heinäruusu

Tjottailu vs. aktiivinen yritys?

220 posts in this topic

Hei!

 

En löytänyt tästä aiheesta keskustelua, minut saa ohjata oikeaan paikkaan jos tästä on keskusteltu jossain muualla!

 

Eli missä menee tjottailun ja aktiivisen yrityksen raja?

 

Ajattelisin niin, että jos tikuttelee, pakottaa kumppanin peittojen heiluttamiseen ja tehdään raskaustestejä vähintään kerran kuussa, niin kyseessä on selvästi aktiivinen yritys. Ja tjottailu on ainakin sitä, kun ei käytetä ehkäisyä, mutta ei välttämättä seurata kiertoa niin tarkkaan eikä seksielämää suunnitella sen mukaan.

 

Mutta miten näiden välimuodot? Olen hieman hukassa, enkä oikein tiedä onko meillä meneillään ay vai tjot. Eli kiertoa seurailen, päättelen kierron pituuden mukaan milloin ovulaatio voisi tapahtua, ja ehkä silloin peitot heiluu vähän aktiivisemmin kuin muuten. En kuitenkaan tikuttele enkä suhtaudu pakkomielteisesti yritykseen. En myöskään tee raskaustestiä, jos siihen ei ole mitään erityisen hyvää syytä (=menkat myöhässä, kierron loppuvaiheessa runsasta alkoholin kulutusta tms). Maailmani ei kaadu, jos täti tulee kylään, vaikka se ehkä pieni pettymys onkin.

 

En odota, että tähän kysymykseen olisi mitään selvää vastausta, missä olisi mustaa valkoisella. Mutta miten te muut vaukkarit näette aktiivisen yrityksen ja tjottailun eron? Millä perusteella on tuntunut siltä, että olette siirtyneet tjottailusta aktiiviseen yritykseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tjottaillaan vaikka bongailen ovulaatiota (testailen kp13-17 aamulla ja illalla). Mutta se on vain oman mielenrauhan vuoksi, että tiedän suurinpiirtein minkä pituinen kierto on tulossa. Ei oteta stressiä siitä plussaamisesta, koska esioista odottettiin reilu vuosi ennen kun plussa tuli. Jonkun mielestä tää varmaan on itensä petkuttamista ja ay meininkiä, mutta itselleni tää on tjottailua :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon tätä samaa vähän miettinyt. Mulla suhtautuminen asiaan on oikeastaan tismalleen samanlaista kuin heinäruusulla ja olen mieltänyt tän enemmän aktiiviseksi yrittämiseksi kuin tjottailuksi. Mutta kuitenkin toisaalta, koska meillä ei esim. ovista bongailla, oon pohtinut, olisko tää sittenkin tjottailua. Kuitenkin meistä molemmat selkeästi toivovat ja odottavat plussaamista, joten sen puoleen ajattelen, ettei ajattelumme sovi "tulee jos on tullakseen" -kehykseen.

 

Mielenkiintoinen kysymys, odotan innolla muiden mielipiteitä, kun oma on niin hatara! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe keskusteltavaksi! Me aloitettiin ihan puhtaasti tjot-meiningillä syyskuussa, eli jätettiin ehkäisy vain pois ja ajateltiin rennosti että tulee jos on tullakseen.. Molemmille oli iso juttu jo ihan tuo ehkäisyn poisjääminen ja se jännitti molempia aika tavalla. Itselläni on ollut vauvakuumetta aallottain jo ihan 20-vuotiaasta saakka, miehellä ajatus omasta lapsesta on herännyt vasta hiljattain. Ekassa kierrossa en bongaillut ovista eikä peittojen heiluttamista suunniteltu sen mukaan. Itselläni kuitenkin tjot-meininki vaihtui hyvin pian, eli heti tokan kierron alettua, enemmän vakavammaksi yrittelyksi, kun huomasin kovasti pettyväni kuukautisten alkamisesta.. tajusin siis oikeasti olevani kovastikin vauvakuumeinen. Tilasin sitten ovistestejä ja tikuttelin ovista salaa mieheltä. En halunnu häntä stressata, kerta olimme sopineet tjottailusta :girl_sigh: Ajattelin, että tuotan hänelle vain paineita kertomalla kierron vaiheista. Pari kiertoa meni sitten niin, että minä yritin aktiivisemmin ja mies tjottaili.. Sitten keskusteltiin aiheesta ja sovittiin yhdessä, että yritämme kovemmin, eli kai tätä voisi sitten kutsua aktiiviseksi yritykseksi... :d_lovers: Mutta koitamme olla ottamatta liikaa stressiä.. tai ainakin mies vaikuttaa kovin rennosti suhtautuvan ja minä olen se innokkaampi ja stressaavampi osapuoli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa, itsellä raja aktiiviseen yrittämiseen menee siinä, jos alan ovista tikuttamaan. R-testejä on tullut tehtyä, mutta ei kuitenkaan joka kierrossa - alussa enempi, nyt lopussa vähempi. Sitten, kun tajusi, että tulee vaan paha mieli, niin annoin olla. Viim kierroissa on tullut testailtua vähän niin kuin "seuraksi" kiertopäiväkamujen kanssa. Otan sen enempi sellaisena seurallisena tapahtumana :) Menkat alkaa olla jo kiva kolahdus, mutta en tiiä tekeekö se nyt tjottailua aktiiviseksi yrittämiseksi.... Siksi Itse en puhuisi omalla kohdalla aktiivisesta yrittämisestä tai tjottailusta vaan "yrittämisestä" - ihan uudesta kirosanasta. Tää on vähän sama kun kerroin aikanani, että en enää syö perunaa, riisiä, pastaa ja leipää, niin eka kommentti oli, että oletko sä joku karppi!? En, en ole karppi. Minulle se ei ole karppaamista, se on jotain muuta... tai sitten olen "karppi" ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hienoa, että on tullut vastauksia! :) Ja vaikuttaa hieman siltä, että on lähinnä omasta mielipiteestä (ja stressailusta) kiinni, millä nimityksellä vauvantekoprojekti etenee.

 

Jos lisää tuon "yrittämisen" listaan (eli tjot > yrittäminen > ay), niin se varmaan kuvaisi omaa tilannettani parhaiten. Usein kuitenkin puhutaan pelkästään tjottailusta tai ay:sta (ja ne lyhenteetkin on ehkä vähän parempia - pelkkä "y" ei välttämättä kerro kovin paljon!).

 

Hyvä keskustelu jatkukoon! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lila83:n teksti on kuin omalta näppikseltä sillä erotuksella etten mä ole tikutellut ovista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe keskusteltavaksi! Me aloitettiin ihan puhtaasti tjot-meiningillä syyskuussa, eli jätettiin ehkäisy vain pois ja ajateltiin rennosti että tulee jos on tullakseen.. Molemmille oli iso juttu jo ihan tuo ehkäisyn poisjääminen ja se jännitti molempia aika tavalla. Itselläni on ollut vauvakuumetta aallottain jo ihan 20-vuotiaasta saakka, miehellä ajatus omasta lapsesta on herännyt vasta hiljattain. Ekassa kierrossa en bongaillut ovista eikä peittojen heiluttamista suunniteltu sen mukaan. Itselläni kuitenkin tjot-meininki vaihtui hyvin pian, eli heti tokan kierron alettua, enemmän vakavammaksi yrittelyksi, kun huomasin kovasti pettyväni kuukautisten alkamisesta.. tajusin siis oikeasti olevani kovastikin vauvakuumeinen. Tilasin sitten ovistestejä ja tikuttelin ovista salaa mieheltä. En halunnu häntä stressata, kerta olimme sopineet tjottailusta :girl_sigh: Ajattelin, että tuotan hänelle vain paineita kertomalla kierron vaiheista. Pari kiertoa meni sitten niin, että minä yritin aktiivisemmin ja mies tjottaili.. Sitten keskusteltiin aiheesta ja sovittiin yhdessä, että yritämme kovemmin, eli kai tätä voisi sitten kutsua aktiiviseksi yritykseksi... :d_lovers: Mutta koitamme olla ottamatta liikaa stressiä.. tai ainakin mies vaikuttaa kovin rennosti suhtautuvan ja minä olen se innokkaampi ja stressaavampi osapuoli.

 

Lila83:n teksti oli kuin omasta kynästäni - tai näppäimistöltäni. :girl_smile: Aloimme mieheni kanssa puhua ehkäisyn pois jättämisestä "sitten tulevaisuudessa" joskus keväällä 2011, jolloin kummallakaan ei ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Keskustelut olivat siis tällä tasolla: "Sitten syksyllä 2011 tai seuraavana keväänä voisi harkita ehkäisyn poisjättämistä, tai katsotaan sitten miltä tuntuu. Ei ainakaan aikaisemmin!". Molemmat olivat tätä mieltä ja olimme täydellisen tyytyväisiä elämäämme kahdestaan.

 

Menimme kesällä 2011 naimisiin ja silloin ehkäisyn pois jättäminen tuli myös puheeksi. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut siihen suuria intoja ja ajatus vauvasta jopa pelotti, joten ehkäisyä jatkettiin ihan normaalisti ja nautimme honeymoonista ilman vauvatoiveita. :girl_in_love:

 

Ehkäisy jätettiin pois sitten marraskuussa 2011 aika extembore yhden keskustelutuokion jälkeen (tyyliin: "mitä sitä odottamaan, kun yhteisiä lapsia kuitenkin ehdottomasti haluamme") ja sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Sovimme, että nautimme nyt vain toisistamme ja vapaasta sekstailusta (käytössä oli ollut kondomi), emmekä ala stressata mistään. Kondomin poisjättäminen jännitti meitä molempia ja ensimmäiset kerrat ilman kondomia olivat aika opettelua - ihan kuin olisin ollut teinityttö ja ekaa kertaa peiton heilutuspuuhissa. Hohohooo! :girl_haha: En tiedä, miten se jännittikään niin paljon! Mies oli meillä ihan intopinkeänä "vapaudesta" ja meillä puhkesi seksielämä ihan uuteen kukkaan, oli nastaa. :grin:

 

Ensimmäisten kuukautisten alettua marraskuussa olin aavistuksen pettynyt ja yllättynyt tuntemuksistani. Jotenkin olin ollut -jollakin tasolla- toiveikas, että joko meillä tärppäisi heti ekasta kierrosta. Joulukuun puolessa välissä aloin sitten jo lukemaan netistä enemmän raskautumiseen liittyviä juttuja ja laskin netissä ovulaatiolaskurilla suuntaa antavan päivän ovulaatiolle... :blush: Ovulaation aikana olin äärimmäisen tietoinen, mitä voisi tapahtua - joka oli selvä ero marraskuun yritykseen. Mies joutui olemaan työmatkalla osan joulukuun mahdollisista ovis-päivistäni ja tämä harmitti minua aivan kamalasti. Melkein suututti. Siinä huomasin jo asenteeni muuttuneen.

 

Noh, nyt tammikuussa kyseessä on selvä yritys, vaikka meillä on siis vasta YK3. Tässä kierrossa mukaan tulivat ovulaatiotikut ja mieskin on alkanut syttymään ajatukselle, että nyt yritetään vauvaa ihan tosissaan. Minä olen asiasta jo hiukan stressaantunutkin, kun taas mies ottaa asiat rennommin ja on täysin varma, että vielä mekin se oma Pieni saadaan. Huumori kuitenkin kukkii ja sanoinkin miehelle, että hän ei saa sitten oviksen aikaan rasittaa itseään töissä, jotta jaksaa kotona tehdä vaimon vielä tyytyväiseksi, hihi! :d_lovers: Mutta selvä yritys meillä on käynnissä ja niin hurjan kovasti toivon, että nyt jo tärppäisi! Tule Pikkuinen, tule. :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

TJOT. Ehkäisy jätetty pois. Kiertoa seurannut siksi, että kuukautiset ovat tulleet epäsäännöllisesti, jolloin ovisoireista olen osannut päätellä suurinpiirtein menkkojen alkamisajankohdan. Ja näin siinä pääsi käymään, että munasolu sai kaapattua poloisen uhrin ja plussatestin tein vajaa viikko sitten. Nyt vaan toivotaan, että siellä tosiaan on joku, ja että se joku pysyy kyydissä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt ihan aluksi mennään ihan halujen mukaan, mutta jos ei vauvaa kuuluu niin sitten alkaa aktiivinen yritys :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en ole ikinä tikuttanut ovista, mutta luulen tunnistavani sen ajankohdan oireista suurin piirtein. Oletetun oviksen aikaan myös haluni ovat suurimmat, joten kyllä tällöin tulen kaataneeksi miehen sänkyyn tiheämmin kuin muuhun aikaan kiertoa. Mies ei tiedä kiertoni vaiheista. Sanoisin, että koska seuraan kierron vaiheita, vaikken niitä tikutakkaan, niin kyllä tämä on yrittämistä - minun osaltani. Mieheni puolestaan tjottailee, sillä olemme "sopineet", että vauva saa tulla jos on tullakseen... :D Tosin asia saattaa muuttua tulevina kuukausina... :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me miehen kanssa sovittiin ehkäisyn pois jättämisestä ja että tulee, kun on tullakseen. Mies tietää, että mä kuitenkin laskeskelen, että milloin mun ovis suurin piirtein tapahtuu. Oviksen tunnen hyvin yleensä ja sovittiin, että oviksen aikaan sitten touhutaan enemmän. Mä en malttais vaan odottaa, varsinkin kun tietää, että oviksen aika on luultavasti pian, mikäli se tässä kuussa tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin alotettiin tässä kuussa tjottailu - vauva tulee jos on tullakseen :) Vaikka tjottaillaankin, niin silti huomaan jo hieman stressaavani ja miettiväni liikaa tätä vauva-asiaa. Nautin kuitenkin myös tästä tilanteesta ja yritän rentoutua parhaani mukaan :) Greippimehutkin ja foolihapot on mukana menossa.... Ovistikkuihin en ajatellut (ainakaan vielä) koskea ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika samat ajatukset kuin Kristiinalla yllä. Rennolla tjot-meiningillä mennään ja kiire ei ole, mutta silti tekee mieli yrittää kunnolla samalla. Minä heittäydyn asioihin aina niin täysillä ja olen kärsimätön, että kyllä tämäkin tuntuu täyttävän mielen koko ajan. Ajattelin, että katson ensin tulevatko menkat pillereiden jälkeen ja jos niin milloin ja alan sitten toisessa kierrossa tikuttaa ovista, jotta näen, tapahtuuko sitä edes.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me odotetaan jouluun asti ja sitte ruvetaan yrittämään ja yrittäminen tarkoittaa meille sitä, että seksiä harratetaan joka ilta. Näin on tehty kahden edellisenkin kohdalla ja mies vielä edellisillä kerroilla pyysi pitämään jalkoja seinää vasten ja odotella, ettei siemenet lähe karkuun. En laske ovisksia erikseen, koska tiedän/tunnen koska ne on, mut yrityskertoja aion laskea ihan muuten vaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me aloitetaan vaan tjottailulla. Sitten kun ehkäisy jää pois.

Ensin kuitenkin pitää odottaa että alkaako kierto ihan normalisti hormoniehkäsyn jälkeen, eikä meillä silleen mikään kiire ole. Halutaan ja toivotaan tietysti molemmat kovasti että nopeasti tulisin raskaaksi, mutta se ei myöskään ole maailmanloppu jos niin ei käy.

Ei vielä olla puhuttu, että mitä tehdään jos ei ala mitään kuulua. Tai siis missä vaiheessa yritys muuttuu aktiivisesti, jos se on tarpeen.

 

Hitsi kun tuli sekava selitys :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan yritetty aktiivisesti alusta asti. Ovista olen seuraillut aamulämmöistä, yhtenä kuukautena olen tikutellutkin, mutta se ei tainnut olla oikein mun juttu. Miehellekin kyllä sanon, koska on otolliset päivät, ja ollaan pyritty niitä hyödyntämään, mutta välillä on jäänyt väliinkin. Raskaustestejä en tee ilman erityistä syytä, yhden olen vasta tehnyt, vaikka yli puoli vuotta on jo yritetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tjottailu on meillä meneillään. Elämäntilanne on sellainen, että perheenlisäys olisi enemmän kuin tervetullutta, mutta asiasta stressaaminen ja aktiivinen yrittäminen eivät oikein onnistu ihan työkuvioidenkaan vuoksi. Syksyllä yritys muuttunee vakavammaksi ja aktiivisemmaksi, kun työkuviot sen sallivat. Tjottailun suhteen fiilis on tällä hetkellä melko pessimistinen, ja ylipäätänsä raskaaksi tulemisen suhteen. Onneksi mies tsemppaa ja on ihanan optimistinen <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon kans älyttömän kärsimätön ihminen... Miehen kans tosiaan ollaan puhuttu viimeks että mennään rennosti tjot-meiningillä, mutta joka päivä vaan mulla kasvaa valtavasti tunne että eipäskunnytheti!! On siitä näköjään oikein viis päivää kun tännekin kirjotin että tjottaillaan vasta, ja mähän oonki jo alkanu tikuttelemaan kun sain ihanalta työkaveriltani hältä ylimääräseks jääneet ovistikut. :D Eli taitaa mennä niin että mies tjottailee ja mä yritän aktiivisesti :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pillereiden poisjätöstä siirryttiin varmoihin päiviin, jonka vuoksi sitten aloin tarkkailemaan kiertoa ja ovista.

Jotenkin se lipsahti siihen, että varmoja päiviä "hyödynnettiin" miten sattuu, melkeinpä alusta asti :rolleyes:

Ei olla puhuttu asiasta sitten pillereiden poisjätön, että mennäänkö varmoilla päivillä vai tjottaillaanko, jotain niiden väliltä. Tjottailua ja yrittämistä se sitten on ollut sellaisina hetkinä kun ei ole kovinkaan varmat päivät, ja silti "hoidetaan hommat" loppuun ilman keskeytystä tms. Itselläni korvien välissä ajatus on yrittämistä, mutta tavallaan jätän päätöksen siitä miehellä noissa tilanteissa, ja sillä se sitten on sekoitus varmatpäivät-tjot. Kai.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat toivotaan kovasti ja ollaan hyödynnetty otolliset päivät :pupu_1: Ja tässä yk2:ssa aloin tikuttamaan ihan sen takia, että haluan TIETÄÄ ja saadaa vahvistusta omille tulkinnoille nippailuista ja limoista. Mielestäni en kuitenkaan stressaa vaikka ajattelenkin asiaa koko ajan :grin: Joten eiköhän tämä ole niin kuin AY aika puhtaasti tämä meidän homma. Ja musta on ihanaa kun on tällainenkin yhteinen juttu :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille piti hankalan hormonikierukan jälkeen tulla rytmimenetelmä käyttöön, koska mikään muu ehkäisy ei sovi, ellei ole peräti kielletty, eikä piuhojen poikkaisu tule vielä kysymykseenkään. Kovasti tää alkaa vaikuttamaan kuitenkin joltain aivan muulta, eikä katiskan poistattamisesta ole kuitenkaan vielä kuin kuukauden päivät. :P Kierron kartoittamista varten hankittujen ovistestien tarkoitus on kääntymässä miun omassa ajatusmaailmassa päälaelleen ja molemmat hyvin tietävät mikä tätä menoa lopussa odottaa - ennemmin tai myöhemmin. Ei paineita, ei pakkoseksiä, mutta kutkuttavaa pientä piinaa, karkaavia ajatuksia, aamuhämyssä tehtyjä testejä lasten nukkuessa... Ainakin vielä kerran saatan saada uuden elämän ihmeen kokea ja nautin joka hetkestä myös ennen sitä. Mahdollisuus raskaudelle siis annetaan, jos se alkaakseen on, yrittämällä ei yritetä, hampaat irvessä ei ehkäistä; tjottaillen, mutta silti kuumeillen.

Edited by Eleia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kun alkaa yritys niin silloin tikkuillaan ja tehdään kaikki mahdollinen jotta tärppäsi mahdollisimman pian ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaa olla tällä palstalla melko yleistä se, että nainen yrittää ja mies tjottailee. :) Niinhän se taitaa monesti mennä, meillä myös. Itse en kuitenkaan tikuttele, mittaile lämpöjä, katsele kalenteria, mutta selkeästi tuntiessani ovulaation lähestyvän "viekottelen" miestä hieman enemmän. Saas nähdä miten ajan kuluminen sitten muuttaa tuota yrityksen laatua. Ajatustasolla ollaan valmiita yrittämään pari vuotta näin rennolla meiningillä, ennenkuin stressataan enemmälti (lapsia siis on jo perheessä pari ennen tätä yritystä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now