Puolison vastakkaista sukupuolta olevat ystävät

[Guest Vieras]

En löytänyt kyseisestä aiheesta aikaisempia viestejä, joten aloitan uuden ketjun. Teen sen nyt kuitenkin tällä kertaa kirjautumatta omalla profiilillani sisään.

 

Tilanne on se, että minulla ja miehelläni on takana yli 10 vuotta yhdessäoloa ja kaksi pientä lasta. Meillä on mennyt aina hyvin ja suhteemme on kestänyt kaiken, mm. ulkomaanvaihtoni opiskeluaikoinani. Itse en ole ollut vuosikausiin mikään bilettäjä enää, mies on saanut mennä aina kun on halunnut. Luottamuspulaa minulla ei ole ollut koskaan miestäni kohtaan. Mies on itse asiassa ollut aina vähän harmissaan siitä, että en ole kuulemma hänestä mustasukkainen. Olen elänyt aiemmin suhteessa, jossa ex-mies oli minusta sairaalloisen mustasukkainen, joten tämä on ehkä osasyy siihen, että en halua edes kokea tätä tunnetta. Terveellä tavalla olen kuitenkin aina ollut "valpas" mieheni uusia naispuolisia tuttavuuksia kohtaan. Mieheni on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja hänellä on laaja ystäväpiiri, naispuolisia ystäviä hänellä ei kuitenkaan ollut koskaan ollut (lukuunottamatta yhteisiä).

 

Missä sitten ongelma? Viime kesänä, kun olin viimeisilläni raskaana, mies mainitsi muutaman kerran puheessaan uuden naispuolisen työkaverinsa. Aloin huomaamaan, että hän oli tämän naisen kanssa melko paljon facessa yhteydessä. Kerran kun mies oli vapaapäivää viettämässä kotona, tämä nainen soitti työasioissa. Kiinnitin silloin ensimmäisen kerran huomiota siihen, että miehessä oli oli jotain kummallista. Hän jotenkin ikään kuin kiristyi, eikä ollut oma luonteva itsensä puhelimessa, vaikka kyseessä oli selvästi pelkkä työasia. Jostain syystä minulla alkoi hälytyskellot hieman soida, en edes osaa siis tarkkaan selittää miksi. Miehen käytös kokonaisuudessaan muuttui muutenkin tuohon aikoihin, hän alkoi olla todella ärtynyt ja väsynyt ja "kiukutteli" aivan uudella tavalla minulle ja esikoiselle kotona. Hän halusi myös palata kesälomalta aikaisemmin töihin ja säästää kesälomapäivät myöhemmäksi.Tämän jälkeen aloin seurata yhteisen tietokoneemme historiasta, kuinka paljon mieheni on tekemisissä tämän työkaverinsa kanssa. Jossain vaiheessa otin asian puheeksi, kun asia alkoi minua häiritsemään. Mies sanoi, että ovat keskustelleet facessäkin vain työjutuista ja sanoi, että voin vaikka lukea viestit itse. Hän ei ehkä uskonut silloin, että halusin myös tehdä tämän. Mies näytti viestiketjun, eikä siellä silloin mitään flirttiviestejä ollut, kaverillista läppää vain. Työjutuista ei kyse ollut, niin kuin mies oli sanonut. Se, mikä minua häiritsi, oli se, että viestejä oli vaihdeltu todella säännöllisesti. Keskustelimme miehen kanssa ja kysyin, olisiko hänestä OK, jos minä olisin vastaavasti miespuolisen työkaverin kanssa yhtä tiiviissä yhteydessä. Hänen mielestään ei ollut tapahtunut mitään väärää ja asia olisi ok (aiemmin mies ollut hyvinkin mustasukkainen miespuolista tuttavuuksistani).

 

Päätin antaa asian olla ja siirsin asian hetkeksi mielestäni, kunnes havahduin nyt vuodenalusta, että yhteys jatkuu miehelläni tämän työkaverin kanssa edelleenkin tosi tiiviinä. Tämä kävi ilmi siitä, että olin omalla tietokoneellani ja mieheni oli käyttänyt facea siinä hetken aikaisemmin. Ruutuun pärähti ilmoitus uudesta viestistä tältä naiselta. Tönäisin koneen miehelle ja sanoin, että sinulla taitaa olla taas ilmeisesti "työjuttuja". Mies selitteli, että kyseinen nainen ei ole enää heillä töissä, mutta tällä oli asiaa erääseen työpaikan kimppatilaukseen liittyen.

Äskön sitten sorruin tekemään jotakin, josta en tarvitse moralisointia. Tiedän tehneeni väärin. Kävin siis lukaisemassa mieheni facen viestit, koska sivu oli jäänyt häneltä auki. Halusin katsoa, jatkuuko viestittely edelleenkin. Ja kyllähän se jatkuu. Suurin osa heidän viesteistään oli poistettu, mikä ei ole minusta hyvä merkki. Kivalta ei myöskään tuntunut, että mieheni pyyteli naista hakeutumaan takaisin samaan firmaan kun "täällä on nykyään niin tylsää ja on ikävä niitä hyviä aikoja kuin naureskeltiin yhdessä" .

Tiivis yhteydenpito jatkuu siis heillä edelleenkin, vaikka kyseinen naikkonen on vaihtanut työpaikkaa. Minun on vaikea käsittää, mikä tarve heillä on olla näin tiiviissä yhteydessä keskenään. Molemmat ovat varattuja ja ikäeroa on yli 10 vuotta (mieheni siis vanhempi).

 

Olenko nyt turhasta hädissäni vai onko tällainen ystävyys normaalia?

[Cor]

En ota kantaa sen enempää tuohon teidän tilanteeseenne, mutta oli pakko jotain vastata kun oli niin ajankohtainen aihe. Me siis keskusteltiin yksi päivä miehen aloitteesta aiheesta mies ja nainen vain kavereita?! Mies oli jostain tutkimuksesta kuullut jossa oli haastateltu naisia ja miehiä. Sen mukaan naiset kokivat voivansa olla miesten kanssa vain kavereita, mutta miehet eivät kokeneet voivansa olla naisten kanssa vain kavereita vaan, että mukana olisi aina jonkinasteista kemiaa. Mieheni oli tästä samaa mieltä ja sanoi, että tämän takia hän ei osaisi olla naisten kanssa kuten jätkien. Peliasetelma olisi niin erilainen ja aina funtisi toisen lähtökohtia ja varoisi viattomintakin flirttiä, ettei vaan antaisi ymmärtää mitään... Itse en osannut oikein juuta, enkä jaata asiaan sanoa, mutta kun miettii menneisyyttä niin näinhän se minukin kohdallani on mennyt. Eli itse olen monasti ollut menossa vain kaverifiiliksellä kun taas miespuoliset ovat alun kaverivaiheen jälkeen paljastuneet kovinkin kiinnostuneiksi. Yhteydenpito on sitten vähentynyt, koska en koe tilannetta kummalekaan reiluksi. Varsinkin jos vähintään toisella on kuvioissa puoliso. Mitä olen tuttujani vuosien varrella seuraillut niin on paljon myös naispuolisia, joille on hankalaa olla vain kaveria vastakkaisen sukupuolen kanssa. Perhetutut mielestäni on ihan eri juttu. Meilläkin on paljon pariskunta kavereita niin, että ollaan yhtä hyvää pataa ja voidaan jutella melkein mistä vaan oltiin sitten samaa tai eri sukupuolta. Mutta asetelmakin on vähän eri kun kummatkin on kavereita tälle henkilölle/henkilöille kun, että vain toinen tuntisi... Itse olisin mustasukkainen jos mieheni tiuhaan viestittelisi 10 vee nuoremman naisen kanssa "työjuttuja". Eikö työasioita voi hoitaa työaikana??

[pahe]

Itse ole saanut harrastusporukasta todella pitkäaikaisen kaveripiirin, jossa on sekä nais- että miespuoleisia henkilöitä. Kaikki heistä ovat minulle tärkeitä ja kenen kanssa tahansa voin viettää aikaa myös kahden kesken eli omasta mielestäni ja kokemuksestani miehet ja naiset voivat olla ystäviä - ilman toiveita tai ajatuksia "suuremmasta suhteesta".

 

Tosin aloittajan kohdalla tilanne on osittain toinen. Aloittajan mies ei viestin perusteella ole ollut avoin tästä ystävyydestä - tämä herättäisi omia epäilyksiäni. Johtuuko se siitä, että miehellä on jotain salattavaa tai peiteltävää VAI siitä, että mies on pelännyt aloittajan reaktiota ystävyyteen ja sitten vaan jättänyt kertomatta? Ja toisaalta luonteen muuttuminen hämmästyttäisi itseäni, onhan siihen joku syy oltava.

 

Pystyttekö juttelemaan asiasta vai meneekö heti vaan taisteluksi?

Tsemppiä!

[Chimelli]

Minusta voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita tai ystäviäkin, mutta jos niiden kanssa on aktiivisesti vapaa-ajalla yhteyksissä, niiden täytyy olla sellaisia, joita voi täysin luontevasti tavata myös puolison/perheen kanssa yhdessä, esim. kutsua kahville kotiin.

[Guest "Vieras"]

Tuossa ei kai muuta keinoa ole kuin puhua miehesi kanssa ja sanoa, että tilanne loukkaa sinua. Mies ei välttämättä ymmärrä, että hänen mielestään normaali tilanne voi olla toisen mielestä loukkaava.

 

Mitä tuohon viestien lukemiseen tulee, jätin kirjautumatta sisälle siksi, että tunnustan "avoimesti" lukeneeni mieheni FB-viestejä sivunsa jäätyä auki, viestejä ex-avopuolisolta, myös tekstiviestit luen silloin tällöin läpi. Oikeinhan se ei ole, mutta olen itse sortunut samaan.

[Guest ap]

Kiitokset teille kommenteista. <3

 

Minustakin tuntuu, että asiaa ei voi vain lakaista maton alle vaan meidän tulisi keskustella tästä mieheni kanssa. Muuten asia jää minua painamaan. Kun viestittelyt tulivat ensimmäisen kerran ilmi, puhuimme asiasta useaan otteeseen. Joka kerta homma eteni samalla tavalla: mies vakuutteli, että olen turhasta mustis ja että hän ei ole tehnyt mitään väärää & olen ainoa, jota hän rakastaa ym. Sovimme silloin, että asia on loppuunkäsitelty. En tiedä, kuinka ottaa asia nyt puheeksi. Huono omatunto viestien salalukemisesta painaa päälle. En halua viestien lukemista hänelle tunnustaa. (Vaikka tiedän, että hänkin on ainakin kerran yhdessäolomme aikana lukenut minun viestejäni.) Mielestäni mies on kuitenkin käyttäytynyt sopimattomasti minua kohtaan.

 

Ystävyyttä en siis missään tapauksessa ole häneltä kieltämässä. Minusta hän vain ei ole tehnyt sitä "avoimin kortein". Sama asia, mietityttää minuakin kuin pahekin kirjoitti eli onko salaamisen takana se, että kyseessä on jotakin enemmänkin vai pelkääkö hän reaktiotani tai esimerkiksi sitä, että minä hankkisin yhtä tiiviin ystävyyssuhteen (mies ollut siis minusta aina hieman mustis).

 

Miten siis ottaa asia puheeksi?

[marsa123]

Olisiko liian läpinäkyvää, jos sanoisit miehellesi, että haluaisit tavata tämän hänen ystävänsä joskus ja kävisitte vaikka joskus yhdessä kaupungilla kahvilla/lounaalla? Tarkoitus ei siis ole, että haluat nähdä miehesi ja tämän naisen yhdessä ja kuulostella jokaista tapaamisessa lausuttua sanaa todisteena miehen petoksesta - jos arvelet, että miehesi tulkitsisi tämän näin, on varmaan liian aikaista ehdottaa tapaamista.

 

Luulisin, että teille kaikille kolmelle olisi hyväksi olla kerran nähnyt toisensa, vaikka lyhyestikin, niin jäisi ainakin joku fiilis henkilöstä. Itse varmaan toimisin jotenkin näin.

 

Vakituisessa ihmissuhteessa uudet ystävyydet ovat aina vähän hankalia, eikä yleisiä pelisääntöjä ole. Yksi miespuolinen tuttuni kieltäytyi vaihtamasta puhelinnumeroa kanssani, koska olen nainen, joka on parisuhteessa (hänen mukaansa siitä seuraisi vain ongelmia). Ajattelin, että olisin voinut vaikka tekstata hänelle kutsun, jos meillä on joku illanvietto - no, en sitten tekstaa Ja vaikka mieheni löytäisi uuden miespuolisen ystävän, jonka kanssa haluaisi viettää paljon aikaa ilman minua, olisin varmasti jossain määrin mustasukkainen tästä ajasta. Aikuisena nää ei ole enää niin helppoja kuin kouluaikoina

[J A W]

Ei tässä minusta ole kyse siitä, voivatko miehet ja naiset olla kavereita (*), vaan tämän yhden miehen suhteen laadusta tähän yhteen naiseen, ja siitä mitkä on teidän suhteen "pelisäännöt" yleensä.

 

Suhteessanne tuntuu nyt olevan epärehellisyyttä puolin ja toisin. Mies ei ole kertonut sinulle avoimesti ystävästään, ja sinä taas olet salaa lukenut hänen viestejään etkä halua sitä tunnustaa. Tällainen ei luultavasti pitkällä tähtäimellä johda mihinkään hyvään, ihan riippumatta siitä onko miehellä minkälainen suhde tähän naiseen.

 

(*) Yleisellä tasolla, tottakai voivat. Minun ja miehen kaveripiireissä on sekä miehiä että naisia eikä ole suoraan sanottuna tullut pieneen mieleenkään että tästä pitäisi jotenkin angstata tai esimerkiksi epäillä, että omat miespuoliset ystäväni eivät voisi suhtautua minuun ihan ihmisenä vaan "aina olisi mukana jotain kemiaa". Mutta siitä, että yleisellä tasolla voivat ei seuraa yhtään mitään sen suhteen, mikä tämä tietty tilanne on. Vaikka meillä molemmilla on ystäviä molempaa sukupuolta, olisin silti ällistynyt ja huolissani, jos ilmenisi, että mies minulta salaa pitää yhteyttä johonkin henkilöön.

 

Internetissä oli joskus hyvä testi sille, meneekö joku teko "pettämisen" puolelle: kuvittele, että puolisosi saisi kolmannen osapuolen kautta selville, mitä teet / olet tehnyt. Pelästyttikö ajatus, tuliko hermostunut olo, iskikö syyllisyys?

Edited March 6, 2012 by J A W

[Nadda]

Ei tässä minusta ole kyse siitä, voivatko miehet ja naiset olla kavereita (*), vaan tämän yhden miehen suhteen laadusta tähän yhteen naiseen, ja siitä mitkä on teidän suhteen "pelisäännöt" yleensä.

 

Komppailen. Ei myöskään kannata yleistää, että miehet eivät voi olla naisten kavereita, mutta naiset voivat olla miesten - ikään kuin miehillä olisi jokin sisäsyntyinen vietti koittaa vehdata kaikkien naisten kanssa ja naiset olisivat siinä suhteessa "viattomampia". Omalla kohdallani se on täysin kiinni henkilöstä, voisinko olla vain kaveri - ja luulen, että monien muidenkin kohdalla on näin. Ei se sukupuoli niinkään määrää suhteen laatua, vaan ihan muut asiat. Eli toisen miehen kanssa voisin hyvinkin olla vain kaveri (tosin läheisiä miespuolisia omia ystäviä minulla ei ole) eikä hän kiinnostaisi siinä mielessä ollenkaan, mutta jonkun toisen kanssa voisikin olla sitä ns. kemiaa, vaikka kaveripohjalla oltaisiinkin. Suhteen laatu täytyy tosiaankin määritellä jokaisen kohdalla erikseen, koska ei se, että on ennen pystynyt tai pystyy edelleen olemaan joidenkin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa vain kaveri, tarkoita sitä, että suhde olisi ihan vaan kaverijuttu muidenkin kanssa.

 

Kehotan siis keskustelemaan asiasta, mutta en valitettavasti osaa antaa vinkkiä siihen, mikä on paras keino aloittaa keskustelu. Joka tapauksessahan sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa mieheesi - keskustelittepa kuinka paljon tai jätitte keskustelematta.

[Ouna]

Komppailen JAW:n ja Naddan kommentteja.

 

Yleisellä tasolla en minäkään nää mikseivät nainen ja mies olla vain kavereita, tai jopa hyviä ystäviä. Kummin päin vaan.

Itselläni on sekä nais- että miespuolisia kavereita, lähimmät ystävät ovat tosin naisia. Osaan kyllä tunnistaa eron millon kaveruus on puhtaasti platonista tai milloin mukana on kemiaa ja/tai seksuaalista vetovoimaan. Jälkimmäisessä tapauksessa pitää toki miettiä mikä on soveliasta ja onko kaveruussuhdetta hyvä pitää yllä. Ja parisuhteessa kummallakaan osapuolella ei minun mielestäni saa olla salaisia ystäviä, joita ei voi puolisolle esitellä.

 

Ketjun aloittajaa kehottaisin minäkin keskustelemaan aiheesta miehesi kanssa. Vaikka aiemmin olettekin puhuneet ja sopineet asian olevan käsitelty, voit minun mielestäni kertoa miehellesi, että olet siinä käsityksessä että miehesi on kyseisen naisen kanssa edelleen paljon tekemisissä ja asia vaivaa sinua. Tuskin asia itsestään mitenkään häviää ilman, että se ei jäisi mielessä kaivertamaan.

[Guest ap]

Kiitokset jälleen ketjuun kirjoittaneille. Taidan tehdä nyt niin, että siirrän asian mielestäni pariksi päiväksi ja otan sen sitten puheeksi mieheni kanssa keinolla tai toisella.

 

Mitä tulee tämän ketjun sisältöön, olen iloinen siitä, että täällä on kirjoiteltu yleisesti naisten ja miesten välisistä ystävyyssuhteista. Se oli alunperin toiveenanikin, että ketjussa jatkettaisiin keskustelua siitä yleisellä tasolla sekä mieltä askarruttavista tilanteista aiheeseen liittyen. Aloitusviestiä kirjoittaessani olin sen verran "järkyttynyt", että en kyennyt vähemmän omanapaisempaan viestiin. Nyt en enää pääse viestiä muokkaamaan, koska en ole sitä kirjautuneena kirjoittanut.

[Donnerwetter]

Mulle tulee ketjun aloittajan viestistä mieleen, että mies on ihastunut työkaveriinsa eikä oikein osaa käsitellä tätä ihastustaan. Ihastumisessa ei mielestäni ole välttämättä mitään pahaa, koska onhan maailma kivoja ihmisiä täynnä, mutta sen suhteen pitäisi osata pelata pitkässä parisuhteessa avoimin kortein. Tämä on tietysti vain mutu-tuntumaani.

 

Me mieheni kanssa pyrimme puhumaan avoimesti siitä, jos toinen kokee jonkun suhteen ulkopuolisen tyypin viehättäväksi. Usein ihastus jää siihen, ja olemmepa joskus nauraneet yhdessä hassuille ihastuksillemme. Tähän auttaa se, että luotan mieheeni paljon enkä ole järin mustasukkainen tyyppi. Ystävyyssuhteet vastakkaisen sukupuolen kanssa ovat meille kummallekin sinänsä täysin ok.

[Ida-Mari]

Aloittajan tilanne kuulostaa aika kurjalta. Mun mielestä kannattaa ottaa asia puheeksi ihan suoraan, ja vaikka sanoakin että tiedät että viestittely on jatkunut edelleen ja se harmittaa sinua.

 

Mun miehellä ei ole naispuolisia kavereita juurikaan, joitain fb-tyyppisiä vain. Eli moikataan, vaihdetaan kuulumiset mutta ei sen kummemmin olla yhteyksissä tai nähdä. Mulla taas on muutama miespuolinen ystävä, joiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä ja nähdään aina kun voidaan. Yhtä lukuunottamatta (miehen veljeä) ollaan tavattu jo ennen meidän parisuhdetta, ja oon melko alussa jo kertonut avoimesti miehelle että hengailen näiden tyyppien kanssa paljon eikä siinä ole sen kummempaa. Pari kertaa siitä piti puhua silloin, mutta sen jälkeen ei asiaa ole tarvinnut käsitellä. Pojat on käyneet meillä myös miehen ollessa kotona ja luulen, että tyyppien tapaaminen on myös rauhoittanut miestä.

[Graintad]

Ottamatta nyt kantaa aloittajan tilanteeseen, mä en ymmärrä yhtään miksi naisella ei saisi olla miehiä ystävinä tai päinvastoin...

Pari mun parasta ystävää ovat poikia, tai siis miehiä nykyjään...

 

Me tavataan aina silloin tällöin, ei ehkä ihan niin usein kun mitä tehtiin kun oltiin alta 20 kun me vietettiin lähes kaikki vapaa-aika, kun meillä ei ollut muuta tekemistä kun baarissa/kahvilassa oleskeleminen, mutta tavataan kuitenkin aika usein, joko niin että ollaan ilman puolisoita tai sitten että puolisot ovat mukana...

Kaikki paitsi yksi on naimisissa, ja niitäkin häitä tässä varmasti odotellaan pian...

 

Mun miehellä on kanssa naisia ystävinä/tuttavina, suurinta osaa en ole edes koskaan tavannut...

Mun puolesta mun mies saa ihan hyvin jatkossakin viettää aikaa naisten kanssa, ei tarvitse kertoa mulle... Kai mä ne sitten tapaan jos ne ovat niin kivoja että niiden kanssa kannattaa viettää enemmänkin aikaa...

 

Myönnettävästi mun on aika hyvä puhua, koska mun mies viihtyy kaikkein parhaiten kotona, ei käy bilettämässä kuin todella harvoin ja usein miten jos vietetään iltaa kaveriporukassa niin se on sitten tätä mun kaveripiiriä joiden kanssa ollaan...

Että jos mun mies olisi sellainen joka kävisi joka viikko/kerran kuussa jossain ulkona ilman mua niin ehkä mä olisin sitten eri mieltä asiasta...

[Line]

Chimellillä oli hyvä pointti siinä että jos voi luontevasti tavat myös puolison/perheen kanssa yhdessä niin silloin ystävyys tuntuu aidolta ystävyydeltä ei muulta..

[muimui]

Mulla on miespuolisia kavereita ja miehelläni naispuolisia (lue: enemmänkin hyvänpäivän tuttuja), mutta ei tavata heitä koskaan kahden kesken kahvilla yms. Tämä on vaan meidän välinen sanaton sopimus, koska ollaan molemmat ehkä vähän mustiksia välillä, vaikkei koskaan ole ollut mitään syytä. Eli ei ole varsinaisia vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joiden kanssa tulisi hengailtua ilman omaa puolisoa tai muuta kaveriporukkaa.

En tykkäisi, jos mieheni tapailisi naista, jota en tunne, tai itseasiassa, vaikka tuntisinkin, en pitäisi ajatuksesta. Miehenikään mielestä sellainen ei olisi sopivaa.

 

Aloittajalla on kyllä kurja tilanne Ymmärtääkö mies, miksi olet hämilläsi yhteydenpidosta?

Voihan kyse tosiaan olla jostain viattomasta, mutta itse olisin huolissani juuri niistä viesteistä, mitkä on poistettu.. Eli miehesi pelkäsi, että menet ne lukemaan. Mitä se kertoo?

Ymmärrän miksi menit lukemaan viestit, mutta olisiko parempi tunnustaa, jotta voisitte nostaa kissan pöydälle ja setviä kaikki asiat rehellisesti?

Tsemppiä sinulle hirmuisesti!

[Guest Astarte]

(viesti poistettu)

Edited August 31, 2012 by Astarte

[Talventyttö]

Meillä on molemmilla vastakkaista sukupuolta olevia työkavereita. Mun työhuonekaverit (3) on kaikki miehiä ja niiden kanssa tulee käytyä aamukahvilla tai lounaalla ihan kuin naistenkin kanssa. Yleensä käydään aina porukassa mutta saatan käydä kaksinkin jos ei ole muita paikalla. Vapaa-aikana en pidä näiden kanssa yhteyttä ellei ole jotain erityistä asiaa tai illanviettoa johon on kutsuttu. Ja olen samaa mieltä kuin Chimelli että kaveruussuhde on kaverillinen kun puolisot voivat olla mukana hengailussa.

 

Musta tuo aloittajan tilanne kuulostaa vähän "epäilyttävälle", lähinnä koska mies tuntuu salailevan asiaa ja viestittelevän paljon naisen kanssa. Lähinnä miehen käytös antaa aihetta epäilylle, jos vaivaantuu tai jännittyy naisesta puhuttaessa. Omakohtaisesti olen huomannut että kaverillinen suhde miehiin säilyy parhaiten kevyen läpänheiton ja isossa porukassa hengailun kautta. Tämäkin on kyllä tyypistä riippuvaa: yksi työkaverimiehistä on syvällinen ja pui usein omaa parisuhdetta ja elämäänsä kanssani eikä jutussa ole missään nimessä mitään ei-kaverillista. Astartella on hyvä pointti: oma puoliso kuuluu olla se läheisin kenelle kertoo ilot ja surut. Itse ainakin huomaan miettiväni omaa suhdetta jos mieleen tulee joku iloinen juttu tai käy jotain ahdistavaa enkä soittaisi miehelleni ensimmäisenä.

Edited March 16, 2012 by Talventyttö

[Guest Emma]

Minustakin mies ja nainen voivat kyllä olla kavereita, mutta kyllä jokainen sisimmässään tuntee, onko kaveruus viatonta vai onko siinä ihastusta mukana. Jos ihastumisen tunteita on, pitäisi olla selkärankaa katkaista itse välit tähän ihmiseen. Etenkin sitä toivoisi mielen lujuutta silloin kun puolison kanssa on lapsia. Muuten käy niin kuin Astarten mummo on viisaasti varoittanut.

 

Minä ihastuin kerran kovasti erääseen mieheen, mutta tajusin onneksi heti, että yhteyttä ei kannata pitää. Lähdin jossain vaiheessa Facebookistakin, tosin en tämän ihmisen takia vaan koska muuten en tykännyt siitä maailmasta, ja kaikki siteet katkesivat lopullisesti siihen. Ihastumisen tunne hälveni aikanaan, ja avioliitto on voinut koko ajan hyvin.

[Hiidenhevonen]

En ihan kaikkea lukenut, mutta en ymmärrä miksi aikuisen ihmisen pitää tehdä toiselle aikuiselle tiliä ystävistään?

 

Miehelläni ja minulla on yhteisä ystäviä ja sitten kummallakin omia, joita toine ei tunne tai edes tiedä. Niin miehiä kuin naisiakin molemmilla. En näe tässä ongelmaa, mutta minusta olisi kiusallista jos mieheni alkaisi kytätä ystävyyksiäni. Määrittelisi kenen kaveri saan olla ja kenen en, kenen kanssa jutustelu on "epäilyttävää" ja kenen kanssa ei. itselläni on kiespuolisiakin ystäviä useita ja tuleekin heile joskus tilitettyä ja kysyttä ns. "miehen mielipide" parisuhdejutuissa. Tämä keskustelu taas ei toimi jos he olisivat miehenikin ystäviä.

Koska olen seksuaaliselta suuntautumiseltani bi pitäisi varmaan istua yksin kotona, ettei kukaan vaan saa mitään ajatuksia.

[hansQ]

Jos yhtäkkiä paljastuis että mun miehellä olisikin joku naispuolinen ystävä niin olisin kyllä todella mustasukkanen ja ihmeissäni. Tietääkseni hänellä ei oo koskaan ollu tyttöjä pahemmin ystävinä, ennemminkin hyvänpäiväntuttuna. Miespuolisia ystäviäkin hänellä on vaan muutama, ja muutenkin ukko on melkoisen epäsosiaalinen tyyppi Me ollaan perillä toistemme tekemisistä, kerrotaan toisillemme että minne mennään, kenen kanssa, ja mitä tekemään. Eihän ne periaatteessa toiselle kuuluis eikä tiliä tartteis tehdä, se nyt vaan on meillä tapana. Molemmista on mukava tietää missä toinen milloinkin menee. Olis siis todella epäilyttävää ja miehen tapojen vastaista jos saisin tietää jostakin salaisesta ystävästä! Sama toisin päin, ei mullakaan oo oikeestaan ikinä ollu miehiä kovin läheisenä ystävänä.

 

Exäni oli paljon sosiaalisempi, eikä hänen naispuolisissa kavereissa ollu mitään ihmeellistä. Mäkin voisin allekirjoittaa sen, että ystävä pitäis voida tuoda "näytille" omalle puolisolle, ihan niinkuin samaa sukupuolta olevat ystävätkin tuodaan. Mä uskon että sen kyllä aistii jotenkin, jos suhteessa on jotain epäilyttävää.