Guest RGB

Perhepetikysely


147 posts in this topic

^^ Uskomatonta kommenttia olet Lunainlove saanut ulkopuolisilta. :huh: Taustalla tuollaisissa jutuissa tuntuu olevan ajatus siitä, että jo hirveän pienen lapsen tulisi olla täysin itsenäinen. Ihan älytöntä edes verrata 4-vuotiasta ja 15-vuotiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja mitä haittaa siitäkään lopulta on, jos 15-vuotias nukkuisi vanhempien vieressä, jos se ei sille lapselle tai vanhemmille ole ongelma! :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No kyllä mä ehkä siinä vaiheessa vähän miettisin onko psyyken kehitys ihan normaalia. Jos siis 15-vuotias haluaisi nukkua vanhempiensa vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä päätin raskausaikana etten nukuttais vieressä. Synnäriltä kun tultiin kotiin niin siinä se kainalossa nukku seuraavat pari kk.. Sitte nostin omaan sänkyyn kun alkoi käydä tila ahtaaksi ja vauva alkoi liikkumaan enemmän. Meillä omaan sänkyyn siirto onnistu tosi hyvin, ei mitään huutamista vaan rauhallisesti nukahti itekseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

3 lasta.

esikoinen nukkui joitain kuukausia vieressä, kivuttomasti omaan sänkyyn meidän huoneessa, 3v omaan huoneeseen. isojen sängyn sai 1v4kk

 

keskimmäinen nukkui 7kk tms perhepedissä kokonaan, sitten siitä lähtien sivuvaunussa, yöllä herätessään tuli viereen (yösyönti loppui 8kk iässä). isojen sängyn sai 1,5v ja kokonaan sinne muutti noin 3v iässä ja nukkuu alkovissa meidän makkarissa

 

kuopus ei omista omaa sänkyä (voi raukkaa aattelee meidän suku..), saa sängyn sivuvaunuksi varmaan syksyllä kun on 1.5v. jossain vaiheessa sitten muuttaa siskon kanssa tuonne alkoviin nukkumaan mutta ehkä sitten 2½v tms, aika näyttää

 

 

miehen mielestä 2v on liian pieni omaan (vastapäiseen) huoneeseen, ja kuopuksen syntyessä olisi pitänyt ostaa vaan jatkoa meidän sänkyyn koska meillä oli hienoisia tahtojen taisteluita tuon 3vn kanssa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsi on nukkunut alusta lähtien ihan lähellä, osin perhepedissä, osin omassa sängyssään. Nyt vajaa 4 vuotiaana nukkuu omassa sängyssään, mutta minun vieressäni silti ja saa siinä olla vaikka siihen asti, että kotoa muuttaa, jos haluaa. :D Ihan hirveästi on tullut kuraa niskaan sellaisiltakin ihmisiltä, joita luulin ystävikseni, kun he ovat kuulleet nukkumajärjestelyistämme. Osa on oikeasti sitä mieltä, että lapsemme ei tule koskaan itsenäistymään ja roikkuu vielä 15-vuotiaanakin äidin helmoissa. Suurin osa näistä menee läpi korvien, mutta kyllä välillä tuntuu ikävältä tuollainen arvostelu, kun itse yrittää vain kuunnella lasta ja itseään ja tehdä, niin kuin asiat meillä parhaiten sujuu. Ja toisekseen, enpä minäkään heidän järjestelyjään kommentoi, vaikka olisinkin eri mieltä.

 

Yhden tuttunikin 5-vuotias poika nukkuu suurimman osan öistä vanhempiensa kanssa samassa sängyssä ja ihan normaalilta lapselta vaikuttaa. Meidän yhteinen tuttu on minulle jaksanut jauhaa tuosta aiheesta, että miten epänormaalia on, kun noin vanha lapsi nukkuu samassa sängyssä, että siitä tulee kauhee riippakivi jne jne... En usko, että yksikään terve 15-vuotias nukkuu enää vanhempiensa kanssa, onhan sen ikäset jo kuitekin niin aikuisia omasta mielestään, että voisivat vaikka muuttaa yksin asumaan. :D

 

Täälläkin pikkuneiti nukkuu pääsääntöisin mun vieressä, päikkärit nukkuu yksin ellei olla kävelyllä. Joinain öinä nukutan omaan sänkyyn (meillä yhteinen makuuhuone) ja toisina öinä mun viereen. Mulla on itsellä jotenkin parempi mieli ja nukun paremmin kun tyttö on kainalossa. Vaikka on mullekin sanottu, että pitäis jo opettaa nukkumaan yksin. En vaan ymmärrä, että miks, varsinkin kun neiti osaa kyllä nukkua yksinkin. Ja on ollut 2 kertaa yön hoidossa ja silloinkin nukkui ongelmitta yksin matkasängyssä. Voi olla, et tilanne olis eri, jos meillä oli vielä 3. henkilö jakamassa sänkyä, mutta kun ollaan kahdestaan ni tilaakin riittää hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä noi perhepetiä parjaavat on vaan salaa surullisia/kateellisia siitä, etteivät ole saaneet kokea samanlaista toimivaa yöläheisyyttä lapsensa kanssa (siis jos se ei ole heille sopinut järjestelynä, tai ovat muusta syystä valinneet toisen tavan). Jos on ihan sinut oman järjestelynsä kanssa, niin miksi leimata jonkun muun tavat epänormaaleiksi?

 

Ja tää ei nyt tarkoittanut sitä, etteikö lapsensa kanssa voisi olla hyvin läheinen olipa nukkumajärjestely mikä vaan, vaan sitä, että joku on ehkä kuitenkin saattanut tietoisesti tai vähemmän tietoisesti kaivata sitä, että voisi nukkua lapsensa kanssa, vaikka olisi valinnut muun järjestelyn.

 

En mä nyt tiedä saiko tosta mitään selvää. Mut kuitenkin, mulla on kans ollut parempi mieli itsellä, kun lapsi nukkuu vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eiköhän ne sitten viimeistään omaan sänkyyn mene, kun tuo kotiin niitä seurustelukavereita ;) Ne taitaa juosta ja kauas jos ehdottaa että tuu sääkin sitten nukkumaan meidän kanssa perhepedissä :D :D :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nukuttiin ekat pari kuukautta kaikki samassa sängyssä ja bebe oli meidän välissä, siitä siirryttiin pahvilaatikkoon mun viereen ja siitä sitten edelleen sivuvaunupinnikseen, kun laatikko alkoi jäädä pieneksi ja mä kyllästyin siihen, että piti aina varoa lasta siirtäessä, että se ei heräis.. Sivuvaunussa pystyy kätevästi käymään imettämässä lasta ja siirtymään itse sitten pois. Jos pysyy syötön ajan hereillä siis :D mun mielestä sivuvaunu on ihan mahtava keksintö! Meilläkään vauva ei ole koskaan viihtynyt ihan iholla, joten nukkuu ihan hyvin siellä omalla puolellaan. Äiti on sitten tarvittaessa ihan vieressä <3 meillä syödään edelleen pari, kolme kertaa yössä (ikää 10kk), joten mä olen kokenut perhepedin tosi käteväksi. Mä olisin ihan elävä kuollut, jos joutuisin nousemaan syöttöjä varten, tai rauhoittelemaan vauvaa. Tänäänkin maattiin aamulla miehen kanssa ihan raatoina ja lapsi kiipeili meidän päällä, kunnes jaksettiin nousta.. Ainoa hankala juttu on se, että päiväunilla ja alkuyöstä pitää kasata peitoista ja tyynyistä kasa, jotta ei tarvi pelätä vauvan lähtevän puoliunessa vaeltamaan. Meillä onkin aina itkuhälärit käytössä, niin kuullaan heti, jos vauva ähisee hereillä makkarissa.

 

Meillä ei oo ollut sen kummempaa suunnitelmaa vauvan nukkumisesta, mutta perhepeti sivuvaunun kera on ainakin tällä hetkellä meille paras ja luonnollisin valinta. Meidän sänky on muutenkin tosi leveä, joten mahdutaan kaikki sinne hyvin. Musta olis sekin ihan ok, jos lapsi nukkuis omassa sängyssään, mutta kun se ei toistaiseksi nuku kokonaisia öitä, niin näillä mennään. Vuoden ikäisenä voisin kuvitella harkitsevani yösyötöistä luopumista tai niiden vähentämistä, mutta eihän sitä tiedä miltä silloin tuntuu :) mä olen kuitenkin sitä mieltä, että pienen vauvan ei tarvitse olla itsenäinen tai pärjätä öitä syömättä. Mä en koe tilannetta tällä hetkellä kovinkaan raskaana. Kaiken päälle nukutetaan lapsi edelleen syliin, kun niin nukahtaa nopeasti ja helposti. Välillä nukahti tassuttelemalla ja hyssyttelemässä sänkyyn, mutta sitten sekin kausi meni ohi. Musta on vaan ihana ajatus, että meidän pienen herkkiksen viimeinen tunne on oman vanhemman syli.. Enkä kyllä suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että teen jotain väärin :grin: Muitakin tapoja nukahtaa on kokeiltu, mutta ei ne ole pidemmän päälle toimineet. Kai toi ajan kanssa luopuu yösyötöistä ja alkaa nukahtaa itsestään :girl_pinkglassesf:

Edited by mei

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi nukuttiin molempien lasten kanssa perhepedissä, mutta vauvan viuhtomisen yms. yöelämän lisääntyessä vauva siirrettiin sivuvaunuun. Sitten kun oli vaara vauvan kierimisestä ja lattialle tippumisesta, kiinnitettiin pinniksen toinenkin laita paikalleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttö nukkuu alkuyön omassa sängyssä ja ekalla tai toisella syötöllä jää mun viereen riippuen miten jaksan siirtää tytön takaisin pinnikseen. Yösyöttöjen kannalta ehdottomasti paras ratkaisu, kun kummankaan ei tarvii kunnolla herätä :D Iltanukuttaminen tapahtuu viemällä tyttö syötön jälkeen omaan sänkyyn, laittamalla peitto korville ja vetämällä soittorasian. Sinne se sitten itsekseen nukahtaa. Omassa sängyssä tyttö nukkunee koko yön vasta yösyöttöjen loputtua. Tää systeemi toimii kuitenkin loistavasti ainakin toistaiseksi :)

 

Päivitetään; 4kk jälkeen yöt alkoi mennä levottomiksi ja lopulta 6kk-iässä siirrettiin kokonaan omaan huoneeseen. Koko perhe nukkuu paljon paremmin näin, myös tyttö siis joka alkoi heräillä pelkästään meidän uniääniin n. tunnin välein joka yö. Yösyöttöjä oli parina ekana yönä yks, molemmilla kerroilla vein tytön takaisin omaan huoneeseen ja sen jälkeen tyttö on nukkunut 20-07 heräämättä kertaakaan. Tuolloin seitsemän maissa otan tytön kainaloon ja torkutaan n. kahdeksaan-puoli yhdeksään.

 

Tarkoitus oli katsella omaan huoneeseen muuttoa vasta kesällä, mutta tämä oli ja on todellakin meille oikea ratkaisu. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin voisin päivittää, että 10 kk vanhana vauva muutti omaan huoneeseen ja kaikkien yöt parani. En ymmärrä miten me on saatukin niin herkkäuninen lapsi, kun itse ja mies nukutaan niin sujuvasti. Mutta tilanne oli siis meilläkin se, että vauva heräsi suunnilleen aina kun itse käänsin kylkeä, eikä voinut olla tissin perään edes kun en siinä vaiheessa ollut enää kuukausiin imettänyt. Omaan huoneeseen nukahtaa sänkyyn kerralla laittamalla ja nukkuu yleensä yön läpi, 1-2 kertaa saattaa välillä herätä jos hammas vaivaa tms. Eri hyvä ratkaisu meille kaikille, lapsikin on pirteämpi päivisin.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nukkuu muuten omassa sängyssä mutta aamusyötön jälkeen n. klo 05 otan viereen, että saan itse nukkua vielä hetken. Toisinaan vauvakin vielä nukkuu, toisinaan on hereillä vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaikki kolme lasta ovat nukkuneet perhepedissä. Kaksi vanhempaa taisi siirtyä siinä lähempänä vuoden ikää omaan sänkyyn, keskimmäinen jo sen vuoksi, koska oppi liikkumaan niin varhain. Mutta sitten tosin aina yli kolmivuotiaaksi asti hiipi öisin meidän sänkyyn nukkumaan.

 

Meillä nukutaan perhepedissä ihan käytännön syystä (ja onhan se aika ihanaakin). Mä olen aivan liian laiska noustakseni yöllä vauvaa syöttämään ja sitten uudelleen nukuttamaan. Nykyisellä systeemillä voi vaan tuikata vauvalle tissin suuhun ja jatkaa unia, vauvakin nukahtaa sitten itsekseen vierelle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tenava on kuukauden, joten monen kuukauden kokemuksella ei voi vastata, mutta tähän asti on menty siten, että tyttö nukkuu yöt omassa pinnasängyssään makuuhuoneen toisella seinustalla ja aamuaterian (n. klo 5-5.30) jälkeen tulee minun tai miehen "viereen" Vaavissaan. Tähän mennessä tyttö on ollut kaksi tuollaista aamuaterian jälkeistä unipätkää miehen vieressä sängyssämme, mutta pääsääntöisesti osaa nukkua omassa sängyssään (sängyissään). Tilanne on hyvin samanlainen kuin Naddalla, rauhallinen yöuni on kotitalouden aikuisille niin tärkeää (ja yöuni usein niin kevyttä), että perhepeti toimii meillä vain tuon liikuteltavan sängyn kanssa, ainakaan samaan sänkyyn lasta ei voi ottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mävoisin taas päivittää. Me nimittäin palattiin perhepetiin, ainakin osittaiseen. Pojalla häiriintyivät yöt niin pahasti uusien taitojen myötä ja jonkinmoista eroahdistustakin on ollut siihen päälle. Vieressä nukkuu huomattavasti paremmin, kuten silloin nukun minäkin. Omassa sängyssään aloittaa yön, mutta usein otan heti pojan herätessä viereen. Ja onhan se aamulla vaan niin ihanaa herätä hymyilevä vauva kainalossa. <3 Siinä usein unohtuu mahdolliset yöhäröilyt saman tien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauva siirtyi perhepetiin 3 kk iässä. Nimenomaan siksi, että se oli ainoa tapa, että saatiin jotenkin nukuttua. Kääntymään oppiminen alkoi häiritä vastasyntyneenä niin hyvin nukkuneen unta. Tunsin siitä syyllisyyttä, sillä "kaikkien" muiden lapset oppivat nukkumaan luottavaisina omaan sänkyynsä kun kävi muutaman kerran rauhoittelemassa. Meillä lapsi lopetti kiinteiden ruokien maistelun kun liian sinnikkäästi yritettiin perhmeääkin unikoulua.

 

No mutta, silloinpa en tiennyt, että juuri niillä unikouluohjeilla (vanhemman päättäväisyys, lapsen rauhoittaminen omaan sänkyynsä) lapsi siirtyi omaan huoneeseen 1 v 10 kk iässä. Siihen meni pari iltaa ja vain ekana iltana hän itki surkeasti. Palautuskertoja omaan sänkyyn on yleenä 10-20. Minusta onnistumisen syy oli lapsen puheenkehityksessä; nyt hänelle saattoi suullisesti selittää, että nyt nukutaan paitsi äiti tulee nukkumaan myöhemmin ja on koko ajan ihan lähellä. Joten ihmisten hyvää tarkoittavat ohjeet toimivat, tosin puolentoista vuoden viiveellä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin nyt itsekin. Meillä tyttö siirtyi viikko sitten omaan sänkyynsä 8,5 kk:n iässä vähän puolivahingossa (olimme matkalla ja huomasimme että kappas, tyttöjän nukahti itse matkasänkyyn). Mitään unikoulua ei tarvittu vaan aika taisi olla nyt vaan kypsä tälle vaiheelle. Tyttö nukkuu 4-5 asti aamulla sängyssään jolloin herää ja otam loppuyöksi viereen.

 

Toivoisin että vanhempia ei kovasti syyllistettäisi perhepedistä vaan sitä pidettäisiin yhtenä vaihtoehtona jos nukkuminen ja nukahtamiben on kovin vaikeaa muuten. Useimmilla kun siirtyminen omaan sänkyyn sitten myöhemmin näyttää käyvän varsin kivuttomasti ja ehkä turhaan pelätään että lapsi oppii nukkumaan vieressä eikä suostu enää muuhun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä kuin johannemin kanssa. Eihän perhepedissä mitään väärin oikeasti olekaan. Tärkeää on vaan löytää omalle lapselle ja tietysti myös vanhemmille sopivar ratkaisut. Kyllä mun on pakko myöntää, että tässä välillä kun poika ilman mitään kätinöitä nukahti omasn sänkyynsä ja nukkui melkeinpä kokonaisia öitä omassa huoneessaan, oli se aika kivaa myös. Mutta nyt kun se taas ei onnistu, nukutaan sitten vierekkäin, ja sekin on onneksi minusta aika kivaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

4kk iässä siirryttiin omaan sänkyyn ja se sujui todella hyvin. Mutta sitten 7-8kk alkoi ongelmat (huutoa öisin, eroahdistusta jne.) joten nyt nukutaan taas samassa sängyssä. Musta on tosi kiva nukkua vauvan vieressä ja me molemmat nukutaan hyvin mutta mietityttää vaan että miten sitten jossain vaiheessa siirto omaan sänkyyn sujuu ja milloin se kannattaisi tehdä. On tää niin ristiriitaista vaikka pitäis varmaan vaan tehdä miten itsestä tuntuu hyvältä...? :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauva nukkuu osan yöstä meidän vieressä. Illalla laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan ja toisella yösyötöllä jää viereen. Ensin jäi jo ekalla yösyötöllä mutta nyt olen siirtänyt siinä vaiheessa vielä omaan petiin, ellei eka syöttö ole vasta aamuyön tunteina.

 

Tää järjestely tomii kivasti, kun aamulla ei tarvi nousta sängystä ylös, vaan voi imetellä samalla torkkuen. Lisäksi mun mielestä on ihana herätä vauva kainalossa ja uskon vahvasti siihen, että myös vauvalle on tärkeää se läheisyys :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauva siirtyi omaan sänkyyn nukkumaan 4kk iässä jolloin se sujui todella hyvin. Mutta sitten puolenvuoden jälkeen alkoi unet muuttua levottomiksi ja nyt nukutaan taas perhepedissä, koska en jaksa jatkuvasti pomppia yöllä. Aion kyllä pikkuhiljaa taas alkaa opettaa omaan sänkyyn, ainakin osan yöstä... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaan hurjalla kahden ja puolen kuukauden kokemuksella :D meillä on nukuttu perhepedissä kaikki yöt laitokselta kotiuduttua. Ekan kuukauden aikana taidettiin kahtena iltana koittaa nukuttaa vauvaa sängyn vieressä olevaan kehtoonsa, mutta hetken ähinän ja raivoisan huudon jälkeen ei panostettu asiaan enempää. Ekan kuukauden aikana vauva heräs syömään 3-4 kertaa, nyt kuukauden verran (rotarokoteviikon kitinöitä lukuunottamatta) 1-2 kertaa, ja lähes poikkeuksetta nukahdan ite aina heti uudestaan kun vauva saa rinnan suuhun, ja vauveli nukahtaa myös ite uudestaan heti syötyään. Ainakaan tällä hetkellä siis maidonhaju, mun tai miehen liikkeet tms ei vauvan unta häiritse, nukkuu sikeesti meidän välissä. Mieskään ei herää mun ja vauvan yötouhuihin kun joskus harvoin, ja itekin nukun siis hyvin. Tosin ainakin miehen kans ollaan muutenkin hyviä nukkujia että ei sillä, mut luulen että ainakin ite oisin huolestuneempi ja sitä kautta nukkuisinkin huonommin, jos vauva olis (kosketusetäisyyttä) kauempana itestä.

 

Oon monen muun tavoin saanut kyllä kommentteja perhepedistä... joku on sentään ollut sitä mieltä että se on hyväkin vaihtoehto, mutta enemmän on ollut sitä että on varoteltu siitä miten helposti kierähtää vauvan päälle ja tukehduttaa sen, oltu sitä mieltä ettei lapsi koskaan ( :o ) opi nukkuun muualla tai vähintäänkin se on aivan järkyttävän taistelun takana, ja joku on myöskin ollut ihan vilpittömän ihmeissään tällasesta tavasta. Tosin itekin ajattelin alkuun että vissiin tää on kovin harvinainen tapa, mutta nyttemmin tuntuu melkeinpä useemmalla on ainakin jonkunlainen perhepetivaihe.

Edited by Cecelia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poitsu on kohta 3kk. Melkeen alusta asti ollaan nukuttu niin, että poitsu nukkuu ekan pätkän omassa sängyssään, jonne nukahtaa suht helposti illalla 20-21 välillä. Tuttia täytyy yleensä pari kertaa käydä laittamassa suuhun. Kahden jälkeen herätessään otan viereen syömään ja yleensä siihen me molemmat nukahdammekin. Muutaman kerran olen ollut hereillä vielä syönnin loputtua ja silloin olen siirtänyt takaisin omaan pinnikseen. Yleensä nukun hyvin vaikka poitsu vieressä, tosin nyt on toinen kylki alkanut kipeytyä kun nukun aina samalla kyljellä poitsun ollessa vieressä. Miehen ja minun väliin en uskalla poikaa ottaa, koska mies nukkuu niin sikeästi. Täytyy kokeilla, jos siirtäisi pinniksen ihan sänkyyn kiinni, niin voisi siihen siirtää pojan syötön jälkeen, sitten voisi ite vapaasti kääntyillä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Perhepedissä nukutaan edelleen. Ikää pojalla vähän reilu 6kk. Ensimmäiset yöt yritettiin nukuttaa omassa pinnasängyssä, mutta pian huomasi että paljon helpompaa on useine yösyöttöineen nukuttaa vauva vieressä. Ensimmäisen kuukauden meillä oli kantokoppa mun ja miehen välissä jossa vauva nukkui. Ihan täysin vieras paikka ei pinnis pojulle ole, ja nukkuu siellä välillä aina ensimmäiseen syöttöön saakka jolloin sitten jää loppuyöksi viereen. Nyt olis pikkuhiljaa tarkoitus alkaa nukuttamaan kokonaan omassa sängyssä kun kiinteät on aloitettu ja toivottavasti yösyötöt vähenisi (tällä hetkellä vauva syö 2-5 kertaa yössä, milloin enemmän milloin vähemmän).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now