Hanttaleena

Terveydenhuoltoalalla työskentelevät odottajat

50 posts in this topic

Kauhulla odotan mäkin yövuoroja,kun nyt jo unettaa niin järkyttävästi... :blush:

Kuinkahan pian tässä jää kiinni...?? :girl_sigh:

Edited by Sofianna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen töissä kirurgisella osastolla eli isojen leikkausten jälkeistä hoitoa. Usein on infektiopotilaita, kokoajan lisääntyneesti MRSA, ESBL-potilaita, välillä hepatiittipotilaita. Hygieniahoitaja on ohjeistanut, että raskaus ei ole este näiden potilaiden hoidossa. Olen itse vuosien saatossa tullut työn kautta paljon varovaisemmaksi ja tieto lisää tuskaa-tyyppiseksi, erityisesti raskausaikana mietin monia asioita paljon tarkemmin.

Nykyisin suojaan itseni paljon tarkemmin, käytän hanskoja enemmän. Olen varovainen kaikkien eritteiden kanssa. Lääkkeitä käsittelen pääasiassa hanskoilla ja erit. raskaana ollessa tein niin.

Mieluummin haluaisin välttää jatkossa, jos raskaana vielä joskus olen, näiden pahojen infektiopotilaiden tai eristyspotilaiden hoitoa. Mutta aina se ei vaan menee niin ja toisaalta tällöin pitäisi heti kertoa töissäkin mahd. raskaudesta ja sitten taas toiset työkaverit eivät ajattele asioista samalla tavalla.

Poitsun jälkeen, kun palasin töihin takaisin, olin hetken ihan ahdistunut siitä, että mitä kaikkea kannankaan töistä kotiin. Hygianiahoitajan mukaan esim. MRSA:n lapsi saa vaikka ihan päiväkodista, minä kun itse pidän hygieniasta huolen töissä ollessani. Tosin yleinen vitsi meidän osastolla on aina se, että kuinkahan moni meistäkin on tietämättään MRSA:n kantaja. Meitä hoitajia kun ei testata. Ja sitten taas kun ajattelee, että sairaalassa hoidetaan eristyksessä ja sitten se MRSA:n kantaja pääsee kotiin ja onkin ihan tavallinen tallaaja, joka elää tavallista elämää, käy kaupoissa, uimahalleissa, missä lie.

Meillä ei tarvitse tehdä yövuoroja raskaana ollessa, mutta tällöin työ on pelkkää aamua ja iltaa, ja se vasta raskasta olikin. Kolmivuorotyö on raskasta ilman raskauttakin, ja omasta raskausajasta on muistissa juuri se, että olin tosi väsynyt. Lisäksi fyysiset kuormitukset, kaikenlaiset kumartelut ja nostot on myös asioita, jotka vaikuttavat toisinaan raskauteen. Itse jäin rv. 29 sairaslomalle, koska työtahti oli niin hektinen, fyysinen kuormitus aiheutti supisteluja, ja olin aivan kuoleman väsynyt.

 

Piti vielä lisätä, että vaikka neuvolassa aikanaan kerroinkin olevan sairaanhoitaja, töissä sairaalassa. Ei kuitenkaan synnyttämään mennessä testattu MRSA:ta. Ei sitä mielestäni siis muutenkaan testata rutiinisti keneltäkään synnyttäjältä, ainakaan Taysissa, jos ei ole ollut sairaalahoidossa 2001 jälkeen. Vai miten se nyt meni.

Edited by tiksu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään törmäsin uuteen tuttavuuteen nimittäin vyöruusua ei ole hyvä hoitaa raskaana. itse sain vapautuksen tästä paikasta.. en siis käy ollenkaan ennenkuin rakkulat kuivuneet ja poissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Työskentelen anestesialääkärinä ja tiettyjä rajoituksia työssä raskausaikana oli: en voinut hoitaa lasten ns. maski-anestesioita (joissa siis lapsi pidetään anestesiakaasun avulla unessa, mutta hengitysputkea ei laiteta vaan anestesialääkäri pitää maskia lapsen kasvoilla toimenpiteen ajan) koska siinä anestesiakaasun pitoisuudet maskin lähellä saattavat nousta hyvinkin korkeiksi ja kyse on teratogeenisesta aineesta. Samaten ns. ulkopisteanestesiat tekee joku muu, sillä noihin kuuluvat mm. ERCP-tutkimukset jotka tehdään läpivalaisua käyttäen. Päiväsaikaan tietysti eristyspotilaat (MRSA, ESBL, VRS, TB, meningiitit...) menevät jollekulle muulle hoidettavaksi, mutta päivystysaikaan iltaisin ja öisin ei sitten vaihtoehtoja ole. Eli kun on talossa yksin töissä ammattinsa edustajana, on pakko hoitaa aivan kaikki riippumatta siitä mitä pöpöjä ihmisessä on.

 

Lukea odottaessa hoidin esim. erään meningiittipotilaan tietämättä ensiksi että siitä oli kyse. Niinpä altistuin itse tuolle bakteerille varsin runsaasti kun potilasta koetin elossa pitää, laitoin hengityskoneeseen, laittelin isoja kanyyleita ja katetreja sinne sun tänne. Kun tuo meningiitti sitten nousi epäillyksi tajuttomuuden aiheuttajaksi, vedettiin suojaukset päälle. Mutta koska olin jo altistunut, otin ison kerta-annoksen antibioottia estoksi. Se siitä. Enempää ei voinut tehdä, ja tuo riitti, en sairastunut. Tosin oma valintahan se on että tähän työhän on hakeutunut, tietyt riskit nyt vain on hyväksyttävä tai sitten on vaihdettava alaa. Tottakai oma turvallisuus on se ensimmäinen asia, mutta oman alansa (ja tällä tarkoitan nyt nimen omaan omaa valintaani jossa hoidetaan niitä kaikkein sairainpia potilaita nopeasti ja ilman sen suurempaa varoitusta) riskit on tiedotstettava ja joissain kohdissa vain hyväksyttävä...

 

Ja tosiaan MRSAta ei testattu multakaan synnyttämään mennessä TAYSissa... siinä vaan olikin miettimistä että mitä vastaa kysymykseen "oletko viimeisen vuoden aikana ollut yötä sairaalassa".... lukuisiakin, mutta en potilaana.....

Edited by Nat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoisia juttuja täällä..Ei kaikkea ole tullu ajateltuakaa. Raskainta on ollut potilaan nostelu ja siirtely.. johonkin aikaan oksentelu ja lima teki erityisen pahaa(ei siis ongelmaa ennen raskautta)ja kyllä on hanskat menny visusti käteen tutkiessa potilaita. Täytyy kyllä myöntää että jännä nähdä miten pitkään voi ambulanssihommia tehdä, kuulostaa että kauhean moni ole pystynyt olemaan äitiysloman alkuun asti töissä ambulanssissa. Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee... mut katsotaan päivä kerrallaan :) Tsemppiä kaikille odottajille että jaksatta töissä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaustesti näyttää positiivista ja muakin on nyt tietysti kovasti alkanut arveluttamaan mille kaikelle sitä töissä altistuu. Olen töissä raskaalla teho-osastolla ja eniten huolestuttaa kaikki ne kymmenet eri lääkkeet, joita joudun käsittelemään. Miksi tuo typpihoito on kiellettyjen listalla? Entä saako käsitellä hylkimisenestolääkkeitä? Entä saako hoitaa potilasta joka on saanut varjoainetta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Itse työskentelin teholla, kun odotin esikoista. En tiedä sen tarkemmin miksi ei raskaana oleva saanut mennä huoneeseen, jossa oli menossa typpihoito, mutta näin mulle vain sanottiin. Tietysti myös thx-kuvia otettaessa menin kauas, niin kuin nyt ei raskaana olevankin tietty pitäis mennä. HIV- ja hepatiittipotilaita tai eristyspotilaita en oikeastaan hoitanut, koska ne huomioitiin potilaita jaettaessa. Lääkkeistä mua ei varoiteltu. Huolehdin kyllä normaalia tarkemmin, etten saanut roiskeita käsille, kun käsittelin jotain erikoisempaa lääkettä. Hanskoja käytin normaalia enemmän. Sytostaatteja ei vastaan tullut ja niitä en olisi tietenkään käsitellyt. Sun kannattaa varmaan soitella ihan teratologiseen palveluun noista hylkimisenestolääkkeistä, jos ei teillä töissä kukaan osaa sua auttaa asiassa. Varjoainetta saaneita potilaita mä ainakin hoidin ihan normaalisti, kun ei kukaan mitään varoitellut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli mieleen semmoinen, että miten teihin on suhtauduttu neuvolassa? Mä olen kokenut, etten saa oikein ohjausta oman ammatin takia ja aina kysytään, että no kun sähän tiedät nää asiat, niin ei varmaan tartte kerrata. Kyllähän varmaan tiedänkin, mutta jotenkin sitä haluaisi, että mut otettaisiin samalla tavalla kuin ihan kuka tahansa (esikoisen)odottaja. Pitäs varmaan itse sanoa, että kerro vaan, mutta kun siitä tulee jotenkin niin tyhmä olo, kun toinen sanoo, ettei varmaan tartte käydä läpi näitä asioita, ettei sit osaa sanoakaan mitään. Tosin mulla on ollut joka kerta sijainen, että sekin voi olla, ettei ne jaksa käydä läpi asioita samalla tavalla kuin vakkarit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän on ruvennu askarruttaa, kun raskaus olisi toiveissa tässä heti kun vaan tärppää, ja olen menossa kesätöihin osastolle (akuutti sisätautiosasto), jossa on mm. tuberkuloosia sairastavia, ja lääkkeitä on paljon, mm. sytostaatteja. Rupesin vain miettimään mitenhän hankala tuolainen osasto olisi raskauden kannalta, vai pitäisikö vielä yrittää ettiä toisentyyppistä kesätyötä, nyt kun työsopimusta ei kuitenkaan ole vielä allekirjoitettu?

 

Esikoinen on pitkään odotettu, enkä haluaisi riskeerata raskautta/sikiötä työskentelmällä infektiopotilaiden (eritoten tuberkuloosi) kanssa. Osastolla on myös nefrologisia ja reumaa sairastavia, ja olen ymmärtänyt että lääkkeet on aika rajuja...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaustesti näyttää positiivista ja muakin on nyt tietysti kovasti alkanut arveluttamaan mille kaikelle sitä töissä altistuu. Olen töissä raskaalla teho-osastolla ja eniten huolestuttaa kaikki ne kymmenet eri lääkkeet, joita joudun käsittelemään. Miksi tuo typpihoito on kiellettyjen listalla? Entä saako käsitellä hylkimisenestolääkkeitä? Entä saako hoitaa potilasta joka on saanut varjoainetta?

^ Itse työskentelin teholla, kun odotin esikoista. En tiedä sen tarkemmin miksi ei raskaana oleva saanut mennä huoneeseen, jossa oli menossa typpihoito, mutta näin mulle vain sanottiin. Tietysti myös thx-kuvia otettaessa menin kauas, niin kuin nyt ei raskaana olevankin tietty pitäis mennä. HIV- ja hepatiittipotilaita tai eristyspotilaita en oikeastaan hoitanut, koska ne huomioitiin potilaita jaettaessa. Lääkkeistä mua ei varoiteltu. Huolehdin kyllä normaalia tarkemmin, etten saanut roiskeita käsille, kun käsittelin jotain erikoisempaa lääkettä. Hanskoja käytin normaalia enemmän. Sytostaatteja ei vastaan tullut ja niitä en olisi tietenkään käsitellyt. Sun kannattaa varmaan soitella ihan teratologiseen palveluun noista hylkimisenestolääkkeistä, jos ei teillä töissä kukaan osaa sua auttaa asiassa. Varjoainetta saaneita potilaita mä ainakin hoidin ihan normaalisti, kun ei kukaan mitään varoitellut.

 

 

Täällä myös teho-osaston hoitaja. Meillä ainakin sanottiin esim thoraxista että 4m on raja, joten otan sit about 6metriä :grin: . Eristyspotilaita en hoida ollenkaan, magneettiin en lähe (kuulema lapsiveteen voi tulla jotain? :huh: ),kyselin vaivihkaa magneetin hoitajalta niin sanoi että heilläkin siirrytään sit muihin tehtäviin raskausajaksi. Hylkimisenestolääkkeet on nounou,samoin sytostaatit jotka nyt on muutenkin aina lääkevarovaisuushierarkian ykkösenä.Muutenkin lääkkeissa hanskat aina kädessä- Mä luulen et monessa asiassa on myös kyse varmanpäälle ottamisesta,kun ei tiedetä miten voi vaikuttaa.. :rolleyes: Kyllä mä varjoainetta saanutta potilasta oon hoitanut,mutta esim CT:n yhteydessä oon sitten pysytellyt visusti siellä seinän turvallisella puolen kuvaushetkellä.

 

Toinen asia mikä varmaan nousee myöhemmässä vaiheessa on nostot,siirrot ym. Kun eihän ne potilaat ole kaikki 50-60kg ja max 165cm...

 

Neuvolasta: ihan hyvin olen informaation saanut, ja välillä ollaan sitten puhuttu enempi "ammatillisessa hengessä" ja mun mielipide on kyllä huomioitu ihan kivasti.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedän osastoja, jossa typpihoidossa olevat potilaat hoidetaan muiden potilaiden seassa isoissa huoneissa ja typelle ei ole mitään poistosysteemiä. Ja ihan yhtälailla hoidat niitä potilaita olit raskaana tai et...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia vastauksista. Täytyy toivoa ettei ihan heti joudu kieltäytymään potilaasta niin pysyisi raskaus edes sinne viikolle 12 salassa. :D

 

Meillä on kohtuullisen paljon typpihoitoa ja potilaat hoidetaan isoissa huoneissa muiden seassa eli käytännössä kai ei ole mahdollisuutta suojautua typeltä. Mutta noilta muilta on sitten helpompi suojautua tai siis kieltäytyä hoitamasta.

 

Itse olen ajatellut etten kerro neuvolassa ammattiani, eivät tee sillä tiedolla mitään. En todellakaan tiedä raskaudesta yhtään sen enempää kuin muutkaan ihmiset ja toivon saavani samanlaista kohtelua kuin muutkin.

 

Barbababa: Tuo tilanne on kyllä hankala. Jos tulet raskaaksi niin tuskin pystyt olemaan tuollaisella osastolla töissä, vaikka paljon riippuu tietenkin siitä löytyisikö osastolta myös sellaisia potilaita joita pystyisit hoitamaan. Mitä jos soittaisit osastonhoitajalle ja kysyisit mielipidettä?

 

Kiisa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli mieleen semmoinen, että miten teihin on suhtauduttu neuvolassa? Mä olen kokenut, etten saa oikein ohjausta oman ammatin takia ja aina kysytään, että no kun sähän tiedät nää asiat, niin ei varmaan tartte kerrata. Kyllähän varmaan tiedänkin, mutta jotenkin sitä haluaisi, että mut otettaisiin samalla tavalla kuin ihan kuka tahansa (esikoisen)odottaja. Pitäs varmaan itse sanoa, että kerro vaan, mutta kun siitä tulee jotenkin niin tyhmä olo, kun toinen sanoo, ettei varmaan tartte käydä läpi näitä asioita, ettei sit osaa sanoakaan mitään. Tosin mulla on ollut joka kerta sijainen, että sekin voi olla, ettei ne jaksa käydä läpi asioita samalla tavalla kuin vakkarit.

 

Itse sain huonohkoa palvelua neuvolassa, olen myös terveydenhuollon ammattilainen. Neuvolan terkka meni jotenkin lukkoon, ei osannut vastata mihinkään eikä ottanut kantaa oikeestaan mihinkään. Jos omasta takaa ei olisi ollut tietoa, olisin ollut aika tuuliajolla.

 

Itse olen ajatellut etten kerro neuvolassa ammattiani, eivät tee sillä tiedolla mitään. En todellakaan tiedä raskaudesta yhtään sen enempää kuin muutkaan ihmiset ja toivon saavani samanlaista kohtelua kuin muutkin.

 

 

Noin itsekkin ajattelin. Mutta kun sain Kela-laput käteen niin siellä se mun ammatti vain luki. Varmaan jostain rekisteristä sinne tullut. Eli paljastui kuitenkin terkalle mun ammatti. Noh, eipä kohtelu sen enempää muuttunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ihana terkka, sanoi että terveydenhuoltoalan ammatti tuntuu pikemminkin lisäävän ahdistusta ja kysymyksiä eikä siitä ainakaan mitään apua ole. Ihan yhtälailla selittää kuin muillekin. Ja sanoipa vielä, että hänellä ei ole koskaan ollut niin ahdistunutta ja aikaaviepää asiakasta kuin eräs lääkäri. Eli tietää mistä on kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^noh tohon voin sanoa, että esikoisesta ensikäynti kesti noin 20 min ja muutenkin neuvola käynnit oli RR, punnistus, sykkeet ja ulos. Eli ei kovin aikaaviepää :girl_crazy:

Tässä toisessa oli tosi kiva terkka, juteltiin niitä näitä ja löytyikin yksi tuttu entisestä työpaikasta. Jos seuraava käynti tällä esikoisesta jo tulla terkalla on samaa maata kuin aiemmin, aion vaihtaa tuolle terkalle jolla kävin ensikäynnillä.

 

Ja niin, tällä kertaa kirjoitin heti ammatin esitietokaavakkeella. Ilmeisesti todella paljon myös terkka kohtaista miten suhtautuvat.

 

Ja itse aiheeseen; itse kun olin vielä töissä niin esimies kyllä mukavasti katsoi työtehtäviä. Ettei tule pahoja infektioita tai nostoja. Myös välillä katsottiin potilaan kannalta, onko ns. "reilua" laittaa hoitajaksi ison mahan omaava hoitaja, eli töitä jakaessa katsoi vähän taustoja. Yötöitäkin alettiin vähentämään puolivälin jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli mieleen semmoinen, että miten teihin on suhtauduttu neuvolassa? Mä olen kokenut, etten saa oikein ohjausta oman ammatin takia ja aina kysytään, että no kun sähän tiedät nää asiat, niin ei varmaan tartte kerrata. Kyllähän varmaan tiedänkin, mutta jotenkin sitä haluaisi, että mut otettaisiin samalla tavalla kuin ihan kuka tahansa (esikoisen)odottaja. Pitäs varmaan itse sanoa, että kerro vaan, mutta kun siitä tulee jotenkin niin tyhmä olo, kun toinen sanoo, ettei varmaan tartte käydä läpi näitä asioita, ettei sit osaa sanoakaan mitään. Tosin mulla on ollut joka kerta sijainen, että sekin voi olla, ettei ne jaksa käydä läpi asioita samalla tavalla kuin vakkarit.

 

Juu, ohjausta/neuvoja en juurikaan saanut, ei neuvolassa eikä synnytyssairaalassa. Äitiysneuvolassa on ollut pitkälti sama terkkari, ja lastenneuvolassa eri terkkari (molemmat mun kollegoita, meillä sama työnantaja) ja yliopistollinen synnytyssairaala on mun ex-työpaikka (ei sama erikoisala). En voi kyllä sanoa, että esikoista odottaessa olisi saanut millään lailla riittävästi ohjausta, vaan valitettavasti päinvastoin. Kyllä sitä tietyistä asioista toivoisi saavansa ihan aasta saakka asiallista ohjausta, kun en ainakaan itse vauvoista tai lapsista tietänyt siinä vaiheessa lähes mitään. Mistään asiasta en saanut kysyessäni vastausta enkä ohjausta neuvolassa, enkä myöskään synnärillä - multa ei esimerkiksi sairaalassa kysytty kertaakaan synnytyksen jälkeen kivuista taikka tarjottu kertaakaan kipulääkettä, ellen itse asiasta sanonut. Myöskään imetystä taikka vauvan käsittelyä ei ohjattu kertaakaan, kun vissiin oletettiin mun kysyvän, jos jokin aihepiirissä on epäselvää.

 

Mun kahdella lääkärikaverilla oli tismalleen samat kokemukset esikoisen odotus- ja synnäriajasta, joten tämä 'alaterrori' lienee todella yleistä kaikilla hoitoalan ja lääketieteen alan ihmisillä.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

^tuosta neuvonnasta. OT:ta hieman.. :girl_crazy: muistan opiskeluajoista kun selitin yhdelle potilaalle ummet ja lammet ihan kaikesta mitä nyt kyseisestä tapahtumasta nyt voi vaan keksiä. Sitten tuli lääkäri käymään ja sanat "terve! mitäs sä täällä teet. mOmma tässä on mun kollega". Vähän punastutti ja aloin heti miettimään mitähän sitä olisi tullu höpöteltyä. Jos oisin tiennyt ammatin, olisin varmaan puhunut vähän vähemmän. Mutta eipä häntä haitannut ja samaa linjaa jatkanut töissä. Kyllä sieltä tulee nopeasti potilaalta takas, "et joo, joo kyllä mä tiedän" jos liikaa alkaa tutusta aiheesta puhumaan.

 

Ja omasta kokemuksesta tiedän että vaikka olisi hoitoalalla niin ei sitä koko alan ohjeita yms. muista/tiedä, joten tyhmiä noi olettamukset että kyllä noi tietää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja kyllä siinä pää usein tyhjenee ja tyhmentyy itsekin, kun on synnyttänyt, että silloin viimeistään pitäis kiinnittää huomiota ohjaamiseen ihan nollasta. Kyllä mä ainakin sanon sitten, jos joku asia on turhankin selvää.

 

Mä oon onneks saanut todella hyvää ohjausta ja tietoa, mutta mies sano, että ekassa neuvolassa jäi joku juttu vähän epäselväks, kun me terkan kanssa juteltiin enemmän ammatillisesti. Kyllä mä ainakin ohjaan osastolla lääkäreitä ja hoitajia ihan samalla tavalla kun muitakin. Tietysti pitää katsoa koko ajan kaikkien kanssa, että miten se vanhempi ottaa vastaan tiedon ja näyttääkö turhautuneelta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi tehovalvonnassa työskentelevä sairaanhoitaja. Kun tulin ulos kaapista, niin sain kyllä heti vapautuksen eristyspotilaiden hoitamisesta. Yövuorotkin vähenevät loppua kohden. 

 

Kysymys muille kanssasisarille, millä raskausviikolla jäit pois töistä ja miksi? 

Itsellä on nyt se tilanne, että viikkoja tällä hetkellä 26+ ja rasituksessa alkanut supistelemaan (kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään). Kävelytahtini on hidastunut huomattavasti ja kaikki raskas (nostot yms) tuntuu aiheuttava supistuksia. Hb:n lasku ja tämä kuumuus saa olon todella vetämättömäksi. Olen nyt ollut viikon sairaslomalla supistelujen vuoksi ja mietinkin tuleekohan työnteosta enää mitään. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla nyt viikkoja tuo 24+2 ja nyt jo alkaa tuntua, että ei jaksaisi pitkään enää. Että ihan reippaasti haet sitä saikkua vain lisää, jos tuntuu että noilla viikoilla alkaa supistelemaan ja kipeytymään töissä. Joku lääkäri joskus fiksusti sanoi, että jos töistä palautumiseen menee monta tuntia töiden jälkeen, ei ole tarkoituksenmukaista olla pakolla töissä.

 

Esikoisesta muistan jääneeni saikulle 32+6 ja nyt tuntuu, etten jaksa siihen asti, vaikka äitiysloma alkaakin siitä muutaman päivän päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen töissä yliopistosairaalassa vuodeosastolla. Työ on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta, infektiopotilaita ei onneksi kuitenkaan ole erityisen paljoa. Mutta meillä osastolla linjana se, että kaikkia muita potilaita raskaana olevat hoitavat paitsi vyöruusuja ja jos tulisi joku sytomegalovirusta kantava potilas. Työkaverit olleet hirmu ymmärtäväisiä, etten osallistu niihin kaikkein raskaimpiin nostoihin. Yövuoroja en ole terveydellisistä syistä tehnyt vuoteen. Viikkoja nyt 20+2 ja olen sairaslomalla tällä hetkellä supistusten vuoksi. Kohdunsuu onneksi hyvin kiinni ja ehkä tämä lepo alkaa vähitellen vaikuttamaan niin, ettei kotona touhuillessa koko ajan supistele. Haluaisin kuitenkin vielä hetkeksi mennä töihin, jos vaan fysiikka antaa periksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli vaan mieleen, että kehoitetaanko hoitoalalla työskenteleviä käymään raskauden suunnitteluvaiheessa verikokeissa tai muissa testeissä varsinkin, jos työskentelee mainituilla infektio-osastoilla esimerkiksi? Vai jääkö asiat oman harkinnan varaan? Vanha keskustelu, mutta kiinnostaisi tietää..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ei tarvitse. Kysyin myös viimeksi neuvolassa, että tarvitseeko synnärillä mainita hoitavansa työkseen infektiopotilaita: ei tarvitse

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos vastauksesta. ;) Asia on vähän sellainen, mitä ei viitsi työmaalla ainakaan kysellä, jos ei nyt välttämättä halua paljastaa vauvasuunnitelmiaan. Tosin olisihan asiasta ehkä voinut suoraan soittaa neuvolaan, mutta kiva että täältä viitsitään kuitenkin vastata. Onkohan sitä jotenkin neuroottisempi, kun on tällä alalla töissä.. tieto lisää tuskaa vai miten se meni. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now