Mitä on vauvakuume?

[Niini]

Oon kyllä aina tiennyt haluavani äidiksi ja omia lapsia, mutta nyt yrityksen alettua on vauvakuume todenteolla nostanut päätään. Ja nimenomaan tuo kaipuu kuvaa todella hyvin sitä tunnetta. Tuntuu vaan, että jotain tärkeetä puuttuu elämästä.

[Phlox]

Esikoisesta ehdin potea vauvakuumetta pitkän aikaa ja sitä tunnetta kuvailisin juurikin voimakkaaksi kaipaukseksi. Nyt esikoinen on 5kk ja vauvakuume on alkanut taas nostaa päätään. Tälläkertaa tunne on tosin paljon voimakkaampi ja ehkä enemmänkin sekoitus vauva-, raskaus- ja synnytyskuumetta. Ollaan keskusteltu jo ehkäisynkin jättämisestä, koska tahdomme ainakin kaksi ensimmäistä lasta pienellä ikäerolla ja tieto siitä että esikoistakin yritettiin vuoden verran saa ajattelemaan asiaa vakavasti.(Saa nähdä mitä tehdään mutta varsinainen yritys alkaa vuoden vaihteen jälkeen. Jos sitä ennen ehkäisy jätetään niin mennään enemmänkin tjot meiningillä.) Jännää miten vauvakuume palasi näinkin äkkiä koska raskausaika oli hankala niin henkisesti kuin fyysisesti ja synnytys pitkä ja kivulias. Kai vauvakuume on sitten niin kokonaisvaltainen tunne, että se kultaa muistot näinkin äkkiä. 

[Sartsuli]

Mä en oikein aikaisemmin ole toivonut lapsia, unnes tapasin nykyisen mieheni. Lieneekö syvempänä haaveena saada se "kokonainen" perhe, lapsineen kaikkineen.

Mutta näin pintapuolisesti riipaistuna vauvakuume tuntuu kuitenkin kovalle kaipaukselle. Haluaisin ihan hirveästi oman, pienen käärön syliin. Haluaisin hirvittävästi olla raskaana. Kiinnitän huomiota kaikkiin pikkuisiin ja huokailen heidän perään.   Tunne on jotenkin tosi voimakas ja kokonaisvaltainen ja ajatukset liikkuu vähän turhankin usein asian ympärillä.

[Titiri]

Ajatukset todella liikkuvat tiuhaan aiheen ympärillä. Vähän turhan paljon on nyt tullut kulutettua aikaa tällaisilla foorumeilla, vaikka olisi kiireellisempääkin tekemistä  . Mitään "fyysisiä" kaipauksen tunteita en ole suuremmin vielä tuntenut. Noh, erityisen suloiset lapset tai pienet nyytit kieltämättä aiheuttavat pientä huokailua oman pääkopan sisällä.. Mutta kyllä tämä suoraan sanottuna enemmänkin liittyy siihen, että haluaisin lapsia ennen tiettyä ikää. Ja elämäntilannekin on kohdallaan, sitä lukuunottamatta, että en itse ole vakitöissä, vaikka jalka ovenvälissä niin sanotusti onkin.

[Crown]

Vauvakuume on jotenkin hyvin kokonaisvaltaista kaipuuta minusta. Tieto siitä, ettei vauvan saaminen ole itsestäänselvyys, lisää sen herkkyyttä. Omalla kohdalla ehkä myös ikä lisää kuumeen määrää. 

[Flamingo]

Vauvakuume on jotain tyhjyyden tunnetta yms. eli yhteinen elämämme ei ole vielä täysinäinen ja eheä vaan siitä puuttuu jokin.

[Diadora]

Täällä vauvakuume on lähinnä juuri kaipuuta vaikken sitä osaa tarkemmin selittää. Se on lämmin tunne rinnassa. Huomaan sen olevan juuri vauvakuumetta, sillä se voimistuu, kun ajattelen tilannetta, että olisin raskaana, kun mietin lasta sylissäni tai miestäni isänä. Pidän muutenkin lapsista ja voisin kuvitella ryhtyväni sijaisvanhemmaksi, mutta se, että lapsi olisi meidän lihaamme ja vertamme, saa silti paljon voimakkaamman tunteen aikaiseksi.

 

Paremmin en sitä osaa selittää. Se on "kuumetta" rinnassa

 

Uskomatonta, mietin jo hetken että olenko joskus kommentoinut tänne kun kirjoitukseksi olisi voinut olla täysin minun kirjoittamaani! Onnea odotukseen, huomasin että teille on tulossa pieni.

[Senna]

Mulla kuumeilua on tuo jo mainuttu tyhjyyden tunne. Kavereiden lasten kanssa oleilukin herättää ristiriitaisia fiiliksiä, kun samalla hymyilyttää kaikki niiden hupsut touhuilut ja toisaalta rinnasta viiltää että "missä minun oma"... Lähes päivittäin on vauva-ajatuksia mielessä, ja mitä kauemman aikaa kuluu, sitä suurempi "pakotuksen" tunne siihen liittyy.

[helo]

Muutama vuosi sitten, juuri ennen kuin täytin 26 vuotta, tunsin todella voimakasta biologista tarvetta olla äiti. Liekö jotkin hormonit pukanneet päälle, uskon sen olevan sitä vauvakuumetta. Kun näin pikkuvauvoja, aloin itkeä. Mies hieman ihmetteli, kun saatoin tihrustaa itkua, että haluaisin niin kovin vauvaa, mutta en sitten järjellä ajatellen kuitenkaan haluaisi (kun elämäntilanne ei muuten tuntunut sopivan). Ota meistä naisista selvä Syytän hormoneita.

 

Nyt, kun vauvantoivesuunnitelmat alkaa olla ajankohtaisia, on kuumeilu jotenkin erilaista. Nyt realistisesti näkisin, että meitä on (toivottavasti) kohta kolme, kun aikaisemmin ajatus oli jotenkin kaukaisempi, ja oli vaikea saada kiinni siitä, miksi vauvakuume oli niin kova ja mitä edes kaipasin. Ja kun yrityksen aloittamisesta on sovittu, suhtaudun asiaan paljon rauhallisemmin ja toiveet on konkreettisempia.

[Sankku]

Aikanaan ehkä 27 vuotiaaksi saakka ajattelin että en välttämättä halua omia lapsia. Ei ollut mitään inhoa asiaa kohtaan, mutta mietin sitä ehkä samanlailla kuin että ottaisinko käärmeen meille lemmikiksi, eli en miettinyt lainkaan ja asia ei vain koskettanut minua. Miehellä sama juttu. Siitä muutama vuosi menikin sitten miettiessä asiaa, en edelleenkään oikein tiedä millaista aikaa tuo oli.. Nimittäin esimerkiksi viimeisen vuoden ajan saatoin selailla vauvafoorumeita, hihkua onnessani plussanneiden tuttujen kanssa, mietin vauvaa helposti muutaman tunnin päivässä ja samaan aikaan ajattelin ja sanoinkin että mulla ei ole vauvakuumetta enkä varmaan halua lapsia..

 

jälkeenpäin ajateltuna tuo varmaan oli jo vauvakuumetta minkä vaan koitin peittää itseltänikin. Nimittäin kun tammikuun lopussa mies yhtenä päivänä sanoi haluavansa oman lapsen niin muistan sen hetken elävästi... Pysähdyin niille jalansijoilleni ja kysyin että oikeasti? Me ei siis koskaan olla vakavissaan tuollaisia puhuttu, ihan kuin oltais molemmat aina vältelty aiheesta puhumista niin että toinen kertoisi toiveensa noin selvästi! Siinä sitten meni koko päivä tuon miehen uutisen jälkeen ihan sumussa, mieskin nauroi että minusta huokui kuinka häkeltynyt olin.

 

Seuraavana päivänä mulle oli iskenyt KARSEA vauvakuume ja olisin voinut heilutella peittoja aivan kokoajan. Siis ihan hillitön lisääntymishalu, olisin voinut jäädä kotio vaan joka aamu peuhaamaan.. aivan älytön halu/tarve tulla raskaaksi NYT, ihan sama oliko otollinen aika vai ei niin NYT. Samaan aikaan alkoi tyhjyydentunne, syli ja elämä tuntuu tyhjältä. Kuumottava tarve saada oma lapsi. Hillitön kaipuu ja jonkinlainen haikeus. Jokin niin syvä halu ja tarve jotain kohtaan, että en ole tällaista kyllä tuntenut ennen. Tuntuu että kaikki aika menee tällä foorumilla ja muualla netissä aiheesta lukien ja en haluaisi käydä enää töissäkään, kun haluan vaan elellä tällaisessa vauvahaavemaailmassa...

[Nutty]

Minä en vieläkään tunne potevani varsinaista vauvakuumetta. Ainakaan tuollaisena, miten esmes Sankku sen kuvasi tuossa yllä.

 

Lapsi otetaan mieluusti vastaan, jos sellainen päättää tulla, mutta en mitenkään erikoisesti kaipaa sitä.

Vähän enemmänkin sellainen olo, että jotenkin pelkään jääväni jostain olennaisesta paitsi, jos ei omaa jälkikasvua tulekaan.

 

Ajattelen kyllä asiaa ihan luvattomankin paljon, kuten työaikana..

[Ruusunmarja]

Mulle ei oo koskaan ollu itsestään selvää, että lapsia hankkisin. Olin pitkään siinä ajatuksessa/luulossa, etten lapsia edes halua, en ole kovin lapsirakas ihminen, jos näin suoraan voi sanoa. Onkohan se sitten se biologinen kello, mikä minussa alkoi tikittää, kun mielipide asiasta on täysin muuttunut. Ajattelen asiaa nykyisin paljon, varsinkin sen jälkeen kun päätimme mieheni kanssa, että lähitulevaisuudessa alamme yrittään. Kuitenkaan sellaista kaipuuta en tunne, mitä monet täällä ovat kuvailleet. Ei ole sellaista tunnetta, että syli olisi mitenkään tyhjä. Vaikea selittää tai kuvailla omaa tunnetta.

[Nahni]

Olen 33-vuotias ja olin jo hieman huolissani kun en ole kokenut ikinä minkäänlaista vauvakuumetta. Kuitenkin miehen kanssa päätettiin vuosi sitten et katsotaan, tulee jos niin on tarkoitettu. Ikää rupeaa kuitenkin tässä kertymään nopeaan tahtiin. 8.12.2013 kun testi näytti plussaa ja alkujärkytys meni ohi, puhkesi älytön vauvakuume.Ja sitä on sitten jatkunut...

 

...et se voi tulla siis vasta näinkin!

[miumiumi]

Enemmän tai vähemmän vaivannut tämä vauvakuume jo noin 4-5 vuotta. Tulee ja menee mutta nyt on tullut jäädäkseen kun yritys on päällä. Se on mulla nimenomaan välillä todella voimakastakin kaipuuta ja hirveää epätoivoa kun ei vauvaa kuulu. Aina olen halunnut perheen, mulle perhe ja lapset on elämän tärkeimpiä asioita. Rakastan mun läheisiä ja omaa perhettäni ja olen siis hyvin perhekeskeinen ihminen. Mietin vauvajuttuja ihan liikaa, haluaisin niin kovasti saada sen oman pienen käärön että välillä varmaan menee jo pakkomielteen puolelle. Yritän olla tyynesti asian kanssa mutta ei se ole niin helppoa. Kai se on se biologinen kello, joka ei vaan enää tikitä, huutamista se enimmäkseen jo on. Haaveilin olevani nuori äiti, koska haluaisin nähdä omien lastenikin lapsia ja nuorena sitä jaksaa paremmin yms, mutta taidan mennä sinne keskisynnyttäjien kastiin jos nyt lähiaikoina edes plussattaisiin. Haaveilin aikoinaan isosta perheestä mutta nyt sitä miettii kuhan sen ekan edes saisi. Ollaan me tietenkin miehen kanssa kaksisteenkin perhe mutta lapset jotenkin täydentää sitä kuviota, opettaa ja antaa niin paljon elämään. On mulla Luojan kiitos siskontyttöni joka on rakkainta maailmassa, ollaan tosi paljon tekemisissä niin vähän saan toteuttaa äidin vaistoani tätinä.

[Nandu]

Mulla ei ole oikein ollut VAUVAkuumetta. En ole kovin pitänyt vauvoista. Elämä on kivaa näin ja enemmänkin huolettaa, että miten sitä on aikaa sitten kaikille kivoille jutuille.

 

Olen(/olemme) kuitenkin päätynyt siihen, että haluan perheen. Aina on ns. huono hetki ja ikää tulee joka vuosi lisää, joten tein monta vuotta sitten jo päätöksen, että ennen kolmikymppisiä pitää yritys aloittaa. Se raskaus ja vauvavaihe on vaan ne pakolliset "välivaiheet" perheen rakentamisessa.

 

Ja nyt yhtäkkiä mulla onkin ns vauvakuume, kun yritys alkoi... Selaan kaikkia sivustoja yms. Oikeastaan mulla on kuume tulla raskaaksi, eikä niinkään saada sitä vauvaa.

[giu]

Mulla on ollut vauvakuume varmaan 15-vuotiaasta asti. Toki kausittaista, mutta olen aina halunnut lapsia ja teini-ikäisenä jo olin omasta mielestäni ihan valmista äitimateriaalia. Nyt olen ihan tyytyväinen että on tullut elettyä ja mentyä paljon Vauvakuume on kasvanut nyt miehen tavattuani jatkuvasti, ja vauvojen tulo lähipiiriin on kiihdyttänyt kuumeilua lähes sietämättömäksi. Nyt vihdoin sitten häät kolkuttelee ovella ja vauvalle on annettu lupa tulla

[Elliana]

Mulle vauvakuume tarkoittaa sitä että perhe ei tunnu kokonaiselta tässä mittakaavassa vielä. Olen kuumeillut jo vuosia ja esikoinen ei pahemmin edes vaikuttanut kuumetta laskevasti. Oletan että kolmannen jälkeen voisi ehkä jo tuntua siltä että tämä on tässä mutta ollaan jo nyt miehen kanssa alustavasti varauduttu 4 lapseen jos niitä suodaan.

[Apollonis]

Olen vauvakuumeillut jo melko nuoresta saakka, varsinkin kun lukioaikainen ystävä sai lapsensa nuorena ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Nykyisen miehen kanssa puhuimme lapsista jo suunnilleen suhteen ensi viikoista lähtien. Kaipuu on ollut kova jo vuosia, tuntuu ihan hirveän lamaannuttavalta, mikäli lapsia ei tulisi. Yritystä meillä on vasta puolen vuoden verran, mutta kovin kaipuu on haikeutta pakkaslumen narskuessa kenkien alla, vesilätäköihin astuessa, kulkiessa läpi lasten tapahtumien, iltaisin sohvalla löhötessä..minkä tahansa ihan arkisen mutta niin ihanan tapahtuman aikana. Olen pakahtua siitä ajatuksesta, että pääsisin olemaan läsnä, kun lapseni kokee näitä asioita. Voi kumpa..

[Caramelia]

Vauvakuume on kyllä jännä asia. Itselläni ei ole ikinä ollut vauvakuumetta eikä varmaan koskaan tulekaan,joten en osaa oikein kuvitella millaista se olisi.Olen kyllä aina tiennyt,että haluan lapsia ja tykännyt lapsista,mutta mitään kuumeilua ei ole ollut.

[Laventeli]

En pode vauvakuumetta, mutta tiedostan ikäni ja pelkään jääväni jostain olennaisesta paitsi, jos en saa jälkikasvua.

[Marylise]

Minulla vauvakuume on ollut jo useamman vuoden. Olo tuntuu tyhjältä, kaipaavalta ja välillä myös ahdistavalta, kun ikää kertyy ja mies ei halua vielä lasta. Aina kun lapsiperhe käy meillä kylässä, ajattelen, että kyllä tänne mahtuisi hyvin temmeltämään omakin lapsi. Kun näen odottavan äidin, olen onnellinen hänen puolestaan, mutta ajattelen, että voi kunpa minäkin..

[pikkurilli]

Mulla vauvakuume on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Joka tilanteessa, jossa on mukana lapsia, huomio kiinnittyy automaattisesti heihin. Haaveilen siitä, miten kasvattaisin oman lapseni ja mitä tekisin tämän kanssa. Kaupassa huomio kiinnittyy lastentarvikkeisiin. Olen töissä päiväkodissa, joten lähes kokoajan eri tilanteista linkittyy päähäni skenaarioita liittyen omien lasten hankintaa. On jännää, miten vaikeaksi koen tän vauvakuumeen kuvailemisen verbaalisesti, vaikka se onkin kokoajan niin vahvasti läsnä. Se vaan on jokin kaipuu, lähestulkoon eläimellinen vietti.

[Karuselli]

Samanlaisia tuntemuksia minulla kuin monella muullakin täällä.

 

Minulle ei ole koskaan iskenyt vauvakuumetta vaan se on kai aina ollut läsnä, mutta toki muokkautunut ja vahvistunut vuosien myötä lapsuuden nukkeleikeistä aikuisuuden oikeaan paloon perustaa perhe. Perheen perustaminen ja äidiksi tuleminen on se suuri haave ja tavoite, elämän tarkoitus. Uran luominen tai 'vapaa elämä' matkusteluineen sun muineen tuntuu täysin toissijaiselta. Kun tutuille syntyy lapsia olen toki kovin onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla mieltä kaihertaa kateus, niin ikävää kuin sen myöntäminen onkin. Varsinkin nuorempana tuntui epäreilulta jos joku tuttu, joka ei lapsista ollut haaveillut, tuli raskaaksi. Samoin jos katselee esim. teiniäidit-dokumentteja. Miksi heille on suotu se onni vaikkeivat he sitä ole edes vielä toivoneet ja odottaneet? Typeriä ajatuksiahan nämä ovat.   Eri asia jos on yritystä ja lapsettomuutta, mutta kun emme ole vielä edes alkaneet yrittää lasta!

 

Mutta tosiaan tuntuu kuin elämästä puuttuisi merkittävä pala, vaikka muuten tunnenkin itseni erittäin onnelliseksi. Opiskelen haaveilemaani ammattiin ja olen menossa naimisiin rakastamani miehen kanssa. Kauhea kaipaus on silti hyvin usein läsnä. Sydän tuntuu pakahtuvan onnesta kun vain ajattelenkin syksyä, jolloin vauvalle annetaan lupa tulla, ja sitä mahdollisutta, että pian voin olla raskaana ja saada lapsen.

Edited June 25, 2014 by Paperilyhty

[Philippa]

Ei koskaan vauvakuumetta mutta nyt alkanut miettiä että olisi ihanaa ostella pieniä vauvanvaatteita. Mutta meidän lapset on nyt tehty. 

[whipped cream]

Ennen esikoista sana vauvakuume tarkoitti minulle sitä, että minulla oli kova tarve saada ikioma lapsi.

Nyt esikoisen syntymän jälkeen sana vauvakuume käsittää myös raskausajan ja synnytyksen. Sekä tietysti myös sen lapsen.