Briony

Suhtautumisesi vapaaehtoisesti lapsettomiin?

175 posts in this topic

On ihan jokaisen oma asia haluaako lapsia vai ei. Muiden ihmisten ei pitäisi puuttua siihen, jos joku ei halua lapsia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mistä sitä edes tietää kenestäkään ovatko he vapaaehtoisesti lapsettomia? Jos me ei oltais lasta ikinä saatu niin pikemminkin olisin yrittänyt antaa ymmärtää ettei lasta haluttukaan, kun että oltais otettu vastaan tuttujen ja puolituntemattomien surkutteluja aiheesta. Eli ihan lähtökohtaisesti aina tulee mieleen että pikemminkin joku taitaa olla tahattomasti lapseton kuin vapaaehtoisesti.

 

Eli suhtaudun vapaaehtoisesti lapsettomiin varalta niin kuin he olisivat tahattomasti lapsettomia. En siis tietoisesti tuo lapsiaihetta keskusteluissa erityisesti esiin tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, että joku on vapaaehtoisesti lapseton on hänen oma asiansa, eikä kenenkään pitäisi mennä puuttumaan siihen. Lisäksi itse en ainakaan oleta, että jokainen lapseton on vapaaehtoisesti lapseton. Joilakin voi olla pitkä matka lapsettomuutta takana ja sitten on vain tultu siihen pisteeseen, kun ei enää jaksa yrittää. Itse en ainakaan tuo tarkoituksella lapsiaihetta keskusteluun, etenkin jos en tunne ihmisiä kunnolla ja tiedä heidän elämästään jonkin verran.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

kukin taaplaa tyylillään, ei mulla mitään siihen sanottavaa ole. Mutta niihin omanikäsiin, joka kiroavat lapset ja vannovat ettei hanki ikinä lapsia, suhtaudun kylläkin skeptisyydellä. Kyllä useammalla kuitenkin se aika vielä tulee, kun mieli muuttuukin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisille sopii lapseton elämä ja mielestäni hienoa, jos jokainen löytää oman onnensa :)

 

Menee hieman ot, mutta silti, mua ärsyttää se, että iltapäivälehtien jutut lapsiperheistä ovat niin kovin kovin negatiivisia sävyiltään. Että kuinka kamalaa ja raskasta lapsiperheillä on jne. Myöskin ärsyttää ne vanhemmat, jotka Facebookissa päivittävät omasta lapsiperhearjesta vain niitä "kämppä on kuin pommin jäljiltä, vaikka juuri puunasin ja hinkkasin kaikki paikat", "nyt nuo lapset valvottaa taas joka yö, viimeiset viisi vuotta nukuttu huonosti", "olipa kiva kun taapero veti taas hirveet itkupotkuraivarit päiväkodin pihassa" jne. Eikö vois joskus tuoda esiin niitä lapsiperheen iloja? Anteeksi pieni avautuminen tähän väliin... :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tunnen ihan valtavasti enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti lapsettomia, joten en osaa ajatella sitä hirveän outona valintana, vaikka tietysti tiedostan, että vähemmistöä he ovat. Itse olen ajatellut noin seitsemän vuotta, että tuskin hankin lapsia. Sitä ennen mielipiteeni vaihteli kovasti. Täytän kohta 30.

 

En ajattele itseäni "velana", vaan ihan vaan ihmisenä, joka ei ole hankkinut lapsia eikä suunnittele niiden hankkimista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tavallaan ymmärrän heitä oikein hyvin. Omatkin tulevaisuudensuunnitelmat olisivat paljon selkeämpiä, jos olisi selvää, ettei lasta tule. Mutta eipä asia kuuluisi minulle, vaikken sitä ymmärtäisikään.

 

On hyvin hienoa, että nykyään entistä useampi pystyy päättämään, haluaako vanhemmaksi vai ei. Ennen ja nykyäänkin monessa maassa lapsia vain tuli, jos oli sukupuolielämää. Sehän oli varmasti ihan helvettiä sekä vanhempien että lasten kannalta, jos nämä eivät olleet toivottuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä jokaisella on oikeus päättää haluaako lapsia vai ei. Mielestäni arvostelijat ovat kapeakatseisia ja ajattelevat, että oma näkemys on vain se oikea. Itse olin pitkään varma, etten lapsia halua. Ja siihen oli monia erilaisia syitä. Koin, että joidenkin sitä oli selvästi vaikea hyväksyä vaikkei sitä suoraan sanoneet. Sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen mieheni kanssa, että katsotaan. Tulee, jos on tullakseen. Ja nyt on tulossa ja olen siitä enemmän innoissani kun olisin ikinä voinut kuvitella.  Monet ystävät ovat yllättyneet, koska monet oli tottuneet jo ajatukseen ettemme lapsia halua. Mutta siis, jokaisella on oikeus päättää asiasta itse ilman arvostelevia katseita!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samaa mieltä edellisten kanssa. En myöskään kysele kenenkään kantaa lapsiasioihin. Toki jos joku asiasta itse aloittaa keskustelemaan niin asia on eri!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suhtaudun kuin kehen tahansa. Ei ole minun asiani arvostella toisten elämänvalintoja.

Tuntuisi idioottimaiselta kauhistella moista, suuntaan ja toiseen.

 

Itse olin elämäni 38 ensimmäistä vuotta sitä mieltä, etten taida haluta lapsia, joten been there.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukin elää oman elämänsä juuri niin kuin haluaa. Itsekin olin vielä pari, kolme vuotta sitten sitä mieltä että en halua lapsia, mutta niin se vaan ajatus muuttui jostain tuntemattomasta syystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokaisen oma asia, ei kuulu mulle/muille toisten valinnat elämässä. Ei ole multa mitenkään pois, jos joku on vapaaehtoisesti lapseton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie luin sen Hesarin jutun veloista ja huomasin kyllä omaavani tosi paljon niitä kriittisten ihmisten ajatuksia. Olen itse aina halunnut lapsia ja siksi varmaan näen vapaaehtoisen lapsettomuuden ohimenevänä elämänvaiheena. Tuttavapiirissä näitä tapauksia löytyy, että parikymppisenä julistettiin sitä, miten lapset pilaa elämän ja ei koskaan lapsia ja nyt sitten pyöritetään useamman suunnitellun lapsen arkea. Mutta se Hesarin juttu avasi jotenkin silmiä. Ehkä en ollut aiemmin asiaa pohtinutkaan, mutta jotenkin näin ekaa kertaa ihan harkitun valinnan. Ja mikäs minä olen mitään siihen sanomaan. Siispä uskon vastaisuudessa jättäväni hyväntahtoisen hymähtelyn "joo joo, kyllähän sitä nyt noin sanotaan, mutta katotaas muutaman vuoden päästä/rakastuneena" ja kiinnostun enemmän päätöksen syistä, jos ne keskustelun aiheeksi nousevat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie luin sen Hesarin jutun veloista ja huomasin kyllä omaavani tosi paljon niitä kriittisten ihmisten ajatuksia. Olen itse aina halunnut lapsia ja siksi varmaan näen vapaaehtoisen lapsettomuuden ohimenevänä elämänvaiheena. Tuttavapiirissä näitä tapauksia löytyy, että parikymppisenä julistettiin sitä, miten lapset pilaa elämän ja ei koskaan lapsia ja nyt sitten pyöritetään useamman suunnitellun lapsen arkea. Mutta se Hesarin juttu avasi jotenkin silmiä. Ehkä en ollut aiemmin asiaa pohtinutkaan, mutta jotenkin näin ekaa kertaa ihan harkitun valinnan. Ja mikäs minä olen mitään siihen sanomaan. Siispä uskon vastaisuudessa jättäväni hyväntahtoisen hymähtelyn "joo joo, kyllähän sitä nyt noin sanotaan, mutta katotaas muutaman vuoden päästä/rakastuneena" ja kiinnostun enemmän päätöksen syistä, jos ne keskustelun aiheeksi nousevat.

 

En ehkä ole koskaan ollut kovin "kriittinen", mutta olen kieltämättä joskus ihmetellyt, miksi vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on pakko pitää niin suurta meteliä. Ei olisi tullut mieleenkään, että kukaan lähettelisi sen vuoksi nimettömiä kirjeitä tai muuta vastaavaa. Näyttää siis siltä, että aiheesta on pakkokin puhua, jotta siitä tulisi arkisempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En nyt tiedä oliko tuo "kriittinen" ihan oikea sanavalinta miulta, mutta tarkoitan enemmän niitä päätöksen kestoa epäilevien kommentteja. Näytti niin hassulta tuossa lainattuna siis, siksi kommentoin vielä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä jokaisella on oikeus päättää omasta vartalostaan ja haluaako lapsia vai ei. :) Jos ei halua, niin kunnioitan sitä päätöstä enkä ala itse pitämään meteliä kuinka se henkilö ei ymmärrä mistä jää vaille. Se että sanotaan ettei nainen ole nainen jos ei ole äiti, niin on väärä argumentti todistaa lasten hankkimisen olevan pakollista. Se ei onneksi ole pakollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaan perhe- ja tuttavapiiriin kuuluu veloja enkä tiedä, pitäisikö heihin suhtautua jollain erityisellä tavalla. :) Hyvin pystytään keskustelemaan lapsista, lapsettomuudesta ja kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä ilman että menee kiistelyksi. Monien kanssa tunnutaan olevan jopa enemmän samalla aaltopituudella kuin sellaisten ystävien, jotka ovat aina halunneet perhe-elämää, itse kun olen myöhäisherännäinen enkä vielä parikymppisenä voinut kuvitellakaan olevani valmis saamaan lapsia.

 

Jokaiseen ihmisryhmään toki mahtuu omat ääritapauksensa ja aivan kuin en jaksa hurmosmammoja ja -pappoja, kavahdan sitä, jos joku vela pyrkii mollaamaan kaikkia lapsiperheellisiä. Tutut velat eivät kuitenkaan ole lapsivihaajia nähneetkään vaan ovat oikein mukavaa ja tasapainoista sakkia, joka ei vain pysty näkemään itseään äiteinä / isinä monistakaan syistä. Heiltä puuttuu halu saada lapsi, ja on kunnioitettavaa, etteivät he anna periksi monestakin tuutista tulvivalle painostukselle ja uteluille vaan pitävät päänsä. On valitettavaa, että yhä edelleen velauttaan joutuu perustelemaan toisin kuin sitä, jos toivoo lapsia.

 

Peräänkuulutan siis avarakatseisuutta ja maltillisuutta ja näen sen suurena rikkautena, että ihmisillä on erilaisissa elämäntilanteissa olevia, erilaisia ystäviä. En myöskään pidä ihmisten kategorioihin luokittelua aina kovin tarpeellisena tai järkevänäkään. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nää on nyt taas näitä asioita, mitkä saa mut näkemään punaista. Tässähän ei ole kyse taaskaan muusta kuin siitä, että ihmisiä kategorioidaan heidän omien henkilökohtaisten valintojensa perusteella tiettyyn kastiin, jonka pohjalta muut sitten kehittävät omat mielipiteensä kyseisistä ihmisistä. Mulle on ihan sama onko jollakulla lapsia vai ei ja onko se tahallista vai tahatonta. Eikai se nyt sitä ihmistä muuta miksikään? Kukin on oma itsensä, sama se mitä valitsee. Ainut mikä mulle ihan oikeastaan pohjimmiltaan merkitsee, on se, että kantaako vastuun valinnoistaan ja antaako muiden kantaa omat vastuunsa.

 

Ja omaan lähipiiriini kuuluu lapsellisia ihmisiä sekä tahattomasti että tahallaan lapsettomia. Kukin heistä on omalla tavallaan ihania ihmisiä, sillä mulle merkitsee eniten ihmisten persoonat, eivät heidän valintansa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni se on jokaisen oma asia. Mutta ei heidän tulisi puuttua myöskään muiden lasten hankintaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now