missä saa vauvan heräämöön?

[Guest vieras_]

^^Mua (kuten monia muitakaan) ei nukutettu vaan puudutettiin, jolloin olin siis aivan tajuissani koko ajan. Osastolle pääsin vasta kolmisen tuntia vauvan syntymästä. Olihan se kiva nähdä vauva edes nopeasti tuona aikana, joka kyllä voi tuntua aika pitkältä. Varsinkin, kun hälinää ei edes ollut, vaan olin tosiaan ainoa potilas koko heräämössä noina öisinä tunteina.

[Kasma]

Ok. Kiitoksia selityksistä. Sairaaloiden toiminta on mulle niin vierasta, ettei tullut edes mieleen ettei esim. suunnittellussa sektiossa taideta nukuttaa. Kolmen tai kahdeksan tunnin ero on jo suorastaan ilkeää!

Edited March 24, 2012 by Kasma

[aamuaurinko]

Mulle tehtiin kanssa semmoinen suunniteltu kiireellinen sektio K-SKS:ssa, mutta koska oli jo sen verran aamu, henkilökunta oli niin kiireistä, ettei vauvaa ehditty tuomaan mulle heräämöön näytille. Mun lisäksi heräämössä oli vaan joku pappa, joten sen puolesta vauva kyllä olisi voitu tuoda, mutta ilmeisesti kukaan ei sitten ehtinyt. Mullekin kyllä sanottiin, että tuovat jos vain suinkin ehtivät. Sain vauvan kuitenkin tosi pian viereen sitten kun kaksi tuntia heräämössä maattuani pääsin osastolle .

[Hanuli]

Olin Porvoossa yksin heräämössä, eikä sinne saanut tulla mies eikä vauva, vaikka oikein pyysin kun ei siellä ollut muita keitä olisimme häirinneet. Makasin siellä melkein neljä tuntia, koska "kivut piti saada hallintaan" ja tunto palaamaan jalkoihin, mutta kun kivut pysyivät samoina ja hoitaja ei suostunut antamaan enempää lääkettä, pyysin itkien että saanko minä sitten jo mennä miehen ja vauvan luo osastolle. Hoitaja katsoi minua pää kallellaan ja kysyi:

- Ai haluaisitko sä sinne?

No juu, kyllähän mä sinne vään niinkuin halusin, ja sitten minut kärrättiinkin vihdoin osastolle, jossa sitten hoitajat antoivat lisää lääkettä ja sain olla perheeni kanssa.

[Guest Miira]

K-S KS:ssa kuopuksen hätäsektion jälkeen (nukutettiin siis) mun omat kätilöt toivat vauvan ensi-imetykselle heti kun heräsin, ohjasivat hienosti imetykseen. Sitä ennen vauva oli ollut isällään kenguruhoidossa eli mielestäni loistavasti hoidettiin tämä asia! Ajankohta oli keskipäivä.

 

Viisi vuotta sitten kiireelliseen sektioon päättyneen esikoisen synnytyksen jälkeen ei vauvaa tuotu heräämöön, makasin puudutushorkasta täristen kolmisen tuntia aikalailla yksikseni heräämössä ja olin ihan pihalla henkisesti Silloin kello näytti iltayhdeksää ja oli kuulemma kiire. Siis niin kiire, ettei muakaan ehditty hakea osastolle ennenkuin keskiyöllä, jolloin myös vilautettiin vauvaa kunnolla ekaa kertaa... Rinnalle sain sen vasta aamulla.

[_NcV_]

TAYSissa leikkaissalissa, kun mut nostettiin omaan sänkyyn, niin sain vauvan kainaloon (siihen asti ollut pesun ja pukemisen jälkeen miehen sylissä siinä vieressä). Sitte meidät kärrätiinn "tarkkailuhuoneeseen" jossa saatiin olla koslmistaan n. tunti(?), hoitaja kävi vain välillä katsomassa ja samassa sitten myös ensi-imetys. Tuolta siirrettiin sitten osastolle kun jalat alkoivat liikkua. Suunniteltu sektio oli siis kyseessä.

 

Ja kun tuola oli aikaisemmin puhetti, että tietyt operaatiot on tiettynä päivänä, niin se pitää paikkansa usein suunnitelluissa jutuissa. Esim. TAYSissa "leikkauspäivä" on tiistai. Kaikkia muitakin päiviä saa toivoa ja valmius on aina.

[Lumisade75]

K-S keskussairaalassa ihan kuten yllä Miiralla sain lapsen ensi-imetykselle heräämöön. Multa kysyttiin vain, jaksanko jo imettää ja sitten samantien melkein pieni nyytti tuotiin kainaloon ja nappasi heti kiinni rinnasta, ei tarvinnut paljon ohjailuja. Mulla oli suunniteltu sektio ja mut leikattiin heti ensimmäisenä aamulla. Eli olin heräämön ensimmäinen potilas. Mies ei heräämöön päässyt. Vauva oli odotellessa miehellä paidan sisällä lämpimässä.

[Ada.]

Itsellä oli suunniteltu sektio KOKSissa. Heräämössä olin yksin ja isä sen aikaa odotteli vauvojen kanssa mua huoneessa.

 

Minulle on tehty kaksi sektiota KOKSissa. Ekalla kerralla vuonna 2009 vauva joutui sektion jälkeen aika pian vauvateholle ja olin yksin heräämössä siihen asti, kun jalkoihin palasi tunto. Mies oli vauvateholla pikkuisen luona ja tuli sitten käymään osastolla kun pääsin sinne. Vauvan näin vasta seuraavana päivänä (toki siis leikkaussalissa olin nähnyt).

 

Toisella kerralla heinäkuussa-11 minut vietiin jo leikkaussalista heräämöön, mutta kätilö soitti sinne, että synnytysosastolla on niin rauhallista, että pystyvät tarkkailemaan minua siellä, ja kätilö tuli hakemaan minut sinne miehen ja vauvan luo ja sain vauvan kainaloon. Oltiin rauhassa synnytyssalissa kolmisin pari tuntia ennen vuodeosastolle siirtymistä.

[Neven]

Mulle on tehty 2 suunniteltua sektiota Kysissä. Ensimmäinen meni sen verran pieleen, että joutuivat sitten kuitenkin nukuttamaan paikkailujen ajaksi.

Mies ja vauva tulivat heräämöön käymään joksikin aikaa, mutta minulla ei ole tästä kunnollista muistikuvaa, oikeastaan muistan vaan sen takia että meillä on valokuvia sieltä. Mies oli kysynyt sitten siellä että sopiiko että laitetaan tytön nimeksi "Helmi", kuten oltiin aiemmin tuumailtu. Olin siihen kuulemma vaan nyökytellyt ja mies oli sitten sen nimen julkistanut hollantilaiseen tapaan heti kun mahdollista vauvan syntymän jälkeen.

 

Toinenkin sektio meni pieleen, vielä pahemmin kuin eka, meinasi henki lähteä. Mulle tehtiin embolisaatio, jonka takia kärsin edelleen kivuista, tuli kaiketi jonkin sortin hermovaurio. En päässytkään heräämöön vaan olin teholla tms. paikassa jonne vauvaa ei saanut tuoda, mieskin sai tulla 5 minuutiksi, jonka aikana näytti pari kuvaa vauvasta ja saatiin sitten yhdessä päättää varmuuden vuoksi vauvalle nimi, kun ei ollut tietoa miten minun käy

[Ansq]

Mä synnytin Jorvissa ja oli alatiesynnytys myöskin, mutta istukan irroituksessa tulleiden ongelmien takia olin heräämössä. Ei sinne mitään vauvaa tuotu Miehellekään ei moneen tuntiin kerrottu edes missä mä olin. Siellä se oli raukkaparka nököttänyt tuoreen vauvan kanssa odotustilassa peläten, että mulle oli käynyt jotain. Edelleen vähän ketuttaa asia, mies joutui itse ottamaan selvää mihin olen joutunut ja koska pääsen osastolle. Tosin, ei mun mielestä ainakaan sinä hetkenä heräämö olisi ollutkaan vauvan paikka. Oli aivan tupaten täysi ja viereisessä pedissä oli rintasyöpäpotilas toipumassa leikkauksesta. Hänellä oli tosi vaikeaa, huusi koko ajan henkilökuntaa tappamaan hänet. Ja itsekkin olin tosi heikkona veren menetyksen jäljiltä. Itsestä tuntuu vaan siltä, että on menettänyt jotain vauvan alkutaipaleesta kun olin poissa kuitenkin melkein kuutisen tuntia.

 

Voisi olla kuin minun näppäimistöltä tuo lainattu. Paitsi että sairaala oli eri ja mies ja vauva kävivät hoitajan luvalla viiden minuutin visiitillä ja miehen ilme kyllä kertoi kaiken. Ehkä ei olisi pitänyt nähdä lähes täydellisen verenvaihdon kokenutta vaimoa mustelmat ja kanyylit käsivarsissa. Mutta minusta oli ihana nähdä vauva, syntyi siis kolmen jälkeen iltapäivällä ja heräämössä näin hänet isän sylissä seuraavan kerran seitsemän jälkeen illalla. Tämän jälkeen seuraava kosketus vauvaan olikin vasta seuraavana aamuna.

 

Ja heräämö oli tosiaan koko sairaalan yhteinen, pääsin onneksi itse sieltä pois joskus yöllä, varasynnytyssaliin, osastolle ei vielä tuossa kunnossa minua huolittu. Mutta pitkä aika erossa vastasyntyneestä, en kyllä koe sen vaikuttaneen äiti-lapsi-suhteeseen millään tapaa.

Edited April 5, 2012 by Ansq

[Moonbeam]

Mun kokemus on TYKSistä viime vuoden lopulta. Kyseessä suunniteltu sektio joka tehtiin puudutuksessa. Kun tyttö oli syntynyt, lähtivät isin kanssa toiseen huoneeseen mittaukseen ja lääkärin tarkastukseen. Sitten tyttö pääsi isän paidan alle siksi aikaa että mut tikattiin (muistellaan että tätä kesti n. 30-45min). Kun tikit oli paikoillaan, mut vietiin "tarkkailuhuoneeseen" jossa isä ja tyttö oli ja heti tyttö rinnalle. Oltiin huoneessa pari tuntia ja välillä hoitaja kävi paikalla. Eli tytöstä en joutunut olemaan erossa kuin tikkauksen ajan ja kaikki meni niin nopeasti etten edes huomannut eron olleen noin pitkä.

 

Meille oli kerrottu että mikäli vauvan kunto on huono, en saa häntä rinnalle ja tähän oltiin henkisesti varauduttu. Sektio meni hyvin ja tyttö hyväkuntoinen joten päästiin heti tutustumaan toisiimme

[Acer]

Naistenklinikalla ei saanut vauvaa heräämöön, mutta aiemmista ajatuksista huolimatta se ei tuntunutkaan niin pahalta. Olin oikeasti vähän pöhnässä siellä, ja aika meni nopeasti. Mies oli sillä aikaa vauvan kanssa, ja tuli sitten mun luo vähän ennen kuin pääsin itse osastolle.

[J A W]

Ihana kun näissä kaikissa tarinoissa on oleellisessa osassa se, että vauva oli isänsä kanssa.