Mitä on vauvakuume?

[aamuaurinko]

Vauvakuume ilmenee ainakin mulla siten, että lapsen saaminen on ajatuksissa lähes koko ajan. Se on myös sellainen tunne, että jotain puuttuu (joku tuolla aiemmin sanoi, että "syli tuntuu tyhjältä" tms., se on aika kuvaava lause). Tuntuu, että olisi aivan mielettömästi rakkautta ja hellyyttä jossain varastossa lasta varten tallessa ja se pitäisi päästä käyttämään.

 

Näinpä näin. Muistelisin, että joskus teininä, kun en ollut vielä ikinä seurustellut, mulla oli vähän samanlainen kaipuu jonkinlaista poikaystävää kohtaan.

[Rory]

Mun vauvakuume on jotenkin sellaista alkukantaista tarvetta saada oma lapsi. Lapsenkaipuu tuntuu myös ihan fyysisesti, mahanpohjaa nipistelee, rintaa puristaa, on epätäydellinen, vajavainen ja levoton olo. Lapsen saamista huomaa ajattelevansa päivän aikana lukemattomia kertoja. Vauvakuume on halua saada olla jollekin äiti, tärkein maailmassa.

 

 

Tältä tuntuu myös minusta, en olisi osannut paremmin sanoa.

 

 

 

[E_lovena]

Mulla oli vain sellainen "sisäinen tunne" että haluan ja olen valmis äidiksi. Mulla se, mitä miellän vauvakuumeeksi, alkoi vasta raskauden myötä. Mun mielestä vauvakuume on nimen omaan vauvan eikä vain raskaaksi/äidiksi tulemisen kaipuuta.

 

Ymmärrän vauvakuumeena nimenomaan tuon tunteen, että perheeseen kuuluu vielä joku. Vauvakuume on siis "sairaus", johon raskaus on lääke = kuume paranee. Vaikka sitä vauvaa vasta sitten "kuumeisesti" alkaakin odottaa.

 

-E-

[ninnukkka]

Minulla on ollut vauva h a a v e jo jostain kuuden- seitsemäntoista ikäisestä ja nykyisen kumppanini kanssa se on pikkuhiljaa muuttunut 'oikeaksi vauvakuumeeksi'. Olen nyt 22. Yksinkertaisesti haluaisin vain vauvan enkä mitään muuta. Minusta tuntuu jotenkin vihaiselta ja katkeralta kun tiedän ympärilläni olevien ihmisten saavan koko ajan lapsia, läheisille en ole tuommoisia tunteita suo mutta sellaisille vähän tutuille ja arvatkaa ne tuntemukset sitten kun on kyseessä joku kenestä en liiemmin tykkää!

[Lilypad]

Ajankohtainen ketju itselleni... Mielenkiintosta huomata, miten ajatukset ja kokemukset vauvakuumeesta voi vaihdella

 

Itselleni ei ole koskaan ollut mitenkään itsestään selvää, että haluan lapsia tai saan, vaikka haluaisinkin. Ajatus ehkä kypsy pikku hiljaa siinä vaiheessa, kun oltiin miehen kanssa menty naimisiin ja elämäntilanne muutenkin tuntui siltä, että tähän se lapsi sopisi. Sellainen oikein kuumeinen vauvakuume iski, kun mies ei aluksi ollutkaan samaa mieltä ja paheni, kun yritys vihdoin alettuaan ei ollutkaan tuottanut tulosta vielä vuodenkaan jälkeen. Silloin muistan, että vauvamahoja ja vauvoja näkyi joka puolella ja ne saivat usein kyyneliin, kaipuu omaan lapseen oli kova. Mulla sellanen vauvakuume kyllä päättyi plussaan, raskausaikana kävin ehkä enemmänkin mielessä sitä, miten lapsi tulee elämää muuttamaan, hyvässä ja pahassa.

 

Nyt koen, että mulla on vauvakuume toisesta, mutta se on tosi erilaista kuin tuo intensiivinen kuume ensimmäisestä. En näe vauvoja kaikkialle eikä ne herätä mussa mitään erikoisen helliä tunteita (pikemmin päinvastoin pientä paniikkia siitä, että tollastako taas pitäis jaksaa hoitaa, jos toinen tulisi ). Enempi tämä kuume on vaan sellanen ajatus, että meidän perheeseen mahtuisi pikkusisarus, jos sellanen meille suotaisiin.

[princess mononoke]

Mun vauvakuume on jotenkin sellaista alkukantaista tarvetta saada oma lapsi. Lapsenkaipuu tuntuu myös ihan fyysisesti, mahanpohjaa nipistelee, rintaa puristaa, on epätäydellinen, vajavainen ja levoton olo. Lapsen saamista huomaa ajattelevansa päivän aikana lukemattomia kertoja. Vauvakuume on halua saada olla jollekin äiti, tärkein maailmassa.

 

 

Tätä on jo muutama muukin lainannut, mutta kun on niin hyvin kuvattu tätä tunnetta, niin mitä sitä pyörää uudelleen keksimään

[Guest RGB]

Mulle vauvakuume näyttää olevan jonkinlainen osittain järjenvastainenkin sosiaalis-biologinen ilmiö. Olen 31-vuotias ja hiljattain valmistunut, mukavan vakityön saanut ja naimisin mennyt. Elämä on alkanut rullata aiempien hieman kaoottisten ja epätoivoistenkin vaiheiden jälkeen... Lähipiiri on alkanut pukata pienokaista maailmaan ja jotenkin nämä kaikki yhdistettynä (ikä, oma tilanne ja ympäristö) on saaneet omatkin ajatukset kääntymään vauvoihin ja raskauteen. Ja vielä viisi vuotta sitten olin aivan, siis aivan 100-prosenttisen varma että en IKINÄ tule haluamaan lapsia. Enkä muuten koskaan ole erityisemmin ihastellut pikkuvauvoja, sen sijaan parivuotiaat on aina ollut musta ihan tosi hellyyttäviä. Ja siis uskon että tulen rakastamaan lastani (jos sellainen tulee) yli kaiken vaikka joskus olenkin ajatellut että never in my life!

[VIP]

.

 

 

Edited May 30, 2011 by Vilmairmelipetteri

[Francesca]

Mulle vauvakuume näyttää olevan jonkinlainen osittain järjenvastainenkin sosiaalis-biologinen ilmiö. Olen 31-vuotias ja hiljattain valmistunut, mukavan vakityön saanut ja naimisin mennyt. Elämä on alkanut rullata aiempien hieman kaoottisten ja epätoivoistenkin vaiheiden jälkeen... Lähipiiri on alkanut pukata pienokaista maailmaan ja jotenkin nämä kaikki yhdistettynä (ikä, oma tilanne ja ympäristö) on saaneet omatkin ajatukset kääntymään vauvoihin ja raskauteen. Ja vielä viisi vuotta sitten olin aivan, siis aivan 100-prosenttisen varma että en IKINÄ tule haluamaan lapsia.

 

Jokseenkin näin kävi minullekin... Muutos tapahtui noin vuoden aikana: ehdottomasti ei -> ehkä joskus -> miksei nyt -> heti nyt.

[Humpuuki]

Se on tätä, kun se vauvankaipuu pyörii jatkuvasti mielessä. Silmät kostuu ja vatsanpohjasta nipsailee, kun vaikka kaupassa tai telkkarissa näet suloisen pienen vauvan. Haluat vain halata kavereidenkin vauvoja ja haistella niiden päätä. Se on mielessä nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä.

[Manzu]

Menin viime kesänä naimisiin ja olin asennoitunut niin, että häiden jälkeen on sitten vauvan aika. Noh, kuitenkin silloin en vielä tuntenut niin syvää vauvakuumetta, joten annoin ajatuksen rauhassa muhia ja kasvaa. Nyt se sitten on kasvanut siihen pisteeseen, että pian on aika alkaa yrittämään lasta. Olen viime aikoina perehtynyt raskauteen ja vauva-aikaan kirjaston kirjojen kautta ja tunnen nyt olevani valmis siihen. Mies on myös valmis.

[Aila]

Minä ajattelen että vauvakuume helpottaa sitten kun se lapsi syntyy ja sitä saa pidellä sylissä. Tai mistä sitä tietää vaikka se yltyisi vain! Nim. ei vielä kokemusta

 

 

[goji]

Tuolla Francescan asteikolla mä olen varmaan lähestymässä tuota miksei nyt -kohtaa. Yritystä ei ole aloitettu ja toivonkin, että tulisi tuo heti nyt -olo, että olisi varma siitä, mitä haluaa.

[chaste]

Mulla itellä on sellanen olo että jotain niinku kaipaa, on sellanen olo että jotain vähän puuttuu. Ja sit taputtelen mahaa iltasin aina sohvalla ja mietin et mitä jos siellä joku ois sisällä. Mies on vielä vähän pelokas vaikka monta vuotta on jo puhuttu asiasta, on niin huolehtivainen että pelkää että jotain menee pieleen. Mutta eiköhän tästä piakkoin yritellä. Itellä kun ei oo yhtään pelonhiventäkään tai huolta tulevasta tällä hetkellä.

[maggia]

Mun mielestä vauvakuumeen yksi suurimmista oireista on se, että alkaa jokapuolella näkemään raskaana olevia pallovatsaisia naisia ja pienen pieniä vauvoja

[Cembalo]

Kyllä se on sitä kun huomaa joka paikassa masut, vaunut ja vauvat Ja haluaa hypistellä kaikkea vauvakamaa kaupassa. Ja masukuumettakin voi olla, kun haluaisi sellaisen söpön pallomahan Ja sitä tunnetta kun haluaisi olla äiti, eli oisko se sitten äitiyskuumetta? Monet muut on osannu paremmin selittää sitä tunnetta tuossa aikaisemmin, yhdyn heihin

Edited February 21, 2011 by Cembalo

[Piiperi]

Minä ajattelen että vauvakuume helpottaa sitten kun se lapsi syntyy ja sitä saa pidellä sylissä. Tai mistä sitä tietää vaikka se yltyisi vain! Nim. ei vielä kokemusta

 

 

 

Mulla on nyt vauveli tuolla touhuamassa ja kun sovittiin miehen kanssa, että antaa toisen tulla, jos on tullakseen, ajattelin ettei kuume tule niin pahaksi. Mutta nyt on ensimmäinen yrityskierto ja niin vaan tunnen jo pientä lämmön nousua

 

Mä siis ajattelen vauvakuumeen sellaisena, että intoilee vauvasta, joka ei vielä siinä sylissä ole

[Guest InLove2]

mun vauvakuume on sitä että olen löytänyt uuden miehen ja haluan perustaa perheen hänen kanssa

 

 

[Des]

Se on outo tunne jota ei osaa oikein selittää..

mutta myös ympäristön painetta.

[Guest Cemppa]

Mun vauvakuume on jotenkin sellaista alkukantaista tarvetta saada oma lapsi. Lapsenkaipuu tuntuu myös ihan fyysisesti, mahanpohjaa nipistelee, rintaa puristaa, on epätäydellinen, vajavainen ja levoton olo. Lapsen saamista huomaa ajattelevansa päivän aikana lukemattomia kertoja. Vauvakuume on halua saada olla jollekin äiti, tärkein maailmassa.

 

Mulla se on juuri tätä silloin kun se on pahemmassa vaiheessa! Vähän laimeammassa vaiheessa se on sellaista hyvältä tuntuvaa positiivista odottavaa fiilistä, kun ei ole enää niin hirveän kauaa yrityksen aloitukseen. Tähän laimeampaankin versioon kuuluu kyllä paljon vauvafoorumien kulutusta

[nopsa]

Mulla vauvakuume on kaipuutta äitiyteen. Haluan oman perheen ja pienen lapsen jota hoivata. Välillä se on niin kova, että se sattuu.

[OnlyDream]

Mulla vauvakuume on..hmm..mä itse asiassa kaipaan enemmänkin sitä raskaana olemista kuin vauvaa. Aika hassua sinänsä. Toki vauvat on ihania ja vauva täydentäis meidän muuten "täydellisen perheidyllin". On oma asuntom vakituiset työpaikat ja syksyllä mennään naimisiin. Silti olen ihan tyytyväinen lapsettomaankin elämään. Mulle vauvakuume on kutkuttavaa tunnetta menkkakiertojen ollessa lopuillaan jj toki myös pettymyksiäkin. Vauvakuume on foolihappoa, ovulaation metsästystä, kropan tarkkailua, miehen kanssa läheisyyttä,pettymyksiä, kymmeniä raskaustestejä ja turhautuneisuutta. Myös kutkuttavaa jännitystä ja odotusta:)

[Guest enkeli]

Mun vauvakuume on jotenkin sellaista alkukantaista tarvetta saada oma lapsi. Lapsenkaipuu tuntuu myös ihan fyysisesti, mahanpohjaa nipistelee, rintaa puristaa, on epätäydellinen, vajavainen ja levoton olo. Lapsen saamista huomaa ajattelevansa päivän aikana lukemattomia kertoja. Vauvakuume on halua saada olla jollekin äiti, tärkein maailmassa.

 

Tää on kuin suoraan mun ajatuksista! Ihanaa, kun joku on osannut sanoa sen noin selvästi.

[Jules83]

Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta (olen 28-vuotias). Uskonkin, että mahdollisesti joskus tuleva lapsi on ihan puhtaasti järkiratkaisu (tai sitten se mitä pelkään, suostuisin lapsentekoon miehen vuoksi). Muiden vauvat tai vauvauutiset eivät aiheuta mitään halua hankkia omaa. Miksi sitten häärin tällä palstalla? Voisin haluta lapsen, sillä tiedostan sen, että jollain tapaa tunnen mielenkiintoa lapsen kasvatusta kohtaan. Haluaisin joskus sen vastuun, että saan huolehtia toisesta ihmisestä, se kiehtoo minua. En osaa tätä tässä nyt paremminkaan selittää.

[BanskuBansku]

Mulla ei niinkään ole vauvakuumetta, mutta haluan lapsen!