KUINKA KAUAN OLITTE KAKSIN, ENNEN KUIN OLITTE KOLMIN? :)

[Kevätvauva]

Noin kuusi vuotta olemme yhtä pitäneet ja naimisissa kohta vuosi. Nyt olikin jo korkea aika toivottaa tervetulleeksi uusi tulokas

[Minni82]

Kun lapsi (toivon mukaan) syksyllä syntyy, olemme olleet yhdessä 14 vuotta ja naimisissa 3. Lapsen syntyessä molemmat on 30-vuotiaita.

Olisimme voineet aloittaa jo muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta jostain syystä asiaa on venytetty ja nytkin se on ollut järkiratkaisu, eikä niinkään vauvakuumeen aiheuttama.

 

Ainakin olemme nyt valmiita

[näppis]

Jos kaikki menee hyvin, ollaan oltu yhdessä noi 2,5 vuotta ennen kuin meille kolmas perheenjäsen tulee.

[Ensimmäinen]

Ihanaa, että täällä on muitakin nopean aikataulun pareja Mutta tässä teille pohjat:

 

Yhdessä ehdittiin olla ennen esikoisen syntymää näin nopeasti laskien 38 viikkoa (esikoinen syntyi raskausviikoilla 39+2)

Yhdessä asuttiin 35 viikkoa ja naimisissa ehdittiin olla 19 viikkoa.

 

Ikää molemmilla on päälle 30, nuoruutta oli tahoillamme jo ehditty elää sinkkuina, pitkissä suhteissa, maailmalla, tehdä töitä, opiskella... Kumpikin tunsi jo itsensä sekä sen, mitä elämältä, parisuhteelta ja kumppanilta haluaa. Kymmenen vuotta sitten se olisi ollut sulaa hulluutta, kun ei oikeasti vielä tiennyt mistään mitään. Ja niin se salama sitten leimahti, loksautti palaset paikoilleen eikä olisi voinut paremmin mennä. Näinkin voi käydä.

 

Negatiivisia asioita ei ole tullut eteen. Niinkin siirappista kuin se onkin, niin positiivista on ollut jatkuvasti syvenevä rakkaus toisiamme ja lastamme kohtaan. Vauvavuosi ei ole ollut helppo, mutta suhteemme on vain vahvistunut.´ja syventynyt.

[2010]

Ennen ensimmäistä lasta olimme olleet tiiviisti yhdessä 8 vuotta, joista naimisissa 2. Asuttukin yhdessä melko lailla heti suhteen alettua. Vauvasta haaveiltiin jo monta vuotta, mutta haluttiin myös matkustaa, opiskella, tehdä töitä ym ennen kuin aika oli "valmis" vauvalle. Joten molemmat olimme kovin onnellisia lapsestamme, ja vanhemmuus on lujittanut meistä vieläkin paremman tiimin. Kaikesta jännittävästä mitä olemmekin ennen lapsen saantia kokeneet, on silti äidiksi ja isäksi tulo on ollut varmastikin parasta meidän molempien elämässä (niin kornilta kuin se kuulostaakin). Välillä haastavaa, eikä toiselle jää samanlailla aikaa kuin ennen, mutta tunsimme toisemme jo niin hyvin ennen lapsen saantia, että kaikki sujuu hyvällä fiiliksellä. Kun osaa myöntää äksyilleensä väsymyksen takia ja pyytää anteeksi, tehdä toiselle niitä pieniä arjen tekoja ja luottaa toisen lapsenhoitokykyihin turhia kritisoimatta, jaksaa parisuhdekin odottaa niitä tulevia aikoja, jolloin on enemmän taas aikaa toiselle.

[Mimsi]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Me ollaan tunnettu toisemme (aluksi hyvinä ystävinä) n. kahdeksan vuotta, joista seurusteltu virallisesti n. kolme, ja ensi kesäkuussa vietämme ensimmäistä hääpäiväämme. Esikoisemme laskettu aika on ensi viikolla, ja hän on siis häämatkallamme mukaan tarttunut ihana yllätys.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Meille hyvin sopiva. Olimme puhuneet että voisimme aloittaa yrityksen n. 1,5 avioliittovuoden jälkeen, mutta viime heinäkuussa sitten ihmeteltiin plussatestiä ja ollaan oltu aivan onnessamme siitä saakka. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että tämä meni juuri niin kuin pitikin, vaikka varmasti olisimme voineet odottaa vielä pari, kolme vuottakin ihan kahden kesken.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Raskausaika oli viime syksyn ajan melko rankka, kun raskauspahoinvointini jatkui oikeastaan viimeisen kolmanneksen alkuun saakka ihan päivittäisenä. Mies on kuitenkin ollut aivan ihana, huolehtinut miusta ja pyörittänyt huusholliamme silloin kun miä en ole siihen pystynyt. Tuntuu että tämä on vaan vahvistanut meitä, ja uskon ja toivon että pystytään huomioimaan toisemme myös siellä vauva-arjen keskellä. Niin monta suota ollaan jo rämmitty tässä vuosien aikana läpi, ennen kuin meistä tuli virallisesti pariskuntaakaan, että olen tosi luottavainen parisuhteemme kestokykyyn.

[PiTa78]

Meillä on nyt ensimmäinen ja ehkä ainokainen tulon päällä.Hynttyyt lyötiin yhteen melkein 12 vuotta sitten. Kihloihin mentiin 2004, kiire ei oo naimisiin kummallakaan. Parisuhde on ainakin omasta mielestä vakaalla pohjalla, ehditty on tehdä ja touhuta, harrastaa ja matkustaa. Ja onhan sekin totta, että ikä alkaa itsellä ensisynnyttäjänä olla, ainakin omasta mielestä korkea, joten siinäkään suhteessa aikaa ei paljon olisi ollutkaan. Meilläei lasta ole koskaan tekemällä alettu tekemään, jossain vaiheessa vain päätettiin, että jos on tarkoitus saada lapsia, niin sitten niitä tulee.

[Nerppa]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

-10 vuotta, joista 2 oltiin oltu naimisissa.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

-Itse olen sitä mieltä että oltiin oltu jo vähän liian kauan kahdestaan. Lapsen kanssa elämiseen sopeutuminen vei kyllä aikaa kummaltakin. Varmasti olisi vienyt vähemmän jos mukelo olisi tullut aikaisemmin.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

-Raskauden aikana fyysisiä ja henkisiä voimia koetteli toksemia johon sairastuin. Poika syntyi sektiolla rv 36, mikä sekin pisti pään ihan sekaisin. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä enää haaveile toisesta lapsesta ihan vielä lähitulevaisuudessa. Aikaisemmin tahdoin 3 lasta lyhyin välein. En enää.

[Kirsimarja]

Yhdessä n. 5,5 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää, joista naimisissa 3,5 vuotta.

Sopiva aika ehdittiin olla "kaksistaan".

[keijutiira]

Me oltiin esikoisen syntyessä oltu yhdessä 7,5v. ja naimisissa 9kk. Lapsi olisi ollut jo pitempään tervetullut, mutta sai alkunsa kuitenkin hääyönä (tai hyvin lähellä sitä). Nyt ajateltuna aika oli oikein sopiva, tunnettiin toisemme jo läpikotaisin ja elämäntilanne kaikin puolin oli otollinen lapsiperheeksi muuttumiseen.

 

Esikoinen täyttää elokuussa kuusi vuotta ja nuorempi lokakuussa neljä. Nyt tuntuu siltä, että ollaan miehen kanssa läheisempiä ja rakastuneempia kuin koskaan, lasten synnyttyä siis vain lähennyttiin entisestään. Toki ollaan välillä väsyneitä ja uhmiskohtaukset ym. koettelee hermoja, mutta ne menevät aina ohi ja ollaan oikein onnellisia yhdessä. Sekin auttaa paljon, että saadaan usein omaa kahdenkeskistä aikaa, kun mahtava turvaverkkomme (= meidän äidit ja mun sisko) hoitavat lapsia mielellään.

[Pomp]

Meillä on ollut sellainen semivauhdikas tahti, yhdessä ollaan nyt oltu reilut puolitoista vuotta ja ensimmäinen yrityskierto ohi. Ollaan tosin myös molemmat yli kolmekymppisiä, opiskelut ja biletysvaihde koettu, vakituiset työpaikat kummallakin ja mikä tärkeintä, tarpeeksi kokemusta deittailusta ja seurustelusta, että tiedetään, mitä suhteelta halutaan ja mitä ei.

 

Ennen seurustelun alkua tunnettiin toisemme jo (samasta työpaikasta ) parin vuoden ajalta, joten sinällään meillä oli jo jonkinlainen käsitys siitä, minkälainen ihminen toinen on, mikä ihan selvästi helpotti alkuvaiheessa ja jollain tasolla edelleenkin. Jo alusta alkaen myös tehtiin kumpikin selväksi, että tässä ollaan tosimielellä ja lapsia halutaan kummatkin, nyt kun varsinainen päätös tehtiin se tuntuu jotenkin tosi hyvältä ja oikealta, näin tämän kuuluukin mennä.

 

Kokemuksia raskausajalta tai lapsen syntymän jälkeiseltä ajalta ei siis vielä ole, tulen toivottavasti nekin sitten aikanaan päivittämään tänne.

[Maryo]

Me ollaan miehen kanssa tunnettu noin 8 vuotta, seurusteltu 5 ja siitä ajasta asuttu yhdessä reilu 2 vuotta. Susiparina toistaiseksi elellään, eli ei olla vihille menty eikä kihlojakaan vaihdettu

Minulla ikää 25 vuotta ja mies on 2 vuotta nuorempi.

 

Lapsi ei meillä ollut suunnitelmissa vielä muutamaan vuoteen, mutta kun tuo nyt kerta ilmoitti tulostaan niin tässäpä sitä nyt ollaan.

Mitenhän tämän sanoisi nätisti, ettei kukaan nyt ymmärtäisi väärin; me ei oikeastaan kyllä haluttu lasta, ja oltaisi mieluusti oltu ihan kaksistaan vielä muutama vuosi ainakin.

 

Keskeytystä en kuitenkaan halunnut myöskään, vaikka kyllä sitäkin vaihtoehtoa mietittiin. Neuvolatäti meille sitten viisaasti totesi että jos tässä jäädään jotain sopivaa tilaisuutta odottamaan niin sitten jäädään kyllä lapsettomaksi pariksi. Meillä on molemmilla kuitenkin vakkariduunit ja kaikki puitteet on sinänsä kunnossa niin tultiin sitten siihen lopputulokseen että tulkoon nyt sitten. Ja nyt ollaan oikeinkin iloisia vauvasta

 

Ainakin tällä hetkellä raskaus on meitä yhdistänyt ihanalla tavalla, jännitetään ja ihmetellään yhdessä, kuinka meille tulee meidän lapsi.

Edited March 20, 2012 by Maryo

[Guest Ravenna]

.

Edited March 20, 2012 by Ravenna

[MaariaU]

Me ollaan edetty tahtia "hitaasti hyvä tulee", mutta aloittelimmekin yhteisen taipaleen 19-vuotiaina, joten reipas 7,5 vuotta yhdessä, ennen lapsen syntymistä oli oikein sopiva aika meille. Naimisissa tuosta ajasta ehdittiin olla paria viikkoa vajaa vuosi.

Mies on ollut aivan ihanan ymmärtäväinen ja osallistuva niin raskausaikana, kuin nyt vauvan kanssakin, osasin kyllä odottaa, että hän osallistuu ja on paljon mukana, mutta se että hän on pitänyt minusta ja minun jaksamisestakin niin paljon huolta on ollut tosi ihanaa, sitä vaan rakastuu mieheenkin koko ajan enemmän ja enemmän

Vaikka onkin ehditty matkustella jonkun verran, niin lapsen myötä se tulee varmasti muuttumaan, ei voidakaan ihan noin vain lähteä ja pitää varmaan vähän pähkäillä enemmän minne ja miten matkustaa, se on tähän mennessä ainoa negatiivinen asia mikä on/tulee muttumaan lapsen myötä. Toistaiseksi ei ole tullut mitään suuria negatiivisia yllätyksiä, tosin eipä tuo vauva ole vielä kuin 1 kk ikäinen, että ehtiihän sitä.

[onnellinen]

Oltiin oltu miehen kanssa kuusi vuotta yhdessä josta vuosi naimisissa ennen esikoisen syntymään. Meille juuri sopiva aika ennen lapsen syntymää...vaikka toisaalta, jos olisin tullut jo aikaisemmin suunnittelematta raskaaksi, ei se olisi ollut muuta kuin positiivinen asia meille. Mutta hyvä näin

[Tiiti]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

 

Oltiin tunnettu muistaakseni 12 vuotta, oltu yhdessä reilu viisi vuotta ja naimisissa pari vuotta.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Aiemminkin olisi saanut lapsi tulla mutta toisaalta oli kivaa että tunnettiin toisemme hyvin ja saatiin viettää huoletonta kuherteluaikaa pitkään keskenämme. Lisäksi elämäntilanne oli lapseutumiseen oikein sopiva tuossa vaiheessa. Aiemmin jos oltaisiin touhuun ryhdytty olisi voinut tulla paineita vaikkapa taloudellisista seikoista. Vaikka ainahan sitä olisi jotenkin selvinnyt. Ehkä parisuhteen kypsyminen kuitenkin teki tilaa tulokkaalle.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Ei mitään siihen parisuhteen pituuteen liittyvää vaikka ainahan sitä uusia puolia oppii puolisosta kun kuvioon tulee lisää muuttujia.

[Linah]

Yhdessä ollaan oltu 6,5 vuotta, viime kesänä mentiin naimisiin ja annettiin samalla lapselle lupa tulla.

[Mater]

Ollaan mehen kanssa oltu yhessä muutaman kuukauden päästä 3 vuotta. Kun tavattiin niin alettiin heti seurusteleen ja kolmeen kuukauden päästä mentiin jo naimisiin. Ensimmäinen vauva syntyi viime joulukuussa eli n.2,5 vuotta oltiin oltu yhessä. Ollaan aika kiirettä pidetty kaiken kanssa, mut tämä sopii meille. Ku ensimmäisen kerran törmättiin niin kummalaki oli vaan sellainen olo et tuo on se oikea. Ja tälläkii hetkellä ollaan yhtä rakastuneita ku tavatessa. Lasta ei yritetty mutta oli todella tervetullut. Nyt ois pian jo toiveissa toinen.

[Modiana]

Kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

 

Yhdessä oltiin oltu 2v 1kk, naimisissa reilut puoli vuotta.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

 

Niin paljon kuin rakastankin poikaani niin oltaishan me periaatteessa voitu olla miehen kanssa kahdestaan vielä vaikka vuosi ennen vauvan tuloa mutta tämä vauva oli vähän semmoinen yllätys ja päätettiin ottaa se vastaan kun kerta oli päättänyt maailmaan tulla. Toisaalta näin vanhempina nähdään toisistamme uusia puolia ja elämä tuntuu hyvältä kolmistaan.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

 

Tietenkään kahdenkeskistä aikaa ei ole yhtä paljon kuin ennen ja tämä asia on kyrsinyt miestä ehkä vähän enemmän kuin mua. Meillä ei ole tuttuja lapsenvahteja tässä kaupungissa joten emme saa koskaan kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella. Elämme kuitenkin pienen perheen elämää, ja romantiikkaan ja seksiin vaaditaan vain hiukka enemmän yritystä kuin ennen. Joinakin päivinä toki tuntuu että ollaanko tässä vaan kämppiksia kun puhutaan vaan ruuanlaitosta ja laskujen maksusta ja hyvä kun sanotaan edes moi kun toinen tulee töistä illalla kotiin mutta niinä päivinä väsymys on ollut hieman tavallista suurempaa eli ei ole liittynyt niinkään meidän keskisiin väleihin.

[Maisie]

Olemme olleet yhdessä 5,5 vuotta kun vauva tulee, tuosta ajasta naimisissa melkein 4 vuotta. Mies olisi halunnut vauvan jo puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, minä jarruttelin monta vuotta ja yritysaikaan meni vielä yksi vuosi. Olen silti tyytyväinen, että kaikki meni näin, koska ehdittiin touhuta ja nähdä maailmaa pariskuntana ihan tarpeeksi, nyt on sitten uuden elämänvaiheen aika.

[manda]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Seurustelua takana 7 vuotta.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Sopiva aika.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Pelkkää positiivista nyt raskausaikana. Kokoajan on tuntunut siltä, että just nyt on oikea aika ottaa seuraava askel ja tulla vanhemmaksi.

[Pudde]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

1 v 4 kk ennen yritettyä, mutta hieman suunniteltua aikasempaa raskautta ja noin 2 v ennen synnystystä.

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Meille juuri sopiva

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Itse olin jo varsin valmis heittäytymään äitiyteen (silloin 31 v), mutta miehelle saattoi vanhempana olo tulla vähän shokkinakin (24 v). Hyvin ollaan kuitenkin sopeuduttu kaikin tavoin.

 

Nyt tosin vähän jännittää kun ollaan jo aika ison pikkuneidin (4 v) vanhempina aloittelemassa Pikku Kakkos-projektia... Ei oikein osaa arvioida miten hyvin jaksetaan uusi vauva-aika ja millaista useamman lapsen perheessä oikeasti on.

[mainio]

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

- Kesällä tulee 5 vuotta yhteiseloa täyteen ja samoihin aikoihin ollaan oltu naimisissa pari vuotta. Plussa saatiin muutama päivä sitten ja vauvaa odotellaan saapuvaksi marras-joulukuussa.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

- Viime jouluna mies sanoi, että ei haittaisi vaikka ensi jouluna meitä olisi kolme. Olin heti samaa mieltä. Toisaalta olisin ollut valmis olemaan vielä muutaman vuoden miehen kanssa ihan kaksinkin, mutta molemmilla alkaa keski-ikä lähestyä hurjaa vauhtia ja toiveissa olisi useampikin lapsi joten aika on nyt paras mahdollinen (meille) sekä parisuhteen että muutenkin elämäntilanteen kannalta.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

- Todella vaikea sanoa vielä mitään. Toivottavasti lapsi toisi enemmän niitä positiivisia kuin negatiivisia asioita meidän suhteeseen, vaikka varmasti tulee olemaan molemmille haastavaa sopeutua elämään lapsen kanssa kun näinkin kauan ollaan elelty ns. ilman rajoitteita. Toisaalta jo plussatessa tuntui aivan ennen kokematonta yhteyttä mieheen koska ajatus siitä, että yhdessä ollaan saatu aikaiseksi uusi elämä on niin mahtava. Aikahan sen vasta näyttää miten meidän parisuhde sitten loppujen lopuksi reagoikaan apsen tuloon.

[Elice]

Me ehdittiin olla yhdessä 4 vuotta, joista yksi vuosi naimisissa. Aika oli meille varsin sopiva, koska siinäkin ehti tapahtua yhtä sun toista työn, matkustelun ja asumismuodon merkeissä.

[Maggie]

Oltiin yhdessä ennen raskautumista kaksi vuotta. Kihloihin mentiin kun raskaus oli puolessa välissä. En muuttais mitään.