"Helppo vauva"

[Coordinator]

Täytyi nyt aloittaa ihan oma aihe tälle. Olen ollut sairaalasta kotiintulon jälkeen ihmeissäni siitä, miten yksinkertaista kaikki on. Vauva syö ja nukkuu ja välillä haluaa vähän seurustella. Syö joka kerta niin kuin ei ennen olisi ruokaa nähnytkään ja useimmiten nukahtaa helposti. Suostuu nukkumaan omassa sängyssään silloin, kun mekin nukumme. Muutoin uinailee myös välissämme sohvalla sekä sitterissä. Mahavaivoja ei ole sen kummempia, mitä nyt kakatessaan vääntelee naamaansa ja tuskailee hiukan. Ikää pojalla on huomenna 3 viikkoa ja minulla on epäuskoinen olo. Missä ne helvetilliset huutoyöt ovat? Miten voi riittää, että annan vain toiselle ruokaa; missä ovat ne itkut, joita en osaa mitenkään tyynnyttää?

 

Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa loukata niitä, joilla on oman vauvan kanssa haastavampaa. Toivotan kaikille teille jaksamista koko sydämestäni! Haluaisin vain kuulla muidenkin kokemuksia "helposta vauvasta". Tällaista tilannetta on vaikea pitää normaalina ja tuntuu jopa, että kun nyt on näin helppoa, niin ihan varmasti asia kostautuu ihan pian ja alkaa joku sairauskierre tai koliikki.

[Nadda]

Meillä nuo helvetilliset huutoyöt ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Ne ajoittuivat muutaman ensimmäisen kuukauden ajalle. Ekat viikot tosiaan olivat aika helppoja, mutta siinä jossain kuukauden ikäisenä alkoivat iltahuudot. Alkuilta meni siis itkeskellessä eikä mikään tuntunut olevan hyvä. En oikein vieläkään osaa sanoa, mistä ne johtuivat, kun nälkä ei ollut eikä väsykään. Niitä kesti jonkun viikon ja sitten ne loppuivat.

 

Noistakin huutoilloista huolimatta voisin sanoa, että meillä on ollut helppo vauva. Ei ole ollut juurikaan ongelmia minkään kanssa.

[Kirsikka]

Meillä esikoinen oli helppo vauva. Söi, nukkui ja kakkasi Toki oli iltoja, jolloin masu oli kipeä mutta niitä oli tosi vähän ettei niistä voi todellakaan valittaa. Kohta tulee 2 vuotta täyteen ja poika on koko elämänsä ajan ollut tyytyväinen tapaus. Nyt uhma on lisääntynyt vauvan tulon myötä mutta se on vaan hyvä asia, että reagoi uuteen tilanteeseen.

 

Vähän jännittää millainen vauva pikkusisko onkaan..

[Ayla]

Muistelen, että ekat kaksi viikkoa oli aika helppoja. Sitten itkeskeli muutamana iltana, jonka jälkeen alettiin antaa Disflatyliä joka helpotti masuvaivoihin. Kaikki vauvat taitaa välillä itkeä ilman mitään erityistä syytä, mutta joko aika kultaa muistot tai sitten tosiaan meillä ei mitään hirmuitkuja ollut koskaan

[Miinanen]

Meillä on ollut ns. helppo vauva jo viimeiset 6 kk Kyllä siihen tottuu

 

Muoks. Ei kun onhan tuo viime aikoina alkanut huutamaan välillä. Pelkästään siksi, että nyt kun ryömii niin jää sormet oven väliin ja pää kolisee kulmiin ja muutenkin tulee pipejä helposti. Mutta aina on selvä syy kun itkee ja tyyntyy nopeasti.

Edited July 6, 2008 by Miinanen

[eeppis]

Keskustelua on myös täällä: Tyytyväinen vauva

[jukeboksi]

Meillä ei muistaakseni ole ollut yhtään huutoyötä. Muutamana iltana ensimmäisten kahden kuukauden aikana oli jotain pientä narinaa. Kyllä tässä nyt silti on saanut yöllä vähän valvoa ja hammasta kiristella, mutta kaiken kaikkiaan tosi vähän.

 

Nauti olostasi Coordinator ! Ei kaikkien vauvojen tarvitse olla mitään huutokoneita.

[Guest Julia]

Meillä on kaksi helppoa vauvaa, toivon kolmannen olevan sama sarjaa Toki meilläkin on matkan varrella ollut niitä kuuluisia vaiheita, jolloin on hiuksia tullut raastettuakin, mutta enimmäksen kaikki on mennyt helposti.

 

Eli samaa sanon kuin jukeboksi, NAUTI OLOSTASI Ilman mitään tunnonvaivoja siksi, että muilla on koliikkivauvoja tms, ja älä kuuntele pahanilmanlintuja, jotka messuaa, että odota vaan, kunhan sitä tai tätä, niin teilläkin...

[fragolina]

Meillä asuu myös "helppo vauva". Alusta asti pojan kanssa on kaikki sujunut mukavasti ja hän on pienestä pitäen ollut tyytyväinen kunhan masu on täynnä ja vaippa puhdas. Nyt ikää on 9kk ja sama meno jatkuu. Toki vauva-arki on nyt ihan erilaista kun hän konttaa paikasta toiseen, kaatuilee harjoitellessaan kävelyä ja muutenkin on varsinainen ikiliikkuja, mutta ei kyllä edelleenkään ole selittämättömiä itkuja vaan niille on aina syy ja itku loppuu nopeasti kun pääsee syliin.

[Mabeline]

Meillä on ollut kaksi kappaletta näitä helppohoitoisia vauvoja. Esikoinen tosin on nyt todella hurjassa uhmaiässä, jännä miten rauhallisesta vauvasta voi kuoriutua todellinen tiikeri. Mutta oma tahto on hyvä asia ja turvallisessa ympäristössä lapsi uskaltaa kiukutella, eikö? (Kysyy hivenen turhautunut äiti )

Muista nauttia vauvastasi! Ja vauvatapaamisissa ja muissa älä ainakaan ihan heti hehkuta hyvinnnukuttuja öitä, se ei ole ehkä juuri se juttu mitä todella uupunut koliikkivauvan äiti haluaa kuulla. Itsekin yritän postilaatikolla varoa aihetta kun juttelen naapurin moniallergialapsen väsyneen äidin kanssa.

[höpöli]

^ Tosta kiukuttelusta, niin veljenpoikani kiukuttelee paljon enemmän silloin, kun veljeni tai kälyni on paikalla. Jos hän on yksin minun tai vanhempieni tai jonkun muun kanssa, hän ei kiukuttele yhtä paljon. Eli esim. mun kanssa kiukuttelee, jos ei saa tahtoaan läpi, muttei läheskään yhtä paljoa kuin veljeni tai kälyni kanssa (eli rauhoittuu nopeammin kun tajuaa, ettei saa, mitä haluaa). Kyllä sitä on omille vanhemmilleen helpompi kiukutella kuin muille

[Sugar]

Meillä esikoinen oli helppo vauva. Söi, nukkui ja kakkasi Toki oli iltoja, jolloin masu oli kipeä mutta niitä oli tosi vähän ettei niistä voi todellakaan valittaa. Kohta tulee 2 vuotta täyteen ja poika on koko elämänsä ajan ollut tyytyväinen tapaus. Nyt uhma on lisääntynyt vauvan tulon myötä mutta se on vaan hyvä asia, että reagoi uuteen tilanteeseen.

 

Vähän jännittää millainen vauva pikkusisko onkaan..

 

Meillä täsmälleen sama _{tosin esikoinen on jo 2,5v}!!! Ihq.. <3

[jukeboksi]

Kyllä sitä on omille vanhemmilleen helpompi kiukutella kuin muille

 

Jota rakastetaan eniten sille myös kiukutellaan eniten. Lapsi luottaa häntä eniten hoitaneeseen aikuiseen, joka useimmiten on äiti, ja uskaltaa näyttää hänelle tunteidensa koko kirjon. Lapsi tietää, että tämä aikuinen ei häviä, vaikka hän kiukkuilee kuinka paljon.

 

Joten kiukuttelevien lasten äidit voivat olla tyytyväisiä, koska heillä on läheinen ja luottava suhde lapsensa kanssa. Senkun vaan aina muistaisi .

 

Sorry OT.

[Guest Julia]

Joten kiukuttelevien lasten äidit voivat olla tyytyväisiä, koska heillä on läheinen ja luottava suhde lapsensa kanssa. Senkun vaan aina muistaisi .

Et takuulla asiaa siten tarkoittanut, mutta MYÖS niiden helppojen lasten vanhemmilla on läheinen+luottava suhde vanhempiinsa - eivät ne ole helppoja/kiukuttelemattomia siksi, etteivät uskaltaisi näyttää tunteitaan.

[Mabeline]

^Mä kyllä väittäisin, että jokainen lapsi on kiukutteleva lapsi, ainakin joskus. Molemmat omani lasken kyllä kategoriaan "helppo", mutta uhmaikä on uhmaikä helpollakin lapsella. Vai voiko joku uhmaiän ohittaneen lapsen äiti sanoa välttyneensä kiukkukohtauksilta (lapsen tai omilta )?

[Guest Julia]

Omilta kiukkukohtauksilta en väitä välttyneeni Mutta vanhempi on nyt 2v3kk, eli uhman pitäis olla (ja onkin) päällä, ja ne on kyllä yhden käden sormilla laskettavissa ne temppuilukohtaukset. Eikä IKINÄ ole saanut itkupotkuraivareita mistään asiasta, ei kotona eikä kaupassa eikä muuallakaan. Keskustelemalla ollaan tilanne kuin tilanne saatu kunnialla hoidettua. Ja tiedän, että tämä kuulosta aivan utopistiselta, ja niinhän se onkin, mutta totta silti Nuorempi, vaikka helppo hänkin, on hiukan pontevampi tapaus, ja alkaa jo nyt reilun vuoden ikäisenä löytää sitä kuuluissaa omaa tahtoa...

Edited July 12, 2008 by Julia

[Tuikku]

Meillä on/oli "vaativa vauva", mutta ei meilläkään mitään helvetillisiä huutoöitä ollut edes kaikille sormille laskettavissa.

Kyllä mä silti seuraavan (sit joskus) ottasin mieluumin "helpon vauvan"!

[Sisi]

Mä toivon, että tämä toinen olisi yhtä helppo tapaus kuin isosiskonsa.. Kamalat huutoyöt ovat olleet todella harvassa, ja nekin alkoivat oikeastaan vasta parin kuukauden iässä, kun tyttö alkoi oppia vauhdilla kaikkea uutta ja piti maidonlisäysöitä siinä samalla. Mutta ensimmäiset viikot olivat mullekin ihan yllätys, että kuinka vauva voikin olla niin helppo. Kun siitä vain osaisi nauttia silloin kun on mahdollisuus..

[jukeboksi]

Et takuulla asiaa siten tarkoittanut, mutta MYÖS niiden helppojen lasten vanhemmilla on läheinen+luottava suhde vanhempiinsa - eivät ne ole helppoja/kiukuttelemattomia siksi, etteivät uskaltaisi näyttää tunteitaan.

 

No kamoon, en tietenkään tarkoittanut niin, että helpoilla lapsilla on huono suhde vanhempiinsa. By the way tarkoitatko siis lapsen suhdetta vanhempaansa vai vanhempien suhdetta omiin vanhempiinsa?

 

Mutta olen samaa mieltä kuin joku muukin täällä. Kyllä jokainen lapsi joskus raivarit ottaa. Lienee ihan normaalia. Meillä on ollut suht helppo vauva, mutta nyt tuntuu tempperamenttia löytyvän. Sanoinkin yhtenä iltana miehelle, että tyttö on juuri sen oloinen, että saa kaupan karkkitiskillä törkeet itkupotkuraivarit. Mutta siitäkin huolimatta hän on ollut helppo ja tyytyvänen vauva. Ja taitaa nuo karkkiraivarit mennä uhmaiän piikkiin.

 

Taitaa olla ihan tutkittukin juttu, että tutulle ja rakkaalle kiukutellaan eniten. Meillä ainakin käy niin, että tyttö on mummin kanssa toooosi tyytyväisesti ja sitten kun minä astun kuvaan niin mieli muuttuu hetkessä.

Edited July 15, 2008 by jukeboksi

[Adelita]

Mielestäni meidän pikkuiset ovat ns. helppoja vauvoja. He eivät itke yhtään sen enempää kuin vauvat "normaalistikaan" itkevät. Tosin eipä minulla ihan hirveästi ole vertailupohjaa, sillä nämä ovat esikoiseni, eikä tutuillakaan ole pikkuisia... Maito maistuu, unet nukutaan (pieniä poikkeuksia toki on, jos masu vähän vaivaa tms.), hymyjä irtoaa, sylissä viihdytään jne. Eli sitä normaalia vauvan elämää siis!

 

Jokaisella meistä on varmasti erilainen käsitys siitä, mikä on "helppo vauva" ja mitä "helppo" ylipäätään tarkoittaa. Eli mikä on yhdelle yhtä, onkin toiselle toista. Riippuu siis ihan äidistä ja isästä, että pitävätkö he vauvaansa helppona vai eivät. Esimerkiksi meidän vauvoja joku tuttumme saattaisi tituleerata hieman hankaliksi (varsinkin pojalta löytyy temperamenttia). Meille mieheni kanssa tämä kaksosarki on kuitenkin ihan "riittävän helppoa" eli hengissä ollaan toistaiseksi!

 

(Ja toki ymmärrän, että on iso ero hyvin syövän ja nukkuvan, vähän itkevän vauvan ja esim. koliikkivauvan välillä. Mutta ymmärtänette pointtini. )

[Guest Julia]

^Olen muuten miettinyt ihan samaa! ELi että helppous on samoin kuin kauneuskin katsojan silmästä kiinni... Itse olen tosiaan myös sitä mieltä, että meidän molemmat ovat kertakaikkiaan megahelpot tapaukset - mutta sitten joskus kun kuuntelen jonkun kaverin valitusta omasta "hankalasta" lapsestaan, käy mielessä, että hetkinen, eihän meillä ole yhtään tuon kummempaa, ja silti olen sitä mieltä, että meillä on helppoa! Jotku kai sitten vaan jaksaa valvomisia sun muita enemmän kuin toiset, jotkuhan ei esim osaa nukahtaa sekunnissa uudelleen vauvan syötettyään ja minä taas osaan, niin takuulla jo tuollaisilla käytännön eroilla on merkitystä.

 

Ja jukeboksi, hienoa, ettet niin tarkoittanut, mutta kun koskaan ei voi tietää. kaikenlaista kommenttia on joskus saanut kuulla, niin mieluusti aina sitten korostan, että kyllä meilläkin on turvallinen&luottavainen suhde (Ja oli kirjoitusvirhe, tarkoitin siis tietenkin aiheeseen liittyen sitä lapsen+vanhempien suhdetta, en meinannut vetää isovanhempiankin mukaan soppaan... )

[Guest Neiti.Aurinko]

Mä näen myös asian niin, että monella jolla on "helppo vauva" niin tulee helposti tämä fiilis että näiden nk. "vaativien vauvojen" vanhemmat usein ehkä liioittelisivat asiaa. Siis tämä ei myöskään todella ollut yleistys sillä en tullut tod. tänne parjaamaan että nyt kaikkien helppojen vauvojen äidit aattelee näin... Ja olen tosi iloinen että helppojakin vauvoja on olemassa

 

Meillä on ehdottomasti ihana, temperamenttinen tyttölapsi. Niin hymyilevä ja rakastettava, mutten ikinä sotkisi temperamenttia ja vaativuutta keskenään. Totuus vaan on se, että on todella vaativa vauva. On ollut erittäin huonosti nukkuva, paljon pulautteleva/oksenteleva, koliikkinenkin... Lisäksi viihtyy vain ja ainoastaan joka sekunti viihdytettynä(mikä ei tietenkään ole aina mahdollista). Tyttö on kuitenkin jo kohta 7kk, eikä kyse ole tosiaankaan siitä että itse olisin opettanut lapseni niin ettei osaa olla yksin. Ei tätä vauva-arkea pysty vaan kuvailemaan kellekään toiselle, vaikka sillä toisella vauva olisi itselläkin. Se on totta että jokainen määrittelee itse vaativan ja helpon; sen verran olen vauvojen kanssa ollut aiemminkin että voin kyllä sanoa ettei meidän neiti ainakaan helpoimmasta päästä ole.

[Guest Julia]

Tarkennan: Mä en siis missään nimessä taroittanut, että vaativien vauvojen vanhemmat "liioittelisivat"! En todellakaan. Tarkoitin siis ihan jotain yksittäisiä tilanteita, jossa ajatus on tullut mieleen, että ihmiset näkee asiat eri tavalla, esim juuri yöheräilyjen määrä on hyvä esimerkki. Olen aina sanonut kaikille kysyttäessä, että meillä yöt menee TODELLA hyvin. Vauvana siis molemmat heräsivät tasaisen tappavaan tahtiin 2-3tunnin välein syömään, eikä kumpikaan ole ennen 1,5v ikää lakannut yösyöttöjä/heräilyjä. Mutta se, mikä on tilanteesta tehnyt helpon, etteivät nuo ole huutaneet heräämisen yhteydessä. Ja esimerkiksi ystäväni valitti, ettei hän meinaa millään jaksaa, kun vauva syö kahdesti yössä, eikä sekään vauvai tkenyt. Sellaisia tilanteita tarkoitin siis.

[Guest Neiti.Aurinko]

^ no harm done, en mä ottanut sitä niin Jotenkin vaan teki mieli tarkentaa tätäkin asiaa... joten ei huolta!

[Guest Ninja]

Mä uskon kans että vauvan helppous on MYÖS siitä kiinni miten vanhemmat asioihin suhtautuvat, mutta ehdottomasti myös siitä millainen vauva on. Enkä minäkään tarkoita tai yritä syyllistää ketään jos totean että joillekin pienetkin asiat ovat rankempia kuin toisille tai kun sanon että joukkoon mahtuu myös niitä liioittelijoita. Tulee mieleen eräs tuttava joka liioittelee aina kaikessa (muualta kuultuna jutut eivät ole menneet ihan niin dramaattisesti kuin kyseinen henkilö on asian esittänyt), joten väkisinkin hänen juttunsa tulee suodatettua eikä niitä osaa ottaa ihan niin tosissaan... Enkä myöskään yleistä, puhuin vain yhdestä ihmisestä jonka tunnen.

 

Luulen että tämä yhdistelmä oma positiivinen elämänasenne ja vauva joka on perustyytyväinen tarkoittaa sitä että meilläkin asuu "helppo vauva".