Posted January 29, 2012 · Report post En tiedä kuuluuko tämä asia erikoislasten otsikon alle, joten tämän saa siirtää paremman otsikon alle jos tarvitsee. Minkälaisia kokemuksia vaukkareilla on lapsen Asperger-oireyhtymästä tai muista autismin muodoista? Kuinka ne on havaittu ja miten niitä on tutkittu? Missä iässä diagnoosi löytyi? Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 29, 2012 · Report post Minulla erityisluokanopettajan on kokemusta tämän tyyppisten lasten opettamisesta. Opettamillani lapsilla muistaakseni nuorin on diagnosoitu n. 2vuoden iässä, vanhimmilla diagnosointiin on saattanut kuulua kymmenenkin vuotta. Usein näissä tapauksissa, kun diagnosointi viivästyy on kyse vain "tarkan diagnoosin" saamisesta, tuen tarve erilaisiin tilanteisiin ja kehitykseen huomataan lähes poikkeuksetta selvästi ennen kouluikää. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 11, 2012 (edited) · Report post Mulla on 7-vuotias tytär, jolla Aspergerin syndrooma. Oon luvannut hänelle, etten hänen asioistaan netissä kovin julkisilla palstoilla kirjoittele, mutta jotain tuosta tutkimusten ja diagnosoinnin etenemisestä voisin kertoa, kun ei mene kovin yksityiskohtaiseksi hänen erityisvaikeuksistaan puhumiseksi. Eli en usko että häntä itseään haittaa lukea näitä netistä. Elikkäs meillä neurologiset tutkimukset lähtivät alunperin käyntiin siten, että me vanhemmat otimme tytön erikoislaatuiset käyttäytymisen ja puheen piirteet puheeksi 3-vuotisneuvolassa. Tätä ennen vain yksi muu ihminen meidän lisäksemme oli sanonut huomanneensa tytössämme jotain erityistä/poikkeavaa. Eräs puheterapeuttituttumme oli kiinnittänyt huomiota tytön omintakeiseen puhetyyliin (puhui huoliteltua kirjakieltä, venytti joitakin sanoja, mukana myös jonkin verran ekolaliaa eli kaikupuhetta) ja mainitsi, että tästä kannattaisi mainita lastenneuvolassa. No, muutaman kuukauden kuluttua tuosta tyttö olisi mennyt täysin normaalista lapsesta läpi siinä neuvolan 3-vuotisseulassa. Meidän vanhempien kertomusten perusteella sai kuitenkin lähetteen keskuslastenneuvolaan, josta sitten lopulta muutaman kuukauden kuluttua sai ensimmäisen ajan Taysin lastenneurologian päiväosastolta tutkimuksiin. Psykologi, toimintaterapeutti ja lääkäri tutkivat tyttöä muutamaan otteeseen 1,5 vuoden ajan. Diagnoosiksi tuli tuolloin "Neurologiset erityisvaikeudet, autismikirjon piirteet", mutta varsinkin tytön sairaalapsykologi, joka häntä eniten noista hoitavista henkilöistä tapasi ja tutki, oli vahvasti Aspergerin kannalla jo tytön ollessa 3-vuotias. Lääkäri ei tuolloin kuitenkaan ollut vielä valmis As-diagnoosia tekemään. Onhan se toki tytöillä poikia harvinaisempi syndrooma, eikä sitä aina ennen kouluikää tehdäkään. Pääasia kuitenkin oli, että jokin neurologisten erityisvaikeuksien diagnoosi tuolloin tuli, ja tyttö pääsi toimintaterapiaan, jossa kävikin 3 vuotta. 5-7 vuotiaana häntä ehtivät tutkia myös perheneuvolan lastenpsykiatri ja psykologi. Diagnoosilitaniaan lisättiin "uhmakkuushäiriö" jossain vaiheessa, kun tytön karkailutaipumus oli pahimmillaan (n. 5-vuotiaana). Nyt 7-vuotiaasta sitten viimeisimmässä hoitopalaverissa kahden lääkärin, psykologin ja sairaanhoitajan kanssa meille sanottiin, että lisätutkimuksia ei enää tarvitse tehdä, vaan Asperger-diagnoosi voidaan tehdä aikaisempien tutkimusten + uudempien anamneesien perusteella. Eli se olisi sitten vihdoin siinä! Vielä silloin kolmen vanhan kohdalla ajattelin, ettei sillä mahdollisella tulevalla diagnoosilla olisi juurikaan merkitystä, kunhan lapsi saisi kaiken sen tuen, kuntoutuksen ja hoidon, mihin hänellä on oikeus ja mistä hänelle olisi hyötyä. Mutta vaikka tyttö onkin saanut toimintaterapiaa ja muuta viikottaista kuntoutusta ilman As-diagnoosiakin, ja noista kuntoutuksista on ollut äärettömän paljon hyötyä niin motoristen, tunne-elämän kuin käytöstaitojenkin harjoittelussa, niin nyt ymmärrän, mitä muuta hyötyä tarkasta diagnoosista voi olla: ympäristön on tällöin "pakko" ymmärtää sitä diagnosoitua ihmistä paremmin. Enää häntä ei toivottavasti tule niin moni ihminen enää pitämään huonotapaisena, huonosti kasvatettuna, tahallisesti ilkeänä tms. ja näin loputtomasti moittimaan, latistamaan ja masentamaan häntä, kun on tuo varma, tarkka diagnoosi, joka kertoo, että hänellä on pysyvä neurologinen häiriö. Siis sillä tavalla pysyvä, että sitä poikkeavuutta aivoista ei koskaan saa pois, mutta moniin juttuihin pystyy kuntoutuksella, ohjauksella, ennakoinnilla ja juuri tuolla ymmärtämisellä vaikuttamaan positiivisella tavalla, jos vain on oikeat työkalut ja tietoa käsillä. Muhun voi ottaa yksärillä yhteyttä, jos joku toinen As-lapsen vanhempi kaipaa juttelukaveria! Asutaan Tampereella ja vertaistuki vois joskus olla itsellenikin tarpeen. Tosin vietämme melko puuhakasta elämää, enkä ole esimerkiksi Leijonaemojen iltamiin vielä koskaan ennättänyt... Edited March 11, 2012 by poimulehti Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 12, 2013 · Report post Onkohan täällä muita? Löytyisikö tukea vanhemmilta? Meidän pojalla on virallisesti Asperger-piirteitä, epävirallisesti asperger. Toistaiseksi ei diagnoosia ole annettu, koska sitä emme ole tarvinneet. Käydään toimintaterapiassa ja kovasti valmennetaan poikaa nyt eskariin jonne olisi menossa ensi syksynä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 24, 2013 · Report post Oletko Rae käynyt aspalstalla? Siellä on erikseen osio Aspergerlasten vanhemmille. Meillä on myös piirteinen poika, toistaiseksi vielä ilman virallista diagnoosia. Itse alan miettimään jo päivä päivältä enemmän AD/HD:ta, kuin ns. aktiivista aspergeria tai mitä nuo nyt nykyisen luokituksen mukaan sitten olisivatkaan. Pojalla on paljon jumitusta ja ekkoja. Puhe on todella pikkuvanhaa, suu käy koko ajan, mutta puhe ei ole vuorovaikutteista ja muisti on ihan mieletön. Ottaa kontaktia vähän liikaakin, eikä vierasta yhtään ketään. Meillä on tyypilliset ongelmat syömisten ja nukkumisten kanssa, sekä nuo uhmaiän kaltaiset raivarit ovat jatkuneet nyt jo kaksi vuotta, eikä loppua näy. Minkä ikäisenä teillä noita piirteitä huomattiin? Kuka huomasi? Jos haluat, voidaan kirjoittaa myös privana. Vertaistuki tulisi todella tarpeeseen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 6, 2013 · Report post Ihanaa, että jollain muullakin! Tänään taas ollut sellainen päivä että huh,huh. Tuo selvittely lähti ihan sillä, että minä soitin neuvolapsykalle, kun en jaksanut enää jatkuvia tappeluita lapsen kanssa. Millään jaksanut vääntää siitä, että sillä ei ole väliä laittaako ensin oikean vai vasemman käden hanskan käteen ja ihan mistä vaan pikkuasiasta. Siellä alettiin tutkia ja toimintaterapian arviossa tuli sitten tarkemmin ne piirteet esille. On tuo sillätavoin helpottanut omaa oloa, että tietää miksi niin ja näin ja miten ne rutiinit on niin tärkeitä ja miten voi jäädä jumittamaan ties mihin asioihin. Mutta on se myös pirun raskasta. Meillä on paljon jumitusta, pojalla on myös todella hyvä muisti ja ilmeisesti älliäkin aika paljon. Tykkäisi lukea paljon, varsinkin aiheesta mikä sillä hetkellä kiinnostaa. Kosketusyliherkkyyttä, liikeaistimuksessa ongelmia jne jne. Ja ne syömisen ongelmat... Meillä taas ei oteta kontaktia, hirvittävän arasti tuo lähestyy ketään. Kaipaa kavereita mutta ei oikein osaa toimia sosiaalisissa suhteissa. Paljon on ongelmia tunteiden kanssa ja toisten tunteiden huomioimisessa. Nyt pojalla on ilmeisesti 6v uhma, joka pahentaa tilannetta entisestään. Ei voi olla lapsellakaan hyvä olla, kun kokoajan kiukuttaa ja kiukuttelee. Pitäö heittaa Holley privaa jossain välissä. Vertaistukea todellakin tarvitaan! Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 7, 2013 (edited) · Report post Muoks. Äh, en kuitenkaan halua julkisesti näin paljon omaa lasta ruotia. Edited November 7, 2013 by ireis Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 8, 2013 · Report post Meillä lähti tutkimukset käyntiin tuon reilu 3v osalta..Mulle saa heittää yv jos haluaa privana jutella.Meillä mm. rutiinit,hokeminen,epäsosiaalisuus,pikkuvanha puhe,kirjaimellisuus,aistiherkkyydet,ruoka ja pukeutumisongelmat yms. Nyt vaan odotellaan että nää perustutkimukset saadaan päätökseen ja kuullaan mielipidettä ja mitä meinaavat tehdä jatkon suhteen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 7, 2015 · Report post Minun on esikoisella Aspergerin syndrooma. Nuorimmalla tuntuu olevan piirteistöä, mutta huomattavasti lievemmin.. Huomasin lapsessani erityisiä piirteitä jo hänen ollessaan 1v, ja puhuin asiasta neuvolassa kunnes hän pääsi tutkimuksiin ollessaan 3v 8kk.. AspergerPIIRTEET todettiin hänen ollessaan 5v ja Aspergerin syndrooma 9v:na sairaalan osastojakson tutkimuksissa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 30, 2015 · Report post Aika hiljainen ketju taitaa olla tämä. Tulin nyt tähän ketjuun, kun meidän poika (5 vuotta) on asperger-piirteinen ja jatkotutkimuksia tulossa. Lähinnä ongelmana huumorintajun puute ja veljen kiusaaminen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted October 11, 2015 · Report post Tulen myös mukaan, vaikka hiljaista onkin. Meillä ei vielä diagnoosia, mutta asperger-epäily Share this post Link to post Share on other sites
