeastaan on kyseessä? Seuraamme viiden perheen kivuliasta matkaa prosessin ajan."

Share this post


Link to post
Share on other sites

En siis todellakaan tarkoita vähätellä kuolemantapauksia. Itse molemmat surut kokeneena tosiaan kuten sanoin, läheisen kuolema on ainakin minulle isompi asia.

 

Pakko lisätä, että ymmärsin heti mitä J A W tarkoitti. Tämä toinen Vieras (21.2.) en ollut minä, joka kirjoitin 20.2.

 

Ainoa järkevä syy minkä olen tähän keksinyt on biologia. Se että evoluution tuloksena naiseen on ohjelmoitu niin vahva tarve lisääntyä ja hoivata jälkeläisiä että se lopulta ajaa kaiken yli.

 

Mutta onko? Minä olen nainen, mutta en sitä tarvetta tunne. Sekin tilanne tuottaa omanlaisensa pikku kriisin tähän elämään, mutta ei toki mitään varsinaista tuskaa kuten lapsettomuus. Tavallaan minäkin tunnen olevani se "evoluution karsima yksilö", siis jotenkin viallinen, mutta eri syistä kuin sinä. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua kiinnostaisi tietää, mitä ajatuksia dokkari Hiljaa toivotut aiheutti niissä ihmisissä, jotka eivät ymmärrä lapsettomuuden aiheuttamaa surua. Tarkoitan juurikin niitä -koskas teille tulee vauva-kyselijöitä... Jättävätkö he jatkossa nasevat ajatuksensa omaksi tiedokseen..

 

En nyt tiedä ketä nämä ihmiset tarkalleen ovat jotka eivät sitä surua ymmärrä, mutta itse ehkä kuulun heihin koska lapsettomuudesta en ole koskaan kärsinyt. En silti ole ajatellut mitään "nasevia" enkä eläissäni kysynyt keneltäkään koska olisi vauva tulossa, Mielestäni se ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle ennen kuin asianomainen itse ottaa sen puheeksi.

 

Hiljaa toivotut -dokkarin katsoin koska aihe kiinnostaa ja tiedostan että ongelma on yleinen, vaikka omassa irl-lähipiirissäni ei ole ketään ainakaan "julkisesti" lapsettomuudesta kärsivää, ja luulisin että ei muutenkaan ketään joka ei olisi lapsia voinut saada vaikka olisi halunnut. Mielestäni ohjelma oli mielenkiintoinen ja koskettava, oikein onnistunut. Termeistä en ole perillä mutta en toivonut niihin sen kummemmin selityksiä ohjelman puitteissa, nykyään joka ikisellä on varmasti mahdollisuus ottaa tuollaisista asioista selvää jos kiinnostaa.

 

En sitten tiedä koska sitä on pätevä ymmärtämään jonkun toisen surua, koska en usko että kovin moni pystyy surua samalla tavalla kokemaan samastakaan asiasta. Minultakin esim. on kuollut läheisiä, mutta en silti voi sanoa että ymmärtäisin miltä tuntuu jos vaikka oma lapsi kuolee. Lapsettomuuden tuskaa en tietenkään ymmärrä omakohtaisten kokemusten pohjalta, mutta ei se nyt kuitenkaan tarkoita ettenkö ymmärtäisi että kyseessä on vaikea asia, tai ettenkö olisi itse voinut kokea vaikka jotain vieläkin tuskallisempaa. Mikä sitten taas ei ehkä jonkun muun mielestä olisikaan kovin iso juttu. En oikein ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi vähätellä tuntemattomien ihmisten kykyä ymmärtää omaa surua, saako siitä sitten jonkun palkinnon jos on kokenut kovastikin ikävämpiä asioita kuin kaikki muut?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensi tiistaina 6.3. klo 21 tulee Avalta dokumentti nimeltä Alkion adoptio.

 

"Ainutlaatuinen dokumentti kertoo monimutkaisesta ilmiöstä, jossa ihminen luovuttaa lapsensa alkion toiselle, joka puolestaan synnyttää tämän. Kumman jälkeläinen oikeastaan on kyseessä? Seuraamme viiden perheen kivuliasta matkaa prosessin ajan."

 

Tuli juuri katsottua tämä dokkari. Tuntui kyllä hurjalta, miten jenkeissä siirretään enemmän, kuin kaksi alkiota kerralla. Lisäksi en pystynyt samaistumaan biovanhemmuuden korostamiselle.. Itse olen miettinyt, että jos onnistumme saamaan lapsia ivf:n avulla ja alkioita jää käyttämättä, haluaisin lahjoittaa alkiot niitä tarvitseville. Mutta en kyllä haluaisi samanlaista adoptioprosessia, mitä dokkarissa esiteltiin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siinä alkioiden adoptointi muistutti lapsen adoptointia. Sosiaalityöntekijä tarkasti, että adoptoiva pariskunta kelpaa vanhemmiksi. Pariskunnan tuli tehdä itsestään "myyvä" esittelykirja, jonka perusteella alkoita lahjoittavat pariskunnat valitsevat vanhemmat alkioilleen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mustakin tuo systeemi vaikutti aika erikoiselta. Jos meiltä jäisi hoidoista alkioita yli, haluaisin itsekin lahjoittaa ne niitä tarvitseville, mutten missään nimessä haluaisi tietää, kenelle ne menevät. (Suomessa tämä tuskin olisi edes mahdollista.) Samoin, jos itse tarvitsisin lahja-alkioita, en haluaisi tietää, keneltä ne tulevat. Puhumattakaan että pitäisi tehdä jotkut esittelykirjat ja markkinoida itseään sopivana alkion saajana - tai valita itse omien alkoiden saaja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää ei nyt ihan liity lapsettomuuteen, mutta hedelmöittymiseen ja ihmisen kehitykseen kuitenkin ja oli mun mielestä hirmu mielenkiintoinen:

 

Prisma: Ihmiskehon sisällä - 1/4 Syntymä

 

Aina sitä oppii uutta! En nimittäin tiennyt, että naisen elimistö tainnuttaa siittiöt niiden päästyä munanjohtimeen ja säilöö niitä johtimien poimuissa. Uusimpien tutkimusten mukaan näin tosiaan tapahtuu, ja munasolun irrottua siittiöt virkoaa sieltä horroksesta :blink: Nyt siis selvisi syy, miksi siittiöt voi pärjätä useita päiviä hengissä ovulaatiota odotellessaan.

 

Dokkarissa kerrottiin myös alkion/sikiön kehitysvaiheista ja kehityshäiriöistä. Esim. huuli/kitalakihalkion synty oli vain muutamasta tunnista (!!) kiinni.

 

 

Älä katso, jos raskaanaolevien / vauvojen näkeminen sattuu, tai suurperheellisten olemassaolo vituttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mäkin olisin kaivannut siitä jotain tarkempaa tietoa. Nyt jäi vähän kuva, että kunhan munasolu hedelmöittyy, niin hups vaan raskaus voi alkaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mustakin toi oli mielenkiintoinen dokumentti, ja varsinkin ne ihmisen sisältä "kuvatut" tai animoidut pätkät oli mahtavia!

 

Alkion kiinnittymisestä ja myös raskauden kesken menemisestä olis kyllä voinut olla jotain juttua myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin tykkäsin muuten mutta kiinnittymisosio jäi pahasti puuttumaan! Siinä sanottiin jakautumisjuttujen jälkeen että vielä pitkä ja vaarallinen tie jne ja odotin et olis ollu kiinnittymisestä kun se luonnollisesti nyt kiinnostaa näissä hoidoissa mut harmi kun ei tullu. Mut oli tosi mielenkiintoista nähdä nuo animaatiot sisuksista. Jäin myös miettimään että kun siinä ne valkosolut kohdussa eliminoi niitä siittiöitä, niin mites sitten kun sisälle putkahtaakin jo valmiiksi hedelmöittynyt alkio, osaako elimistö tunnistaa et tätä kaveria ei torjuta? Mulla oli kyllä hirveesti supistelua alkionsiirtopäivänä ja jäin miettimään, estikö se jo kaiken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis jossain raskaus-kirjasessa oli, että hedelmöittynyt munasolu lähettää jonkun signaalin johonkin (miten ja minne, sitä en muista) että kroppa ei kohtelisi sitä niinkuin tunkeilijaa. Pitää kaivella vielä tuota haaveilu-hyllyä, josko sattuis silmään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään oli aamusydämellä ohjelmassa: pitäisikö sijaissynnytys sallia: ystävilleen lapsen synnyttänyt Lea Viik ja kohtunsa menettänyt Anne Hämäläinen pohtivat lapsettomien vaihtoehtoja. Ohjelma on katseltavissa myös areenassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tänä aamuna Ylen aamuteeveessä ollut aihe "Ei kenenkään äiti - kokemuksia lapsettomuudesta". En nähnyt joten en tiedä millainen oli. Tulee varmaan siinä uusinnassa ja ehkä Areenaltakin voi nähdä?

 

Ja just huomasin et Satu Taiveaho on Inhimillisessä tekijässä kertonut lapsettomuudestaan: http://yle.fi/inhimillinentekija/ Tän mukaan olis kyllä tullut jo, mutta äsken tuli mainos tv:stä...?

Edited by _Lara_

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Katsoin Telkusta, niin tuon Inhimillisen tekijän jakson pitäis sen mukaan tulla tämän viikon perjantaina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tänä aamuna Ylen aamuteeveessä ollut aihe "Ei kenenkään äiti - kokemuksia lapsettomuudesta". En nähnyt joten en tiedä millainen oli. Tulee varmaan siinä uusinnassa ja ehkä Areenaltakin voi nähdä?

 

Ja just huomasin et Satu Taiveaho on Inhimillisessä tekijässä kertonut lapsettomuudestaan: http://yle.fi/inhimillinentekija/ Tän mukaan olis kyllä tullut jo, mutta äsken tuli mainos tv:stä...?

 

Kiitos vinkeistä. TIlasin hetken mielijohteesta tuon "Ei kenenkään äiti" -kirjan, kun sitä ei ainakaan heti löytynyt kirjaston valikoimista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now