Sign in to follow this  
Followers 0
Guest pikku_kolikko

Isä ja lapsi (vauva)

87 posts in this topic

Meneeköhän oikealle osastolle...

 

 

 

Olen miettinyt, miksi äidin on toisinaan (niin) vaikeaa jättää pientä vauvaa isälle? Ja miksi sitten se hetki, että vauva ensimmäistä kertaa on isän kanssa kahden kotona, on jotenkin kauhean ihmeellinen asia? Ehkä jopa mietitään, että mitenköhän ne pärjää.

 

Isähän on lapsen isä. Eikö hänenkin silloin kuulu olla suuri osa lapsen elämää. Eihän kukaan ihmettele, että miten se äiti pärjää lapsen kanssa kotona.

 

Tuntuu, että on luontevaa, että äidin elämä pyörii vain vauvan ympärillä, mutta sitten jos isä on vauuvan kanssa, on se maailman ihmeellisin asia. Saatikka sitten, jos äiti lähtee töihin ja isä jää kotiin.

 

 

Tietenkin on erilaisia tilanteita. Jos imettää, niin voi olla hankala lähteä tms.

 

 

Mutta miksi äidin on vaikeaa antaa isän olla oman lapsen kanssa ihan kahden?

 

 

 

Tarkoitus ei ole ketään syyllistää tai väittää jonkun elämäntapoja (?) vääriksi, mutta lähipiirissä tälläistä on ja huomaa, että ei se isä silloin juuri mitään vauvan kanssa teekkään, kun äiti "roikkuu" vauvassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sellainen pikamaininta, että kyllä meillä ainakin mieskin oli alkuaikoina ihan sydän syrjällään, että pärjäämmeköhän me vauvan kanssa kahdestaan, siis minä ja vauva, koska miehelle oli ihan selvää, että se on minulle ihan uutta ja outoa. :girl_sigh: Itse taas olin jo alussa tosi varma siitä, että mies pärjää vauvan kanssa vallan mainiosti, vaikka kova (hormonaalinenkin) kaipuu siihen vauvan lähelle oli heti, jos vähänkin olin muualla. Lähipiirini on varmaan jotenkin modernia, kun minulla on niin vähän havaintoja etäisemmistä isistä tai omivista äideistä.

 

Mutta siis ymmärrän kyllä tuon huolipuolenkin tosi hyvin. Joku töissäkäyvä isä vaan kerta kaikkiaan on sen vastasyntyneen kanssa niin paljon vähemmän aikaa vuorokaudessa, ettei millään voi kuvitellakaan tämän olevan vauvan jutuista perillä ihan samanlailla kuin äiti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut molempien lasten suhteen alusta asti selvää, että mies hoitaa lapsia myös tasapuolisesti. Esikoisen kanssa se oli todella helppoa, koska hän joi myös tuttipullosta ja nukahti tutin kanssa, niin mies pystyi hoitamaan paljon syöttämisiä ja nukuttamisia jo alusta alkaen. Pikkusiskon hoidossa mä olen ollut enemmän mukana imetyksen takia ja huomaan kyllä, että mies on jäänyt hiukan enemmän ulkopuoliseksi kun ei pysty esim. rauhoittamaan tai nukuttamaan vauvaa kun tyttö ei syö tuttia. Uskon, että pikkuhiljaa mies voi osallistua enemmän tytönkin hoitoon, kun imetys ei ole enää niin tärkeässä asemassa.

 

Edit. Piti vielä lisätä, että olen kysellyt mieheltä kuulumisia kesken omien menojen juuri sen takia, kun on pelottanut miten heillä on mennyt tytön kanssa kun tämä ei syö tuttipullosta ja olen joutunut menemään kotiin kesken kaiken. Uskon, että pienten vauvojen kohdalla monet äidit jännittävät juuri tätä syömisasiaa, varsinkin jos vauva on (täys)imetyksellä. Itse ihmettelen sitä, että jotkut isät eivät vietä aikaa lasten kanssa silloinkaan kun ovat jo vähän vanhempia. Esimerkiksi mun kaveri juuri sanoi, että hänen miehensä ei ole viettänyt yhtäkään kokonaista päivää vähän yli 1-vuotiaan poikansa kanssa!

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon myös ihmetellyt sitä, että tälläkin palstalla monet hehkuttaa kun mies on tehnyt jotain vauvan tai lapsen kanssa. Toki ymmärrän että mies ei pysty imettämään, mutta kyllä ainakin mun miehellä on kaksi kättä ja ihan toimiva pää.

 

Meillä on paljon asioita mitä molemmat tekee, mutta esimerkiksi kylvetykset on aina ollu miehen juttu, samoin kynsien leikkaaminen. Iltatoimet on myös miehen heiniä. Yön yli en oo yksin, ilman miestä ja/tai lapsia ollut missään, kun ei ole ollut mitään syytä. Jos tulisi joku häppeninki, niin varmaan lähtisin, mutta en oikein näe miksi itelleni varaisin hotellihuoneen ja lähtisin sinne yksin yöksi hengaamaan :D Shoppailemassa, kampaajalla tai kavereitten kanssa syömässä ja/tai leffassakin oon käynyt, niin että mies on jäänyt tyttöjen kanssa kotiin. Pumpattua maitoa on silloin tissiläisellä ollut eväänä. Jotenkin oon pähkännyt asian niin, että jos mä selviän näitten murusten kanssa joka arkipäivä kasista neljään, niin miksi mies ei selviäisi paria tuntia :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on ihan samoja ajatuksia, isä osaa ja saa hoitaa lasta siinä missä minäkin.

Mä vaan aika helposti alan kuulema "ohjeistamaan" miten sitä pitää nyt hoitaa missäkin tilanteessa :rolleyes: Välillä on vaan niin vaikea olla hiljaa jos huomaan että lapsi itkee nyt vaikka mahakipua syötön jälkeen (ei tykkää olla yhtään vaakatasossa silloin) eikä mies tajua nostaa lasta pystyyn kun se helpottaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sellainen pikamaininta, että kyllä meillä ainakin mieskin oli alkuaikoina ihan sydän syrjällään, että pärjäämmeköhän me vauvan kanssa kahdestaan, siis minä ja vauva, koska miehelle oli ihan selvää, että se on minulle ihan uutta ja outoa. :girl_sigh:

 

Sama juttu mullekin tuli mieleen. Kun mies isyysloman jälkeen palasi töihin, itseänikin jännitti että mitenköhän me pärjätään nyt sitten ihan kaksin ja kyllä mieskin aina kotiin tullessa kovasti kyseli miten meni jne.

 

Aloin pohtimaan, milloinkohan sitten oli se hetki kun mies oli pojan kanssa pidemmän aikaa ihan kahdestaan... Varmaankin vauva taisi olla silloin jo melkein 2kk. Mutta ei siinä ollut kyse siitä, ettenkö olisi luottanut mieheen että pärjää, mutta ei mulla vaan ollut ollut oikein syytäkään lähteä pois pojan luota. Jos mies olisi varta vasten pyytänyt, että haluaa olla kotona kaksin vauvan kanssa, niin varmasti olisin jotain tekemistä keksinyt. Mutta ne ajat kun mies ei ollut töissä, me nyt vaan haluttiin lähinnä nauttia yhdessä olosta. Siis tietenkin mies teki pojan kanssa juttuja ihan kahdestaankin, mutta mä olin myös kotona.

 

Meillä poika nyt täyttää kohta sen vuoden, ja tuosta mitä Eva Luna kirjoitti, että hänen ystävänsä mies ei ole viettänyt kokonaista päivää poikansa kanssa, niin kai meillä on sama juttu kuitenkin. Siis oletan että kokonaista päivää kaksin poikansa kanssa? (kokonaisia päiviä on sentään viettänyt, tietty ;) ) Mutta en sen puoleen minäkään varmaan olisi viettänyt kokonaisia päiviä kaksin pojan kanssa, ellei miehellä olisi ollut viime keväänä 4 päivän työmatkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ehkä ilmaus oli vähän sekava, tarkoitin noin työpäivän veroista aikaa niin että mies olisi vastuussa esim. ruokailusta, ulkoilusta, nukuttamisesta. Tässä perheessä lapsi joutuu ehkä hiukan aikaisemmin päiväkotiin, koska isä ei kesälomallaan osaa/pysty hoitamaan lasta, joka on silloin jo puolitoistavuotias. Tuntui vaan tosi kummalliselta, kun kuulin tämän. Tuntuu, että tällä isällä ei ole kiinnostustakaan tutustua lapsen rutiineihin, vaan haluaa mieluummiin levätä kotona kesälomalla. Meidän perheessä on aina ollut ihan selvää, että jos miehellä on kesäloma ja mä olen ollut töissä, niin lapsi on todellakin kotona eikä hoidossa. Samaa ilmiötä olen nähnyt myös meidän töissä lasten sairauspoissaolojen suhteen, äidit jäävät n. 90% lasten kanssa kotiin, vaikka yhtä hyvin isäkin voisi välillä jäädä.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sellainen pikamaininta, että kyllä meillä ainakin mieskin oli alkuaikoina ihan sydän syrjällään, että pärjäämmeköhän me vauvan kanssa kahdestaan, siis minä ja vauva, koska miehelle oli ihan selvää, että se on minulle ihan uutta ja outoa. :girl_sigh: Itse taas olin jo alussa tosi varma siitä, että mies pärjää vauvan kanssa vallan mainiosti, vaikka kova (hormonaalinenkin) kaipuu siihen vauvan lähelle oli heti, jos vähänkin olin muualla. Lähipiirini on varmaan jotenkin modernia, kun minulla on niin vähän havaintoja etäisemmistä isistä tai omivista äideistä.

 

 

 

Kyllä meilläkin mies oli huolissaan mun jaksamisesta, kun palasi töihin lomien jälkeen.

 

 

Mutta kyllä useammin kuulen, että miten ihmetellään kuinka se isä pärjää vauvan kanssa. Esim kun kerroin lähteväni esikoisen kanssa päiväreissulle, ihmeteltiin missä vauvat ovat. No kotona isän kanssa.

 

Meillä on tuttavaperhe, jossa esikoisen ollessa vauva, äiti "omi" hänet itselleen (tuskinpa isä kauheasti vastusteli). Nyt kuopuksen kanssa sama homma. Yleensä jos ollaan yhdessä, isä ei juuri vauvaan koske. Kerran vauvan äiti oli syömässä ruokaa, mun mies oli saunassa meidän pojan ja tämän perheen esikoispojan kanssa ja mä sitten hoidin näitä kolmea vauvaa vauvan isän katsoessa telkkaria.

 

 

Ääh, ei mulla nyt ajatus kulje...

 

 

Joo. Mutta siis vaikka itse jätän lapset isänsä hoiviin hyvillä mielin, silti tulee jotenkin huno omatunto. Ei siitä etteikö hän pärjäisi (pärjää varmaan paremmin kuin minä) vaan siitä, että kuinka mä nyt kehtaa jättää kaksi tai kolme lasta hänen hoidettavakseen vaikka itse teen niin monta päivää viikossa aamusta iltaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain kuulla nimenomaan tästä kuinka voi jättää lapsen isän hoidettavaksi kun lähdin töihin pojan täyttäessä 6kk. Meillä oli jo ennen raskautta ollut puhe siitä, kuinka myös mies tahtoo hoitaa lasta tulevaisuudessa. Mitään tarkkaa ei sovittu, koska ei me oikeastaan edes tiedetty miten se käytännössä hoituisi. Mutta oli selvää, että mies osallistuu mahdollisuuksien mukaan.

Kun poika sitten oli syntynyt, me käytiin kiistaa siitä kumpi saa hoitaa. Mun oli vaikea luovuttaa ohjaksia, olisin mielelläni ohjeistanut kaikessa, jne. Pian kuitenkin molemmille tuli omat vastuualueensa.

 

Pojan ollessa 3kk ikäinen mies oli väsynyt työhönsä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sain kuningasidean suihkussa, että mitäs jos mä hakisinkin itselleni kesäksi töitä ja mies saisi olla poissa töistä, kotona pojan kanssa. Heti kun esitin ajatukseni ääneen, kaduin sitä suuresti. Enhän mä oikeasti tahtonut pois pojan luota, mutta koska mies innostui toden teolla asiasta mä päätin yrittää etsiä mielekästä työtä. Jos en saisi hyvää työpaikkaa niin sitten jäisin kotiin. Samaan aikaan toivoin ettei paikkaa löytyisi, mutta taas miehen innon vuoksi toivoin paikan järjestyvän. Ajatuksissa oli jopa vaihtaa mut ja mies vain päikseen, koska periaatteessa sekin olisi onnistunut.

Sain kuitenkin ihan koulutustani vastaavaa työtä ja päädyin lähtemään töihin kun poika täytti 6kk. Koko sen ajan sain kauhisteluja niin työkavereilta kuin ystäviltäkin siitä kuinka saatoin, hennoin, pystyin ja uskalsin jättää miehet keskenään kotiin. Joo, tunsin itseni melkoisen urveloksi kun en enää osannutkaan pojan arkikuvioita myös unissani väärinpäin, mutta toisaalta saatoin nauttia siitä että mies todella läheni lapsen kanssa ja heille kehittyi ihan omat rutiinit.

 

Mies oli 6kk kotona pojan kanssa ja tuona aikana me kaikki opittiin paljon uutta. Nyt minä tiedän miltä tuntuu mennä rankan työpäivän jälkeen kotiin jossa heti tyrkätään lapsi hoivattavaksi koska kotona oleminen on myös rankkaa. Mies oppi sen, että joskus kotona ei vain oikeasti ehdi tehdä kaikkia kotitöitä jos päivä on yhtä kaaosta. Toisaalta taas sitten poika on saanut olla sekä isän että äidin kanssa kaikessa rauhassa. Nykyisin ei ole merkitystä sillä kumpi lohduttaa kopsahdusten jälkeen tai kumman kanssa mennään nukkumaan, kaikki käy. Mä uskallan myös antaa ohjakset muutoinkin pois paljon rohkeammin kuin aiemmin. Ennen kuin lähdin töihin, ei poika ollut ikinä hoidossa missään muualla. Nyt mä voin lähteä helpommin jonnekin, tehdä miehen kanssa kaksinkin asioita - vastuun luovuttaminen ensin miehelle helpotti sitä hallinnan luovuttamisen oppimista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meiltä löytyy ainakin sellainen mies joka sanoo ihan suoraan viihtyvänsä paljon paremmin taaperoiden kuin vauvojen kanssa. Miehellä on vahvasti sellainen tunne ettei hän "osaa" hoitaa vauvoja, kun taas tuollaisten 2- ja 4-vuotiaiden kanssa hän tuntuu pärjäävän paremmin kuin minä. Meillä se on mennyt niin että esikoisen kanssa pyrittiin väkisin tekemään niin että jätin miehen kahdestaan vauvan kanssa ja mietin milloin mitäkin "omaa menoa" kun sitä kaikkialla toitotettiin että niin pitää tehdä. Loppujen lopuksi se sitten aina meni siihen että mies oli epävarma ja tunsi olonsa tukalaksi, vauva todennäköisesti aisti sen ja alkoi kiukuttelemaan ja minä taas tuijottelin kelloa jossain uimahallissa ja mietin koska olen ollut tarpeeksi kauan poissa.

 

Kuopuksen kanssa sitten suosiolla jätettiin nuo väkisin tehdyt järjestelyt väliin ja aloin jättämään kuopusta isänsä hoiviin siinä vaiheessa kun se alkoi tuntumaan hyvältä eli pitkälle yli 1-vuotiaana. Hirveästihän siitä kuule ihmettelyjä kun pitäisihän sen isän osata hoitaa vauvaa siinä missä äidinkin niinkuin täälläkin on jo moneen kertaan sanottu. Meillä se vaan menee niin että vauva on enemmän kiinni äidissä ihan fyysisestikin. Eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa kun tämä toimii meillä. Mulla on ollut ilmeisesti suhteellisen vähäinen oman ajan tarve kun siihen riitti kuopuksenkin vauva-aikana valllan mainiosti satunnaiset iltalenkit ja kahdenkeskeiset ulkoilut esikoisen kanssa. Nyt olen ollut iltaisin töissä ja mies on pärjännyt aivan loistavasti lasten kanssa, paremmin kuin minä kun hän jaksaa keksiä kaikkea mukavaa lasten kanssa kun minä yleensä hoidan ne kotityöt alta pois. :rolleyes:

 

Äh, ei mullakaan oikein ajatus kulje. Mutta jos täältä löytyy joku äiti joka tuskailee sitä kuinka mies ei tunnu pärjäävän vauvan kanssa kahdestaan niin haluan lohduttaa että sieltä voi olla vaikka millainen taaperon kanssa touhuaja puhkeamassa kukkaan. :) Annetaan niille miehillekin rauha löytää se niiden oma tapa olla isä, tulee se sitten ennemmin tai myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ehkä ilmaus oli vähän sekava, tarkoitin noin työpäivän veroista aikaa niin että mies olisi vastuussa esim. ruokailusta, ulkoilusta, nukuttamisesta. Tässä perheessä lapsi joutuu ehkä hiukan aikaisemmin päiväkotiin, koska isä ei kesälomallaan osaa/pysty hoitamaan lasta, joka on silloin jo puolitoistavuotias. Tuntui vaan tosi kummalliselta, kun kuulin tämän.

 

Oho, no juu kyllä mustakin kuulostaa hieman kummalliselta ettei kesälomallaan "osaisi" hoitaa lasta... Meillä mies tulee olemaan ensi kesänä yhden kuukauden kotona pojan kanssa, kun mä palaan töihin. Mies odottaa sitä innolla. Olen sanonut, että voisi mun puolesta kauemminkin kotona olla, mutta hänellä on töissä sellainen tilanne ettei oikein voi/ kannata olla pidempään. Onhan se kuitenkin sitten erilaista miehelle olla oikeasti vastuussa siitä arjen pyörittämisestä ja rutiineista, hyvä että pääsee kokeilemaan edes kuukaudeksi. (Lisäys: mä jo unohdin, että otsikossa puhuttiin nimenomaan vauvasta, siihen nähden hieman OT)

 

laura! kirjoitti tuossa yllä hienosti, voin kuvitella että itsestäkin olisi tuntunut samalta jos mies olisi halunnut jäädä pojan kanssa kotiin kun oli pienempi. Mä olen monesti miettinyt tuota, että kun mies tulee töistä kotiin, miten se jaksaa aina heti ottaa pojan syliin jne. Toisaalta sillä ei taida olla oikein vaihtoehtoa, kun poika on niin innoissaan kun isi tuli kotiin. :grin:

Edited by Juksu

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

vauva on enemmän kiinni äidissä ihan fyysisestikin.

 

 

 

Mutta missä vaiheessa se vauvan äidissä kiinni oleminen menee liiallisuuksiin? Tarkoitan siis, että esim tässä esimerkki perheessä äiti on todella väsynyt, mutta isä ei juuri osallistu perheen tai edes kodin hoitoon. Äiti voi kuulemma olla max 30min poissa, koska isä ei pärjää huutavan vauvan kanssa. Ja tosiaan kyseessä ei ole vastasyntynyt vaan 4,5kk vauva. Äiti ei voi myöskään olla vanhemman lapsen kanssa kahden, koska kukaan ei sitten hoitaisi vauvaa.

 

Tietenkin vastasyntynyt on eri asia, mutta kyllä omasta mielestä isän pitäisi pystyä olemaan oman lapsensa kanssa kauemmin kuin 30min. Tai ehkä mä olen vaan vaativa. :P

 

 

Juksu, otsikko taitaa olla hämäävä, kyllä mulle vielä 1 vuotias on vauva. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No kyllä mä sanoisin ettei mies ole varmaan ollutkaan kuopuksen kanssa edes sitä puolta tuntia kahdestaan ensimmäiseen puoleen vuoteen, lukuunottamatta sellaisia kertoja kun lähettiin esikoisen kanssa ulos tai mä lähdin kauppaan kuopuksen päikkärien aikaan. Enkä mä nyt sanoisi että siinä mikään meni yli kun ei se mua haitannut kun hyväksyn sen että mun vauvat on kiinni mussa. Kun se on kuitenkin niin kärpäsen pierun mittainen se ensimmäinen symbioosivuosi koko elämässä. :)

 

Mutta tosiaan, jos äiti on itse väsynyt ja selkeästi turhautunut tilanteeseen niin sittenhän se on ongelma. En tosin tiedä mitä siinä tilanteessa sitten pitäisi tehdä. Mä olen itse sanonut useasti samoissa tilanteissa oleville että se äidissä roikkuminen menee niiiiiiiiiin nopeasti ohi ja plaa plaa ja nyt kun asiaa ajattelee niin olen kuulostanut varmaan ihan sairaan ärsyttävältä. Mutta kun se vaan menee niin nopeasti. Nyt mä jo toivon että mussa roikuttaisiin enemmän. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo ajan nopeasti kuluminenkin on varmasti yksilöllistä. Itse olen kokenut sen pikku vauva- ajan pitkäksi. Tuohon varmasti syynä jonkinlainen ahdistus/masennus. Silloin, jos joku sanoi, että nopeasti se menee, teki oikeasti vain mieli itkeä ja sanoa, että ei se mene. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta vauvan kanssa suurin syy on juuri se imetys. Lisäksi se, että kun mies ei roiku koko ajan vauvapalstoilla, niin ei se oikeasti tiedä niin paljon kaikkea. Kyllä esikoinen oli isänsä kanssa pienenäkin vauvana, mutta se oli laskettu niin että se nukkuu lähes koko ajan, ettei tarvitse maitoa. Kuopus ei kovin pienenä ollut paljonkaan keskenään isänsä kanssa, kun ei minulla ole yksinkertaisesti mitään mihin mennä. Ehkä esikoisen kanssa ulkona kävin joskus.

 

Kuopusta jouduttiin yhdessä vaiheessa syöttämään pakolla pullostakin, ja vaikka mies kuinka yritti, ei se saanut vauvaa syömään pullosta. Itse sitten jouduin opettelemaan vauvan kanssa pullosta syömisen ja sitten kädestä pitäen neuvomaan miehelle miten se onnistuu. En tiedä mistä se johtuu, että minä siinä onnistuin ja mies ei, kun en koe mikään pulloruokinnan asiantuntija kyllä olevani, aika vähäisesti olen pulloruokintaketjuja lukenut vaikka muuten täällä koko ajan pyörinkin. Mutta tällaiset asiat on niitä, joiden takia välillä kyllä koen pärjääväni paremmin kuin mies.

 

En ole mikään huolehtijaäiti, ja voin kyllä aivan hyvin jättää lapset miehelle kunhan ne on oppineet syömään kiinteitä, joten ei tässä siitä ole kyse. Meninkin töihin esikoisen ollessa 8 kk ja lapsi jäi isänsä kanssa kotiin. Kolme kuukautta se kesti enkä kyllä sinä aikana kokenut mitenkään tulleeni miestä huonommaksi arjen rutiineissa. Hyvä silti varmaan miehelle ja lapselle, ja vähän harmittaakin ettei nyt toisen lapsen kohdalla tullut tehtyä samaa.

 

Tuo eroahdistus on sellainen, että meillä se ilmenee niin että vauva roikkuu lahkeissa kitisemässä koko ajan, joten jos siitä en pääsisi hetkeksikään eroon niin että mies hoitaisi välillä, niin en kyllä kestäisi :wacko: Itse siis kyllä jättäisin vaikka huutavana :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisäksi se, että kun mies ei roiku koko ajan vauvapalstoilla, niin ei se oikeasti tiedä niin paljon kaikkea.

 

Mutta voihan olla myös äitejä, joita ei vaan kiinnosta vauvapalstoilla roikkuminen. Oma siskoni on tälläinen ja hän on mulle jonkinlainen esikuva äitinä. Ja mä kuitenkin vietän liiankin paljon aikaa täällä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, se olikin vain vertailua minun ja mieheni välillä :D Olen kyllä myös paperimuodossa lukenut paljon lapsista ja vauvoista :girl_wink: Jotenkin tuntuu, että minulle on ihan itsestäänselvyyksiä monet asiat, joista miehellä ei ole hajuakaan. Uskon silti että on varmasti perheitä joissa pärjätään hyvin vaikkei kumpaakaan vanhemmista kiinnosta lukea mitään, mutta en minä vaan tiedä miten ne sen tekee :girl_haha: Ehkä niitten omat äidit on kertoneet (no itse asiassa niin on kyllä minullekin) tai sitten neuvolasta...

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä itse asiassa mies on se, joka vauvapalstoilla etsii enemmän asiaa. Kun tytöillä oli koliikki, hän etsi apua. Samoin unikoulun kanssa. Mä vaan vietän aikaa täällä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo. Mutta siis vaikka itse jätän lapset isänsä hoiviin hyvillä mielin, silti tulee jotenkin huno omatunto. Ei siitä etteikö hän pärjäisi (pärjää varmaan paremmin kuin minä) vaan siitä, että kuinka mä nyt kehtaa jättää kaksi tai kolme lasta hänen hoidettavakseen vaikka itse teen niin monta päivää viikossa aamusta iltaan.

 

Just tää on meilläkin. Vaikka mies mielellään on lasten kanssa, mulla on jotenkin huono omatunto jos meen vaikka jumppaan tms omaan menooni. Aina on sellainen tunne että voivoi kun toinen nyt joutuu ihan yksin olemaan niiden kanssa. Vaikka täh, niinhän minäkin kaiket päivät olen..... ihmeellinen on äidin mieli :D

 

Puhuttiin alustavasti tämän tulevan vauvan kanssa että mä menen töihin kun vanhempainvapaa loppuu, mies pitää isäkuukauden ja siihen päälle 6kk hoitovapaata. Mun äiti oli kauhuissaan "no mikset sinä sitten vois olla sitä koko aikaa kotona?" Ihan niin kuin se olis jotenkin eriskummallista tai kammottavaa että ISÄ on hoitovapaalla.

 

Muoks. Ai jeesus, aamun nauruhepuli :grin: Ei siis kuitenkaan puhuttu sen vauvan kanssa vaan miehen kanssa siitä vauvasta :girl_crazy::grin::girl_sigh:

Edited by zinae

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ :girl_haha: :girl_haha: Mäkin sain pienimuotoisen hepulin, kun luin sun muokkaustekstin :girl_haha: Muuten en olisi kyllä edes tajunnut :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitä vaan jäin ihmettelemään, että onkohan sellaista tilannetta, jota joku ei päivittelisi... Jos jätät vauvan isälle niin ihmetellään, jos et jätä niin ihmetellään. Minusta on aika luontevaa, että vauva on enemmän äidissä kiinni aluksi. Ei se ennusta sitä, minkälainen suhde isän ja lapsen välille myöhemmin muodostuu. Tärkeintä on varmaan, että äiti ja isä pääsevät sopimukseen hoidosta niin että kumpikin ovat tyytyväisiä.

 

muoks. Siis ei ole toki lyödä pöytään mitään tieteellisiä todisteita tuosta ennustettavuudesta, mutta lähipiirissäni on kovin monenlaisia esimerkkejä eikä tietääkseni yhtään etäistä isää. :)

Edited by Forelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ komps. Riippuu ihan vanhempien välisestä työnjaosta. Ideaalina tietysti se että molemmat on tyytyväisiä ja pääse toteuttamaan itseään ja ketään ei riistetä ja what not, mut harvoin kai nämä jutut ihan kivuttomasti sujuu. Toisilla vähän helpommin kuin toisilla mutta ajan kanssa jotenkuten useimmilla.

Edited by Salia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulta on kysytty, tuntuuko minusta jotenkin pahalta jättää lapsi vanhemmilleni tai miehelle, kun lähden asioille.

 

Ei, ei tippaakaan. Kai se tekee minusta perinteisen "paska mutsi" -tittelinhaltijan, mutta tiedän, että vanhempani selviävät lapsen kanssa vallan mainiosti, eikä mieskään ole hätää kärsimässä. Ensimmäisen kerran lapsi oli kahdestaan miehen kanssa pari päivää kotiutumisen jälkeen ja vanhemmilleni "hylkäsin" lapsen muutamaa päivää myöhemmin useaksi tunniksi.

 

Miehen kohdalla ns. hylkäämistä voi perustella silläkin, että mies lukee purkit (eli tietää, miten mitäkin kotona valmistetaan), on normaalijärkinen ihminen ja jos maailma olisi kaatumassa, soittaisi jollekin, jolla on lapsia ja kysyisi vinkkiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen kuukauden ajan oli suht helppo jättää vauvaa kaksin isän kanssa asioilla käynnin ajaksi, kun vauva sai suurelta osin korviketta. Kun imetys alkoi sujua tytön ollessa kuukauden ikäinen, oon luonnollisesti sidotumpi lapseen. Mä nautin ajasta tytön kanssa ja on tosi mukavaa olla myös perheen kesken, joten en ole ole edes kaivannut pakoa arjesta. Tää johtuu varmaan osaltaan siitäkin, että tyttö on tosi helppohoitoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0