Guest miau

Mitä on vauvakuume?

201 posts in this topic

Mä en tiedä onko vauvakuume oikea sana vaan olisko se ennemminkin lapsikuumetta tai lapsenkaipuuta. Eihän se vauva-aika siinä kuitenkaan se pääasia ole :) Jotenkin mulla ainakin on vaan tyhjä olo kun kuvittelenkin tulevaisuutta näin - me kahdestaan ilman lapsia. Ei, kyllä siihen vielä jotain lisää tarvitaan. Mä olen järki-ihminen ja oon aina ajatellut että haluan lapsen sitten kun oon vähintään 25, opiskelut on takana ja työpaikka ja kaikki, mutta vauvakuume vaan pistää pään ihan sekaisin. Nyt mä tiedän etten mitenkään jaksa odottaa niin kauan. Oon siis vielä nuori, 19. Vauvakuume on mun kohdalla sitä, että mun mielestä on tärkeämpää toteuttaa se unelma, saada meistä isompi perhe kuin esim. saada opiskelut loppuun ensin. Mä haluan lapsen, ja jos se on mahdollista saada niin ei se haittaa vaikka opiskelut välillä keskeytyisi.

 

Ja kuten monet onkin jo kuvaillut niin se on just sitä että huomaa ne vauvat ja lapset ja raskaana olevat ihan joka paikassa. Niitä tuntuu olevan joka puolella! Ja joka ikinen kerta kun sellasia näkee niin ajattelee "kunpa meilläkin olis..." :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

iinnn, hui kamala tuo oli kuin suoraa mun ajatuksista kirjoitettu! Olipas pelottava lukea kun tuntui ihan omalta kirjoitukselta. Minäkin olen vielä todella nuori, mutta suurin haave on vain saada oma perhe. Se menee minkä tahansa opiskelupaikan tai ammatin edelle, sillä en ole mistään muusta pienestä pitäen niin kovasti haaveillut: haluan vain olla äiti.:girl_sigh:

Voi tätä vauvakuumetta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvakuume ilmenee minulla siten, että tarkkailen hieman kuukautiskiertoani, eli tiedän periaatteessa, milloin ne parhaat päivät ovat. Lisäksi ajattelen paljon raskautta, vanhemmuutta ja lapsen kasvatukseen liittyviä asioita. Kaupassa katselen vaivihkaa vauvojen vaatteita. Vauva-/lapsikuumetta on myös se, että hehkutan ajatuksella, miten ihanaa olisi saada lapsi oman aviomiehen kanssa.

 

Aiemmin en ole erityisemmin välittänyt lapsista, joten ajattelutavan muutos on ollut minulle mieluinen yllätys, vaikka onkin ottanut useamman vuoden jo aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enpä osaa muuten sitä kuvailla, kuin vahvana tunteena siitä että haluamme perheeseemme kolmannen jäsenen, jälkikasvua ja oman lapsen. Minulla tuo ilmenee jatkuvina vauva-ajatuksina, suunnitelmien (ja haaveiden) tekemisenä sen mukaan että vauva on tulevaisuudessa kuvioissa mukana, vauvoista lukemisena ja asioista selvää ottamisena ja.. no, jatkuvana vauvojen ajatteluna ja kaipuuna :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kuume on vasta pikku hiljaa nousemassa. Mutta kyllä sen jo tunnistaa. Aihe, joka ei ennen juuri kiinnostanut, onkin jatkuvasti mielessä. Etsin tietoa ja surffailen esimerkiksi täällä grin.gif Ja ennen en siis osannut sanoa, haluanko joskus lapsia. Nyt osaan, ja vastaus on selvä: haluan. Ja itse asiassa haluaisin jo ihan kohta... girl_crazy.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei tullut varsinaista vauvakuumetta. Tiesin, että haluan lapsia ja sen, että jossain vaiheessa asialle on jotain tehtävä. Nyt kahden jälkeen voisin vaikka kuumeilla kolmannesta; eli vauvakuume tuli jälkijättöisenä :girl_sigh:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei tullut varsinaista vauvakuumetta. Tiesin, että haluan lapsia ja sen, että jossain vaiheessa asialle on jotain tehtävä.

 

Näin voisin kuvailla omaa vauvakuumettakin (vaikkakaan itselläni lapsia ei vielä ole).

 

En siis kauhean kiivaasti kuumeile, mutta pienesti haaveilen omasta lapsesta ja perhe-elämästä. Tiedän että haluan lapsia, ja nyt tuntuu olevan otollinen aika siihen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli aivan valtava vauvakuume, joka ilmeni lähinnä siten, että ajattelin lapsen saamista jatkuvasti (varsinkin ovulaation aikaan ja kuukautisten alkaessa). Tätä kesti vuosia ennen kuin sain miehen mukaan ideaan. Se oli koko ajan sitä mieltä, että ehtiihän sitä myöhemminkin. Kun plussasin "vauvakuume" loppui kuin seinään. Ajattelen itse asian niin, että olin saanut mitä halusin ja raskausaika olikin elämäni onnellisinta aikaa siinä mielessä, että ei tarvinnut enää murehtia raskaaksi tulemista, mutta ei myöskään vielä ollut sntymän jälkeisiä "ongelmia" (mahavaivoja, yövalvomista jne.). Seuraava "vauvakuume" iskikin sitten jo esikoisen ollessa vasta 1,5kk vanha ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en osaa sanoa mitä vauvakuume on, sillä mulla ei koskaan ole sellaista ollut. Meillä on annettu vauvalle lupa tulla, ja olen yrittänyt kovasti kasvattaa vauvakuumetta. Mutta sitä ei taida tulla... No vauvalla kuitenkin nyt on lupa tulla ihan ilman kuumettakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla vauvakuume (=hinku hankkiutua raskaaksi ja aloittaa lapsiperheily) on ehkä saanut alkunsa iän ja elämäntilanteen yleisestä pohdinnasta. Että ollaanhan tässä jo lähempänä kolmeakymppiä, naimisissa, valmistumassa ym.. Ehkä elämäntilanteen lähestyminen sitä pistettä kun oikeasti olisi ihan mahdollistakin hankkia lapsi saa aikaan sen, että sitä on ajautunut oikein kunnolla haaveilemaan asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei tullut varsinaista vauvakuumetta. Tiesin, että haluan lapsia ja sen, että jossain vaiheessa asialle on jotain tehtävä. Nyt kahden jälkeen voisin vaikka kuumeilla kolmannesta; eli vauvakuume tuli jälkijättöisenä :girl_sigh:.

Kuin omasta suustani!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä vauvakuume on fyysinen/hormonaalinen ilmiö. Se on sellaista järjenvastaista tarvetta tulla raskaaksi nyt heti tässä. Tällaiset tuntemukset käsittääkseni monilla lisääntyvät jossain 25-30 vuoden iässä. Kai kroppa alkaa muistuttaa, ettei aikaa ole loputtomiin. Se on sitten järjen asia, mitä tällaisille tuntemuksille tekee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ole aikaisemmin ajatellut edes vauvaa meille, kunnes kaikki kaverit alkoivat saamaan vauvoja ja jotenkin ajatus vauvasta tuli ajankohtaiseksi ja mahdolliseksi. Nyt ajatus vauvasta tuntuu hyvältä ja jopa mietin, että miten ihmeessä en ole aikaisemmin kärsinyt vauvakuumeesta. Nyt vauva saa tulla, mutta jotta ajatukset eivät pyörisi ihan pelkästään tän projektin ymprärillä, niin ollaan jatkettu lomien ja muiden suunnittelua ihan normaalisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvakuume = kaipuu, saada oma lapsi, kasvattaa oma lapsi, opettaa lukemaan, opettaa mikä on oikein ja mikä väärin, nähdä oman lapsen kasvu. Kaipuu tuntea jotain ihmeellistä kasvavan sisällään.. Ja raastavaa ikävää kun tietää, ettei tämä tule ehkä koskaan tapahtumaan. Vauvakuume on sarja ihania ja surullisia tunteita. Elämyksiä (joita koetaan koomisesti kyllä vessanpöntöllä), odotusta ja ihmettelyä, oman kropan tuntemista ja opettelua tuntemaan itsensä ja kumppaninsa. Vauvakuume on voima, mikä saa kulkemaan; se toivo, että jos joskus voisi olla äiti. Vauvakuume on mulle kaipuu tulla äidiksi, että joku sanoo minua äidiksi, että minä voin sanoa; "lapseni, rakas lapseni".

 

muoks. vuosien päästä kopioin tekstin kuukausiketjuun odotuspuolelle <3

Edited by teepannu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teepannu, tuli tippa linssiin, todella kauniisti kuvailtu :give_heart:

 

Mulle vauvakuume on oikeastaan ikävää. Ikävöin lasta, jota ei edes vielä ole. Vaikka minulla on yksi lapsi, on se tunne, että joku puuttuu. Olen myös avioliittomme aikana ollut surullinen, koska mieheni ei ole ollut kanssani samoilla linjoilla. Yrittäppä siinä sitten selittää, että kun mulla on ikävä sitä lasta, joka puuttuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla vauvakuume (=hinku hankkiutua raskaaksi ja aloittaa lapsiperheily) on ehkä saanut alkunsa iän ja elämäntilanteen yleisestä pohdinnasta. Että ollaanhan tässä jo lähempänä kolmeakymppiä, naimisissa, valmistumassa ym.. Ehkä elämäntilanteen lähestyminen sitä pistettä kun oikeasti olisi ihan mahdollistakin hankkia lapsi saa aikaan sen, että sitä on ajautunut oikein kunnolla haaveilemaan asiasta.

 

Tämä kuulostaa tutulta. Mulle iski vauvakuume vähän sen jälkeen, kun oltiin ostettu oma koti, jossa on tilaa lapsille. Sitten mentiinkin naimisiin, ja kaikki alkoi olla ikään kuin valmista -> lapsi voisi tulla! Aiemmin jokin osa-alue elämässä on aina ollut "kesken", eikä perheenlisäys ole tuntunut ajankohtaiselta, lähinnä ajatus on pelottanut. Nyt kun ei ole enää mitään syytä jarrutella, haave omasta konttaajasta on vallannut mielen ja sydämen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla vauvakuume aaltoilee, ollen välillä taustalla ja välillä se tuntuu valtaavan melkein koko elämän! Pahimpina kausina pohdiskelen vauvaa päivittäin, haaveilen tulevaisuudesta vauvan kanssa ja mikä pahinta näen pallomahoja/pikkuisia kaikkialla :rolleyes:

Yrittämisen alussa myös pelko/epävarmuus tulevasta oli läsnä kuumeilussa, mutta yrityskuukausien lisääntyessä se on onneksi hälvennyt, ja nyt ajatukset on täyttänyt varmuus siitä, että sen pienokaisen syliinsä haluaa mahdollisimman pian.

Välillä lapsen kaipuu tuntuu myös fyysisesti, ikäänkuin viiltää sisuksissa.. On myös hämmentävää, kun valtavalle hoivavietille ei ole kohdetta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ollut vauvakuumetta esikoisesta, mutta nyt toista lasta suunnitellessamme jonkinmoinen kuume on iskenyt muhun. Kuvailisin tunnetta enemmän kaipuuna :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on hyviä kommentteja! Meillä ei ole vielä lasta (toivottu kylläkin), mutta poden vauvakuumetta. Vauvakuume ei välttämättä tarkoita sitä että on valmis äidiksi/isäksi, sillä monet teinit ja nuoret aikuiset potevat vauvakuumetta. Mutta siinä vaiheessa kun oikeasti haluaa lapsen, niin silloin mielestäni pitäisi valmis äidiksi. Minun vauvakuumeeni saattaa muuttua jos raskaudun...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yrittämisen alussa myös pelko/epävarmuus tulevasta oli läsnä kuumeilussa, mutta yrityskuukausien lisääntyessä se on onneksi hälvennyt, ja nyt ajatukset on täyttänyt varmuus siitä, että sen pienokaisen syliinsä haluaa mahdollisimman pian.

 

Mä oon huomannut itsessäni tämän saman. Siinä vaiheessa kun oltiin tehty ratkaiseva askel ja ehkäisy jätetty, tuntui välillä tosi epävarmalta. Mutta ajan kuluessa olo on yhä varmempi ja varmempi.. Siksi nyt mietinkin, että on toisaalta ihan hyvä ettei ihan heti tärpännyt. Ei tarvitse panikoida enää siinä vaiheessa niin paljon jos ja kun lapsi ilmoittaa tulostaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, vaikka olen tiennyt lapsia jossakin vaiheessa haluavani. Viimeisen reilun vuoden ajan on kuitenkin ollut sellainen tunne, että haluan vauvan ja yritystäkin oli kovasti (plussattu vuoden yrityksen jälkeen). En osaa sanoa johtuiko "vauvakuumeeni" siitä, että kaikki läheiset ympärillä olivat raskaana tai tuoreita äitejä ja minä koin jääväni jotenkin ulkopuoliseksi. Nyt olen joka tapauksessa erittäin onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvakuume on jatkuvaa vauvankaipuuta. Tunnetta että jotain puuttuu etkä pysty siihen täysin itse vaikuttamaan milloin tämä pieni ilmoittaa tulostaan. Vauvakuume on pettymystä kun yrityskerrat lisääntyvät eikä mitään muutosta tapahdu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now