Sign in to follow this  
Followers 0
Hanku

Entisen syömishäiriöisen raskaus

31 posts in this topic

Hei,

 

Löytyykö muita entisiä/toipuvia syömishäiriöisiä?

 

Olen toipuva syömishäiriöinen (bulimia ja ahmimishäiriö). Toiveissa olisi, etten raskausaikana lihoisi kovin paljon (laihdutusurakka jäi kesken, kun plussa tulikin niin nopeasti) ja mielelläni juttelisin ravintoterapeutin kanssa raskausajan ravinnosta, koska oma syöminen on ollut niin pitkään häiriintynyttä. Onko jollain kokemusta, miten neuvolassa suhtaudutaan, ja pääseekö neuvolan kautta ravitsemusterapeutille?

 

Miten olette pärjänneet ruoan, muuttuvan vartalon ja mielialanvaihteluiden kanssa raskausaikana?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei Hanku,

itselläni ei ole mitenkään lääkärin diagnosoimaa syömishäiriötä koskaan ollut, mutta olen reilun kymmenen vuoden ajan enemmän ja vähemmän kipuillut syömisieni ja painoni kanssa. Osin ihan suotta, täysin vääränlaisen kehonkuvan ja ulkopuolisten ihanteiden paineesta, ja kouluajan kiusaamisen seurauksenakin varmaan osittain. Eli siis painoa ei aikanaan edes ollut liikaa, korkeintaan olin normaalin painoindeksin ylärajoilla, en vielä ylipainoinen. Mutta syöminen jäi minimiin, lenkkeilin ja jumppasin kuin hullu, ja seurauksena paino putosi sinne "normaalin" alarajan tuntumaan, mikä ei sinänsä ole liian vähän, mutta tapa jolla sen pudotin oli kaikkea muuta kuin terve. Ja olo sen mukainen. Hemoglobiini putosi, ja sairastelin paljon.

Nykyään painan 30kg enemmän kuin silloin laihimmillani, ja nyt olen sinut itseni ja kroppani kanssa ja yritän tässä hiljalleen muuttaa elämäntapoja ja ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan, ja samalla pudottaa painoa ihan terveydellisistä syistä. Ja nyt näyttää ensimmäistä kertaa, että tämä tulisi onnistumaan, koska kyse ei ole mistään pikadietistä tai ulkopuolisten paineiden alla laihduttamisesta. Ja samaan aikaan lapsi olisi tervetullut, joten olen tässä mietiskellyt samantyylisiä asioita kuin sinäkin.

 

Minä aion neuvolassa jutella asiasta sitten joskus kun ja jos raskaaksi tulen. Ja uskon kyllä, että sieltä tarvittaessa ohjataan ravitsemusterapeutin puheille, ainakin jos sitä itse pyytää. Hyvähän se vaan on, että odottava äiti haluaa elää terveellisesti, onhan se vauvankin kannalta aina parempi. Näin minä ainakin ajattelen ja uskon neuvolan tätienkin ajattelevan. ;)

 

Tsemppiä sinulle Hanku tämän asian kanssa, ja toivottavasti käyt jatkossa kertoilemassa miten neuvolassa suhtauduttiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moros Hanku,

 

Mulla ei raskauden aikana ollut mitään lääkärin tekemää diagnoosia ahmimishäiriöstä. Kuitenkin sitä oli jatkunut jo 14 vuotta. Sain muistaakseni neuvolan tai naistenklinikan kautta lähetteen ravitsemusterapeutille raskauden keskivaiheilla. Painoa oli tullut tuossa vaiheessa jo 21 kg ja mulla todettiin raskausajan diabetes. Aika hassua sinänsä, sillä vaikka mulla oli tuolloin tosi paha ahmiminen päällä. Kun sain raskaudesta tiedon niin se ahmiminen loppui kuin seinään. Kertaakaan raskauden aikana en ahminut enkä syönyt muutenkaan mitään mikä olisi ollut pahasta lapselle.

Ravitsemusterapeutti antoi mulle ohjeen miten syödä oikein raskauden aikana. Ennen synnytystä olin tiputtanut nuo 21 kg, jotka oli jo tulleet. Se oli kuulemma ihan ok eikä vaaraksi vauvalle. Synnytyksen jälkeen painoin 3kg vähemmän kun raskaaksi tullessa :lol:

 

Ota rohkeasti asia puheeksi neuvolassa, saat varmasti sitä kautta apua tilanteeseesi. Itse odotan tällä hetkellä lähetettä lapinlinnaan syömishäiriöistenklinikalle ja jonkinlaista diagnoosia ahimimiseeni. Voimia sinulle :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole häiriödiagnoosia, mutta mun suhde ruokaan on ollu pitkään häiriöinen. Kehonkuvani on lisäksi melko rikki, joten painonnousu ja jatkuva punnitseminen ahdisti alkuun aika lailla. Kerroin terkalle, että kasvava kroppa ja painonnousu ja sen "kyttääminen" on paha paikka ja juteltiin siitä silloin. Sen jälkeen terkka muisti aina sanoa painosta, että hyvin on noussu ja muuta kannustavaa.

 

Olin pitkään ihan OK raskauden jälkeenkin, mutta nyt on taas löysistynyt kroppa ja läskit alkaneet vähän ahdistaa. Samoin syömiset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Entinen anorektikko ilmoittautuu. Odottelen kauhulla ekaa neuvolaa, kun en haluaisi tietää painostani mitään. En ole pariin vuoteen käynyt vaa'alla, kun olen todennut parhaaksi pysyä erossa siitä. Pari vuotta sitten kun tulin käyneeksi pitkän tauon jälkeen, laihdutin puolessatoista kuukaudessa 10 kiloa, kun en pitänyt painolukemasta (vaikka ulkonäkö oli ihan ok). Ajattelin ehdottaa neuvolassa, että hoitaja kertoisi painosta vain painon muutoksista tai jos painolle pitäisi tehdä jotakin, mutta ei mainitsisi varsinaista painolukemaa.

 

Vartalon huima muuttuminen stressaa jonkin verran. Ajattelin sallia itselleni kaikenlaiset vaateostokset nyt, ettei ainakaan homssahtanut ulkonäkö lisäisi ulkonäköpaineita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Painoa ei ole pakko mitata neuvolassa lainkaan, sitä ei tarvitse laittaa neuvolakorttiin näkyville tai voidaan keskustella painosta vain joko painon muutoksena grammoissa tai ihan vain tyyliin sopivasti/riittävästi/jne.

 

Meillä kohta kuusi täyttä viikkoa, muakin painoasiat ahdistaa. Ei kovin paljon, mutta ahdistaa kumminkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sovittiin hoitajan kanssa, että se punnitsee, eikä mun tarvitse tietää painosta mitään, paitsi jos sen muutos on jotenkin mainitsemisen arvoista. Satuin kuitenkin näkemään, kun se piirsi numerot äitiyskorttiin. Ja nyt sitten on ihan kamala olo. Mä olin paljon painavampi kuin kuvittelin, 7 kiloa enemmän. Mä voisin olla tämän painoinen loppuraskaudessa. Ja nyt sitten ei saisi laihduttaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sä olet juuri sopivan painoinen nyt ja ET saa alkaa laihduttaa saati lopettaa syömistä. Ajatusleikki: olisit loppuvaiheessa ja nyt sen 7 kiloa painonnousua kerännyt raskauden aikana niin se ois vielä aika vähän, kun vähintään kuusi pitäisi normaalipainoiselle odottajalle tulla. Sitä paitsi, sun kehosi rakentaa nyt uutta elämää. Se tarvitsee ravintoa siihen hommaan.

 

Paino on vain numero! VAIN numero!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos, Drusilla. Mun pitää yrittää takoa tota päähäni. Ja voinhan mä silti yrittää syödä vähän kevyemmin, en nyt varsinaisesti laihduttaa, mutta ainakin katsoa, ettei sitä painoa enää tule kymmentä kiloa lisää. Ja vastedes mä en edes katso sitä äitiyskorttia. En mä halua tietää, kun peilikuvan ja vaatteiden kanssa tulen toimeen, mutta lukujen kanssa en.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin yksi vammainen syöjä. Raskausaika oli mukavaa luvallisen mahan kanssa, mutta nyt haluisin jo voida laihduttaa, enkä voi kun imetän vielä. <_< Oon joutunut syödä kunnolla koko ajan, koska maidon riittämisen kanssa oli vähän ongelmia, ja oon nyt sitten vähän isompi kun normaalisti. Alkaa jo hiukan ahdistaa mennä mihinkään "näkyville". Mulle paino ei oo pelkkä luku, koska peilikuvakin on ongelma.

Mulle vaan sanottiin neuvolassa että voivat järjestää ajan jollekin jolle voi jutella, mutta muuten asiaan ei puututtu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mulla sama. Jopa niin, että yritin heti raskauden jälkeen palata normaaliin ruokavalioon sillä seurauksella, että imetys lähti heti takkuamaan. Sitten oon vaan syöny aina, kun on mieli tehnyt ja nyt oon edelleen semmosissa lukemissa, etten viihdy. Yhtään. Oon nyt vähitellen taas alkanu kiristelemään ruokien kanssa, mutta yrittänyt pitää maltin hommassa. Vaatekaupassa ahdisti pariin otteeseen isosti, kun semmoset vaatteet, joita olisin tykänny ostaa ja pitää ei mennykkään päälle. Se luku on mulle its. as. ihan yks hailee, kunhan peilikuva ois mieleen. Mää voin ihan rauhassa painaa 75 kiloa, jos peilistä näkyy hyvä kroppa. Mutta nyt ei näy, lihakset jossain ja läskiä vaan. Paino on vain numero.

 

Raskausaikana pitää syödä ja pitää mielessä, että hyvä ja tasapainoinen ravitsemus on sikiön etu. Kymmenen kiloa ei ole vielä edes suuri painonnousu raskausaikana, kun vauva, istukka, lisääntynyt verivolyymi ja lapsivesikin painaa yhdessä 6-8 kiloa.

 

Millähän sitä sais päänsä siihen moodiin, että on ihan nätti, hyvä ja arvokas, vaikka onkin vähän pulskempi kuin ennen.

 

Yks juttu vielä: raskaus ei ole aina mennyt sitä paremmin, mitä vähemmän paino on noussut. Se painon kyttääminen ei ole syömishäiriöiselle hyvä juttu muutenkaan, saati sitten odottajien keseken välillä esiin tuleva "kilpailu" siitä, kenen paino on noussut raskausaikana vähiten. Paino nousee yksilöllisesti ja niin kauan, kun ollaan terveen puolella sillä tuleeko 8 vai 18 kiloa ei ole MITÄÄN väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taidan kuulua tähän porukkaan.

 

Olen varmaankin toipumisasteella vaikka luulin asian jo kadonneen. Olen aikoinaan rääkännyt itseni tiputukseen, kun näin itseni niin lihavana. Olin sairaalloisen laiha. Nyt olen ylipainoinen ja yritän voida hyvin. Tiputin tuossa 40 kiloa ja mielestäni näytin hirveälle. Mitä enemmän tiputin niin sitä enemmän peili näytti. Ravitsemusterapeutin kynsistä olen onnistunut useasti luistamaan, aina vaan peruutin ajan :unsure: Nyt kuitenkin yritän ottaa järkeä käteen ja ajatella tuota kyytiläistä myös, viikon päästä on neuvola ja taidan asian ottaa puheeksi.

 

Tosiaankin, minulla myös jäi pudottamisurakka vähän kesken kun plussa pärähti.

Edited by Maro

Share this post


Link to post
Share on other sites

Selvisi, että täälläpäin ainakin pääsee ravintoterapeutille halutessaan. Muutenkin terveydenhoitaja oli vallan ymmärtäväinen. Sanoi, ettei paino ole raskaudessa oleellisin asia.

Minulla on tavoitteena, ettei raskaus toisi kuin muutaman lisäkilon ja käyttäisin varastojani vauvaan senkin edestä. Mutta ei tällaisia suunnitelmia varmana juuri kannata tehdä, nyt on vauva tärkein.

Tällä hetkellä painon kurissa pitäminen ainakin on helppoa, kun oksennan joka päivä. Yllättävää kyllä, oksentaminen "hyvän syyn vuoksi" ei olekaan niin kammottavaa kuin bulimiaoksentaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alku näytti lupaavalta, mutta sitten tyssäsi, kun maha on kasvanut valtavasti (viikolla 23 näytti terkan mukaan uudelleensynnyttäjän mahalta viikon 27 tietämissä) ja paino on 15 kiloa yli normaalipainon. Mä en halunnut painostani tietää mitään, mutta nyt oli pakko puhua neuvolassa siitäkin.

 

Ahdistaa. Ihan suunnattomasti. Kyllä mä syön edelleen, mutta kevennyslinja lähti välittömästi liikkeelle, ja lenkit lisääntyivät. Mielessä asia kiertää vähän väliä, ja peili, joka näytti ennen neuvolakäyntiä ihan siedettävältä, alkaa olla vihollinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä voin valitettavasti sanoa että olen melkein kaikkea mahdollista ruokaan liittyvää häiriötä sairastanut. :(

 

Kerroin asiasta heti neuvolassa, ja sanoin että minulle on vaikeaa tulla punnituksi juuripa samaisesta, syystä kun pelkään muuttuvani taas "hulluksi". Olemme sopineet että kun minua ahdistaa minun ei tarvitse katsoa vaakaa, eikä tarvitse painosta juuri silloin puhua. (tosin painoa minulla on noussut sen 400g tähän mennessä punnittu viikolla 12+2. Nyt menossa 14+6)

 

Itse tunnistan oireista että taas on "hulluus" iskemässä lahdutin keväällä, ja kesällä huomasin olevani taas pikatiellä hulluuteen. (punnitsin itseni alasti joka vessassa käynnin yhteydessä :mellow: ) Lopetin laihduttamisen tavoitteelisesti, ja jatkoin terveellistä elämäntapaani ilman vaakaa. 2kk myöhemmin huomasin olevani raskaana. Hieman jännittää miten tämä raskaus edistyy. Toiveeni olisi se ettei painoni nousisi liikaa, jotta synnytyksen jälkeen en romahda vanhoille tavoilleni, oli se sitten ahmintaa tai näännyttämistä... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoliväli ohitettu, neuvolassa ihmettelivät kun ei paino vaan noussut ja jotain mutinaa ravitsemusterapeutista. En siis ole siellä sittenkään kertonut ongelmasta, jotenkin hävettää. Välillä on niin paha ihminen olo että itkettää.

Mä en todellakaan halua pikkuiselle mitään pahaa, olen jopa lisännyt pienen iltapalan ruokailuun. Nyt näyttää siltä että vaaka alkaisi näyttää isompaa lukua ja mulle tulee tuskan hiki asiasta. Mä en kestä jos paino nousee mutta tiedän että se on ihan normaalia ja todennäköisesti se paino tästä nousee kun raskaus etenee.

 

Onko ideoita miten saan itseni uskomaan että näin tämän kuuluu mennä ja nyt ei saisi kauheasti tarkkailla syömisiä? Pakko varmaan tästä on neuvolassakin puhua :unsure:

 

Olen jo miettinyt että kuinka paljon voin sitten kuntoilla kun pieni syntyy ja miten muokkaan ruokavalion imetyksen jälkeen. Ja kuitenkin mua surettaa kun ajattelen näitä asioita enkä keskity täysillä tähän olotilaan ja kasvavaan masuun. Ihanaa kuitenkin etten ole ainoa jolla on tämä ongelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ puhu vaan neuvolassa, sitä varten se on. Meillä ainakin pääsisi neuvolapsykologille ja ravitsemussuunnittelijalle, jos kokisi tarpeelliseksi ja sulle kyllä suosittelisin. Jatkuuko teillä lapsen neuvola samalla terveydenhoitajalla? Varsinkin silloin olisi hyvä puhua näistä jo nyt, jos aavistat että tilanne jatkuu synnytyksen jälkeen.

 

Omasta tilanteesta: alussa aavistelin, että tulee ahdistamaan, mutta yllättävän vähän ainakin tähän mennessä. Maha on vielä melko pieni eikä ole mitenkään tiellä, enemmänkin se tuntuu hyvältä. Painonnousu tähän mennessä ok, mulla olisi ihan oikeasti varaa olla tulematta paljon. Syömiset on ihan normaalit, mitään erityisiä mielitekoja ei ole ollut paitsi ihan alussa (silloinkin se oli jotain jäävuorisalaattia ja viinirypäleitä) mikä varmasti helpottaa omaa oloa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä en tiedä jatkuuko samalla terkkarilla mutta luulen niin. Mulla tosiaankin on alkanut tää "häiriökäyttäytyminen" jo yli kymmenen vuotta sitten. En vaan näe peilistä sitä ihmistä joka siellä todellisuudessa on. Nyt tilanne on kuitenkin suht raiteillaan kun olen ymmärtänyt tämän vaivan ja en edes yritä näännyttää itseäni.

 

Koville se ottaa kun muodot pyöristyy juuri kun pääsin siihen painoon jossa halusin olla. Mutta lupasin itselleni että vasta imetyksen jälkeen saan palata entisiin suunnitelmiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllättävän hyvin kaikki on sujunut näin puolenvälin yli. Oksentaminen ei ollutkaan niin kauheaa, koska syynä oli raskaus eikä henkinen paha olo. Tähän mennessä paino ei ole lähtenyt vielä nousuun, mutta en pelkää sitäkään ainakaan hurjan paljon. BMI:ni on siis 34, joten painon ei tarvitsekaan nousta. Olen käynyt edelleen psykologilla koko raskauden ajan terapiassa, ja imetyksen jälkeen ryhdyn laihduttamaan sillä olen saanut syömisongelmani talttumaan ja hoidan aktiivisesti siihen vaikuttaneita syitä. Tällä hetkellä tärkeintä on vauvan hyvinvointi, sen ajatuksen voimalla saan torpedoitua syömishäiriöpeikot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on vähän helpottanut raskauslaskurin painonkertymäjana (Raskauslaskuri ) ja samoin jostakin vastaantulleet taulukot siitä, paljonko painon lisäyksestä menee kohdun kasvuun, istukkaan, verimäärän lisääntymiseen jne. Jos ylipainoisillekin suositellaan vähintään 6 kilon painonlisäystä, se olisi ihan ok.

 

Mutta oma paino ei silti tunnu kivalta. Kotona ei sattuneesta syystä ole vaakaa, joten seuraava punnituskerta on edessä viikon päästä neuvolassa. Viime käynnin - siis sen, jolloin valkeni järkyttävä painonmuutos - jälkeen ruokailuista on jäänyt pois kolmasosa, lenkit ovat pidentyneet ja viikottaisen salikäynnin sijaan on kaksi salireissua viikossa. Toivottavasti noista on tullut jotakin tulosta. Ainakin nyt on parempi olo, kun kuntoilusta on tullut reippaampi olo, ja käsissä näkyy taas lihaksia. Mutta se on varmaa, että vanhat ajatukset kiertävät loppuraskauden mielessä ja suunnitelmat raskauden jälkeiseen painonpudotukseen alkavat kiertää yhä useammin päässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tajusin taas, miten pienestä voi vääristynyt ajatusketju lähteä liikkeelle. Mulla vaihtui neuvolassa hoitaja, ja uusi oli sitä mieltä, että painossa ei ole mitään vikaa ja sokerirasitustesti (johon sen edeltäjä määräsi) on ihan turha, kun paino on niin hyvä. Mutta sen verran olin stressannut, että ensimmäistä kertaa paino oli tippunut. Tosin vain sata grammaa parissa viikossa, mutta kuitenkin. Ton uuden hoitajan kommentin jälkeen tuntuu taas mieli paljon paremmalta. Tosin kyllähän sekin kivalta tuntui, kun paino ei ollutkaan noussut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkan monologia: nyt vaihtui taas hoitaja, ja uusi alkoi sitten kauhistella jouluista painonnousua. En halunnut tietää, paljonko se oli.

 

Raivostuttaa. Ihan hirveästi. Ensinnäkin se, että painoa on tullut jouluna liikaa. (Pitikö syödä suklaata...) Toisekseen se, että kun pari vuotta piti opetella rankimman jälkeen läksyä "painolla ei ole väliä", niin nyt siihen sitten aletaan tuijottaa ihan sokeasti, vaikka kaikki on muuten kunnossa. Just tästä mä olen yrittänyt päästä eroon! Enkä edes usko, että mistään ihan valtavasta ylipainosta olisi kyse. Kun vielä hoitaja, joka painosta sanoi, on itse lyhyt ja hyvin lihava, tuntuu epäreilulta, että se katsoo jotakin taulukoita ja parin viikon painonnousun takia sitten tekee päätelmiään. Saati sitten, että jos pelkkä kilolukema näyttää pahalta: näyttäähän se varmasti jonkun 150-senttisen hoitajan silmissä siltä, mutta kun mä olen todella pitkä ja paino pitäisi suhteuttaa siihen eikä pelkkään kilolukuun.

 

Sais tyyppi jo syntyä, että pääsisi pois tästä kilovahtaamisesta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt kirjoita ihan oikealle palstalle, sillä en ole syömishäiriöinen. Aihe liippaa jollakin tavoin kuitenkin läheltä ja asia mietityttää kovasti. Tahtoisin kovasti tulla raskaaksi, mutta olen superlaiha. Minua siis huolettaa asia aivan toisin päin kuin teitä muita! Minun täytyisi pystyä lihottamaan reippaasti, jotta tuntuisin turvalliselta kodilta pienelle elämän alulle.

Olin haaveillut lihoneeni entisestä 38 kilosta, mutta tänä aamuna tein virheen ja nousin vaa'alle..painoin 36 kiloa! Eihän sellaista voi olla! Olen siis muutenkin pieni, vain 153 cm, ja pieniruokainenkin, mutta silti.. Minussa on todellakin jotain vikana, en vain liho, vaikka kuinka yritän! Voihan olla, etten edes voi tulla raskaaksi painoni takia. Pelottaa ja huolestuttaa.

Ajattelin vain kirjoittaa, että painon kanssa voi olla monenlaisia ongelmia suuntaan tai toiseen. Kaikille ylimääräisten kilojen kanssa painiville toivotan onnea: teillä on tarjota hyvä ja terve koti vauvoillenne! Älkää menettäkö sitä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistin yöllä valvoessani tämän ketjun (kaikkea sitä tuleekin mieleen, kun on aikaa ajatella pimeässä)...

 

Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin eli en ole ollut liian ahdistunut kehoni muutoksista raskausaikana. Tätä on helpottanut suunnattomasti se, että mieheni on osoittanut ja sanonut minun olevan seksikäs edelleen eikä häntä ole tuntunut koskaan muulloinkaan haittaavan ylimääräiset kiloni. Raskausaika on kerryttänyt lopulta noin kymmenen kiloa ja mahtavan määrän arpia vatsaan... Jaiks. Ainoa pelkoni on raskauden päättyminen: saanko pidettyä ajatukseni kurissa? Pelkään, että imetyksestä huolimatta ryhdyn laihduttamaan raivoisasti, kunhan saan vauvan ulkopuolelle ja hän "on turvassa" minulta. Jotenkin raskausaikana olen saanut käännettyä ajatukseni täysin vauvan hyvinvointiin, mutta miten käy synnytyksen jälkeen...

 

Tsemppiä Kaisa ongelmasi kanssa! Kannattaa kysyä pääsisitkö terveyskeskuksen ravitsemusterapeutille. Hän voisi auttaa laatimaan sopivan ruoka-ohjelman, jolla saisit nostettua painoasi. Ja kovasti tsemppiä yritykseen, toivottavasti tärppää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0