KUINKA KAUAN OLITTE KAKSIN, ENNEN KUIN OLITTE KOLMIN? :)

[*Iltatähti*]

Tällaista keskustelua en löytänyt..jos kuitenkin meni sivusuun ja aihe on jo olemassa, niin saa tämän ketjun poistaa..

 

Eli siis..

 

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

 

Itse olen avioliitossa teinirakkauden kanssa. Olimme olleet yhdessä 6 vuotta ennen esikoista ja naimisissa n. vuoden. Lapsi on tekemällä tehty ja rakkaudella alulle saatettu..mutta silti koin jonkunlaisen kriisin sekä henkilökohtaisessa elämässä että parisuhteessa. Ja voisimpa jopa sanoa, että koin jonkunlaista masennusta lapsen synnyttyä. Noin vuoden oli vaikeaa ja sitten vasta alkoi helpottamaan. Mies ei oikein osannut auttaa, koska oli varmasti hukassa itsekkin. Siinä sai määritellä itsensä uudelleen..äiti, vaimo ja nuori nainen. Hankalaa oli, vaikka yhdessäoloa oli takana jo ihan reippaasti. Ajatuksissa käy joskus, että olisimmekohan selviytyneet miehen kanssa, jos olisimme olleet yhdessä lyhyemmän aikaa..?

Toinen lapsi kun syntyi esikoisen ollessa n. kolmevuotias..kaikki meni ihanasti ja helposti..oli jo tuttua kaikin puolin äitiys ja vauva-arki. Kaikki saatiin tasapainoon..luojan kiitos

 

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia..ja tietysti ihmiset ja pariskunnat on yksilöitä ja lapsi on tervetullut silloin kun molemmat tuntevat olevansa valmiita..oli yhdessäoloa mikä aika tahansa ennen sitä..

[Jenny-Maria]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Viisi vuotta, naimisissa siitä ajasta tenavan tulohetkellä 2,5 v.

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Periaatteessa voisi olla ollut pidempikin.

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Ensimmäiseen en voi vielä vastata, mutta nyt raskauden aikana on tullut entistä vahvemmin tunne siitä, että olisi ollut mukava ehtiä tehdä vielä erinäisiä asioita kaksin, eikä siirtää niitä "Xkymmenen vuoden päähän". Mies ajattelee asiasta luultavasti toisin (valmiimpi pesänrakennukseen kuin minä).

Edited February 15, 2012 by Jenny-Maria

[N_D]

Meillä seurustelua takana 7½ vuotta.

Perheenlisäys tuntu tässä vaiheessa ihan loogiselta kun molemmat ollaan saatu opiskelut suoritettua ja vakituiset työpaikat. Syksyllä vauvan ollessa vajaa ½ -vuotias mennään naimisiin.

[mami88]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Reilu kahdeksan vuotta:) Oltiin 15 ja 16 kun laitettiin hynttyyt yhteen;)

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Sopiva. Alkoi jo tulla semmoinen olo, että olisi mukava päästä elämässä eteenpän.

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Ensimmäisellä kolmanneksella ollaan joten hiukan vaikea vastata. Raskauden aikana tulee väistämättä koko ajan negatiivisia tuntemuksia, mutta helpottavat varmasti ajan kanssa. Ollaan odotettu niin kauan, nähty niin paljon yhdessä ja kasvettu periaatteessa myös yhdessä, että se kolmas on hyvin tervetullut lisä tähän arkeen:)

[Memminkäinen]

Yhdessä oltiin oltu lapsen syntyessä hiukan reilu 14 vuotta, joista naimissa vähän alle 5. Minäkin siis olen kimpassa teinirakkauden kanssa.

Meille tämä parisuhteen kesto oli sopiva ennen lapsen tuloa. Tai oikeastaan parisuhde olisi varmaan ollut lapsen kestävällä tolalla jo paljon aikaisemmin, me miehen kanssa emme. Puolisentoista vuotta jouduimme tosin tuskailemaan, että tuleeko lasta ollenkaan.

Raskausaika oli meidän parisuhteelle vaikea, varmaan siksi, että oli lapsettomuushoitoja ja keskenmenoja taustalla, molemmat oli ihan stressaantuneita ja pelkäsi pahinta, emme kumpikaan nauttineet raskaudesta. Vauvan synnyttyä oli mulla henkilökohtaisesti jonkun aikaa vaikeaa, joskus puolen vuoden kohdalla alkoi oikeasti helpottaa. Ja uskoisin, että se oli miehellekin vaikeaa juuri siksi, että mä olin hormonihirviö. Nyt kun tyttö on täyttämässä vuoden, olemme onnemme kukkuloilla, meidän parisuhde on viimeiset puoli vuotta mennyt koko ajan parempaan, tuntuu aivan upealta, että tämä on se meidän oma perhe, josta haaveilimme jo silloin 15 vuotta sitten.

[pirpsu]

Me on oltu yhdessä kohta 6 vuotta, josta naimisissa 3. Oltais kyllä voitu olla kahdestaan vielä pidempäänkin ihan hyvin ja niin oli alkuperäinen suunnitelma.

On jouduttu kyllä kovasti jo tähän menessä keskustelemaan muuttuvasta elämästä ja välillä raskaus harmittaa ihan hirveästi. Mutta eiköhän me opita asian kanssa elämään ja varmasti tullaan rakastamaan meidän lasta paljon.

[muimui]

Yhdessä oltiin oltu esikoisen synnyttyä 6,5 vuotta ja naimisissa puoli vuotta. Hääpäivä oli lyöty lukkoon jo vuosi ennen vauvan yritystä ja piste iin päälle oli sitten raskautuminen toivotusti vähän ennen suurta päivää.

Ja me myös teinistä asti yhdessä oltu.

[Guest ireis]

Me oltiin oltu yhdessä kaksi vuotta ennen esikoisen syntymää, ja naimisissa vuoden. Enpä tiedä olisiko mikään erilailla jos oltaisiin oltu pidempään yhdessä ennen lapsia, paremmaksi tämä suhde tuntuu koko ajan menevän kuitenkin. Mieskin sanoi joskus että jos oltaisiin odoteltu pidempään lasten "teon" kanssa, oltaisiin todennäköisesti oltu vaan pinttyneempiä omiin tapoihimme toimia ja lapsi nyt joka tapauksessa pistää koko pakan sekaisin. Eli hyvä näin. Hyvä mies ja mahtava perhe.

[Chiamaka]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

 

Seurustelua takana hitusen alle kolme vuotta, naimisissa oloa n. 1 v 3 kk. (Muoks. ennen raskautta siis. Kun lapsi syntyy on toisen hääpäivän aika.)

 

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

 

Meillähän jätettiiln ehkäisy hyvin varhain pois, että miten sen nyt ottaa. Olisi saanut tärpätä aikaisemminkin, mutta meikäläisen historian huomioiden näin ihanalle yllätykselle oli tärppäysaika ihan hyvä aika.

Eipä pääse kukaan sanomaan, että mentiin naimisiin pakosta tai muuta shaibaa, että sinänsähän tämä oli ideaali aika.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

 

No lapsihan on vielä mahassa kasvelemassa muutaman viikon, mutta enpä osaa sanoa, että mitään negatiivista ainakaan olisi tullut. Mies tosin on ollut todella varovainen vauvajutuissa, on vasta nyt alkanut puhumaan asiasta enemmän - tosin kyllähän se nyt vie mieheltä enemmän aikaa sopeutua ajatukseen vaikka kovin lapsirakas onkin (varsinkin kun miehellekin oli ilmeisesti käynyt jo selväksi se, ettei meikäläinen ihan noin vain tulekaan raskaaksi).

 

Se miten tämä sitten vaikuttaa parisuhteeseen nähdään ajan kuluessa, mutta en kyllä usko, että negatiivista vaikutusta olisi (mikäli mies ymmärtää olla rennosti sen suhteen, että meikäläisellä on huomattavasti vähemmän vauvanhoitokokemusta ja teen tietyt asiat niinkuin itsestä hyvältä ja järkevältä tuntuu).

Edited February 16, 2012 by Chiamaka

[elca]

Me oltiin oltu naimisissa puoli vuotta ja yhdessä kolme vuotta. Oltiin 25 ja 27, kun tavattiin. Musta on hienoa, että molemmilla oli useita parisuhteita takana, korkeakoulut käyty ja vakituiset työpaikat molemmilla, joten ei ollut tunnetta että jotain jää kokematta, kun alettiin yhdessä tiiviisti olemaan. Ja molempien elämät olivat jo siinä vaiheessa, että lapsesta alettiin heti puhumaan, joskin ensiksi keskityttiin matkusteluun ja yhteiseen arkeen.

 

Vauva-arki tuntuu luontevalta ja yhteinen rakkaus lapseen odotettuakin suuremmalta, joskin tässä ollaan oltu vasta 2kk ja monenlaista on varmasti edessä. Tuntuu siltä, että lapsi on meitä hitsannut entisestään yhteen. Ollaan vielä niin "vastarakastuneita", että ollaan jaksettu pitää parisuhteestakin huolta, eikä parisuhdetta ole todellakaan laitettu telakalle vauva-vuoden ajaksi. Toista varovaisesti suunnitellaan...

[chloe]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Me oltiin ehditty olla yhdessä 4 vuotta, josta naimisissa 2 vuotta, kun esikoinen syntyi. Nyt toisen vauvan tullessa yhdessäoloa on takana 6,5 vuotta.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Ajallisesti ainakin meille oli ihan passeli aika vauvan tulolle, koska esikoisen yritys aloitettiin yhdessä sovitusti ja tärppi tulikin sitten heti, eli ei jouduttu odottelemaan. Oltiin ehditty yhdessä elää ja kokea jo kaikennäköistä, ja toisaalta molemmilla ikääkin oli jo tarpeeksi, eli pahimmat biletyshalut oli jo saatu kulutettua (oltiin 25 js 26 kun tavattiin). Oltiin myös jo sitouduttu toisiimme pysyvästi ja tosissaan naimisiinmenon myötä yli vuosi ennen kuin vauvalle annettiin lupa tulla.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Kyllä raskaus ja synnytys sekä lapsi kasvaessaan on lähentänyt meitä ja tehnyt meistä tiiviimmän perheyksikön, josta ei ihan vaan äkkipikaisuuttaan tulisi mieleen lähteä. Toisaalta totta kai esikoinen toi mukanaan myös stressiä ja varsinkin alussa katosin "vauvalandiaan" hormonien viemänä ja mies jäi vähän ulkopuoliseksi, mutta onneksi sekin meni ajallaan ohi. Nyt kun katselen noita mun miehiä leikkimässä ja touhuamassa, on rakkaus ja kunnioitus aviomiestä kohtaan entistä vahvempaa, sillä hän on kaiken muun hyvän lisäksi vielä aivan mahtava isä, enkä olisi parempaa miestä voinut itselleni saada.

[Nirppu]

Me oltiin oltu tyypin syntyessä yhdessä 12 vuotta, niistä naimisissa 7.

 

Periaatteessa tyyppi tuli hyvään aikaan, aika pian yrityksen aloituksen jälkeen, mutta ei olisi haitannut, vaikka olisi mennyt jokunen kuukausi pitempäänkin. Olisi nimittäin ollut hippasen helpompaa rempata asuntoa ilman jatkuvana vellovaa pahoinvointia. Parisuhteen kannalta musta oli hyvä aika, koska mitä myöhäisemmäksi olisi mennyt, sitä mukavuudenhaluisempia meistä olisi tullut. Eikä nyt jäänyt sellaista oloa, että olisi jotenkin jäänyt elämättä tai tekemättä jotain.

 

Positiivista on tietty lapsi itsessään ja se, miten ollaan selviydytty vanhemmuudesta. Lapsen kasvua ja eloa on vaan niin ihanaa seurata. Negatiiviseksi voisi kai laskea sen, että kaikki kuviot ovat menneet uusiksi, tai ainakin siihen tottuminen on vienyt aikaa. Mutta kai me oltiin jo tarpeeksi vanhoja aikuistumaan. Parisuhteelle on kyllä jäänyt nyt selkeästi vähemmän aikaa, mutta sitä verottavat vauvan lisäksi kyllä myös miehen työt.

[jmk]

me ei olla koskaan oltu kaksin.minulla oli 5,5kk ikäinen lapsi ja miehellä 6ja 8 vuotiaat. 9kk eteenpäin tapaamisesta meitä oli 1 lisää.

kyllä,ollut totuttelemista ja uusia kuvioita joita ei osannut odottaa. uusperhe ei ole aina helppo.

mutt nyt olemme olleet yhdessä 8 vuotta joista pian 4 naimisissa ja en tätä muuhunkaan vaihtaisi.

[Beib]

Esikoisesta en ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa. Ja sain tietää raskaudestani ollessani jo todella pitkällä Mutta en ole koskaan katunut tai muuttaisi mitään, esikoiseni on oikea aarre Tämän hetkisestä raskaudesta (rv 8+1) olen ollut n. 2 vuotta nykyisen mieheni kanssa. Seurustelin mieheni kanssa jo ennen esikoiseni syntymää (HUOM! En silloin kun esikoiseni sai alkunsa). Uusi vauva on ihan toivottu Nykyinen suhteeni on jonkun mielestä liian lyhyt, jonkun mielestä sopiva

 

Kuvittelin lapsen hoidon rankemmaksi mitä se todellisuudessa oli Positiivisia puolia on se että elämä tuntuu olevan huomattavasti vankemmalla pohjalla PElkäsin etten saisi enää esikoiseni syntymä jälkeen nukkua Rakastan nukkumista Mutta neiti nukku pienestä asti hyvin ja nukkuu 10 asti joka päivä Ihan äitinsä tyttö

Edited February 16, 2012 by Beib

[Cecelia]

Meillä laskettu aika on 08/2012, ja siihen mennessä ollaan oltu yhdessä 5v 5kk ja kihloissa 2v 2kk. Suunnitelmien mukaan oltais oltu kaksin vielä vuosi tai pari, mutta hyvä on näinkin En siis ajattele että ainakaan liian pitkään olis mennyt, koen että on tosi tärkeetä elää tasaantunutta parisuhdetta myös kaksin ennen perhettä. Onpa se kuitenkin niin erilaista elämää sitten, että musta on mukava tietää että ollaan yhdessä myös toisiamme varten "vapaaehtosesti", ei vaan sen takia että ollaan lapsen vanhemmat. Vähän rujosti sanottu kyllä, tiivistetty ajatus...

[Annma]

Yhdessä vajaa 13 vuotta kun lapsi syntyi ja naimisissa 7vuotta. Oli hyvä aika. Kahdestaan ollaan ehditty mennä ja touhuta niin paljon, ettei ole mitenkään älyttömästi tarvinnut kahdenkeskistä aikaa nyt. Satunnaiset päivät ovat riittäneet. Ei ole esimerkiksi tunnetta, että tarvitsisi lähteä pidemmälle matkalle kahdestaan tms, vaan nyt tuntuu täysin luontevalta että asiat tehdään koko perheen kanssa. Aikansa kutakin siis . Pelkäsin, että ollaan niin juurruttu tapoihimme että lapsen tulo on iso kriisi, mutta ei olekaan ollut.

[*Iltatähti*]

ihanan paljon jo vastauksia..ja ihanan paljon erilaisia tarinoita!! :-)

[chaizuli]

Me oltiin oltu yhdessä hieman yli 10 vuotta ennenkuin neiti syntyi. Mun mielestä sopiva aika, koska olimme 16 ja 17 kun alettiin olemaan yhdessä. Ollaan tehty kaikki vähän niinku "hitaammin". 5 vuotta yhdessäoloa ennen kihloja ja nyt kuuden vuoden kihloissaolon jälkeen mennään syyskuussa naimisiin. Silloin sitten ollaan oltu yhdessä jo yli 11 vuotta..hirmuinen aika

 

Molemmilla oli opiskelut takana, miehellä vakityö, oma talo ja koirakin vielä

Kaikki siis niinkuin pitääkin. Ollaan kans koettu karikot ja muut suhteen aikana, kymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon kaikenlaista, että en aiemmin olis ollutkaan valmis äidiksi...tiedä sitten olenko sitä nytkään mutta hyvin on mennyt ja tyttöä rakastetaan kaikin voimin hirmuisesti. Hän on niin ihana ja aurinkoinen persoona

[Guest Mimi]

Yhdessä ollaan vauvan syntyessä oltu 8,5 vuotta. Naimisissa ei olla, kun ei mies kosi. Kaikkea ollaan yhdessä koettu, niin ylä- kuin alamäetkin.

Ajankohta vauvalle oli nyt juuri meille hyvä. Ollaan myös teini-iästä oltu yhdessä, silloin minä 16v ja mies 17v. Nyt molemmilla vakityö, maailmaa on kierrelty, oma asunto, autot ja koira on. Kaikki siis mallillaan ja vain vauvaa vailla. Hyvin on raskauden ajan mennyt ja vauvan synnyttyä tämän kuun lopulla, toivon, että edelleen parisuhde kestää.

[Nadda]

Me mentiin nuorina miehen kanssa yhteen ja ensimmäisen lapsen syntyessä oltiin oltu yhdessä kuutisen vuotta ja naimisissa reilu vuosi. Tässä välissä pitää huomauttaa, ettei vauvaa alettu yrittämään heti häiden jälkeen, vaan vasta myöhemmin. Aika oli vauvalle oikein sopiva - mitään kriisiä ei asian tiimoilta tullut. Olimme vanhemmiksi valmiita ja parisuhde oikeastaan vain parani vanhemmuuden myötä. Oikeastaan vasta toisen lapsen syntymän jälkeen alkoi parisuhdekin kriiseillä, kun sekä omaa että parisuhdeaikaa olikin rutkasti vähemmän ja minä masennuinkin. Yhden lapsen kanssa oman ajan väheneminen tuntui vain sopivalta, sillä lapsi täydensi perhettämme.

 

Raskausaikoina parisuhdetta taas on koetellut seksittömyys ennenaikaisuuden uhkan vuoksi. Ekalla kerralla sen jaksoi ihan hyvin, toisella kerralla oli jo vähän tympeämpää ja kolmannella kerralla korpesi jo tosi pahasti. Onneksi kuitenkaan vauva-aika ei ole vaikuttanut seksiin muuten kuin että on ollut väsynyt tai sopivia hetkiä ei ole ollut.

[mea4]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Esikoisen synnyttyä olimme olleet yhdessä vajaa 4 vuotta, kihloissa 3 vuotta ja naimisissa vajaa vuoden.

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Ajallisesti ajateltuna tuo 4 vuotta ei pitkä aika ole mutta meille se oli juuri sopiva. Yhdessä olimme olleet vajaa 3 vuotta kun päätimme jättää ehkäisyn pois.

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Vaikka etenkin esikoisen syntymä muutti paljon, olimme mieheni kanssa nuoresta iästä huolimatta (23 & 25v) täysin valmiita perheen perustamiseen. Ja vaikka tässä nyt kolmen lapsen kanssa on ollut väsymystä, oman sekä parisuhteen ajanpuutetta ja kaikkea muuta mitä vauva/lapsiarkeen mahtuu, on kaikki tuntunut niin luontevalta, loksahtanut paikoilleen.

[Mischa]

Kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Olimme ehtineet olla yhdessä vajaa 4v ja naimisissa vajaa vuoden kun esikoinen syntyi.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Tuossa ajassa olimme oppineet tuntemaan toisemme niin hyvin, ettei mitään isompia kriisejä ole tullut enää sen jälkeen kun ollaan oltu lapsiperhe (nyt vajaa 3v). Toisaalta meidän tapauksessa vaikuttu myös paljon ikä. Oltiin jo molemmat jo yli 30v ensimmäisen lapsen syntyessä. Nuoruutemme oltiin saatu rilluteltua rauhassa ja jo kauan olimme ehtineet ajatuksen tasolla työstää aihetta "haluan äidiksi / isäksi!" Mielestäni tuo kolmen vuoden toisiimme tutustuminen ennen raskaaksi tulemista oli oikein hyvä aika.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Nagatiivista on ollut kahdenkeskeisen ajan väheneminen huimasti, mutta toisaalta se ei ole järimmin haitannut meitä. Tarvittaessa saamme sukulaisilta hoitoapua jos haluaisimme kahden keskeistä aikaa viettää. Emme vaan kovin montaa kertaa ole raaskineet pikkuisia vielä yön-yli-hoitoon. Enemmän lapset ovat kuitenkin aiheuttaneet positiivista muutosta meidän suhtelle. On ihanaa yhdessä katsoa leikkiviä lapsia ja nauraa heidän jutuilleen ja illalla katsoa kun lapset nukkuvat ja puhua siitä kuinka onnellaisia saamme heistä olla. Lasten olemassaolo myös motivoi meitä entistä enemmän hoitamaan ja panostamaan parisuhteeseemme kun haluamme suhteemme pysyvän hyvänä lapsienkin takia.

[sera]

Esikoisen syntymän aikaan oltiin oltu hitusen vajaa 4v yhdessä (oltiin tavatessa 20v ja 22v). Siitä 6kk naimisissa ja lähes 2v kihloissa.

Esikoinen tuli tosin pienenä yllärinä vähän suunniteltua aiemmin. Toinen tuli suunnitellusti heti esikoisen perään. Tämän toisen jälkeen tuntuu olleen enemmän pikkukriisejä parisuhteessa ja mulla itselläni muutenkin henkisesti. Mitään en pois vaihtaisi (en edes tota miestä vaikka välillä manaankin ) vaikka välillä elo tuntuu hankalalle.

Joskus olen miettinyt, että olisiko elämä erilaista jos oltais ehditty olla pisempään yhdessä ilman lapsia, mutta silti ei ole kadutuksen tunnetta. Me ehdittiin ennen ensimmäistäkään lasta hankkia kaksi koiraa - joten oltiin jo jollain tapaa sidoksissa hitusen erilaisessa perhe-elämässä.

[BabyPhat]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Oltiin oltu yhdessä n. 6 vuotta kun esikoinen syntyi. Seurustelemaan alettiin 26 ja 30 vuoden ikäisenä.

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Oli varmasti ihan sopiva. Ehdittiin erotakin välissä ja nyt on sekin kokeiltu ja yhdessä halutaan olla Iän puolesta lapsia olisi toki voinut tehdä aikaisemminkin. Nyt oltiin jo aika vanhoja esikoisen syntyessä (32 ja 36).

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Kyllä lapsi meitä yhdisti entisestään ja jotenkin vahvisti suhdetta. Ollaan varmasti onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin, vaikkakin ikäväkseni sain huomata, että kyllä se naisen tehtävä on loppujen lopuksi pyörittää sitä arkea miehen istuessa tietokoneella

[merkinkantaja]

Me oltiin oltu miehen kanssa 10kk yhdessä, joista 6kk asuttu saman katon alla, kun annettiin virallisesti vauvalle lupa tulla. Hän sitten ilmoittikin tulostaan vajaa 3 viikkoa myöhemmin Voisi siis sanoa, että kuukauden tai kaksi olisi voinu pidempäänkin mennä yrityksessä, mutta muuten vauva tulee kyllä hyvään aikaan. Mä itse valmistun nyt keväällä, eli vauvan kanssa samaan aikaan ja omaan taloon ollaan muuttamassa parin kuukauden sisällä.

 

Jonkun mielestä voisi olla nopeaa toimintaa, mutta meille sopii. Ja meistä tuntuu muutenkin, että ollaan oltu paljon kauemmin yhdessä kuin 1,5v. Kai se siltä tuntuu, kun on sopivan saanut vierelleen.

 

Jotenkin näin alkusuhteessa koko ajan vain suhde vahvistuu ja kasvetaan enemmän yhteen, niin tuntuu ihan luonnolliselta kasvattaa perhettä tässä samalla. Ollaan molemmat oltu sitä mieltä, että mitäs tässä turhaa odottelemaan, kun lapsia kuitenkin halutaan.