Guest RGB

Perhepetikysely


147 posts in this topic

Meillä poika on nyt 1-vuotias ja alusta asti on nukuttu perhepedissä, pinnistä ei edes ostettu. Näin jatketaan ainakin niin kauan kuin asumme nykyisessä pienessä asunnossamme, sitten kun joskus toivottavasti muutamme niin tulee yksi huone lisää josta tehdään lastenhuone. Silloin katsotaan onko pojalla halua siirtyä omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, jos haluaa edelleen nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa tai perhepedissä niin saa näin tehdä.

 

Poika käy edelleen tissillä noin 3 kertaa yössä ja koen siksikin perhepedin hyvänä ratkaisuna. Tosin en tietenkään tiedä haluaisiko niin usein yöllä syödä jos se ei olisi hänelle niin helppoa :girl_sigh: yövieroitus on ollut mielessä ja sitä olen aloitellut pehmeästi kokeilemalla nukahtaisiko poika itsekseen jos piilotan tissit peiton alle - välillä nukahtaa ja välillä kaivaa päättäväisesti tissin sieltä peiton alta :grin:

 

Meidän perhepeti on tosi leveä (futonit lattialla), siihen mahtuisi hyvin 3 aikuistakin joten kaikilla on riittävästi tilaa nukkua. Poika on heti kääntymään opittuaan ollut sellainen että ei jää kainaloon vaan ottaa oman tilansa kierähtämällä vähän kauemmas.

 

Mun mielestä perhepeti on siitä kiva että pääsee seurailemaan lapsensa yöelämää, että minkälainen persoona se on nukkuessaan (ei se silloin tietenkään ole kivaa jos itseä väsyttää liikaa ja toinen hyörii ja pyörii vaan). Olen myös bongannut lähestyvät flunssat hyvissä ajoin kun heti huomaa jos on pientä tukkoisuutta hengityksessä.

 

Ainoa mikä on vähän ahdistanut on ollut neuvolan suhtautuminen, meidän terkka, vaikka mukava onkin, on selvästi sitä mieltä että omaan sänkyyn heti kun mahdollista ja yövieroituksesta on kyselty jo sieltä 6kk neuvolasta lähtien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva on nyt vajaa 4 kuukautta ja nukumme perhepedissä. Ensimmäiset pari kuukautta vauva nukkui mun puolella futonia äitiyspakkauksessa, joka oli ikään kuin sivuvaununa, eli vauva oli kosketusetäisyydellä musta. Sitten, kun muuttui jäntevämmäksi eikä mahtunut enää äitiyspakkauslaatikkoon, otimme nukkumaan meidän väliin. Ainakin tällä hetkellä systeemi toimii hyvin. Joskus 2 kuukauden paikkeilla opin itse imettämään kunnolla makuullaan, jolloin ei tarvinut enää nousta istumaan yösyötön ajaksi. Sekin helpotti öitä merkittävästi. Vauva nukahtaa tällä hetkellä jo monta tuntia ennen kuin me vanhemmat menemme nukkumaan, joten siinä mielessä hän kyllä nukkuu osan yöstään yksin. Aamulla nousemme arkisin samaan aikaan kaikki kolme.

 

Mä olen tykännyt nukkua lähellä vauvaa, se tuntuu jotenkin luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Nukutaan kaikki kolme hyvin tällä menetelmällä. Harmitti synnytyssairaalan osastolla, kun sänky oli niin kapea (ja ilman laitaa), etten tosiaankaan uskaltanut nukkua siinä vauvan kanssa, vaan piti käyttää sitä sairaalan koppaa. Silloin vauva tuntui olevan tosi kaukana ja vietinkin ison osan sairaalaöistä istuen sänkyni reunalla kuuntelemassa vauvan hengitystä. :rolleyes:

 

Ei vielä mitään käryä, milloin siirrämme lapsen omaan sänkyyn/huoneeseen... Ei tunnu ajankohtaiselta vielä pitkään aikaan. Pinnasänky on olemassa vauvanhoitohuoneessa, mutta se on toiminut lähinnä kaikenlaisen rojun säilytyspaikkana. :pupu_1:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika nukkui ekan vuotensa perhepedissä. Ei oltu etukäteen tehty mitään kovin tarkkoja suunnitelmia, pinnis oli kyllä viritelty sivuvaunuksi, mutta kun synnärillä suositeltiin kovasti perhepetiä ja se tuntui alusta saakka luonnollisimmalta ratkaisulta niin pinnasänky jäi ihan tyhjänpantiksi. Ihan pienen kanssa mua vähän jännitti nukkua perhepedissä ja tehtiinkin niin, että jos jompikumpi oli tosi väsynyt niin toinen meni lattialle patjalle nukkumaan jolloin vauvalle ja toiselle vanhemmalle jäi enemmän tilaa. Mulla oli kuitenkin jonkin verran unihäiriöitä ja omat yöt olisi varmaan mennyt yhdeksi valvomiseksi jos olisin joutunut aina valvomaan yöimetysten ajan ja siirtämään vauvan sen jälkeen sänkyynsä ja vielä rauhoittelemaan vauvan uneen, joten perhepeti oli siksikin meille paras ratkaisu. Isomman vauvan kanssa perhepeteily oli vain ja ainoastaan ihanaa kun ei enää tarvinnut pelätä lytistävänsä vauvan. Meillä poika söi öisin aika vanhaksi ja oli tosi kätevää kun mies pystyi hänet puoliunessa syöttämään, samaten kaikki rauhoittelut sujui niin helposti kun vähän vaan silitteli vieressä nukkuvaa lasta ilman että itse edes kunnolla heräsi.

 

Vuoden iässä siirrettiin poika omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen ja siirto meni ihan ongelmitta.

 

Tokan kanssa mennään varmaan samalla systeemillä, joskin nyt on aikeissa lisätä parisängyn vierelle vielä yksi 80 senttinen sänky, jolloin voidaan tarvittaessa nukkua vähän etäämmällä vauvasta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokaisen lapsen kanssa on nukuttu täysin perhepedissä.

 

Esikoinen siirrettiin pinnasänkyyn (joka tosin oli sivuvaununa kiinni meidän sängyssä) noin puolivuotiaana, senkin jälkeen nukkui vielä osan yöstä mun kainalossa. Noin vuoden ikäisenä siirrettiin täysin pinnasänkyyn ilman mitään ongelmia - tyttö on muutenkin aina ollut hyvä nukkumaan.

 

Keskimmäinen nukkui täysin perhepedissä reilun vuoden ikään, pinnasänkyä ei laitettu ollenkaan tätä ennen. Reilu vuosikkaana otettiin pinnis sivuvaunuksi ja poika nukkui siinä kaksivuotiaaksi, sen jälkeen siirrettiin molemmat lapset eri huoneeseen nukkumaan ja keskimmäinenkin siis samalla kertaheitolla omaan sänkyyn. Ei ongelmia.

 

Pienin on nyt 9kk ja nukkuu täysin perhepedissä vielä, ei kiirettä laittaa omaa sänkyä kun yösyötötkin vielä jatkuu varmaan pitkään.

 

Lasten tahtiin meillä on menty, en ole vieroittanut yösyötöistäkään vaan lapset ovat sen kukin ajallaan tehneet itse. Esikoinen noin 4kk iässä, keskimmäinen 2-vuotiaana ja pienimmän kohdalla aika näyttää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nukuttiin perhepedissä jokuseen eri otteeseen. Ei ollut suunnitelmissa, eikä myöskään tuntunut missään vaiheessa oikein hyvältä, mutta koska untakin oli vanhempien pakko saada niin välillä oli pakko. Siirtymät sinänsä menivät kivuttomasti, mutta niitä vain tuli lopulta (liian) monta :D

 

Poka nukkui siis syntymästään eteenpäin n. 8 viikkoa meidän välissä, koska ei suostunut nukkumaan pinnasängyssään tai sinne laitetussa kopassa kuin ehkä pieniä pätkiä iltayöstä. Sitten nukuui pari kuukautta hyvin omassa sängyssään, kunnes 4 kk ikäisenä alkoi joku eroahdistus (ilmeisesti tuossa iässä aika yleinen) ja nukkui mun vieressä seuraavat pari kuukautta ja söi usein ja tosi levoton nukkuja. Puolen vuoden ikäisenä saatiin taas joksikin aikaa omaan sänkyynsä, kunnes 7,5kk kohdalla liikkumaan opiskelu vei kaikki unet. Seuraavat kuukaudet poikaa yritettiin sadda nukkumaan omassa sängyssään, mutta usein päätyi miehen kanssa nukkumaan jossain vaiheessa yötä, kun oli herännyt sängystään palautusten jälkeen vartin välein. Myös illalla nukahti vain viereen ja sitten kipattiin omaan sänkyynsä.

 

1v1k,5kk kohdalla pidimme unikoulun ja nykyisin poika nukkuu koko yön omassa sängyssään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin jotain vähän satunnaisesti, koska ensinnäkin meillä on kaksi lasta, ja toiseksi en vaan muista miten niiden kanssa on tehty :D

 

Esikoista pidin muistaakseni vieressä aika paljonkin, mutta kyllä se välillä nukkui omassa sängyssäänkin. Helposti vaan heräsi ja alkoi huutaa jos sitä siirsi, niin aika paljon nukkui meidän vieressä. Varmaan sitten liikkumaan opittua (4-5 kk) rupesi nukkumaan enemmän omassa sängyssään, mutta saattoi silti jäädä yösyötöllä viereenkin. Yksivuotiaana siirtyi omaan huoneeseen lastensänkyyn, silloin viimeistään lopetti meidän vieressä nukkumisen, varmaan jo vähän aiemmin, yösyöttöjen loppuessa, mutta en muista milloin ne loppui, varmaan 10-kuisena.

 

Toista pidin jo sairaalassa suurimmaksi osaksi omassa sängyssään (esikoinen ei varmaan paljon omassa sängyssään käynyt koko sairaala-aikana), ehkä jotenkin esikoisen omaan huoneeseen siirtymisen myötä olin tajunnut kuinka kivaa on olla se oma tila :ph34r: Kotona mies halusi nukkua vauvan vieressä, joten vauva nukkui usein alkuyön meidän välissä, lähinnä siis miehen vieressä. Tähän oli kyllä sellainenkin syy, että vauva halusi valvoa tosi myöhään ja me ei, niin yritettiin saada sitä nukkumaan pitämällä siinä välissä, kun omaan sänkyyn se ei suostunut (kun ei väsyttänyt tarpeeksi). Yösyötön jälkeen vauva ei olisi halunnut myöskään nukkua, ja itse en kyllä pysty nukkumaan, jos hereillä oleva vauva huiskii vieressä, joten siirsin vauvan omaan sänkyynsä (jossa se itsekseen oli hereillä puolisentoista tuntia) ja jatkoin unia. Aika pian se kyllä varmaan alkoi nukkua kokonaankin omassa sängyssään, ja 5 kk iässä siirrettiin jo lastenhuoneeseen, sen jälkeen vielä vähän aikaa oli satunnaisia vieressä nukkumisia (jos ei rauhoittunut omaan sänkyyn eikä haluttu että herättää isosiskon), mutta nykyään (1 v.) se ei edes osaisi nukkua vieressä.

 

Itse vaan osaan nukkua paremmin jos vauva ei ole vieressä, joten itsekkäistä syistä meillä ei ole kunnollista perhepetiä ollut, vaikka se niin ideaaliselta minusta kuulostaakin :girl_sigh:

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Se ei kyllä ole pelkästään "itsekästä" jos äiti haluaa saada nukuttua. Ei tule kovin laadukasta vanhemmuutta hirveässä univajeessa useimmilta ihmisiltä, nimittäin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Totta, ja eipähän nuo näytä niin kauheasti kärsineen, en sentään huudattamalla ole niitä omiin sänkyihinsä pakottanut tai mitään :girl_sigh: Ja ihan iloisiakin ovat yleensä :D

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen, että suurinosa perhepedin suosijoista nukkuu siksi niin, että saa edes jonkun verran unta. Eihän siinä mitään, jos lapsi Nukkuu yöllä omassa sängyssä. Mutta ei meidän vaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo sama täällä, perhepeti siitäkin syystä meillä erinomainen että sain nukkua reilut 8h lähes putkeen (heräsin vaan ottamaan rintavarustuksen esille ja nukahdin lähes aina heti uudestaan) :) Jos olisi joka kerta ravannut hakemaan vauvaa omasta sängystään ja vienyt takaisin olisi yöunet jääneet vähiin. Laiskuutta, laiskuutta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri näin meilläkin. Eli tässä vaiheessa ei vauveli suostu edes nukahtamaan omaan sänkyynsä joten käytännön syistä mennään samassa sängyssä. Uskon että yöheräämisten määrä on myös pienempi ja vauva nukahtaa yöllä nopeammin perhepedissä.

 

Oli kyllä täydellinen yllätys itselleni, kuinka yleistä perhepedissä nukkuminen on. Eli huonosti itsekseen nukkuvia vauvoja on nähtävästi aika paljon. Luulin aiemmin että suurin osa vauvoista nukkuu ilman ongelmia ja sen kummempia toimenpiteitä omassa sängyssään... Ei sinänsä perhepedissä tietenkään mitään vikaa ole ja onhan mitä luonnollisin asia että poikanen haluaa olla emonsa vierellä - mikään muu nisäkäslaji tuskin jättäisi poikasiaan yksin nukkumaan. Ehkä yleiset asenteetkin muuttuvat jossain vaiheessa ja perhepetiä aletaan ihan suositella, luulisi sen olevan vain hyväksi suurelle osalle vauvoista. Toki jos vauva viihtyy omassa sängyssään niin hienoa, mutta meillä ei tällä hetkellä niin ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin osa vauvoistahan on "huonosti nukkuvia", eli nukkuvat mielellään kainalossa ja imevät tissiä ;) Tämä siis on oikeastaan se normi, mutta joillain onnekkailla vauva nukkuu mukisematta läpi yön omassa sängyssä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä syyllistyisin ja ahdistuisin valtavasti, jos perhepetiä alettaisiin oikein suositella. :girl_mad: Uskon täysin, että vauvalle on hyvä paikka nukkua vanhemman kainalossa, mutta onko omassa sängyssä nukkuminen sitten jotenkin haitallista, niin sitä en usko. Lisäksi olisi mukava tietää, onko vauvat nyt sitten luonnostaan huonoja nukkujia vai onko homma osaksi kiinni siitäkin, miten intensiivisesti sinne omaan sänkyyn nukutetaan. Jos lapsi jätetään aina viereen, niin eihän se sinne omaan sänkyyn sitten niin helpolla enää jääkään. Minusta se on siis samanlainen valinta kuin minkä vanhemmat tekevät monissa muissakin asioissa. En mä ainakaan koe, että me ollaan jotenkin onnekkaita, kun vauvat on suostuneet nukkumaan omassa sängyssään. Tai en näe asiaa edes niin, että vauva suostuu nukkumaan omassa sängyssään, vaan että ollaan saatu vauva opetettua nukkumaan siellä. Ymmärrän kyllä lasten temperamenttierot, mutta suuri osa asioista selittyy ihan vanhempien valinnoilla eikä niinkään lapsen temperamentilla. Lapset nimittäin "suostuvat" tekemään melkein mitä vain, kunhan vanhemmat jaksavat siihen suuntaan ohjata. Luulen, että meille olisi saanut syntyä todella erilainen vauva, jotta olisin uskonut sen, että on nimenomaan vauvasta kiinni, ettei omaan sänkyyn nukahdeta.

 

Eikä tämä nyt ole mikään perhepedin dissauspuheenvuoro, vaan jatkoa tuolle aiempien viestien pohdinnalle. :pupu_1:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä uskon vakaasti siihen, että jos lapsella on perusturvalliset olot ja sitä rakastetaan ja pidetään sylissä, millään yksittäisellä asialla (perhepeti, kantoreppu, kasvot mihinkä suuntaan rattaissa, pullo vai tissi vai molemmat, ruoka-aika vai lapsentahtisuus, mitä kaikkea näitä on) ei oikeasti ole suuremmin väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nukutaan vauva viekussa. Yhtään yötä ei toistaiseksi ole vielä nukkunut pinnasängyssä, syynä se, että nukahtaa yleensä tissille iltaisin, enkä jaksa nostaa vauvaa omaan sänkyyn, jotta voin nousta hakemaan sen monta kertaa yöllä syömään. Eli laiskuus päällimminen syy :)

 

Ja kuinka tähän päädyttiin.. Kyseessä on siis esikoinen ja vielä raskauden aikana olin ehdottomasti sitä mieltä, että vauvan nukkumapaikka on omassa sängyssä, sillä saatanhan vaikka kierähtää hänen päälleen yöllä ja nukkumalla vauvan vieressä pilaan omat yöuneni. En ollut edes kuullut termiä perhepeti ennen kuin menimme synnärillä lapsivuodeosastolle. Siellä hoitajat samantien tyrkkäsivät muksun viereen ja sanoivat tyyliin, siinä on äidin vieressä hyvä olla. Kun siinä sitten ihmettelin tätä nukkumisjärjestelyä, niin totesivat vain, että "siinä on vauvan paras paikka" ja "et sinä äidinvaistoilla vauvan päälle kierähdä", sekä kaikkea muuta perhepetiä puoltavia asioita. Sanoivat vielä, että joitakin äitejä tuo vieressänukkumisjärjestely hirvittää, jolloin tätä vieressä nukkumista "harjoitellaan" päivällä vauvan unien aikaan. Näin siis Kättärillä. Kotiin päässtyämme olimme miehen kanssa kummatkin sitä mieltä, että perhepeti on ainoa oikea vaihtoehto meille, ainakin aluksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mehän yritettiin totuttaa poika omaan sänkyynsä heti vauvasta asti. Pieleen meni, kaikki ei vaan totu. Ekat puoli vuotta nukkuikin omassa sängyssään, mutta sitten meni loputkin mehut niihin riekkumisiin... Vieressä nukkuu kohtalaisen seesteisesti.

Edited by wanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Ihan kiva, että jossakin ohjataan äitejä tuohon perhepetiin, koska edustaahan se tavallaan ns. pehmeämpiä arvoja, kuten vaikkapa imetyskin. Mutta mä ainakin olisin kokenut painostuksena, jos synnärillä olisi huomauteltu lapsen nukkumispaikasta. Ja kuten tässäkin asiassa; jotkut syyt ja tutkimukset suorastaan kieltävät perhepedit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Menee vähän off-topic, mutta mä en pidä tuosta ajatuksesta, että hyvä että kannustetaan perhepetiin koska se edustaa pehmeämpiä arvoja. Pehmeämpi arvo olisi se, että kannustettaisiin äitejä ja isejä ottamaan selvää millä tavoin sekä he että lapsi nukkuvat parhaiten ja toimimaan niin. Se, että korvataan yksi suositeltu nukkumistapa toisella on vaan uusi versio siitä, että tehdään niin kuin suositukset sanoo, riippumatta siitä millanen lapsi ja millaiset vanhemmat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nukuttiin perhepedissä 5,5kk ikään, jonka jälkeen ilman minkäänlaisia ongelmia Ilmari on alkanut nukkumaan omassa pinnasängyssään, joka on meidän sängyn vieressä. Oikeastaan syynä, että siirryttiin perhepedistä pois oli mun kipeät hartiat ja se, että nukuin paremmin ilman, että vaistomaisesti piti koko ajan varoa Ilmaria. Ja kun Ilmarilla ei ollut mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä, niin en nähnyt syytä, miksi oltaisiin jatkettu perhepedissä. Lisäksi mä en ole sairaalan jälkeen imettänyt makuuasennossa just johtuen niskan- ja hartiasäryistä. Ja maitokaan ei jotenkaan tullut rinnosita makuuasennossa, joten siksi aina kuitenkin jouduin nousemaan sängystä nojatuoliin imettämään. Paitsi nyt näyttää tosin muutenkin siltä, että yöimetykset on ohi. Nimittäin Ilmari nukkuu 11 tunnin yöunia ilman syöttöjä.

Edited by Aisling

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ JAW, tosi hyvin kirjoitettu, sinoot fiksu nainen! Eli tuota minäkin hain kun sanoin että osalle vauvoista perhepeti voisi olla hyväksi. En siis tarkoita että kaikkien vauvojen pitäisi ensisijaisesti nukkua vanhempiensa vieressä. Jos vauva nukkuu hyvin ja on tyytyväinen omassa sängyssään niin se on hyvä. Ja todella, on muitakin asioita kuin nukkumisjärjestelyt jotka vauvan eloon vaikuttavat. Tuntuu vaan että vanhan kansan tädit paheksuvat perhepetiä jostain syystä ja sekään ei minusta ole hyvä että vaikka hampaat irvessä pitää yrittää saada vauva omaan sänkyynsä. Kukin tyylillään ja aikataulullaan, hienoa jos löytyy se omalle perheelle sopiva vaihtoehto.

 

Ja meillä tyttö nukkui tyytyväisenä omassa sängyssään 3,5-kuiseksi asti jolloin iski eroahdistus tms. eikä vaan enää nukkunut siellä. Musta ei ole huudattamaan lastani joten siirryttiin perhepetiin. En vaan tiedä miten me oltaisiin saatu tyttö totutettua omaan sänkyynsä. Uskon että kyllä se vielä sinne saadaan kunhan se on itse siihen valmiimpi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ja minä olen myös samaa mieltä siinä, että tosiaan pitäisi painottaa sitä, että toimitaan niin kuin perhe parhaaksi asian kokee. Ei ole oikeita ja vääriä tapoja, tärkeintä on että kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä. Enkä minä ole itse ottanut stressiä siitä, mikä tilanne on kuukauden saati vuoden päästä. Aika näyttää nukutaanko vielä yläasteellakin kaikki yhdessä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Eiköhän se muksu halua oman sängyn viimeistään siinä vaiheessa kun tyttö/poikaystävät ilmestyy kuvioihin. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä syyllistyisin ja ahdistuisin valtavasti, jos perhepetiä alettaisiin oikein suositella. :girl_mad: Uskon täysin, että vauvalle on hyvä paikka nukkua vanhemman kainalossa, mutta onko omassa sängyssä nukkuminen sitten jotenkin haitallista, niin sitä en usko.

Mutta ei kai jonkun asian suosittelu sulje pois sitä seikkaa, että muutkin tavat on ihan toimivia? Kyllähän esim. imetystä suositellaan ihan yleisesti monestakin syystä, mutta ei se tarkoita sitä että korvike olisi mitenkään haitallinen vaihtoehto. Samaten kuuden kuukauden täysimetystä suositellaan vaikka hyvin harva siihen pystyy/haluaakaan pystyä eikä se kiinteiden aloittaminen aiemmin ole kuitenkaan mitenkään haitallista. En lainkaan ymmärrä miten perhepedin suosittelu muka tarkoittaisi muiden nukutustapojen olevan huonoja tai haitallisia.

 

Ja mun täytyy myöntää, että mulla nousee kyllä karvat pystyyn jos aletaan väittämään, että pieni vauva voidaan opettaa nukkumaan tai toimimaan jollain tietyllä tavalla. Johannem kirjoittikin tuosta kuinka aiemmin yksin nukkunut vauva alkoi yhtäkkiä vaatia vanhemman vierelle, meillä on kokemusta oikeastaan päinvastaisesta (ekat puoli vuotta todella huonosti päiväunia nukkunut lapsi alkoi yhtäkkiä nukkua kunnon päikkyjä yksin, omassa sängyssä) ja voin kyllä vannoa ettei me tehty mitään eri tavalla vaan jonkun herkkyyskauden/itsenäistymisvaiheen aikana poika alkoi tyyntyä siihen yksin nukkumiseen mikä aiemmin oli ihan no no. Myönnän, että tämä on vähän herkkä paikka mulle, mutta musta on silti vähän loukkaavaa väittää, että pieni vauva kyllä nukkuu ihan niin kuin vanhemmat vain opettavat.

 

Edit. Itse synnytin Kätilöopistolla Haikaranpesässä ja ainakin meille suositeltiin perhepetiä nimenomaan siksi, että hormonihöyryinen ja usein vähän ylikierroksilla käyvä äiti saisi paremmin itse nukuttua imetysten välillä. Itse koin hyväksi, että meille oltiin noinkin viralliselta taholta (esim. ko. osaston johtaja kannatti vahvasti perhepetiä) annettua armahdus perhepedissä nukkumiselle sillä saatiin kuulla myös vastakkaisia mielipiteitä. Etenkin anoppi oli meidän perhepeteilystä aivan kauhuissaan ja oli ihan varma, että tapetaan vauva nukkuessamme kun kierähdetään sen päälle tmv. :girl_to_take_umbrage2: Onneksi mies jaksoi pistää äidilleen kampoihin sillä itse olin synnytyksen jälkeen sen verran herkässä tilassa, että olisin hyvin voinut hylätä meille muuten niin toimivan systeemin moisten väitösten vuoksi ellei taustalla olisi tosiaan ollut perhepetiä puoltavaa ja suosittelevaa sairaalaa. Olen satavarma ettei olla ainoa perhe, jotka on kohdannut tuon kaltaisia epäilyksiä ja vastustusta ja siksikin musta on hyvä, että perhepedin mainetta ylläpidetään ja sitä suositellaan ihan asiantuntijoiden puolesta.

Edited by Solja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now